Tiede on aina pyrkinyt ja pyrkii edelleen tuomaan esiin absoluuttisen totuuden sellaisista asioista jotka ovat tai ovat olleet ns. hämärän peitossa (lue todistamatta). Tiede tutkii fysiikan lakeihin perustuen lähes kaikkea avaruudesta atomiin käyttäen nykytekniikkaa ja sen sovellutuksia ja laitteita. Tieteen avulla maailmastamme on tullut sellainen kuin se tänään on, ilman tiedettä olisimme vielä vähintäinkin kehittymättömiä ja maailmamme olisi täysin erilainen.
Jos tieteen sijaan olisimme aikoinaan jatkaneet uskomuksiamme taikuuteen, henkimaailmaan yms. ja jatkaneet niiden soveltamista elämiseemme, emme olisi voineet kehittyä eteenpäin. Tämä on kylmä tosiasia jota kukaan ei voi kiistää.
Tiede tutkii myös paranormaaleina pidettyjä ilmiöitä kuten ufoja, kummitusilmiöitä ja muita selittämättömiä asioita. Tällaiseen tutkimukseen osallistuvat tiedemiehet ovatkin mielestäni aikamme Galileoja. Galileo Galilei paljasti aikalaisilleen täysin tuntemattomia ilmiöitä, jotka hän oli havainnut uudella salaperäisellä laitteella, kaukoputkella. Nämä havainnot mullistivat maailmankuvan: Se pyörii sittenkin!
Tiedemiehet- ja naisetkin jotka ovat ryhtyneet tutkimaan näitä selittämättömiä ilmiöitä on leimattu tiedeyhteisön taholta heti ns. hörhöiksi, aivan kuten Galileo aikoinaan kun hän väitti että maapallo pyörii akselinsa ympäri.
Toinen asia mikä vaikeuttaa parailmiöiden kunnollista tutkimusta, on suuren yleisön (maailman) reaktio paranormaalien ilmiöiden olemassaolon tunnustamiseen ja tieteellisten todisteiden esilletuomiseen. Jos tieteellisesti todistettaisiin esim. että aaveita on olemassa, syntyisi paniikki tavallisten ihmisten keskuudessa jotka eivät haluaisi tämän asian olevan totta, tämä koskisi siis suurinta osaa ihmisistä.
Olen vahvasti sitä mieltä että aika ei ole vielä kypsä paranormaalien ilmiöiden tutkimiseen ja tieteelliseen todistamiseen. Tämä aika kyllä tulee vielä ja meidän aikamme Galileotkin saavat ansaitsemansa kunnioituksen pioneerityöstään näiden ilmiöiden tieteellisen tutkimuksen aloittajina.
Jos tieteen sijaan olisimme aikoinaan jatkaneet uskomuksiamme taikuuteen, henkimaailmaan yms. ja jatkaneet niiden soveltamista elämiseemme, emme olisi voineet kehittyä eteenpäin. Tämä on kylmä tosiasia jota kukaan ei voi kiistää.
Tiede tutkii myös paranormaaleina pidettyjä ilmiöitä kuten ufoja, kummitusilmiöitä ja muita selittämättömiä asioita. Tällaiseen tutkimukseen osallistuvat tiedemiehet ovatkin mielestäni aikamme Galileoja. Galileo Galilei paljasti aikalaisilleen täysin tuntemattomia ilmiöitä, jotka hän oli havainnut uudella salaperäisellä laitteella, kaukoputkella. Nämä havainnot mullistivat maailmankuvan: Se pyörii sittenkin!
Tiedemiehet- ja naisetkin jotka ovat ryhtyneet tutkimaan näitä selittämättömiä ilmiöitä on leimattu tiedeyhteisön taholta heti ns. hörhöiksi, aivan kuten Galileo aikoinaan kun hän väitti että maapallo pyörii akselinsa ympäri.
Toinen asia mikä vaikeuttaa parailmiöiden kunnollista tutkimusta, on suuren yleisön (maailman) reaktio paranormaalien ilmiöiden olemassaolon tunnustamiseen ja tieteellisten todisteiden esilletuomiseen. Jos tieteellisesti todistettaisiin esim. että aaveita on olemassa, syntyisi paniikki tavallisten ihmisten keskuudessa jotka eivät haluaisi tämän asian olevan totta, tämä koskisi siis suurinta osaa ihmisistä.
