Olen yli 30, mutta alle 40. Seurustelin 12 vuotta nuoremman naisen kanssa pari vuotta ja se oli hienoa aikaa. Hän oli iloinen, ennakkoluuloton, fiksu, keskustelutaitoinen jne. Saatoimme kokkailla yhdessä, näppäillä kitaraa yhdessä, matkailla ja retkeillä, järjestää romanttisia iltoja, tehdä mitä vain.
Monien äärettömän vaikeiden pohdintojen jälkeen päätin erota, päästää hänet kokemaan muutakin elämää. Erosimme kyyneleet silmissä.
Kai se oli virhe.
Olen pari vuotta yrittänyt löytää vastaavaa ikäisistäni naisista. Ei toivoakaan, vaikka olen tutustunut useaan. Ikäiseni ovat kuin puupökkelöitä, passiivisia, yrittävät muokata haluaamaansa muottiin, katkeria, yhden yön suhteita kalastelevia, tai jotakin muuta aivan outoa.
Nyt joku sanoo että edellinen kummittelee edelleen mielessäni, tai että vaadin liikoja, ei pidä paikkaansa. Olen päässyt edellisestä eroon enkä vertaile häntä muihin. Mutta kun tiedän mitä hyvää ja kaunista voi olla olemassa niin toki haen jotakin vastaavaa. En saa koskaan samaa, mutta jos saisin edes osan siitä. Mutta kuten sanoin, mahdotonta yli 3-kymppisen naisen kanssa.
Miksi nuorempien kanssa on helpompaa? Miksi yli 3-kymppiset ovat niin vaikeita? Tätä on ihmetelty näillä palstoilla aiemminkin, olen huomannut. Kertokaa hyvät naiset mikä teitä vaivaa ja mitä te itse oikein etsitte ja odotatte mieheltä?
Itse alan tottua ajatukseen elämästä ystävien parissa, unohdan suhteet ja romantiikat. Ehkä sain jo oman osani hyvästä ja kauniista.
Monien äärettömän vaikeiden pohdintojen jälkeen päätin erota, päästää hänet kokemaan muutakin elämää. Erosimme kyyneleet silmissä.
Kai se oli virhe.
Olen pari vuotta yrittänyt löytää vastaavaa ikäisistäni naisista. Ei toivoakaan, vaikka olen tutustunut useaan. Ikäiseni ovat kuin puupökkelöitä, passiivisia, yrittävät muokata haluaamaansa muottiin, katkeria, yhden yön suhteita kalastelevia, tai jotakin muuta aivan outoa.
Nyt joku sanoo että edellinen kummittelee edelleen mielessäni, tai että vaadin liikoja, ei pidä paikkaansa. Olen päässyt edellisestä eroon enkä vertaile häntä muihin. Mutta kun tiedän mitä hyvää ja kaunista voi olla olemassa niin toki haen jotakin vastaavaa. En saa koskaan samaa, mutta jos saisin edes osan siitä. Mutta kuten sanoin, mahdotonta yli 3-kymppisen naisen kanssa.
Miksi nuorempien kanssa on helpompaa? Miksi yli 3-kymppiset ovat niin vaikeita? Tätä on ihmetelty näillä palstoilla aiemminkin, olen huomannut. Kertokaa hyvät naiset mikä teitä vaivaa ja mitä te itse oikein etsitte ja odotatte mieheltä?
Itse alan tottua ajatukseen elämästä ystävien parissa, unohdan suhteet ja romantiikat. Ehkä sain jo oman osani hyvästä ja kauniista.
Vastaukset 61
Vanhimmat
...sä oot kuuleppas törmännyt ihan vääriin naisiin. Myönnän et tollasiikin naisii liikenteessä on, mut sun tarvii mennä oikeisiin paikkoihin naisii katteleen. Kapakasta et takuulla löydä mitään pysyvää.
Ja ei se kalenteri ikä mitään merkitte vaan se kuinka vanhaks ittensä tuntee!!
