Kalevan päätoimittajan väkevä kolummi kaavoituksesta ja maankäytön suunnittelusta,
http://www.kaleva.fi/html/JTpage492798.html
Onko muissa kaupungeissa samanlaisia oireita?
http://www.kaleva.fi/html/JTpage492798.html
Onko muissa kaupungeissa samanlaisia oireita?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mitähän ne oireet ovat selkokielellä, vanhan purkeminen uuden tieltä vai mitä? Jos nämä ovat oireita niin niitä ei ole juurikaan nähtävissä kuin lähes jokaisen suomalaiseen kaupunkiin liittyvissä muistikuvissa.
Suomessa ei taida olla montakaan kaupunkia, joissa olisi säilynyt paljon vanhoja puurakennuksia. Mieleeni tulevat lähinnä Porvoo ja vanha Rauma.
Kumpikin kaupungeista on kyllä positiivisesti tunnettuja vanhoista rakennuksistaan.
Lähes kaikissa kaupungeissa on vanhat puutalot tuhottu jo 1960-70 -luvuilla, mutta nykyään on huomattu niiden arvo, joten kuulostaa kyllä käsittämättömältä, että vielä tällä vuosituhannella suunnitellaan moista.
Vanhoja puukaupunkeja on säilynyt Rauman ja Porvoon lisäksi ainakin seuraavissa: Tammisaari, Naantali, Kristiinankaupunki, Uusikaarlepyy, Kokkola ja Raahe. Kaikki ovat sen verran pieniä ja uinuvia ettei purkuvimma päässyt niitä runtelemaan.
Esim. Raumalla oli jo 70-luvulla suunnitelmat kuinka vanha kaupunki puretaan ja rakennetaan uudestaan supermarketalueeksi, mutta omistajilla ei ollut tahtoa myydä pieniä tonttejaan, joten hanke viivästyi niin pitkälle, että ajat muuttuivat, vanhan arvo ymmärrettiin ja kaupunki kasvoi toiseen suuntaan.
Pienimuotoisemmin tuo sama purkuvimma on näkynyt kirkonkylissä ja muissa pikkutaajamissa, jotka ovat yleisesti ottaen todella masentavan näköisiä laatikkomaisine liikerakennuksineen ja niiden edessä olevine parkkialueineen. Ei missään muualla Euroopassa taida olla yhtä vähän vanhoja rakennuksia jäljellä kuin Suomessa!
Monissa kunnissa on hienoja periaatteita, päteviä säädöksiä ja sun muita asiapapereita joita pitäisi käyttää suunnittelun ohjeina, kuten Valtioneuvoston arkkitehtuuripoliittisia ohjelmia, http://www.minedu.fi/julkaisut/arkkiteht_pol_ohj_.html,
ja lakeja, jotka velvoittavat kuulemaan osallisia ja kansalaisia suunnittelun eri vaiheissa.
Mutta nämä hienot aatteet ja päämäärät jäävät byrokraattien, toimiskravaattien, arkielämässä korulauseiksi ja muodollisuuksiksi. Käytännössä nämä kaikkien parhaaksi luodut hienot tavoitteet unohtuvat hyvinkin nopeasti meidän kaupunkien korruptoitumattomien virkamiesten työssä.
Niin moni teistä miettiiki miksi näitä valtakunnallisia päämääriä on sitten asetettu vastustamaan kaupunkiemme uljasta ja jatkuvaa kehitystä.
Yksi syistä voi olla inhimmillisyys ja ihmisyys. Toisin kuin ihmiset elämet eivät pysty ymmärtämään saati nauttimaan historiallisista asioista kuten menneiden vuosi satojen tunnelmista ja erilaisista kauneiden ihanteista. Aikaisemman kirjoittajajn viittausta kauniiseen ja idylliseen Porvooseen, Fiskarssiin ja Raumaan ei käy kukaan kiistämään. Historialliset aikamatkat kiehtovat jokaisien ihmisen mieltä niin kauan kun emme voi muuten matkustaa ajassa. Piilevän kauneuden käsitteen voimme taas löytää itsetämme yllättävissä paikoissa vai voiko edes edes diploomi-insinööri kiistää ihannoivansa kauneutta, kun valitsee oikean väriseen autoonsa juuri sopia allumiinivanteita.
Aiheeseen paltakseni nämä erilaiset ohjelmat ja päämäärät pyrkivät takaamaan meille ja tuleville sukupolville konaisia, hienoja ja rikkaita historialllisia kerroksia sisältävän ympäristön, jossa uudet tämän ajan tuulet ja vanhat muistot korostavat toistensa parhaita puolia.
Toiseksi kaavoituksen ja maankäytönsuunnittelluun vaikuttavat lait osakkaiden ja kansalaisten kuulemisesta ovat tarkoitettu lisäämään demokratiaa ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia omaan ympäristöönsä.
Tämän kertainen tarinointi päättyy paradoksaalilseen arjen aikaa kuvastavaan ajatelmaan: koskaan meillä ei ole aikaa tehdä mitään kunnolla, mutta aina aikaa tehdä se uudestaan.
