Uusi aloitus omille jutuille, miten on päiväsi mennyt ja mitä on mielessä ?

Kävin sorsia syöttämässä sekä koirieni haudoilla ja työkaverin sytyttämässä kynttilät .-

Gubbe 75

Oma jouluni on sujunut vanhoilla rutiineilla ja perinteillä.
Juttelin päivällä sukulaisen kanssa puhelimessa.
Kynttilät palavat, on pääosin hiljaista.

Katselen telkkaria, luen ja kirjoittelen nettiin.

Naapureista kuuluu väliin huutoa, riitelyä. Ne ei tajua, eivätkä välitä, että seinien ja lattioiden / katon kautta kuuluu.

Äsken söin jouluateriani.

Hei ! Mielessäni on käynyt joulut,
kun en vielä ollut yksin ja olen pohdiskellut
vähän surullisenakin ihmisen elämänkaaren loppua.
Tähän on tultu.
Tähän olen tullut itse.
Niinkuin moni muu ikäluokastani, yksinäisyyteen.
Olen miettinyt mitäköhän muut samassa asemassa miettivät juuri nyt
tykönään ja lähettänyt mielessäni kaikille heille sympatiani
ja lämpimät ajatukseni, vaikka tiedän, etteivät ne heitä tavoita.

Omat jutut ovat usein melankolisia, yksinäisyys ei ole kiva juttu, mutta yksin oloon kyllä tottuu liiankin hyvin.
Olen pian kolme vuotta ollut erossa ystävistä, vain kaksi puhekaveria joiden puhelut ovat kivoja, keskustelut käymme puhelimen kautta, ovelleni en kaipaa ketään.
Jos ihmisen terveys menee, on monia sairauksia ja oireita, kaikkein ikävintä on, kun jokainen kysyy, kuinka voit (?), mutta aloittaa omien surujensa ja kipujensa luetteloimisen!
En jaksa jakaa kenenkään kipuja, kun omia on ihan tarpeeksi.

Jos saisi puhua siitä mikä kiinnostaa, eikä selittää omia kolotuksia, ja kuunnella toisen olemattomista kiireistä ja naapurin riidoista tai kylien juoruista, jaksain jopa kuunnella, mutta minua ei kuulla omien juttujen seassa.

Mieluummin yksin, kuten nyt.
Olli Haapasalo ja Paula Jokimies välittävät jouluterveisiä, on hyvää musiikkia ja minulla hyvä mieli.
Haudoille poltettaviksi hankitut kynttilät palavat terassillani, haudoille liian pitkä matka. Vatsa on täynnä, kahvia kupissa ja on Jouluaatto.
Minun yksinäisellä joulullani on hopeareunukset ja jouluvalot.

Muistan rakkaitani, ajattelen ystäviä ja sukulaisia, kuinka kivoja joulumme olivatkaan, kun olitte mukana.

Rauhaa ja rakkautta Jouluunne, palstan lukijat ja kirjoittajat.
Yk.

Nyt on mielessä semmoinen juttu, että hyvä kun jouluaatto on ohi.

Kiitän Luojaa, että on vielä vähän liikuntakykyä jäljellä ja kiinnostusta
mitä maailmassa tapahtuu niin päiviin voi löytää jotain sisältöä.
Jos niin kauan elää, pelottaa se kun ei enää pääse mihinkään eikä aamulehden
lukemisen jälkeen ole tai keksi mitään tekemistä mihin pystyisi.

Vaihdoin akvaariossa vedet,putsasin filtterit ja imuroin pohjalta isommat paskat.- Kylla kalan nyh taas kelpaa :-)

Gubbe 75

Joku "neropatti" kateellinen (nojatuolista?) on sulkenut ketjun nimeltä:
YKSIN KOKO PÄIVÄN !

Vetelä olen ollut koko päivän. Vihaan arkipyhiä.

Ei kai voi kuin ylläpito sulkea ketjun?
Tai automaattisesti, kun viestimäärä täyttyy, jos näissä on joku raja.

Nukkunut vähän katkonaisesti tämän yön.

Tulin aamukahville ja -kakulle. Ostin jouluksi ensimmäistä kertaa sitruuna-moussekakun. Aika lätistynyt kakuntekele. Syön tuota pois. Suosikkini on yleensä ollut prinsessakakku.

