Tiede matematiikan ja luonnollisen kielen binäärisen logiikan vankina

1. Ei palata
2. Miksi haluat tunkea taas satuja tieteeseen?
3. On ollut, ja mitä sitten?
4. Tämä todistaa taas millainen hörhö olet :D

"Jumala, henkimaailma, luominen ja ihmeet otetaankin vakavasti. "

Miksi satuja pitäisi ottaa todesta? Ja miksi puhut vain yhdetä jumalasta kun niitä on miljoonia? Samoin kuin eri luomistarinoita. Tajautko millainen sekasotku siitä tulisi jos näm pitäisi jotenkin tunkea tieteeseen mukaan? Tuskin ymmärrät tätäkään.

Ja galaksit ei keksitty, vaan ne havaittiin jo 1700 luvulla. Etkö tiennyt edes tätä?

Anonyymi kirjoitti:

1. Ei palata
2. Miksi haluat tunkea taas satuja tieteeseen?
3. On ollut, ja mitä sitten?
4. Tämä todistaa taas millainen hörhö olet :D

"Jumala, henkimaailma, luominen ja ihmeet otetaankin vakavasti. "

Miksi satuja pitäisi ottaa todesta? Ja miksi puhut vain yhdetä jumalasta kun niitä on miljoonia? Samoin kuin eri luomistarinoita. Tajautko millainen sekasotku siitä tulisi jos näm pitäisi jotenkin tunkea tieteeseen mukaan? Tuskin ymmärrät tätäkään.

Ja galaksit ei keksitty, vaan ne havaittiin jo 1700 luvulla. Etkö tiennyt edes tätä?

Lue lisää

Galaksien olemus Linnunradan ulkopuolella tajuttiin 1920- luvulla vasta.

Tiede kehittyy heiluri liikkeenä, nyt on menossa ateistinen ja eksakti kausi. Ja palataan filosofiaan ja epätietoisuuteen ikuisista kysymyksistä.

santtunen kirjoitti:

Galaksien olemus Linnunradan ulkopuolella tajuttiin 1920- luvulla vasta.

Tiede kehittyy heiluri liikkeenä, nyt on menossa ateistinen ja eksakti kausi. Ja palataan filosofiaan ja epätietoisuuteen ikuisista kysymyksistä.

Lue lisää

Mutta ne havainttiin jo 1700 luvulla. Ei vain tiedetty että mitä ne ovat. Eikä niitä edelleenkään keksitty, vaikka näin taas valehtelit. Vai oliko tämä taas tätä sinun tietämättömyyttä?

Anonyymi kirjoitti:

Mutta ne havainttiin jo 1700 luvulla. Ei vain tiedetty että mitä ne ovat. Eikä niitä edelleenkään keksitty, vaikka näin taas valehtelit. Vai oliko tämä taas tätä sinun tietämättömyyttä?

Lue lisää

Sanoin jo oleellisen. Vänkäät turhia.

santtunen kirjoitti:

Sanoin jo oleellisen. Vänkäät turhia.

Hihi harmittaako sinua taas kun jäit kiinni siitä että et tiedä tästäkään asiasta mitään?

Olet hassu :D

Anonyymi kirjoitti:

Hihi harmittaako sinua taas kun jäit kiinni siitä että et tiedä tästäkään asiasta mitään?

Olet hassu :D

Tuon toistaminen ei tee minun tietomäärääni yhtään vähäisemmäksi kuin se on. En vaan kannata samoja teorioita kuin sinä, siinä meidän ero on, vaikka yrität vääristää tilanteen tyhmällä propagandallasi.

Voisin myös käskeä kuvittelemaan, että fysikalismissa ja sellaisessakin kuin simulaatioteoria sanotaan kaikkien tapahtumien, ajatusten ja netissä kerrottujen esimerkkien olevan matemaattisia.

"Luonnontieteissä oletetaan annettuna ns. luonnonlait eli alkuräjähdyksessä syntyneet muuttumattomat luonnon ilmiöiden säännönmukaisuudet alunperin jäänteenä teistisestä täydellisen kaikkivaltiaan Jumalan laatimina samaan tapaan kuin yhteiskuntien lainsäädännössä."

Kirjoita jokin lause, jota ei voi yhdistää siihen, että sinulla on varmaan jokin suhde jumalaan, tai että olet jonkun toisen jumalsuhteen kanssa samanmuotoinen. Tuo on varmasti yksi uskontojen käyttämä menetelmä, että heidän jumalansa voi löytää kaikista asioista. Pitäisikö muun maailman suhtautua tähän siten, että se mielummin vaikka pysähtyy, kuin antaa heille mahdollisuuden? Asiaan joka on vain turha sananparsi, ja joka toimii vain valmiiksi uskoviin.

