Ollaan muuttamassa Kaliforniaan, töihin, määräämättömäksi ajaksi. Mielessä pyörii miljoonia kysymyksia, ja vastauksia on vaikea löytää kun ei tiedä mistä etsiä.
Onko kenelläkään kokemusta USAhan muuttamisesta ja siellä työskentelystä? Mielelläni lukisin muiden tarinoita matkalta. Mihin ongelmiin olet törmännyt, sellaisiin joita ei edes ole tullut mieleenkään ennen muuttoa? Sujuiko kaikki lopulta hyvin? Entäpä pienten lasten kanssa?
Onko kenelläkään kokemusta USAhan muuttamisesta ja siellä työskentelystä? Mielelläni lukisin muiden tarinoita matkalta. Mihin ongelmiin olet törmännyt, sellaisiin joita ei edes ole tullut mieleenkään ennen muuttoa? Sujuiko kaikki lopulta hyvin? Entäpä pienten lasten kanssa?
Vastaukset 19
Vanhimmat
oudolta, lähdössä pysyvästi jenkkeihin pienen lapsen kanssa ja netissä kyselee neuvoja...ei voi olla totta että tuolta pohjalta ponnistaa...taitaa olla huuhaa hommaa koko touhu.
Nytpä taidat olla perimmäisten kysymyksien edessä.
Ensiksikin kysymykseesi on mahdotonta vastata, koska et ole kertonut mitään koko Kalifornian homman taustoista, miksi muutat, onko edes kämppää tiedossa, kielitaito etc.etc????
Jos olet jonkun kurjan Green Gard visailun onnellinen voittaja ja aiot painua suin päin Kalifornian mannalaan - yksikseen - mieti kahdesti.
Olen ollut pitempiä ja lyhyempiä aikoja jenkeissä 14 kertaa, ja tullut tulokseen että onpahan tosi paska paikka. Kaikki, huom. kaikki -on täysin erillaista verrattuna elämään EU:ssa.
Nälkäpalkat, karseat luokkaerot - jollet ole high tech tyyppejä - olemattomat sosiaalliset turvanetit, yleinen turvattomuus ja väkivalta jne...Ei hemmetti.
Olen nähnyt San Franit, LA:t - jopa Honolulun plus paljon muutakin, mutta ota varteesi neuvo tää:
Kalifornia tavallisille muuttolinnulle (jollei asiat ole järkätty etukäteen vuorenvarmasti kondikseen) on yksi pahimpia - tai pahin - osavaltiovaihtoehto jenkkilässä.
Joitain siedettäviäkin paikkoja löytynee...mutta jokainen taaplaa tyylillään.
Lisää tietoa tulee jo tarvis.
Tarkoituksena meillä on, että mies etsii ensin varman työpaikan, käy samalla katselemassa paikat läpi, asuntoja yms. Hän on IT-hommissa, eli palkka ei olisi pöllömpi. Minä taas jäisin "kotiin" hoitamaan lapsia.
Tilanteemme on sellainen, että Suomen ympyrät alkavat olla liian pienet, pakko päästä välillä pois täältä. Ei ole mikään pakko lähteä, mutta tuntuu ettei kumpainenkaan enää vain jaksa samoja juttuja vuodesta toiseen. Nyt, kun lapset ovat vielä pieniä, olisi otollinen aika, kun menevät kouluun, on hankala lähteä ulkomaille.
Miehellä on ystävä Kaliforniassa, lupasi katsella työpaikkojakin siellä, ja USA olisi ainakin tarpeeksi kaukana Suomesta. Paikka on tosin vielä siltä osin avoin, että osavaltiolla ei niinkään ole väliä, pohdimme keskenämme Kalifornian parhaaksi vaihtoehdoksi. Mikä kenties olisi parempi?
Jees, nyt ymmärrän tilanteenne paljon paremmin. Ennenkaikkea siksi, että olemme vaimon kanssa (taas) kerran saanneet tarpeeksi tästä tuppukylästä - ja näinollen lähtö meidän kannaltamme on täysin varma seikka. Ulukomuat eivät ole meille mikään kauhistus, meillä on kummallakin täysin kansainvälinen tausta, ja jos tuntee paremmin jo Hampurin kuin Helsinki cityn -alkaa olla aika nostaa kytkintä.