No enpä ole kapakoista naisia etsinytkään. Mutta alan luulla että sieltä ne löytyvät kun eivät hyvien harrastusten parista löydy.
Ilmeisesti 3-kymppiset tuntevat itsensä joko vähän liian nuoriksi... tai sitten homekorviksi ja nyhjöttävät jo kotona sukkaa kutomassa ja umpeen kasvamassa.
...ihmeen harrastuksissa sä sit pörräät? Kyllä ainakin mun harrastuksissa pyörii sekä naisii et miehii, ja ihan varteenotettavia tapauksia!
Kielikurssilla, kitaratunneilla, melomassa, puutyöpiirissä...
Marttakerhoon en suostu, enkä pitsinnypläykseen, johonkin raja on vedettävä.
olet itse vähän lapsellinen, kasva aikuiseksi:)
Meitä naisia ei vaivaa mikään, katso peiliin, oletko jäänyt roikkumaan entiseen.
Kukaan ihminen ei ole koskaan samanlainen.
Kaikki olemme erillaisia.
Onnea rakkauden ja onnen etsinnällesi:)))
No niin, tulihan se sieltä! "Olet jäänyt roikkumaan.." Muutahan sinä et osaa sanoa, tiesin sen ja siksi mainitsin itsekin asiasta.
Voi voi.. :) Eihän tästä 3-kymppisten kanssa pitäisi keskustella. Pitäisi kysyä 2-kymppisiltä kuinka he ovat niin suurenmoisia!
haet vastetta itsellesi, kun sait tällaisen inttäjän näppiksen päähän, ei varmaan sanat lopu kesken:)))))
Jos sua 20 penskat, pikkupillukat kiinnostaa, niin sehän on sun oma "ongelma".
Voit ryvetä siinä loppuikäs. Onnea edelleen, toivon sinulle kaikkea hyvää elämässäsi:)
olipa jännä lukea tällainen viesti. itselläni on tilanne niin, että olen ihastunut kolmikymppiseen mieheen.. ikäeroa 10 vuotta. ihastus on molemminpuolista, mutta ikäero mietityttää..
mainitsemasi hyvät keskustelut tuntuvat niin tutuilta..
mikä siinä on, että kolmikymppisillä miehillä synkaa parhaiten juuri kaksikymppisten tyttöjen kanssa? onko siihen olemassa joku laki? onko se vaan niin, että parikymppiset tytöt löytävät tasollaan olevaa keskusteluseuraa ainoastaan vanhemmista miehistä verrattuna omanikäisiin pojankloppeihin? Entä sitten toiselta kantilta. Onko niin, että nämä kolmikymppiset vapaat naiset ovat harvinaisia ilmestyksiä ja että, yleensä ne kolmikymppiset naiset, jotka ovat vapaita, ovat juuri niitä katkeroituneita sinkkuja tai eronneita yh-äitejä?
olenko aivan väärässä?
odotan kommenttejanne!
Niin, mistä johtuu että te 2-kymppiset olette iloisia, vapautuneita, ennakkoluulottomia, keskustelutaitoisia ja romanttisia? Ja miksi 3-kymppiset miehet ovat sitä samaa??
Kun taas 3-kymppiset naiset ovat jotakin ihan muuta.
Tässä olisi mysteeri selvitettävänä tiedemihille! :) Mitä naisille tapahtuu..? Miksi he muuttuvat noita-akoiksi kun 3-kymmentä tulee täyteen..?
yli nelikymppisiin, ne osaa keskustella, jos kolmekymppiset MUKA ei osaa...
ajattele kun kasvat 10 vuotta, olet 30 v ja sinun ikäisesi miehet katselevat niitä kakskymppisiä, jotkut toki sivistyneempinä hakevat vanhempaa seuraa eli 40 v, mutta sinä rassukka kun olet jo 30 v kiintiösi käyttänyt kaksikymppisenä, niin sinusta tulee se katkeroitunut nainen, joka on se väliinputoaja, joista täällä niin kovasti miehet jauhaa! Samoin olisi tullut aloituksentekijän nuorikolle, jos hän ei olisi tehnyt palvelusta ja päästänyt vapauteen! Elämä on raadillista, kannattaa sinunkin ottaa jo huomioon tolevaisuutesi 10 vuoden päästä!
