Mitähän varten tänne kirjoittelevat ihmiset, joilla ei ole mitään kokemusta psykiatriasta ja psykiatrisista lääkkeistä? Neuvovat vielä tietämättöminä asian kokeneita.
Asiantuntemattomat kirjoittelijat
Anonyymi-ap
133
712
Vastaukset
- Anonyymi
No psykiatria on 50 ,% mutu tiedettä .
- Anonyymi
Samaa mieltä. Laerma ja hänen mielipiteet.
Iso bisnes lääke tehtaille Psykiatreille, Laitoksille, Hoitajille ..
Miljardi bisnes josta monelle ainoastaan haittaa maata kotona. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Samaa mieltä. Laerma ja hänen mielipiteet.
Iso bisnes lääke tehtaille Psykiatreille, Laitoksille, Hoitajille ..
Miljardi bisnes josta monelle ainoastaan haittaa maata kotona.Aina kun te esittelette näitä teidän salaliitto teorioita, niin oletteko te koskaan tullu miettineeksi, että mikä se on sen voiman vastavoima?
Kun tänään istutte television ääreen, ja katsotte vaikka yhden mainoskatkon verran mainoksia, joissa esitellään lukemattomia isoja bisneksiä, niin miksi te ette osta niitä kaikkia?
Ja miksi tämä logiikka katoaa kuin pieru saharaan, teidän päästä, heti kun olette kateellisia jollekkin hoitajan kypyselle palkalle? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tässä sulle tiedettä
https://aijaa.com/lf83UXKiitos tällä jaksaa taas lukea pari "asiantuntija" kommenttia.
- Anonyymi
Eikö sananvapauteen kuulu myös se, että sairaatkin ihmiset saavat puhua?
- Anonyymi
Kuuluuhan se.
Mutta entä jos ajattelee niin, että sananvapaus on ikään kuin "ansa" Tyhmille. Kuinka moni päästää sairauden puhumaan, ja kuinka moni ei. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuuluuhan se.
Mutta entä jos ajattelee niin, että sananvapaus on ikään kuin "ansa" Tyhmille. Kuinka moni päästää sairauden puhumaan, ja kuinka moni ei.Mistä tietää että joku on vegaani? Samalla tavalla tietää kellä viiraa pahasti.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mistä tietää että joku on vegaani? Samalla tavalla tietää kellä viiraa pahasti.
Vegaaniutta harvoin näkee päällepäin, käytöksestä tai puheesta, ne ei paljasta, onko joku vegaani.
Jos viiraa päässä pahasti, sen yleensä huomaa ulkopuolinenkin.
Toki vegaanillakin voi viirata päästä, se ei ole mahdottomuus. Kasvisruoka ei estä mielenterveysongelmia.
- Anonyymi
Kyllä se näissä ketjuissa näkyy että sairaita ovat.
- Anonyymi
Asiantuntemattomien olisi kuitenkin syytä pitää suunsa kiinni.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Asiantuntemattomien olisi kuitenkin syytä pitää suunsa kiinni.
Lähtökohta on se, että ihminen on oman elämänsä asiantuntija, muiden elämästä heillä ei tietoa pahemmin ole, etenkään tuntemattomien.
Sen perusteella miten itse kokee asiat, tai mitä itse ajattelee, ei ole hyvä lähteä jakelemaan muille neuvojaan.
Vertaistuki on eri asia, mutta se ei tarkoita sitä, että " tee näin kuin minäkin ". - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Asiantuntemattomien olisi kuitenkin syytä pitää suunsa kiinni.
Asiantuntija on ihminen joka tietää yhä enemmän, yhä vähemmästä.
Mitä asiantuntijuutta siis tarkoitat?
Asiantuntijaa joka osaa tunnistaa mielisairaudet?
Asiantuntijaa joka tietää mielisairuauksien hoidosta?
Asiantuntijaa joka tietää kuinka mielisairaudet vaikuttaa läheisiin?
Ja niin edelleen?
Koska tahtomatta tulee mieleen, että on ihmisiä joidenka mielestä tänne saa kirjoitella vain jos olet lääkehaittojen valittamisen asiantuntija. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Asiantuntija on ihminen joka tietää yhä enemmän, yhä vähemmästä.
Mitä asiantuntijuutta siis tarkoitat?
Asiantuntijaa joka osaa tunnistaa mielisairaudet?
Asiantuntijaa joka tietää mielisairuauksien hoidosta?
Asiantuntijaa joka tietää kuinka mielisairaudet vaikuttaa läheisiin?
Ja niin edelleen?
Koska tahtomatta tulee mieleen, että on ihmisiä joidenka mielestä tänne saa kirjoitella vain jos olet lääkehaittojen valittamisen asiantuntija.Ja jos joku tietää jotain, eikä toinen hyväksy tietoa, on helppo väittää, että tuo on muka joku asiantuntija.
Kun on vaikka paljon omaa kokemusta jostain, niin kyllä sekin tuo sitä asiantuntemusta. Se ei ole sama kuin oppikirjoista, mutta tuntemusta silti.
Jos miettii, kumpi parempi " on omaa kokemusta " vai " minä olen lukenut näin " , molemmat ovat mahdollisuuksia, joista kumpaakaan ei voi tyrmätä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Asiantuntemattomien olisi kuitenkin syytä pitää suunsa kiinni.
Montakohan kirjottajaa tännekkin jäisi, jos pitäisi pieni mielenterveyskoe suorittaa, ennen kuin pääsee vastaamaan. Veikkaan ettei kovinkaan monta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Montakohan kirjottajaa tännekkin jäisi, jos pitäisi pieni mielenterveyskoe suorittaa, ennen kuin pääsee vastaamaan. Veikkaan ettei kovinkaan monta.
Joo sinä lähtisit etunenässä pois.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Joo sinä lähtisit etunenässä pois.
Ehkä, mutta luuletko että olisin ainoa?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Asiantuntemattomien olisi kuitenkin syytä pitää suunsa kiinni.
Jos asian tuntija sanoo jotakin mistä potilas ei pidä niin sanotaan. Ettei ole asiantuntija . Siis sinä et tiedä millainen työ kullakin on ja on ollut, saattaa olla että sitä näkee jo tekstistä
Millaista muotoa sairastaa ihminen jokamkirjoittaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Asiantuntija on ihminen joka tietää yhä enemmän, yhä vähemmästä.
Mitä asiantuntijuutta siis tarkoitat?
Asiantuntijaa joka osaa tunnistaa mielisairaudet?
Asiantuntijaa joka tietää mielisairuauksien hoidosta?
Asiantuntijaa joka tietää kuinka mielisairaudet vaikuttaa läheisiin?
Ja niin edelleen?
Koska tahtomatta tulee mieleen, että on ihmisiä joidenka mielestä tänne saa kirjoitella vain jos olet lääkehaittojen valittamisen asiantuntija.Ihan niin se joka on ollut töissä Psykiatrisella tietää kyllä millaista muotoa jokin sairastaa. Siis teksti sen paljastaa. Sillä hön on kuullut satoja kertoja samat jutut mitä täällä puhutaan ja huomaa ettei valittajilla aina ole ihan niin kun sanovat.
Joten ihan rauhassa saatte jatkaa juttujanne. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihan niin se joka on ollut töissä Psykiatrisella tietää kyllä millaista muotoa jokin sairastaa. Siis teksti sen paljastaa. Sillä hön on kuullut satoja kertoja samat jutut mitä täällä puhutaan ja huomaa ettei valittajilla aina ole ihan niin kun sanovat.
Joten ihan rauhassa saatte jatkaa juttujanne.Kyllä sinuakin tuntuu kovasti kiinnostavan.
- Anonyymi
Niinhän sinä luulet...
- Anonyymi
Ette ole ajatelleet, että palstat käsittelee mielenterveyttä ???
- Anonyymi
Mielenkiintoisin "tieteenala", psykiatria= entisillä potilailla ei saa olla mitään mielipidettä, mitään käsitystä psykiatrian hoidoista, koska he on liian asiantuntemattomia tai sairaudentunnottomia ymmärtämään hoidon vaikutukset itsessään.
VAROKAA psykiatriaa juuri tästä syystä.- Anonyymi
Gaslightajaajonossa on psykiatreja ja jopa potilaita jotka ei suostu hyväksymään että toiset on kohdanneet harmia.
" hän liioittelee, valehtelee, hänen herkkyytensä aiheuttaa ongelmia, jne" .
Sellainen on psykiatrian potilaan palkka. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Gaslightajaajonossa on psykiatreja ja jopa potilaita jotka ei suostu hyväksymään että toiset on kohdanneet harmia.
" hän liioittelee, valehtelee, hänen herkkyytensä aiheuttaa ongelmia, jne" .
Sellainen on psykiatrian potilaan palkka.On aika kuvaavaa että esim psyykenvieroituksen ongelmista alkoi tehdä tutkimusta psykiatrian tutkija joka itse heräsi ongelmiin vieroituksessa käytettyään vuosia lääkkeitä. Oma kokemus merkkaa. Sitä ei monilla psykiatreilla, psykiatrian työntekijöillä ja psykiatrian kehujilla ole lainkaan. Kerran kysyin psykiatrian työntekijältä onko hän käyttänyt lääkkeitä, hän vastasi, en TIETENKÄÄN. Ei omalla kohdalla tietenkään ole ollut lääkkeille tarvetta kun hän on niin terve ja varmaan usko edes kuuluvansa siihen kategoriaan joka niitä käyttää. Uskon että moni psykiatrian alan työntekijä ennemmin menee terapialinjalla muutenkin. Heidän masennuksella on joku syy jota ratkotaan ja ihmistunne, muilla on kemiallinen epätasapainotila. Pahin oli psykiatrian työntekijä joka oli saanut hyötyä pieniannoksisesta mirtatsapiinista mikä valoi häneen mahtavan lääkeuskon jonka turvin hän varmaan tunsi tekevänsä hienoa auttamistyötä painostaessaan ihmisiä käyttämään paljon voimakkaampaa kamaa psykiatriassa minkä haitat voi olla ihan omassa luokassaan. Pari neuroleptiä voisi olla pakollinen osa psykiatrian työntekijöiden koulutusta. Auttaisi paljon. Tosin en tiedä kestäisikö kaikkien mielenterveys sitä jos tulisi harmia.
Nautin taas yhdestä päivästä ilman psykiatrian lääkkeiden tuottamia akuutteja haittavaikutuksia. - Anonyymi
Voisi miettiä sitäkin, missä kunnossa psyyke on silloin, kun mennään hakemaan lääkäriltä apua.
Sen verran saatetaan olla heikkona, ettei tule ensimmäiseksi mieleen ruveta kyseenalaistamaan ammattilaisten toimintaa.
Ja onhan sitä aika ummikko psykiatrian suhteen, jos siitä ei ole aiempaa kokemusta.
Monet saavat kuitenkin avun ja tulevat parempaan kuntoon juurikin psykiatrian tuella. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Gaslightajaajonossa on psykiatreja ja jopa potilaita jotka ei suostu hyväksymään että toiset on kohdanneet harmia.
" hän liioittelee, valehtelee, hänen herkkyytensä aiheuttaa ongelmia, jne" .
Sellainen on psykiatrian potilaan palkka.Mistä se johtuu, että mt-ongelmien yhteydessä aina joku ottaa puheenaiheeksi tuon kaasuvalotuksen ?
Onko se nyt ihan oikeasti totta, että sellainen olisi lähes aina kyseessä ?
Itse en tuohon usko.
Myös palkkansa eteen on yleensä tehtävä töitä, sama kai se pätee psykiatriassakin. Potilaan on itse työskenneltävä itsensä eteen saavuttaakseen paremman voinnin. Kukaan ei pysty ihmeitä tekemään toisen puolesta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mistä se johtuu, että mt-ongelmien yhteydessä aina joku ottaa puheenaiheeksi tuon kaasuvalotuksen ?
Onko se nyt ihan oikeasti totta, että sellainen olisi lähes aina kyseessä ?
Itse en tuohon usko.
Myös palkkansa eteen on yleensä tehtävä töitä, sama kai se pätee psykiatriassakin. Potilaan on itse työskenneltävä itsensä eteen saavuttaakseen paremman voinnin. Kukaan ei pysty ihmeitä tekemään toisen puolesta.On ihan tyypillistä täällä että kyseenalaistetaan toisten kokemusta harmista, yritetään kyseenalaistaa toisten mielenterveyttä, maalata kuvaa heistä heikkoina, ongelmaisina ja harmi todennäköisemmin liittyy siihen. Sitä tekee myös niin psykiatrit yleisesti kuin siis näemmä psykiatriaa puolustelevat potilaat.
Kaikki on hyväksyttyä hoidon nimissä koska "hoidoissa on haittoja".
Sitä on kaasuvalotus tässä suhteessa. Kokemuksen vähättelyä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On ihan tyypillistä täällä että kyseenalaistetaan toisten kokemusta harmista, yritetään kyseenalaistaa toisten mielenterveyttä, maalata kuvaa heistä heikkoina, ongelmaisina ja harmi todennäköisemmin liittyy siihen. Sitä tekee myös niin psykiatrit yleisesti kuin siis näemmä psykiatriaa puolustelevat potilaat.
Kaikki on hyväksyttyä hoidon nimissä koska "hoidoissa on haittoja".
Sitä on kaasuvalotus tässä suhteessa. Kokemuksen vähättelyä.Onko se vähättelyä, jos kyselee kaasuvalotuksesta ?
Itse en ainakaan vähättele kenenkään toisten kokemuksia, vaikka joskus saatan ihmetelläkin.
Me kaikkihan koemme asiat omilla tavoillamme. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Onko se vähättelyä, jos kyselee kaasuvalotuksesta ?
Itse en ainakaan vähättele kenenkään toisten kokemuksia, vaikka joskus saatan ihmetelläkin.
