Viime kesänä Kemerissä näin:
Kahteen viikkoon mahtui yrittäjiä neljä.
Oman hotellin aamiaiskokki, uskovainen moskeijassa, kuin tyhjästä ilmaantunut johtajauros rannalla sekä illallisravintolan tarjoilija.
Olen keskivaalea (raidat), hieman ylipainoinen, ihan kivan näköinen melkein kolmekymppinen.
Häämatkalla liikuimme käsikkäin tai isommalla porukalla. Vain rantamies iski hetkenä, jolloin puolisoni oli vesiostoksilla muutaman metrin päässä. Muuten olin aina "valvottu".
Tilanteet olivat melko yllättäviä, mutteivät mitenkään uhkaavia. Moskeijassa tavattu, itesensä sinkuksi esitellyt henkilö oli kiusallisin. Kerroin välittömästi olevani häämatkalla ja esittelin vieressä seisovan mieheni. Sinkku esitteli meille moskeijaa ja yritti hapuilla kädellään minua kohti. Kun olimme poistumassa, hän kapsahti yllättäen kaulaan ja moiskautti pusun - poskelle, sillä ehdin kääntää päätäni.
Muut tyypit eivät pyrkineet kosketuksiin.
Olen melko aurinkoinen ja puhelias. Samoin olen tottunut hoitamaan tilauksia ravintolassa, yms. Käytän myös miestäni enemmän vieraita kieliä, joten helposti olen se, joka asioi ulkomailla.
Totta on se, että hymy, puhe tai mikä vain kontakti tulkitaan enemmäksi kuin Suomessa. Jos ällöät väärinkäsityksiä, leiki että olet kuollut kivi. Niin saatat kuitenkin jäädä paitsi myös jostakin mukavasta paikallisiin tutustumisesta.
Omasta mielestäni häiritsevämmän piinan muodostivat "innokkaat kauppiaat" ja muut sisäänheittäjät. Heille ei kannata sanoa mitään. Lomaromanssia tarjoavat miehet karkoitetaan ihan perinteisin, kansainvälisin keinoin. Täytyy vain käyttää keinoasteikon järeämpää päätä. Kommunikaatio-ongelmien vuoksi ymmärrystä ei voi jäädä odottamaan. Helpointa on usein siirtyä vähän etäämmälle.
Tsemppiä matkalle! Kyllä siellä pärjää.
Kahteen viikkoon mahtui yrittäjiä neljä.
Oman hotellin aamiaiskokki, uskovainen moskeijassa, kuin tyhjästä ilmaantunut johtajauros rannalla sekä illallisravintolan tarjoilija.
Olen keskivaalea (raidat), hieman ylipainoinen, ihan kivan näköinen melkein kolmekymppinen.
Häämatkalla liikuimme käsikkäin tai isommalla porukalla. Vain rantamies iski hetkenä, jolloin puolisoni oli vesiostoksilla muutaman metrin päässä. Muuten olin aina "valvottu".
Tilanteet olivat melko yllättäviä, mutteivät mitenkään uhkaavia. Moskeijassa tavattu, itesensä sinkuksi esitellyt henkilö oli kiusallisin. Kerroin välittömästi olevani häämatkalla ja esittelin vieressä seisovan mieheni. Sinkku esitteli meille moskeijaa ja yritti hapuilla kädellään minua kohti. Kun olimme poistumassa, hän kapsahti yllättäen kaulaan ja moiskautti pusun - poskelle, sillä ehdin kääntää päätäni.
Muut tyypit eivät pyrkineet kosketuksiin.
Olen melko aurinkoinen ja puhelias. Samoin olen tottunut hoitamaan tilauksia ravintolassa, yms. Käytän myös miestäni enemmän vieraita kieliä, joten helposti olen se, joka asioi ulkomailla.
Totta on se, että hymy, puhe tai mikä vain kontakti tulkitaan enemmäksi kuin Suomessa. Jos ällöät väärinkäsityksiä, leiki että olet kuollut kivi. Niin saatat kuitenkin jäädä paitsi myös jostakin mukavasta paikallisiin tutustumisesta.