Sanoo katkerana hän jolle on käynyt kaikki tuo paha. Ja hän toivoo kaikille muillekin yhtä kurjaa kohtaloa... onhan hän nainen jolla ei ole mitään. VAin katkeruus.
Ehkä meillä on vielä tietty elämänilo ja positiivisuus tallella! Ei ole vielä paineita siitä, että pitäisi löytää se oikea kumppani heti kättelyssä.
Kolmikymppisillä naisilla saattaa hyvinkin jo yhteiskunnan painostus pariutumiseen tuntua.. Pitäisi olla mies, lapsia, omakotitalo ym. Kaikilla ystävillähän jo on..eli painostus siihen saattaa hyvinkin aiheuttaa katkeruutta.
Asiaa! Fiksu kommentti, ja tietty 2-kymppiseltä....
tiiä. Melko noitaa tuo pelikuvakin näytti, hyi olokoon:))))))))Kattoppa ittekkin peiliin ilman meikkiä:) MItä näkyy näppynaama?
Hei, olen yli kolmekymppinen ja alle neljäkymppinen nainen.
Minulla oli erinomaisen hyvä suhde ikäiseeni poikaan kun olimme 16-17 vuotiaita. Keskusteluja, samanlaiset elämänarvot kehittymässä, samat kiinostuksen kohteet ja muutenkin kaikinpuolin täydellistä. Olimme yhdessä puolitoista vuotta, ja juttu kaatui lapsellisuuksiin ja pikkukinoihin joita emme malttaneet selvittää. Muutaman vuoden olimme kokonaan erillämme, mutta nykyisin jo monen vuoden ajan olemme olleet ystäviä keskenämme.
Minä luulen, ettei sinunkaan ongelmasi ole kumppaneiden iästä kiinni, vaan siitä että tässä maailmassa on hirvittävän vaikeaa löytää hengenheimolaista. Mekin luulimme aikoinamme, että kumpikin ilman muuta saa kokea saman uusissa suhteissa, hölmöjä tenavia kun olimme, mutta kumpikin joutui etsimään yli viisitoista vuotta, ja vieläpä juuri läpi ikävuosien parikymppisestä yli kolmeenkymmeneen.Molemmilla oli sekä nuorempia että vanhempia kumppaneita, mutta hengenheimolaista ei kumpikaan kiivasta yrityksestä huolimatta löytänyt.
Sitäpaitsi, juuri niinkuin itse sanoit:kun on kokenut jotain hyvää ja kaunista, on vaikea tyytyä puolinaisuuksiin ja "jotenkuten"-suhteisiin. Mutta sen oikean sydänystävän kohtaaminen on niin harvinaista että jos sen kerran on löytänyt, ei kannattaisi päästää irti vedoten mihinkään ikäero- tai muihinkaan selityksiin. Luulen että hyvin hyvin harvassa ovat ne, jotka saavat kokea sellaisen onnenpotkun peräti kahteen kertaan.
Tuossa viimeisessä kappaleessa on paljon totta, olen miettinyt ihan samaa. En ala seurustelemaan seurustelun vuoksi. Silti, mielestäni minulla ei ole mahdottomat vaatimukset...
mutta "vähän lapselliset"
Pakkohan tähän oli vastata kun aihe oli niin mielenkiintoinen. Olen 36v. naimaton, lapseton....sinkku. Parit muutamien vuosien seurustelut takana, mutta ennen 30 ikävuotta ei vakavasti sitoutuminen käynyt mielessäkään. Se aika oli pyhitetty opiskeluille ja maailmalla kiertelyyn.