Olen vahvasti sitä mieltä että aika ei ole vielä kypsä paranormaalien ilmiöiden tutkimiseen ja tieteelliseen todistamiseen. Tämä aika kyllä tulee vielä ja meidän aikamme Galileotkin saavat ansaitsemansa kunnioituksen pioneerityöstään näiden ilmiöiden tieteellisen tutkimuksen aloittajina.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Olen erittäin kiinnostunut tieteistä, ja toivon että niiden avulla vielä pystytään kehittämään esim. saasteettomia energiamuotoja.
> Tiede on aina pyrkinyt ja pyrkii edelleen tuomaan esiin absoluuttisen totuuden sellaisista asioista jotka ovat tai ovat olleet ns. hämärän peitossa (lue todistamatta).
Em. on kuitenkin kovin idealistinen ajatus. Ei ole olemassa mitään puhdasta "Tiedettä" joka itsetietoisen olennon tavoin "pyrkii" siihen tai tähän. On vain olemassa ihmisiä jotka edistävät tiedon lisääntymistä, tai pyrkivät parhaansa mukaan tätä estämään. Aivan liian moni tiedehenkilö huumaantuu niin omista teorioistaan ettei suostu kuuntelemaan vastakkaisista näkemyksistä sanaakaan, vaikka todisteetkin osoittaisivat jo muuta. Varsinkin arkeologiassa tämä nähdään tuon tuostakin.
Ihmiset käyttävät tieteitä hyväkseen ajaakseen omia itsekkäitä pyrkimyksiään. Tämä pitäisi aina osata erottaa siitä mikä on todellista ja objektiivista tiedettä.
>Olen vahvasti sitä mieltä että aika ei ole vielä kypsä paranormaalien ilmiöiden tutkimiseen ja tieteelliseen todistamiseen.
Itse olen sitä mieltä että tutkimuksen aika on NYT, mutta todistamisen ehkä ei. Emme me voi jättää jotain huomispäivään toivoen että ehkäpä ne sitten joskus viitsivät, jaksavat, osaavat, suostuvat. Paras aloittaa tutkimus jo nyt, jos resursseja löytyy, tai kiinnostusta.
>syntyisi paniikki tavallisten ihmisten keskuudessa jotka eivät haluaisi tämän asian olevan totta, tämä koskisi siis suurinta osaa ihmisistä.
Tämä on mielestäni tyypillisin ajatusvirhe mikä tehdään kun jäädään tumput suorana taivastelemaan että ei tässä mitään voi tehdä... Ihmiset ovat loppujen lopuksi varsin mukautuvaisia. Kansakunnat ovat joutuneet sietämään maailmansotia, sotia, luonnonkatastrofeja... Missä siinä kaiken kärsimyksen keskellä enää jaksa hysterisoitua siitä jos nyt joku keksii pätevän selityksen kummittelulle? Tai vaikka ET:t marssisivat avoimesti Valkoisen talon eteen, niin kyllä siihenkin aikanaan sopeuduttaisiin. Ärsyttää kun ihmisiä pidetään jonain vauhkoina hevosina jotka pillastuisivat ihan mistä vaan ja laittaisivat haisemaan. Aina tietysti joku sekopäiden marginaaliryhmä, mutta keskiluokka pysyy melkolailla tylsämielisen tasaisen rauhallisena aina vaikka mitä tapahtuisi. Elikä jokaiikka ei rynni heittämään tiiliskiviä kaupan ikkunoihin, raiskaile kujilla, räjäyttele autoja sen takia että jotain uutta ja merkillistä tuodaan ihmisten tietoisuuteen...
Hyvin pitkälti samoilla linjoilla olen ajatustesi kanssa ja vähän lisää siihen vielä..
Ihmisiä varmasti kiinnostaisi hyvin paljon henkimaailma ja muutkin tuonpuoleiset asiat (ufot ym.) jos he vain saisivat oikeaa ja luotettavaa tietoa. Oikealla informaatiolla olisi myös se vaikutus, että ne jotka tuntisivat pelkoa ko. asioita kohtaan huomaisivat että ei tarvitse pelätä.. mitään..