Toi Kalifornian taivasteluni tuntui varmaan melko kovalta - mutta kantaani ko. maahan en muuta. Olen aikoinani työskennellyt lentoyhtiössä, ja duunikseni lennellyt ympäri maailmaa - joten joku kuva tästä Telluksesta on säilössä.
Mitä itse jenkkeihin tulee, päivitykseni nykymenosta perustuu pelkkään mediaan - vanhat duunikaveritkaan eivät ko. maahan viitsi mennä aikaansa haaskaamaan.
Olet saannut muilta käsittääkseni erinomaista perustietoa: Kunnon vakuutukset ovat must, vielä tälläkin hetkellä kunnon duuninantaja tarjoaa palkolliselleen koko perheen kattavan vak.turvan, enkä minä edes puhuisi sellaisen tyypin kanssa joka ei ole valmis tulemaan vastaan tässä asiassa.
Jos ukkosi on IT proffa, asian pitäisi olla sillä selvä - mutta huom.- CA:ssa esim. Intialaiset kukkoilevat nykyisin täysin rinnan Siliconissa tms. kylissä.
Jos teillä on hinku mennä länteen, miksi ette ajattele Kanadaa? Mulla oli tuttuja Edmontonissa jo silloin kun Kurrista ei tiedetty mitään, ja maa on mielyttänyt minua aina. Huom. että Oval Officen nykyisen supertörtön tultua valittua uudelleen - DC:n Kanadan suurlähetystö oli hukkua
jenkkien viisumihakemuksiin (pysyviin sellaisiin)!
Kanadassa on kaikki toisin. Muistan yhden pariskunnan joka muutti aikoinaan jenkkeihin, mutta tuli 6 kk:n jälkeen kiroillen takaisin ja sanoivat suoraan etteivät enää moiseen paskaläjään ikinä jalallaan astu.
Itse olen tekemässä lähtöä saksankieliseen Eurooppaan. Juttu vaatii kyllä kielitaitoa, paikallisten tapojen, bisnesetiketin ehdotonta tuntemista jne. - mutta täällä on täysin väärä kuva sen tarjoamista mahdollisuuksista, ja elintasosta - hinnoista puhumattakaan.
Noin niinkuin vihjeeksi: Tossa pari vuotta sitten Bundeskanzler Schröder yritti saada puoliväkisin Intialaista IT proffa duunareita valtakuntaan, mutta pieleen meni...Vaikka niille luvattiin melkein kuu taivaalta.
Niillä on pula tositekijöistä, palkat ja edut aivan omaa luokkaansa - ja jos Saksassa yrittää vakituisen duunarin saada pellolle, duunari on tosi vahvoilla - päinvastoin kuin täällä, lampolassa. Sairaanhoito on omien kokemusten perusteella Euroopan eliittiä - ja kaikkien saatavilla.
Vielä jokunen U.S osavaltio jota voisi edes kuvitella:
Oregon, Washington, Colorado plus Itärannikon pienet sivistysvaltiot. Varsinkin Bostonin kieppeillä liikkuu tosi breiniä porukkaa.
Joo, kirjoitit oikeastaan aika hyviä pointteja, mutta yhteen asiaan, mikä loisti läpi alkuperäisestäkin, haluaisin puuttua. Jos ainoa syy lähteä on kyllästyminen kotimaassa, saattaa olla ankeaa ulkomaillakin. Sen sijaan, jos uudessa asuinpaikassa on itsessään jotain kiinnostavaa, edellytykset ovat paljon paremmat.
Muistan, kun lähdin kaveriporukassa 12 vuotta sitten Saksaan kesätöihin, kaverit vannoivat, etteivät palaa "umpiperseiseen" Suomeen. Taidan olla ainoa porukasta, joka on tälläkin hetkellä ulkomailla.
Yhdyn mielipiteeseesi siitä, että saksankielinen Eurooppa on ihan ok, toki sielläkin pitää katsoa mihin menee asumaan. Esim. juri Hampuri on monen saksalaisenkin mielestä SE paikka, missä voisi asua.