Me kaikkihan koemme asiat omilla tavoillamme.Tottakai se on vähättelyä? Mitä muutakaan se voisi olla?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
On aika kuvaavaa että esim psyykenvieroituksen ongelmista alkoi tehdä tutkimusta psykiatrian tutkija joka itse heräsi ongelmiin vieroituksessa käytettyään vuosia lääkkeitä. Oma kokemus merkkaa. Sitä ei monilla psykiatreilla, psykiatrian työntekijöillä ja psykiatrian kehujilla ole lainkaan. Kerran kysyin psykiatrian työntekijältä onko hän käyttänyt lääkkeitä, hän vastasi, en TIETENKÄÄN. Ei omalla kohdalla tietenkään ole ollut lääkkeille tarvetta kun hän on niin terve ja varmaan usko edes kuuluvansa siihen kategoriaan joka niitä käyttää. Uskon että moni psykiatrian alan työntekijä ennemmin menee terapialinjalla muutenkin. Heidän masennuksella on joku syy jota ratkotaan ja ihmistunne, muilla on kemiallinen epätasapainotila. Pahin oli psykiatrian työntekijä joka oli saanut hyötyä pieniannoksisesta mirtatsapiinista mikä valoi häneen mahtavan lääkeuskon jonka turvin hän varmaan tunsi tekevänsä hienoa auttamistyötä painostaessaan ihmisiä käyttämään paljon voimakkaampaa kamaa psykiatriassa minkä haitat voi olla ihan omassa luokassaan. Pari neuroleptiä voisi olla pakollinen osa psykiatrian työntekijöiden koulutusta. Auttaisi paljon. Tosin en tiedä kestäisikö kaikkien mielenterveys sitä jos tulisi harmia.
Nautin taas yhdestä päivästä ilman psykiatrian lääkkeiden tuottamia akuutteja haittavaikutuksia.No eipä oikeastaan.
Asiantuntija tietäisi, että tiede kehittyy niin, että joku esittää väitteen, ja toinen siihen vastaväitteen.
Se että joku on esittänyt vastaväitteen, kertoo vasta siitä että tiede itsessään toimii, ja vasta sitten kun vastaväitteitä, eli tässä tapauksessa varmaankin sitä, että lääkkeiden vieroitusoireet ovat vakavammat, kuin lääkkeistä saatu hyöty, voidaan todeta että näin on.
Pikkaisen asiantuntijuutta tähän ketjuun kiitos. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Gaslightajaajonossa on psykiatreja ja jopa potilaita jotka ei suostu hyväksymään että toiset on kohdanneet harmia.
" hän liioittelee, valehtelee, hänen herkkyytensä aiheuttaa ongelmia, jne" .
Sellainen on psykiatrian potilaan palkka.Ihan mielenkiinnosta kyselen, että millä tavalla joko ylityöllistetty hoitoala hyötyy siitä, että he keksivät itselleen lisätöitä, ilman että saavat siitä parempaa palkkaa?
Tai mitä se toinen potilas siitä hyötyy, että kaasuvalottaa toista potilasta? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tottakai se on vähättelyä? Mitä muutakaan se voisi olla?
Niin, hyvä kysymys.
Sitä olisi itse kunkin hyvä miettiä.
Jos itse vähättelee itseään, ei se kuitenkaan tarkoita, että muutkin vähättelisivät, siinä kohtaa voi miettiä itsetuntoa.
Mt-ongelmissa on hyvin usein itsetunto alhaalla, ei niitä ongelmia olisi niin paljon, jos itsetunto olisi hyvä.
Mistäkö tiedän ? Ihan siitä, kun olen itse käynyt sen läpi. Oma suhtautuminen omaan itseen on aika tärkeä asia, etenkin psyyken kannalta.
Enkä tällä tarkoita vähätellä ketään, se tiedoksi. Älkää ottako itseenne. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Gaslightajaajonossa on psykiatreja ja jopa potilaita jotka ei suostu hyväksymään että toiset on kohdanneet harmia.
" hän liioittelee, valehtelee, hänen herkkyytensä aiheuttaa ongelmia, jne" .
Sellainen on psykiatrian potilaan palkka.Jaa, että oikein jono.. ?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Gaslightajaajonossa on psykiatreja ja jopa potilaita jotka ei suostu hyväksymään että toiset on kohdanneet harmia.
" hän liioittelee, valehtelee, hänen herkkyytensä aiheuttaa ongelmia, jne" .
Sellainen on psykiatrian potilaan palkka.Hallitus on nyt tehnyt ennätykselliset yhdeksän miljardin leikkaukset, ja vielä on ihmisiä, jotka kuvittelee, että jostain löytyy löysää rahaa, koska he ovat niin tärkeitä, että heidät pitää huvikseen hoitoon hankkia.
JEP JEP - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ihan mielenkiinnosta kyselen, että millä tavalla joko ylityöllistetty hoitoala hyötyy siitä, että he keksivät itselleen lisätöitä, ilman että saavat siitä parempaa palkkaa?
Tai mitä se toinen potilas siitä hyötyy, että kaasuvalottaa toista potilasta?Ei ne siitä hyödi.
Klassisen "hulluuden" merkki on juuri se ettei pysty ajattelemaan järjellä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei ne siitä hyödi.
Klassisen "hulluuden" merkki on juuri se ettei pysty ajattelemaan järjellä.No, psykiatriaa puolustelevat harrastavat kaasuvalotusta harmia saaneita kohtaan. Se vain on fakta tällä palstalla. Jatkuvaa, ehkä se ongelma on sun mielenterveydessä. Sama näkyy psykiatrian puolella jos avautuu harmista. Ae näkyy konkreettisemmin esim pyrkimyksenä diagnosoida lääkehaittoja ja vähätellä niitä, vähättelynä "ei mun potilailla, en ole nähnyt". Twitterissä se on ollu pahinta mitä olen seurannut kun harmia saaneet on ajaneet oikeuksiaan ja miten jotkut ulkolaiset "mt ammattilaiset" on heihin suhtautuneet
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No, psykiatriaa puolustelevat harrastavat kaasuvalotusta harmia saaneita kohtaan. Se vain on fakta tällä palstalla. Jatkuvaa, ehkä se ongelma on sun mielenterveydessä. Sama näkyy psykiatrian puolella jos avautuu harmista. Ae näkyy konkreettisemmin esim pyrkimyksenä diagnosoida lääkehaittoja ja vähätellä niitä, vähättelynä "ei mun potilailla, en ole nähnyt". Twitterissä se on ollu pahinta mitä olen seurannut kun harmia saaneet on ajaneet oikeuksiaan ja miten jotkut ulkolaiset "mt ammattilaiset" on heihin suhtautuneet
Entä jos vaan vastaisit siihen kysymykseen ja kertoisit, että mitä ne hoitajat tai muut potilaat hyötyy siitä että ne kaasuvalottaa?
Vaihtoehtoisesti voit tietysti selittää, että mitä ihminen hyötyy siitä, että hän väittää että häntä kaasuvalotetaan.
Ja mitä äXyilyyn tulee, niin olen siellä nähnyt vain niitä anonyymi riehujia, joista on huomattavasti enemmän haittaa kuin hyötyä potilaan oikeuksia kohtaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei ne siitä hyödi.
Klassisen "hulluuden" merkki on juuri se ettei pysty ajattelemaan järjellä.Kun katsoo itseään hoitajan näkökulmasta, tekee usein yllättäviä huomioita.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Entä jos vaan vastaisit siihen kysymykseen ja kertoisit, että mitä ne hoitajat tai muut potilaat hyötyy siitä että ne kaasuvalottaa?
Vaihtoehtoisesti voit tietysti selittää, että mitä ihminen hyötyy siitä, että hän väittää että häntä kaasuvalotetaan.
Ja mitä äXyilyyn tulee, niin olen siellä nähnyt vain niitä anonyymi riehujia, joista on huomattavasti enemmän haittaa kuin hyötyä potilaan oikeuksia kohtaan.Ihminen, joka ei tykkää itsestään, luulee hyvin usein, ettei kukaan muukaan tykkää tai välitä hänestä.
Vaikka se ei yleensä pidäkään paikkaansa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Entä jos vaan vastaisit siihen kysymykseen ja kertoisit, että mitä ne hoitajat tai muut potilaat hyötyy siitä että ne kaasuvalottaa?
Vaihtoehtoisesti voit tietysti selittää, että mitä ihminen hyötyy siitä, että hän väittää että häntä kaasuvalotetaan.
Ja mitä äXyilyyn tulee, niin olen siellä nähnyt vain niitä anonyymi riehujia, joista on huomattavasti enemmän haittaa kuin hyötyä potilaan oikeuksia kohtaan."mitä ne hoitajat tai muut potilaat hyötyy siitä että ne kaasuvalottaa?"
Ihminen tykkää vahvistaa mielessään status quoa johon uskoo. Esim hoitajille voi olla hyvin tärkeää että voi käyttää koulussa oppimiaan asioita, ei niinkään ajatella boksin ulkopuolelta. Kaasivalotus syntyy siitä kun ei voi uskoa että psykiatria voi tuottaa sen tasoista harmia mistä potilas puhuu, tai se on niin harvinaista heidän mielestään ettei se voi mitenkään koskea potilasta ja on aina helpompi etsiä syyllinen henkilön mielenterveydestä.
Systeemiin uskonut tai siitä apua saanut potilas voi olla samanlainen status quon ylläpitäjä. Omasta rakentuneesta ajatusrakennelmasta poikkeavuus joka rakentuu status quon vahvistamiselle, on häiritsevä ajatus monille. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"mitä ne hoitajat tai muut potilaat hyötyy siitä että ne kaasuvalottaa?"
Ihminen tykkää vahvistaa mielessään status quoa johon uskoo. Esim hoitajille voi olla hyvin tärkeää että voi käyttää koulussa oppimiaan asioita, ei niinkään ajatella boksin ulkopuolelta. Kaasivalotus syntyy siitä kun ei voi uskoa että psykiatria voi tuottaa sen tasoista harmia mistä potilas puhuu, tai se on niin harvinaista heidän mielestään ettei se voi mitenkään koskea potilasta ja on aina helpompi etsiä syyllinen henkilön mielenterveydestä.
Systeemiin uskonut tai siitä apua saanut potilas voi olla samanlainen status quon ylläpitäjä. Omasta rakentuneesta ajatusrakennelmasta poikkeavuus joka rakentuu status quon vahvistamiselle, on häiritsevä ajatus monille.Sen näkee esim kun menee twitteriin seuraamaan ns tiettyjä ammattilaisia jotka on kategorisoineet harmia saaneet psykiatriaa eri perpektiivistä katsoneet antipsykiatreiksi ilman yhtään halua heidän syvemmän samomansa ymmärtämiseen. Monen idea on vain ylläpitää rakennelmaa mikä on olemassa ja sen kriitikot, tai jopa harmia saaneet jopa halutaan sivuuttaa koska se sopii paremmin omaan maailmankuvaan. Parhaimmillaan minut bannasi joku psykiatrian työntekijä jonka kanssa en koskaan ollut kommentoinut tai hänen kanssaan jutellut tai hänen twiitteihinsä vastannut vaikka olen asiallinen. Se on status quon ylläpitoa. Kyse ei ole mistään tykkäämisestä, ei tykkäämisestä. Kyse on laajemmasta ilmiöstä.
Puolustuskannasta psykiatriaa kohtaan mikä menee äärimmillään tuohon. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"mitä ne hoitajat tai muut potilaat hyötyy siitä että ne kaasuvalottaa?"
Ihminen tykkää vahvistaa mielessään status quoa johon uskoo. Esim hoitajille voi olla hyvin tärkeää että voi käyttää koulussa oppimiaan asioita, ei niinkään ajatella boksin ulkopuolelta. Kaasivalotus syntyy siitä kun ei voi uskoa että psykiatria voi tuottaa sen tasoista harmia mistä potilas puhuu, tai se on niin harvinaista heidän mielestään ettei se voi mitenkään koskea potilasta ja on aina helpompi etsiä syyllinen henkilön mielenterveydestä.
Systeemiin uskonut tai siitä apua saanut potilas voi olla samanlainen status quon ylläpitäjä. Omasta rakentuneesta ajatusrakennelmasta poikkeavuus joka rakentuu status quon vahvistamiselle, on häiritsevä ajatus monille.Omasta rakentuneesta mielen rakennelmasta se psyykekin koostuu.
Jos systeemiin ei lainkaan usko, on parantuminenkin todella haastavaa.
Potilaana psykiatrian puolella yleensä ollaan mielenterveyden takia.
Ja syyllistämättä ketään, niin kyllä syyllinen valitettavan usein on henkilö itse.
Itse me koemme tunteet, itse meidän on tunteidemme kanssa pärjättävä, oma mielemme muokkaa ajatukset, vastaanottaa kaiken ulkopuolelta tulevan, oma mielemme tekee asioista ongelman, tai sitten ei.
Ristiriitaista on sekin tavallaan, kun psyykkisesti sairas kärsii usein heikosta itsetunnosta, saattaa hävetä omaa sairauttaan, ajattelee, että on huono ihminen, kaikki ikävä johtuu omasta itsestä, syyttää itseään siitä, miksi menee huonosti, jne.
Siltikin syyllistä haetaan kovasti ulkopuolelta, yhteiskunnasta, lääkäreistä, hoitajista, ym. Syytetään, että se paha olo johtuu kaikesta muusta kuin itsestä.
Nämä ovat ihan hyviä asioita pohdittavaksi, syyllistämättä itseään tai ketään muuta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sen näkee esim kun menee twitteriin seuraamaan ns tiettyjä ammattilaisia jotka on kategorisoineet harmia saaneet psykiatriaa eri perpektiivistä katsoneet antipsykiatreiksi ilman yhtään halua heidän syvemmän samomansa ymmärtämiseen. Monen idea on vain ylläpitää rakennelmaa mikä on olemassa ja sen kriitikot, tai jopa harmia saaneet jopa halutaan sivuuttaa koska se sopii paremmin omaan maailmankuvaan. Parhaimmillaan minut bannasi joku psykiatrian työntekijä jonka kanssa en koskaan ollut kommentoinut tai hänen kanssaan jutellut tai hänen twiitteihinsä vastannut vaikka olen asiallinen. Se on status quon ylläpitoa. Kyse ei ole mistään tykkäämisestä, ei tykkäämisestä. Kyse on laajemmasta ilmiöstä.
Puolustuskannasta psykiatriaa kohtaan mikä menee äärimmillään tuohon.No kun vertaisit tätä sairaudentunnottomuuteen, niin miten luonnehtisit sitä?
Mitä yhtäläisyyksiä tai eroja näissä on? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sen näkee esim kun menee twitteriin seuraamaan ns tiettyjä ammattilaisia jotka on kategorisoineet harmia saaneet psykiatriaa eri perpektiivistä katsoneet antipsykiatreiksi ilman yhtään halua heidän syvemmän samomansa ymmärtämiseen. Monen idea on vain ylläpitää rakennelmaa mikä on olemassa ja sen kriitikot, tai jopa harmia saaneet jopa halutaan sivuuttaa koska se sopii paremmin omaan maailmankuvaan. Parhaimmillaan minut bannasi joku psykiatrian työntekijä jonka kanssa en koskaan ollut kommentoinut tai hänen kanssaan jutellut tai hänen twiitteihinsä vastannut vaikka olen asiallinen. Se on status quon ylläpitoa. Kyse ei ole mistään tykkäämisestä, ei tykkäämisestä. Kyse on laajemmasta ilmiöstä.