Nyt kun biologinen kello on jo parin vuodenaja tikittänyt, huomaankin ettei niitä vapaita omaikäisiä miehiä edes löydy normaalilla järjellä/ulkonäöllä/elämällä varusteltuja. Ravintolassa juttelemaan tulevat vain varatut miehet,joiden omat liitot ovat kait sit päin prinkkalaa tai sitten ne on selkeästi vanhempia,kertaalleen jo eronneita ja usein miten päissään kuin ellun kanat. Ei kiitos molemmille.
Töissä tapaan ehkä eniten vastakkaisen sukupuolenedustajia ja sielläpä yllätys yllätys, ne alle 30 pojat osoittautavatkin kaikista reippaimmiksi aloitteentekijöiksi. Kymmenen vuotta vanhempi nainen onkin kiinnostavampi pakkaus kuin oman ikäinen. Hauskaahan aina voi pitää, mutt en mä sellaistenkaan "junnujen"kanssa halua perhettä perustaa. Kymmenessä vuodessa tapahtuu kuitenkin niin paljon asioita, etten mä tunne olevani mitenkää samalla aaltopituudella heidän kanssaan. Tosin saataahan sitä olla poikkeuksiakin, en mä sitä kiellä.Tai mikäs siinä olis, nythän se varmaan vielä toimisi mutta mitäs sit kun mä oon jo 50-60. Jaksaisikohan ne vielä olla kiinnostuneita vanhenevasta vaimostaan:)
Ei me yli kolmekymppiset olla vaikeita. Ollan tietysti vahvempia ja itsemmetuntevia, tiedetään mitä halutaan ja osataan elää jo omillamme.
Vai kasvaako ne kriteerit iän myötä? Ei kai, mutta olen sitä mieltä, että suhteen tarvitsee täydentää mun elämää. Mun elämässä ei ole mitään vikaa, vaikka se rakkaus puuttuukin, mutta en mä väkisin ota sitä kenestä sattuu, saatikka mistään ongelmallisesta tapauksesta.
Mä olen monta kertaa ihmetellyt tuttavapiiriäni, jossa on pari sellaista tyyppiä, että aina kun edellinen seurustelu on päättynyt, uusi alkaa jo parin viikon sisällä. Ei ne voi niin onnekkaita olla, että se elämän nainen/mies kävelee heti taas parissa viikossa vastaan. Kyllä se on valinnasta kiinni. Toiset ottaa kenet vaan, toiset tiiraa vähän tiheämmän seulan läpi. Ja mullakin näemmä on se tiheämpi seula.
Henkilökohtaisesti en edes ottaisi miestä, jonka erosta on vasta vähän aikaa kulunut. Puolivuottakin on ehkä liian vähän. Kyllä siinä pitää vuosia olla välissä. Ja sama juttu koskee itseänikin, niin pitkään kun on sydänsuruja tai kyllä mä ne itsekseni hoitelen enkä tarvitse laastareita, joistakin hoitosuhteista.
Eli on meitä ihania, mukavia, nättejä aikuisia naisia.Ehkä me ei sit osuta oikeaan paikkaan, oikeaan aikaan.
Tosin itsessäni tunnustan ainakin yhden vian. Mulla on KIIRE! Mä en halua seurustella viittä vuotta, ja sit olla kihloissa toista viittä vuotta, ja suunnitella häitä taas paria vuotta. Jos homma näyttää sujuvan,rakkautta löytyy molemminpuolisesti,kaikki menee kivasti... ei muuta kuin naimisiin ja vauvat tilaukseen. Ei se ota jos ei annakaan. Onpahan ainakin kokeiltu.
Minäkin olen ihmetellyt kun jotkut löytävät kumppanin suunnilleen viikon sisällä siitä kun edellinen suhde on katkennut. Minä väitän että nämä ihmiset eivat vain osaa olla yksin, heille se olisi painajaista. Kyllähän minuakin ihmetellään jotta kuinka ihmeessä voin olla itsekseni. Usein juuri tällaisen pariskunnan puolisko jolla on aina ollut kumppani ja jonka suhde ei näytä aina oikein hyvältä...
