Olen äiti, niinkuin monet muutkin tällä palstalla, mutta sen lisäksi olen opiskellut pitkälle suomen kieltä ja kulttuuria ja kirjoittanut artikkeleita eurooppalaisiin lehtiin. Nämä taustatiedot kerrottuani haluaisin esittää muutamia mielipiteitäni tästä kaikkia kiinnostavasta aiheesta, lasten nimistä!
Ymmärrän hyvin, että suomalaisia saattaa viehättää ulkomaalaisasuiset ja -äänteiset nimet, kuten Nicholas, Jonathan, Jonas, Nathalie, Caroline ja Elizabeth. Ongelmana tässä tulee vain se, äännetäänkö nimi suomalaisittain vai alkuperäiskielellään. Jonas ääntyy ruotsiksi Juunas ja englanniksi "dsounas", mutta monet suomalaiset ääntävät sen Joonaksena.
Toiseksi voisi todeta sen ulkomailla vuosia asuneena, että Elizabethit, Nathaliet ja monet muut yleiset nimet eivät herätä ihmeellistä ihastusta tai huomiota. Niitä voisi verrata tavallisiin yleisiin suomalaisnimiin. Monesti eri kansat ihailevat toistensa nimiä, jotka tuntuvat eksoottisilta, esimerkiksi britit ihailevat ranskalaisia ja espanjalaisia nimiä.
Monesti ajatellaan, että suomalainen nimi on hankala ulkomailla työskentelyssä. Veikkaisin kuitenkin, että se on monesti etu, että on persoonallisempi nimi kuin ihan basic brittinimi. Ovathan Mika ja Erja Häkkinenkin hyvin pärjänneet, vai olisiko menestys ollut erilaista Michael ja Edith Häkkisellä? Veikkaan, että rehti suomalainen nimi on eksoottisempi ja kiinnostavampi ulkomaalaisten silmissä.
En väitä, etteivätkö monet ulkomaalaiset nimet olisi kauniita, mutta niiden vetovoima ulkomailla ei ole samanlainen kuin suomessa. Esimerkiksi Michelle kuulostaa suomalaisen korvissa ihanalta ja erilaiselta, mutta USA:ssa se on nelikymppisen naisen nimi.
Tulevaisuudessa muista erottautumisella ja selkeällä kansallisella identiteetillä voi olla arvoa. Esimerkiksi eksoottinen suomalaisviikinki Kaarlo Väinämö Räikkönen voi olla "kovempi sana" vuoden 2020 formulakisoissa verrattuna ylitsevuotavan kansainväliseen Jonathan Nicholas Räikköseen. Tämä on kuitenkin ihan mutu-tuntumaa, vaikea on mitään totena sanoa!
Ymmärrän hyvin, että suomalaisia saattaa viehättää ulkomaalaisasuiset ja -äänteiset nimet, kuten Nicholas, Jonathan, Jonas, Nathalie, Caroline ja Elizabeth. Ongelmana tässä tulee vain se, äännetäänkö nimi suomalaisittain vai alkuperäiskielellään. Jonas ääntyy ruotsiksi Juunas ja englanniksi "dsounas", mutta monet suomalaiset ääntävät sen Joonaksena.
Toiseksi voisi todeta sen ulkomailla vuosia asuneena, että Elizabethit, Nathaliet ja monet muut yleiset nimet eivät herätä ihmeellistä ihastusta tai huomiota. Niitä voisi verrata tavallisiin yleisiin suomalaisnimiin. Monesti eri kansat ihailevat toistensa nimiä, jotka tuntuvat eksoottisilta, esimerkiksi britit ihailevat ranskalaisia ja espanjalaisia nimiä.
Monesti ajatellaan, että suomalainen nimi on hankala ulkomailla työskentelyssä. Veikkaisin kuitenkin, että se on monesti etu, että on persoonallisempi nimi kuin ihan basic brittinimi. Ovathan Mika ja Erja Häkkinenkin hyvin pärjänneet, vai olisiko menestys ollut erilaista Michael ja Edith Häkkisellä? Veikkaan, että rehti suomalainen nimi on eksoottisempi ja kiinnostavampi ulkomaalaisten silmissä.
En väitä, etteivätkö monet ulkomaalaiset nimet olisi kauniita, mutta niiden vetovoima ulkomailla ei ole samanlainen kuin suomessa. Esimerkiksi Michelle kuulostaa suomalaisen korvissa ihanalta ja erilaiselta, mutta USA:ssa se on nelikymppisen naisen nimi.
Tulevaisuudessa muista erottautumisella ja selkeällä kansallisella identiteetillä voi olla arvoa. Esimerkiksi eksoottinen suomalaisviikinki Kaarlo Väinämö Räikkönen voi olla "kovempi sana" vuoden 2020 formulakisoissa verrattuna ylitsevuotavan kansainväliseen Jonathan Nicholas Räikköseen. Tämä on kuitenkin ihan mutu-tuntumaa, vaikea on mitään totena sanoa!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olen kanssasi periaatteessa samoilla linjoilla, ja olen miettinyt asiaa paljonkin nyt raskaana ollessani. Kaikkihan me toivomme lapsillemme onnellista ja menestyksekästä elämää, lapset kuitenkin itse ohjaavat elämäänsä ja päättävät mihin suuntaan lähtevät.
