Enpä ole aikaisemmin tänne mitään kirjoitellut, saapa nähdä minkälainen vastaanotto on... Kommentoikaa ihan mitä vain, ja mielellään paljon!
--------------------
Kaunis nainen painautui vasten kehoani. Olimme juuri saapuneet kotiin juhannuksenvietosta, pienet nokkaunet kahvien päälle tekisivät rankan juhlinnan jälkeen hyvää. Tasainen hengitys kertoi kaiken, Jonna oli jo nukahtanut. Itse en malttanut, tätä hetkeä olin odottanut vuosikausia. Päivänvaloa tuli huoneeseen pieninä säteinä pimennyskaihtimen raoista ja lintujen viserrys kuului vaimeana sisälle vaikka ikkunat olivatkin kiinni. Muita ääniä ei oikeastaan kuulunut, mitä nyt välillä seinät rasahtelivat vanhuuttaan.
Jonna tuli entistä lähemmäksi, se tuntui hyvältä. Olimme tavanneet toisemme vuosia sitten isoskoulutuksessa, ja siitä lähtien pitäneet yhteyttä. Kauan aikaa olin ollut ihastunut Jonnaan, mutta ujona en uskaltanut koskaan mitään hänelle ehdottaa. Nyt hän makasi hiljaa päälläni ja nukkui, itse mietin että kuinka saisin hänet lähelleni toistekin. Varmasti pitäisi jotakin fiksua keksiä jolla hänet hurmaisi, mutta mitä?
Aika kului hitaasti, mietin vain miten hyvältä tuntuisikaan olla ikuisesti tässä hetkessä, ei koskaan tarvitsisi nousta ylös. Vanhemmat eivät tulisi kotiin, eikä mitään muutakaan tapahtuisi. Aika vain pysähtyisi ympärillämme, eikä koskaan alkaisi kulkea uudestaan.
Yhtäkkiä puhelimeni alkoi soida taskussa. Kirosin mielessäni, mutta kaivoin sen esille ja katsoin kenellä saattoi olla asiaa. Jukka se sieltä krapulassa soitteli ja kysyi oliko poliiseja näkynyt matkan varrella, Jukka oli vasta nyt lähdössä ajelemaan Kalajoelta kotia kohti. 200 metriä hän oli autolla päässyt ja sitten pysähtynyt oksentamaan. Kehotin jättämään autolla ajon hetkeksi sikseen ja ottamaan päiväunet, ja kiitin kovasti siitä että hän pilasi oman loistavan päiväunikokemukseni ainakin osaksi.
Jonnakin heräsi puhelun ajaksi, naurahdimme yhdessä Jukan autoiluyritykselle. Kohta hän kuitenkin nukahti uudestaan, ja minäkin sain palata taas ajatuksiini. Jonnan kännykkä piippasi ilmoittaakseen saapuneesta tekstiviestistä, mutta hän ei siihen herännyt, vaihtoi vain asentoaan. Kuinka mukavaa olisikaan, kun hän joka ilta kömpisi viereeni nukkumaan ja antaisi iltasuukon. Sitä vain en tiennyt, kuinka siihen pisteeseen päästäisiin. Tuntuisi tökeröltä kysyä ystävältä suoraan että mitä jos ruvettaisiin seurustelemaan. Minulle ainakin olisi shokki, jos joku monen vuoden ystävyyden jälkeen yhtäkkiä yhteisten päiväunien jälkeen jotain noin tökeröä kysyisi.
Elokuvissa tällaiset asiat ovat aina helppoja. Komea mies tapaa myyjän kaupassa, ihastuu häneen, käy huomenna uudestaan, ja jos sama henkilö on kassalla niin kysyy lounaalle. Minä en voi vain kysäistä ohimennen että lähdetkö syömään, vaihtoehtoja kun kotipaikkakunnallani on kolme eri grilliä, joista yksi tosin on väliaikaisesti suljettu. Hampurilaisen jälkeen ei välttämättä ole oikea hetki, ajattelin.