Tunteikasta keskustelua aiheesta, jossa kaavamuutoksen kannattajilta puuttuvat perustelut,
http://www.kaleva.fi/cf/keskustelu.cfm?expand=421585&start1=1&rows1=25&start2=1&rows2=15
Näköjään ammattilaisiinkaan ei voi aina luottaa, jos jutussa on perää. Tuskimpa Kalevan päätoimittajakaan kovin perättömiä haastaa.
Uimosen jutun perusteella kyseessä on enemmänkin poliittinen ja kaupunkikulttuuriin liittyvä asia kuin arkkitehtuurinen ongelma.
Koko homma haiskahtaa tämän jutun perusteella lehmänkaupoilta.
Oulun taudin oireet 80-90 -luvuilla:
Elokuvaohjaaja Mika Ronkaisen dokumenttielokuvan esittely kulttuurilehti Kaltiossa.
http://www.kaltio.fi/index.php?183
Oulu palaa - dokumenttia voi kysyä ainakin joistain kirjastoista tai jos haluaa ostaa kopion omaksi ohjaajan työpaikalta Klaffi Tuotannot Oy:stä (www.klaffi.com) tai puh. 08-8811623
Tunnetut oululaiset ilmaisevat mielipiteensä julkisesti aseman alueen kaavamuutoksesta. Reilu viikko sitten Ylen Ranskan kirjaanvaihtaja ja entinen oululainen Helena Petäistö ilmasi huolensa vertaamalla tilannetta Keski-Eurooppaan. Nyt paljasjalkainen oululainen kuvataiteilija Hilkka Inkala on ottanut asian esille,
http://www.kaleva.fi/html/JTpage495102.html
KUkahan on seuraava julkisuuden henkilö joka ilmoittautaa vastustavansa kaavamuutosta Inkala, Petäistön, Lesosen ja Kalevan päätoimittajan lisäksi?
Kunnavaltuuston varajäsen Timo Heikkisen sivuilta voite lukea ammatilaisten sitaatteja asiasta,
http://www.timohei.net/?as=miunmaunmukkaan&s=01matkakeskus
Miksihän Timo itse äänesti viimeksi kaavamuutoksen puolesta vaikka vastustaa sitä sivuillaan?
Oulun Arkkitehtikilta yrittää avata ihmisten silmiä ja vaikuttaa asiaan järjestämällä Rotuaarille näyttelyn aseman aleelle tehdyistä harjoitustöistä, joissa on tutkittu alueen suunnitteluun liittyviä kaupunkikuvallisia, kulttuuri- ja rakennushistoriallisia ja toiminnallisia arvoja ja ongelmia.
Näyttelyllä halutaan osoittaa ja todistaa hyväksymistä vaille olevan postimerkkikaavan suuret puutteet ja arvottomuus.
Kalevassa tempaus sai jälleen rivitilaa, eikä A killan pj. jutut olleet yhtään hullumpia.
Sen verran jutussa oli pontta että asiasta kiinnostuneet suhtautuvat asiaan voimakkaan tunteellisesti. Asiasta lisää Kalevan Juttutuvassa,
http://www.kaleva.fi/cf/keskustelu.cfm?expand=446427&start1=26&rows1=50&start2=1&rows2=15
Juttu löytyy Kalevan arkistosta,
http://www.kaleva.fi/html/JTpage502158.html
Etteikö politiikka kiinnosta nuoria.
eihän kysymyksessä ole niinkään politiikka vaan rakentaminen. nämä nuoret näyttelyn järjestäneet ovat arkkitehtiopiskelijoita ja siten siis varmasti valveutuneita ja kiinnostuneita. positiivista joka tapauksessa.
Asian käsittely on saanut huomattavaa julkisuutta johtavassa maakuntalehdessä usean kerran, ja tänään pääkirjoittaja vetosi politikkoihin,
http://www.kaleva.fi/cf/osasto.cfm?depa=173&ts=050818
Samaan aikaan MTV3 Kymmenen uutisissa, 17.8.2005, amerikkalaisprofessori haukkuu suomalaista yritysarkkitehtuuria. Juttu osuu sopivasti maankäytön suunnitteluun liittyvään arvokeskuteluun.
Uutisessa kritisoitiin suomalaisen yritykulttuurin teknokraattista pinnallisuutta ja juurettomuutta, kun emme osaa käyttää historiallista perintöä hyväksi yritysten mielikuvia luodessa.
Juttu löytyy MTV3.fi -sivuilta NETTI-TV:stä.
ja Oulun tauti vain pahenee kokoomuksen ja keskustan ryhmäkurilla. Ainoa änkyrä ryhmäkurisa oli kokoomuksen Lyly Rajala, joka puolusti aseman alueen säilyttämistä. Lyly perusteli kantaansa itsenäisellä ajattelulla ja junalla matkustavien näkymillä saapuessa Ouluun, kun vaihtoehtoina olivat vanhat rakennukset puistomaisessa ympäristössä ja toimistotalojen takapiha.
Oulusssa sitten puretaan vanha yhtenäinen aseman alue ja aseman tilalle rakennetaan kauppakeskus,
http://www.kaleva.fi/html/JTpage503069.html
Eikä asia lopu tähän.
Oululehdessä parikin osuvaa ja aiheellista artikkelia asiasta,
http://epaper.suomenmaa.fi/olepaper/1900011.htm
http://epaper.suomenmaa.fi/olepaper/1903387.htm