Olen 26 kahden lapsen äiti. kyselisin neuvoja miten saan mieheni pään kääntymään jotta lapsi luku kasvaisi. nuorimmainen täyttää kohta vuoden ja vauvakuume näyttää nousun merkkejä. Elämän perusasiat ovat kunnossa ja mielestäni ollaan vanhempina "pärjätty" paremmin kuin hyvin. Olen yrittänyt keskustella, mutta aina sama vastaus kaksi piisaa!! Onko lapset teille vain siunaantuneet vai tarkkaan harkitut yhteisestä sopimuksesta. Millä keinoilla saan mieheni pään kääntymään? Vai olenko liian itsekäs kun haluan isomman perheen vaikkei mieheni halua?
suurperhettä toivova
mie
81916
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
on tässäkin asiassa oma mielipiteensä ja tahtonsa. Ei me yhteenmentäessä keskusteltu lapsiluvusta. Mutta kaikki lapset on sovittu, että saa tulla, jos tulee. Nyt on vanhin 16 ja nuorin 3, yhdet kaksoset. Mieheni on nyt vielä väläytellyt, että tehdään yksi, mutta en ole enää/vielä lämmennyt. Olen sanonut, että haluaisin nyt keskittyä vuorostani ammattiini. Ja lisäksi, kaikki lapset ovat terveitä, nuorimmaisella meinasi alussa olla ongelmia, niin siitä jäi kiitollinen olo, että on saatu terveitä lapsia, ja toisaalta pelko, että jos vielä tulen raskaaksi, tuleeko terve lapsi. Neuvoa en osaa antaa pään käännyttämiseksi, sen vaan, että päätös pitää olla yhteinen.
ovat vain tulleet ilman sen kummempia keskusteluja kun ei ole ehkäisty. kovin vaan harvakseltaan, kun ikähaitari on 8kk-17v.
Kiitoksia vastauksista! Luulen että on parempi katsoa ja toivoa jos juskus mieheni pää kääntyisi ja lisää lapsia siunaatuisi. Luulen syyn olevan siihen, että nuorimmainen oli aika itkuinen vauvana ja vanhempi potee aika rajua 3v uhmaa. Ehkä kun aikaa kuluu ja lapset vähän kasvavat voi miehellenikin vauvakuume iskeä. Niin se iski aikasempienkin kanssa! Eipä muuta kun odotellessa ja toivoessa.
Mieheni halusi paljon lapsia silloin, mutta mieli muuttui matkanvarrella. Juuri kun olin alistunut vain kahteen, ja aloin määrätietoisesti kouluttautua lisää ja suunnitella elämääni niin ehkäisy pettikin.
Mies nieleskeli vähän aikaa, mutta sopeutui sitten vielä tämän tuloon... Nyt aion sitten huolehtiakin että vahinkoja ei enää tapahdu!
Saakohan miehen päätä käännettyä millään inhimillisellä konstilla. Onhaan noita nähty kaikenlaisia kiristys- ja uhkailujuttuja asian tiimoilta, mutta en jaksa uskoa sellaisen vaikuttavan parisuhteeseen kovin rakentavasti!
Olenpa samaa mieltä kanssasi, ettei uhkailut sekä muut kiristykset aja kuin suhteen karikolle. Siihen en kyllä sorru. Kuitenkin tuntuu väärältä,että joudun luopumaan haaveestani!!
Olin pitkään loukkaantunut, koska olin sitä mieltä, että mieheni oli huijannut minua. Mutta ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin tyytyä hänen päätökseensä. Sitten tajusin myös sen, että olen minä itsekin muuttanut mieltäni niistä ajoista joissakin asioissa, joten kai hänelläkin on siihen oikeus! Kuitenkin perussyy yhdessäoloomme eivät ole lapset, vaan keskinäinen välittäminen ja aito halu jakaa elämämme. Lapset ovat vain lisämauste, vaikkakinh ihana sellainen.
Minä olen väsynyt jo odottamaan ja synnyttämään, mutta mies vielä vokottelee, että pitäs vielä yksi tai pari tehdä...
Meillä lapsia nyt kuusi ja minä kolmekymmentä ja ukko 36, lapset 8, 6, 5, 4, 3 ja 1. Mielestäni sopiva määrä kaiken työssäkäynnin ja opiskelun keskellä, nyt haluaisin vain nauttia kotonaolosta vielä kaksivuotta ja palata työelämään.
Mutta mies vain jurnuutta...
Taidanpa pitää pääni ainakin tuollaiset viisi kahdeksan vuotta ja sitten suunnitella sitä isiniltatähteä, jos hyvin sattuu...Kait meillä on sitten jo vähän helpompaa kun muut ovat jo niin isoja...
täällä on mies jonka unelmissa on sada suurperhe joka nyt vaikuttaa tosi hankalalle,olen asumuserossa oleva xxl mies 06 alueelta 33v. mulla on 2 lasta mut mä haluaisin saada niitä lisää.olen ollut 2 lapsen koti-isänä ja se on mukavaa aikaa.mut näin ollen on tosiasia et naisia ei kiinnosta tämmöinen 33v. ylipainoinen jonka vartta on vain 174.
ex vaimoni kans oli sama unelma mut se särkyi.