Gradu on valmis ja lähes tarkastukseen matkalla, mutta mulla on ongelmia ns. "toisen käden lähteiden" kanssa, joita on pari kappaletta. Miten merkkaatte ne opinnäytetyöhön? Mun tapauksessa Esim. Virtanen 2005 sivulla 120 viittaa Niemiseen 2003 ja tää Niemisen teksti on ilmeisesti ollut artikkeli jossain XXXX -nimisessä englanninkielisessä tietellisessä julkaisussa teoksessa (jota en saa mistään käsiini) niin merkkaanko tekstiin:
a) Virtanen 2005, 120 ks. Nieminen 2003
b) Virtanen 2005, 120 ks. Nieminen, 2003, "artikkelin nimi" Teoksessa XXXX
c) joku muu tapa
enkä sitte laita tuota Niemistä lähdeluetteloon..
Tiedän että tekstiin voisin laittaa Niemisen (2003) mukaan ja sulkuihin sitte Virtasen 2005, mutta kun siinä kappaleessa on kaikenlaista muutakin ja yleistä löpinää niin en viittis mitään ihme Niemistä korostaa siellä tekstissä vaan mielestäni se riittäis jos se olis siellä suluissa..? En jaksais ohjaajiakaan tämän takia vaivata..?
a) Virtanen 2005, 120 ks. Nieminen 2003
b) Virtanen 2005, 120 ks. Nieminen, 2003, "artikkelin nimi" Teoksessa XXXX
c) joku muu tapa
enkä sitte laita tuota Niemistä lähdeluetteloon..
Tiedän että tekstiin voisin laittaa Niemisen (2003) mukaan ja sulkuihin sitte Virtasen 2005, mutta kun siinä kappaleessa on kaikenlaista muutakin ja yleistä löpinää niin en viittis mitään ihme Niemistä korostaa siellä tekstissä vaan mielestäni se riittäis jos se olis siellä suluissa..? En jaksais ohjaajiakaan tämän takia vaivata..?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Meidän laitoksella periaate on seuraavanlainen: (Nieminen 2003; tässä Virtanen 2005). Ja molemmat teokset mainitaan myös lähdeluettelossa. Muitakin tapoja on, mutta tämä on laitoksellamme yleisin.
Eikö laitoksellanne ole asiasta ohjeita?
Luulisi että ihminen joka on valmistumassa maisteriksi älyäisi kysyä asiaa asiantuntevammalta taholta (esim. omalta yo:lta) kuin Suomipalstalta, vai meinasitko uskoa jokaista vastausta jonka täältä saat???
..tyhmä. Monesti täällä kysellään asioita ja varmistetaan se vielä "asiantuntevammalta taholta". Tänne on helppo tulla juuri silloin, kun asia mietityttää - asiantuntijat kun saattavat näin kesäisin olla vaikka lomalla! Varmasti jokainen tuleva maisteri ottaa asioista selvää viime kädessä omalta laitokselta.
Itse viittaisin vain käytettävissä olevaan aineistoon koska sitä "toisen käden" lähdettä ei ole käytössä. Tarkemmin voi viitata sitten kun on käytössä se "toisen käden" lähde. Tarkemmin voi tekstissä ilmoitta minkälaisesta tiedosta on kyse.
Itse en ryhtyisi kikkailemaan sen kummemmin, vaan toteaisin "Virtasen (Virtanen 2005) mukaan Nieminen väittää vuonna 2003 julkaistussa artikkelissaan 'Niitä näitä, XXXX (2003)', että..."
viitata sekundäärilähteeseen.
Jos lainaus tekstin lopussa. niin: (Nieminen 2003; lainattu Virtanen 2005, 22.)
Jos taas tekstissä, niin:
Niemisen (2003) mukaan.... ...on hyvä(Virtanen 2005, 22.)
tai
Virtanen (2005, 22) on Niemiseen (2003) viitaten todennut...
laitat sen sekundäärilähteen sinne lähdeluetteloon! Kuinkas muuten lukija saa tietää mikä se alkuperäinen lähde on! Vaikka niitä sekundäärilähteitä olisi kuinka paljon niin silti ne pitää kirjoittaa lähdeluetteloon.