Omasta mielestäni häiritsevämmän piinan muodostivat "innokkaat kauppiaat" ja muut sisäänheittäjät. Heille ei kannata sanoa mitään. Lomaromanssia tarjoavat miehet karkoitetaan ihan perinteisin, kansainvälisin keinoin. Täytyy vain käyttää keinoasteikon järeämpää päätä. Kommunikaatio-ongelmien vuoksi ymmärrystä ei voi jäädä odottamaan. Helpointa on usein siirtyä vähän etäämmälle.
Tsemppiä matkalle! Kyllä siellä pärjää.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mielenkiintoista kuulla sun kokemuksesta, kiitos kun jaksoit tänne kirjoitella. Mä olen vasta menossa ensimmäistä kertaa ja olen kuvitellut koko ajan, että saan olla kaikilta ehdotteluilta rauhassa, kun miehen kanssa kahdestaan lähdetään. Olen ikävä kyllä hoikka blondi ja vielä ihan ok:n näköinen(jos itseään kehtaa sen verran kehua;))
eiköhän se ole paljonti siittä kiinni miten itse käyttäytyy, jos on varattu ei kiinnitä sen kummempaa huomiota turkkilaisiin, ystävällinen voi olla mutta joskus tulkitsevat senkin väärin.itselleni kävi niin että olin mies ystävän kanssa matkalla ja kun menin käymään vessassa niin turkkilainen yritti kulman takana suudella jo mieheltä salaa.
joten oman mieheen kun huomionsa käyttää niin ei pitäisi olla ongelmaa.
siis ikäkyllä hoikka blondi, oli ilmeisesti tarkoitettu pullealle, joka kertoi ahdistelijoistaan? niin ikävä kyllä blondi nuo Turkin veikot tykkäväät näistä hieman pulleammista joten saat melko varmasti olla täysin rauhassa. näin olen siis kuullut
Tää oli positiivista tietoa, ehkäpä mä saan olla ihan omissa oloissani sitten:)
.. kehiin ja taasen silläkin pärjää pitkälle. Hyvä keino (ilman miestä matkaavalle) on myös kertoa seurustelevansa turkkilaisen kanssa. Johan jättävät rauhaan.
Kyllä se vaan on niin että ei tosiaankaan kannata viedä vaimoaan turkkiin lomalle. Voisiko miehelle olla mitään vittumaisempaa katseltavaa kun gigolot yrittävät iskeä naista jokapaikassa. Ei tosiaankaan ole mitään järkeä pilata vähiä lomapäiviään matkustamalla tuollaisiin paikkoihin.
Tarkoitukseni ei ollut pelotella ketään jättämään Turkinmatkaa väliin. Me pidimme maasta ja sen monista kulttuuripiirteistä. Kirjoitin kokemuksistani, jotta ekaa kertaa menevät tietävät, miten kannattaa itse käyttäytyä, jos tahtoo olla rauhassa.
Matkustamme pian uudelleen nauttimaan kaikista ihanista asioista, joita Turkilla on tarjottavana. Aiemmasta oppineina aiomme jättää puhumiset miehelleni, milloin tilanne sitä vaatii. Myös kauppiaisiin on jo heti aluksi parempi ote.
En mene esim. lupaamaan, että "toiste", jos en aio oikeasti palata asiaan. Tälläkin palstalla on neuvottu tekemään niin, mutta meille kävi esim. niin, että ravintolan sisäänheittäjä tuli vaatimaan meitä tilille "lupauksestammme" rannalla, joka oli kilometrin päässä ko ravintolasta. Mietimme, että kuka ihme tuo on. Sitten alkoi ajattelemattomien maanmiehiemme opettama rimpsu: "suomalaiset ovat rehellisiä, suomalainen lupaa - suomalainen tulee..."
Loppumatkasta huomasimme, että jos ei alusta alkaen sano mitään, ei tarvitse sanoa myöhemminkään. Jos taas kerran menee mukaan, loppumatkan onkin jo vanha tuttu/"ystävä". Kauppiailla näkyy olevan ilmiömäinen muisti.
Syksyllä on muuten koko suku matkassa. Ja vinkkejä on jaettu heillekin :)
Tarkoitukseni ei ollut pelotella ketään jättämään Turkinmatkaa väliin. Me pidimme maasta ja sen monista kulttuuripiirteistä. Kirjoitin kokemuksistani, jotta ekaa kertaa menevät tietävät, miten kannattaa itse käyttäytyä, jos tahtoo olla rauhassa.