Järjestelin jääkaappia ja pakastinta ja nyt sinne jo näkee sisälle: on ruokaa kulunut kohtalaisesti. En oikeastaan tarvitse, mitään, paitsi maitoja, silloin tällöin. On muuta ruokaa pitkälle tammikuuhun.

Olen viettänyt jouluni täällä kotona, sisällä: makoillut vaan ja katsellut telkusta erilaisia ohjelmia, omia tallenteitanikin.

Alkoi uusi, kolmiosainen A. Christie sarja: "Neiti Pinkertonin salaisuus". Joku britti oli jo haukkunut tämän ja itsekin odotin pahinta. Yleensä nämä A. C:n uudet versiot ovat olleet huonoja.

Mutta nyt itseasiassa tykkään tästä, koska tämä enemmänkin seuraa alkuperäisen kirjan juonta (joskin myös lievällä, ylimäär. woketuksella). Edellinen, Neiti Marple-(Pinkerton-) tarina ei seurannut kirjan juonta juurikaan. Tässä versiossa ei neiti Marplea taida näkyä.

Kokeilin myös tuota yksin koko päivän-ketjua. Tosiaan se ei ota viestejä vastaan. En ole koskaan tavannut moista toimintoa näillä palstoille. Onkohan niin että on jokin viestimäärä jonka jälkeen ketju ei enää ota vastaan viestejä. Ja ylläpidosta tulee automaattinen sulku. Tuskin kukaan yksittäinen henkilö voi poistaa eikä siinä olisi mitään järkeäkään.

Päivä on mennyt kuin jäitä polttelisi. Ehkä iltaa kohti paranee.

Heips kukkuu.
Taannoisen liukastumisen jälkioireista menin jo lääkärille, joka määräsi kuvattavaksi, ei murtumia, joten haavoja nuolemaan ja parantumista odottamaan.
Ostinpa pakaste pinaattikeittoa, siitä riittää kahteen annokseen tai vähän ylikin, jos munan keitän sattumaksi.
Mikä on sattuma, selvä pyy, se on purtavaa vellissä
Joka päivä D vitamiinipilleri, pysyy luuston tiheys hyvänä.

Ei murtunut vanhan lonkka, vaikka vihottelee.

Maidolle hyvä korvaava juoma on kauramaito. Siinä on paljon kalsiumia
ja hiukan muutakin, mm. D-vitamiinia, jota kalsium tarvitsee imeytyäkseen.
Minulla on niin paha laktoosi-intoleranssi, etten voi voi käyttää edes
laktoosittomia tuotteita. Jo lasillinen laktoositonta maitoa tekee vatsan kipeäksi.
Keksin kauramaidon ruokajuomaksi ja sitä voi juoda muutenkin.
Kotimaista kauramaito maksaa vähän yli euron litra.

Kahviin tarkoitettu kauramaito Oatley iKaffe tai K-kaupan Barista-niminen
on hyvää kahvin kanssa ja kaurapuuron ! Keitän kaurapuuron veteen
ja kaadan kauramaitoa puuron päälle lautaselle.

Kuuntelin sattumoisin televisiosta kuinka Ranskassa on imetysaikaa lyhennetty. On siihen syynä äitiysloman lyhyys, mutta sitten yksi äiti selitti: Minusta on tasa-arvoisempaa, että lopetan imetyksen lyhyeen. Näin isäkin pystyy osallistumaan lapsen syöttämiseen mahdollisimman aikaisin kun se on vastikkeita eikä äidinmaitoa. Sillä, että isä ja äiti ovat lasta lähellä syöttämässä alusta asti, on vauvaan terveydellisesti yhtä suuri merkitys kuin äidinmaidolla. Ranskan alan asiantuntijat tukevat tätä mielipidettä.
Hyvin erikoinen peruste - minusta.

Aloin pohtia Mooseksen paria jaetta ja selvittelemään mitä se meinaa. Tämä kohta tuli sattumalta kirjastossa pöytäkeskustelussa esiin.
Kun ihmiset alkoivat lisääntyä ja heille syntyi tyttäriä, huomasivat Jumalan pojat ihmisten tyttäret ihaniksi ja ottivat vaimoiksi kaikki jotka parhaiksi katsoivat.
Mitä sitten ovat Jumalan pojat, heistä on kolme selitystä. On se veikeä kirja.