Itse olen 38v yh. Tytär on 17v. Ei tunnu löytyvän mukavaa miestä rinnalle.
Haluaisin tutustua hiljalleen. Nuoruuden salamarakastumiset tuntuu olevan takana päin. Nyt järki jo puuttuu peliin ja vaatii rauhallista etenemistä.
Kaikki me ollaan erilaisia. Niin miehet kuin naisetkin. Siksi pitäisi antaa aikaa tutustua ennenkuin tekee päätöksiä suuntaan tai toiseen.
Ei vain tunnu onnistuvan. En tiedä mitä muut haluaa, mutta näin täällä...
Minulle sanotaan että olen etsinyt väärästä paikasta, vaikka olen harrastellut vaikka mitä. Paitsi yökerhoja...
Mistä sinä olet etsinyt miestä?
siltä, että olet pyhimys, joka päästää nuoren ja kauniin perhosen vapauteen! Tunsitko tehneesi jotenkin palveluksen hänelle? No ymmärrän, että kaikki ongelmat ja riidat jäi tämän juttusi ulkopuolelle! Mutta voit ristin vetää seinään, jos samanlaisen hienon suhteen löydät vielä joskus! Me 30-40 v naiset ollaan jo sen verran kypsempiä ja kokeneempia, että tiedämme todella tarkkaan jo mitä me EI suhteelta haluta. Ei olla enää niin kokeilun haluisia, jos on suhteita takana, jotka ovat päättyneet samantyylisiin ongelmiin joka kerta! Toivon sinulle kaikkea hyvää ja onnea uuden rakkauden löytymiselle! Minun tapauksessa jokainen suhteeni on lähtenyt mielettömästä intohimosta...ehkä se on väärä lähtökohta menestyvälle ja ikuiselle suhteelle!
Kyllä minä tein palveluksen hänelle, itselleni lähinnä hallaa. En silti ole pyhimys.
Huomaatko keskustelusävysi, asenteesi ja agressiivisuutesi? Juuri sitä minä tarkoitin, juuri tuollaisia naisia haluan välttää, juuri sinunlaisiasi 3-kymppisiä. Kateellisia toisen onnelle, niin keskustelutaidottomia…
Ehkä pelkkä intohimo ei tosiaankaan riitä suhteeseen, eikö sekin jo kerro sen jos suhteesi päättyvät aina samoihin ongelmiin. Senkin olen huomannut että juuri tuollaisia suhteita 3-kymppiset naiset hakee, itse haen taas jotakin parempaa ja kestävämpää. Onhan se maitomaista ja ehkä romanttista, mutta... Silti mollaat minua kun kerron suhteesta joka oli upea ja kaunis. Miksi se sai sinut suuttumaan? Älä vastaa, eiköhän me kaikki tiedetä se.
Onnea elämääsi :) Vaikkei se tuolla asenteella varmasti kovin helppoa ole, löytää aitoa iloa :)
aloituksesi provoksi! En voi käsittää muuten miten näet tekstini agressiivisena. Ja teet jo itsestäsi todella pentumaisen: "juuri tuota tarkoitin...juuri tuollaisia naisia..." Luet meidän teksteistä sen mitä odotit meidän kirjoittavan ja konseptisi menee sekaisin, jos siellä onkin jotain positiivista ja ymmärtävää... ethän sinä sitä hakenut! Sitäpaitsi kuulostat jo marttyyriltä! Mulla on hyvin paljon miehiä ystävinä, ei tulisi mieleenkään yrittää heidän kanssaan mitään hienoa pysyvää suhdetta ilman intohimoa. Silloin jos intohimo puuttuu suhteesta, niin miksi ei voi olla ainoastaa "ikuinen hyvä ystävä"
Voitko kertoa millä tavalla minä sinua mollasin? Mikä asia tekstissäni sain sinun käsittämään sen mollaamisena? Ja mistä päättelit minun suuttuneen? Ole kiltti ja lue se uudelleen ja vastaa sen jälkeen.
mitä minä olen nyt lukenut nämä kahteen kertaan läpi, niin huomasin ettei se ymmärrä ollenkaa ja tosiaan on sitämieltä että yli kolmekymppiset naiset on jotain kamalaa. eiköhä kannata lopettaa jo koko keskustelu, kun ei se näytä tajuavan et monet vaan hyvää sille tarkoittavat ja se vaan haukkuu et just noin just tollasia naisia ym negatiivisesti. sillä ei taida olla ruuvit kohdallaan?
