Kohdun poiston jälkeinen sädetys

Joku kysyikin sitä aiemmin täällä. Tulin vasta vähän aikaa sitten etelästä joten vastaan siihen nyt.
Brakyhoito on korkeataajuista sädetystä kohteeseen tai kohteen ympäristöön. Se ei todellakaan sattunut. Jälkiseurauksia ei kohdallani tullut ja niistä kyllä kysyttiin/seurattiin.
Ekalla kerralla todetaan vielä kohdun (leikattu/poistettu) kunto ja parantuminen ja vasta sitten muodostetaan se "asetin", tamponin mallinen, jonka kautta sädetys annetaan. Pyytäkää silti peittoa kun noin huoneet nyt vaan on aina niin viileitä siinä paikallaan maata. Sädetyskin kestää n. 5 min kerrallansa.
Sädetys niinkuin yleensä syöpähoidot kehittyy kuten koko maailma kehittyy ympärillämme, sanalla "syöpä" on vanhan ajan synkkä kaiku, mutta kaikki tosiaan kehittyy, lääkkeetkin ! Itseäni puhuttaa sytostaattien vaikutus munuaisten toimintaan, toivottavasti tämäkin haittavaikutus pystytään ratkaisemaan.
Hus noudattaa EU:n standartteja eikä kyseenalaista hoitomuotoja tai kokeile (VIHDOINKIN) muitakin hoitomuotoja, edes kokeile. Tätä kehitystä odotan innolla.
Henkinen puoli onkin hankalampi. Itseltäni ei suru eikä itku purkautunut ei sitten millään. Syksyn aikana koin muitakin menetyksiä ja lähimmäisten sairastumisia, mutta iso musta paketti oli aina vaan sydämen kohdalla. Vasta nyt toi Tapani Kansan Joulukonsertti avasi kaikki padot. Eikä itku tunnu millään loppuvan. Mutta ehkä se on hyvä ja tuo helpotuksen ja toivon. Ihminen on niin kokonainen, se on niin henkistä puolta ja fyysistäkin puolta.
Jos uskallan tähän nyt lisätä sellaisen seikan, että satumaiset ihmeet oli kyllä kanssani, ennen niin kiireiseen aikatauluuni siitä Husin edes tietämättä, saati vähät välittämättä , KAIKKI tapaamiseni ja menoni meni ihan soljuvasti lomittain tutkimusten, kuvantamisten, leikkauksen ja sädetysten kanssa ! Ja moni muukin pieni ihme tapahtui matkalla ja helpotti huolta ja arkea. Se myös muutti omaa näkökantaani ja kaiken rajallisuus-käsitettäni. Tuntui, että kun pyysin apuja hirveeseen aukkoon sisälläni "ylempää" , sain niitä . Osa itkustani onkin syvää kiitosta ja kiitollisuutta, etten ollut tai jäänyt yksin, vaikka niin hyvin salasin kaiken ympäristöltä ja osittain vieläkin teen niin .
Tästä tuli pitkä jaaritus, mutta omakohtaisesti vielä tuore kohdallani. Ja aionkin tästä lähtien käydä kerran vuodessa vaikka yksityisellä (n. 300 €] kerran vuodessa kuvantamassa kroppani. Kiitos Elämälle.