Näin unen avaimesta. Oma kotiavaimeni löytyi ja sitten ihmeekseni näin niitä kolme. Merkitsee että suunnitelma, joka ensin ei tuntunut hyvältä, näyttäytyykin paremmassa valossa.

Jostain syystä, kai se on tuo puuskittainen tuuli, joka katkoo yhteyttä. Välillä näyttä pimenee ja taas aukeaa, mutta netti katkeaa, ja taas on asetuksiin mentävä.

Joulu oli ja meni, huomenna on Silvon ja Sylvesterin nimipäivä.
Minulla oli 1980 luvulla Silvo niminen työkaveri, meitä oli samassa talossa noin 600 henkilöä, kaikkien nimistä en koskaan kuullut alkukirjaintakaan, mutta kun työt jakaantuivat eri pisteisiin, eihän kaikesta tiennyt, mutta tuskin niissä Sylvesteriä, sehän on kuulu nimi sarjakuvista.

Nyt ei ole työ, eikä yö kaveria, mutta kumpiakaan en kaipaa. Tämä "vapaa" rooli kelpaa. Työt ei haittaa harrastuksia, miten sitä nyt ennättäisikään töihin, kun kaiken aikaa on jotakin meneillään, tai kesken(*-*).

Perjantaina silmälasini jäivät lääkärin pöydälle, tuli niin kiire lonkkakuvaukseen. Kelakorttini putosi kuvaushuoneeseen takin taskusta riisuessa, sain sen sieltä tänään, kun aamulla soittivat, että täällä on. Menin kauppaan, tein ostokset ja jätin kukkaroni kassalle, kun se ei ollut pudonnutkaan kassiin, kuten oletin, autossa aloin sitä ottamaan ja huomasin, sinne jäi kakkos kassalle. Juoksin takaisin , kassatoimihenkilö oli sulkenut kassan ja huomasi, vei kukkaroni takahuoneeseen ja sieltä sen sain, Luojan kiitos! Kaikki kortit ja rahat.

Nyt en uskalla mennä tuonne uloskaan, jotain tapahtuu, tai voihan tapahtua vaikka istun tuolillani koko lopun päivää.

Että tällaista tänään, huomenna on aatto ja taidan pysyä kotona.

Hyvää uutta vuotta sinullekin ! Terveitä päiviä ei ole ollut vuosiin,
etteo mitään ihmeparanemista ole tulossa, vaikka kuinka toivoisi,
realistina en mitään epärealisistista toivokaan.

Katsoin viimeisen Perjantaiohjelman. Miten voi noin täydellinen ohjelma poistua tuotannosta. Aiheena oli toivo. Monipuolisesti oli käsitelty monelta kantilta ja erilaisten ihmisten tuntemuksina.

Onko vanhainkodeissa kaikki hyvin ? Tytär epäilee, että hänen vanhempansa
yritti karata
https://www.is.fi/tampereen-seutu/art-2000010941865.html

Eikö joku aika sitten ollut samantyyppinen tapaus lehdissä? Toivottavasti selviää. Eipä sitä hoitohenkilökunta tuollaista hoksaa jos on ensimmäinen tapaus tässä laitoksessa.
Oma läheiseni karkasikin. Oli niin nokkela että osasi ottaa oven lukon suojakuvun paikoiltaan ja niin livahti pankkiin hoitamaan raha-asioitaan. Ei ehtinyt kun poliisit hakivat. Onneksi ei mitään vahinkoa sattunut. Sen jälkeen lääkittiin tokkuraan.

Monet ovat jo jonkun verran muistisairaita ja tuntevat paikan vieraaksi
ja yrittävät karata kotiin, vaikkei kotia enää olisikaan.
Muuttaa ihminen mihin hyvänsä iäkkäänä hänen pitäisi päästä muuttamaan,
kun hänellä on vielä muistia tallella, että kotiutuu uuteen kotiin.
Joskus se on laitos, sinne ei ehkä ole helppo kotiutua.