MS poistaa lisenssejä milivaltaisesti

Ammattilainen ei käytä windowsia. Ja syykin on selvä!
-------------------------------------------------------------------

Zelenskyin tuhopolttoja sarjassa:

Hiihtokeskuksen hotelli liekeissä Turkissa – ainakin kuusi kuollut ja 31 loukkaantunut
Paikallisen kuvernöörin mukaan tulipalo sai alkunsa hotellin neljännestä kerroksesta, jossa on ravintola.

Aloittaja on aika pahasti sekaisin. Lykkää tänne satunnaisia tekstinpätkiä jostain roskasivustoilta konekäännöksen kautta suomennennettuina.

Bidenin Ukrainan katastrofia valmisteltiin vuosikymmeniä
Amerikkalaiset turvakraatit painostivat ekspansiopolitiikkaa 1990-luvulla, mikä asetti lännen ja Venäjän vastakkainasettelun tielle.

18. tammikuuta 2025
Presidentti Joe Biden ja Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyy saapuvat tiedotustilaisuuteen Valkoiseen taloon 12. joulukuuta 2023 Washingtonissa [Andrew Harnik/APPresidentti Joe Biden on päättämässä sen, mitä monet pitävät katastrofaalisena presidenttikautena. Hänen lähtönsä Valkoisesta talosta saattaa merkitä käännekohtaa sekä Venäjän ja Ukrainan välisessä konfliktissa että kolmen vuosikymmenen ajan huonosti harkitun lännen politiikassa, joka johti Venäjän vieraantumiseen ja sen demokraattisen hankkeen romahtamiseen. Mutta se riippuu tulevan presidentin Donald Trumpin kyvystä olla toistamatta edeltäjiensä virheitä.
Venäjän presidentti Vladimir Putin päätti käynnistää täysimittaisen hyökkäyksen Ukrainaan, mutta maaperää tälle konfliktille valmistelivat Yhdysvaltain turvakraatit 1990-luvulla. Tuolloin Venäjä oli juuri noussut Neuvostoliiton hajoamisesta paljon heikompana ja hajaantuneena, kun taas Venäjän johto, niin idealistinen ja kykenemätön kuin tuolloinkin oli, työskenteli olettamuksella, että täysimittainen integraatio länteen oli väistämätöntä.
Tuolloin tehdyt päätökset saivat aikaan vastakkainasettelun Venäjän ja lännen välillä, joka saavutti loogisen huipentumansa Bidenin presidenttikaudella.
Ongelmana ei koskaan ollut Naton – Neuvostoliittoa vastaan ​​luodun turvallisuussopimuksen – ja Euroopan unionin laajentuminen itään sinänsä, vaan Venäjän sulkeminen pois tästä prosessista.
Ratkaisevaa on, että tämä lähestymistapa vei Ukrainan euroatlanttisen yhdentymisen tielle, kun Venäjä pidettiin siitä poissa. Tämä loi eron kahden kansan välille, jotka ovat läheisesti sidoksissa toisiinsa historian, taloudellisten ja ihmisten välisten suhteiden kautta. Se vauhditti myös Venäjän turvallistamista ja demokratian taantumista Putinin aikana.