Puolustuskannasta psykiatriaa kohtaan mikä menee äärimmillään tuohon.Väitätkö että väittely sinun kanssasi twitterissä on hyöty?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"mitä ne hoitajat tai muut potilaat hyötyy siitä että ne kaasuvalottaa?"
Ihminen tykkää vahvistaa mielessään status quoa johon uskoo. Esim hoitajille voi olla hyvin tärkeää että voi käyttää koulussa oppimiaan asioita, ei niinkään ajatella boksin ulkopuolelta. Kaasivalotus syntyy siitä kun ei voi uskoa että psykiatria voi tuottaa sen tasoista harmia mistä potilas puhuu, tai se on niin harvinaista heidän mielestään ettei se voi mitenkään koskea potilasta ja on aina helpompi etsiä syyllinen henkilön mielenterveydestä.
Systeemiin uskonut tai siitä apua saanut potilas voi olla samanlainen status quon ylläpitäjä. Omasta rakentuneesta ajatusrakennelmasta poikkeavuus joka rakentuu status quon vahvistamiselle, on häiritsevä ajatus monille.Se on totta, että ihminen tahtoo olla vähän laiska ajattelemaan.
Ehkä juuri siksi joudun vähän haastamaan ajattelemaan loppun asti.
Mikä siinä hoitajan koulutuksessa estää ylityöllistettyä hoitajaa päästämästä näitä "parantuneita" potilaita pois palevlusta, tai mikä siinä koulutuksessa saa tämän ylityöllistetyn hoitajan haalimaan itselleen terveitä ihmisiä hoitoon kaasuvalottamalla?
Tai jos puhutaan tällaisesta parantuneesta / apua saaneesta potilaasta, niin hänhän on kokenut sen sairaan ihmisen status quon, ja sitten sen apua saaneen ihmisen status quon. Siinä itsessään on jo se ajatusrakenne päässyt aika paljonkin muuttumaan, mutta ennen kaikkea mitä se on häneltä pois, jos joku toinenkin pääsee pranemaan?
Tai ylipäätään sanoisin että on pikkasen harhaisen sairas ajattelukuvio, että toinen parantunut ihminen haluaisi feikata jonkun toisen ihmisen "kokemaan" syyttä suotta mielisairaus. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Väitätkö että väittely sinun kanssasi twitterissä on hyöty?
Jos tulee pahoja fiiliksiä, niin ei sinne twitteriin kai sitten kannata mennä lueskelemaan mitään. Voi säästyä monelta murheelta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sen näkee esim kun menee twitteriin seuraamaan ns tiettyjä ammattilaisia jotka on kategorisoineet harmia saaneet psykiatriaa eri perpektiivistä katsoneet antipsykiatreiksi ilman yhtään halua heidän syvemmän samomansa ymmärtämiseen. Monen idea on vain ylläpitää rakennelmaa mikä on olemassa ja sen kriitikot, tai jopa harmia saaneet jopa halutaan sivuuttaa koska se sopii paremmin omaan maailmankuvaan. Parhaimmillaan minut bannasi joku psykiatrian työntekijä jonka kanssa en koskaan ollut kommentoinut tai hänen kanssaan jutellut tai hänen twiitteihinsä vastannut vaikka olen asiallinen. Se on status quon ylläpitoa. Kyse ei ole mistään tykkäämisestä, ei tykkäämisestä. Kyse on laajemmasta ilmiöstä.
Puolustuskannasta psykiatriaa kohtaan mikä menee äärimmillään tuohon.Mikähän muu ammattiryhmä joutuu jossain sosiaalisessa mediassa vänkäämään asiakkaidensa kanssa jostain sellaisesta asiasta mihin he eivät itse voi kuitenkaan henkilökohtaisella tasolla vaikuttaa.
Kuvitelkaa jotain maalaria jolle valitettais siitä, että hänen talo on maalattu öljymaalilla vaikka hänen mielestään silikooni maalit on niin paljon parempia, ja sitten ne öljymaalien vihaajat vaatis että nämä kaikki öljymaalit pitäisi jotenkin kieltää, koska he eivät niistä tykkää, ja mieluiten tämän someen eksyneen ressukkamaalarin pitäisi henkilökohtaisesti raaputtaa puolet suomen öljymaaleilla maalatut talot puhtaaksi... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos tulee pahoja fiiliksiä, niin ei sinne twitteriin kai sitten kannata mennä lueskelemaan mitään. Voi säästyä monelta murheelta.
Olen pitkälti teoriassa kanssasi samaa mieltä.
Mutta jos tätä ajatusta siirtää realimaailmaan, niin esimerkiksi kysymys, minkälaiseen huomioon minun tulee varautua silloin kun päätän laittaa pikkumustan bilemekon päälle?
Olennaista siinä ei edes ole se, että onko se toinen ihminen sekaisin päihteistä, vai lääkkeiden vierotusoireista. Olennaisempaa on se että se päihtynyt kuvittelee, että se perseestä nipistely, ja sukkahousujen silittely on paljon "hyödyllisempää" kuin minusta.
Kyllä se olen minä joka viimekädessä päätän, että menenkö twitteriin, tai puenko bilehile mekon, mutta kyllä sillä vastapuolellakin on se vastuu, omasta toiminnastaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikähän muu ammattiryhmä joutuu jossain sosiaalisessa mediassa vänkäämään asiakkaidensa kanssa jostain sellaisesta asiasta mihin he eivät itse voi kuitenkaan henkilökohtaisella tasolla vaikuttaa.
Kuvitelkaa jotain maalaria jolle valitettais siitä, että hänen talo on maalattu öljymaalilla vaikka hänen mielestään silikooni maalit on niin paljon parempia, ja sitten ne öljymaalien vihaajat vaatis että nämä kaikki öljymaalit pitäisi jotenkin kieltää, koska he eivät niistä tykkää, ja mieluiten tämän someen eksyneen ressukkamaalarin pitäisi henkilökohtaisesti raaputtaa puolet suomen öljymaaleilla maalatut talot puhtaaksi...Jos olisin esim. psykiatrian ammattilainen, en todellakaan kävisi somessa minkäänlaista keskustelua enkä vänkäämistä kenenkään kanssa. Työaika riittäisi siihen hommaan mainiosti, ei enää vapaa-ajalla.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikähän muu ammattiryhmä joutuu jossain sosiaalisessa mediassa vänkäämään asiakkaidensa kanssa jostain sellaisesta asiasta mihin he eivät itse voi kuitenkaan henkilökohtaisella tasolla vaikuttaa.
Kuvitelkaa jotain maalaria jolle valitettais siitä, että hänen talo on maalattu öljymaalilla vaikka hänen mielestään silikooni maalit on niin paljon parempia, ja sitten ne öljymaalien vihaajat vaatis että nämä kaikki öljymaalit pitäisi jotenkin kieltää, koska he eivät niistä tykkää, ja mieluiten tämän someen eksyneen ressukkamaalarin pitäisi henkilökohtaisesti raaputtaa puolet suomen öljymaaleilla maalatut talot puhtaaksi...Eikös jotain poliiseja ja toimittajia ole maalitettu samalla tavalla jostain "sairaista" syistä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos olisin esim. psykiatrian ammattilainen, en todellakaan kävisi somessa minkäänlaista keskustelua enkä vänkäämistä kenenkään kanssa. Työaika riittäisi siihen hommaan mainiosti, ei enää vapaa-ajalla.
Tämän luulisi olevan jonkinlainen itsestään selvyys, mutta ihmettelen miten paljon on ihmisiä jotka ei sitä ymmärrä.
Eikö näillä ihmisillä ole minkäänlaista kokemusta tai käsitystä siitä, että mitä työ on, kun ei ymmärretä että mitä on työaika. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sen näkee esim kun menee twitteriin seuraamaan ns tiettyjä ammattilaisia jotka on kategorisoineet harmia saaneet psykiatriaa eri perpektiivistä katsoneet antipsykiatreiksi ilman yhtään halua heidän syvemmän samomansa ymmärtämiseen. Monen idea on vain ylläpitää rakennelmaa mikä on olemassa ja sen kriitikot, tai jopa harmia saaneet jopa halutaan sivuuttaa koska se sopii paremmin omaan maailmankuvaan. Parhaimmillaan minut bannasi joku psykiatrian työntekijä jonka kanssa en koskaan ollut kommentoinut tai hänen kanssaan jutellut tai hänen twiitteihinsä vastannut vaikka olen asiallinen. Se on status quon ylläpitoa. Kyse ei ole mistään tykkäämisestä, ei tykkäämisestä. Kyse on laajemmasta ilmiöstä.
Puolustuskannasta psykiatriaa kohtaan mikä menee äärimmillään tuohon.Minä blokkaan kaikki yhden ihmeen trolli tilit jo ennakkoon, jos niistä jo näkee, ettei ole edes aikomus keskustella asioista jotenkin laaja alaisesti ja järkevästi. Eikä sillä ole niinkään väliä, että minkä värin rasismia siellä edustetaan.
Minun elämä on aivan liian lyhyt sellaiseen vouhkaamiseen.
- Anonyymi
Terapiatakuu, että pääsee kuukauden kuluessa mt-hoitoon saatiin alle 25 vuotiaille viimeinkin aikaiseksi.
Ainoa ongelma on siinä, että psykiatrian puolen käyttämät hoitokeinot eivät ole (vieläkään moneen vuosikymmeneen) muuttuneet ja uudistuneet mitenkään merkittävästi.
Hoito kun on etenkin julkisella puolella ollut aina lähes ainoastaan ne samat: tarkkailu, seuranta, diagnosointi, ja sairauteen määrätyt lääkkeet. Monikaan nuori ei oikeasti tiedä, mitä ne lääkkeet etenkin loppupelissä heille aiheuttavat. Lisäsairauksia, unettomuuden lisääntymistä, oireiden taustalla olevien syiden selvittämättä jättämistä, huonoa kohtelua osastoilla, ja avopuolella diipa daapa hyödytöntä ja merkityksetöntä jutustelua, Huonoimmalla tuurilla psykoosidiagnoosin saanut saa neuroleptilääkityksen, joka voi aiheuttaa sydän ja verisuonisairauksia. Aiheuttaa jopa äkkikuoleman aiheuttavia
infarkteja.
Kaiken päälle ikuinen leima, joka haittaa myöhempääkin asiointia terveydenhuollossa.
Kannattaako todella mennä kertomaan kenellekään omista mt-oireista? Jos niin haluaa, niin kannattaa ottaa selvää, mitkä ovat lääkkeiden haittavaikutukset. Ja mieluummin keskustella omista ongelmista omien ystävien ja perheenjäsenten kanssa. Oireiden taustalla olevat asiat eivät selviä ja ratkea psykiatrian puolella, joka on keskittynyt etsimään ja löytämään heidän luokseen tulevilta ihmisiltä vain sairauksia.- Anonyymi
Edelliseen tekstiin vielä aiheellinen lisäys: olen siis ollut mt-diagnosoitu ja käyttänyt kyseisiä palveluita ajoittain, sekä käyttänyt lääkkeitä noin 20 vuoden ajan. Ja tulin siihen lopputulokseen, että ei todellakaan olisi kannattanut. Loppujen lopuksi ei tullut mitään hyötyä, menetin vain työ ja toimintakykyni, sekä sain lääkkeiden käytön seurauksena lisäsairauksia.
terv. Yli 20 vuoden kokemusasiantuntijuudella. Niin, että tiedän, mistä kirjoitan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Edelliseen tekstiin vielä aiheellinen lisäys: olen siis ollut mt-diagnosoitu ja käyttänyt kyseisiä palveluita ajoittain, sekä käyttänyt lääkkeitä noin 20 vuoden ajan. Ja tulin siihen lopputulokseen, että ei todellakaan olisi kannattanut. Loppujen lopuksi ei tullut mitään hyötyä, menetin vain työ ja toimintakykyni, sekä sain lääkkeiden käytön seurauksena lisäsairauksia.
terv. Yli 20 vuoden kokemusasiantuntijuudella. Niin, että tiedän, mistä kirjoitan.Tarkoitan niitä kirjoittelijoita, jotka suurin piirtein kirjoittelevat, että ei sinulla mitään ole. Syö lääkkeesi, vaikka taju ja henki menisivät.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tarkoitan niitä kirjoittelijoita, jotka suurin piirtein kirjoittelevat, että ei sinulla mitään ole. Syö lääkkeesi, vaikka taju ja henki menisivät.
Niin aatelepa jos nuoria ihmisiä ihan kädestä pitäen valmennetraisiin kunnon elintapoihin, kyseenalaistamaan yhteiskunnan status quoa ja tekeekö elämänmenomme meitä onnellisiksi, mietittäisiin elämää filosofisesta näkökulmasta pohtien suhdetta kärsimykseen, opetettaisiin tasapainottamaan autonomista hermostoa ynnä muuta. Kehollista terapiaa lisättäisiin, terapiakerta voisi hyvin tapahtua vaikka luonnossa liikkuen samalla.
Ymmärrettäisiin tekijät johon voi olla hankala vaikuttaa hyvinvoinnissa esim köyhyys (voi toki vaikuttaa mutta sen edessä esim lapsi on voimaton ja siinä jää jäljet psyykeeseen), ja näitä mietittäisiin, ei yksilön aivokemioita.
Lääkevieroitus tehtäisiin turvallisesti uusimman lääkevieroitustutkimuksen mukaan esim Maudsley deprescribing kirjan mukaan. Myös osastolla saisi vähentää pillereitä.
Ja katsottaisiin kumpi hoitomalli on tehokkaampi, pillerilinja vai valmennuslinja. Lääkkeitä voisi ottaa mutta vain kunnon informoidun suostumuksen kautta, psykoaktiivisina aineina hoitamaan oireita, mutta pääosin lääkkeet ymmärrettäisiin neurotoksiineina johon pitää suhtautua varovaisesti. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin aatelepa jos nuoria ihmisiä ihan kädestä pitäen valmennetraisiin kunnon elintapoihin, kyseenalaistamaan yhteiskunnan status quoa ja tekeekö elämänmenomme meitä onnellisiksi, mietittäisiin elämää filosofisesta näkökulmasta pohtien suhdetta kärsimykseen, opetettaisiin tasapainottamaan autonomista hermostoa ynnä muuta. Kehollista terapiaa lisättäisiin, terapiakerta voisi hyvin tapahtua vaikka luonnossa liikkuen samalla.
