Epäpätevä lääkäri

Tässä minä olin. Epäpätevä lääkäri oikean lääkärin palkalla ̶ mikäs sen mukavampaa. Jos vielä kerrotaan lisää näitä olemattoman totuuden tynkiä, niin oikeastaan olin gynekologi ̶ siis lääkäri, joka oli erikoistunut naistentauteihin.
Mutta olinko minä lääkäri ̶ siis minkäänlainen lääkäri? ̶ No en todellakaan, vaan olin ajautunut tähän tehtävääni erään muun asian yhteydessä. Todellisuudessa olin joutunut auttamaan erästä opiskeluaikaista ystävääni eräässä hänen pikku ongelmassaan ja siinä yhteydessä olin olosuhteiden pakosta joutunut tituleeraamaan itseäni ”Lääkäriksi” ̶ sillä tuo silloinen diagnoosini oli osunut kohdalleen ja tuon tapahtuman jatkona eräs yliopistotuttavani sai hommattua minulle leiman, numeron ja nimenkirjoitusoikeuden ̶ nuo viimemainitut asiat kuittailin pikkuhiljaa pirturesepteillä. Kaikki tuo edellä mainittu oli johtanut lopulta siihen, että olin nyt tämän pikkukunnan yleislääkäri. Jos tarkasteltiin lääkärin palkkoja yleisesti, niin ansioni olivat aivan toivottomat, mutta peilasin tilannetta siihen, että minulla ei ollut oikeastaan edes siivoojan pätevyyttä joten tyydyin olemaan tyytyväinen.

Jos totta puhutaan, niin tällaisen pienen paikkakunnan lääketieteelliset ongelmat olivat varsin vaatimattomia. Oman väristyksen asiaan toi tosin se, että saatoin potilaan kanssa keskustellessani mainita, että olin ”gynekologi”.
Kunnanjohtajan vaimo ja seurakunnan sisaret kävivät tasaisin väliajoin esittelemässä jalkoväliään ja kyselemässä, että olikohan kysymyksessä mahdollisesti jokin sukupuolitauti. En edes tiennyt millaisia vaikutuksia sukupuolielimiin jotkin järeät sukupuolitaudit saattoivat aiheuttaa, mutta jo näppituntumalla saatoin aavistaa, että pikkupaikkakunnalla ei mitään hiivatulehdusta vakavampaa esiintynyt, joten saatoin löytää oireenmukaisen lääkkeen ihan vain Pharmacica Fennicaa selailemalla.
Suoraan sanottuna työ oli tylsää ja palkka hyvä. Pienellä paikkakunnalla oli vain pari ravintolaa, mutta arvolleni ei ollut sopivaista istuskella niissä jatkuvasti ̶ mutta silloin tällöin poikkesin nauttimassa hyvin ansaitun konjakin. Mieleni hekumoi sillä ajatuksella, että tiesin noiden paikkakunnan napamiesten vaimojen ja tyttärien arimmat salaisuudet.
Vaihtelua työhöni toivat keväät ̶ kuinkas muuten. Naiseuden kynnyksellä olevien nuorien tyttöjen lisääntymisvietti kiihtyi ja he halusivat ”varmuuden vuoksi” tulla gynekologin tutkittavaksi.
Tiesin jo päällepäin noista nuorista naisista ̶ vaikken mikään lääkäri ollutkaan, että terveitä he olivat. Olin myös huomannut, että osalla noista nuorista naisista oli vain tarve päästä miehen kopeloitavaksi.

Syksy ja kevät muodostivat liikkuvan vaiheen kunnanlääkärin elämään. Tehtäviini kuului terveystarkastusten teko lapsille keväisin ja syksyisin.
Oli toukokuun loppupuoli ja ajelin taas erään syrjäkylän koululle. Minulla oli autona iso amerikkalainen De Soto, ja se ei ollut paras mahdollinen auto rospuuton raiskaamille teille.
Ryvettyäni reilut parikymmentä kilometriä tulin vihdoin koulun pihaan. Nousin autosta ja katselin hetken kuran kuorruttamaa autoani.
Huokaisin ja kävelin sisälle kouluun. Oppilaat olivat rivissä ja ilmassa saattoi aistia eetterein lisäksi myös jonkinasteisen pelon. Kunnanlääkäri oli saapunut tarkastuskierrokselleen.
Tervehdin opettajaa kädestä pitäen, ja kun käänsin katseeni oppilaisiin, sain vastaukseksi kuorossa lausutun hyvän huomenen.
Minulle oli varattu nurkkaus veistoluokan vierestä, joka puolestaan oli voimistelusalin vieressä. Yritin näyttää tärkeältä, kun tervehdin terveyssisarta. Hänellä oli edessään kirjanpito koulun oppilaista ja hän tulisi määräämään oppilaat eteeni aakkosjärjestyksessä.
Menin veistoluokkaan ja vedin lääkärintakin ylleni ja otin ajan patinoimasta nahkaisesta laukustani verenpainemittarin, stetoskoopin ja paketin kielilastoja ja laitoin ne pöydälle.

Katselin hetken aikaa luomaani kattausta, totesin sen hyväksi, ja kävin ovella sanomassa terveyssisarelle, että ensimmäinen oppilas voisi tulla luokseni. Istuuduin pöydän taakse ja yritin näyttää mahdollisimman tärkeältä.
Nuori poika tuli huoneeseen pelkkiin alushousuihin pukeutuneena. Kuuntelin sydämen ja keuhkot, enkä olemattomalla koulutuksellani huomannut mitään tavallisuudesta poikkeavaa.
Tenavat soljuivat pätemättömien käsieni kopeloitavina. Seurasin oikeastaan vain kellon kulkua samalla kun tunnustelin poikien kivekset ja tyttöjen pyöristyvät lantiot.
Tahti oli koko ajan se tylsä ja sama, koputus-ovelle-lapsi-sisään-tarkastus-lapsi-ulos.
Minun oli pakko myöntää itselleni, että ylempien luokkien tyttöjen tarkastuksissa käteni viipyivät noiden naiseuden kynnyksellä olevien vartaloiden pinnalla hetkittäin aika kauan. Saatoin myös tuntea noiden pikkutyttöjen myötäilevän vartaloillaan syntisiä hyväilyitäni. Kun koskettelin takaapäin heidän pakaroitaan ja reisiään, he levittivät lupaavasti jalkoväliään.
Kaikesta huolimatta tuntui, etteivät lapset loppuneet tässä koulussa ollenkaan. Oveen koputettiin jälleen, ja ennen kuin ennätin sanoa mitään