Vastasinkin tähän samaan viestiisi tuonne kummittelu-ryhmään:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000001150&posting=22000000009195423
"Jos tieteellisesti todistettaisiin esim. että aaveita on olemassa, syntyisi paniikki tavallisten ihmisten keskuudessa jotka eivät haluaisi tämän asian olevan totta, tämä koskisi siis suurinta osaa ihmisistä."
Todisteet ovat jo olemassa, eikä siihen tarvitse tiedettä välikädeksi. Eri asia on milloin näistä puhutaan julkisesti.
Missäpä nämä mainitsemasi todisteet ovat?
Ihmisillä, kirjoissa, valokuvissa, videolla, netissä... Dokumentaatiota kyllä riittää sitä kaipaavalle.
Onko nämä dokumentaatiot todettu paikkansapitäviksi, ovatko ne siis todistettu tieteellisesti?
Enpä ole kuullut tieteen lausuntoja joka asiasta. Kuka on herra Tiede? Jos käyt kaupassa, niin oletko oikeasti käynyt kaupassa vasta kun se on todistettu tieteellisesti? (Sinulla oli mukana useita todistajia). Jopa sinä voit todeta tietyt asiat paikkaansapitäviksi. Usein vain ymmärrys loppuu kesken.. ja sen myötä usko..
mutta niin se menee tässä maailmassa, mitään ei uskota ennen kuin se on tieteellisesti todistettu.
..kun sitä pässin naruahan tässä tultiinkin katkomaan.
Otetaanpas nyt esimerkiksi selvännäkijä Edgar Cayce. Mies teki elämänsä aikana ainakin yli 30 tuhatta lukemusta ihmisille. Pystyi esim. kertomaan pelkän nimen ja osoitteen perusteella koko ihmisen taustat ja sairaudet aina edellisiin elämiin asti. Lukemukset kirjattu ylös ja huijauksen mahdollisuutta ei käytännössä ole. Tässä kohtaa usein loppuu ymmärrys ja siitä tulee uskomatonta, eikä asioista muutenkaan haluta puhua hihhuliuden pelossa.
Koitan tässä nyt siis vain selventää että vaikka asiat menevät virallisten tahojen (oli se nyt sitten tiede tai joku muu auktoriteetti) talutusnuorassa, niin järjen voi myös itse ottaa käteen. Kenenkään muun ei tarvitse tehdä sitä puolesta.
Eikä se tiedekkään voi loputtomiin vähätellä ratkeilevan esiripun takana olevaa esitystä.
Onneksi sentään kaikkien kohdalla se ei mene niin tässä maailmassa, että uskotaan vasta kun tieteellä on kakki pöksyssä.
mutta vaikka kuinka joku osaisi ennustella ja tehdä vaikka mitä. Ei sitä massat usko ennen kuin tämä ylivertainen tieteemme on sen todeksi todistanut. Pitäisi olla omakohtaisia kokemuksia, sittenhän sen tietäisi onko joku, vaikka kummittelu tai vaikkapa ufot totta.
Pakko myöntää että viimeaikoina esim. ufohavaintoja on näytetty maailmalla jopa mediassa (Mexico, Yahve profeetan manaamina yms.).
Ihmiset voivat olla myöskin niin naiveja että sivuuttavat koko asian eivätkä haluakaan uskoa/tietää.
Varmaan aika tulee näyttämään meille koko näytöksen, sen kaikessa komeudessaan... tai karmeudessaan.
Tähän on pakko esittää se kysymys, minkä itse esitit tuossa aiemmassa viestissä eli Kuka on Herra Tiede? Toisinsanoen kenellä on kakki pöksyssä ja kenen esirippu murtuu?
Eihän tiede ole mikään subjekti, vaan se on ainoastaan tapa tutkia, raportoida tuloksia ja tehdä johtopäätöksiä evidenssin perusteella. Tieteen ihanteisiin kuuluu mm. pyrkimys objektiivisuuteen sekä toistettavuuteen. Tämä näkyy vaikkapa siinä, että tuloksia ei vedetä päästä tai muotoilla sopimaan omiin uskomuksiin, jos ne eivät sitä tunnu tekevän. Lisäksi mahdollisuuksien rajoissa toisten tutkijoiden pitäisi pystyä saamaan samalla metodilla samat tulokset käytetystä aineistosta.