Tämä lopputulos ei ollut koskaan ennalta määrätty, ja sen saavuttaminen vaati amerikkalaisilta turvallisuudelta armottomia ponnisteluja.
Yksi menetetyistä mahdollisuuksista toiseen suuntaan oli rauhankumppanuusohjelma, jonka Clintonin hallinto käynnisti virallisesti vuonna 1994. Sen tarkoituksena oli tasapainottaa entisten Varsovan liiton maiden halu liittyä Natoon ja tärkeä tavoite pitää Venäjä mukana. suurena ydinvoimana ja uutena demokratiana, jolla on selkeästi länsimielinen hallitus.
Venäjä liittyi siihen, mutta kuten amerikkalainen historioitsija Mary Sarotte kirjoittaa kirjassaan Not One Inch, tämä hyödyllinen kehys suistui raiteilta sen perustamisen aikana pieni määrä Washingtonin turvakraatteja.
Hän puhuu erityisesti "laajentumistroikasta", joka koostui Daniel Friedistä, Alexander Vershbow'sta ja Richard Holbrookesta, jotka puolustivat Naton aggressiivista laajentamista Moskovan protesteja piittaamatta.
Sarotte mainitsee myös John Herbstin kirjoittaneen myöhemmän raportin epävirallisista lupauksista Naton laajentumatta jättämisestä Neuvostoliiton johtajalle Mihail Gorbatšoville, mikä, kuten hän ehdottaa, muovaili Yhdysvaltain politiikkaa jättää huomiotta Venäjän valitukset Naton laajentumisesta aina sen rajoille asti. tulevina vuosikymmeninä.
Heijastamaton ylimielisyys ja riemuvoitto, jota nämä securokraatit ilmentävät, voidaan nähdä myös itse Bidenissä, joka tuolloin oli merkittävä kongressin jäsen. Vuoden 1997 videolla hän pilkkasi Moskovan protesteja Naton laajentumista vastaan ​​sanomalla, että Venäjän olisi omaksuttava Kiina ja Iran, jos se pysyisi peräänantamattomana. Hän selvästi oletti sen tuolloin absurdiksi ja epärealistiseksi skenaarioksi – luuli kenties, että Venäjällä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pysyä läntisellä kiertoradalla. Mutta se osoittautui täsmälleen hänen mielestään älykkääksi vitsiksi.
Haukkamaisessa Venäjä-politiikassaan Biden löysi halukkaan kumppanin Ukrainan presidentistä Volodymyr Zelenskyystä. Ei ole sattumaa, että Zelenskyyn massiivinen käänne suhteissa Venäjään alkoi Bidenin astuessa virkaan.
Ukrainan presidentti oli valittu lupauksella, että hän lopettaisi kiehuvan konfliktin, joka alkoi Venäjän Krimin liittämisestä vuonna 2014. Hän tapasi Putinin Pariisissa joulukuussa 2019 ja molemmat sopivat tulitauosta Donbasin alueella. osapuolet olivat suurelta osin kunnioittaneet ja vähentäneet kuolleiden määrän lähes nollaan.