Ymmärrettäisiin tekijät johon voi olla hankala vaikuttaa hyvinvoinnissa esim köyhyys (voi toki vaikuttaa mutta sen edessä esim lapsi on voimaton ja siinä jää jäljet psyykeeseen), ja näitä mietittäisiin, ei yksilön aivokemioita.
Lääkevieroitus tehtäisiin turvallisesti uusimman lääkevieroitustutkimuksen mukaan esim Maudsley deprescribing kirjan mukaan. Myös osastolla saisi vähentää pillereitä.
Ja katsottaisiin kumpi hoitomalli on tehokkaampi, pillerilinja vai valmennuslinja. Lääkkeitä voisi ottaa mutta vain kunnon informoidun suostumuksen kautta, psykoaktiivisina aineina hoitamaan oireita, mutta pääosin lääkkeet ymmärrettäisiin neurotoksiineina johon pitää suhtautua varovaisesti.Osuit naulan kantaan kun sanoit että psyykenlääkkeet aiheuttaa pitkässä juoksussa unettomuuden lisääntymistä. Se on täysin totta. Unettomuus on haitta ja vieroitusoire. Uni on kemiallinen prosessi jossa monilla välittäjäaineilla on omia rooleja. Yhtä kun häiritään ja sen määrä vaikka laskee kroonisen ainekäytön vuoksi, seurauksena on juurikin unettomuus. Se oli yksi brutaaleimmista seurauksista lääkkeistä. Okei myös kehon pakkoliikuttelu oli. Se unettomuuden kanssa vei täysin pohjalle.
On myös riskaabelia veivailla "luojan luomaa" unen arkkitehtuuria aineilla jotka esim supistaa jotain unijaksoja kuten tietyt masislääkkeet REM unta. En ihmettele jos ihmiset näiltä sukupolvilta kärsivät dementiasta yhä useammin syödessään näitä neurotoksiineita ilta ja päivälääkkeinä. - Anonyymi
Jos käy poliklinikalla hoitajan kanssa keskustelemassa, niin saa siellä puhua ihan asiaakin.
Ei siellä ole pakko puhua vain diipadaapaa.
Apuahan sinne on menty hakemaan.
Jos ei omasta taustastaan pahemmin kerro, eikä omista ajatuksistaan ja tunteistaan, niin miten se hoitaja niitä kaivelee ? Toki hän voi kysellä, mutta kun kaikki eivät sittenkään puhu paljon mitään.
Hoitajat eivät ole ajatustenlukijoita, heille on kerrottava, mikä mieltä painaa, ja minkälaista apua toivoo saavansa.
Lisäksi avohoidon puolella on muutakin hoitoa, on ryhmätoimintaa, joissa voi tavata vertaisiaan, on myös jonkinlaista työtoimintaa, ei varmaan kuitenkaan joka paikkakunnalla.
Niihin on vain osallistuttava, ei se enempää vaadi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Osuit naulan kantaan kun sanoit että psyykenlääkkeet aiheuttaa pitkässä juoksussa unettomuuden lisääntymistä. Se on täysin totta. Unettomuus on haitta ja vieroitusoire. Uni on kemiallinen prosessi jossa monilla välittäjäaineilla on omia rooleja. Yhtä kun häiritään ja sen määrä vaikka laskee kroonisen ainekäytön vuoksi, seurauksena on juurikin unettomuus. Se oli yksi brutaaleimmista seurauksista lääkkeistä. Okei myös kehon pakkoliikuttelu oli. Se unettomuuden kanssa vei täysin pohjalle.
On myös riskaabelia veivailla "luojan luomaa" unen arkkitehtuuria aineilla jotka esim supistaa jotain unijaksoja kuten tietyt masislääkkeet REM unta. En ihmettele jos ihmiset näiltä sukupolvilta kärsivät dementiasta yhä useammin syödessään näitä neurotoksiineita ilta ja päivälääkkeinä.Osaa ihmisistä lääkkeet puolestaan väsyttävät. Jotkut nukkuisivat vaikka vuorokauden ympäri, jos siihen olisi tilaisuus.
Tässäkin on se yksilöllisyys, kun jokainen reagoi omalla tavallaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tarkoitan niitä kirjoittelijoita, jotka suurin piirtein kirjoittelevat, että ei sinulla mitään ole. Syö lääkkeesi, vaikka taju ja henki menisivät.
Mistä sinä tiedät miten paljon kullakin on kokemusta ihmiset jotka ovat tehneet hoitoalalla työtä ivat kokeneita vuosikausien kokemuksella.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Osaa ihmisistä lääkkeet puolestaan väsyttävät. Jotkut nukkuisivat vaikka vuorokauden ympäri, jos siihen olisi tilaisuus.
Tässäkin on se yksilöllisyys, kun jokainen reagoi omalla tavallaan.Siis lääkkeet voi nukuttaa kyllä mutta pitkässä juoksussa edesauttavat unettomuuden syntyä koska vieroitusoireet ja toleranssi.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Edelliseen tekstiin vielä aiheellinen lisäys: olen siis ollut mt-diagnosoitu ja käyttänyt kyseisiä palveluita ajoittain, sekä käyttänyt lääkkeitä noin 20 vuoden ajan. Ja tulin siihen lopputulokseen, että ei todellakaan olisi kannattanut. Loppujen lopuksi ei tullut mitään hyötyä, menetin vain työ ja toimintakykyni, sekä sain lääkkeiden käytön seurauksena lisäsairauksia.
terv. Yli 20 vuoden kokemusasiantuntijuudella. Niin, että tiedän, mistä kirjoitan.Entä jos netissä on ihmisiä jotka esittää niitä vasta argumentteja neljänkymmenen vuoden kokemuksella? Netti nimittäin on niin iso paikka, että sieltä aina löytyy joku kokeneempi.
- Anonyymi
Vaikka lääkkeet eivät olekkaan räjähdysmäisesti muuttuneet, niin nuorten terapiatakuu on taas yksi konkreettinen esimerkki siitä että hoito muuttuu jatkuvasti.
Asiantuntijat tietysti tietää, että terapialla ei pystystä parantamaan kaikkia asioita. Esimerkiksi narsismi tai psykoosisairaudet ovat yleensä terapian ulottumattomissa. Ylipäätään terapiaan tarvitaan se oma tahtotila työstää omia ongelmiaan.
Eli käytännössä ne ihmiset jotka eivät halua tai muuten ole valmiita työstämään itseään, esimerkiksi sairaudentunnottomat, joutuvat tyytymään julkisen terveydenhuollon syyttelyyn, kun eivät itse saa omaa ahteriaan sinne yksityiselle hoitoon. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vaikka lääkkeet eivät olekkaan räjähdysmäisesti muuttuneet, niin nuorten terapiatakuu on taas yksi konkreettinen esimerkki siitä että hoito muuttuu jatkuvasti.
Asiantuntijat tietysti tietää, että terapialla ei pystystä parantamaan kaikkia asioita. Esimerkiksi narsismi tai psykoosisairaudet ovat yleensä terapian ulottumattomissa. Ylipäätään terapiaan tarvitaan se oma tahtotila työstää omia ongelmiaan.
Eli käytännössä ne ihmiset jotka eivät halua tai muuten ole valmiita työstämään itseään, esimerkiksi sairaudentunnottomat, joutuvat tyytymään julkisen terveydenhuollon syyttelyyn, kun eivät itse saa omaa ahteriaan sinne yksityiselle hoitoon.Terapiatakuun järjestäminen ei ole sama asia, eikä tarkoita sitä, että psykiatrian puolella oleva hoito ja hoitokeinot etenkään julkisella puolella muuttuvat välttämättä millään tavalla. Tietyt tavat kohdella, asennoitua ja kohdella mt-oireista kertovia kohtaan hoitotahon puolella ovat olleet samat jo useita vuosikymmeniä. Eivätkä ne muutu samalla, kun joku "hoitotakuu" varmistetaan. Psykoosioireisille, tai skitsofreniadiagnoosin saaneille on annettu julkisella puolella useimmiten hoidoksi pelkästään diagnosointi ja lääkitykset. Ei mitään muuta. Ja avopuolella hoito on ollut pelkkää jutustelua, eli smalltalkkia, tyyliin: "Mitä teet päivisin ja otatko lääkkeesi?" Hoitopuolella toimivien mielenkiinto ja keskittyminen on ollut vain näissä asioissa. Onko se riittävää hoitoa, tai ylipäätään mitään hoitoa laisinkaan?
Lisäksi tuohon psykoottisesti tulkittujen joukossa on myös ollut ja edelleen paljon niitä, joilla on traumataustaa. Nämä asiat sotketaan hyviin usein toisiinsa, koska oireet ovat samantyyppisiä. Ja traumoja kokeneilla on hyvin usein myös psykoottistyyppisiä oireita. Traumoja ei hoideta millään neurolepteillä. Ottakaa asiasta enemmän selvää.
Sairaudentunnottomiksi syyttelyyn lähtevät useimmiten ne, joiden omat eväät asialliseen argumentointiin ja toisten mielipiteiden ja asioiden laajempaan ymmärtämiseen loppuvat.
Lisäksi yksityisen puolen palvelut ovat monelle pienituloiselle liian kalliita. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mistä sinä tiedät miten paljon kullakin on kokemusta ihmiset jotka ovat tehneet hoitoalalla työtä ivat kokeneita vuosikausien kokemuksella.
Hoitavalla ihmisellä ja hoidettavalla ihmisellä on vähän erilaiset ne kokemukset.
Tai voisi sanoa, että näkevät asiat eri näkökulmasta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Entä jos netissä on ihmisiä jotka esittää niitä vasta argumentteja neljänkymmenen vuoden kokemuksella? Netti nimittäin on niin iso paikka, että sieltä aina löytyy joku kokeneempi.
Täytyykö siitä kilpailla, kenellä on enemmän kokemusta, kenellä vähemmän ?
Kokemukset ovat hyvinkin omakohtaisia.
Kokemuksista kertomalla ja keskustelemalla jaetaan omia kokemuksia muille/muiden kanssa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Vaikka lääkkeet eivät olekkaan räjähdysmäisesti muuttuneet, niin nuorten terapiatakuu on taas yksi konkreettinen esimerkki siitä että hoito muuttuu jatkuvasti.
Asiantuntijat tietysti tietää, että terapialla ei pystystä parantamaan kaikkia asioita. Esimerkiksi narsismi tai psykoosisairaudet ovat yleensä terapian ulottumattomissa. Ylipäätään terapiaan tarvitaan se oma tahtotila työstää omia ongelmiaan.
Eli käytännössä ne ihmiset jotka eivät halua tai muuten ole valmiita työstämään itseään, esimerkiksi sairaudentunnottomat, joutuvat tyytymään julkisen terveydenhuollon syyttelyyn, kun eivät itse saa omaa ahteriaan sinne yksityiselle hoitoon.Ei se aina ole kiinni oman ahterin siirrosta yksityiselle. Kaikilla ei ole siihen yksityiseen varoja. Helppohan se on sellaisen sanoa toisille, että menkää, jolla itsellään on siihen varaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Terapiatakuun järjestäminen ei ole sama asia, eikä tarkoita sitä, että psykiatrian puolella oleva hoito ja hoitokeinot etenkään julkisella puolella muuttuvat välttämättä millään tavalla. Tietyt tavat kohdella, asennoitua ja kohdella mt-oireista kertovia kohtaan hoitotahon puolella ovat olleet samat jo useita vuosikymmeniä. Eivätkä ne muutu samalla, kun joku "hoitotakuu" varmistetaan. Psykoosioireisille, tai skitsofreniadiagnoosin saaneille on annettu julkisella puolella useimmiten hoidoksi pelkästään diagnosointi ja lääkitykset. Ei mitään muuta. Ja avopuolella hoito on ollut pelkkää jutustelua, eli smalltalkkia, tyyliin: "Mitä teet päivisin ja otatko lääkkeesi?" Hoitopuolella toimivien mielenkiinto ja keskittyminen on ollut vain näissä asioissa. Onko se riittävää hoitoa, tai ylipäätään mitään hoitoa laisinkaan?
Lisäksi tuohon psykoottisesti tulkittujen joukossa on myös ollut ja edelleen paljon niitä, joilla on traumataustaa. Nämä asiat sotketaan hyviin usein toisiinsa, koska oireet ovat samantyyppisiä. Ja traumoja kokeneilla on hyvin usein myös psykoottistyyppisiä oireita. Traumoja ei hoideta millään neurolepteillä. Ottakaa asiasta enemmän selvää.
Sairaudentunnottomiksi syyttelyyn lähtevät useimmiten ne, joiden omat eväät asialliseen argumentointiin ja toisten mielipiteiden ja asioiden laajempaan ymmärtämiseen loppuvat.
Lisäksi yksityisen puolen palvelut ovat monelle pienituloiselle liian kalliita.Traumoja ei hoideta neurolepteillä, se on totta.
Mutta traumojen mahdollisesti aiheuttamia oireita voidaan yrittää hoitaa neurolepteillä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin aatelepa jos nuoria ihmisiä ihan kädestä pitäen valmennetraisiin kunnon elintapoihin, kyseenalaistamaan yhteiskunnan status quoa ja tekeekö elämänmenomme meitä onnellisiksi, mietittäisiin elämää filosofisesta näkökulmasta pohtien suhdetta kärsimykseen, opetettaisiin tasapainottamaan autonomista hermostoa ynnä muuta. Kehollista terapiaa lisättäisiin, terapiakerta voisi hyvin tapahtua vaikka luonnossa liikkuen samalla.
Ymmärrettäisiin tekijät johon voi olla hankala vaikuttaa hyvinvoinnissa esim köyhyys (voi toki vaikuttaa mutta sen edessä esim lapsi on voimaton ja siinä jää jäljet psyykeeseen), ja näitä mietittäisiin, ei yksilön aivokemioita.
Lääkevieroitus tehtäisiin turvallisesti uusimman lääkevieroitustutkimuksen mukaan esim Maudsley deprescribing kirjan mukaan. Myös osastolla saisi vähentää pillereitä.
Ja katsottaisiin kumpi hoitomalli on tehokkaampi, pillerilinja vai valmennuslinja. Lääkkeitä voisi ottaa mutta vain kunnon informoidun suostumuksen kautta, psykoaktiivisina aineina hoitamaan oireita, mutta pääosin lääkkeet ymmärrettäisiin neurotoksiineina johon pitää suhtautua varovaisesti.Miksi ihmisten pitäisi olla niin uusavuttomia, että heitä pitäisi kädestä pitäen holhota?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Täytyykö siitä kilpailla, kenellä on enemmän kokemusta, kenellä vähemmän ?