Matkustamme pian uudelleen nauttimaan kaikista ihanista asioista, joita Turkilla on tarjottavana. Aiemmasta oppineina aiomme jättää puhumiset miehelleni, milloin tilanne sitä vaatii. Myös kauppiaisiin on jo heti aluksi parempi ote.
En mene esim. lupaamaan, että "toiste", jos en aio oikeasti palata asiaan. Tälläkin palstalla on neuvottu tekemään niin, mutta meille kävi esim. niin, että ravintolan sisäänheittäjä tuli vaatimaan meitä tilille "lupauksestammme" rannalla, joka oli kilometrin päässä ko ravintolasta. Mietimme, että kuka ihme tuo on. Sitten alkoi ajattelemattomien maanmiehiemme opettama rimpsu: "suomalaiset ovat rehellisiä, suomalainen lupaa - suomalainen tulee..."
Loppumatkasta huomasimme, että jos ei alusta alkaen sano mitään, ei tarvitse sanoa myöhemminkään. Jos taas kerran menee mukaan, loppumatkan onkin jo vanha tuttu/"ystävä". Kauppiailla näkyy olevan ilmiömäinen muisti.
Syksyllä on muuten koko suku matkassa. Ja vinkkejä on jaettu heillekin :)
Tarkoitukseni ei ollut pelotella ketään jättämään Turkinmatkaa väliin. Me pidimme maasta ja sen monista kulttuuripiirteistä. Kirjoitin kokemuksistani, jotta ekaa kertaa menevät tietävät, miten kannattaa itse käyttäytyä, jos tahtoo olla rauhassa.
Matkustamme pian uudelleen nauttimaan kaikista ihanista asioista, joita Turkilla on tarjottavana. Aiemmasta oppineina aiomme jättää puhumiset miehelleni, milloin tilanne sitä vaatii. Myös kauppiaisiin on jo heti aluksi parempi ote.
En mene esim. lupaamaan, että "toiste", jos en aio oikeasti palata asiaan. Tälläkin palstalla on neuvottu tekemään niin, mutta meille kävi esim. niin, että ravintolan sisäänheittäjä tuli vaatimaan meitä tilille "lupauksestammme" rannalla, joka oli kilometrin päässä ko ravintolasta. Mietimme, että kuka ihme tuo on. Sitten alkoi ajattelemattomien maanmiehiemme opettama rimpsu: "suomalaiset ovat rehellisiä, suomalainen lupaa - suomalainen tulee..."
Loppumatkasta huomasimme, että jos ei alusta alkaen sano mitään, ei tarvitse sanoa myöhemminkään. Jos taas kerran menee mukaan, loppumatkan onkin jo vanha tuttu/"ystävä". Kauppiailla näkyy olevan ilmiömäinen muisti.
Syksyllä on muuten koko suku matkassa. Ja vinkkejä on jaettu heillekin :)
Tarkoitukseni ei ollut pelotella ketään jättämään Turkinmatkaa väliin. Me pidimme maasta ja sen monista kulttuuripiirteistä. Kirjoitin kokemuksistani, jotta ekaa kertaa menevät tietävät, miten kannattaa itse käyttäytyä, jos tahtoo olla rauhassa.
Matkustamme pian uudelleen nauttimaan kaikista ihanista asioista, joita Turkilla on tarjottavana. Aiemmasta oppineina aiomme jättää puhumiset miehelleni, milloin tilanne sitä vaatii. Myös kauppiaisiin on jo heti aluksi parempi ote.
En mene esim. lupaamaan, että "toiste", jos en aio oikeasti palata asiaan. Tälläkin palstalla on neuvottu tekemään niin, mutta meille kävi esim. niin, että ravintolan sisäänheittäjä tuli vaatimaan meitä tilille "lupauksestammme" rannalla, joka oli kilometrin päässä ko ravintolasta. Mietimme, että kuka ihme tuo on. Sitten alkoi ajattelemattomien maanmiehiemme opettama rimpsu: "suomalaiset ovat rehellisiä, suomalainen lupaa - suomalainen tulee..."