Anonyymi kirjoitti:

Bidenin Ukrainan katastrofia valmisteltiin vuosikymmeniä
Amerikkalaiset turvakraatit painostivat ekspansiopolitiikkaa 1990-luvulla, mikä asetti lännen ja Venäjän vastakkainasettelun tielle.

18. tammikuuta 2025
Presidentti Joe Biden ja Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyy saapuvat tiedotustilaisuuteen Valkoiseen taloon 12. joulukuuta 2023 Washingtonissa [Andrew Harnik/APPresidentti Joe Biden on päättämässä sen, mitä monet pitävät katastrofaalisena presidenttikautena. Hänen lähtönsä Valkoisesta talosta saattaa merkitä käännekohtaa sekä Venäjän ja Ukrainan välisessä konfliktissa että kolmen vuosikymmenen ajan huonosti harkitun lännen politiikassa, joka johti Venäjän vieraantumiseen ja sen demokraattisen hankkeen romahtamiseen. Mutta se riippuu tulevan presidentin Donald Trumpin kyvystä olla toistamatta edeltäjiensä virheitä.
Venäjän presidentti Vladimir Putin päätti käynnistää täysimittaisen hyökkäyksen Ukrainaan, mutta maaperää tälle konfliktille valmistelivat Yhdysvaltain turvakraatit 1990-luvulla. Tuolloin Venäjä oli juuri noussut Neuvostoliiton hajoamisesta paljon heikompana ja hajaantuneena, kun taas Venäjän johto, niin idealistinen ja kykenemätön kuin tuolloinkin oli, työskenteli olettamuksella, että täysimittainen integraatio länteen oli väistämätöntä.
Tuolloin tehdyt päätökset saivat aikaan vastakkainasettelun Venäjän ja lännen välillä, joka saavutti loogisen huipentumansa Bidenin presidenttikaudella.
Ongelmana ei koskaan ollut Naton – Neuvostoliittoa vastaan ​​luodun turvallisuussopimuksen – ja Euroopan unionin laajentuminen itään sinänsä, vaan Venäjän sulkeminen pois tästä prosessista.
Ratkaisevaa on, että tämä lähestymistapa vei Ukrainan euroatlanttisen yhdentymisen tielle, kun Venäjä pidettiin siitä poissa. Tämä loi eron kahden kansan välille, jotka ovat läheisesti sidoksissa toisiinsa historian, taloudellisten ja ihmisten välisten suhteiden kautta. Se vauhditti myös Venäjän turvallistamista ja demokratian taantumista Putinin aikana.
Tämä lopputulos ei ollut koskaan ennalta määrätty, ja sen saavuttaminen vaati amerikkalaisilta turvallisuudelta armottomia ponnisteluja.
Yksi menetetyistä mahdollisuuksista toiseen suuntaan oli rauhankumppanuusohjelma, jonka Clintonin hallinto käynnisti virallisesti vuonna 1994. Sen tarkoituksena oli tasapainottaa entisten Varsovan liiton maiden halu liittyä Natoon ja tärkeä tavoite pitää Venäjä mukana. suurena ydinvoimana ja uutena demokratiana, jolla on selkeästi länsimielinen hallitus.
Venäjä liittyi siihen, mutta kuten amerikkalainen historioitsija Mary Sarotte kirjoittaa kirjassaan Not One Inch, tämä hyödyllinen kehys suistui raiteilta sen perustamisen aikana pieni määrä Washingtonin turvakraatteja.
Hän puhuu erityisesti "laajentumistroikasta", joka koostui Daniel Friedistä, Alexander Vershbow'sta ja Richard Holbrookesta, jotka puolustivat Naton aggressiivista laajentamista Moskovan protesteja piittaamatta.
Sarotte mainitsee myös John Herbstin kirjoittaneen myöhemmän raportin epävirallisista lupauksista Naton laajentumatta jättämisestä Neuvostoliiton johtajalle Mihail Gorbatšoville, mikä, kuten hän ehdottaa, muovaili Yhdysvaltain politiikkaa jättää huomiotta Venäjän valitukset Naton laajentumisesta aina sen rajoille asti. tulevina vuosikymmeninä.
Heijastamaton ylimielisyys ja riemuvoitto, jota nämä securokraatit ilmentävät, voidaan nähdä myös itse Bidenissä, joka tuolloin oli merkittävä kongressin jäsen. Vuoden 1997 videolla hän pilkkasi Moskovan protesteja Naton laajentumista vastaan ​​sanomalla, että Venäjän olisi omaksuttava Kiina ja Iran, jos se pysyisi peräänantamattomana. Hän selvästi oletti sen tuolloin absurdiksi ja epärealistiseksi skenaarioksi – luuli kenties, että Venäjällä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pysyä läntisellä kiertoradalla. Mutta se osoittautui täsmälleen hänen mielestään älykkääksi vitsiksi.
Haukkamaisessa Venäjä-politiikassaan Biden löysi halukkaan kumppanin Ukrainan presidentistä Volodymyr Zelenskyystä. Ei ole sattumaa, että Zelenskyyn massiivinen käänne suhteissa Venäjään alkoi Bidenin astuessa virkaan.
Ukrainan presidentti oli valittu lupauksella, että hän lopettaisi kiehuvan konfliktin, joka alkoi Venäjän Krimin liittämisestä vuonna 2014. Hän tapasi Putinin Pariisissa joulukuussa 2019 ja molemmat sopivat tulitauosta Donbasin alueella. osapuolet olivat suurelta osin kunnioittaneet ja vähentäneet kuolleiden määrän lähes nollaan.

Lue lisää

Ompa hyvä artikkeli!

Anonyymi kirjoitti:

Bidenin Ukrainan katastrofia valmisteltiin vuosikymmeniä
Amerikkalaiset turvakraatit painostivat ekspansiopolitiikkaa 1990-luvulla, mikä asetti lännen ja Venäjän vastakkainasettelun tielle.