Kokemukset ovat hyvinkin omakohtaisia.
Kokemuksista kertomalla ja keskustelemalla jaetaan omia kokemuksia muille/muiden kanssa.Ongelmahan ei ole se oma kokemus, siitä että hoito olisi epäonnistunut tai siitä, että lääkkeissä on haittavaikutuksia, vaan ongelma on siinä, että sen kokemuksen avulla yritetään evätä muiden ihmisten hoito, koska ei itse uskota olevan sairaita.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei se aina ole kiinni oman ahterin siirrosta yksityiselle. Kaikilla ei ole siihen yksityiseen varoja. Helppohan se on sellaisen sanoa toisille, että menkää, jolla itsellään on siihen varaa.
Niin no, kuinka usein siellä lääkärillä meinasi käydä? Jos siellä haluaa rampata kahden viikon välein, niin ei varmaan kenenkään rahat riitä, mutta jos käy kerran vuodessa, niin se on noin tupakkatopan verran kuukaudessa sitä rahaa.
Eli ei se niinkään ole rahasta kiinni, vaan kyse on enempi siitä, että kenen luonne antaa käydä siellä yksityisellä. Kannattaa muistaa että sellaisiakin on. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi ihmisten pitäisi olla niin uusavuttomia, että heitä pitäisi kädestä pitäen holhota?
Se olisi ilmeisesti helpompaa, jos ei tarvitsisi itse tehdä mitään.
Kun yhteiskunta kuulemma vaatii niin paljon...... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ongelmahan ei ole se oma kokemus, siitä että hoito olisi epäonnistunut tai siitä, että lääkkeissä on haittavaikutuksia, vaan ongelma on siinä, että sen kokemuksen avulla yritetään evätä muiden ihmisten hoito, koska ei itse uskota olevan sairaita.
Tämä kyllä totta.
Vaikka olen itse kokenut, mitä olen, sekä hyvää että huonoa, ja kaikkea siltä väliltä, niin ajattelen kyllä, ettei ole minun asiani neuvoa ketään, mitä hän tekee hoitonsa kanssa.
Yleensä se on ammattilaisten kanssa hoidettava asia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin no, kuinka usein siellä lääkärillä meinasi käydä? Jos siellä haluaa rampata kahden viikon välein, niin ei varmaan kenenkään rahat riitä, mutta jos käy kerran vuodessa, niin se on noin tupakkatopan verran kuukaudessa sitä rahaa.
Eli ei se niinkään ole rahasta kiinni, vaan kyse on enempi siitä, että kenen luonne antaa käydä siellä yksityisellä. Kannattaa muistaa että sellaisiakin on.Tietenkin on, kaikenlaisia.
Mutta on myös ihmisiä, joille ei se kerta vuodessa riitä.
Jotkut tapaa lääkärin useammin, jotkut hoitajan vielä sitäkin useammin. Yksityisellä se voisi tulla liian kalliiksi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tietenkin on, kaikenlaisia.
Mutta on myös ihmisiä, joille ei se kerta vuodessa riitä.
Jotkut tapaa lääkärin useammin, jotkut hoitajan vielä sitäkin useammin. Yksityisellä se voisi tulla liian kalliiksi.No samalla röökimatikalla jos polttaa topan viikkoon, niin pääsee yksityiselle lääkärille jo neljä kertaa vuoteen.
Elämä on valintoja. Kuinka kovasti sitä haluaa käydä siellä yksityisellä. Väitän edelleen että se ei ole pelkästä rahasta kiinni, vaan se on vain se helpoin tekosyy.
Ehkä julkisellakin puolella pitäisi olla pieni maksu, että ihminen aidosti ymmärtäisi että hänen olisi ajateltava omaa parastaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
No samalla röökimatikalla jos polttaa topan viikkoon, niin pääsee yksityiselle lääkärille jo neljä kertaa vuoteen.
Elämä on valintoja. Kuinka kovasti sitä haluaa käydä siellä yksityisellä. Väitän edelleen että se ei ole pelkästä rahasta kiinni, vaan se on vain se helpoin tekosyy.
Ehkä julkisellakin puolella pitäisi olla pieni maksu, että ihminen aidosti ymmärtäisi että hänen olisi ajateltava omaa parastaan.Tunnetko keitään köyhiä, varattomia ihmisiä ?
Et ilmeisesti, kun et ymmärrä, vaan tahallasi väännät tahdosta ja varoista. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Miksi ihmisten pitäisi olla niin uusavuttomia, että heitä pitäisi kädestä pitäen holhota?
Ai kutsut holhoamiseksi järkevää hoitomallia jossa puutteellisilla selviytymiskeinoilla olevia nuoria ihmisiä opetetaan huolehtimaan hyvinvoinnistaan kovasti stressaavassa maailmassa ilman että heidän aivoja ollaan heti sorkkimassa. On kyllä ihan hulluutta semmonen traumainformoitu, elämänhallintaa parantava, kunnon elämäntapoihin satsaava hoitomalli jossa lääkkeitä ei tungeta kuten ennen.
Holhousta!!? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Terapiatakuun järjestäminen ei ole sama asia, eikä tarkoita sitä, että psykiatrian puolella oleva hoito ja hoitokeinot etenkään julkisella puolella muuttuvat välttämättä millään tavalla. Tietyt tavat kohdella, asennoitua ja kohdella mt-oireista kertovia kohtaan hoitotahon puolella ovat olleet samat jo useita vuosikymmeniä. Eivätkä ne muutu samalla, kun joku "hoitotakuu" varmistetaan. Psykoosioireisille, tai skitsofreniadiagnoosin saaneille on annettu julkisella puolella useimmiten hoidoksi pelkästään diagnosointi ja lääkitykset. Ei mitään muuta. Ja avopuolella hoito on ollut pelkkää jutustelua, eli smalltalkkia, tyyliin: "Mitä teet päivisin ja otatko lääkkeesi?" Hoitopuolella toimivien mielenkiinto ja keskittyminen on ollut vain näissä asioissa. Onko se riittävää hoitoa, tai ylipäätään mitään hoitoa laisinkaan?
Lisäksi tuohon psykoottisesti tulkittujen joukossa on myös ollut ja edelleen paljon niitä, joilla on traumataustaa. Nämä asiat sotketaan hyviin usein toisiinsa, koska oireet ovat samantyyppisiä. Ja traumoja kokeneilla on hyvin usein myös psykoottistyyppisiä oireita. Traumoja ei hoideta millään neurolepteillä. Ottakaa asiasta enemmän selvää.
Sairaudentunnottomiksi syyttelyyn lähtevät useimmiten ne, joiden omat eväät asialliseen argumentointiin ja toisten mielipiteiden ja asioiden laajempaan ymmärtämiseen loppuvat.
Lisäksi yksityisen puolen palvelut ovat monelle pienituloiselle liian kalliita.Samassa postauksessa dissaat ensin terapiaa, mutta sitten kuitenkin valittelet että traumatisoidut kaipaisi jotain muuta kuin lääkettä, eli terapiaa.
Haukut kaiken muun hoidon, kuin lääkehoidon tehottomaksi, mutta et sitten kuitenkaan syystä x syö lääkkeitä, etkä teksistä päätellen ole mennyt mihinkään syvällisempiin terapioihin, tai tai ryhmämuotoisiin hoitoihin.
Kerro ihmeessä joku kuvaavampi termi kuin sairaudentunnottomuus, mikä selittää kyseisen ajatusten akrobatian?
Yksityisellä puolella toimii kysynnän ja tarjonnan laki. Paljonko ihminen haluaa parantua? Vai haluaako hän käydä vain ikuisesti valittamassa siitä että hänen traumoihin ei auta muut kuin neuroleptit.
Elämä on valintoja, ja ihminen joutuu elämään omien valintojensa kanssa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Edelliseen tekstiin vielä aiheellinen lisäys: olen siis ollut mt-diagnosoitu ja käyttänyt kyseisiä palveluita ajoittain, sekä käyttänyt lääkkeitä noin 20 vuoden ajan. Ja tulin siihen lopputulokseen, että ei todellakaan olisi kannattanut. Loppujen lopuksi ei tullut mitään hyötyä, menetin vain työ ja toimintakykyni, sekä sain lääkkeiden käytön seurauksena lisäsairauksia.
terv. Yli 20 vuoden kokemusasiantuntijuudella. Niin, että tiedän, mistä kirjoitan.Tarkoitan asiantuntemattomilla heitä, jotka puolustelevat neuroleptien käyttöä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tunnetko keitään köyhiä, varattomia ihmisiä ?
Et ilmeisesti, kun et ymmärrä, vaan tahallasi väännät tahdosta ja varoista.Kun olin sairaspäivärahalla, ja sittemmin eläkkeellä, niin laitoin systemaattisesti muutaman kympin rahaa sivuun sukanvarteen pahan päivän varalle. Summat eivät tietenkään olleet isoja, mutta sen verran nyt kuitenkin, että ei tarvinnut pelätä että hajoaako pesukone juuri tällä viikolla, tai että pääsenkö yksityiseen lääkäriin, ainakin senverran, että se kirjoittaa lähetteen julkiselle puolelle tuktimuksiin.
Elämässäni on ollut myös aika, jolloin olen ihan fyysisesti jakanut ruoka kasseja, mutta nykyisin autan ihmisiä vähän eri tavoin.
Eli kun köyhiäkin tuntee paljon, niin kyllä niistä rupeaa erottamaan, että kuka on sairas koska on köyhä, ja kuka on köyhä koska on sairas. Ne on tasan kaksi eri asiaa, ja vain osa heistä pystyy ottamaan ne neuvot vastaan, ja tekemään asialle jotain. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Terapiatakuun järjestäminen ei ole sama asia, eikä tarkoita sitä, että psykiatrian puolella oleva hoito ja hoitokeinot etenkään julkisella puolella muuttuvat välttämättä millään tavalla. Tietyt tavat kohdella, asennoitua ja kohdella mt-oireista kertovia kohtaan hoitotahon puolella ovat olleet samat jo useita vuosikymmeniä. Eivätkä ne muutu samalla, kun joku "hoitotakuu" varmistetaan. Psykoosioireisille, tai skitsofreniadiagnoosin saaneille on annettu julkisella puolella useimmiten hoidoksi pelkästään diagnosointi ja lääkitykset. Ei mitään muuta. Ja avopuolella hoito on ollut pelkkää jutustelua, eli smalltalkkia, tyyliin: "Mitä teet päivisin ja otatko lääkkeesi?" Hoitopuolella toimivien mielenkiinto ja keskittyminen on ollut vain näissä asioissa. Onko se riittävää hoitoa, tai ylipäätään mitään hoitoa laisinkaan?
Lisäksi tuohon psykoottisesti tulkittujen joukossa on myös ollut ja edelleen paljon niitä, joilla on traumataustaa. Nämä asiat sotketaan hyviin usein toisiinsa, koska oireet ovat samantyyppisiä. Ja traumoja kokeneilla on hyvin usein myös psykoottistyyppisiä oireita. Traumoja ei hoideta millään neurolepteillä. Ottakaa asiasta enemmän selvää.
Sairaudentunnottomiksi syyttelyyn lähtevät useimmiten ne, joiden omat eväät asialliseen argumentointiin ja toisten mielipiteiden ja asioiden laajempaan ymmärtämiseen loppuvat.
Lisäksi yksityisen puolen palvelut ovat monelle pienituloiselle liian kalliita.Minulla on traumaattisia kokemuksia takana, ja niitä on hoidettu ainoastaan neurolepteillä. Onko kyseessä hoitovirhe?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulla on traumaattisia kokemuksia takana, ja niitä on hoidettu ainoastaan neurolepteillä. Onko kyseessä hoitovirhe?
Menin kylläkin psykoosiin niiden takia, mutta olen selvinnyt niistä. Ne eivät enää vaivaa eivätkä vaikuta elämääni. Päälle jäi loppuelämän neuroleptilääkitys.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tarkoitan asiantuntemattomilla heitä, jotka puolustelevat neuroleptien käyttöä.
Neuroleptien käyttäjiä ei voi sanoa asiantuntemattomiksi, koska jotkut niistä kuitenkin hyötyvät.
Jos jotkut eivät ole lääkkeistä hyötyneet ja on tullut haittoja, ei se tarkoita, että kaikilla muillakin menisi asiat samalla tavalla.
Jos sinä olet tyytymätön, silti joku muu voi olla tyytyväinen.
Mitä enemmän on asiantuntemusta omaa itseään ja sairauttaan kohtaan, sen paremmin ymmärtää mikä on itselle hyväksi, ja mikä ei. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kun olin sairaspäivärahalla, ja sittemmin eläkkeellä, niin laitoin systemaattisesti muutaman kympin rahaa sivuun sukanvarteen pahan päivän varalle. Summat eivät tietenkään olleet isoja, mutta sen verran nyt kuitenkin, että ei tarvinnut pelätä että hajoaako pesukone juuri tällä viikolla, tai että pääsenkö yksityiseen lääkäriin, ainakin senverran, että se kirjoittaa lähetteen julkiselle puolelle tuktimuksiin.
Elämässäni on ollut myös aika, jolloin olen ihan fyysisesti jakanut ruoka kasseja, mutta nykyisin autan ihmisiä vähän eri tavoin.
Eli kun köyhiäkin tuntee paljon, niin kyllä niistä rupeaa erottamaan, että kuka on sairas koska on köyhä, ja kuka on köyhä koska on sairas. Ne on tasan kaksi eri asiaa, ja vain osa heistä pystyy ottamaan ne neuvot vastaan, ja tekemään asialle jotain.Tämäpä juuri, kukin toimii tavallaan.
Ei voi koskaan alkaa yleistämään, kuka tekee milläkin tavalla.
Joku on oikeasti sairas, koska on köyhä, kun taas joku on köyhä, koska on sairas. Se on yksilöllistä. Eikä ole muiden asia alkaa näitä erottelemaan toisistaan, se olkoon jokaisen oma asia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Samassa postauksessa dissaat ensin terapiaa, mutta sitten kuitenkin valittelet että traumatisoidut kaipaisi jotain muuta kuin lääkettä, eli terapiaa.
Haukut kaiken muun hoidon, kuin lääkehoidon tehottomaksi, mutta et sitten kuitenkaan syystä x syö lääkkeitä, etkä teksistä päätellen ole mennyt mihinkään syvällisempiin terapioihin, tai tai ryhmämuotoisiin hoitoihin.
Kerro ihmeessä joku kuvaavampi termi kuin sairaudentunnottomuus, mikä selittää kyseisen ajatusten akrobatian?