Loppumatkasta huomasimme, että jos ei alusta alkaen sano mitään, ei tarvitse sanoa myöhemminkään. Jos taas kerran menee mukaan, loppumatkan onkin jo vanha tuttu/"ystävä". Kauppiailla näkyy olevan ilmiömäinen muisti.
Syksyllä on muuten koko suku matkassa. Ja vinkkejä on jaettu heillekin :)
Tarkoitukseni ei ollut pelotella ketään jättämään Turkinmatkaa väliin. Me pidimme maasta ja sen monista kulttuuripiirteistä. Kirjoitin kokemuksistani, jotta ekaa kertaa menevät tietävät, miten kannattaa itse käyttäytyä, jos tahtoo olla rauhassa.
Matkustamme pian uudelleen nauttimaan kaikista ihanista asioista, joita Turkilla on tarjottavana. Aiemmasta oppineina aiomme jättää puhumiset miehelleni, milloin tilanne sitä vaatii. Myös kauppiaisiin on jo heti aluksi parempi ote.
En mene esim. lupaamaan, että "toiste", jos en aio oikeasti palata asiaan. Tälläkin palstalla on neuvottu tekemään niin, mutta meille kävi esim. niin, että ravintolan sisäänheittäjä tuli vaatimaan meitä tilille "lupauksestammme" rannalla, joka oli kilometrin päässä ko ravintolasta. Mietimme, että kuka ihme tuo on. Sitten alkoi ajattelemattomien maanmiehiemme opettama rimpsu: "suomalaiset ovat rehellisiä, suomalainen lupaa - suomalainen tulee..."
Loppumatkasta huomasimme, että jos ei alusta alkaen sano mitään, ei tarvitse sanoa myöhemminkään. Jos taas kerran menee mukaan, loppumatkan onkin jo vanha tuttu/"ystävä". Kauppiailla näkyy olevan ilmiömäinen muisti.
Syksyllä on muuten koko suku matkassa. Ja vinkkejä on jaettu heillekin :)
Olin Kemerissä 2 viikkoa ja palasin 2.7. Ihaillen katselin kuinka venäläiset suhteutuivat sisäänheittäjiin.He eivät reagoineet millään tavalla huuteluihin ja muihin temppuihin. Kulkivat täysin välinpitämättömästi ohi, kun myyjä yritti kontaktia. Me skandinaavit olemme liian hyvätahtoisia. Ei myyjien kanssa tarvitse jutella tai tinkiä. Kyllä siellä voi sanoa suoraan, ettei tavara/seura kiinnosta. Sisäänheittäjän tarkoitus on saada asiakas reagoimaan, saada keskusteluyhteys asiakkaan kanssa. Sisäänheittäjiin kannattaa suhtautua torjuvasti, ei niitä pidä päästää kättelemään tai koskettelemaan (naisia).
Olin itse perheeni kanssa eka kerran Turkissa viime syyslomalla ja nyt menemme taas. Mua mättää se kauppiaitten yli-innokkuus ja jossain määrin myös tuon ilmanalan miesten halu skandinaavisten naisten suosioon. Tällä viestilinjalla ollut järkeviä ja realistisia kontakteja. En ole eläissäni lähtenyt lomamatkalle iskumielessä. Mulle riittää uusi kulttuuri, maisemat, tutustuminen. Olen naimisissa oleva mies enkä edes poikamiehenä ollessani lähtenyt ulkomaille naintireissuille. No turkki ei tietenkään suomalaismiehelle olisikaan se ensijainen iskukohde. Naisen asema siellä on jotain muuta kuin meillä.
Erityisesti mua viehätti tuo viesti venäläisten viileydestä yli-innokasta sisäänheittokulttuuria kohtaan. Maassa maan tavalla mutta myös kotimaan kulttuuria ja perinteitä kunnioittaen. Mä näen tän asia just siten, että tehkööt leivänhankintansa eteen oman perinteensä mukaa mitä tekevät, mutta minen keskusteluille antaudu. Menen sinne, minne olen päättänytkin ja ostan vain sen mitä tarvitsen. Jos menen kaupantekoon, en tartte omenateeta, en tartte kättelyitä, en välitä kertoa elämäntarinaani. Mulle riittää se, että saan rahalla sen tuotten minkä haluan.