Moi. Mulla on on kaveriongelmia, stressiä, ahdistusta, paniikkikohtauksia ja vähän perke juttuja. Oon 12v. Mä tulin tänne koska haluun nähä mitä ihmiset sanoo tai jotain. Mun kaverisuhteet on huonot. Musta tuntuu et oon aina se vika vaihtoehto ja kolmas/neljäs pyörä. Tuntuu et riitelen usein perheen kanssa. Koulussa menee hyvin mutta vaan koska on paineita et jos en tee hyvin jotain käy. "Kaverit" luulee et koulu on tosi helppoo vaikka se stressaa ja ahdistaa. Itken tosi usein, en uskalla puhui vanhemmille ja niin. Mun "parhaalla kaverilla" In kanssa ongelmia mut sekin valitsee konkun muun mun Tilalle...
Mitä teen.?
Mitä teen.?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Voisitko mennä juttelee koulun terveydenhoitajalle?
Terveydenhoitaja, kuraattori tai joku opettaja voisi osata auttaa tässä. Jos uskallat, niin voisit myös yrittää kysyä kavereilta miksi ne eivät halua olla sun kanssa.
vika ei ole sinussa. Mietin joskus itse nuorena samaa, mutta vanhemmalla iällä tajusin että on olemassa ihmisiä joiden kanssa tulen tosi hyvin juttuun mutta ne pitää vain löytää, ja sinäkin löydät varmasti. Sitten on ihmisiä joiden kanssa ei vaan natsaa eikä sille mitään voi mutta älä ota sitä itseesi. Kaikkien kanssa ei vaan voi klikata.
Hyvä että puhut asiasta, tämän keskustelun aloittaminen on jo tosi hyvä ja rohkea askel. Tsemppiä! Asiat tulee varmasti helpottumaan ajan myötä.
Olen kokenut saman helvetin vuosikymmeniä sitten. Ei ole välttämättä kovin helppoa lähteä avautumaan vanhemmille ihmisille ongelmistaan, vaikka olisivatkin alan ammattilaisia. Itse löysin uuden suunnan, kun laajensin kaveriporukkaa kuudennella luokalla ja etsin uusia harrastuksia.
Perhesuhteista vielä sen verran, että hyvin rankkoja kokemuksia omaavana voin vain todeta, että useamman vuoden jälkeen omasta vanhemmasta tai äiti-/isäpuolesta voi tulla läheinen ystävä aikuisiällä, vaikka nuorena en voinut kuvitellakaan antavani anteeksi heille kaikkea heidän vuoksi kokemaani..