En kyllä menisi laittamaan sekundäärilähdettä lähdeluetteloon, jos en sitä itse olisi nähnyt. Niin monta kertaa olen törmännyt sellaiseen viittaukseen, joka on ollut täysin väärin tai jollaista ei jopa ole ollut olemassakaan.
Että se niiden sekundäärilähteiden alkuperäisyydestä!
et laita sekundäärilähdettä lähdeluetteloon,niin miksi sitten ylipäätään käyttää niitä? Jos lainaat virtasta (2003), niin miten tiedät onko se Virtasen Mikko, Keijo tai peräti Jorma? Ja jos tämä Virtanen on vuonna 2003 kirjoittanut useita tieteellisiä artikkeileita, niin miten voit tietää mikä niistä on kyseessä?
Ja sitten....
Ajatelkaa tilannetta jos ette mistään löydä oman alanne gurun 60-luvulla kirjoittamaa kirjaa, jonka "opit" kaikki kuitenkin yleisesti tuntevat. Pakkohan silloin on sekundäärilähteillä ilmaista kenen "oppeja" kyseiset asiat alunperin ovat?
Kysykää ohjaajiltanne/ lukekaa asiasta jos ette tiedä mitä teette!
Niin ja niitä lainauksia kannattaa ottaa tieteellisistä teksteistä niin silloin virheitä ei ole(ei pitäisi olla). Tottakai lainauksissa on virheitä jos niitä ei ole otettu tieteellisisistä teksteistä! Vitun pässi älä lainaa Aku Ankasta!
Olen todennäköisesti toiminut alalla muutaman vuosikymmenen kauemmin, jotta pystyn kokemuksistani sanomaan, miten asiassa voi käydä. Luottamus tieteellisen tekstin virheettömyyteen on vuosien mittaan osaltani melkoisesti karissut. Tieteentekijätkin ovat - omista luuloistaan huolimatta - vain ihmisiä.
Vaikka alani kuuluu ns. koviin aloihin, joissa tahallista vääristelyä esiintyy todennäköisesti vähemmän, niin nimekkäissäkin sarjoissa julkaistuissa artikkeleissa on melkoisen paljon virheitä ja hyvin usein virheet ovat olleet nimenomaan lähdeviitteissä. Virheet ovat tyypillisesti sellaisia, että on viitattu artikkeliin, jota ei ainakaan ilmoitetussa lähteessä ole julkaistu, liekö sitten julkaistu ollenkaan.
En väitä että lähdeviitteiden virheet ovat tahallisia, mutta käytännössä julkaistavia tekstejä puserretaan kokoon viime tingassa, jolloin virheiden todennäköisyys kasvaa. Mikäli kirjoittajia on useita, niin virheiden todennäköisyys vielä edelleen lisääntyy.
Muutaman harvan kerran olen tieteellisessä kirjallisuudessa törmännyt tilanteeseen, jossa hyvin todennäköisesti oli kyse tahallisuudesta. Näissä tapauksissa sisällön pohjalta päätellen lainaus oli selvä, mutta lähdeviittaus oli jätetty systemaattisesti tekemättä. Kyse ei ollut pelkästään opinnäytetyöntekijän piirikunnallisesta harrastelusta, vaan tunnettujen kansainvälisten kustantajien julkaisuista.
Tietysti myönnän, jos on kyse alan vanhasta perusteoksesta, siihen voi kohtuullisen luottavaisesti viitata sekundäärilähteenäkin. Muussa tapauksessa olisin edelleen erittäin varovainen sekundäärilähteiden käytössä, jotta virheellistä tietoa ei tahattomastikaan laitettaisi kiertoon.
Parempi opetella jo tässä vaiheessa kaivamaan alkuperäislähde käsiin. Gradu on viimeinen "tieteellinen" kirjoitus jossa tollainen voidaan hyväksyä. Lisäksi itse en ainakaan luottaisi välikäden tulkintaan. Vaikeahan niitä kaikkia papereita on kaivaa, etenkin vanhoja. Toisaalta jos lähde on tolkuttoman vanha, mutta asia tärkeä niin siitä on varmasti uudempiakin juttuja.