Yksityisellä puolella toimii kysynnän ja tarjonnan laki. Paljonko ihminen haluaa parantua? Vai haluaako hän käydä vain ikuisesti valittamassa siitä että hänen traumoihin ei auta muut kuin neuroleptit.
Elämä on valintoja, ja ihminen joutuu elämään omien valintojensa kanssa.Tahallaan väärinymmärtäminenkin näyttää edellyttävän joitakin lahjoja, tai sitten niiden puutetta.
En edes lähde mukaan enää korjaamaan ilmeisiä väärinkäsityksiäsi. Koska et ymmärrä lukemaasi, vaan joko A. ymmärrät tahallaan väärin, tai B. sitten et oikeasti ymmärrä, mitä toinen kirjoituksellaan tarkoittaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulla on traumaattisia kokemuksia takana, ja niitä on hoidettu ainoastaan neurolepteillä. Onko kyseessä hoitovirhe?
Kylläpä taitaa olla jollakin tavalla "hoitovirhe". Nykyisin ei enää suositella traumaattisia kokemuksia kokeneille neuroleptejä oireiden hoitoon, koska ne pahentavat oireilua.
Ja ainakin omalla kohdallani näin todellakin oikeasti kävi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minulla on traumaattisia kokemuksia takana, ja niitä on hoidettu ainoastaan neurolepteillä. Onko kyseessä hoitovirhe?
Minullakin on traumaattisia kokemuksia takanani ja paljon. En niihin ole koskaan hoitoa hakenut minkäänlaista, en ole lääkkeitä syönyt enkä terapiassa istunut. Itse olen haavani nuollut, korjannut mitä on ollut korjattava ja sitten olen jättänyt traumat taakseni.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin aatelepa jos nuoria ihmisiä ihan kädestä pitäen valmennetraisiin kunnon elintapoihin, kyseenalaistamaan yhteiskunnan status quoa ja tekeekö elämänmenomme meitä onnellisiksi, mietittäisiin elämää filosofisesta näkökulmasta pohtien suhdetta kärsimykseen, opetettaisiin tasapainottamaan autonomista hermostoa ynnä muuta. Kehollista terapiaa lisättäisiin, terapiakerta voisi hyvin tapahtua vaikka luonnossa liikkuen samalla.
Ymmärrettäisiin tekijät johon voi olla hankala vaikuttaa hyvinvoinnissa esim köyhyys (voi toki vaikuttaa mutta sen edessä esim lapsi on voimaton ja siinä jää jäljet psyykeeseen), ja näitä mietittäisiin, ei yksilön aivokemioita.
Lääkevieroitus tehtäisiin turvallisesti uusimman lääkevieroitustutkimuksen mukaan esim Maudsley deprescribing kirjan mukaan. Myös osastolla saisi vähentää pillereitä.
Ja katsottaisiin kumpi hoitomalli on tehokkaampi, pillerilinja vai valmennuslinja. Lääkkeitä voisi ottaa mutta vain kunnon informoidun suostumuksen kautta, psykoaktiivisina aineina hoitamaan oireita, mutta pääosin lääkkeet ymmärrettäisiin neurotoksiineina johon pitää suhtautua varovaisesti.Kyllä ihmisen käytös näyttää,ett kaikki ei ole kohdallaan!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kylläpä taitaa olla jollakin tavalla "hoitovirhe". Nykyisin ei enää suositella traumaattisia kokemuksia kokeneille neuroleptejä oireiden hoitoon, koska ne pahentavat oireilua.
Ja ainakin omalla kohdallani näin todellakin oikeasti kävi.Minä tilasin omat potilaskertomukseni ja luin ne läpi. Sieltä näki hyvin myös mitä kaikkia muita hoitoja siellä oli ehdotettu ja miksi, tai sai ihan hyvän käsityksen siitä että oloko vointi sellainen että oli kykenevä johonkin muuhun kuin neurolepteihin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Menin kylläkin psykoosiin niiden takia, mutta olen selvinnyt niistä. Ne eivät enää vaivaa eivätkä vaikuta elämääni. Päälle jäi loppuelämän neuroleptilääkitys.
Eli neurolepti lääkityksessä ei psykoosi vaivaa?
En varsinaisesti ole yllättynyt. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tarkoitan asiantuntemattomilla heitä, jotka puolustelevat neuroleptien käyttöä.
Mutta heillähän juuri tilastollisesti on se asiantuntijuus, sinä vain et arvosta sitä omista henkilökohtaisista syistäsi.
Taad kaksi eri asiaa jotka pitäisi osata erottaa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eli neurolepti lääkityksessä ei psykoosi vaivaa?
En varsinaisesti ole yllättynyt.Tätähän se juuri on tämän foorumin logiikka.
Kohta taas ihmetellään miksi päästään injektiolle. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Eli neurolepti lääkityksessä ei psykoosi vaivaa?
En varsinaisesti ole yllättynyt.Juu, mullekin tuli ensin psykoosi, johon sitten sain neuroleptit.
Ei ollut yllätys. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Menin kylläkin psykoosiin niiden takia, mutta olen selvinnyt niistä. Ne eivät enää vaivaa eivätkä vaikuta elämääni. Päälle jäi loppuelämän neuroleptilääkitys.
Ovestani käveli juuri sisään Mato Valtonen. Olenkohan psykoosissa?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ovestani käveli juuri sisään Mato Valtonen. Olenkohan psykoosissa?
Jos hän on sun tuttu tai kaveri, ja tuli kyläilemään, niin et ole psykoosissa.
Jos taas et häntä lainkaan tunne, niin.... kukapa tietää.. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ovestani käveli juuri sisään Mato Valtonen. Olenkohan psykoosissa?
Minä kiihdytin ja viihdytin aina kun päädyin osastolle, ja olin kuulemma väittänyt olevani Kikka.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kun olin sairaspäivärahalla, ja sittemmin eläkkeellä, niin laitoin systemaattisesti muutaman kympin rahaa sivuun sukanvarteen pahan päivän varalle. Summat eivät tietenkään olleet isoja, mutta sen verran nyt kuitenkin, että ei tarvinnut pelätä että hajoaako pesukone juuri tällä viikolla, tai että pääsenkö yksityiseen lääkäriin, ainakin senverran, että se kirjoittaa lähetteen julkiselle puolelle tuktimuksiin.
Elämässäni on ollut myös aika, jolloin olen ihan fyysisesti jakanut ruoka kasseja, mutta nykyisin autan ihmisiä vähän eri tavoin.
Eli kun köyhiäkin tuntee paljon, niin kyllä niistä rupeaa erottamaan, että kuka on sairas koska on köyhä, ja kuka on köyhä koska on sairas. Ne on tasan kaksi eri asiaa, ja vain osa heistä pystyy ottamaan ne neuvot vastaan, ja tekemään asialle jotain.Kun pahemmasta sairaudesta selvitty ns psykoosi tasaantunut voi alkaa etsiä niitä polkuja ja tukiryhmiä joissa ei koko ajan tuijoteta sairauteen ihmisessä vaan aletaan toimia.... toimintakykyä on alkaa vaikka pienesti koulutus tai työ ja saada potkua jatkoon oman osaamisen ja tunteen kautta että on kykenevä toimimaan, tekemään työtä. Ei syrjäytetä ja paineta alas ihmistä jos tulee takapakkia jossain työn tuottavuudessa tai osaamisessa vaan uudestaan yritystä ....Kiitos ja kannustus pitäisi myös muistaa.Ikää kun tulee niin psyykekin vahvistuu ja tervehtyy .Pitää tukea myös itsessään olevia tervettä ajatusmaailmaa eikä antaa kaikelta ulkopuolelta tulevalta informaatio ärsykkeelle valtaa jossa paljon sekalaista ja ei niin totuudenmukaista päänsekoitusta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä kiihdytin ja viihdytin aina kun päädyin osastolle, ja olin kuulemma väittänyt olevani Kikka.
Niinpä, psykoosissa ihmiselle voi tapahtua, ja hän voi kuvitella jos vaikka mitä.
On sitä tullut nähtyä osastoilla takavuosina niin " presidenttejä ", kuin " kuninkaitakin ", ym.
- Anonyymi
Kannattaa tutustua Dunning-Gruger efektiin.
Selvittää aika tyhjentävästi, miten ihminen joka ei kykene hoitamaan itseään, saati jotain toista, väittää olevansa joku hoitoalan asiantuntija.- Anonyymi
En usko, että kukaan on tällä palstalla suoranaisesti väittänyt olevansa hoitoalan asiantuntija.
Kyse on palveluita käyttäneiden omista tekemistä havainnoista kyseisestä hoitokulttuurista. Esim. käytössä olevista hoitokeinoista, asenteista, tai potilaiden kohtelusta. Esim. siitä, miten palveluita käyttävän kohdalla psykiatriassa nojataan liian paljon siihen lääkkeiden määräämiseen mihin tahansa oireeseen. Ottamatta huomioon yksilön elämässä olevia olosuhteita, elämäntilannetta, tai hänen elämässään kokemiaan asioita.
Se, että joku kertoo olevansa kokemusasiantuntija ei tarkoita sitä, että hän olisi mikään hoitoalan asiantuntija. Mutta se ei tarkoita, eikä vähennä näiden havaintojen, tai havaitsijan oikeassa olemista, tai sitä, etteivätkö ihmisen tekemät havainnot olisi oikeasti paikkansapitäviä. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En usko, että kukaan on tällä palstalla suoranaisesti väittänyt olevansa hoitoalan asiantuntija.
Kyse on palveluita käyttäneiden omista tekemistä havainnoista kyseisestä hoitokulttuurista. Esim. käytössä olevista hoitokeinoista, asenteista, tai potilaiden kohtelusta. Esim. siitä, miten palveluita käyttävän kohdalla psykiatriassa nojataan liian paljon siihen lääkkeiden määräämiseen mihin tahansa oireeseen. Ottamatta huomioon yksilön elämässä olevia olosuhteita, elämäntilannetta, tai hänen elämässään kokemiaan asioita.
Se, että joku kertoo olevansa kokemusasiantuntija ei tarkoita sitä, että hän olisi mikään hoitoalan asiantuntija. Mutta se ei tarkoita, eikä vähennä näiden havaintojen, tai havaitsijan oikeassa olemista, tai sitä, etteivätkö ihmisen tekemät havainnot olisi oikeasti paikkansapitäviä.Omasta kokemuksesta voin kertoa, että se havainnointi muuttuu kummasti, kun alkaa itse kuntoutumaan, niin kävi ainakin itselleni.
Asioita katselee eri tavalla, kun pääsee itsensä kanssa tasapainoon.
Vaikka omalla kohdallani oli myös huonoja kokemuksia, oli siellä hyvääkin. En pysty sitä kieltämään.
Enkä kyllä olisi tänä päivänä senkään vertaa hyvässä kunnossa, mitä nykyään olen, jos en olisi psykiatrian polkua läpi käynyt. Että on siitä hyötyäkin ollut. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En usko, että kukaan on tällä palstalla suoranaisesti väittänyt olevansa hoitoalan asiantuntija.
Kyse on palveluita käyttäneiden omista tekemistä havainnoista kyseisestä hoitokulttuurista. Esim. käytössä olevista hoitokeinoista, asenteista, tai potilaiden kohtelusta. Esim. siitä, miten palveluita käyttävän kohdalla psykiatriassa nojataan liian paljon siihen lääkkeiden määräämiseen mihin tahansa oireeseen. Ottamatta huomioon yksilön elämässä olevia olosuhteita, elämäntilannetta, tai hänen elämässään kokemiaan asioita.
Se, että joku kertoo olevansa kokemusasiantuntija ei tarkoita sitä, että hän olisi mikään hoitoalan asiantuntija. Mutta se ei tarkoita, eikä vähennä näiden havaintojen, tai havaitsijan oikeassa olemista, tai sitä, etteivätkö ihmisen tekemät havainnot olisi oikeasti paikkansapitäviä.Yhden ihmisen subjektiivinen kokemus ei automaattisesti kerro totuutta hoitokulttuurista, eikä myöskään siitä että mitkä ovat käytössäolevat hoitokeinot. Tietysti voi olla, että hänelle on sattunut jostain syystä poikkeuksellisen huonoa hoitoa, mutta yleisesti ottaen se kertoo enemmän vain yksilöstä, ja hänen sairaudestaan. Maailmassa vaan on olemassa ihmisiä joita ei joko pystytä parantamaan, tai ihmisä joille vaan ei kelpaa paraskaan.
Sitä tarkoitusta varten hoitoa mitataan jatkuvasti erilaisilla tilastoilla ja kyselyillä. Ne antaa huomattavasti paremman kuvan siitä miten potilaat kokevat kohtelun, tai millä tavalla ihmiset paranee ja poistuu palvelusta. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yhden ihmisen subjektiivinen kokemus ei automaattisesti kerro totuutta hoitokulttuurista, eikä myöskään siitä että mitkä ovat käytössäolevat hoitokeinot. Tietysti voi olla, että hänelle on sattunut jostain syystä poikkeuksellisen huonoa hoitoa, mutta yleisesti ottaen se kertoo enemmän vain yksilöstä, ja hänen sairaudestaan. Maailmassa vaan on olemassa ihmisiä joita ei joko pystytä parantamaan, tai ihmisä joille vaan ei kelpaa paraskaan.
Sitä tarkoitusta varten hoitoa mitataan jatkuvasti erilaisilla tilastoilla ja kyselyillä. Ne antaa huomattavasti paremman kuvan siitä miten potilaat kokevat kohtelun, tai millä tavalla ihmiset paranee ja poistuu palvelusta."Maailmassa vaan on olemassa ihmisiä joita ei joko pystytä parantamaan, tai ihmisä joille vaan ei kelpaa paraskaan."
Vai että harmi johtuu vain siitä että ihmisen sairautta ei pystytä parantamaan tai kelpaa paraskaan. Voi helvetti sentään :D
Kyllä harmi johtuu siitä että psykiatrian aineet aiheuttavat harmeja, eikä todellakaan kaikki saa lähellekään parasta hoitoa. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Maailmassa vaan on olemassa ihmisiä joita ei joko pystytä parantamaan, tai ihmisä joille vaan ei kelpaa paraskaan."
Vai että harmi johtuu vain siitä että ihmisen sairautta ei pystytä parantamaan tai kelpaa paraskaan. Voi helvetti sentään :D
Kyllä harmi johtuu siitä että psykiatrian aineet aiheuttavat harmeja, eikä todellakaan kaikki saa lähellekään parasta hoitoa.Osallistuvatko kaikki ihan oikeasti ja tosissaan siihen omaan hoitoonsa, ja jos, niin minkä verran ja millä motivaatiolla ?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
En usko, että kukaan on tällä palstalla suoranaisesti väittänyt olevansa hoitoalan asiantuntija.