Nyt tuntui jo helpoimmalta unohtaa koko juttu ja siirtyä eteenpäin. Vilkaisin kuitenkin Jonnan kasvoja, ja päätin että joskus me vielä olemme yhdessä. Ei ehkä tänään, mutta vielä joskus. Jonnakin nousi ylös ja kysyi josko pitäisi tupakalle jo lähteä, kun tunti on jo nukuttu keskellä päivää. Nousimme ylös sängystä, istuimme terassille tupakoimaan. Teki mieli pyytää Jonna syliin istumaan, mutta en saanut sanaa suustani ulos. Miksi pitää ihmisen olla näin ujo? Avasin jo suuni kysyäkseni kuitenkin, mutta muuta en saanut sanotuksi kuin että tekipä uni hyvää. Sepä kerrassaan mahtava kommentti, varmasti herätti kiihkeitä tunteita vastapuolessa. Romanttisesti hän vastasikin että niin tosiaan teki. Siinäpä oli sekin hetki ohi.
Kello tuli puoli kaksi, ja tuli aika lähteä viemään Jonna rautatieasemalle. Emme sitten tälläkään kerralla päätyneet yhteen, mutta pientä edistystä kuitenkin. Halasimme lähtiessämme, ja annoimme vielä lähtösuukot. Istuin autoon, ja etsin levyltä rauhallisen kappaleen. Ajoin kotiin ja katsoin sängylle. Jonnan korvakoru oli pudonnut ja jäänyt siihen. Laitoin sen talteen, pitää muistaa antaa takaisin kun nähdään. Lähetin äkkiä perään viestin, että tule toistekin päiväunille niin saat korviksen takaisin. Kellahdin sängylle, mutta uni ei enää tullut. Yhdet päiväunet Jonna nukkui siinä, ja samalla itsekin lepäsin sen verran ettei enää väsyttänyt. Niitä päiväunia en unohda koskaan, toivottavasti jäivät Jonnallekin mieleen.
--------------------
Kaunis nainen painautui vasten kehoani. Olimme juuri saapuneet kotiin juhannuksenvietosta, pienet nokkaunet kahvien päälle tekisivät rankan juhlinnan jälkeen hyvää. Tasainen hengitys kertoi kaiken, Jonna oli jo nukahtanut. Itse en malttanut, tätä hetkeä olin odottanut vuosikausia. Päivänvaloa tuli huoneeseen pieninä säteinä pimennyskaihtimen raoista ja lintujen viserrys kuului vaimeana sisälle vaikka ikkunat olivatkin kiinni. Muita ääniä ei oikeastaan kuulunut, mitä nyt välillä seinät rasahtelivat vanhuuttaan.
Jonna tuli entistä lähemmäksi, se tuntui hyvältä. Olimme tavanneet toisemme vuosia sitten isoskoulutuksessa, ja siitä lähtien pitäneet yhteyttä. Kauan aikaa olin ollut ihastunut Jonnaan, mutta ujona en uskaltanut koskaan mitään hänelle ehdottaa. Nyt hän makasi hiljaa päälläni ja nukkui, itse mietin että kuinka saisin hänet lähelleni toistekin. Varmasti pitäisi jotakin fiksua keksiä jolla hänet hurmaisi, mutta mitä?
Aika kului hitaasti, mietin vain miten hyvältä tuntuisikaan olla ikuisesti tässä hetkessä, ei koskaan tarvitsisi nousta ylös. Vanhemmat eivät tulisi kotiin, eikä mitään muutakaan tapahtuisi. Aika vain pysähtyisi ympärillämme, eikä koskaan alkaisi kulkea uudestaan.
Yhtäkkiä puhelimeni alkoi soida taskussa. Kirosin mielessäni, mutta kaivoin sen esille ja katsoin kenellä saattoi olla asiaa. Jukka se sieltä krapulassa soitteli ja kysyi oliko poliiseja näkynyt matkan varrella, Jukka oli vasta nyt lähdössä ajelemaan Kalajoelta kotia kohti. 200 metriä hän oli autolla päässyt ja sitten pysähtynyt oksentamaan. Kehotin jättämään autolla ajon hetkeksi sikseen ja ottamaan päiväunet, ja kiitin kovasti siitä että hän pilasi oman loistavan päiväunikokemukseni ainakin osaksi.