Äskeinen esimerkkisi on sitä, että yhteiskunnan lainsäädännöllä ei ole yhtä asiaa (tarkoitan korkeaa kategoriaa, missä verrataan asioita siten kuin nyt alan verrata), mitä se vastaa. Eli jos teet pseudotieteen, joka ei ole koskaan yhden lain mukainen kovin pitkään, niin silloin sinä olet tehnyt yhteiskunnallisen lainsäädännön mukaisen todellisuusmallin. Ja edelleen voidaan sanoa, että teit jumalan, joka on vaihtelua kaipaava, ja jonka vaihteluita seuraataan täydellisen tarkkaan. Koska olet syntynyt kristityssä ja varsinkin luterilaisessa maassa, niin sinä olet jo tottunut pienestä sellaiseen jumalaan (vanha- vs. uusitestamentti on tosi usein selitetty siten, että jumala on se, mikä vaihtaa tyyliä).

"Tähtitieteessä alunperin oletettiin että vain Euklidinen kaunis ja harmoonien geometria oli ainoa mahdollinen"

Tämä johtui siitä, että tähtitieteessä myös mitattiin tosi pitkään pelkästään Euklidisia tuloksia. Asiat historiassa olisivat olleet joitain toisia vain, jos kaikki olisivat toimineet periaatteitaan vastaan eivätkä koskaan olisi edellyttäneet itseltään mitään periaatetta. Tällöin on kyseenalaista, miten mistään olisi ikinä tullut mitään tämän hetken avaruutta.

Euklidisessa avaruudessa ei ole harmonioita, vaan se on monotoninen (mutta myös ilman mitään toneja, jotka ovat viittaus aaltoiluun, joten parempi sana sille on 'hiljainen').

"ja se kauneusihanne elää edelleen voimakkaana matemaattisen fysiikan teoreettisissa mallinnoksissa."

Tarkoitatko niitä, missä sanotaan, että GR-avaruutta ei ole olemassa, vaan että se on kauniimman avaruuden kentän efekti? Missä kettä voi olla jossain toisessa merkityksessä kaunis sekin mutta tuskin ylittää GR-kenttää merkittävästi kauneudessa.

"Täydellinen ympyrä koettiin ensin ainoa mahdollisena planeetan ratamallina ja kun se todettiin toimimattomaksi niin päädyttiin elliptiseen mallinnukseen."

Tämä on tavallaan väärin. Jos maailmassa olisi ollut vain Kepler eikä ketään muuta, niin voitaisiin väittää, että planeettojen radat on tehty siten, että valitaan geometrinen objekti samalla tavalla kuin keskiajallta valittiin ympyräobjekti. Tieteen historia on tässä kohtaa kuitenkin Newtonin historiaa. Hän ei valinnut planeetoille mitään mallinnusta, joka olisi ollut radan koko muoto ilmoitettuna yhdellä sanalla. Sen sijaan hän sanoi, että planeettaan kohdistuu voima, joka osoittaa kohti toisia massojen keskipisteitä. Tämän seurauksena tapahtuu jotain. Se mitä tapahtuu ei ole välttämättä edes mikään ellipsi tai vastaava keplerin rata. Se mitä tepahtuu riippuu täysin alkutilasta. On olemassa yksi (voit ihmetellä millainen on laskutapa) desimaalitarkkuudella määrätty alkutila, mistä kaksi kappaletta päättäisivät kiertää toisiaan täydellistä ellipsiä pitkin. Ellipsi nimittäin on matemaattisessa mielessä yhtä täydellinen käsite kuin ympyrä. Normaalit alkutilat ovat sellaisia, missä kappale alkaa kiertää rataa, jonka keskiarvo on ellipsi tms. ja sen keskiarvon ympärillä tämä kappale huojuu aaltoliikettä. Joissain teorioissa huojunnat vaimenevat, ja tätä voi kiihdyttää se, että kappaleita on enemmän kuin kaksi tai että niillä on äärellinen koko ja kokoonpuristumista.

Tällaisiä Newtonin jälkeisiä detaileja sinun tulisi ottaa huomioon, kun vertaat tätä aikaa uskontoihin tai mihin hyvänsä. Tämän voi sanottaa esim. siten, että jokainen planeetta on yksilöllinen, jokainen niiden tapahtuma on ajassa yksilöllinen (mutta deterministisesti määrätty), ja ne päättävät tulevaisuuttaan (radan geometrista muotoaan) kuin itse omalla hetkellään aliussa, mutta siten, että oikeasti sen päättää kaikki muu niiden ympärillä myös. Koska jokainen on yhdistetyy voiman käsitteellä muihin.

2

Anonyymi kirjoitti:

Voisin myös käskeä kuvittelemaan, että fysikalismissa ja sellaisessakin kuin simulaatioteoria sanotaan kaikkien tapahtumien, ajatusten ja netissä kerrottujen esimerkkien olevan matemaattisia.

