Oletteko esimerkkejä lapsillenne, opetatteko

Esimerkkinä olen ollut. Olen ihmisille ystävällinen, tervehdin, autan, pyydän anteeksi jos teen väärin. En tiputtele roskia pitkin katuja. En kiusaa ketään. Siinä ovat mukana tallanneet ja omineet mitä omineet. Enpä juuri ole neuvoja antanut.
Vastannut olen jos ovat kysyneet.
Kerran yksi tuli ulkoa parkuen kun oli tullut tappelu. Neuvoin, jos tulee riitaa, lähden siitä pihasta kotiin. Lapsi kertoi isompana. En tietenkään lähtenyt, jos joku löi, löin takaisin, joten se niistä opetuksista.

Lapsille kannattaa opettaa ja ohjata iso tukku asioita jo ennen kouluikää, jolloin he ovat kaikista vastaanottavaisimpia. Jostain kumman syystä sekä vanhemmat että yhteiskunta panttaavat aihetta koulun alkamisikään asti. Silloinkin ekat lukuvuodet ovat tärkeimmät tulevaisuuden kannalta.

Onhan niille yritetty opettaa tapoja vaihtelevalla menestyksellä . Kuopusta aina opettajan kehui kovasti miten kiltti ja auttavainen poika on, niin että joskus ajattelin että puhutaanko me samasta lapsesta. Sillä kotona ei autettu vapaaehtoisesti tietyssä iässä ja suutakin soittivat samoissa ikäluokissa kaikki. Mutta nyt aikuisena on kaikille hyvä ammatti ja ollaan auttavaisia myös omiaan kohtaan , että ilmeisesti jotain on jäänyt niistä moniloogeiata mitä heille on pidetty. Aikanaan
Ovat kaikki hyviä vanhempia olet omille lapsilleen joten suku jatkuu uusia opetettavia tulee tasaisin väliajoin , uusia sukupolvia pienten ihmilasten muodossa

Lapset ottavat mallia aikuisista ihan opettamattakin. Sitä kun ei tiedä, minkälaisia malleja tarhoissa ja kouluissa oikein on. Lapset kun ottavat mallia ihan kaikista aikuisista.

Äiti opettaa.

Niin ja se pienenä jo alotettu opetus / neuvonta tuottaa yleensä hyvän tuloksen.
Pitää puhua lempeästi, ei kukaan ota opetusta vastaan, jos ollaan vihaisia.
Silloin vastarinta nousee ja sanoma ei mene perille.

Suomessa on kristinusko, silloin on selvää, että kyllä kauniit virret ovat hyvää kuultavaa.
Sanat jää lasten mieleen, niistä saa turvaa hädän hetkeläkin.
Muistan ensimmäisen virren oppineeni ehkä kolmivuotiaan, sen äiti opetti ja yhdessä sitä laulettiin:

Mä olen niin pienoien, pienoinen aivan,
sä suuri ja voimakas,
isäni taivaan,
isäni taivaan.

Siis syyttä ei peljätä
lapsella liene,
kun taivainen isäni
tarpehet tiennee,
tarpehet tiennee.

Aloituksesi kuuluisi 20+ 30+ 40+ ketjuihin. Yli 50-vuotiaiden lapset ovat jo lentänyt pesästä ja heillä on itsellään jo monesti lapsenlapsiakin.