Kun puhumme tietyistä asioista, jotkut ihmiset tulevat sanomaan, että ne ovat taikauskoa. Miksi? Sellaisen henkilön tunnusmerkki on, että se mitä tiede ei vielä ole tunnistanut tai minkä kanssa hän itse ei ole ollut kosketuksissa tai mitä hän ei missään tapauksessa voi katsoa olevan olemassa, hän katsoo sen olevan taikauskoa ja kaikki se on ihanteellista. Se on hänen mielenlaatunsa. Onko se käsitys oikea? Voiko kutsua taikauskoksi tai ihanteelliseksi sitä, mitä tiede ei ole ymmärtänyt ja sitä, mitä se ei vielä ole kehittänyt tarpeeksi? Eikö hän itse ole se, joka on tekemisissä taikauskon kanssa, joka on tekemisissä ihanteellisuuden kanssa? Voiko tiede kehittyä ja edistyä tämän käsityksen mukaan? Ihmisten yhteiskunta ei myöskään voi mennä eteenpäin. Kaikki keksinnöt tieteemme ja tekniikkamme alueella eivät olleet olemassa aikaisemmin. Jos kaikkien sellaisten asioiden katsottiin olevan taikauskoa, niiden ei tietenkään olisi tarvinnut kehittyä.
Kuuntele.
Aria
81062
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
...siis tiede ja keksinnöt ovatkin taikauskoa, ennen kuin ne hyväksytään tosiasioiksi. Hyvä tietää.
"...siis tiede ja keksinnöt ovatkin taikauskoa, ennen kuin ne hyväksytään tosiasioiksi. Hyvä tietää."
- Ei.. Vaan kaikki uudet asiat joita tiede ei ole vielä löytänyt kehittymättömyytensä takia, valtaosa leimaa nämä "taikauskoksi" ja hömpäksi.
Oho, ajatuksissani kirjoitin valtaosa, tarkoitin että nämä ennakkoluuloisimmat suppeakatseisimmat ihmiset leimaavat.
Minun mielestäsi kyseinen asenne on käsittämätön. Jotkut eivät varmaan vain halua ymmärtää ettei voida olla täysin varmojakaan mitä on olemassa ja mitä ei. He leimaavat huuhaaksi kaiken mitä tiede ei ole löytänyt ja ovat kuin tietäisimme nyt kaiken tajuamatta että juuri näin on ajateltu vuosisatoja. Ei keskiajalla olisi uskottu että joskus on lentokoneita tai hehkulamppuja. Sähkövirta ja ydinvoima olisi luokiteltu varmasti huuhaaksi, mutta nehän eivät ole.
Nämä samat ihmiset braggailevat älykkyydellään..
Tiede on aina pyrkinyt ja pyrkii edelleen tuomaan esiin absoluuttisen totuuden sellaisista asioista jotka ovat tai ovat olleet ns. hämärän peitossa (lue todistamatta). Tiede tutkii fysiikan lakeihin perustuen lähes kaikkea avaruudesta atomiin käyttäen nykytekniikkaa ja sen sovellutuksia ja laitteita. Tieteen avulla maailmastamme on tullut sellainen kuin se tänään on, ilman tiedettä olisimme vielä vähintäinkin kehittymättömiä ja maailmamme olisi täysin erilainen.
Jos tieteen sijaan olisimme aikoinaan jatkaneet uskomuksiamme taikuuteen, henkimaailmaan yms. ja jatkaneet niiden soveltamista elämiseemme, emme olisi voineet kehittyä eteenpäin. Tämä on kylmä tosiasia jota kukaan ei voi kiistää.
Tiede tutkii myös paranormaaleina pidettyjä ilmiöitä kuten ufoja, kummitusilmiöitä ja muita selittämättömiä asioita. Tällaiseen tutkimukseen osallistuvat tiedemiehet ovatkin mielestäni aikamme Galileoja. Galileo Galilei paljasti aikalaisilleen täysin tuntemattomia ilmiöitä, jotka hän oli havainnut uudella salaperäisellä laitteella, kaukoputkella. Nämä havainnot mullistivat maailmankuvan: Se pyörii sittenkin!
Tiedemiehet- ja naisetkin jotka ovat ryhtyneet tutkimaan näitä selittämättömiä ilmiöitä on leimattu tiedeyhteisön taholta heti ns. hörhöiksi, aivan kuten Galileo aikoinaan kun hän väitti että maapallo pyörii akselinsa ympäri.
Toinen asia mikä vaikeuttaa parailmiöiden kunnollista tutkimusta, on suuren yleisön (maailman) reaktio paranormaalien ilmiöiden olemassaolon tunnustamiseen ja tieteellisten todisteiden esilletuomiseen. Jos tieteellisesti todistettaisiin esim. että aaveita on olemassa, syntyisi paniikki tavallisten ihmisten keskuudessa jotka eivät haluaisi tämän asian olevan totta, tämä koskisi siis suurinta osaa ihmisistä.
Olen vahvasti sitä mieltä että aika ei ole vielä kypsä paranormaalien ilmiöiden tutkimiseen ja tieteelliseen todistamiseen. Tämä aika kyllä tulee vielä ja meidän aikamme Galileotkin saavat ansaitsemansa kunnioituksen pioneerityöstään näiden ilmiöiden tieteellisen tutkimuksen aloittajina.
Sinänsä ansiokkaaseen tekstiisi, josta olen pitkälle samaa mieltä, on eksynyt kuitenkin muutama kohta johon kommentoisin:
>>>Tiede on aina pyrkinyt ja pyrkii edelleen tuomaan esiin absoluuttisen totuuden...
