Oletteko esimerkkejä lapsillenne, opetatteko

Esimerkkinä olen ollut. Olen ihmisille ystävällinen, tervehdin, autan, pyydän anteeksi jos teen väärin. En tiputtele roskia pitkin katuja. En kiusaa ketään. Siinä ovat mukana tallanneet ja omineet mitä omineet. Enpä juuri ole neuvoja antanut.
Vastannut olen jos ovat kysyneet.
Kerran yksi tuli ulkoa parkuen kun oli tullut tappelu. Neuvoin, jos tulee riitaa, lähden siitä pihasta kotiin. Lapsi kertoi isompana. En tietenkään lähtenyt, jos joku löi, löin takaisin, joten se niistä opetuksista.

Lapsille kannattaa opettaa ja ohjata iso tukku asioita jo ennen kouluikää, jolloin he ovat kaikista vastaanottavaisimpia. Jostain kumman syystä sekä vanhemmat että yhteiskunta panttaavat aihetta koulun alkamisikään asti. Silloinkin ekat lukuvuodet ovat tärkeimmät tulevaisuuden kannalta.

Onhan niille yritetty opettaa tapoja vaihtelevalla menestyksellä . Kuopusta aina opettajan kehui kovasti miten kiltti ja auttavainen poika on, niin että joskus ajattelin että puhutaanko me samasta lapsesta. Sillä kotona ei autettu vapaaehtoisesti tietyssä iässä ja suutakin soittivat samoissa ikäluokissa kaikki. Mutta nyt aikuisena on kaikille hyvä ammatti ja ollaan auttavaisia myös omiaan kohtaan , että ilmeisesti jotain on jäänyt niistä moniloogeiata mitä heille on pidetty. Aikanaan
Ovat kaikki hyviä vanhempia olet omille lapsilleen joten suku jatkuu uusia opetettavia tulee tasaisin väliajoin , uusia sukupolvia pienten ihmilasten muodossa

Lapset ottavat mallia aikuisista ihan opettamattakin. Sitä kun ei tiedä, minkälaisia malleja tarhoissa ja kouluissa oikein on. Lapset kun ottavat mallia ihan kaikista aikuisista.

Äiti opettaa.