Esimerkiksi Olivia-nimi on todella kulunut eurooppalaisissa maissa ja myös USA:ssa. Olen ajatellut, että esimerkiksi näyttelijänä, urheilijana tai laulajana jää paremmin ihmisten mieliin, jos nimi on harvinaisempi. Olivia/Jasmin Laine kuulostaa aika yleiseltä nimeltä (ainakin etunimi) verrattuna esimerkiksi Mielikki tai Aallotar Laineeseen. Tällaiset nimet jäävät hyvin mieleen, ja ovat niitä tulevaisuuden Viivi Avellaneita ja Janinoita, jotka ohjaavat tulevaisuuden nimitrendejä. Esimerkiksi Viivi-nimihän on erittäin harvinainen 20-30-vuotiaiden keskuudessa tällä hetkellä, mutta Viivi itse "söpöydellään" nosti nimen trendinimeksi.
ei kai lapsen nimeä kuitenkaan yleensä valita sen perusteella että se ulkomailla olisi helppo käyttää?!? kuinkahan moni ylipäätään suunnittelee ulkomaille muuttoa tai vastaavaa, vapaa-ajan matkat ovat asia erikseen (eikä niitä varten nyt ainakaan tarvitse nimeä valkata!)... suomalaiset nimet kunniaan, mutta ulkomaiset (esim juuri tuo mainitsemasi olivia), suomalaiseen suuhun sopivat nimet ovat käypiä myös!
Me mieheni kanssa valitsimme mielestämme kauneimman nimen pikkuenkelillemme: Aurora Annica (Järvinen). Kyllä kansainvälinen nimi on hyödyksi ulkomailla. Jos Auroramme lähtee vaikka Ranskaan laulajaksi, on lehdistön helppo kirjoittaa nimi.
Yksi nimen perusteista oli kansainvälisyyden lisäksi harvinaisuus. Emme tunne ketään Auroraa, joten enkelimme erottuu paitsi kauneudellaan, myös harvinaisen kauniilla nimellään. =)
Tällä nimipalstalla on viime päivinä ollut joitain kommentteja, joiden on väitetty edustavan ironiaa tai huumoria. Ei kovin ole naurattanut.
Nyt kuitenkin repesin riemusta: tämä oli sellainen huumoripläjäys, ettei paremmasta väliä.
Kiitos Aurora Annica!
Olen niin ikään suomen kieleen ja sen etymologiaan jonkin verran perehtynyt kahden lapsen äiti. Aloittamassasi keskustelussa ei ole mitään uutta: Ulkomaalainen nimi vastaan suomalainen nimi -aiheesta on keskusteltu minusta jo vuosia ja kaikki esittämäsi argumentit on esitetty monta kertaa eri yhteyksissä.
Kansainvälistyminen näkyy kaikkialla, myös nimistössä. Minua ihmetyttää, että yhä jaksetaan vedota siihen, kuinka nimen ääntäminen saattaa tuottaa vaikeuksia tai kuinka supisuomalaisella nimellä voi maailmalla erottua edukseen. Yksi usein toisteltu argumentti niin sanottujen tavallisten nimien puolesta on se, että lasta saatettaisiin kiusata koulussa erikoisesta nimestä.
Kaikki edellä esitetyt väitteet pitivät varmasti paikkansa 60-luvun Suomessa, mutta eivät mielestäni enää 2000-luvun kansainvälisessä pohjolassa. Pienet Nadjat, Abdullahit ja Fahidat ovat Paavojen ja Camilloiden kanssa sulassa sovussa jo lastentarhassa, kaverin erikoinen nimi ei lasta enää hätkäytä. Suomalaiset ovat hyvin kielitaitoista väkeä ja väittäisin, että ehkä aivan vanhimpia sukupolvia lukuunottamatta kaikki osaavat lausua Michellen oikein. Se, miten nimi lausutaan sen lähtömaassa ei minusta ole mitenkään oleellinen tai tärkeä kysymys. Luonnollisesti nimi muokkautuu puheessa parhaiten suomalaiseen suuhun sopivaksi kuten on monille muillekin esimerkiksi ruotsista ja englannista tulleille sanoille käynyt. Emmehän puhu "intänetistä" tai "maakethista", vaan internetistä ja marketista. Kansainvälisesti tunnettujen nimien etuna on nimenomaan se, että ne osataan lausua ja kirjoittaa kaikkialla maailmassa. Jokaisessa maassa on tietenkin oma aksenttinsa kansainvälisesti tunnetussakin sanastossa.
Se, että mahdollisesti maailmalla menestyvä suomalainen saisi perinteisen ja erikoisen nimensä takia erityishuomiota ulkomailla ja siten menestyisi urallaan paremmin, on kyllä toiveajattelua. En usko, että Häkkisen uraa olisi muuttanut mihinkään suuntaan hänen nimensä. Mica tai Mike tai Mika, uraan tarvitaan kyllä aika paljon muutakin kuin jonkun amerikkalaisen toimittajan mielestä eksoottiselta kuulostava nimi!