Tiede ei ota itsessään kantaa asioihin eli sillä ei ole ennakko-asenteita vaikkapa rajatiedon ilmiöitä kohtaan. Sensijaan ihmisillä on. Kun tieteellisin metodein tutkitaan esimerkiksi psi:tä ja saadaan erittäin heikkoa, mutta kuitenkin positiivista tukea psi:lle, sanoo parapositiivinen tutkija "tämä on todiste psi:n olemassa olosta!". Sensijaan paranegatiivinen eli kielteisesti paranormaaliin suhtautuva sanoo "tämä on todiste siitä, että psi:tä ei ole olemassa!". Kumpikin voi olla oikeassa, koska tiede ei anna oikeata vastausta.
Tiedettä ei siis voi syyttää, jos paranormaaleita ilmiöitä ei tunnusteta todellisiksi. Tiede ei tunnusta tai kiellä mitään, vaan ainoastaan ihmiset tekevät niin. Tieteessä on etunsa mutta myös rajoitteensa; monet niistä noudattavat ihmisen rajoitteita. Esimerkiksi Jumalan tai sielun kaltaisia väitettyjä asioita ei voi tutkia, sillä tämänkaltaiset yliaistilliset ja yliluonnolliset kohteet eivät ole havaittavissamme tutkimista varten. Siksi tiede ei voi tietenkään tukea eikä kieltää ilmiötä.
Silti uskomusalalla tiedettä käytetään ristiriitaisesti; se on samalla kertaa sekä ystävä että vihollinen. Uskovaiset ja runsaasti myös rajatiedon alueella käytetään usein vilpillisesti tiedettä auktoriteettina tyyliin "monet tiedemiehet tunnustavat Jumalan olemassaolon" (jos on tiedemies millä tahansa alalla, mutta uskoo Jumalaan) tai "tämä-ja-tämä asia on tieteellisestikin todistettu!" (vaikka on vailla todisteita, mutta joku tiedemies on kirjoittanut asiasta myötämielisen artikkelin uskomustensa ja mielipiteidensä pohjalta). Samanaikaisesti tiedettä haukutaan, koska se tukee evoluutioteoriaa tai osoittaa, että psykokineettisille ilmiöille ei löydy näyttöä.
Osittain asia johtuu siitä, ettei ymmärretä mitä tiede on eli mitä sillä tarkoitetaan. Tiedettä käytetään silloin hyväksi, kun se tukee omia uskomuksia ja silloin haukutaan lyttyyn, kun se ei anna tukea niille. Tämä osoittaa, miten uskomukset ovat aina vahvempia todellisuuskuvan muodostajia kuin mikään tieteellinen evidenssi.
Toinen ongelmakohta on se, että varsinkin rajatiedon alalla monet luulevat, että tiede on sama kuin organisoitunut skeptismi. Näinhän ei missään nimessä ole. Skepsikset yms. ovat ihmisten ryhmittymiä, joita nykypäivänä enenevästi leimaa patologisen kieltämisen ajatus. Kriittinen epäileminen kuuluu tieteen piiriin, mutta nykyisen organisoituneen skeptismin kaltainen pakonomainen kieltäminen ei kuulu.
Tiedän kyllä miten massa käyttäytyy enkä ole muuta väittänytkään. Pointtina olikin vain se että asioiden ei tarvitse mennä niin vaikeasti, kun sen oikein ymmärtää. Ja kyllä niitäkin on yllättävän paljon jotka näkevät tuon esiripun läpi..
"Pakko myöntää että viimeaikoina esim. ufohavaintoja on näytetty maailmalla jopa mediassa (Mexico, Yahve profeetan manaamina yms.)."
Niinpä. Media on jo puun ja kuoren välissä.. ja paineet senku kasvaa..
Aivan.. Vastasit itse kysymykseeni. Minäkään en puhunut oikeasta tieteestä vaan tieteestä niinkuin ihmiset sen mieltävät. Kysyin juuri siksi että kuka on herra Tiede, koska siihen ei ole yksiselitteistä vastausta. Voisinko minä esimerksi puhua tieteen puolesta? Kelle luovutetaan auktoriteetti puhua tieteen puolesta epäselvissä tilanteissa? Vaikka tieteellä ei olisi yksimielistä kantaa johonkin asiaan, kuitenkin ihmille on jostain syystä muodostunut selvä käsitys tieteen kannasta kyseiseen asiaan.. Mistähän tämä johtuu?