Voi että kun täällä on vihaisia ämmiä :D Vanhojapiikoja?? ;D
Onko lukihäiriö? Ei se oo mollannu ku teitä jotka haukutte sen ja sen edellisen suhteen. Ihan kuin sinä tietäisit siitä jotakin. Auts, mutta tietenkin sinä tiedät, olethan jo vanha nainen!
ei ole haukuttu. en minä ainakaan. kuvittelua. tai.. opetelkaa lukemaan..
tällä palstalla taitaa olla melkei jokatoisella lukihäiriö? mitäs meinaat että olen "vanha akka"? voinhan olla mieskin? mitä pahaa on olla parhaassa iässä? ja hyvällä tuulella aina ja ikuisesti. (et taida itse olla? onks menskut?) Buahhahaaa!
sinä kuule et yhtään tiedä millainen minä olen. ja olisit lukenut sen vähän tarkemmin. sinähän se et pääse ex-stä eroon, kun siitä noin kirjoitat ja sinähän se tässä et löydä etsimääsi, siksi että ei ole kahta samanlaista!
Me "yli kolmekymppiset" ei olla katkeroituneita, jos sellaiseiin oot törmannyt, niin vääristä paikoistapa olet sitten etsinyt! Minä itse en ole katkera, vaan tosi hyväntuulinen, mutta sanavalmis ihminen ja sitä te "alaikäiset"?? -ette kestä???
Siellähän vihainen täti on! Oikein naurattaa :D
Niinpä niin, jos olisin haukkunut ex:n, naiset olisivat olleet mielissään. Mutta kun kehuin, niin olen juuttunut häneen ja ties mitä ikävää. Ajatelkaa jos sekä miehet että naiset olisivat yhtä kateellisia ja kyräileviä? naisen korva ei kestä kuunnella hyvää toisesta naisesta, pahaa taas mielellään. Sorry vaan, se 2-kymppinen oli kympin nainen, ei se siitä muutu vaikka kuinka haukut. Aivan eri viivalla kuin sinä tekstistäsi päätellen.
Koitahan pärjäillä :) Etenkin itsesi kanssa...
Herättää näemmä kuumia tunteita. Eiköhän ole parasta lopettaa tästä ja vetäytyä koloihimme, unohtaen rakkaus ja romantiikka...
Mitä olen nyt keskustelua lukenut, olen tullut siihen tulokseen, että en ihmettele yhtään tilannettasi. Ei ole helppoa löytää seuraa omanikäisistä, jos kaikki ovat todella näin lapsellisia/(katkeroituneita?), kuin suurin osa täällä. Ei uskoisi kolmekymppisistä tätä. Luulin, että aihe herättäisi järkevää keskustelua aikuisten ihmisten kesken, mutta eipä siltä vaikuta.
Jos haluat keskusteluja ja romantiikkaa, toivon että todella niitä löydät. Vaikutat todella mukavalta tyypiltä ja toivon sulle vain parasta jatkossa. Me parikymppiset olisimme varmasti valmiita suhteeseen sinunlaisesi miehen kanssa. Ikäerolla ei ole väliä, jos löytää oikean rakkauden. Älä luovuta etsimisessä!
päättelet et kaikki kirjoittajat ovat kolmekymppisiä? mä ainaki oon vast 19.