Itselläni on kokemuksia vain Euroopasta ja Aasiasta, mutta jenkkikaverini, joka on kotoisin Michiganista ja vietti IT-buumin ajan Kaliforniassa, sanoi että New England on se paikka, johon hän menee asumaan, jos palaa Jenkkilään Aasiasta. Taidat todella olla oikeilla jäljillä asuinpaikkarankingissasi
muutama kommentti omilta reissuiltani (kymmeniä pitkiä reissuja CA, NV, NY, TN vuodesta 1990 lähtien):
-ihmiset ovat face-to-face tilanteissa mukavia MUTTA
-pinnallisia
-olettavat kaikkien käyttäytyvän/ajattelevan kuten
USA:n kansalaiset. Poikkeavuuksia karsastetaan.
-lomia työstä ei juuri ole
-työ on perhettä tärkeämpi asia (money talks)
-sosiaaliturva on olematonta, paitsi jos vakuutukset ovat kunnossa. HUOM: puhun kokemuksesta: sairastaminen USA:ssa on h....tin kallista. Mutta hoito tehokasta jos vakuutus maksaa.
Yhtä kaikki, jos kyseessä on parin-kolmen vuoden projekti, lähtekää ihmeessä. Opitte monia asioita ja näette Suomenkin ihan uudessa valossa sen jälkeen.
Mutta älkää olettako muuttavanne paratiisiin, sitä jenkkilä ei ole!
Mielenkiintoisia pointteja todellakin.
Ensiksi, mun mielestä sillä sun jenkkikaverillas on päällä nappin mennyt idea - en mäkään voisi kuvitella muuta kuin joitan New Englandin maisemia.
Eniten kuitenkin kiinnosti mainitsemasi Saksalainen Stadtranking. Olen ollut Hampurissa pirun monta kertaa - ja stadi on sinänsä aivan OK...mutta joku pistää, joskus, silmään. Olisikohan sittenkin liika "Pohjalaisuus". Tämä juttu on sinänsä toissijainen - ympäriltä löytyy mukavia pikku mestoja vaikka kuinka paljon.
Ei tää meidän muuttovimma mitään hurlumhei juttua ole, yksinkertainen syy on se että olemme kyllästyneet täkäläisiiin kuvioihin - jo ties kuinka monta kertaa.
Olemme varsinkin nuorempana pyörinneet ja asunneet (lyhyitä periodeja) maailman vähän joka kolkassa.
Totta puhuen ainoa asia joka piruutta todella on fakta että olisin saannut aikoinaan duunin Lufthansalta Frankista, mutta en puhdasta hölmöyttäni tarttunut täkyyn. Saksalla oli tosin tuolloin vähän tyly maine Baader Mainhof etc. hässäköineen. Mutta, kuvaavaa on se että teimme kaikki kaukolentomme maailmalle FRA:n kautta LH:lla. Se oli vapaalippulaisillekin tuolloin sellaisen firman maineessa joka teki mitä lupasi
Saksankielinen Eurooppa on tullut jo aikoja sitten melkein itseensäselvyydeksi, juuri siksi että olemme tarkkoja siitä minne nenämme pistämme.
Sairaanhoidon taso on oltava kova (Diabetes), asumisolosuhteet (aluksi tietenkin vuokrakämppä),
kunnon tolalla - ja tietenkin mielekäs duuni. Olemme vaimon kanssa molemmat melko kovan kans. välisen koulutuksen tuotteita, vaimo olisi takuulla kiinnostunut sopivasta duunipaikasta (toimistopäällikkö) - itse sen sijaan olen free lancer Agentti, jolla on aivan omat visiot bisnesmaailmassa.
Jos Sinulla on aikaa, olisin kiitollinen muutamista nettiosoitteista koskien kämpän vuokrausta, hintasoa (kämpät riittävät) jne... Ei tässä tilanteessa voi millään tavalla väheksyä
Suomalaisiakaan yhdistyksiä, kerhoja jne. sillä totta kai alku tulee olemaan takkuista. Senkin takia diggaan Saksalaista kulttuuria kaikilla tasoilla että siellä ollaan realisteja - joka tasolla.
Jos juttuni kiinnostaa, Bitte, ota yhteys vielä kertaalleen tälle palstalle - sitten voidaan katsoa.