Jonnakin heräsi puhelun ajaksi, naurahdimme yhdessä Jukan autoiluyritykselle. Kohta hän kuitenkin nukahti uudestaan, ja minäkin sain palata taas ajatuksiini. Jonnan kännykkä piippasi ilmoittaakseen saapuneesta tekstiviestistä, mutta hän ei siihen herännyt, vaihtoi vain asentoaan. Kuinka mukavaa olisikaan, kun hän joka ilta kömpisi viereeni nukkumaan ja antaisi iltasuukon. Sitä vain en tiennyt, kuinka siihen pisteeseen päästäisiin. Tuntuisi tökeröltä kysyä ystävältä suoraan että mitä jos ruvettaisiin seurustelemaan. Minulle ainakin olisi shokki, jos joku monen vuoden ystävyyden jälkeen yhtäkkiä yhteisten päiväunien jälkeen jotain noin tökeröä kysyisi.
Elokuvissa tällaiset asiat ovat aina helppoja. Komea mies tapaa myyjän kaupassa, ihastuu häneen, käy huomenna uudestaan, ja jos sama henkilö on kassalla niin kysyy lounaalle. Minä en voi vain kysäistä ohimennen että lähdetkö syömään, vaihtoehtoja kun kotipaikkakunnallani on kolme eri grilliä, joista yksi tosin on väliaikaisesti suljettu. Hampurilaisen jälkeen ei välttämättä ole oikea hetki, ajattelin.
Nyt tuntui jo helpoimmalta unohtaa koko juttu ja siirtyä eteenpäin. Vilkaisin kuitenkin Jonnan kasvoja, ja päätin että joskus me vielä olemme yhdessä. Ei ehkä tänään, mutta vielä joskus. Jonnakin nousi ylös ja kysyi josko pitäisi tupakalle jo lähteä, kun tunti on jo nukuttu keskellä päivää. Nousimme ylös sängystä, istuimme terassille tupakoimaan. Teki mieli pyytää Jonna syliin istumaan, mutta en saanut sanaa suustani ulos. Miksi pitää ihmisen olla näin ujo? Avasin jo suuni kysyäkseni kuitenkin, mutta muuta en saanut sanotuksi kuin että tekipä uni hyvää. Sepä kerrassaan mahtava kommentti, varmasti herätti kiihkeitä tunteita vastapuolessa. Romanttisesti hän vastasikin että niin tosiaan teki. Siinäpä oli sekin hetki ohi.
Kello tuli puoli kaksi, ja tuli aika lähteä viemään Jonna rautatieasemalle. Emme sitten tälläkään kerralla päätyneet yhteen, mutta pientä edistystä kuitenkin. Halasimme lähtiessämme, ja annoimme vielä lähtösuukot. Istuin autoon, ja etsin levyltä rauhallisen kappaleen. Ajoin kotiin ja katsoin sängylle. Jonnan korvakoru oli pudonnut ja jäänyt siihen. Laitoin sen talteen, pitää muistaa antaa takaisin kun nähdään. Lähetin äkkiä perään viestin, että tule toistekin päiväunille niin saat korviksen takaisin. Kellahdin sängylle, mutta uni ei enää tullut. Yhdet päiväunet Jonna nukkui siinä, ja samalla itsekin lepäsin sen verran ettei enää väsyttänyt. Niitä päiväunia en unohda koskaan, toivottavasti jäivät Jonnallekin mieleen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
"naurahdimme yhdessä Jukan autoiluyritykselle. Kohta hän kuitenkin nukahti uudestaan"
Jukka vai?
Toisaalta ihan kohtuullisesti kerrottu ujon pojan tarina. Näin se menee, kun ei saa sanaa suustaan ja miettii liikaa mitä sanoisi.
Paisti karkaa.
Arvoasteikolla 1-10
Tästä ujo 8
T. Sherlokki (c) 2005
En tällä kertaa lukenut ensin tarinan loppua. Olisi ehkä pitänyt; töksähti pahasti, odotin suuria.
Seuraavien päiväunien koittaessa sulkekaa puhelimenne.