Miksi Jumalaa halveksitaan? Katselmusta 05.01.2025

Mutta eihän jumala tee pahaa, ei jumala ole huumekauppias eikä ammu ohjuksia !

Hyvät ystävät ja he, jotka näkevät jumalallisia salaliittoja kaikkialla, tervehdys Ylläksen talvimaisemista! ( Mäntä)

Ole sinä mielikuvitusmatkalla (muka) Ylläksellä.
Oikeasti sairaalan osastolla.

"Täällä Ylläksen hiljaisuudessa mietin, että ehkä hieman vähemmän suuria johtopäätöksiä ja hieman enemmän hiljaista pohdintaa voisi olla meille kaikille hyväksi." (Mäntä)

Sinulle siellä hoito-osaston hiljaisuudessa on tarpeen suorittaa vauhdin jarrutusta. Ylläksen hiljasuus on pelkkä mielikuvitukseesi sepittämä pakomaailma.

Anonyymi kirjoitti:

"Täällä Ylläksen hiljaisuudessa mietin, että ehkä hieman vähemmän suuria johtopäätöksiä ja hieman enemmän hiljaista pohdintaa voisi olla meille kaikille hyväksi." (Mäntä)

Sinulle siellä hoito-osaston hiljaisuudessa on tarpeen suorittaa vauhdin jarrutusta. Ylläksen hiljasuus on pelkkä mielikuvitukseesi sepittämä pakomaailma.

Lue lisää

Arvon kiukkuinen sanaseppo,

kiitän viestistäsi, jossa yhdistyvät runollisen ilmaisuvoiman harharetket ja syvällisesti väärinkohdennettu huolenpito. Sinulla on ilmiselvä kyky tuottaa lauseita, jotka kuulostavat aforismeilta, vaikka ovatkin lähinnä lohdutonta sanasalaattia – eräänlainen hengellisen puutarhan rikkaruohojen ylistys.

Ensinnäkin, "hoito-osaston hiljaisuus" on varsin kekseliäs yritys loukata, mutta valitettavasti se osuu ohi kuin pyhäkoulun tarkkuusammunta. Vaikka hiljaisuus onkin arvo, jota monet meistä arvostavat, en ole varma, miksi sen pitäisi olla lähtökohtaisesti negatiivista. Ehkäpä juuri sinunkin kannattaisi välillä pysähtyä kuuntelemaan hiljaisuutta – sieltä voisi löytyä jopa ripaus itseymmärrystä, jos ei muuta.

Toisekseen, "Ylläksen hiljaisuus" saattaa tosiaan olla mielikuvituksen tuote, tai sitten ei, mutta toisin kuin sinun kiihkeä polemiikkisi, se ei ainakaan kuulosta huutokaupassa sekoilevalta saarnamieheltä. Miksi siis kieltää mielikuvituksen vapaus? Ilman sitä koko uskontosi saattaisi olla pelkkä kokoelma vuosituhantisia rakennusohjeita ja uhkauksia. (Tai no, ehkä se on sitä joka tapauksessa, mutta nyt ei mennä siihen.)

Sinulle, hyvä ystävä, suosittelisin kevyttä retorista detox-kuuria: vähemmän vihaa, enemmän huumoria, ja ehkäpä satunnainen vilkaisu peiliin. Sieltä saattaa löytyä henkilö, joka ei ole vielä täysin tukehtunut omaan sanalliseen kiihkoonsa.

Hengellisin terveisin,
Enkeli Mäntä
Paikallisen parodiaosaston ylidiakoni ja hiljaisuuden ikuinen suojelija

Mistä tiedät mitä on olemassa,?

Anonyymi kirjoitti:

Mistä tiedät mitä on olemassa,?

Nykytiede todistaa sen mitä on olemassa..

Anonyymi kirjoitti:

Nykytiede todistaa sen mitä on olemassa..

Nykytiede?
Mikän tieteenhaara? Kerro?

Ja mitä kukin tieteeenhaara todistaa?

Ja mitä mikään tiede EI OLE VIELÄ pystynyt todistamaan?

Ole hyvä ja kerro!

Anonyymi kirjoitti:

Nykytiede?
Mikän tieteenhaara? Kerro?

Ja mitä kukin tieteeenhaara todistaa?

Ja mitä mikään tiede EI OLE VIELÄ pystynyt todistamaan?

Ole hyvä ja kerro!

Lue lisää

No, Nykytiede on pystyny todistamaa vaikka kuinka pätevästi, ettei aloituksessakin mainittua jumalaa ole olemassa. Eikä Jumala ole luonut mitään Maailmankaikkeutta. Nykytiede on siitä kiva, että se kehittyy koko ajan, aina löydetään uusia juttuja, jotka selittää asioita jotka on olleet hämärän peitossa. Uskovaiset eivät kehity ollenkaan, vaan uskovat Raamattuun, suureen satukirjaan....he jankkaavat samaa vuodesta toiseen..."anteeksi antoa,,,anteeksi antoa"

Anonyymi kirjoitti:

No, Nykytiede on pystyny todistamaa vaikka kuinka pätevästi, ettei aloituksessakin mainittua jumalaa ole olemassa. Eikä Jumala ole luonut mitään Maailmankaikkeutta. Nykytiede on siitä kiva, että se kehittyy koko ajan, aina löydetään uusia juttuja, jotka selittää asioita jotka on olleet hämärän peitossa. Uskovaiset eivät kehity ollenkaan, vaan uskovat Raamattuun, suureen satukirjaan....he jankkaavat samaa vuodesta toiseen..."anteeksi antoa,,,anteeksi antoa"

Lue lisää

Ei ole mitään nykytiedettä, joka olisi todistnaut ettei Jumalaa ole.

Ei pätevästi todistettua eikä alkeellisesti.
Tiede - tieteet ei ole pätevä taso tutkimaan kaikkea.

Se on samaa kuin että kirppu Leijonan turkissa yrittäisi selostaa leijonan jokaisen karvan! Tekemättä jää?

Taikka joku väittäisi että osaanpas tyhjentää tällä PikkuLusikallani kaikkien valtamerien vedet!

Hupsista. Tekemättä jää.

Sellainen on pieni ihminen, joka koettaa selittää Suuren Jumalan olemusta.
Naurettavaa jos saa sanoa....

Mutta toki satuihin saa uskoa ken tahtoo!

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole mitään nykytiedettä, joka olisi todistnaut ettei Jumalaa ole.

Ei pätevästi todistettua eikä alkeellisesti.
Tiede - tieteet ei ole pätevä taso tutkimaan kaikkea.

Se on samaa kuin että kirppu Leijonan turkissa yrittäisi selostaa leijonan jokaisen karvan! Tekemättä jää?

Taikka joku väittäisi että osaanpas tyhjentää tällä PikkuLusikallani kaikkien valtamerien vedet!

Hupsista. Tekemättä jää.

Sellainen on pieni ihminen, joka koettaa selittää Suuren Jumalan olemusta.
Naurettavaa jos saa sanoa....

Mutta toki satuihin saa uskoa ken tahtoo!

Lue lisää

Hyvät ystävät ja he, jotka tuntevat kutsumuksekseen pohtia kaiken olemassaolon syvimpiä kysymyksiä – tässä teille pieni ajatusleikki Ylläksen lumen keskeltä!

Ensiksi, voimme kaikki varmasti olla samaa mieltä siitä, että Jumala, mikäli hän on, on jotain sellaista, mikä ylittää meidän käsityskykymme. Hän ei ole mikään sunnuntaisen kyläkirppiksen löydetty pölyinen kirja, josta löytyy yksi selkeä totuus. Jumala – jos hän on kaiken alkulähde – on käsittämätön, ääretön, ja kaiken ymmärryksemme tavoittamattomissa. Tässä olemme yhtä mieltä.

Mutta sitten: kuinka ollakaan, samaan hengenvetoon moni ihminen – ehkä jopa te, hyvä kirjoittaja – ilmoittaa, että tämä käsittämätön Jumala on itse asiassa varsin konkreettinen: Lähi-idän vanha heimojumala, jolla on tarkat säännöt, mieltymykset ja jopa kiukkuisia oikkuja! Tämäpä erikoista. Käsittämättömästä on siis tehty käsitettävä – eikä edes hienovaraisella tavalla, vaan hyvin arkisin keinoin. Olisiko tässä nyt paikka pienelle, ystävälliselle herätykselle?

On myös totta, ettei tiede ole osoittanut, että Jumalaa ei ole. Mutta eipä tiede ole myöskään osoittanut, että näkymätön, vaaleanpunainen yksisarvinen ei asuisi Marsin takana. Tiede ei pyri todistamaan asioita olemattomiksi – sen tehtävä on selvittää, miten maailmankaikkeus toimii. Kirppu leijonan turkissa ei ehkä ymmärrä koko leijonaa, mutta se ei tarkoita, että meidän pitäisi keksiä tarinoita turkin jokaisesta karvasta.

Ja tuo pikku lusikan esimerkki! Se on tosiaan herkullinen vertaus. Yritäpä tosiaan tyhjentää valtameret lusikalla – tekemättä jää, totta kai! Mutta samalla voimme kysyä: onko lusikka edes oikea väline tähän työhön? Ehkä, ennen kuin alamme ylistää tai kiistää Jumalan olemusta, meidän pitäisi miettiä, onko meidän työkalupakkimme – olipa se sitten tiede, uskonto tai intuitio – riittävän monipuolinen edes raapaisemaan pintaa.

Ja kyllä, satuihin saa uskoa, ken tahtoo! On vain hyvä muistaa, että jokaisella on omat satunsa. Toiset kertovat heimojumalista, toiset kosmisen alkupaukun mysteeristä, ja toiset vain hymyilevät ja rakentavat lumiukon. Ehkä kaikkia näitä tarinoita yhdistää lopulta se, että ne kertovat enemmän meistä ihmisistä kuin niistä käsittämättömistä voimista, joita yritämme ymmärtää.

Nauraen ja pienenä kirppuna maailmankaikkeuden karvoituksessa,
Enkeli Mäntä – turkin tutkimisen puolestapuhuja, mutta valmiina myös ihmettelemään koko leijonaa

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole mitään nykytiedettä, joka olisi todistnaut ettei Jumalaa ole.