En luovuta. Kiitos aamua piristävästä asiallisesta kommentista :)
En luovuta. Kiitos aamua piristävästä asiallisesta kommentista :)
En luovuta. Kiitos aamua piristävästä asiallisesta kommentista :)
En luovuta. Kiitos aamua piristävästä asiallisesta kommentista :)
En luovuta. Kiitos aamua piristävästä asiallisesta kommentista :)
En luovuta. Kiitos aamua piristävästä asiallisesta kommentista :)
En luovuta. Kiitos aamua piristävästä asiallisesta kommentista :)
sitä se käteen veto teettää, koitas nyt edes se hiiri jättää rauhaan!
kuulostaa hyvältä,
miulle kanssa ennakkoluuloton ja elämäniloinen parikymppinen :P
olen 40 v hehkeä kaunis nuorekas nainen, niin ulkonäöllisesti kun tyyliltänikin. Tiedätkö sinä 40 v mies olet minulle aivan liian vanha. Sinä olet jo aikasi elänyt, ei sinun elämässä ole mitään jännitystä ja seikkailunhalua... sinä olet jo "elämäsi elänyt"
Heh, taidat olla väärällä osastolla :)
Voin kuvitella sinut; paksu kerros meikkiä millä peität rypyt, tukka nutturalla, nuorekas asu vanhalla vartalollasi, jne. Kaikki katsovat sinua ja hymyilevät, sinäkin hymyile, vaikket tiedä (halua) mille he todella hymyilevät :D
Ole oma vanha itsesi!
tämä kyseinen mies kyl alko vaikuttaa siltä että totta puhut! T:pikkutyttö? 19v...
olen kuitenkin n. 10 vuotta nuoremman näköinen luonnon kaunis ilman meikkiä (kuultu moneen kertaan miehiltä, eikä se peili yleensä valehtele) treenaan salilla riittävän usein pitäänseni vartaloni lihaksikkaana ja ilman selluliittia. En käytä nutturaa vaan vaaleat pitkät hiukset ovat muodikkaat ja nuorekkaat. Pukeudun trendikkäästi enkä kaihda minihametta, onhan minulla hoikat pitkät sääret joita voi näyttää. Olen kaikenlisäksi menestyvä businessnainen, jolta ei puutu mitään! Mutta sinähän katselet vaan mielikuvitus naistesi perään, tuskin koskaan uskaltaisit minua live-elämässä edes lähestyä :)
Noinhan kaikki "nuorekkaasti" pukeutuvat vanhat naiset kuvittelevat sotamaalauksen alla! :D
Kehu lisää itseäsi, kiva kuulla äärettömän itserakasta ihmistä.
Psst.. Saatko kun ihailet itseäsi peilistä? ;)
Kun sinua lukee, tulee mieleen että sinulta puuttuu juuri se kaikkein tärkein... Mieti sitä.
Sama äijä olet kuin tuossa ylempänäkin, pelle.
aika saamaton mies? nimimerkki vastikään tätä juttua sivusta surannut mies.
nainen, ja aika seksikäs sellainen, ainakin MIESTEN mielestä!enkä viitsi enää tuhlata aikaani tälläsiin tyhmyyksiin, koko juoni tästä alkuperäisestä aiheesta jo kadonnut ihan jonnekkin. Te katkerat ihmiset (varsinkin "suurennuslasi"), olette pilanneet alkuperäisen asian juonen siis ihan kokonaan! mutta jatkakaa te vaan tyhjä'n jauhamista, ku teillä ei muuta tekemistä. mä lähden nyt duihkuun ja sit töihin! (tiedätkö, mitä se on??)/työ?
Kenelle yrität todistella asiaa, itsellesikö? Tunnusta pos että paikat alkavat kuivumaan lohduttomasti ja elämä alkaa olla ohi. Kun me miehet sen sijaan nautimme nuorten naisten huomiosta ;) Yam yam :P
Keksi hyvä harrastus, virkkaaminen tai pitsinnypäys vaikka. Kyllä se siitä :)
varmasti löytyy, mutta se et ole sinä :) Katkeraa vuodatusta kun et kelpaa edes oman ikäisellesi naiselle. Kyllä sä vielä jotain pisinnyplääjiä löydät kun hakeudut vaan oikeaan paikkaan... haluatko että annan vinkkiä?