Tiede on ennemminkin pyrkinyt tuomaan esiin objektiivisen totuuden; tämä objektiivisuus näkyy tieteen ihanteissa. Sensijaan tieteessä tunnustetaan, ettei kyetä saavuttamaan absoluuttista (koko)totuutta, vaan ainoastaan osia,murusia siitä. Samoin tieteessä tunnustetaan, että voidaan löytää myöhemmin toisenlaisia, tutkittavia asioita paljon paremmin selittäviä malleja. Tämä tieteellisen tiedon tuottaminen pienissä osissa ja avoimuus muutoksille on saanut monet, mielestäni täysin aiheetta, näkemään tieteen ja sen saavutukset riittämättöminä. Lisäksi monia turhauttaa se, ettei tieteellisin keinoin kyetä todistamaan paatuneita uskomuksia esimerkiksi jumalasta oikeaksi (eikä tietysti vääräksikään).
Absoluuttista totuutta ja sen julistamista löytyykin enemmän uskonnoista kuin tieteistä. Sensijaan uskonnoista ei löydy objektiivista totuutta, päinvastoin kuin tieteestä. Joskus objektiivisuuden ihanne toimii kuitenkin hidasteena; subjektiivisia kokemuksia ei voida näin pitää todisteina absoluuttisesta totuudesta, vaikka esimerkiksi paranormaalin parissa sellainen olisi usein ainoa mahdollisuus lähestyä ilmiötä. Miten esimerkiksi voitaisiin tutkia objektiivisin vaatein henki-/astraalikehon olemassaoloa?
>>>Jos tieteen sijaan olisimme aikoinaan jatkaneet uskomuksiamme taikuuteen, henkimaailmaan yms. ja jatkaneet niiden soveltamista elämiseemme, emme olisi voineet kehittyä eteenpäin. Tämä on kylmä tosiasia jota kukaan ei voi kiistää.
Kiistämätön tosiasia on myös, ettei uskomukset henkimaailmaan, tuonpuoleisiin ja yliluonnolliseen yleisemminkin ole minnekään hävinneet tieteen kehittymisen myötä. Tuskin edes vähentyneet. Joskus kuulee sanottavan, että yliluonnolliselle ei ole tilaa tieteen saavutusten kehittyessä, mutta en näe tämän pitävän paikkaansa ainakaan tähänastisen valossa.
>>>Tiede tutkii myös paranormaaleina pidettyjä ilmiöitä kuten ufoja, kummitusilmiöitä ja muita selittämättömiä asioita. Tällaiseen tutkimukseen osallistuvat tiedemiehet ovatkin mielestäni aikamme Galileoja.
Vaatii todellakin rohkeutta toimia esimerkiksi parapsykologisen tutkimuksen kentällä ja yrittää tuoda tuloksia julki vallitsevilla tieteen areenoilla. Tämä on arvokasta työtä; tosin tulee muistaa, että alueen tunnetuissakin nimissä on tutkijoita, jotka myöntävät saadun todisteaineiston esimerkiksi psi:stä olevan ns. heikkoja signaaleja. Tämä tarkoittaa sitä, että tulokset ovat oikeutetusti alttiita kriittiselle tarkastelulle, eivätkä yksiselitteisesti kykene osoittamaan väitettyjen ilmiöiden todellisuutta. Tässä kohti korostuu myös soveltuvan subjektiivisuuden tarpeellisuus kentän tavoissa ja tutkimusotteissa.
>>>Olen vahvasti sitä mieltä että aika ei ole vielä kypsä paranormaalien ilmiöiden tutkimiseen ja tieteelliseen todistamiseen.
En usko, että ilmiöitä ei ole pystytty yksiselitteisesti todistamaan koska "aika ei ole kypsä" tai tuloksia piiloteltaisiin. Paranormaalin tutkimus tieteellisin keinoin ei ole uutta ja esimerkiksi muutama vuosikymmen sitten pystyttiin "todistamaan" väitettyjen ilmiöiden olemassaolo. Myöhemmin uudelleenarvioitaessa tutkimuksia ja toistettaessa niitä tiukemmin kriteerein, ei olekaan enää saatu vastaavalla tavalla positiivisia tuloksia. Tämä ongelma liittyy laajemmin myös keskusteluun sopivasta tutkimuskriteerien tasosta, tutkimustavoista sekä, jälleen kerran, tietyn subjektiivisuuden hyväksymisen tarpeellisuudesta tutkimuksessa.
On tärkeä myös muistaa, että paranormaalin suuriin vihollisiin kuuluu organisoituneen skeptismin lisäksi uskonnot. Esimerkiksi kirkon tutkimuskeskuksen mukaan uskomukset paranormaaliin ovat kristinuskolle suurempi uhka kuin mikään muu maailman uskonnoista. Sen vuoksi paranormaalia vastustavan organisoituneen skeptismin eturiveissä on ollut jopa kirkon edustajia, mikä sinänsä on omituista, kun huomioi että kristinusko ja sitä myötä kirkko perustuvat uskoon yliluonnolliseen sekä uskon pääoppikirja vilisee paranormaaleita tapahtumia. Lisäksi samat fundamentaliset uskovat, jotka hyökkäävät paranormaalia vastaan skeptikkojen mukana, usein itse puolustelevat kreationismia samoja skeptikkoja vastaan.
Tuossa tiede asiassa. Olen kiitollinen tieteelle. Jos ihmiset olisivat aikanaan lähteneet enemmänkin "yliluonnollisille linjoille" olisimme kehittyneet vain erisuuntaan. Mutta nyky-yhteiskunnan, teknologian, tietynlaisen sivistyksen, keinotekoisuuden takia, ihmisille on tullut vaikeuksia havaita enää tälläisiä asioita. Jos olisimme lähteneet kehittyneet painottuen enemmän tähän yliluonnolloseen, saattaisimme sanoa ihan samalla tavalla.