Ei pätevästi todistettua eikä alkeellisesti.
Tiede - tieteet ei ole pätevä taso tutkimaan kaikkea.

Se on samaa kuin että kirppu Leijonan turkissa yrittäisi selostaa leijonan jokaisen karvan! Tekemättä jää?

Taikka joku väittäisi että osaanpas tyhjentää tällä PikkuLusikallani kaikkien valtamerien vedet!

Hupsista. Tekemättä jää.

Sellainen on pieni ihminen, joka koettaa selittää Suuren Jumalan olemusta.
Naurettavaa jos saa sanoa....

Mutta toki satuihin saa uskoa ken tahtoo!

Lue lisää

Niin, Nykytiede on hyvin ymmärrettävästi Uskovaisille juurikin se kompastuskivi, koska se on kumonnut Jumalan olemassaolon 100 prosenttisesti. Lejonan karvoista tai valtameren vedestä vertaus on kaukana Nykytieteestä ja lapsellista vertailua...vaikka Nykytiede voisi senkin selvittää, mutta on paljon tärkeämpiäkin asioita selvitettävänä. Mutta Raamattu on ja pysyy satukirjana.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, Nykytiede on hyvin ymmärrettävästi Uskovaisille juurikin se kompastuskivi, koska se on kumonnut Jumalan olemassaolon 100 prosenttisesti. Lejonan karvoista tai valtameren vedestä vertaus on kaukana Nykytieteestä ja lapsellista vertailua...vaikka Nykytiede voisi senkin selvittää, mutta on paljon tärkeämpiäkin asioita selvitettävänä. Mutta Raamattu on ja pysyy satukirjana.

Lue lisää

Nykytieteellä ei ole mitään avaimia elämän olemassaoloon, ainuttakaan viljan jyvää ei tiede saa aikaan, eli kannattaa vähän hillitä zen tiedejumalan palvontaa.

Anonyymi kirjoitti:

Nykytieteellä ei ole mitään avaimia elämän olemassaoloon, ainuttakaan viljan jyvää ei tiede saa aikaan, eli kannattaa vähän hillitä zen tiedejumalan palvontaa.

Jos aurinko sammuuhuomenna, niin tiede ei saa siihen tulta ja jos öljyn tulo ehtyy kaikki pysähtyy, tiefe on on kuin lapsi leekolaatikolla, kaikkea sirltä löytyy mutta mitään ei tiede sinne ole vienyt !

Anonyymi kirjoitti:

Niin, Nykytiede on hyvin ymmärrettävästi Uskovaisille juurikin se kompastuskivi, koska se on kumonnut Jumalan olemassaolon 100 prosenttisesti. Lejonan karvoista tai valtameren vedestä vertaus on kaukana Nykytieteestä ja lapsellista vertailua...vaikka Nykytiede voisi senkin selvittää, mutta on paljon tärkeämpiäkin asioita selvitettävänä. Mutta Raamattu on ja pysyy satukirjana.

Lue lisää

Noin satuilee ihminen joka ei pääse hyppäämällä metrin korkuisen kiven yli !
Tiede vähän auttaa takapuolesta työntämällä mutta mahalaskuksi menee.
No tiede auttaa huomenna. Lisää sirun aivoihin niin pomppaa puuhun kuin albumin alkulehden apina.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvät ystävät ja he, jotka tuntevat kutsumuksekseen pohtia kaiken olemassaolon syvimpiä kysymyksiä – tässä teille pieni ajatusleikki Ylläksen lumen keskeltä!

Ensiksi, voimme kaikki varmasti olla samaa mieltä siitä, että Jumala, mikäli hän on, on jotain sellaista, mikä ylittää meidän käsityskykymme. Hän ei ole mikään sunnuntaisen kyläkirppiksen löydetty pölyinen kirja, josta löytyy yksi selkeä totuus. Jumala – jos hän on kaiken alkulähde – on käsittämätön, ääretön, ja kaiken ymmärryksemme tavoittamattomissa. Tässä olemme yhtä mieltä.

Mutta sitten: kuinka ollakaan, samaan hengenvetoon moni ihminen – ehkä jopa te, hyvä kirjoittaja – ilmoittaa, että tämä käsittämätön Jumala on itse asiassa varsin konkreettinen: Lähi-idän vanha heimojumala, jolla on tarkat säännöt, mieltymykset ja jopa kiukkuisia oikkuja! Tämäpä erikoista. Käsittämättömästä on siis tehty käsitettävä – eikä edes hienovaraisella tavalla, vaan hyvin arkisin keinoin. Olisiko tässä nyt paikka pienelle, ystävälliselle herätykselle?

On myös totta, ettei tiede ole osoittanut, että Jumalaa ei ole. Mutta eipä tiede ole myöskään osoittanut, että näkymätön, vaaleanpunainen yksisarvinen ei asuisi Marsin takana. Tiede ei pyri todistamaan asioita olemattomiksi – sen tehtävä on selvittää, miten maailmankaikkeus toimii. Kirppu leijonan turkissa ei ehkä ymmärrä koko leijonaa, mutta se ei tarkoita, että meidän pitäisi keksiä tarinoita turkin jokaisesta karvasta.

Ja tuo pikku lusikan esimerkki! Se on tosiaan herkullinen vertaus. Yritäpä tosiaan tyhjentää valtameret lusikalla – tekemättä jää, totta kai! Mutta samalla voimme kysyä: onko lusikka edes oikea väline tähän työhön? Ehkä, ennen kuin alamme ylistää tai kiistää Jumalan olemusta, meidän pitäisi miettiä, onko meidän työkalupakkimme – olipa se sitten tiede, uskonto tai intuitio – riittävän monipuolinen edes raapaisemaan pintaa.

Ja kyllä, satuihin saa uskoa, ken tahtoo! On vain hyvä muistaa, että jokaisella on omat satunsa. Toiset kertovat heimojumalista, toiset kosmisen alkupaukun mysteeristä, ja toiset vain hymyilevät ja rakentavat lumiukon. Ehkä kaikkia näitä tarinoita yhdistää lopulta se, että ne kertovat enemmän meistä ihmisistä kuin niistä käsittämättömistä voimista, joita yritämme ymmärtää.

Nauraen ja pienenä kirppuna maailmankaikkeuden karvoituksessa,
Enkeli Mäntä – turkin tutkimisen puolestapuhuja, mutta valmiina myös ihmettelemään koko leijonaa

Lue lisää

– tässä teille pieni ajatusleikki Ylläksen lumen keskeltä! (Mäntä)

Koeta nyt keksiä parmpaa pötyä. Ja totta.
Sairaalan osasto EI ole mikään Ylläksen luminen rinne!

Kun valehtele kroonisesti, niin romutat ITSE kaiken USKOTTAVUUTESI,

Sanat eivät etne....

Anonyymi kirjoitti:

Hyvät ystävät ja he, jotka tuntevat kutsumuksekseen pohtia kaiken olemassaolon syvimpiä kysymyksiä – tässä teille pieni ajatusleikki Ylläksen lumen keskeltä!

Ensiksi, voimme kaikki varmasti olla samaa mieltä siitä, että Jumala, mikäli hän on, on jotain sellaista, mikä ylittää meidän käsityskykymme. Hän ei ole mikään sunnuntaisen kyläkirppiksen löydetty pölyinen kirja, josta löytyy yksi selkeä totuus. Jumala – jos hän on kaiken alkulähde – on käsittämätön, ääretön, ja kaiken ymmärryksemme tavoittamattomissa. Tässä olemme yhtä mieltä.

Mutta sitten: kuinka ollakaan, samaan hengenvetoon moni ihminen – ehkä jopa te, hyvä kirjoittaja – ilmoittaa, että tämä käsittämätön Jumala on itse asiassa varsin konkreettinen: Lähi-idän vanha heimojumala, jolla on tarkat säännöt, mieltymykset ja jopa kiukkuisia oikkuja! Tämäpä erikoista. Käsittämättömästä on siis tehty käsitettävä – eikä edes hienovaraisella tavalla, vaan hyvin arkisin keinoin. Olisiko tässä nyt paikka pienelle, ystävälliselle herätykselle?

On myös totta, ettei tiede ole osoittanut, että Jumalaa ei ole. Mutta eipä tiede ole myöskään osoittanut, että näkymätön, vaaleanpunainen yksisarvinen ei asuisi Marsin takana. Tiede ei pyri todistamaan asioita olemattomiksi – sen tehtävä on selvittää, miten maailmankaikkeus toimii. Kirppu leijonan turkissa ei ehkä ymmärrä koko leijonaa, mutta se ei tarkoita, että meidän pitäisi keksiä tarinoita turkin jokaisesta karvasta.

Ja tuo pikku lusikan esimerkki! Se on tosiaan herkullinen vertaus. Yritäpä tosiaan tyhjentää valtameret lusikalla – tekemättä jää, totta kai! Mutta samalla voimme kysyä: onko lusikka edes oikea väline tähän työhön? Ehkä, ennen kuin alamme ylistää tai kiistää Jumalan olemusta, meidän pitäisi miettiä, onko meidän työkalupakkimme – olipa se sitten tiede, uskonto tai intuitio – riittävän monipuolinen edes raapaisemaan pintaa.

Ja kyllä, satuihin saa uskoa, ken tahtoo! On vain hyvä muistaa, että jokaisella on omat satunsa. Toiset kertovat heimojumalista, toiset kosmisen alkupaukun mysteeristä, ja toiset vain hymyilevät ja rakentavat lumiukon. Ehkä kaikkia näitä tarinoita yhdistää lopulta se, että ne kertovat enemmän meistä ihmisistä kuin niistä käsittämättömistä voimista, joita yritämme ymmärtää.

Nauraen ja pienenä kirppuna maailmankaikkeuden karvoituksessa,
Enkeli Mäntä – turkin tutkimisen puolestapuhuja, mutta valmiina myös ihmettelemään koko leijonaa

Lue lisää

Höpö höpö

Anonyymi kirjoitti:

Noin satuilee ihminen joka ei pääse hyppäämällä metrin korkuisen kiven yli !
Tiede vähän auttaa takapuolesta työntämällä mutta mahalaskuksi menee.
No tiede auttaa huomenna. Lisää sirun aivoihin niin pomppaa puuhun kuin albumin alkulehden apina.

Lue lisää

Ihmisen aivokapasiteetista on hyötykäytössä 2-10-20 % Eri arvoitsijoden mukaan.

