Uusi ikävä ilmiö. Hyvät työkaverit jäävät eläkkeelle ja muuttavat jonnekin kotiseuduilleen. Sinne menevät kivat tapaamiset ja kahvittelut. Nyt on jo kolme ilmoittanut lähtevänsä, kun ukkonsa haluavat ja Helsingissä on niin kallista.
Kaikenlaista ja ikävä tulee! Ei kulje julkiset, niin en edes ajattele jonnekin korpeen lähteväni.
Kaikenlaista ja ikävä tulee! Ei kulje julkiset, niin en edes ajattele jonnekin korpeen lähteväni.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Kylläpä ne työkaverit jäävät muutenkin, kun eläkkeelle jää.
Hyvin harvassa on sellaiset henkilöt, joihin työpaikalla ystävystyy eikä se ole tarkoituskaan, työkaverit ei ole ystäviä. Joku pieni lafka voi olla toista.
Keitä tuttuja siellä vanhalla synnyinseudulla enää on. Pari sisarta ehkä ja serkkua, pitikö heidän kanssa ennenkään tiivistä yhteyttä.
Kävin viime kesänä synnyinseudulla, ei näkynyt ainuttakaan tuttua ja sentään pyörin tansseissa, hautausmaalla, kahdessa kaupassa ja kesäteatterissa.
Mutta kaikkea hyvää heille jotka lähtevät, minä menisin vain pakosta, tottakai oitis jos E-Suomessa ei pystyisi asumaan. Sitä paitsi kaupan tuotteet siellä on kalliita, huonot tarjoukset ja kallis bensa kun kilpailu puuttuu, niin ettei elintaso siellä halvempaa ole.
Se on se nostalgia, tunne, että sinne kuuluu, juurille. Ei ihmiset ole tärkeitä.
ja näillä kolmella on nimenomaan ukot, jotka sinne korpeen haluavat. Nämä naispuoliset itsekin ihmettelevät, että mitä siellä tekevät. On se vaan niin surkeeta, kun lähtemään joutuvat. Meillä on ollut niin mukavia yhteisiä tapaamisia ja juttuja.
Ovatko nämä naiset sieltä "korvesta" tai mistälie myös kotoisin, vai ainoastaan heidän puolisonsa? Muuttaavat puolisoidensa takia?
Jos eivät omille kotiseuduilleen muuta, niin huonompi juttu, eivät osaa enää kotiutua.
Pariskunnat ovat suunnilleen samoilta seuduilta, mutta ukot haluavat korpeen takaisin, naispuoliset eivät, kun siellä ei ole enää mitään. Joutuvat kuitenkin lähtemään, kun ukot haluavat. Muuttavat, kun ovat naimisissa. Pakkomuutto! On se niin väärin.
Toivottavasti naisilla ainakin on ajokortit ja omat autot jos matkaa kaupoille ja asioille on pitkästi. Syrjäseuduilla julkinen liikenne on huonoa mikäli edes on.
Meillä homma meni aikanaan päinvastoin. Muutin miehen takia kauas pohjoiseen, töitä oli ja niitä tehtiin. Koko ajan itselläni kuitenkin oli "vierasolo" oudossa paikassa.
Ero tuli, ja siitä jonkin aikaa meni, niin kaatui firma jossa olin töissä.
Muutin takaisin tänne kotiseudulle. Nyt on hyvä. Julkinen liikenne toimii, en tarvitse omaa autoa. Kauppoja on lähellä, ja kaikki palvelut lähellä.
Entinen mies siellä kaukana saa uuden vaimonsa kanssa miettiä miten pärjäävät vanhenevassa ok-talossa iän tuodessa omat vaikeutensa.
O n p a ...
Pääseehän sieltä takaisin mutta kalliiksi tulee. No toivottavasti viihtyvät.
