Ne illat ja yöt puhuimme

Puhuimme.

Tunteet tulevat ja menevät
puhuimme ne puhki
lävistimme sydämet nuolillamme
tuntematta
tietämättä enempää kuin nimi
toisitamme.

Olin minä ja sinä sinä
tässä kylmän
sinistä valoa näyttävän päätteen äärellä,
kun kukaan ei tiennyt
ei kuullut meitä.

Se kesti puhumattomat päivät
kuulemattomat sanat
mutta syttyi yön pimeään
kun emme olleet työhön sidottuina.

Kaksi vapaata
kuin varkaissa
toistemme sydämissä
rakkautta sanoissa.
Tunteita hakkasivat sydämet
ja käsi vapisi näppäimistöllä
hakaten tärkeitä sanoja näytölle
sinulle ja sinä minulle.

Rakastin
kuin ensirakkauttani elin
yksinäisessä yössä
kirjoitten reiän sydämeesi
ja sinä minun.

En tunne sinua etkä sinä minua
haavoitimme toisiaamme
mutta tunteeni eivät kuolleet
me vain kuolimme sanoissa.

Rakastin niitä öitä
rakastan niiden muistoa.
Katson vanhaa näyttöä pöydälläni.

Sen kautta löysin tunteen
joka minussa oli kuollut
ja herätin sinussa kaipauksen.

Annathan anteeksi, elämä.

(ystävyys jvtv)