Ei sitten ihme, etteivät tiedemiehetkään ole kyenneet SUURTA Maailmankaikkeuden Luojaa selittämään.

Piste.

Eivätkä koskaan pysty.

Ei pätevästi todistettua eikä alkeellisesti.

Tiede - tieteet ei ole pätevä taso tutkimaan kaikkea.

Se on samaa kuin että kirppu Leijonan turkissa yrittäisi selostaa leijonan jokaisen karvan! Tekemättä jää?

Anonyymi kirjoitti:

Ihmisen aivokapasiteetista on hyötykäytössä 2-10-20 % Eri arvoitsijoden mukaan.

Ei sitten ihme, etteivät tiedemiehetkään ole kyenneet SUURTA Maailmankaikkeuden Luojaa selittämään.

Piste.

Eivätkä koskaan pysty.

Ei pätevästi todistettua eikä alkeellisesti.

Tiede - tieteet ei ole pätevä taso tutkimaan kaikkea.

Se on samaa kuin että kirppu Leijonan turkissa yrittäisi selostaa leijonan jokaisen karvan! Tekemättä jää?

Lue lisää

Taas tuo klassinen "käytämme vain X prosenttia aivoistamme" -väite, tuo myytti, joka ei suostu kuolemaan, vaikka neurotiede sitä kuinka potkisi polvitaipeeseen.

Totuus on, että käytämme ihan jokaista osaa aivoistamme, ja vieläpä melko aktiivisesti, jopa nukkuessamme. Vaikka jotkin alueet voivat olla vähemmän aktiivisia tietyissä tilanteissa, mitään "käyttämättömiä osia" ei ole, ellei nyt puhuta jonkinlaisesta vakavasta vauriosta. Ehkäpä tämä myytti sai alkunsa 1900-luvun alussa väärinymmärretyistä tutkimuksista tai kenties se vain kuulosti niin kivalta, että se jäi kiertämään sitkeänä kuin rikkaruohot.

Mutta jos oikeasti käyttäisimme vain 10 prosenttia aivoistamme, me tuskin osaisimme edes sitoa kengännauhojamme, puhumattakaan näistä nerokkaista kommenteista aivokapasiteetin "arvoitsijoista" jotka eivät osaa edes oikeinkirjoitusta.

Terveisin,
Enkeli Mäntä, neurotieteen ruosteinen mutta täysillä raksuttava hammasratas

Anonyymi kirjoitti:

– tässä teille pieni ajatusleikki Ylläksen lumen keskeltä! (Mäntä)

Koeta nyt keksiä parmpaa pötyä. Ja totta.
Sairaalan osasto EI ole mikään Ylläksen luminen rinne!

Kun valehtele kroonisesti, niin romutat ITSE kaiken USKOTTAVUUTESI,

Sanat eivät etne....

Lue lisää

Hyvä kiukun apostoli,

kiitän jälleen kutsusta keskusteluun, vaikka argumentointisi muistuttaa enemmän lapioimista ilman lapiota – kuoppa syvenee, mutta työvälineet loistavat poissaolollaan. On tietysti totta, ettei minulla ole koskaan ollut uskottavuutta *sinun mittapuullasi*. Jos sitä arvioidaan saarnaavan paatoksen määrällä tai kyvyllä tuomita sivulauseessa kokonainen elämäntapa, niin myönnän häviöni suoraan. Voittosi on ansaittu – mutta mitä oikein voitit? Pyhän Pahastumisen mestaruuden?

Mutta käydäänpä väitteesi kimppuun. Sanot, että "sairaalan osasto EI ole mikään Ylläksen luminen rinne." No, kiistaton havainto! Myös banaani ei ole veturi, ja sukka harvemmin käy skandinaavisena vuoristomaisemana. Näitä faktoja emme ole kiistämässä. Ongelma ei kuitenkaan ole omassa "pötypuheessani", vaan siinä, että otat metaforat vakavammin kuin Pyhäkoulun askartelukerhon. Käsitteellisten rinnastusten ymmärtäminen ei ole synti – kokeile joskus, se saattaa laajentaa näkökulmaasi.

Mitä tulee "krooniseen valehteluun" ja "romuttuneeseen uskottavuuteen", kehotan sinua tutkimaan projektiosi vivahteita. Tiedäthän, se on se hauska psykologinen ilmiö, jossa omat puutteet näkee kirkkaasti toisissa, mutta ei itsessä. Todellinen ongelma ei ole uskottavuudessa – se on kyvyttömyydessä keskustella ilman turhaa draamaa.

Joten jos sinua kovasti kaihertaa, voimme tehdä rauhan: sinä saat olla oikeassa omassa maailmassasi, ja minä jatkan lumisilla rinteilläni – tai missä tahansa mielikuvituksen ja älyllisen ilottelun maasto minua viekään.

Aina läsnä, aina skeptinen,
Enkeli Mäntä
Parodian suurmestari, valehtelijoiden suojeluspyhimys ja Ylläksen lumisten rinteiden postikorttiedustaja

Anonyymi kirjoitti:

Taas tuo klassinen "käytämme vain X prosenttia aivoistamme" -väite, tuo myytti, joka ei suostu kuolemaan, vaikka neurotiede sitä kuinka potkisi polvitaipeeseen.

Totuus on, että käytämme ihan jokaista osaa aivoistamme, ja vieläpä melko aktiivisesti, jopa nukkuessamme. Vaikka jotkin alueet voivat olla vähemmän aktiivisia tietyissä tilanteissa, mitään "käyttämättömiä osia" ei ole, ellei nyt puhuta jonkinlaisesta vakavasta vauriosta. Ehkäpä tämä myytti sai alkunsa 1900-luvun alussa väärinymmärretyistä tutkimuksista tai kenties se vain kuulosti niin kivalta, että se jäi kiertämään sitkeänä kuin rikkaruohot.

Mutta jos oikeasti käyttäisimme vain 10 prosenttia aivoistamme, me tuskin osaisimme edes sitoa kengännauhojamme, puhumattakaan näistä nerokkaista kommenteista aivokapasiteetin "arvoitsijoista" jotka eivät osaa edes oikeinkirjoitusta.

Terveisin,
Enkeli Mäntä, neurotieteen ruosteinen mutta täysillä raksuttava hammasratas

Lue lisää

Sinunkin aivoistasi suuri osa on lomalla...
Ja ne harhanäyt ja visiot, joita puskeutuu tällekin palstalle, johtuvat neuronien joutumisesta sekavuuteen....

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä kiukun apostoli,

kiitän jälleen kutsusta keskusteluun, vaikka argumentointisi muistuttaa enemmän lapioimista ilman lapiota – kuoppa syvenee, mutta työvälineet loistavat poissaolollaan. On tietysti totta, ettei minulla ole koskaan ollut uskottavuutta *sinun mittapuullasi*. Jos sitä arvioidaan saarnaavan paatoksen määrällä tai kyvyllä tuomita sivulauseessa kokonainen elämäntapa, niin myönnän häviöni suoraan. Voittosi on ansaittu – mutta mitä oikein voitit? Pyhän Pahastumisen mestaruuden?

Mutta käydäänpä väitteesi kimppuun. Sanot, että "sairaalan osasto EI ole mikään Ylläksen luminen rinne." No, kiistaton havainto! Myös banaani ei ole veturi, ja sukka harvemmin käy skandinaavisena vuoristomaisemana. Näitä faktoja emme ole kiistämässä. Ongelma ei kuitenkaan ole omassa "pötypuheessani", vaan siinä, että otat metaforat vakavammin kuin Pyhäkoulun askartelukerhon. Käsitteellisten rinnastusten ymmärtäminen ei ole synti – kokeile joskus, se saattaa laajentaa näkökulmaasi.

Mitä tulee "krooniseen valehteluun" ja "romuttuneeseen uskottavuuteen", kehotan sinua tutkimaan projektiosi vivahteita. Tiedäthän, se on se hauska psykologinen ilmiö, jossa omat puutteet näkee kirkkaasti toisissa, mutta ei itsessä. Todellinen ongelma ei ole uskottavuudessa – se on kyvyttömyydessä keskustella ilman turhaa draamaa.

Joten jos sinua kovasti kaihertaa, voimme tehdä rauhan: sinä saat olla oikeassa omassa maailmassasi, ja minä jatkan lumisilla rinteilläni – tai missä tahansa mielikuvituksen ja älyllisen ilottelun maasto minua viekään.

Aina läsnä, aina skeptinen,
Enkeli Mäntä
Parodian suurmestari, valehtelijoiden suojeluspyhimys ja Ylläksen lumisten rinteiden postikorttiedustaja

Lue lisää

"On tietysti totta, ettei minulla ole koskaan ollut uskottavuutta *sinun mittapuullasi*. ( Mäntä)

Kommenttia: Uskottavuus ikävä kyllä romuttuu, kun tuo tarpeeksi näyttöä höpötyksistä. Se ei ole vain jonkun yksittäinen "muttapuu". Vaan YLEINEN arvio!

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä kiukun apostoli,

kiitän jälleen kutsusta keskusteluun, vaikka argumentointisi muistuttaa enemmän lapioimista ilman lapiota – kuoppa syvenee, mutta työvälineet loistavat poissaolollaan. On tietysti totta, ettei minulla ole koskaan ollut uskottavuutta *sinun mittapuullasi*. Jos sitä arvioidaan saarnaavan paatoksen määrällä tai kyvyllä tuomita sivulauseessa kokonainen elämäntapa, niin myönnän häviöni suoraan. Voittosi on ansaittu – mutta mitä oikein voitit? Pyhän Pahastumisen mestaruuden?

Mutta käydäänpä väitteesi kimppuun. Sanot, että "sairaalan osasto EI ole mikään Ylläksen luminen rinne." No, kiistaton havainto! Myös banaani ei ole veturi, ja sukka harvemmin käy skandinaavisena vuoristomaisemana. Näitä faktoja emme ole kiistämässä. Ongelma ei kuitenkaan ole omassa "pötypuheessani", vaan siinä, että otat metaforat vakavammin kuin Pyhäkoulun askartelukerhon. Käsitteellisten rinnastusten ymmärtäminen ei ole synti – kokeile joskus, se saattaa laajentaa näkökulmaasi.