Kyse on palveluita käyttäneiden omista tekemistä havainnoista kyseisestä hoitokulttuurista. Esim. käytössä olevista hoitokeinoista, asenteista, tai potilaiden kohtelusta. Esim. siitä, miten palveluita käyttävän kohdalla psykiatriassa nojataan liian paljon siihen lääkkeiden määräämiseen mihin tahansa oireeseen. Ottamatta huomioon yksilön elämässä olevia olosuhteita, elämäntilannetta, tai hänen elämässään kokemiaan asioita.
Se, että joku kertoo olevansa kokemusasiantuntija ei tarkoita sitä, että hän olisi mikään hoitoalan asiantuntija. Mutta se ei tarkoita, eikä vähennä näiden havaintojen, tai havaitsijan oikeassa olemista, tai sitä, etteivätkö ihmisen tekemät havainnot olisi oikeasti paikkansapitäviä.Arvostan suuresti kokemusasiantuntijoita, he pistävät likoon koko persoonansa ja ovat käyneet läpi ehkä sen kaikkein kovimman koulun, eli elämän koulun.
Siinä pitää olla jo hyvin sinut itsensä ja oman sairautensa kanssa, riippumatta siitä miten onnellinen se tarina on. Tärkeintä on se että se prosessi ei ole mitenkään kesken.
Eli pelkkä kokemus ei todellakaan riitä, vaan siinä ptiää olla sitä asiantuntijuutta mukana. Siinä pitää se oma kokemus osata valjastaa sellaiseen hyötykäyttöön, että siitä on vielä hyötyä muillekkin. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Maailmassa vaan on olemassa ihmisiä joita ei joko pystytä parantamaan, tai ihmisä joille vaan ei kelpaa paraskaan."
Vai että harmi johtuu vain siitä että ihmisen sairautta ei pystytä parantamaan tai kelpaa paraskaan. Voi helvetti sentään :D
Kyllä harmi johtuu siitä että psykiatrian aineet aiheuttavat harmeja, eikä todellakaan kaikki saa lähellekään parasta hoitoa.Mikä hoito olisi sinut saanut parantumaan?
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mikä hoito olisi sinut saanut parantumaan?
Ihmisyydestä ja siihen liittyvästä kärsimyksestä on hankala parantua.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Maailmassa vaan on olemassa ihmisiä joita ei joko pystytä parantamaan, tai ihmisä joille vaan ei kelpaa paraskaan."
Vai että harmi johtuu vain siitä että ihmisen sairautta ei pystytä parantamaan tai kelpaa paraskaan. Voi helvetti sentään :D
Kyllä harmi johtuu siitä että psykiatrian aineet aiheuttavat harmeja, eikä todellakaan kaikki saa lähellekään parasta hoitoa.Harmi ei aina johdu siitä, mutta on ihmisiä joille kaikki on harmia. Ne yleensä kuuluu siihen ihmisjoukkoon, jolle paras ei riitä, eikä heitä pystytä parantamaan.
Et kai ole yksi heistä? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Harmi ei aina johdu siitä, mutta on ihmisiä joille kaikki on harmia. Ne yleensä kuuluu siihen ihmisjoukkoon, jolle paras ei riitä, eikä heitä pystytä parantamaan.
Et kai ole yksi heistä?Psykiatrian paras mitä moni saa ei ole parasta nähnytkään. Ja paras mitä muuten olen nähnyt ilman psykiatriaa on seuraava:
Kunnon ruokavalio, autonomisen hermoston tasapainottaminen, tunteidensa kokeminen ja niiden kokemisen salliminen, luonnolliset masennuslääkkeet: kärsimyksen ymmärtäminen osana elämää, henkisyys, liikkuminen, ystävät, luonto, merkitys elämälle, asteittainen aktivoituminen tekemään asioita, seksuaalisuuskin voisi piristää mutta lääkkeet vei sen pysyvästi pois ja niin päin pois. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Psykiatrian paras mitä moni saa ei ole parasta nähnytkään. Ja paras mitä muuten olen nähnyt ilman psykiatriaa on seuraava:
Kunnon ruokavalio, autonomisen hermoston tasapainottaminen, tunteidensa kokeminen ja niiden kokemisen salliminen, luonnolliset masennuslääkkeet: kärsimyksen ymmärtäminen osana elämää, henkisyys, liikkuminen, ystävät, luonto, merkitys elämälle, asteittainen aktivoituminen tekemään asioita, seksuaalisuuskin voisi piristää mutta lääkkeet vei sen pysyvästi pois ja niin päin pois.10 pistettä ja papukaijamerkki! 🏆
Kannatan ehdottomasti edellä tuotuja asioita, joilla on todella paljon merkitystä jokaisen yksilön henkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille, jaksamiselle, pärjäämiselle, selviytymiselle, sekä terveydelle.
Ja ehdottomasti kannattaa lopettaa kaikkien psyykelääkkeiden, etenkin neuroleptien käyttäminen. Niin kauan, kun psykiatriassa painotetaan lääkepohjaisia hoitoja kannattaa kiertää kaukaa heidän osastonsa. Millään lääkkeillä ei korjata, hoideta, tai paranneta oireiden taustalla olevia syitä. Ne eivät ole mikään taikasauva, joilla kaikki muuttuu ehjäksi ja paremmaksi. Psilosybiinipohjaiset lääkkeet ovat tässä kohtaa ehkä se ainoa poikkeus. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
10 pistettä ja papukaijamerkki! 🏆
Kannatan ehdottomasti edellä tuotuja asioita, joilla on todella paljon merkitystä jokaisen yksilön henkiselle ja fyysiselle hyvinvoinnille, jaksamiselle, pärjäämiselle, selviytymiselle, sekä terveydelle.
Ja ehdottomasti kannattaa lopettaa kaikkien psyykelääkkeiden, etenkin neuroleptien käyttäminen. Niin kauan, kun psykiatriassa painotetaan lääkepohjaisia hoitoja kannattaa kiertää kaukaa heidän osastonsa. Millään lääkkeillä ei korjata, hoideta, tai paranneta oireiden taustalla olevia syitä. Ne eivät ole mikään taikasauva, joilla kaikki muuttuu ehjäksi ja paremmaksi. Psilosybiinipohjaiset lääkkeet ovat tässä kohtaa ehkä se ainoa poikkeus.Noilla keinoilla palasin lääkesumutilasta takaisin työelämään. Kaikki lähtee aivoterveydestä ja autonomisen hermoston tasapainotilasta. Sen pohjalle rakennetaan. Psyykenlääkkeet aiheuttavat kemiallisen epätasapainotilan aivoihin joten niiden avulla on hankalampi rakentaa mitään pitävälle pohjalle.
Kohtuus kaikessa on hyvä ohjenuora myös elämälle. Osa luulee että joku tehosuorittaminen tekee onnelliseksi, ei tee, se syöksee autonomisen hermoston ylivireyteen. Hyvinvointi on jatkuvsa stressinhallintaa.
Aivot on ilman lääkkeitä neuroplastiset ja uusia hermoyhteyksiä syntyy joka päivä. Jokainen teko muokkaa aivoja. Jos esim räplää somea 24/7,keskittymiskyky laskee kuin lehmän häntä
Traumainformatiivisuuden lisäisin vielä listaan. Monen oirehdinnan takana on käsittelemättämät traumat mitkä elää myös kehossa.
Uskon että montaa ihmistä auttaisi holistinen psykiatrinen hoito. Nykyisellään se voi olla sitä, osittain mutta monia osa-alueita jää uupumaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Noilla keinoilla palasin lääkesumutilasta takaisin työelämään. Kaikki lähtee aivoterveydestä ja autonomisen hermoston tasapainotilasta. Sen pohjalle rakennetaan. Psyykenlääkkeet aiheuttavat kemiallisen epätasapainotilan aivoihin joten niiden avulla on hankalampi rakentaa mitään pitävälle pohjalle.
Kohtuus kaikessa on hyvä ohjenuora myös elämälle. Osa luulee että joku tehosuorittaminen tekee onnelliseksi, ei tee, se syöksee autonomisen hermoston ylivireyteen. Hyvinvointi on jatkuvsa stressinhallintaa.
Aivot on ilman lääkkeitä neuroplastiset ja uusia hermoyhteyksiä syntyy joka päivä. Jokainen teko muokkaa aivoja. Jos esim räplää somea 24/7,keskittymiskyky laskee kuin lehmän häntä
Traumainformatiivisuuden lisäisin vielä listaan. Monen oirehdinnan takana on käsittelemättämät traumat mitkä elää myös kehossa.
Uskon että montaa ihmistä auttaisi holistinen psykiatrinen hoito. Nykyisellään se voi olla sitä, osittain mutta monia osa-alueita jää uupumaan.Itselleni tärkein oli se uhriutumisen lopettaminen, sen jälkeen pystyin ottamaan omat vahvuuteni käyttöön ja yllätyksekseni niistä oli hyötyä uralla jota en koskaan sitä ennen ollut edes kuvitellut mahdolliseksi.
Vaikka kohdalleni on sattunut hoitovirheitä, eikä lääkkeiden käyttö ole suoranaisesti auttanut elämääni, niin uhriutumisen lopettamisen jälkeen, elän ihan hyvää elämää monella mittarilla mitattuna. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itselleni tärkein oli se uhriutumisen lopettaminen, sen jälkeen pystyin ottamaan omat vahvuuteni käyttöön ja yllätyksekseni niistä oli hyötyä uralla jota en koskaan sitä ennen ollut edes kuvitellut mahdolliseksi.
Vaikka kohdalleni on sattunut hoitovirheitä, eikä lääkkeiden käyttö ole suoranaisesti auttanut elämääni, niin uhriutumisen lopettamisen jälkeen, elän ihan hyvää elämää monella mittarilla mitattuna.Tämä on hyvä.
Kun katsoo eteenpäin, eikä taaksepäin, pääsee jo aika pitkälle. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tämä on hyvä.
Kun katsoo eteenpäin, eikä taaksepäin, pääsee jo aika pitkälle.Itse en anna koskaan anteeksi terveyteni vahingoittamista pseudotieteellä, mutta joka päivä elämä menee eteenpäin ja on helpompi unohtaakin.
Ehkä on helpompi hyväksyä asia kun ymmärtää maailmanmenon. Ihmiskunta on idiootti. Tuottaa turhaa krääsää ja tuhoaa ympäristön. pitää yllä oravanpyörää jossa sillä mitä rakennetaan ei ole väliä, tärkeintä on kilpailukyky, tuottavuus ja tehokkuus (ja tuottaa kaikkea turhaa siinä sivussa) mutta samaan aikaan yrittää pelastaa maailman. Vaihtelevalla menestyksellä.
Kun kyse on rahan ansainnasta, moraali usein hiipuu. Ahneus voi vaikuttaa kaikkeen, liikenneturvallisuuteen kulkuvälineissä, turvallisuuteen lääkkeissä.
Lääketieteessä se kellä on rahaa vaikuttaa siihen mitä tutkitaan ja millaisia hoitokeinoja. Lääkeyhtiöt käyttää markkinointiin enemmän massia kuin siihen tutkimukseen mitä seurauksia aineista on pitemmän päälle, negatiivisiakin. Markkinointi ei aina ole linjassa edes tieteellisen näytön kanssa. Hoitoja tuutataan ulos nopealla tahdilla ja usein vaillinaisella ymmärryksellä esim lääkinnällisten laitteiden ja lääkkeidrn pitkäaikaiskäytön vaikutuksista kehoon, ja myös kasvuun ja kehitykseen.
Opioidiepidemia on kärjistetty esimerkki problematiikasta mitä lääkemarkkinoinnissa voi olla. Näen täyttä epäeettisyyttä lääkeyhtiöiden promotoimassa "lääkkeet ei aiheuta riippuvuutta," (no hups heijakkaa aiheuttaa fyysistä riippuvuutta - dependence), ne muka korjaa aivokemioita. Ja p marjat. Ne tekee kemiallisia häiriöitä kehoon pitkässä käytössä ja laittaa homeostaasin horjumaan.
Olen kiinnostunut aivojen ja hermiston terveydeydestä ja periaatteeni on se että kuntoutan aivoterveyttä neurotoksiinien jälkeen mitä käytin liian pitkään. Uskon aivoterveyden olevan hyvinvoinnin a ja o. Olen yrittänyt satsata elintapoihin ja niillä aivojen kuntouttamiseen harmista. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itse en anna koskaan anteeksi terveyteni vahingoittamista pseudotieteellä, mutta joka päivä elämä menee eteenpäin ja on helpompi unohtaakin.
Ehkä on helpompi hyväksyä asia kun ymmärtää maailmanmenon. Ihmiskunta on idiootti. Tuottaa turhaa krääsää ja tuhoaa ympäristön. pitää yllä oravanpyörää jossa sillä mitä rakennetaan ei ole väliä, tärkeintä on kilpailukyky, tuottavuus ja tehokkuus (ja tuottaa kaikkea turhaa siinä sivussa) mutta samaan aikaan yrittää pelastaa maailman. Vaihtelevalla menestyksellä.
Kun kyse on rahan ansainnasta, moraali usein hiipuu. Ahneus voi vaikuttaa kaikkeen, liikenneturvallisuuteen kulkuvälineissä, turvallisuuteen lääkkeissä.
Lääketieteessä se kellä on rahaa vaikuttaa siihen mitä tutkitaan ja millaisia hoitokeinoja. Lääkeyhtiöt käyttää markkinointiin enemmän massia kuin siihen tutkimukseen mitä seurauksia aineista on pitemmän päälle, negatiivisiakin. Markkinointi ei aina ole linjassa edes tieteellisen näytön kanssa. Hoitoja tuutataan ulos nopealla tahdilla ja usein vaillinaisella ymmärryksellä esim lääkinnällisten laitteiden ja lääkkeidrn pitkäaikaiskäytön vaikutuksista kehoon, ja myös kasvuun ja kehitykseen.
Opioidiepidemia on kärjistetty esimerkki problematiikasta mitä lääkemarkkinoinnissa voi olla. Näen täyttä epäeettisyyttä lääkeyhtiöiden promotoimassa "lääkkeet ei aiheuta riippuvuutta," (no hups heijakkaa aiheuttaa fyysistä riippuvuutta - dependence), ne muka korjaa aivokemioita. Ja p marjat. Ne tekee kemiallisia häiriöitä kehoon pitkässä käytössä ja laittaa homeostaasin horjumaan.