Aluksi 60-70 luvun vaihteessa meitä oli samasta maakunnasta useampi pariskunta. Taisivat ihan jokainen muuttaa parin kolmen vuoden kuluttua takaisin, me jäimme. Nyt toinen miestä ei ole enää hengissäkään niin että sellainen muutto hänelle, mutta kotiseudulle emme kumpikaan halunneet koskaan. Kyllä täällä E-Suomessa on ollut paras elämä meille. Koko ajan töitä ja lapsilla harrastukset ja oppilaitokset lähellä.
Tuttaville kävi niin että 30v jälkeen ei kotipaikkakunnalla enää tuttuja löytynyt eikä ollut enää paljoa hengissäkään. Pettymys joka tuli vaan maksamaan.
No joo.
Ite en ole haaveillut ikinä kotipuoleen muuttamisesta. Ei paikkakunnasta kummempaa vikaa, mutta asukkaat perseestä. Potunviljelijöitä ja lestaateja puolet.
Toki tolokunkin ihmisiä. Tässä vuosikymmenten kuluessa hokannut, nekin vähentyneet ja vähenevät jatkuvasti. Luonnollista poistumaan. Aikoinaan tunsi ainakin ulkonäöltä liki kaikki, nykyisin harvoin tuttuihin törmää. Ja nekin usein niitä, joita ei välittäisi nähdä.
Aika varmaan monilla kullannut muistoja. Todellisuus ei niin ruusuista. Vaikka oiskin sukua jne, ainakin pönden käytännön ongelmat unohtuneet. Ei julkista liikennettä. Auto pitää olla, entä sitten, kun auto rikki, tai kortti otettu pois?
Palvelut hikiset, ei ole osulassa sushia, ravintolaa ei välttämättä ollenkaan. Terveyspalvelut missä lie naapuri kaupungissa. Vanhusten huolto kans, jos yleensä on. Ei Alkoa, ei lidliä, ei elintarvike liikettä... Harrastusmahdollisuuksia pururata, seurat, tai kerran vuodessa hirvipeijaiset. Kännykkä kuuluu, jos kuuluu, sama netin kans... Listaa vois jatkaa pitkästikkin.
Mutta siis, vaikka palvelut ois kohtalaiset, tutut vähissä.
Työkavereita tullut ja mennyt. Itellä kertynyt muutama enenpi tuttu, joitten kans myöhemminkin tekemisissä. Työkavereita kun monenlaisia, suurta osaa ei edes välitä muistella.
Oisko niin, sä oot liikaa kiinni työkuvioissa, muuten kaverit katteluksessa?
Noh, ajattele positiivisesti. Tuurillaan entiset duunikamut kutsuu sut pöndelle kylään. Etenkin, jos uudessa kodissa ei olekkaan kivaa.
Mutta juu, moni voi yllättyä, kun muuttaa takas kotipuoleen. Tuskin monesti iloisesti.
=DW=
=
Kaikilla on mökit siellä, minne aikovat muuttaa ja viettävät siellä aikaa, kun ukkonsa niin haluavat. Naiset kyllä tietävät, mikä on edessä kotipuoleen muuttaessa. Juuri siksi eivät halua sinne kokonaan lähteä. Mutta minkäs tekevät, kun ukkonsa ovat niin päättäneet!
Enkä ole todellakaan ”kiinni työkuvioissa”, kun en kysyttäessä ole koskaan töissä ollutkaan. Enkä välitä sinne korpeen mennä, kun ei siellä ole mitään. Pelkkää tyhjää! Eikä minulla ole autoakaan, millä sinne menisin. Helsingissä meillä on yhdessä kaikenlaista menoa ja tekemistä.
"Ukkonsa ovat niin päättäneet" Hohhoijaa. Eikö tuollaiset asiat päätetä yhdessä? Liekö enää tätä päivää että mies vie ja nainen vikisee?
Miten ”yhdessä”? Jos toinen haluaa ja toinen ei!
Eikös silloin pidä tehdä jonkinlainen kompromissi?