Mitä tulee "krooniseen valehteluun" ja "romuttuneeseen uskottavuuteen", kehotan sinua tutkimaan projektiosi vivahteita. Tiedäthän, se on se hauska psykologinen ilmiö, jossa omat puutteet näkee kirkkaasti toisissa, mutta ei itsessä. Todellinen ongelma ei ole uskottavuudessa – se on kyvyttömyydessä keskustella ilman turhaa draamaa.

Joten jos sinua kovasti kaihertaa, voimme tehdä rauhan: sinä saat olla oikeassa omassa maailmassasi, ja minä jatkan lumisilla rinteilläni – tai missä tahansa mielikuvituksen ja älyllisen ilottelun maasto minua viekään.

Aina läsnä, aina skeptinen,
Enkeli Mäntä
Parodian suurmestari, valehtelijoiden suojeluspyhimys ja Ylläksen lumisten rinteiden postikorttiedustaja

Lue lisää

"Mutta käydäänpä väitteesi kimppuun. Sanot, että "sairaalan osasto EI ole mikään Ylläksen luminen rinne." (Mäntä)

Kommenttia: Tuo väite on niin tosi, kuin olla voi.

Sairaalan osasto EI OLE samaa kuin OIKEA Ylläksen tunturi.
Se joka on orientoitunut ( harjaantunut) mitä erilaisimpien "kuvien" vitsien ja näkyjen sepittämiseen? Osaa toki valita näytöksen paikan. Kuvitteellisen paik, joka on ollut nyt Ylläsen luminen maisema.

Siis kuvitteellinen näyttämö. Saduille. Sadun esittäjlle. Itselleen.

Mutta katsojat osaavat erottaa faktat ja fiktiot.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä kiukun apostoli,

kiitän jälleen kutsusta keskusteluun, vaikka argumentointisi muistuttaa enemmän lapioimista ilman lapiota – kuoppa syvenee, mutta työvälineet loistavat poissaolollaan. On tietysti totta, ettei minulla ole koskaan ollut uskottavuutta *sinun mittapuullasi*. Jos sitä arvioidaan saarnaavan paatoksen määrällä tai kyvyllä tuomita sivulauseessa kokonainen elämäntapa, niin myönnän häviöni suoraan. Voittosi on ansaittu – mutta mitä oikein voitit? Pyhän Pahastumisen mestaruuden?

Mutta käydäänpä väitteesi kimppuun. Sanot, että "sairaalan osasto EI ole mikään Ylläksen luminen rinne." No, kiistaton havainto! Myös banaani ei ole veturi, ja sukka harvemmin käy skandinaavisena vuoristomaisemana. Näitä faktoja emme ole kiistämässä. Ongelma ei kuitenkaan ole omassa "pötypuheessani", vaan siinä, että otat metaforat vakavammin kuin Pyhäkoulun askartelukerhon. Käsitteellisten rinnastusten ymmärtäminen ei ole synti – kokeile joskus, se saattaa laajentaa näkökulmaasi.

Mitä tulee "krooniseen valehteluun" ja "romuttuneeseen uskottavuuteen", kehotan sinua tutkimaan projektiosi vivahteita. Tiedäthän, se on se hauska psykologinen ilmiö, jossa omat puutteet näkee kirkkaasti toisissa, mutta ei itsessä. Todellinen ongelma ei ole uskottavuudessa – se on kyvyttömyydessä keskustella ilman turhaa draamaa.

Joten jos sinua kovasti kaihertaa, voimme tehdä rauhan: sinä saat olla oikeassa omassa maailmassasi, ja minä jatkan lumisilla rinteilläni – tai missä tahansa mielikuvituksen ja älyllisen ilottelun maasto minua viekään.

Aina läsnä, aina skeptinen,
Enkeli Mäntä
Parodian suurmestari, valehtelijoiden suojeluspyhimys ja Ylläksen lumisten rinteiden postikorttiedustaja

Lue lisää

"Joten jos sinua kovasti kaihertaa, voimme tehdä rauhan: sinä saat olla oikeassa omassa maailmassasi, ja minä jatkan lumisilla rinteilläni – tai missä tahansa mielikuvituksen ja älyllisen ilottelun maasto minua viekään." (Mäntä)

Kommenttia:
Ei tässä mitään sotaa ole!
Ei ole "kiukun apostolia" (kuten Mäntä puhuttelee...)

On vain sanojen vaihtoa nettipalstalla!
Sen mukaan, kuka kulloinkin on vuorossa.

Mitä siitä nyt EnkeliMÄntä noin hermostuu???

Hän saa olla omasta mielestään
"Ylläksen lumisten rinteisen postikorttiedustaja"! Toki.

Mutta jos ja kun hän EI ole sitä Oikeassa elämässä?

Niin toki senkin saa esittää.

Kaikki aikuiset kun eivät ole enää "satujen" tarpeessa!
Eivätkä kumarra sellaista soopaa, jota tarjoillaan muka "totena" keskellä kirkasta päivää!

Kukin olkoon onnellinen tontillaan. Kukin tulkoon autuaaksi uskollaaan.


Rauha maassa!

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä kiukun apostoli,

kiitän jälleen kutsusta keskusteluun, vaikka argumentointisi muistuttaa enemmän lapioimista ilman lapiota – kuoppa syvenee, mutta työvälineet loistavat poissaolollaan. On tietysti totta, ettei minulla ole koskaan ollut uskottavuutta *sinun mittapuullasi*. Jos sitä arvioidaan saarnaavan paatoksen määrällä tai kyvyllä tuomita sivulauseessa kokonainen elämäntapa, niin myönnän häviöni suoraan. Voittosi on ansaittu – mutta mitä oikein voitit? Pyhän Pahastumisen mestaruuden?

Mutta käydäänpä väitteesi kimppuun. Sanot, että "sairaalan osasto EI ole mikään Ylläksen luminen rinne." No, kiistaton havainto! Myös banaani ei ole veturi, ja sukka harvemmin käy skandinaavisena vuoristomaisemana. Näitä faktoja emme ole kiistämässä. Ongelma ei kuitenkaan ole omassa "pötypuheessani", vaan siinä, että otat metaforat vakavammin kuin Pyhäkoulun askartelukerhon. Käsitteellisten rinnastusten ymmärtäminen ei ole synti – kokeile joskus, se saattaa laajentaa näkökulmaasi.

Mitä tulee "krooniseen valehteluun" ja "romuttuneeseen uskottavuuteen", kehotan sinua tutkimaan projektiosi vivahteita. Tiedäthän, se on se hauska psykologinen ilmiö, jossa omat puutteet näkee kirkkaasti toisissa, mutta ei itsessä. Todellinen ongelma ei ole uskottavuudessa – se on kyvyttömyydessä keskustella ilman turhaa draamaa.

Joten jos sinua kovasti kaihertaa, voimme tehdä rauhan: sinä saat olla oikeassa omassa maailmassasi, ja minä jatkan lumisilla rinteilläni – tai missä tahansa mielikuvituksen ja älyllisen ilottelun maasto minua viekään.

Aina läsnä, aina skeptinen,
Enkeli Mäntä
Parodian suurmestari, valehtelijoiden suojeluspyhimys ja Ylläksen lumisten rinteiden postikorttiedustaja

Lue lisää

"ja minä jatkan lumisilla rinteilläni – tai missä tahansa mielikuvituksen ja älyllisen ilottelun maasto minua viekään." (Mäntä)

Kommenttia:

Toki jokainen saa jatkaa. Se joka on paennut OIKEAA elämää mielikuvituksen maastoon... saa kaikin mokomin jatkaa vaikka avaruuden mustaan aukkoon asti! Hyvää matkaa!

Mutta? Ei pidä edes unissa kuvitella, että KAIKKI normitason ihmiset lähtisivät kavereiksi noille hulvattomille "mielikuvaretkille"!

Sen verran pitää älyä olla, että ymmärtää erilaiset kannanotot ja mielipiteet....

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä kiukun apostoli,

kiitän jälleen kutsusta keskusteluun, vaikka argumentointisi muistuttaa enemmän lapioimista ilman lapiota – kuoppa syvenee, mutta työvälineet loistavat poissaolollaan. On tietysti totta, ettei minulla ole koskaan ollut uskottavuutta *sinun mittapuullasi*. Jos sitä arvioidaan saarnaavan paatoksen määrällä tai kyvyllä tuomita sivulauseessa kokonainen elämäntapa, niin myönnän häviöni suoraan. Voittosi on ansaittu – mutta mitä oikein voitit? Pyhän Pahastumisen mestaruuden?

Mutta käydäänpä väitteesi kimppuun. Sanot, että "sairaalan osasto EI ole mikään Ylläksen luminen rinne." No, kiistaton havainto! Myös banaani ei ole veturi, ja sukka harvemmin käy skandinaavisena vuoristomaisemana. Näitä faktoja emme ole kiistämässä. Ongelma ei kuitenkaan ole omassa "pötypuheessani", vaan siinä, että otat metaforat vakavammin kuin Pyhäkoulun askartelukerhon. Käsitteellisten rinnastusten ymmärtäminen ei ole synti – kokeile joskus, se saattaa laajentaa näkökulmaasi.

Mitä tulee "krooniseen valehteluun" ja "romuttuneeseen uskottavuuteen", kehotan sinua tutkimaan projektiosi vivahteita. Tiedäthän, se on se hauska psykologinen ilmiö, jossa omat puutteet näkee kirkkaasti toisissa, mutta ei itsessä. Todellinen ongelma ei ole uskottavuudessa – se on kyvyttömyydessä keskustella ilman turhaa draamaa.

Joten jos sinua kovasti kaihertaa, voimme tehdä rauhan: sinä saat olla oikeassa omassa maailmassasi, ja minä jatkan lumisilla rinteilläni – tai missä tahansa mielikuvituksen ja älyllisen ilottelun maasto minua viekään.

Aina läsnä, aina skeptinen,
Enkeli Mäntä
Parodian suurmestari, valehtelijoiden suojeluspyhimys ja Ylläksen lumisten rinteiden postikorttiedustaja

Lue lisää

"Todellinen ongelma ei ole uskottavuudessa – se on kyvyttömyydessä keskustella ilman turhaa draamaa." (Mäntä)

Kommenttia:

Onko sinulla kyvyttömyys keskustella ilman turhaa draamaa?
Siltä näyttää. Tuot pelkkää draamaa kaiken aikaan. F iktioita, muka Ylläksen lumisista maisemista? Draamasi päänäyttämö....

