Illan pimetessä ja tunnelman selvästi tiivistyessä intouduimme jopa tanssimaan Rivieran kiihkeiden rytmien tahdittamina.
Tanssitaitoni on kyllä mitä on mutta tuo nylkyti – nylkyti tyyli minkä olen mielestäni erinomaisesti sisäistänyt sopii myös tähän hommaan.
Ilta ja yö kuluivatkin hyvin, kuten saattaakin olettaa.
Aamulla poikkesin ennen uima-altaalle menoa vaihtamassa vaatteet ja kanssani matkaavat valittivat mukamas ilkikurisesti aamuyöllä kuulunutta kiljumista ja ”varstan hakkaamista muistuttavia” toisen kerroksen äänistä.
Enpä pahemmin välittänyt näistä kateellisten jorinoista.
Uima-altaalla se vasta olikin sitten ihanaa tämän viehättävän kukkakaupan myyjättären kanssa. Kiusoittelimme toisiamme sekä vedessä että altaan reunalla niin kuin puberteetti- ikäiset konsanaan.
Hoin ranskaksi jo aiemmin salassa opettelemaani mon chêriä pehmeine ärrineen ehkäpä liiankin tiuhaan mutta mielestäni se sopi tosi hyvin tunnelmaan ja tämä rakkauden tunnustushan sai näin kaivattua harjoitetta. Voisin jossain valikoidussa tilanteessa jopa Suomen retkilläni ollessani hyödyntää tätäkin taitoani.
Huomasin kyllä, että muut altaalla olijat vaihtoivat Iltalypsy –ohjelmasta tuttuja pitkiä viipyileviä katseita mutta sehän ei meitä rakastavaisia häirinnyt.
Otinkin tilanteesta kaiken irti varsinkin kun ylen fiksuna miehenä olin hommanut pari - kolme viinipulloa ja muuta ”retkieinestä” kuumottavan päivän ratoksi.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin sekin päivä kallistui iltaansa. Seuralaiseni piti alkaa pakata laukkuansa, koska heidän paluulentonsa Lontooseen lähti aamulla.
Olihan tämä taas uusi lisäkokemus ja sangen miellyttävä sellainen ”plakkariini” ja tämä tuo varmasti lisää varmuutta tulevia ”retkiä” ajatellen. Hieno homma kerrassaan.
Vaihdoimme toki puhelinnumerot, mutta jostain ihmeen syystä en saanut häneen enää koskaan yhteyttä.
Mutta ihanat muistot, ne eivät koskaan kuole.
THE END
Tanssitaitoni on kyllä mitä on mutta tuo nylkyti – nylkyti tyyli minkä olen mielestäni erinomaisesti sisäistänyt sopii myös tähän hommaan.
Ilta ja yö kuluivatkin hyvin, kuten saattaakin olettaa.
Aamulla poikkesin ennen uima-altaalle menoa vaihtamassa vaatteet ja kanssani matkaavat valittivat mukamas ilkikurisesti aamuyöllä kuulunutta kiljumista ja ”varstan hakkaamista muistuttavia” toisen kerroksen äänistä.
Enpä pahemmin välittänyt näistä kateellisten jorinoista.
Uima-altaalla se vasta olikin sitten ihanaa tämän viehättävän kukkakaupan myyjättären kanssa. Kiusoittelimme toisiamme sekä vedessä että altaan reunalla niin kuin puberteetti- ikäiset konsanaan.
Hoin ranskaksi jo aiemmin salassa opettelemaani mon chêriä pehmeine ärrineen ehkäpä liiankin tiuhaan mutta mielestäni se sopi tosi hyvin tunnelmaan ja tämä rakkauden tunnustushan sai näin kaivattua harjoitetta. Voisin jossain valikoidussa tilanteessa jopa Suomen retkilläni ollessani hyödyntää tätäkin taitoani.
Huomasin kyllä, että muut altaalla olijat vaihtoivat Iltalypsy –ohjelmasta tuttuja pitkiä viipyileviä katseita mutta sehän ei meitä rakastavaisia häirinnyt.
Otinkin tilanteesta kaiken irti varsinkin kun ylen fiksuna miehenä olin hommanut pari - kolme viinipulloa ja muuta ”retkieinestä” kuumottavan päivän ratoksi.
Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin sekin päivä kallistui iltaansa. Seuralaiseni piti alkaa pakata laukkuansa, koska heidän paluulentonsa Lontooseen lähti aamulla.
Olihan tämä taas uusi lisäkokemus ja sangen miellyttävä sellainen ”plakkariini” ja tämä tuo varmasti lisää varmuutta tulevia ”retkiä” ajatellen. Hieno homma kerrassaan.
Vaihdoimme toki puhelinnumerot, mutta jostain ihmeen syystä en saanut häneen enää koskaan yhteyttä.
Mutta ihanat muistot, ne eivät koskaan kuole.
THE END
Vastaukset 3
Vanhimmat
Parin viikon päästä tulee lisää lukemista, aiheena kahden kajaanilaisen henkilön keskinäiset manööverit kahden - kolmen yrityksen välillä. Tulee olemaan päräyttävää juttua siitä, millaista "näin raha siirtyy - peliä" nämä ns. kermaper*se osalliset harrastelivat yritystensä vällllä.
Sitten heräsit kun koira paskoi matolle
lissee samanlaista, ja jos vielä totta niin sitä suuremmalla syyllä