Koulukiusatusta internetkiusaajaksi.

Tähän Tyttö2010Neitinen ei kykene vastaamaan.

On täysin selvää että Dille on joutunut kiusatuksi koska on ollut jo lapsena omanapanarsisti., eli on sitten ollut kaveriporukassa mistä tahansa kyse, niin pellenaama on ollut kaikesta tietoinen, siis aivan kaikesta, jopa myös kokenut.

Tää aihe ottaa kipeetä omanapanarssun pieneen sieluun.

Internetkovis 2010 luikkii.

Kokeeko Majuri Makkara koulukiusaamisen olevan jotenkin hassunhauska aihe siinä määrin, että koulukiusatulle voi siitä virnuilla vielä aikuisenakin ja udella kiusaamisen syitä siihen tyyliin että kiusatussa on jokin vika?

Olethan jo siitäkin ollut kovin huvittunut jos pienenä lapsena naapurustossa ei ole paljoa kavereita.

En ole koskaan törmännyt elämässäni yhteenkään terveeseen aikuiseen, jonka mielestä koulukiusaamisesta voi vääntää, vitsiä jonka avulla pääsisi nauramaan kiusatulle.
Olet ainoa maailmassa.

Olen kertonut jo tästä aiheesta useita kertoja, mutta kun sinulla on nuo muistisairaudet,
lukihäiriöt ja vakava ongelma asioiden ymmärtämisen kanssa, niin unohdat sitä mukaa kaiken kun se on kerrottu.

Kerroin myös että koulukiusaaminen on jättänyt sellaisen jäljen etten kuuntele enkä katsele minkäänlaista kiusaamista sivusta, puuttumatta siihen.

Onneksi omat lapseni ovat saaneet ehjän ja turvallisen lapsuuden ja sen kautta perusturvallisuuden tunteen. Sen lisäksi he saivat koulutusta siihen miten härnääminen loppuu. Se loppuu lyömällä naamaan ja kovaa, ja minun lapseni lyövät kovaa.

Kun koulussa täräyttää sen isokokoisen kiusaajapojan lattiaan, niin siihen loppuu kiusaaminen ja muut ymmärtävät saman viestin että kiusaaminen ei kannata.

Se on ylivoimaisesti paras lääke. Väkivalta lopettaa vittuilun.

Minun kiusaajani oli puhdasverinen psykopaatti, erittäin taitava ja kiero manipuloija, kun minä taas olin kiltti ja lojaali, joka viihtyi kaikkien kanssa.

Hän oli perheensä ainoa lapsi ja piti itseään parempana ihmisenä jolla oli synnynnäinen lahjakkuus kaikkeen, omasta mielestään. Ei sietänyt häviämistä ja huijasi aina peleissä ja leikeissä.

Se kiusaaminen oli sellaista väheksymistä ja nakittamista. Hän laittoi ihmiset arvojärjestyksiin (kuten Possonderikin tekee). Oli kympin oppilas ja salasi hienosti opettajilta sen millainen muIkero hän todellisuudessa oli.

Jos tein kässätunnilla jonkun työn paremmin kuin hän, hän kävi rikkomassa sen puutyövarastossa salaa.

Leikittiin piilosta paukkupakkasella, etsin häntä umpijäässä tunnin verran ja menin kyselemään heiltä sisältä että onko näkynyt. Siellähän hän oli kylpytakissa lukemassa Aku Ankkoja ja söi voileipiä. Oli mennyt saunaan ja jättänyt minut ulos etsimään.

Rakennettiin hieno puumaja. Sovittiin että mennään sinne yöksi. Kävi ilmi että hän meni sinne majaan yhtä muIkun serkkunsa kanssa ja minun piti pitää puun alla vahtia omassa makuupussissani.

Ne oli tuollaisia pikku tekosia. Siinä kuudennen luokan paikkeilla hän alkoi myös läpsiä naamaan. Ei ikinä koulussa, koska hän esitti siellä mallioppilasta. Serkuilleen hän oikein elvisteli sillä että hän voi lyödä minua huvikseen milloin haluaa.

Hänen isänsä oli kunnon mies ja kun hän huomasi tuon alistamisen, hän sanoi minulle että piekse xxxxx tuo paskiainen, tarkoittaen poikaansa. Isänsä tiesi minun pystyvän siihen koska olin isompi ja vahvempi ja paras kaikessa koulu-urheilussa.

Se toteutui grande finaalissa siinä 12 vuotiaana keväällä ennen kesälomaa. Hän testasi alistamisen rajoja lukitsemalla huoneensa oven ja sanoi minulle että sinä lähdet täältä sitten kun minä annan luvan.

Täräytin häntä nyrkillä nenään sen minkä lähti. Hän kaatui selälleen ja löi päänsä vielä palomuuriin. Otin puisen tuolin ja heitin sen hänen huoneensa ikkunasta läpi ja lähdin paloportaita pitkin alas ja kotiin.

Sinne jäi kyyneleet silmissä nenä veressä istumaan. "Ystävyys" loppui siihen, vaihdoin kaveriporukkaan johon olisin kuulunut jo aiemmin ilman tuota nilviäistä. Ne kaverisuhteet on olemassa edelleen.

Seiskalle kun mentiin uuteen kouluun ja ilmoittauduin karateen, niin tuo entinen kiusaajapoika ilmoittautui myös ja koetti hieroa sovintoa, hänellä ei ollut yhtään kaveria enää.

Nyt oli selvää kumpi meistä oli oikeasti se kukko ja kumpi ei. Karatessa hän oli surkea ja arka, kun taas minä sain ylistystä. Hänellä ei ollut mitään saumaa minua vastaan ja pelkäsi. Se kiusaamisen aikakausi oli takanapäin.

Hänestä tuli sitten opintomenestyksestä huolimatta isänsä duunipaikalle huoltomies ja siihen hän jymähti. Ei koskaan onnistunut vakiintumaan eikä saanut lapsia. Hänestä tuli jonkinlainen Kennelin koirahomo ja erakko.

Noin kolmekymppisinä sattumalta törmättiin, minulla oli jo kaksi poikaa, kaunis vaimo, uudehko auto, maksettu komea omakotitalo, mökki Hayabusa ja tunnettu firma.

Hän asui pikkuisessa rivarissa josta oli velkaa. Kävin kahvilla luonaan pyynnöstä ja hän ähisi ja puhisi kun yritti anteeksipyyntöä. Minä sanoin että anna olla, ei niitä tarvi enää muistella.

Totuus oli kuitenkin se että nyrkkini heilahti hieman herkemmin aikuisenakin, kuin se ehkä muuten olisi heilahtanut, mutta enpä muista yhtään kertaa että olisin turhaan lyönyt.

Jos toinen ei ollut nyrkit pystyssä, niin en koskaan "aseetonta" miestä lyönyt, eikä niissä siten ole mitään kaduttavaa eikä anteeksipyydeltävää keneltäkään.

Siellä on kiusaajapoika erakkona koirahomona tänä päivänäkin. Facesta olen nähnyt.

2010