Olen porhaltanut muutaman kerran Hampurista sillä aivan loistavalla ICE:llä Baijeriin ja pitännyt näkemästäni? Yksi Goethen lokaali kaveri tosin väitti että juuri suurkaupungeissa vuokrat ovat kovimmalla tasolla. Richting?
Meidän tilanteessa joku Lyypekin kokoinenkin kylä
(tyyppinä) olisi mukava paikka, koska haluan erikoistua elintarvikkeisiin...ennenkaikkea kunnon makkaroihin - ja niiden tekemiseen A:sta Öö:hön.
Tässä tapauksessa tietenkin on pakko päästä juttuun jonkun paikallisen Metzgerin kanssa - mutta aikaa riittää.
Me tulemme rakentamaan tämän keikan huolella (kuten paikallinen bisnesetiketti jo vaatiikin),
sillä ikääkin on sen verran, että takaisinpaluusta emme tule edes uneksimaan.
Kokeilepa hintatasovetailua vaikkapa osoitteessa
http://www.immobilienscout24.de
näitä sivujahan Saksassa on vaikka kuinka paljon, kun katsot googlella vaikka sanoilla Vermietung Wohnungen, mutta tuosta em osoitteesta löytyy vaihtoehtoja aika laajalta alueelta. Muita ajankohtaisia yhteystietoja ei nyt ole antaa, kun asun aivan toisessa kolkassa maailmaa, mutta toivottavasti on apua. Niin kuin huomaat, monesta Saksan kaupungista (jos ei sitten lasketa niitä suurien kaupunkien keskustoja) saa helsinkiläiskaksion hinnalla ihan kivasti neliöitä.
Jotain tuonlaista olen myös itse uumoillut. Tiettyjen syiden johdosta tämä juttu on saannut nyt vauhtia alleen - ja tietoahan löytyi kun kirjoitti portaalin hakusanaan simppelisti Saksa.
Koska olen vähän niinku "Einsam Reiter", niin pyrin hoitamaan kaiken omasta takaa - mutta jos mieleesi muistuu joitain HAM alueen "järkeviä"
DE-FIN tai päinvastoin organisaatioita, olisin kiitollinen vinkistä.
Vihjeeksi voi kertoa että diggaan Roman Schanz meininkiä.
Jos työpaikka on valmiina, niin kaiken muun saa kyllä järjestykseen - ennemmin tai myöhemmin...
Asunnon vuokraamisesta: Kaliforniassa on laki, joka kieltää syrjinnän mm. kansallisuuteen liittyen. Periaatteessa ainoa asia, joka vuokraajaa kiinnostaa on maksukyky. Tämän voi todistaa työnantajalta pyydettävällä palkkatodistuksella. Asunnot ovat yleensä hyviä, joskin vuokrat suomalaisittain korkeita. Netistä löytyy rutkasti kämppätietoa.
Autoa ei pystyne ostamaan ennen kuin on saanut hankittua vähintään väliaikaisen paikallisen ajokortin. Kannattaa siis ladata vepistä paikallinen autokoulun oppikirja, selvittää missä on lähin DMV ja mennä jonottelemaan... Kirjallisista ei todennäköisesti pääse läpi, jos kirjasta ei ole lukenut. Inssi on aika helppo, jos ylipäänsä autoa osaa ajaa. Muistaakseni ennen ajokortin hankintaa piti hommata paikallinen sosiaaliturvatunnus, jonka taas saa paikallisesta sossusta.
Aluksi tuo työnantajan tulotodistus on avain moneen muuhunkin asiaan. Luottotiedoton henkilö on monesti kauhistus - huonotkin luottotiedot ovat paremmat kuin ei tietoja lainkaan. Tulotodistuksen avulla mm. pystyy hommaamaan autolleen vakuutuksen, joka saattaa muuten olla kiven alla. Samoin pankkitiliä avatessa paperille on käyttöä. Toivottavasti työnantajasi on huolehtinut sairausvakuutuksista. Jos ei ole, selvitä tarkkaan minkälaisia lippuja ja lappuja on täyteltävä, jotta ne ovat voimassa.