Oksettaa keski-ikäiset miehet jotka rinta rottingilla esiintyvät nuorina kukkoina. Monilla teikäläisillä on bemarit ja prätkät, avoautot ja bossin kuteet ja ajelette nk. pillurallia kaivarissa. Joo, kyllä saatte huomiota mutta se hymy jonka minultakin saat kun vihjailevasti hidastat kohdallani ja katsot pitkään, on säälinsekainen hymy.
Tiedän, että olet jo isäpappa ja ex-vaimo löytyy. Tiedän että sinulla on epäonnistumisesi jälkeen huikea tarve esitellä onnistumista minun tai kaltaisteni nuorempien naisten avulla. Haluat oikein näyttää exällesi että saat naista ja nuorempaa vielä, haluat näyttää kavereillesi sillä kisaahan te kuitenkin käytte vaikka ette sitä ikinä myöntäisi.
Mutta sinä ja muut keski-ikäiset miehet unohdatte, että meillä nuoremmilla naisilla on myös aivot! Me olemme sitä sukupolvea joka on hyvin koulutettua. Me haluamme nauttia myös nuoruudesta ja tavata oman ikäisiämme miehiä. Miehiä, joiden kanssa elämän suuntaviivat ovat kutakuinkin samanlaisessa tilassa ilman entisiä perheitä ja sitä kautta tulevia ongelmia.
Pissiksiin teillä on mahdollisuudet noine rahoinenne.
Rakastan oman ikäsiäni (plusmiinus 5v/31v)!! :D
Minä ja mieheni olemme ilmeisesti toiselta planeetalta. Minä täytän kohta 35, mieheni on 46. Olemme asuneet yhdessä kolme vuotta, sitä ennen seurusteltu noin vuosi. Mieheni ei todellakaan ole mikään mihinkään kelpaamaton vanha kääkkä,vaan pitää huolen niin kunnostaan kuin ulkonäöstäänkin. Itse olen sosiaalinen, iloinen ja reilu,vaikka olenkin jo yli kolmenkymmenen.
Mutta taitaa se niin olla että jos parinvalintakriteereistä tärkein on ikä, jää anti kovin laihaksi ja siitä sitten pikkuhiljaa katkeroituu, oli nainen tai mies...
;-)
oli ihan asiaa, yhdyn edelliseen kirjoittajaan:):):)
Selvä kuin pläkki: kaksikymppisenä itse kukin on viel niin elämänsä alussa ja suhteissa kokematon, että yleensä kokeneemmat miehet vievät kuin pässiä narussa... Voin kertoa omakohtaisesta kokemuksesta. Kaikki on niin uutta ja outoa ja vasta opetellaan suhdekiemuroita. Sitten kun ikää ja kokemusta karttuu, niin osaa ja uskaltaa jo vaatia enemmän miehiltä. Tämän osa vanhemmista miehistä kokee uhkaavana ja liian vaativana. Mutta ei siinä siis mitään, jokainen taaplaa tyylillään ja makuasioistahan ei voi kiistellä. Turha kuitenkaan haukkua yli kolmekymppisiä lyttyyn, sillä KAIKKI me vanhenemme. Myös aloittajan ihanainen kakskybänen on joskus tulevaisuudessa se paljon parjattu yli kolmekymppinen. Eli et voi voittaa, jollet sitten vaihda naista aina kun hän täyttää 30 vee.
Kaksikymppisillä on tosiaan yksi etu puolellaan: elämänkokemusta ei ole viel liiaksi, joten ei ole ennakkoluulojakaan eikä pettymyksiä. Noin yleistäen.
Onpas täällä vihamielisiä ihmisiä? (lähtee karkuun, ettei vaan sano mitään "väärin")!* ;) ;)