Ja kun kaikki eivät "syö" noita draamasi annoksia, sinä suutut etkä kestä "keskustelua -vaan...

Mutta toki pitää ymmärtää, että syndoroomassa on oireet.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä kiukun apostoli,

kiitän jälleen kutsusta keskusteluun, vaikka argumentointisi muistuttaa enemmän lapioimista ilman lapiota – kuoppa syvenee, mutta työvälineet loistavat poissaolollaan. On tietysti totta, ettei minulla ole koskaan ollut uskottavuutta *sinun mittapuullasi*. Jos sitä arvioidaan saarnaavan paatoksen määrällä tai kyvyllä tuomita sivulauseessa kokonainen elämäntapa, niin myönnän häviöni suoraan. Voittosi on ansaittu – mutta mitä oikein voitit? Pyhän Pahastumisen mestaruuden?

Mutta käydäänpä väitteesi kimppuun. Sanot, että "sairaalan osasto EI ole mikään Ylläksen luminen rinne." No, kiistaton havainto! Myös banaani ei ole veturi, ja sukka harvemmin käy skandinaavisena vuoristomaisemana. Näitä faktoja emme ole kiistämässä. Ongelma ei kuitenkaan ole omassa "pötypuheessani", vaan siinä, että otat metaforat vakavammin kuin Pyhäkoulun askartelukerhon. Käsitteellisten rinnastusten ymmärtäminen ei ole synti – kokeile joskus, se saattaa laajentaa näkökulmaasi.

Mitä tulee "krooniseen valehteluun" ja "romuttuneeseen uskottavuuteen", kehotan sinua tutkimaan projektiosi vivahteita. Tiedäthän, se on se hauska psykologinen ilmiö, jossa omat puutteet näkee kirkkaasti toisissa, mutta ei itsessä. Todellinen ongelma ei ole uskottavuudessa – se on kyvyttömyydessä keskustella ilman turhaa draamaa.

Joten jos sinua kovasti kaihertaa, voimme tehdä rauhan: sinä saat olla oikeassa omassa maailmassasi, ja minä jatkan lumisilla rinteilläni – tai missä tahansa mielikuvituksen ja älyllisen ilottelun maasto minua viekään.

Aina läsnä, aina skeptinen,
Enkeli Mäntä
Parodian suurmestari, valehtelijoiden suojeluspyhimys ja Ylläksen lumisten rinteiden postikorttiedustaja

Lue lisää

"Hyvä kiukun apostoli,
kiitän jälleen kutsusta keskusteluun, vaikka argumentointisi muistuttaa enemmän lapioimista.." (Mäntä)

Kommenttia:

Kuka sinulla on "kiukun apostoli"? Onko se uusi mielikuvitushahmo, siis harhanäky?

Tällä palstalla ei apostoleja oo näkyny. Eikä ketään lapio kourassa. eikä ilman lapiota. Ei lumikolaa, ei mitään!

Täällä on kirjoitettu, mutta Apostolia ei oo näkyny?

Anonyymi kirjoitti:

Taas tuo klassinen "käytämme vain X prosenttia aivoistamme" -väite, tuo myytti, joka ei suostu kuolemaan, vaikka neurotiede sitä kuinka potkisi polvitaipeeseen.

Totuus on, että käytämme ihan jokaista osaa aivoistamme, ja vieläpä melko aktiivisesti, jopa nukkuessamme. Vaikka jotkin alueet voivat olla vähemmän aktiivisia tietyissä tilanteissa, mitään "käyttämättömiä osia" ei ole, ellei nyt puhuta jonkinlaisesta vakavasta vauriosta. Ehkäpä tämä myytti sai alkunsa 1900-luvun alussa väärinymmärretyistä tutkimuksista tai kenties se vain kuulosti niin kivalta, että se jäi kiertämään sitkeänä kuin rikkaruohot.

Mutta jos oikeasti käyttäisimme vain 10 prosenttia aivoistamme, me tuskin osaisimme edes sitoa kengännauhojamme, puhumattakaan näistä nerokkaista kommenteista aivokapasiteetin "arvoitsijoista" jotka eivät osaa edes oikeinkirjoitusta.

Terveisin,
Enkeli Mäntä, neurotieteen ruosteinen mutta täysillä raksuttava hammasratas

Lue lisää

"Totuus on, että käytämme ihan jokaista osaa aivoistamme, ja .. " (Mäntä)

Kommenttia;
Sinun "neurotieteesi" taso on kovasti puutteellinen.
Mutta se selittyy sillää, että fiktiotason "kuvittelumaailmassa"

voi vaikka lehmä lentää, ja hiiri voi esiintyä leijonan roolissa!

Mutta nykyhetken neurotiede sanoo ihan muuta.

Anonyymi kirjoitti:

Taas tuo klassinen "käytämme vain X prosenttia aivoistamme" -väite, tuo myytti, joka ei suostu kuolemaan, vaikka neurotiede sitä kuinka potkisi polvitaipeeseen.

Totuus on, että käytämme ihan jokaista osaa aivoistamme, ja vieläpä melko aktiivisesti, jopa nukkuessamme. Vaikka jotkin alueet voivat olla vähemmän aktiivisia tietyissä tilanteissa, mitään "käyttämättömiä osia" ei ole, ellei nyt puhuta jonkinlaisesta vakavasta vauriosta. Ehkäpä tämä myytti sai alkunsa 1900-luvun alussa väärinymmärretyistä tutkimuksista tai kenties se vain kuulosti niin kivalta, että se jäi kiertämään sitkeänä kuin rikkaruohot.

Mutta jos oikeasti käyttäisimme vain 10 prosenttia aivoistamme, me tuskin osaisimme edes sitoa kengännauhojamme, puhumattakaan näistä nerokkaista kommenteista aivokapasiteetin "arvoitsijoista" jotka eivät osaa edes oikeinkirjoitusta.

Terveisin,
Enkeli Mäntä, neurotieteen ruosteinen mutta täysillä raksuttava hammasratas

Lue lisää

"nerokkaista kommenteista aivokapasiteetin "arvoitsijoista" jotka eivät osaa edes oikeinkirjoitusta. (Mäntä)

Kommenttia:

Sinulla olisi oppimista niistä, jotka osaavat sekä oikeinkirjoituksen, että hallitsevat faktasisällön. Fiktiokin on hallinnassa. Mutta sitä vartioi aivojen normaalit faktatoiminnot. Fiktiot eivät määrää elämää.

Oikeinkirjoitus taas ei ole sitä, että joku fontti on pielessä. Näillä alustoilla ei ole automaattista tekstin oikolukua....

Anonyymi kirjoitti:

Taas tuo klassinen "käytämme vain X prosenttia aivoistamme" -väite, tuo myytti, joka ei suostu kuolemaan, vaikka neurotiede sitä kuinka potkisi polvitaipeeseen.

Totuus on, että käytämme ihan jokaista osaa aivoistamme, ja vieläpä melko aktiivisesti, jopa nukkuessamme. Vaikka jotkin alueet voivat olla vähemmän aktiivisia tietyissä tilanteissa, mitään "käyttämättömiä osia" ei ole, ellei nyt puhuta jonkinlaisesta vakavasta vauriosta. Ehkäpä tämä myytti sai alkunsa 1900-luvun alussa väärinymmärretyistä tutkimuksista tai kenties se vain kuulosti niin kivalta, että se jäi kiertämään sitkeänä kuin rikkaruohot.

Mutta jos oikeasti käyttäisimme vain 10 prosenttia aivoistamme, me tuskin osaisimme edes sitoa kengännauhojamme, puhumattakaan näistä nerokkaista kommenteista aivokapasiteetin "arvoitsijoista" jotka eivät osaa edes oikeinkirjoitusta.

Terveisin,
Enkeli Mäntä, neurotieteen ruosteinen mutta täysillä raksuttava hammasratas

Lue lisää

"puhumattakaan näistä nerokkaista kommenteista aivokapasiteetin "arvoitsijoista" jotka eivät osaa edes oikeinkirjoitusta. " (Mäntä)

Kysymystä?....

Toki paljon on tällaisilla alustoilla, jotka hallitsee vain muutaman lauseen kirjoittamisen "taidon",

Sitten on toisia, joilla kirjoittaminen ei ole enää alakoulun harjoittelua.
Ja senkin voi nähdä . . .

EnkeliMäntä on kenties viimeinen konsultti, jolta hyvää ja laadukasta kirjoittamisen esimerkkiä voisi ajatella? Paitsi, jos on taipumusta sekaviin ylilyönteihin ja hallitsemattomaan sanojen seaksortoon...

Mutta?

Kukin taaplaa tyylillään ja taidoillaan...

Jumalaa halveksivat?
Keitä.

Ei oo hiilihankoja ja kävelykeppejä näkyny´?

Joka sellaisia näkee, näkee varmaan muitakin "harhoja"....

Anonyymi kirjoitti:

Jumalaa halveksivat?
Keitä.

Ei oo hiilihankoja ja kävelykeppejä näkyny´?

Joka sellaisia näkee, näkee varmaan muitakin "harhoja"....

"Ei oo hiilihankoja ja kävelykeppejä näkyny´?"

Kun on kysymys kristinuskosta nykymuodossaan, niin etkö tietä mikä ero on kävelykepillä ja sauvalla?

helluntalaisten perusoppi on Helvetti-oppi = hiilihanko

Valitus yleisestä turmeluksesta.

Veisuunjohtajalle; Daavidin virsi.

"Hullu sanoo sydämessänsä: "Ei ole Jumalaa".

Turmiollinen ja iljettävä on heidän menonsa;"

Psalmi14:1



ketään, joka etsii Jumalaa.

3Mutta kaikki ovat poikenneet pois,

kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet;

ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvää on,

ei yhden yhtäkään.

4Eivätkö he mitään käsitä,

kaikki nuo väärintekijät,

jotka saavat leipänsä

syömällä minun kansaani

eivätkä avuksensa huuda Herraa?

5Siinä heidät valtaa kauhu,

sillä Jumala on läsnä vanhurskasten sukukunnassa.

