Luterilaisesta ortodoksiksi

Hei,

Olen tässä keski-ikäännyttyäni alkanut löytämään hengellisyyttä itsestäni ja uskon asiat ovat alkaneet kiinnostamaan entistä enemmän. Olen ollut ikäni luterilaisen kirkon jäsen ja sinänsä luterilainen kirkko on minusta ihan hyvä kirkko. Se ei ole katolinen kirkko tietenkään, mutta se ei myöskään ole kuten monet protestanttiset kirkot ovat, jossa siviiliasuinen saarnaaja karjuu mikrofoniin ison screenin edessä ja seurakunta kuuntelee hurmoksessa kädet kohtikattoa ojennettuina. Kävin tällaisessa Jumalanpalveluksessa aikoinaan Kanadassa ja se tuntui hyvin vieraalta vaikka protestantti olen itsekin.

Mutta: viime vuosina, ehkäpä koko 2000-luvun ajan, luterilainen kirkko on minusta harhautunut liian kauas siitä mitä kirkon pitäisi olla. Kirkko on minusta sellainen asia, jonka ei tarvitsisi muuttua ajassa, tai ainakaan opetuksen ei pitäisi. Koko kirkko on karnevalisoitunut ja politisoitunut. Kirkko ottaa osaa ensitreffit alttarilla kaltaisiin ohjelmiin, on karikanalat kertoilemassa riettailuistaan, on sateenkaarimessua, on vaihtoehtoisia avioliittokäsityksiä yms. yms. Tuntuu, että kirkko tuntuu epätoivoisesti pyrkivän saamaan jäseniä kumartelemalla jokaisen uuden vouhotuksen edessä, vaikka kirkon nimenomaan pitäisi olla se paikka mikä pysyy, vaikka ovien ulkopuolella tapahtuisi mitä.

Näiden pohdiskelujen seurauksena olen alkanut miettimään liittymistä joko katoliseen tai ortodoksiseen kirkkoon. Jos täällä on luterilaisesta ortodoksiksi siirtyneitä (en sano kääntyneitä, sillä kääntyminen kuulostaa uskonnon vaihtamiselta ja omassa ajattelussani kyse on kuitenkin edelleen samasta uskonnosta), niin kerrotteko kokemuksianne millä tavoin se vaikuttaa arkielämään. Ymmärrän, että ortodoksinen Jumalanpalvelus on hyvin erilainen luterilaiseen verrattuna, mutta onko asialla vaikutusta paljonkaan käytännön maalliseen elämään? Jos esim. yksi sunnuntain Jumalanpalvelus jää väliin, niin soittaako pappi maanantaina perään ja kyselee, että missäs sitä oltiin?