Olisiko se silloin ero?
Kyllä ne julkiset kulkee korvessakin, tosin omasta autosta on aina etua.
Minä en lähtisi kirveelläkään Helsinkiin, jossa kaikilla ihmisillä on hirveä kiire jonnekin ja katukuva on todella säälittävä pultsareineen ja jengeineen. Mitä ihmettä siellä eläkeläinen tekee, jos vaihtoehtona on kiva pikkukaupunki tai maaseutu?
Täällä voi Elää.
Ei läheskään joka paikassa maaseuduilla ja pikkukunnissa enää kulje julkista liikennettä. Omalta kylältäni josta aikanaan lähdin, loppui bussiliikenne jo 1980-luvulla. Oma auto on oltava, kauppoihin ja terveyskeskukseen 20 km.
Helsinkiin en minäkään muuttaisi, Helsinki on pilattu. Onneksi etelä-, varsinais-, ja keski-suomessa vielä löytyy muitakin kaupunkeja, joissa ihminen viihtyy ja saa elää.
Minulle riitti aikoinaan Helsinkiä 10 vuotta "olosuhteiden pakosta". Onneksi pääsin muuttamaan pois eikä ikävä sinne ole ollut.
Entäs lapset, eikös heillä ole mitään sanomista vanhempiensa muuttoon? Tapaamiset harvenevat ja lapsenlapset vieraantuvat isovanhemmista.
Sehän voi olla yksi tarkoitus.
Lapsetko iän kaiken saisivat määrätä mitä vanhemmat saavat tehdä ?
Ovat kyllä sanoneet eriävän mielipiteensä, mutta mitä siitä on apua, jos ukonjäärä on maalainen?
Ymmärrän oikein hyvin, että ihmiset muuttavat eläkkeelle jäätyään
sinne minne kaipaavat. Se vapaus on ihmisillä ja elää on rajallinen.
Haaveitaan pitää toteuttaa.
Täällä maaseudulla asuneena, ja murroksen nähneenä , semmonen huomio. Kun näitä paluumuuttajia on nähnyt, niin joskus tuntuu, että niillä on kuvitelma, että palaavat siiten 70 luvunaikaiseen maaseutuun hyvine ja "huonoine* puolineen..
Maaseutu on muuttunut, ja entiset kaverit on ikämiehiä, eikä ne jaksa muistella nuoruudenaikaisia sankaritekoja, joita paluumuuttajat mielellään muistelevat.
Itsellä semmonen tuntuma, että jos kymmeniä vuosia ilman tapaamista, niin ei siitä enää ns, kaveria tule.
K kotton
Näin muuten monen kohdalla on. Ei "kotipuoli" ole enää sama kuin
montakymmentä vuotta sitten. Ei ole kaikkia samoja ihmisiäkään.
Toisaalta monet ovat pitäneet yhteyttä ja ovat käyneet kotipuolessa
ja moni hankki pois muutettuaan loma-asunnonkin kotipuolestaan.
Suomi on kesämökkien maa.
En muuttaisi kotiseudulleni enää asumaan. Kovin on kutistunut kunta ja palvelut viety. Kuitenkin käyn siellä joka kesä fiilistelemässä ja muistelemassa tuttujen paikkojen äätellä vaikka kovasti paikka on muuttunut eikä yuttujakaan juuri montaa edes siellä ole.
Jollain tapaa rakas ja muistoja herättävä paikka kuitenkin vaikka asuin siellä vain 18 vuotta.
Nykyään on useita keinoja pitää yhteyttä välimatkojenkin päästä. Puhelut, some yms. Ei vanhoja kavereita tarvitse unohtaa vaikka muuttaakin.
Kyllä. Jos digivälineiden käyttö onnistuu yhteydenpitohan on vain ihmisistä kiinni. Haluaako pitää yhteyttä vai ei.
Ei se kuitenkaan ole sama, kuin live- tapaaminen.