Esirippu on se millä peitellään massalta olemassa olevia havaintoja. Kaukaa haettu esimerkki: Jos nyt vaikka tiedemiehillä sattuisi olemaan ufoalus tallissa.. tai siis ufohavaintoja nyt muutenkin on tehty kautta aikojen..
"Silti uskomusalalla tiedettä käytetään ristiriitaisesti; se on samalla kertaa sekä ystävä että vihollinen."
En minäkään ymmärrä miksi tiedettä pitää lukea kuin piru raamattua. Toivottavasti itse en ole sortunut siihen.. ;) Toisaalta taas on ymmärrettävää, että paranegatiivisten tiemiesten kanssa ei päästä aina yhteisymmärrykseen varsinkaan jos itse sattuu olemaan havannoinut varmuudella asian olevan toisin.. Ja siitä syystä tiede onkin tarkeä elementti näissä kyseenalaisissa rajatieto keskusteluissa, koska ihmiset tuntuvat uskovan kaiken mitä tiede sepostaa. Voisi jossain määrin jopa sanoa, että sehän on velvollisuus korjailla sieltä tiedot kohilleen/alleviivata tärkeät kohdat. Mutta se on tietenkin eriasia että valehdellaan vääristelemällä tietoa.
"Siksi tiede ei voi tietenkään tukea eikä kieltää ilmiötä."
Hommahan onkin siitä hankala, että ihmiset eivät oikein ymmärrä tätä kohtaa tieteestä. He olettavat että tähänkin kohtaan tieteellä on yleisesti hyväksytty katsontakanta. Tieteen neutraalia kantaa ei painoteta tarpeeksi ja jos sanotaan että ei ole havaittu jonkun asian olemassa oloa, silloin ihmiset ymmärtävät että tieteen kanta on, että sitä ei ole olemassakaan.
>>>Kelle luovutetaan auktoriteetti puhua tieteen puolesta epäselvissä tilanteissa?
Tieteessä ja sen puolesta puhuu, ja pitääkin puhua, tieteentekijät eli siihen koulutuksen saaneet henkilöt, ns. tiedemiehet. Tosin kun välillä selvissäkin tapauksissa syntyy näkemyseroja ja koulukuntia, niin näin tapahtuu varsinkin epäselvissä tapauksissa.
Virallinen kanta onkin muuten omituinen asia; esimerkiksi 1970-luvulta lähtien on tieteen virallinen kanta ollut se, että ufot eivät ole tutkimisen arvoinen juttu, vaan ovat ns. fuulaa. Ja mistä tämä sai alkunsa -- tietenkin surullisenkuuluisasta jenkkien armeijan rahoittamasta ufo-tutkimuksesta. Kuitenkin tieteentekijöiden mielipiteitä kartoittavissa polleissa on havaittu, että kielteisesti ufoihin ja niiden tutkimuksen mielekkyyteen suhtautuukin ainoastaan 20% tutkijoista. Erikoinen ristiriita virallisen tieteen ja sen tekijöiden henkilökohtaisten mielipiteiden välillä!
>>Vaikka tieteellä ei olisi yksimielistä kantaa johonkin asiaan, kuitenkin ihmille on jostain syystä muodostunut selvä käsitys tieteen kannasta kyseiseen asiaan.. Mistähän tämä johtuu?
Johtunee tieteen auktoriteetista, minkä se on toki saanut ihan oikeutetusti ajan mittaan nostaessaan meidät ylös tiedollisesta kivikaudesta. Kun asemansa näin lunastaneen tieteen nimissä puhutaan, on helppo uskoa asiaa. Toisaalta herää kysymys siitä, kuka puhuu ja millä mielellä? Kyseessä voi olla vilpilliset ja itsekkäät tarkoitusperät, kuten armeijalla voi kuvitella olevan.