Kyllä monet suomalaiset osaavat nykyään englantia, mutta monien mielestä englantilaiset nimet näyttävät hassuilta ja eriparisilta suomalaisittain ääntyvien nimien kanssa. Esim. Michelle Järvinen tai vastaavasti Xiung Nyman. Ja miettikää näitä siis supisuomalaisella lapsella, ei puoliksi englantilaisella/kiinalaisella. Michelle Moore tai Xioung Li näyttävät tasapainoisemmilta, koska ääntyvät samalla kielellä.
Toinen fakta on se, että nämä Michellet ja Carolinet jne. ovat vain supertylsiä. Niitä on miljoonia maailmassa! Nykyään onkin paljon näitä omakeksintöisiä ja omista juurista ammennettuja nimiä kuten Beyoncé tai suomessa Lola Odusoga (taisi olla joku Iyabode Ololade jne. Persoonallinen siis).
Mielestäni suomalaisen kannattaa kyllä ruveta persoonalliseksi vaikka tyyliin Ruusu-Nuppu Litmanen, Kukka Vanamo Heinonen tai Lumikki Aaltonen mielummin kuin Michelle Heinonen ja Caroline Aaltonen. Siis nehän ovat ihan tylsiä! Mutta tämä oli vain minun mielipiteeni...
Edellinen kirjoittaja totesi:
"Kansainvälisesti tunnettujen nimien etuna on nimenomaan se, että ne osataan lausua ja kirjoittaa kaikkialla maailmassa. Jokaisessa maassa on tietenkin oma aksenttinsa kansainvälisesti tunnetussakin sanastossa."
Pitää ja ei pidä paikkansa. "Kaikkialla maailmassa" tarkoittaa myös vaikkapa Intiaa eri osavaltioineen tai Japania.
Mitähän ne "kansainvälisesti tunnetut" nimet ovat? Joitakin amerikkalaisia bulkkinimiäkö?
Suomalaiset nimet osataan lausua ja kirjoittaa aivan yhtä hyvin tai huonosti kuin nuo "kansainvälisesti tunnetut nimet".
Suomalaiset ovat jo pitkälti päässeet irti alemmuskompleksistaan. Etunimien valinnassa sitä näkyy vielä olevan joillakuilla. He elävät siinä suhteessa toisten ehdoilla.
Kirjoittaja toteaa olevansa "jonkin verran perehtynyt" suomen kieleen ja sen etymologiaan. Aiheuttavatkohan tuo seikka häpeämisen tunnetta? Niinkin voisi kuvitella.
Omasta mielestäni ei ole kysymys mistään alemmuuskompleksista, johon minusta vähän asiattomasti vihjasit viestisi lopussa. Rakastan suomen kieltä, olen työkseni kanssa tekemisissä ja omilla lapsillani on supisuomalaiset nimet, jotka tosin ovat helppoja ääntää ja kirjoittaa myös ruotsiksi ja englanniksi.
Halusin vain tuoda vähän uusia tuulia tähän vanhaan kiistaan siitä, ovatko suomalaiset vai ulkomaalaiset nimet parempia. Siinä olet aivan oikeassa, että "ulkomaalainen" kaipaa määrittelyä. Minulla oli mielessäni lähinnä englanti, ruotsi ja ehkä ranskakin. Selvää on, että etunimeä, joka esiintyisi suurin piirtein samanlaisena suomessa, englannissa ja vielä vaikkapa kiinan kielessä voi olla aika hankala löytää.
Itseäni tuppaa ärsyttämään sellainen moralisointi ja liioiteltu huoli siitä, että suomen kieli nyt menee aivan tärviölle muutaman pienen Ridgen ja Brooken takia. Kieli muuttuu maailman mukana ja kuten jo ensimmisessä viestissäni totesin: Suomen kansainvälistyminen näkyy luonnollisesti myös nimistössä.
"Suomen kansainvälistyminen näkyy luonnollisesti myös nimistössä."
Niin, valitettavasti, noin on. Yritetään olla niin hienoja, niin hienoja, yritetään olla KANSAINVÄLISIÄ.
Kansainväliset virtaukset ovat tulleet Suomeen jo vuosikymmeniä sitten, eivät ne ole nykyajan ilmiö. Suomi tuli maailmankartalle jo vuonna 1809.
Ulkomaalaisten nimien apinointi liittyy kaiken maailman saippuasarjoihin ja viihteen sankareihin.
Siinä on monen nimenvalitsijan kansainvälisyysaate!
Näillä palstoilla kansainvälinen on yhtä kuin anglosaksinen, koska englanninkielisen alueen ulkopuolella ei ole sivistystä.
Auroran harvinaisuus on kyllä vähän kyseenalainen juttu. Tänäkin vuonna se on yhdeksäntenä suosituimpien tytönnimien listalla ja uusia kantajia on tähän mennessä vuotta 243.
Eli ei se, että sinä ja miehesi ette ketään tunne, tee nimestä harvinaista.