lk saksanseisoja

Terve.

Kyllä saksanseisojista kotikoiria tulee. Paremminkin ne nimenomaan ovat kotikoiria. Eli melkosen perherakkaita. Tuosta koheltamisesta... sen ne kyllä osaa. Vähän tapauksesta riippuen, mutta joskus on vauhtia ja tarmoa enemmän kun älyä. Metsällä aivan loistavia kavereita, varsinkin metsämaastossa. Oppivat nopeasti yleensä vaikka jotkut saattavat olla melko kovapäisiä. Onko nartut rauhallisempia kuin urokset, siitä en tiedä? Mutta voin suositella jos haluatte kotona viihtyvän metsästyskoiran.

Meillä on vuoden ikäinen lkss uros, suht rauhallinen kotioloissa, kun jaksaa vaan ulkona liikuttaa tarpeeksi. Tietenki tuo on iha kakara vielä, mutta nyt alkaa se pahin pentuajan hössötys mennä ohi. On tosiaan meidän ensimmäinen seisoja ja tosi tyytyväisiä ollaan. Oikein seurallinen ja miellyttämisenhaluinen otus. Ei niistä nartuista ole oikein kokemuksia, mutta rotua suosittelen.

Meillä lyhytkarvainen saksanseisoja ja suosittelen.

Luonteeltaan meidän koira(uros 1,5 v)on kiltti ja nöyrä. Koskaan ei ole murissut,eikä puolustanut ruokaa jne...mikä meillä oli suurin kriteeri koiraa hankittaessa,koska odotin esikoistamme. On lapsiystävällinen ja rakastaa lapsia.

Sopii erinomaisesti myös seurakoiraksi. Meidän koira on sisällä rauhallinen(ihan pentuna tietenkin leikki myös sisällä)ja ulkona energiaa täynnä. Jaksaa niin kauan kun muut jaksavat...on siis aika periksiantamaton(varsinkin metsästyksessä) luonne =).

Metsästystä ei ole meillä vielä kunnolla päästy testaamaan,koska keskittymiskykyä alkaa vasta nyt löytymään. Metsällä oli mieheni mukana viime syksynä,mutta "tehtäväänsä" siellä ei vielä silloin tajunnut. Nyt on noutamisvietti jo todella suuri ja rakastaa vettä,vaikka olisi hyytävän kylmää. Vedestä noutaa kaiken minkä näkee ja menee käskystäkin sieltä hakemaan.

Näitä koiriä käytetään myös valjakkokoirina ja mieheni kävikin paljon hiihtämässä koiran kanssa. Pitää vetämisestä ja yleensäkin vauhdista ja siitä,että sen kanssa touhutaan jotain.

"koheltajaksi" en sanoisi,ainakaan miedän koiraa,mutta pentuna on tietenkin villi niikuin varmaan kaikki koirat. Ehkä koheltaminen johtuu lähinnä siitä,että nämä koirat ovat "aikuisia" vasta lähempänä kahden vuoden ikää...

Lenkkikaverina hyvä,mutta meillä vetää hiukan,vaikka vetämättä kävelemistä on opeteltu jo kauan...hajut vievät voiton ja silloin unohtuu,että sitähän oltiin narun päässä =).

Suosittelen kyllä kaikille,jos haluaa metsästyskoiran, jota voi pitää myös sisällä ja seurakoirana.

Meillä on 6 kk ikäinen lk saksanseisoja narttu. Ukkoni kotona on ollut lapsena kääpiökoiria, minulle tämä koiraneitimme on ensimmäinen koira. Olemme olleet tosi tyytyväisiä valintaamme. Tytsymme on ollut hirveän "helppo" koira, kaiken uuden opettelu on sujunut kuin itsestään. Siisteyskasvatus, pantaan ja taluttimeen totuttelu, pihalla pysyminen, kaikenlaisen ruuan syöminen, peruskäskyt...kaikki on onnistunut loistavasti. Saksanseisoja on erittäin ihmisrakas kotikoira, sillä on suuri miellyttämisen halu, tosin joskus ainakin meidän neiti saattaa heittäytyä vähän kovapäiseksi. Kertaakaan ei ole koiruutemme vielä yrittänytkään karata kotipihalta, paremminkin niin päin että kulkee omistajan perässä eikä halua jäädä yksin. Häkissä se ei tykkää olla ollenkaan, eikä onneksi sen tarvitsekaan paljoa häkissä olla. Ainoa hankaluus on kauhea vetäminen lenkillä käydessä, siksi käynkin yleensä metsätiellä, missä päästän koiran irti. Liikuntaahan nämä kaipaavat paljon, kyllä meidänkin koirasta huomaa että jos ei ole päässyt päivällä lenkille niin illalla on semmonen vauhti päällä että hirvittää. Kyllähän tämä semmonen koheltaja on, että välillä juoksee sisällä seiniin pahki, vaikka tietysti osa menee pentuajan hölmöyden ja vilkkauden piikkiin.

Selvää kiinnostusta myös lintuja kohtaan on havaittavissa, pikkulintuja sekä isoja metsälintuja on seisty ja sorsien perään yritetään hiipiä merenrannalla. Paukkuarkuuttakin käytiin jo ajat sitten testaamassa metsässä, ja isäntä sai ampua ihan koiran vierestä, eikä koira välittänyt mitään.

Vahtikoiraominaisuuttakin on sen verran, että jos koira on sisällä ja vieras auto/vieras ihminen tulee pihalle, niin koira saattaa murahdella ja haukahdella. Yleensä ottaen kyllä tykkää lähes kaikista ihmisistä eikä pelkää ihmisiä.

Voin suositella erittäin lämpimästi kyseistä rotua. Siinä yhdistyy metsästyskoira ja ihana ihmisrakas hellyydenkipeä seurakoira. Uskon että ette tule pettymään, kun kotonanne mennä vilistää suloinen saksanseisojan pentu ruskeine silmineen :-)

Jos koira vaan saa tarpeeksi liikuntaa ja aivojumppaa se viihtyy mainiosti kotonakin "seurakoirana". Lenkillä tai metsällä ss ei varmana väsy! Koira on muutenkin aikamoinen energiapakkaus (jos ei ole tottunut rotuun). Koirapuistossakin aina ihmetellään kun koira ei väsy ikinä, vaan aina jaksaa leikkiä..

Narttu on yleensä urosta helpompi kouluttaa (urokset voivat olla aika jääräpäitä, tosin on meidän narttukin aika itsepäinen). Jos emäntä lenkkeilee koiran kanssa voisi narttu olla parempi (uroksilla on nimittäin aikamoiset voimat jos lähtee vetämään, ei ne aikuiset nartutkaan kovin heikkoja ole - lisäksi urokset kulkevat enemmän "kuono maassa" haistelemassa).

Toi koheltaminen tulee varmaan siitä, kun ss ovat niin vikkaita ja energisiä - haavereita sattuu helposti kun riehuu niin paljon kun ne tekevät - noin kuukausi sitten oma ss heitti kuperkeikkaa rannalla ja sai 4 cm haavaan selkäänsä terävästä kivestä. Tämä tapahtui tietenkin sunnuntaina ja koira jouduttiin viemään päivystävälle eläinlääkärille (ei mitään halpaa lystiä).

Muistakaahan ihmiset, että kaikki ovat vain yksilöitä ;), että jos joku on vähän "ilkeämpi", niin se ei välttämättä ole rodun rotumääritelmä:D. (Tämä niille, jotka seuraavat tätä ketjua vuonna 2021)