Kun sotilaalliset edut vaativat jotain, uskon että tieteenkin kanta muuttuu vastaavasti. Maan ulkopuolisen elämän tutkiminen oli pannassa pari vuosikymmentä, mutta nyt Nasankin ilmoittaessa avoimesti yhtenä päätavoitteenaan olevan maanulkoisen elämän löytämisen, on astrobiologia suosiota ja tukea saavuttanut tutkimusaihe. Tiedeyhteisön avoin kollektiivinen hyväksyntä on johtanut tähän; ufo-tutkimusta ei ole edelleenkään hyväksytty.
Tieteellä on kuitenkin edelleenkin se etu, että sen avulla kyetään karsimaan ilmiselviä uskomuksia pois todellisuudesta. Raja-alueet ovat aina niitä vaikeampia ja ristiriitaisempia ja siinähän sijaitsee luonnollisesti rajatiede.
>>>Kaukaa haettu esimerkki: Jos nyt vaikka tiedemiehillä sattuisi olemaan ufoalus tallissa...
Edelliseen viitaten, jos jollain on ufoalus tallissa, on se armeija ja armeijan tiedemiehet.
>>>Hommahan onkin siitä hankala, että ihmiset eivät oikein ymmärrä tätä kohtaa tieteestä. He olettavat että tähänkin kohtaan tieteellä on yleisesti hyväksytty katsontakanta. Tieteen neutraalia kantaa ei painoteta tarpeeksi ja jos sanotaan että ei ole havaittu jonkun asian olemassa oloa, silloin ihmiset ymmärtävät että tieteen kanta on, että sitä ei ole olemassakaan.
Näinhän asia on. Ilmeisesti se eniten saavuttaa, joka suurimpaan ääneen huutaa. Huutajina on tässä tapauksessa patologisen kielteisesti paranormaaliin suhtautuvat. He käyttävät aseenaan tiedettä ja "unohtavat" kertoa mahdolliset ristiriidat, erimielisyydet ja näkemyserot tiedeyhteisön sisällä. Osasyy onnistumiseen on myös se, että parapositiivista (tarkoitan paranormaalin tutkimiseen positiivisesti suhtautuvaa, en välttämättä positiivisia tuloksia antavaa) tutkimusta on aika vähän tai luullaan, ettei sellaista ole. Henkilökohtaisesti esimerkiksi minulla on tällä hetkellä lähes 2000 paranormaalin/rajatiedon alueeseen kuuluvan artikkelin, kirjan ja raportin "kirjasto", joista valtaosa on tieteellisiä artikkeleita ja tutkimusraportteja. Tämä määrä on kuitenkin hyttysen kokoinen läiskä tieteen valtavirran meressä.
"Tieteessä ja sen puolesta puhuu, ja pitääkin puhua, tieteentekijät eli siihen koulutuksen saaneet henkilöt, ns. tiedemiehet."
Tässä kohtaa ei sovi unohtaa isoveljen isoa silmää, joka lopulta päättää virallisen kannan (siis ei se silmä vaan se.. no kyllä te tiedätte). Ei ne tiedemiehetkään mistä tahansa saa puhua. Kuten itsekin sanoit; jollain/joillain tahoilla on itsekkäita tavoitteita. Itse en syyllistäisi armeijaa, sillä sehän on vain työkalu. Onneksi ihmiset osaavat itsekkin tehdä havaintoja ilman kouluttautumista kakkipöksy tiedemieheksi.
Jotenkin tuntuu hassulta tuo Nasan toiminta. Ilmeisesti tuo silmät kirkkaina maanulkoisen elämän tutkiminen rajoittuu joihinkin kärpäsen jätösten tutkimiseen marsin pinnalta tai jotain vastaavaa. Saadaan huomio keskitettyä johonkin aivan epäolennaiseen. Jos ihmiset tietäisivät (kuten uskoakseni Nasa tietää) ufojen lennelleen täällä jo kauan, heitä tuskin kiinnostaisi jonkun fossiloituneen möhkäleen löytyminen Marsin pinnalta, mikä on saattanut joskus olla bakteeri.
tässä maailmassa tuntuu että on monenlaisia teitä tarjolla.. kuitenkin Jumalan Sanassa ( Raamatussa) Jeesus itse sanoo Minä olen tie, totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.
näinollen ymmärrän, että Taivaaseen ja iankaikkiseen elämään ei ainakaan ole kuin yksi tie... minne muut tiet vievätkään...?