Kunhan kämpän on saanut alle, pitää tietenkin tehdä sähkö ja kaasusopimus. Vuokranantaja antanee tässä vinkkejä ja saattaa hoitaa homman jopa puolestasi. Kaapeli-TV sopimus pitää myös muistaa tehdä ja avata joku laajakaistayhteys. Saanee samalta palveluntarjoajalta.
P.S. Kannattaa myös opetella kirjoittamaan sekkejä...
Onnatko vähän lisätietoja, onko työpaikka tiedossa, onko työluvat jne. Asuminen on kallista etenkin kun on lasten kanssa ei voi mennä mihinkään huonolle alueelle, olen itse asunut Floridassa noin 10 vuotta. Millä alalla olet töissä, Floridassa ja Californiassa on paljon meksikolaisia ja ne ovat valanneet suurimman osan tavallisista työpaikoista.
Eiko nuo asiat pitaisi kysella ja puida mielessa lapi ENNENkuin on paattanyt muuttaa? Ei millaan pahalla, ihmettelen vain. Eihan sita Suomessakaan muuteta toiseen kaupunkiin josta ei tieda holkasen polaysta. SIta kaupunkia kaydaan edelta kasin tutkimassa, punnitaan asioita ja otetaan kaikki huomioon. Sen jalkeen otetaan hyva tovi paatoksen tekoon. Niin pitaisi tehda varsoinkin kun muuttaa ulkomaille!
Californiassa asuminen on tahtitieteellisissa hinnoissa! On siis parasta olla tosi hyvapalkkanen tyo etta siella pystyy elamaan! Itse asun eri osavaltiossa, mutta jarjestain saman kokoinen/laatuinen asunto siella maksaa n. tuplasti enemman, (tai enemmankin, riippuen paikasta) kuin taalla. Asuntojen (ei talojen) hintoja voit menna katsomaan mm. www.apartments.com
Melkoista BS:tiä ihmiset täällä kirjoittavat. Ei Amerikkaan muuttaminen ole vaikeaa. Ja jotkut tykkäävät asua Amerikassa, jotkut eivät. Pari ohjetta:
1. Pitää olla viisumi (mutta se nyt varmaan on kunnossa).
2. Viisumin kanssa saa sosiaaliturvakortin paikallistesta toimistosta. Voi joutua jonottamaan vähän...
3. Sitten pitää avata pankkitili. Sen pitäisi onnistua pelkkä social security cardilla, vaikka helposti haluavat ajokorttia.
4. Ajokortti pitää hommata, mutta jos sen hommaa kuukauden sisään, niin ok. USA:ssa se ainoa ID on DL.
5. Kämpän vuokraaminen voi olla vaikeaa, kun ei ole luottotietoja, mutta ei mahdotonta. Auttaa, jos joku paikallinen on mukana. Alkumaksut pitää maksaa verified checkeillä, mutta sitten tarvit oman USA-tilisi sekkejä.
6. Sitten on kaikenmaailman pikkuongelmia sähkön, puhelimen, jne. kanssa johtuen siitä, että sinulla tuskin on luottottietoja. Nämä kuitenkin hoituvat esim. $200 panteilla.
7. Tämän jälkeen voitkin jo asua maassa ja aloittaa luottotietojen (credit history) hommaamisen. Paras tapa tähän on ostaa auto luotolla. Lainan saa, mutta korko voi olla kova. Kannattaa silti, koska jos maksat ajoissa, credit history kasvaa.
8. Luottokortin hommaaminen on aika vaikeaa jos ei ole credit historyä. Siinä eivät Luottokunnan lomakkeet auta, mutte usein jo sillä saa, että on "yliopistokoulutus".
Eli siitä vain, alussa voi olla hankalaa, mutta muutaman viikon jälkeen homma on jo hoidossa. Eikä tähän tarvita mitään sen suurempia apuja.
Mitenkähän mahtais mennä mun kohdalla, kun en ole koskaan ajokorttia hankkinut. En ole sitä Suomessa koskaan tarvinnut, olen ajatellut aina että hankin sitten jos tarvitsee, muuten taidot vaan unohtuu eikä sitten enää uskallakaan kun tarvitsisi ajaa.
