Niin kevyt oli silta satumaan
ja kevyt sydän ja iloinen,
kun kuljemme sitä kaksistaan
toista kädestä pitäen.
Ja ruoho ja pensaat kukassaan
ja kaikki tuoksua tulvillaan!
Ja rakas, muistathan senkin,
sen vanhan vihreän penkin?
Ja keinussa, kalliolla,
jolla tuuli jaksoi puhaltaa,
oli silti onnellista olla
ja ajan antaa seisahtaa.
ja kevyt sydän ja iloinen,
kun kuljemme sitä kaksistaan
toista kädestä pitäen.
Ja ruoho ja pensaat kukassaan
ja kaikki tuoksua tulvillaan!
Ja rakas, muistathan senkin,
sen vanhan vihreän penkin?
Ja keinussa, kalliolla,
jolla tuuli jaksoi puhaltaa,
oli silti onnellista olla
ja ajan antaa seisahtaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kaunis runo, taas kerran....
Runo, jota lukiessa tuli hyvä olo.
Kaunis, herkkä ja tunteellinen rakkausruno, kuten lemteen runot aina ovat.
Tässä oli jotakin "vanhanaikaisen" , vahvan runon makua penkkeineen, tuoksuvine pensaineen ja ruohoineen.
kaikkia ystävällisistä, suorastaan lämpimistä kommenteista. Kestän niitä hämmästyttävän hyvin! - Vaikka itse tiedän runojeni puutteet. Tulen kaipaamaan teitä, kun olen lomalla heinäkuun, enkä pääse lukemaan runojanne, tuskin edes lähettämään omia. Ruumiin rasitus ei edistä inspiraatiota. Eikä mökillä ei ole näitä tekniikan hienouksia. Mutta meri on ja luonto muu, siitä sieluni humaltuu.
Kun on onnellinen
Ja aika pysähtyy
Alkaa onnen täyttämä
Iankaikkisuus
olen kiivennyt syliisi hajareisin siinä penkillä,enkä välitä kuka näkee!