Olen kiinnostunut aivojen ja hermiston terveydeydestä ja periaatteeni on se että kuntoutan aivoterveyttä neurotoksiinien jälkeen mitä käytin liian pitkään. Uskon aivoterveyden olevan hyvinvoinnin a ja o. Olen yrittänyt satsata elintapoihin ja niillä aivojen kuntouttamiseen harmista.Olen kiinnostunut aivojen ja hermoston kuntouttamisesta näistä neurotoksiineista. Uskon että mitokondrioiden toiminnan tukeminen (lääkkeet vaikuttaa negatiivisesti näihin) , suoliston hyvinvointi, aivoterveyden ja neurogeneesin luontainen edistäminen ja autonomisen hermoston tasapainottaminen on avain hyvinvointiin. Ja tunteiden kokeminen ja itsereflektiokyky.
Lääkkeillä ei saa kuin luottokorttivelkaa joka maksetaan ennemmin tai myöhemmin. Itse maksoin sen kaameina vieroitusoireina, ekstrapyramidaalioireina ja pahempina traumoina haitoista. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itse en anna koskaan anteeksi terveyteni vahingoittamista pseudotieteellä, mutta joka päivä elämä menee eteenpäin ja on helpompi unohtaakin.
Ehkä on helpompi hyväksyä asia kun ymmärtää maailmanmenon. Ihmiskunta on idiootti. Tuottaa turhaa krääsää ja tuhoaa ympäristön. pitää yllä oravanpyörää jossa sillä mitä rakennetaan ei ole väliä, tärkeintä on kilpailukyky, tuottavuus ja tehokkuus (ja tuottaa kaikkea turhaa siinä sivussa) mutta samaan aikaan yrittää pelastaa maailman. Vaihtelevalla menestyksellä.
Kun kyse on rahan ansainnasta, moraali usein hiipuu. Ahneus voi vaikuttaa kaikkeen, liikenneturvallisuuteen kulkuvälineissä, turvallisuuteen lääkkeissä.
Lääketieteessä se kellä on rahaa vaikuttaa siihen mitä tutkitaan ja millaisia hoitokeinoja. Lääkeyhtiöt käyttää markkinointiin enemmän massia kuin siihen tutkimukseen mitä seurauksia aineista on pitemmän päälle, negatiivisiakin. Markkinointi ei aina ole linjassa edes tieteellisen näytön kanssa. Hoitoja tuutataan ulos nopealla tahdilla ja usein vaillinaisella ymmärryksellä esim lääkinnällisten laitteiden ja lääkkeidrn pitkäaikaiskäytön vaikutuksista kehoon, ja myös kasvuun ja kehitykseen.
Opioidiepidemia on kärjistetty esimerkki problematiikasta mitä lääkemarkkinoinnissa voi olla. Näen täyttä epäeettisyyttä lääkeyhtiöiden promotoimassa "lääkkeet ei aiheuta riippuvuutta," (no hups heijakkaa aiheuttaa fyysistä riippuvuutta - dependence), ne muka korjaa aivokemioita. Ja p marjat. Ne tekee kemiallisia häiriöitä kehoon pitkässä käytössä ja laittaa homeostaasin horjumaan.
Olen kiinnostunut aivojen ja hermiston terveydeydestä ja periaatteeni on se että kuntoutan aivoterveyttä neurotoksiinien jälkeen mitä käytin liian pitkään. Uskon aivoterveyden olevan hyvinvoinnin a ja o. Olen yrittänyt satsata elintapoihin ja niillä aivojen kuntouttamiseen harmista.Siinä se juju onkin, että tapahtumia ei tarvitse hyväksyä, eikä unohtaa, jos ei siihen pysty, mutta ne on hyvä hyväksyä tapahtuneeksi, silloin on helpompi jatkaa elämäänsä.
Mitä lujemmin takertuu, jää jumiin menneisiin, sen vaikeampaa on tänä päivänä.
- Anonyymi
Lääketieteeseen perustuvassa länsimaisessa kulttuurissa puhutaan yllättävän paljon mielisairauksista ja mielisairaaloista, vaikka mielisairaalaverkostoa on lakkautettu ja mielenterveyspotilaat pärjäävät avohoidossa. Lääkitys on parantunut ja muutenkin on pystytty tukemaan arjessa selviämiseen liittyvissä aiheissa.
Monet mielisairaudet ja neurologisetkin sairaudet paranevat jonkin verran, kun keksittiin siideripissis. Välillä kannattaa vain juoda siideriä ja käydä pissalla ja keskittyä siihen. Se hoitaa länsimaisen ihmisen sekavuustilaan joutuneita aivoja yllättävän hyvin (oli lääkiksen opiskelijoiden keksintö 90-luvulla). Neurologiset sairaudet tyypillisimmillään aiheuttavat pissavaivoja ja neurologiset sairaudet joskus myös paranevat keskittymällä pissalla käymiseen. Jos joutuu rakkopunktioon, niin kannattaisi edes joskus miettiä vain pelkkää rakkopunktiota koko päivän ajan. Pissa-asioiden miettiminen hoitaa aivoja kuntoon.
Keuhkosairaalat ovat länsimaisessa kulttuurissa todellakin olemassa, eikä niitä pystytty lakkauttamaan. Keuhkolääkärit päättivät alkaa vastustamaan professori Laaksosta, joka oli keksinyt keinon parantaa allergioita ja astma. Kuuluisa sisäoopilaitos Eton perustuu siihen, että siellä on keuhkolääkärin suunnittelema astmahoito myös kouluikäisille. Keuhkosairaaloihin oli kehittynyt eräänlainen miesten sisäoppilaitos, koska niissä oikeasti joudutaan viettämään pitkiäkin aikoja.
Ruotsin johtama kapitalismi perustui kirjanpitäjien tekemiin tilinpäätöksiin ja tilinpäätöksistä saatiin paljon rahaa ruotsalaisille kerran vuodessa. Ekonomitkin sairastavat aina astmaa ja loppuvuosi meni keuhkosairaalassa. Nordea vaihtoi kirjanpitäjät kirjanpito-ohjelmaan 2000-luvulla, mutta keuhkosairaaloihin ei haluttu mihinkäänlaisia muutoksia. Astman tärkeys ruotsalaiselle miehelle pistää miettimään. Länsimaistakin löytyi yksi lepokoti kaikenlaisen touhuamisen vastapainoksi, eikä se ollut luostari.- Anonyymi
Kiitos tekstisi tuottamista hyvistä nauruista!
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kiitos tekstisi tuottamista hyvistä nauruista!
Yhdyn kyllä kiitoksiin, sen verran hyvää oli mielikuvituksen anti.
- Anonyymi
Tämä ei ole mikään asiantuntijapalsta. Kaikki, joilla on halua kirjoittaa, saavat osallistua tekemällä aloituksia ja kommentoimalla muita.
Asiantuntijat löytyvät muualta, kun niitä tarvitset. - Anonyymi
Lääketehtaiden asiantuntijuus ei ole mikään tae lääkkeiden tarpeellisuudesta juuri muuhun kuin bisneksen tekemiseen ja bisnes luistaa sitä paremmin mitä enemmän potilaita on jotka uskovat tarvitsevansa jotain lääkettä. Asiantuntijuutta käytetään enemmän totuuden salaamiseen kuin rehelliseen avoimuuteen pyrkivää tiedon levittämiseen. Itse en pyri ketään neuvomaan miten missäkin tilanteessa menetellä tuon lähinnä mielipiteeni esille vaihtoehtoisille näkemyksille jonka avulla jokainen voi itse perehtyä asiaan.
Ihmiset oirehtivat monestakin syystä ja paranevat näistä oireista monellakin tapaa ja yksi tapa on tiedostaminen siitä mitkä kaikki asiat näitä oireita voi aiheuttaa. Pelko on yksi merkittävä oireiden aiheuttaja eli noseboilmiö joka liittyy negatiiviisiin odotuksiin ja lasebo voi taas auttaa paranemaan näistä kunhan vain uskoo saavansa niistä apua. Nämä ilmiöt ovat tutkitustikin olemassa olevia ehkä parhaiten tunnetaan lääketutkimuksen lasebovaikutukset joissa lasebo osoittautuu yhtä tehokkaaksi kuin varsinainen lääkekin.
Kukaan ei voi kieltää etteikö esim. koronapandemiaan liittynyt voimakas pelotteluun perustuva uutisointi ja kansan psyykkeen manipulointi mitä erilaisemmin keinoin aina testauksesta rajoituksiin ja piikityksiin asti, jotta kansalaiset saadaan toimimaan niin kuin halutaan. Nämä pandemian masinoineet tahot tietävät aivan varmasti näiden asioiden merkityksen ihmisten terveydelle ja käyttävät tätä uskomuksiin perustuvaa mantraa lähinnä omaksi hyödykseen. Raha kun motivoi ihmiset tekemään kaikenlaista terveys ei niinkään toimii puheissa vain hämäyksenä tarkoitusperille.
Kannattaa kiinnitää huomio siihen mitä kykenee havaitsemaan sen sijaan, että sokeasti uskoisi mitä mistäkin kerrotaan. Sairaalakompleksien julmettu koko kun saattaa kertoa siitä, että kaikki sairaudet ovat lisääntyneet huomattavasti ei siitä jotta hoito olisi parantunut, koska muutenhan niitä ei tarvittaisi.- Anonyymi
Lääketiede on hyvä hoitamaan kehossa esim katkennutta jalkaa, tulehdusta, ynnä muuta. Mutta kroonisissa sairauksissa se on heikompi, usein hoidetaan vain oireita. Parasta olisi itse, tai yleisesti lääketieteessä enemmän satsata ennaltaehkäisyyn.
Itse olen oppinut kantapään kautta kuinka haitallisia aineita lääketieteessä suolletaan, olen aina tuntosarvet pystyssä nykyään kun pistän pilleriä kurkusta alas. Yllättävän vähän sitä on tarvinnut enää mitään lääkkeitä kun elää ns luomuelämää kunnon elintavoilla vältellen pillereitä. Ja ei ihan joka kolotukseen otakaan mitään.
- Anonyymi
Sekö on ainut asiantunta tällä alalla, joka hoitaa mielenterveyttä niillä synteettisillä pillereillä?
- Anonyymi
"Tämä ei ole mikään asiantuntijapalsta. Kaikki, joilla on halua kirjoittaa,
saavat osallistua tekemällä aloituksia ja kommentoimalla muita."
Tuo on totta!
Kiehtovaksi tämän "suoli24:n" tekee juuri se, että täällä
törmää kaikentasoisiin kirjoituksiin. Osa levittää
salaliittoteorioita ja näyttää hurahtaneen niihin.
Osa suoltaa tänne ennakkoluulojaan, joista näkee, että
tuossa ei nähdä ainakaan totuutta objektiivisesti.
Vain pieni osa kirjoituksista täällä on todella hyviä eli
terävän kriittisiä ja pohtimisen, oppimisen ja lukemisen arvoisia.
There is always room at the top. Eli huipulla on aina tilaa.
Vain tahalliset trollihäiriköt ja henkilökohtaiset loukkaukset
pitää bannata täältä. Ja niin pääosin tapahtuukin.- Anonyymi
Ensimmäinen ja paras apu, kun miettii mielenterveyttä, on se, kun katsoo peiliin.
Lähtee sitä kautta tutkailemaan, mikä on mennyt pieleen ja miksi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ensimmäinen ja paras apu, kun miettii mielenterveyttä, on se, kun katsoo peiliin.
Lähtee sitä kautta tutkailemaan, mikä on mennyt pieleen ja miksi.Mielenterveysasiat on monisyisiä. Aina itsetutkistelu ei ole ratkaisu
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mielenterveysasiat on monisyisiä. Aina itsetutkistelu ei ole ratkaisu
Ei se välttämättä olekaan ratkaisu kaikkeen, mutta apua siitä saattaa kuitenkin olla.
- Anonyymi
Suomi24lläkirjoittelee pohjasakka nimettömänä vankeja karanneita vankeja sairaita persoonallisuushäiriöitäkirjoittelevat ahdistuksissaan mitä sattuu.älä ota vakavasti minäkin kirjoitan mitä sattuu mieleen juolahtamaan intuitiolla vähän sinnepäin. Kiitos ja näkemiin
- Anonyymi
Mielenterveys palveluiden agenda on:
Työ vapauttaa.
Päättele siitä mitä se voi sisältää pahimmillaan.
Miten käy roskalle tässä maailmassa.- Anonyymi
Kyllä elämä voi vapauttaa ilman töitäkin.
Jos ei työtä kykene tekemään, voi silti elää ihan hyvää elämää, jos psyyke on kunnossa, tai ainakin edes joten kuten kunnossa.
- Anonyymi
Koska Suomessa pitäisi vielä olla mielipiteen ja ilmaisuvapaus. Vaikka sitä kyllä tunnutaan yhä enemmän haluavan rajoittaa hallitsevan eliitin toimesta.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Ja taas ammuttu kokkolassa
Kokkolaisilta pitäisi kerätä pois kaikki ampumaset, keittiöveitset ja kaikki mikä vähänkään paukku ja on terävä.424786- 612595
Helena Koivu on äiti
Mitä hyötyä on Mikko Koivulla kohdella LASTENSA äitiä huonosti . Vie lapset tutuista ympyröistä pois . Lasten kodista.2691749Milli-helenalla ongelmia
Suomen virkavallan kanssa. Eipä ole ihme kun on etsintäkuullutettu jenkkilässäkin. Vähiin käy oleskelupaikat virottarell2611716Kuinka kauan
Olet ollut kaivattuusi ihastunut/rakastunut? Tajusitko tunteesi heti, vai syventyivätkö ne hitaasti?1151659Kun näen sinut
tulen iloiseksi. Tuskin uskallan katsoa sinua, herätät minussa niin paljon tunteita. En tunne sinua hyvin, mutta jotain531216Ja taas kerran hallinto-oikeus että pieleen meni
Hallinto-oikeus kumosi kunnanhallituksen päätöksen vuokratalojen pääomituksesta. https://sysmad10.oncloudos.com/cgi/DREQ941197Löydänköhän koskaan
Sunlaista herkkää tunteellista joka jumaloi mua. Tuskin. Siksi harmittaa että asiat meni näin 🥲1331127- 681121
Purra saksii taas. Hän on mielipuuhassaan.
Nyt hän leikkaa hyvinvointialueiltamme kymmeniä miljoonia. Sotea romutetaan tylysti. Terveydenhoitoamme kurjistetaan. ht2721106