6Te saatatte häpeään sorretun aikeet,

mutta Herra on heidän turvansa.

Kenenkähän korvien välistä puristui noin hassua tekstiä?

"Nykyään löytyy vielä henkisesti heikkoja jotka elävät harhoissa..."

Taitaa tyyppi itse elää ihan mustan pimentolan harhoissa!!

Sentään terveet ihmiset uskovat moneen muuhunkin asiaan, jotka ovat tosia.

Joita ei silmillä näe, mutta faktoja ne on silti.

Uskovaisia ei lainkaan ota pattiin.
Mikän tiede ei ole todistanut hölynpölyä...

Lapsen tasolle ovat jääneet ja jäävät ne, ketkä?

Kirkko ei ole koskaan leikkinyt "tieteellistä johtajaa"!

Teologia on jumaluusoppia, ei profaanien tieteiden asiaa.

Jumaluusoppi on hengellinen, ei matemaattinen tms.

Jumalaa ei kukaan ole löytänyt eikä löydä aivosolujaan rasittamalla!!

Ei "tieteiden" aatoksia pänttäämällä.

Miten voi löytää Jumalan, joka on Henki? ( Joh 4:23-24)

Anonyymi kirjoitti:

Uskovaisia ei lainkaan ota pattiin.
Mikän tiede ei ole todistanut hölynpölyä...

Lapsen tasolle ovat jääneet ja jäävät ne, ketkä?

Kirkko ei ole koskaan leikkinyt "tieteellistä johtajaa"!

Teologia on jumaluusoppia, ei profaanien tieteiden asiaa.

Jumaluusoppi on hengellinen, ei matemaattinen tms.

Jumalaa ei kukaan ole löytänyt eikä löydä aivosolujaan rasittamalla!!

Ei "tieteiden" aatoksia pänttäämällä.

Miten voi löytää Jumalan, joka on Henki? ( Joh 4:23-24)

Lue lisää

-Ottaapas
-Ompas
-Uskovaiset
-Ompas
-Uskovaiset leikki tietävänsä Tieteestä jotain aikojen alussa
-Teologia on uskomusta satuihin
-Olkoon vaan hengellinen, vaikka väittää Jumalan luoneen kaiken
-Olematonta ei voi löytää
-Tiede todistaa paljon
Ei voi löytää olematonta
-

Anonyymi kirjoitti:

-Ottaapas
-Ompas
-Uskovaiset
-Ompas
-Uskovaiset leikki tietävänsä Tieteestä jotain aikojen alussa
-Teologia on uskomusta satuihin
-Olkoon vaan hengellinen, vaikka väittää Jumalan luoneen kaiken
-Olematonta ei voi löytää
-Tiede todistaa paljon
Ei voi löytää olematonta
-

Lue lisää

Kun on löytänyt sen "olemattoman" ( siis silmille näkymättömän!) ja tutustunut Häneen yli 50 vuotta, niin sitten ei enää leiki millään saduilla!

No mitä ne muunskoiset sitten kitisee? Jokainen saa pitää uskonsa ja "jumalansa" ihan vapaasti.

JK: En ole lukenut Hannu Hurrin kirjoitelmaa HS: ssa. mutta tämän kirjoituksen viite oli ja on se, mitä alussa linkissä on viitattu. US:n Puheenvuoro-foorumilla.

"Jos tämä on se mitä jumalusko voi antaa, niin antaa olla."
-----------------------------


Ei kenenkäään yksittäisen kristityn mukaan voida tehdä mitään vahvoja päätelmiä, MITÄ kristinusko on?

Ihmiset - kristityt - eivät ole malleja, joita seurata.

Anonyymi kirjoitti:

"Jos tämä on se mitä jumalusko voi antaa, niin antaa olla."
-----------------------------


Ei kenenkäään yksittäisen kristityn mukaan voida tehdä mitään vahvoja päätelmiä, MITÄ kristinusko on?

Ihmiset - kristityt - eivät ole malleja, joita seurata.

Lue lisää

On ilahduttavaa kuulla, että kristityt itsekin myöntävät, etteivät ole "malleja." Tämä on rehellinen askel kohti itsetuntemusta – heijastus siitä, että pelastus ei välttämättä löydy kirkon eteisaulasta, vaan ehkäpä rehellisestä peilinkatsomisesta. Mutta mistä tämä kristinuskoa kohtaan esitetty kritiikki oikein kumpuaa? Sukelletaanpa hieman syvemmälle tähän pyhään sopankeittämöön.

Kristinuskon PR-osasto – jos sellainen on olemassa – on joutunut kiusalliseen tilanteeseen. Kun sanoman eturintamaan astuu Päivi Räsäsen kaltainen henkilö, jonka retoriikka on joskus lähempänä antiikkista tulikiven katkuista pamflettia kuin rakkauden sanomaa, ei ole ihme, että moni kavahtaa. Jos joku tulee kertomaan rakkaudesta ja alkaa heti sen perään luonnostella polttavia paikkoja ja piikkilankoja, niin sanoma saattaa hieman hukkua liekkeihin. Tällaiset saarnamiehet edustavat juuri sitä kireää henkistä elastisuutta, joka tekee kristinuskosta ajoittain vaikeasti sulavaa.

Todellinen rakkauden sanoma: Jeesus, Krishna ja Buddha kahvipöydässä

Kun kuulee jonkun julistavan kristinuskon "rakkauden sanomaa," ei voi olla vertaamatta sitä muiden uskontojen vastaaviin. Jeesus, Krishna ja Buddha ovat kuin hengellisen buffetpöydän värikkäät antimet: jokainen tarjoaa jotain hieman erilaista, mutta kaikki puhuvat periaatteessa samasta teemasta – myötätunnosta, nöyryydestä ja toisten ihmisten arvostamisesta. Ero syntyy siitä, miten sanoma on vuosisatojen aikana pakattu ja myyty. Siinä missä Buddha neuvoo valaistumisen polulle ja Krishna laulaa maailmankaikkeuden harmoniasta, kristinusko uhkaa polttouunilla, jos et tilaa koko pakettia. Ei ihme, että moni valitsee toisen tien.

Kristinuskoa kohtaan esitetty kritiikki ei useinkaan kohdistu Jeesukseen itseensä – hänhän oli tarinan mukaan sangen cool tyyppi, joka hengaili parjattujen kanssa, teki viinistä vettä (tai toisinpäin, ja se on tärkeää) ja otti kantaa vääryyksiä vastaan. Kritiikki syntyy siitä, miten tätä rakkauden sanomaa on muokattu painostuksen, pelon ja kontrollin välineeksi. Jos rakkaus ja hyväksyntä tulevat "ehdollisena tarjouksena" – vain jos uskot oikein, käyttäydyt oikein ja pidät mielessäsi tietyn tulkinnan Jumalasta – silloin se ei ole enää rakkautta. Se on kiristystä.

Ehkä kristityt eivät tosiaan ole malleja – ja hyvä niin, sillä malli on vain ulkoinen kuva, usein epärealistinen. Ehkä parempi tavoite olisi olla autenttinen. Vähemmän helvetillä uhkailua, enemmän Jeesuksen alkuperäisen viestin – rakkauden, myötätunnon ja anteeksiannon – toteuttamista. Jos kristinusko haluaa pelastaa maineensa, sen on aika kuunnella niitä, joita se itse on ajanut nurkkaan. Ehkäpä kristityt voisivat olla niitä, jotka sanovat: "Me emme ole täydellisiä, mutta emme myöskään tuomitse sinua sinun epätäydellisyytesi takia."

Ehkä silloin kritiikin kohteena ei olisi kristinusko itse, vaan sen suurin kilpailija: kyynisyys.

Hengellisin (ja ironisin) terveisin,
Enkeli Mäntä, Helvetin porttien ulkopuolinen tarkkailija ja rakkauden sanoman freelance-konsultti

Anonyymi kirjoitti:

On ilahduttavaa kuulla, että kristityt itsekin myöntävät, etteivät ole "malleja." Tämä on rehellinen askel kohti itsetuntemusta – heijastus siitä, että pelastus ei välttämättä löydy kirkon eteisaulasta, vaan ehkäpä rehellisestä peilinkatsomisesta. Mutta mistä tämä kristinuskoa kohtaan esitetty kritiikki oikein kumpuaa? Sukelletaanpa hieman syvemmälle tähän pyhään sopankeittämöön.

Kristinuskon PR-osasto – jos sellainen on olemassa – on joutunut kiusalliseen tilanteeseen. Kun sanoman eturintamaan astuu Päivi Räsäsen kaltainen henkilö, jonka retoriikka on joskus lähempänä antiikkista tulikiven katkuista pamflettia kuin rakkauden sanomaa, ei ole ihme, että moni kavahtaa. Jos joku tulee kertomaan rakkaudesta ja alkaa heti sen perään luonnostella polttavia paikkoja ja piikkilankoja, niin sanoma saattaa hieman hukkua liekkeihin. Tällaiset saarnamiehet edustavat juuri sitä kireää henkistä elastisuutta, joka tekee kristinuskosta ajoittain vaikeasti sulavaa.

Todellinen rakkauden sanoma: Jeesus, Krishna ja Buddha kahvipöydässä

Kun kuulee jonkun julistavan kristinuskon "rakkauden sanomaa," ei voi olla vertaamatta sitä muiden uskontojen vastaaviin. Jeesus, Krishna ja Buddha ovat kuin hengellisen buffetpöydän värikkäät antimet: jokainen tarjoaa jotain hieman erilaista, mutta kaikki puhuvat periaatteessa samasta teemasta – myötätunnosta, nöyryydestä ja toisten ihmisten arvostamisesta. Ero syntyy siitä, miten sanoma on vuosisatojen aikana pakattu ja myyty. Siinä missä Buddha neuvoo valaistumisen polulle ja Krishna laulaa maailmankaikkeuden harmoniasta, kristinusko uhkaa polttouunilla, jos et tilaa koko pakettia. Ei ihme, että moni valitsee toisen tien.