Eli, ajokortti pitää hankkia, joko Suomessa taikka sitten paikan päällä siellä? Taitaa olla helpompi hoitaa asia Suomessa?
Niinku mennä ajeleen nurmikkoja esikaupunkialueella, lapset voi myydä karkkia koulussa Jne. raksoilta luulis löytyvän hommia. Kaikenlaisia hommia löytyy kun käyttää mielikuvitusta mistä ei tarvitse veroja maksaa ;)
tarvittet sen sossunumerosi ja jonkin kuvallisen ID:n. sitten suoraan ajokokeeseen joka maksaa jonkinverran. tietääkseni edes autokoulu ei ole pakollista. kuka nyt ei osaisi autoa ajaa. Se mihin suomessa menee 6 kk ja vähintään n.1200 euroa autokouluun ja testeihin niin jenkeissä voi saada koko homman läpi noin 2-3 tunnissa ja noin 150 dollarilla!
Jollei korttia ole, niin se kannattaa kyllä hommata siellä USA:ssa. Kannattaa kuitenkin lukea se opetuskirjanen ennen koetta: on mahdoton muuten tietää kuin monta jalkaa ennen vastaantulijaa pitää laittaa lyhyille, tms.
olen muuttanut viime joulukuussa yhdysvaltoihin ja olen talla hetkella viranomaisprosessissa. tietanette, etta tanne voi tulla 3 kuukaudeksi turistiviisumilla, tyoskentelyyn ja opiskeluun tarvitaan eri viisumit.
anoin turistiviisumin paatyttya permanent resident statusta - joka toivottavasti johtaa greencardin saamiseen 1-2 vuoden sisalla.
asia etenee niin, etta saan sosiaaliturvatunnuksen ja taman jalkeen saan tyoluvan, jota anoin myos. tyolupa on teksasissa luvattu 60-90 paivassa (vaihtelee osavaltioittain).
kun on permanent resident status plakkarissa ja tyolupa niin asumminen ja elaminen on stressitonta. ennen kuin saan green cardin niin voin matkustaa ulkomaille vain matkustusluvan kanssa, joka anotaan myos samoilta maahanmuuttoviranomaisilta.
tama on tarkea dokumentti, silla tulin turistiviisumilla ja paatin jaada amerikkalaisen aviomieheni luo tanne ja ylitin turistiviisumini (en voinut failata papereitani, jottei minulla olisi kahta statusta yhtaaikaa) - jos nyt kesken prosessin ja ilman matkustuslupaa poistun maasta niin pahimmassa tapauksessa voidaan minulta kieltaa maahan saapuminen 3-10 vuodeksi. olen kuullut paljon ihmisista ketka tulee tanne olemaan 3 kuukaudeksi ja uusivat turistiviisumin ennen sen umpeuduttua kaymalla yhdysvaltojen ulkopuolella kanadassa tai meksikossa. tassa on riskinsa silla koskaan ei voi tietaa paaseeko takaisin yhdysvaltoihin.
lisaksi suurta keskustelua taalla, varsinkin etelavaltioissa, kaydaan laittomista maahanmuuttajista mika ei todellakaan ole suositeltava vaihtoehto. edessa on karkoitus ja kielto saapua maahan moneksi vuodeksi. lisaksi laittomilla maahanmuuttajilla ei ole juurikaan mitaan oikeusturvaa, heita voi tyonantajat (jos sattuu saamaan toita ilman sosiaaliturvatunnusta) ja vuokraisannat kohdella hyvinkin epareilusti.
eli kannattaa tarkistaa tarkkaan mita tulee tanne tekemaan ja miten asia on paras hoitaa. itse ottaisin yhteytta johonkin yhdysvaltalaiseen juristiin ja kysyisin neuvoa. jokaisen ihmisen tanne saapuminen on kuitenkin yksittainen tapaus mihin vaikuttaa hyvin erilaiset asiat.
netista loytyy helposti tietoa asiasta ja kun paperiasiat on kunnossa niin oman amerikkalaisen unelman toteuttamiselle ei ole mitaan esteita.
onnea matkaan :-)
P.S, yhdysvallat arpoo aika-ajoin greencardeja, tama on yksi tapa saada lupa asua ja elaa yhdysvalloissa