18. tammikuuta 2025
Presidentti Joe Biden ja Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyy saapuvat tiedotustilaisuuteen Valkoiseen taloon 12. joulukuuta 2023 Washingtonissa [Andrew Harnik/APPresidentti Joe Biden on päättämässä sen, mitä monet pitävät katastrofaalisena presidenttikautena. Hänen lähtönsä Valkoisesta talosta saattaa merkitä käännekohtaa sekä Venäjän ja Ukrainan välisessä konfliktissa että kolmen vuosikymmenen ajan huonosti harkitun lännen politiikassa, joka johti Venäjän vieraantumiseen ja sen demokraattisen hankkeen romahtamiseen. Mutta se riippuu tulevan presidentin Donald Trumpin kyvystä olla toistamatta edeltäjiensä virheitä.
Venäjän presidentti Vladimir Putin päätti käynnistää täysimittaisen hyökkäyksen Ukrainaan, mutta maaperää tälle konfliktille valmistelivat Yhdysvaltain turvakraatit 1990-luvulla. Tuolloin Venäjä oli juuri noussut Neuvostoliiton hajoamisesta paljon heikompana ja hajaantuneena, kun taas Venäjän johto, niin idealistinen ja kykenemätön kuin tuolloinkin oli, työskenteli olettamuksella, että täysimittainen integraatio länteen oli väistämätöntä.
Tuolloin tehdyt päätökset saivat aikaan vastakkainasettelun Venäjän ja lännen välillä, joka saavutti loogisen huipentumansa Bidenin presidenttikaudella.
Ongelmana ei koskaan ollut Naton – Neuvostoliittoa vastaan ​​luodun turvallisuussopimuksen – ja Euroopan unionin laajentuminen itään sinänsä, vaan Venäjän sulkeminen pois tästä prosessista.
Ratkaisevaa on, että tämä lähestymistapa vei Ukrainan euroatlanttisen yhdentymisen tielle, kun Venäjä pidettiin siitä poissa. Tämä loi eron kahden kansan välille, jotka ovat läheisesti sidoksissa toisiinsa historian, taloudellisten ja ihmisten välisten suhteiden kautta. Se vauhditti myös Venäjän turvallistamista ja demokratian taantumista Putinin aikana.
Tämä lopputulos ei ollut koskaan ennalta määrätty, ja sen saavuttaminen vaati amerikkalaisilta turvallisuudelta armottomia ponnisteluja.
Yksi menetetyistä mahdollisuuksista toiseen suuntaan oli rauhankumppanuusohjelma, jonka Clintonin hallinto käynnisti virallisesti vuonna 1994. Sen tarkoituksena oli tasapainottaa entisten Varsovan liiton maiden halu liittyä Natoon ja tärkeä tavoite pitää Venäjä mukana. suurena ydinvoimana ja uutena demokratiana, jolla on selkeästi länsimielinen hallitus.
Venäjä liittyi siihen, mutta kuten amerikkalainen historioitsija Mary Sarotte kirjoittaa kirjassaan Not One Inch, tämä hyödyllinen kehys suistui raiteilta sen perustamisen aikana pieni määrä Washingtonin turvakraatteja.
Hän puhuu erityisesti "laajentumistroikasta", joka koostui Daniel Friedistä, Alexander Vershbow'sta ja Richard Holbrookesta, jotka puolustivat Naton aggressiivista laajentamista Moskovan protesteja piittaamatta.
Sarotte mainitsee myös John Herbstin kirjoittaneen myöhemmän raportin epävirallisista lupauksista Naton laajentumatta jättämisestä Neuvostoliiton johtajalle Mihail Gorbatšoville, mikä, kuten hän ehdottaa, muovaili Yhdysvaltain politiikkaa jättää huomiotta Venäjän valitukset Naton laajentumisesta aina sen rajoille asti. tulevina vuosikymmeninä.
Heijastamaton ylimielisyys ja riemuvoitto, jota nämä securokraatit ilmentävät, voidaan nähdä myös itse Bidenissä, joka tuolloin oli merkittävä kongressin jäsen. Vuoden 1997 videolla hän pilkkasi Moskovan protesteja Naton laajentumista vastaan ​​sanomalla, että Venäjän olisi omaksuttava Kiina ja Iran, jos se pysyisi peräänantamattomana. Hän selvästi oletti sen tuolloin absurdiksi ja epärealistiseksi skenaarioksi – luuli kenties, että Venäjällä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin pysyä läntisellä kiertoradalla. Mutta se osoittautui täsmälleen hänen mielestään älykkääksi vitsiksi.
Haukkamaisessa Venäjä-politiikassaan Biden löysi halukkaan kumppanin Ukrainan presidentistä Volodymyr Zelenskyystä. Ei ole sattumaa, että Zelenskyyn massiivinen käänne suhteissa Venäjään alkoi Bidenin astuessa virkaan.
Ukrainan presidentti oli valittu lupauksella, että hän lopettaisi kiehuvan konfliktin, joka alkoi Venäjän Krimin liittämisestä vuonna 2014. Hän tapasi Putinin Pariisissa joulukuussa 2019 ja molemmat sopivat tulitauosta Donbasin alueella. osapuolet olivat suurelta osin kunnioittaneet ja vähentäneet kuolleiden määrän lähes nollaan.

Lue lisää

Zelenskyi häviää sodan! Heh heh hah hah.

Mieti sitä v ajakki!

Sitä siittä seuraa että sun Windows 8.1 lisenssisi katoaa!