Kristinuskoa kohtaan esitetty kritiikki ei useinkaan kohdistu Jeesukseen itseensä – hänhän oli tarinan mukaan sangen cool tyyppi, joka hengaili parjattujen kanssa, teki viinistä vettä (tai toisinpäin, ja se on tärkeää) ja otti kantaa vääryyksiä vastaan. Kritiikki syntyy siitä, miten tätä rakkauden sanomaa on muokattu painostuksen, pelon ja kontrollin välineeksi. Jos rakkaus ja hyväksyntä tulevat "ehdollisena tarjouksena" – vain jos uskot oikein, käyttäydyt oikein ja pidät mielessäsi tietyn tulkinnan Jumalasta – silloin se ei ole enää rakkautta. Se on kiristystä.

Ehkä kristityt eivät tosiaan ole malleja – ja hyvä niin, sillä malli on vain ulkoinen kuva, usein epärealistinen. Ehkä parempi tavoite olisi olla autenttinen. Vähemmän helvetillä uhkailua, enemmän Jeesuksen alkuperäisen viestin – rakkauden, myötätunnon ja anteeksiannon – toteuttamista. Jos kristinusko haluaa pelastaa maineensa, sen on aika kuunnella niitä, joita se itse on ajanut nurkkaan. Ehkäpä kristityt voisivat olla niitä, jotka sanovat: "Me emme ole täydellisiä, mutta emme myöskään tuomitse sinua sinun epätäydellisyytesi takia."

Ehkä silloin kritiikin kohteena ei olisi kristinusko itse, vaan sen suurin kilpailija: kyynisyys.

Hengellisin (ja ironisin) terveisin,
Enkeli Mäntä, Helvetin porttien ulkopuolinen tarkkailija ja rakkauden sanoman freelance-konsultti

Lue lisää

"On ilahduttavaa kuulla, että kristityt itsekin myöntävät, etteivät ole "malleja." Tämä on rehellinen askel kohti itsetuntemusta " (Mäntä)

Kommenttia: (kärsivällisyyttä kysyvää)

Ketkä kristityt myöntävät? Ja mitä?

Itsetuntemusta ei opiskella tällaisella palstalla....

Anonyymi kirjoitti:

On ilahduttavaa kuulla, että kristityt itsekin myöntävät, etteivät ole "malleja." Tämä on rehellinen askel kohti itsetuntemusta – heijastus siitä, että pelastus ei välttämättä löydy kirkon eteisaulasta, vaan ehkäpä rehellisestä peilinkatsomisesta. Mutta mistä tämä kristinuskoa kohtaan esitetty kritiikki oikein kumpuaa? Sukelletaanpa hieman syvemmälle tähän pyhään sopankeittämöön.

Kristinuskon PR-osasto – jos sellainen on olemassa – on joutunut kiusalliseen tilanteeseen. Kun sanoman eturintamaan astuu Päivi Räsäsen kaltainen henkilö, jonka retoriikka on joskus lähempänä antiikkista tulikiven katkuista pamflettia kuin rakkauden sanomaa, ei ole ihme, että moni kavahtaa. Jos joku tulee kertomaan rakkaudesta ja alkaa heti sen perään luonnostella polttavia paikkoja ja piikkilankoja, niin sanoma saattaa hieman hukkua liekkeihin. Tällaiset saarnamiehet edustavat juuri sitä kireää henkistä elastisuutta, joka tekee kristinuskosta ajoittain vaikeasti sulavaa.

Todellinen rakkauden sanoma: Jeesus, Krishna ja Buddha kahvipöydässä

Kun kuulee jonkun julistavan kristinuskon "rakkauden sanomaa," ei voi olla vertaamatta sitä muiden uskontojen vastaaviin. Jeesus, Krishna ja Buddha ovat kuin hengellisen buffetpöydän värikkäät antimet: jokainen tarjoaa jotain hieman erilaista, mutta kaikki puhuvat periaatteessa samasta teemasta – myötätunnosta, nöyryydestä ja toisten ihmisten arvostamisesta. Ero syntyy siitä, miten sanoma on vuosisatojen aikana pakattu ja myyty. Siinä missä Buddha neuvoo valaistumisen polulle ja Krishna laulaa maailmankaikkeuden harmoniasta, kristinusko uhkaa polttouunilla, jos et tilaa koko pakettia. Ei ihme, että moni valitsee toisen tien.

Kristinuskoa kohtaan esitetty kritiikki ei useinkaan kohdistu Jeesukseen itseensä – hänhän oli tarinan mukaan sangen cool tyyppi, joka hengaili parjattujen kanssa, teki viinistä vettä (tai toisinpäin, ja se on tärkeää) ja otti kantaa vääryyksiä vastaan. Kritiikki syntyy siitä, miten tätä rakkauden sanomaa on muokattu painostuksen, pelon ja kontrollin välineeksi. Jos rakkaus ja hyväksyntä tulevat "ehdollisena tarjouksena" – vain jos uskot oikein, käyttäydyt oikein ja pidät mielessäsi tietyn tulkinnan Jumalasta – silloin se ei ole enää rakkautta. Se on kiristystä.

Ehkä kristityt eivät tosiaan ole malleja – ja hyvä niin, sillä malli on vain ulkoinen kuva, usein epärealistinen. Ehkä parempi tavoite olisi olla autenttinen. Vähemmän helvetillä uhkailua, enemmän Jeesuksen alkuperäisen viestin – rakkauden, myötätunnon ja anteeksiannon – toteuttamista. Jos kristinusko haluaa pelastaa maineensa, sen on aika kuunnella niitä, joita se itse on ajanut nurkkaan. Ehkäpä kristityt voisivat olla niitä, jotka sanovat: "Me emme ole täydellisiä, mutta emme myöskään tuomitse sinua sinun epätäydellisyytesi takia."

Ehkä silloin kritiikin kohteena ei olisi kristinusko itse, vaan sen suurin kilpailija: kyynisyys.

Hengellisin (ja ironisin) terveisin,
Enkeli Mäntä, Helvetin porttien ulkopuolinen tarkkailija ja rakkauden sanoman freelance-konsultti

Lue lisää

"Todellinen rakkauden sanoma: Jeesus, Krishna ja Buddha kahvipöydässä." (Mäntä)

Kommenttia:

Jeesus, krisna ja Buddha eivät istu samassa.

Kahvipöydässä.

Anonyymi kirjoitti:

On ilahduttavaa kuulla, että kristityt itsekin myöntävät, etteivät ole "malleja." Tämä on rehellinen askel kohti itsetuntemusta – heijastus siitä, että pelastus ei välttämättä löydy kirkon eteisaulasta, vaan ehkäpä rehellisestä peilinkatsomisesta. Mutta mistä tämä kristinuskoa kohtaan esitetty kritiikki oikein kumpuaa? Sukelletaanpa hieman syvemmälle tähän pyhään sopankeittämöön.

Kristinuskon PR-osasto – jos sellainen on olemassa – on joutunut kiusalliseen tilanteeseen. Kun sanoman eturintamaan astuu Päivi Räsäsen kaltainen henkilö, jonka retoriikka on joskus lähempänä antiikkista tulikiven katkuista pamflettia kuin rakkauden sanomaa, ei ole ihme, että moni kavahtaa. Jos joku tulee kertomaan rakkaudesta ja alkaa heti sen perään luonnostella polttavia paikkoja ja piikkilankoja, niin sanoma saattaa hieman hukkua liekkeihin. Tällaiset saarnamiehet edustavat juuri sitä kireää henkistä elastisuutta, joka tekee kristinuskosta ajoittain vaikeasti sulavaa.

Todellinen rakkauden sanoma: Jeesus, Krishna ja Buddha kahvipöydässä

Kun kuulee jonkun julistavan kristinuskon "rakkauden sanomaa," ei voi olla vertaamatta sitä muiden uskontojen vastaaviin. Jeesus, Krishna ja Buddha ovat kuin hengellisen buffetpöydän värikkäät antimet: jokainen tarjoaa jotain hieman erilaista, mutta kaikki puhuvat periaatteessa samasta teemasta – myötätunnosta, nöyryydestä ja toisten ihmisten arvostamisesta. Ero syntyy siitä, miten sanoma on vuosisatojen aikana pakattu ja myyty. Siinä missä Buddha neuvoo valaistumisen polulle ja Krishna laulaa maailmankaikkeuden harmoniasta, kristinusko uhkaa polttouunilla, jos et tilaa koko pakettia. Ei ihme, että moni valitsee toisen tien.

Kristinuskoa kohtaan esitetty kritiikki ei useinkaan kohdistu Jeesukseen itseensä – hänhän oli tarinan mukaan sangen cool tyyppi, joka hengaili parjattujen kanssa, teki viinistä vettä (tai toisinpäin, ja se on tärkeää) ja otti kantaa vääryyksiä vastaan. Kritiikki syntyy siitä, miten tätä rakkauden sanomaa on muokattu painostuksen, pelon ja kontrollin välineeksi. Jos rakkaus ja hyväksyntä tulevat "ehdollisena tarjouksena" – vain jos uskot oikein, käyttäydyt oikein ja pidät mielessäsi tietyn tulkinnan Jumalasta – silloin se ei ole enää rakkautta. Se on kiristystä.

Ehkä kristityt eivät tosiaan ole malleja – ja hyvä niin, sillä malli on vain ulkoinen kuva, usein epärealistinen. Ehkä parempi tavoite olisi olla autenttinen. Vähemmän helvetillä uhkailua, enemmän Jeesuksen alkuperäisen viestin – rakkauden, myötätunnon ja anteeksiannon – toteuttamista. Jos kristinusko haluaa pelastaa maineensa, sen on aika kuunnella niitä, joita se itse on ajanut nurkkaan. Ehkäpä kristityt voisivat olla niitä, jotka sanovat: "Me emme ole täydellisiä, mutta emme myöskään tuomitse sinua sinun epätäydellisyytesi takia."

Ehkä silloin kritiikin kohteena ei olisi kristinusko itse, vaan sen suurin kilpailija: kyynisyys.

Hengellisin (ja ironisin) terveisin,
Enkeli Mäntä, Helvetin porttien ulkopuolinen tarkkailija ja rakkauden sanoman freelance-konsultti

Lue lisää

"Ehkä kristityt eivät tosiaan ole malleja – ja hyvä niin, sillä malli on vain ulkoinen kuva, usein epärealistinen. Ehkä parempi tavoite olisi olla autenttinen. Vähemmän helvetillä uhkailua, enemmän Jeesuksen alkuperäisen viestin – rakkauden, myötätunnon ja anteeksiannon – toteuttamista"

Kommenttia:

Jeesuksen alkuperäinen sanoma sisältää viestin: Niin Jumalan rakkaudesta kuin Hänen vihastaan.
Rakkaus ihmiseen, viha syntiä ja vääryyttä vastaan.

Tämä on 100 % luettavissa UT:n sisällä.

Mutta EnkeliMäntä - tyylilleen uskollisena - vääntää Kirjoituksia....

Anonyymi kirjoitti:

On ilahduttavaa kuulla, että kristityt itsekin myöntävät, etteivät ole "malleja." Tämä on rehellinen askel kohti itsetuntemusta – heijastus siitä, että pelastus ei välttämättä löydy kirkon eteisaulasta, vaan ehkäpä rehellisestä peilinkatsomisesta. Mutta mistä tämä kristinuskoa kohtaan esitetty kritiikki oikein kumpuaa? Sukelletaanpa hieman syvemmälle tähän pyhään sopankeittämöön.

Kristinuskon PR-osasto – jos sellainen on olemassa – on joutunut kiusalliseen tilanteeseen. Kun sanoman eturintamaan astuu Päivi Räsäsen kaltainen henkilö, jonka retoriikka on joskus lähempänä antiikkista tulikiven katkuista pamflettia kuin rakkauden sanomaa, ei ole ihme, että moni kavahtaa. Jos joku tulee kertomaan rakkaudesta ja alkaa heti sen perään luonnostella polttavia paikkoja ja piikkilankoja, niin sanoma saattaa hieman hukkua liekkeihin. Tällaiset saarnamiehet edustavat juuri sitä kireää henkistä elastisuutta, joka tekee kristinuskosta ajoittain vaikeasti sulavaa.

Todellinen rakkauden sanoma: Jeesus, Krishna ja Buddha kahvipöydässä

Kun kuulee jonkun julistavan kristinuskon "rakkauden sanomaa," ei voi olla vertaamatta sitä muiden uskontojen vastaaviin. Jeesus, Krishna ja Buddha ovat kuin hengellisen buffetpöydän värikkäät antimet: jokainen tarjoaa jotain hieman erilaista, mutta kaikki puhuvat periaatteessa samasta teemasta – myötätunnosta, nöyryydestä ja toisten ihmisten arvostamisesta. Ero syntyy siitä, miten sanoma on vuosisatojen aikana pakattu ja myyty. Siinä missä Buddha neuvoo valaistumisen polulle ja Krishna laulaa maailmankaikkeuden harmoniasta, kristinusko uhkaa polttouunilla, jos et tilaa koko pakettia. Ei ihme, että moni valitsee toisen tien.

Kristinuskoa kohtaan esitetty kritiikki ei useinkaan kohdistu Jeesukseen itseensä – hänhän oli tarinan mukaan sangen cool tyyppi, joka hengaili parjattujen kanssa, teki viinistä vettä (tai toisinpäin, ja se on tärkeää) ja otti kantaa vääryyksiä vastaan. Kritiikki syntyy siitä, miten tätä rakkauden sanomaa on muokattu painostuksen, pelon ja kontrollin välineeksi. Jos rakkaus ja hyväksyntä tulevat "ehdollisena tarjouksena" – vain jos uskot oikein, käyttäydyt oikein ja pidät mielessäsi tietyn tulkinnan Jumalasta – silloin se ei ole enää rakkautta. Se on kiristystä.

Ehkä kristityt eivät tosiaan ole malleja – ja hyvä niin, sillä malli on vain ulkoinen kuva, usein epärealistinen. Ehkä parempi tavoite olisi olla autenttinen. Vähemmän helvetillä uhkailua, enemmän Jeesuksen alkuperäisen viestin – rakkauden, myötätunnon ja anteeksiannon – toteuttamista. Jos kristinusko haluaa pelastaa maineensa, sen on aika kuunnella niitä, joita se itse on ajanut nurkkaan. Ehkäpä kristityt voisivat olla niitä, jotka sanovat: "Me emme ole täydellisiä, mutta emme myöskään tuomitse sinua sinun epätäydellisyytesi takia."

Ehkä silloin kritiikin kohteena ei olisi kristinusko itse, vaan sen suurin kilpailija: kyynisyys.

Hengellisin (ja ironisin) terveisin,
Enkeli Mäntä, Helvetin porttien ulkopuolinen tarkkailija ja rakkauden sanoman freelance-konsultti

Lue lisää

"Enkeli Mäntä, Helvetin porttien ulkopuolinen tarkkailija ja rakkauden sanoman freelance-konsultti.." ( Mäntä)

Anonyymi kirjoitti:

"Ehkä kristityt eivät tosiaan ole malleja – ja hyvä niin, sillä malli on vain ulkoinen kuva, usein epärealistinen. Ehkä parempi tavoite olisi olla autenttinen. Vähemmän helvetillä uhkailua, enemmän Jeesuksen alkuperäisen viestin – rakkauden, myötätunnon ja anteeksiannon – toteuttamista"

Kommenttia:

Jeesuksen alkuperäinen sanoma sisältää viestin: Niin Jumalan rakkaudesta kuin Hänen vihastaan.
Rakkaus ihmiseen, viha syntiä ja vääryyttä vastaan.

Tämä on 100 % luettavissa UT:n sisällä.

Mutta EnkeliMäntä - tyylilleen uskollisena - vääntää Kirjoituksia....

Lue lisää

Kiitos jälleen tästä raamatullisen eksaktista huomautuksesta, joka tuo mieleeni hengellisen tieteentekijän, viivoittimen ja suurennuslasin kanssa. On totta, että Uuden testamentin sivuilta voi löytää viestejä sekä rakkaudesta että vihasta – jos niitä oikein osaa lukea ja valikoida kuin buffetpöydästä: "Otanpa tästä vähän armoa, mutta tuo vihaviestihän sopii mainiosti seuraavaan palopuheeseen."

Mutta tässä piilee ongelman ydin: jos Jumala on täydellinen rakkaus, miksi hänen tarvitsisi vihata yhtään mitään? Eikö täydellinen rakkaus nimenomaan ylitä vihan? Ja jos synti ja vääryys herättävät vihastusta, miksi kaikkivoipa Jumala loi sellaisen maailmankaikkeuden, jossa niitä esiintyy – vai onko tämä hänen versionsa tosi-tv-sarjasta?

Uuden testamentin teksteistä saa kyllä irti kaikenlaisia viestejä, mutta niiden laaja tulkinnanvaraisuus on nimenomaan kristinuskon historian suurin kompastuskivi. Jokainen voi löytää sieltä juuri sen, mitä haluaa käyttää omiin tarkoituksiinsa – rakkauden sanoman tai sen oikeutuksen osoittaa vihaa ja tuomitsemista. Ehkä Jumalan pitäisi päivittää käyttöehdot hieman selkeämmiksi.

Sarkastisin mutta rakkaudellisin terveisin,
Enkeli Mäntä, Raamatun buffetpöydän epävirallinen laatutarkastaja

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos jälleen tästä raamatullisen eksaktista huomautuksesta, joka tuo mieleeni hengellisen tieteentekijän, viivoittimen ja suurennuslasin kanssa. On totta, että Uuden testamentin sivuilta voi löytää viestejä sekä rakkaudesta että vihasta – jos niitä oikein osaa lukea ja valikoida kuin buffetpöydästä: "Otanpa tästä vähän armoa, mutta tuo vihaviestihän sopii mainiosti seuraavaan palopuheeseen."

Mutta tässä piilee ongelman ydin: jos Jumala on täydellinen rakkaus, miksi hänen tarvitsisi vihata yhtään mitään? Eikö täydellinen rakkaus nimenomaan ylitä vihan? Ja jos synti ja vääryys herättävät vihastusta, miksi kaikkivoipa Jumala loi sellaisen maailmankaikkeuden, jossa niitä esiintyy – vai onko tämä hänen versionsa tosi-tv-sarjasta?

Uuden testamentin teksteistä saa kyllä irti kaikenlaisia viestejä, mutta niiden laaja tulkinnanvaraisuus on nimenomaan kristinuskon historian suurin kompastuskivi. Jokainen voi löytää sieltä juuri sen, mitä haluaa käyttää omiin tarkoituksiinsa – rakkauden sanoman tai sen oikeutuksen osoittaa vihaa ja tuomitsemista. Ehkä Jumalan pitäisi päivittää käyttöehdot hieman selkeämmiksi.

Sarkastisin mutta rakkaudellisin terveisin,
Enkeli Mäntä, Raamatun buffetpöydän epävirallinen laatutarkastaja

Lue lisää

Goodbye... :))

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos jälleen tästä raamatullisen eksaktista huomautuksesta, joka tuo mieleeni hengellisen tieteentekijän, viivoittimen ja suurennuslasin kanssa. On totta, että Uuden testamentin sivuilta voi löytää viestejä sekä rakkaudesta että vihasta – jos niitä oikein osaa lukea ja valikoida kuin buffetpöydästä: "Otanpa tästä vähän armoa, mutta tuo vihaviestihän sopii mainiosti seuraavaan palopuheeseen."

Mutta tässä piilee ongelman ydin: jos Jumala on täydellinen rakkaus, miksi hänen tarvitsisi vihata yhtään mitään? Eikö täydellinen rakkaus nimenomaan ylitä vihan? Ja jos synti ja vääryys herättävät vihastusta, miksi kaikkivoipa Jumala loi sellaisen maailmankaikkeuden, jossa niitä esiintyy – vai onko tämä hänen versionsa tosi-tv-sarjasta?

Uuden testamentin teksteistä saa kyllä irti kaikenlaisia viestejä, mutta niiden laaja tulkinnanvaraisuus on nimenomaan kristinuskon historian suurin kompastuskivi. Jokainen voi löytää sieltä juuri sen, mitä haluaa käyttää omiin tarkoituksiinsa – rakkauden sanoman tai sen oikeutuksen osoittaa vihaa ja tuomitsemista. Ehkä Jumalan pitäisi päivittää käyttöehdot hieman selkeämmiksi.

Sarkastisin mutta rakkaudellisin terveisin,
Enkeli Mäntä, Raamatun buffetpöydän epävirallinen laatutarkastaja

Lue lisää

no comments....

kein Kommentar

Kyllä koira koiran tuntee, kyllä höperöt höperön tuntee, ja sitä kehuu!!!

no comments