"Luonnontieteissä oletetaan annettuna ns. luonnonlait eli alkuräjähdyksessä syntyneet muuttumattomat luonnon ilmiöiden säännönmukaisuudet alunperin jäänteenä teistisestä täydellisen kaikkivaltiaan Jumalan laatimina samaan tapaan kuin yhteiskuntien lainsäädännössä."

Kirjoita jokin lause, jota ei voi yhdistää siihen, että sinulla on varmaan jokin suhde jumalaan, tai että olet jonkun toisen jumalsuhteen kanssa samanmuotoinen. Tuo on varmasti yksi uskontojen käyttämä menetelmä, että heidän jumalansa voi löytää kaikista asioista. Pitäisikö muun maailman suhtautua tähän siten, että se mielummin vaikka pysähtyy, kuin antaa heille mahdollisuuden? Asiaan joka on vain turha sananparsi, ja joka toimii vain valmiiksi uskoviin.

Äskeinen esimerkkisi on sitä, että yhteiskunnan lainsäädännöllä ei ole yhtä asiaa (tarkoitan korkeaa kategoriaa, missä verrataan asioita siten kuin nyt alan verrata), mitä se vastaa. Eli jos teet pseudotieteen, joka ei ole koskaan yhden lain mukainen kovin pitkään, niin silloin sinä olet tehnyt yhteiskunnallisen lainsäädännön mukaisen todellisuusmallin. Ja edelleen voidaan sanoa, että teit jumalan, joka on vaihtelua kaipaava, ja jonka vaihteluita seuraataan täydellisen tarkkaan. Koska olet syntynyt kristityssä ja varsinkin luterilaisessa maassa, niin sinä olet jo tottunut pienestä sellaiseen jumalaan (vanha- vs. uusitestamentti on tosi usein selitetty siten, että jumala on se, mikä vaihtaa tyyliä).

"Tähtitieteessä alunperin oletettiin että vain Euklidinen kaunis ja harmoonien geometria oli ainoa mahdollinen"

Tämä johtui siitä, että tähtitieteessä myös mitattiin tosi pitkään pelkästään Euklidisia tuloksia. Asiat historiassa olisivat olleet joitain toisia vain, jos kaikki olisivat toimineet periaatteitaan vastaan eivätkä koskaan olisi edellyttäneet itseltään mitään periaatetta. Tällöin on kyseenalaista, miten mistään olisi ikinä tullut mitään tämän hetken avaruutta.

Euklidisessa avaruudessa ei ole harmonioita, vaan se on monotoninen (mutta myös ilman mitään toneja, jotka ovat viittaus aaltoiluun, joten parempi sana sille on 'hiljainen').

"ja se kauneusihanne elää edelleen voimakkaana matemaattisen fysiikan teoreettisissa mallinnoksissa."

Tarkoitatko niitä, missä sanotaan, että GR-avaruutta ei ole olemassa, vaan että se on kauniimman avaruuden kentän efekti? Missä kettä voi olla jossain toisessa merkityksessä kaunis sekin mutta tuskin ylittää GR-kenttää merkittävästi kauneudessa.

"Täydellinen ympyrä koettiin ensin ainoa mahdollisena planeetan ratamallina ja kun se todettiin toimimattomaksi niin päädyttiin elliptiseen mallinnukseen."

Tämä on tavallaan väärin. Jos maailmassa olisi ollut vain Kepler eikä ketään muuta, niin voitaisiin väittää, että planeettojen radat on tehty siten, että valitaan geometrinen objekti samalla tavalla kuin keskiajallta valittiin ympyräobjekti. Tieteen historia on tässä kohtaa kuitenkin Newtonin historiaa. Hän ei valinnut planeetoille mitään mallinnusta, joka olisi ollut radan koko muoto ilmoitettuna yhdellä sanalla. Sen sijaan hän sanoi, että planeettaan kohdistuu voima, joka osoittaa kohti toisia massojen keskipisteitä. Tämän seurauksena tapahtuu jotain. Se mitä tapahtuu ei ole välttämättä edes mikään ellipsi tai vastaava keplerin rata. Se mitä tepahtuu riippuu täysin alkutilasta. On olemassa yksi (voit ihmetellä millainen on laskutapa) desimaalitarkkuudella määrätty alkutila, mistä kaksi kappaletta päättäisivät kiertää toisiaan täydellistä ellipsiä pitkin. Ellipsi nimittäin on matemaattisessa mielessä yhtä täydellinen käsite kuin ympyrä. Normaalit alkutilat ovat sellaisia, missä kappale alkaa kiertää rataa, jonka keskiarvo on ellipsi tms. ja sen keskiarvon ympärillä tämä kappale huojuu aaltoliikettä. Joissain teorioissa huojunnat vaimenevat, ja tätä voi kiihdyttää se, että kappaleita on enemmän kuin kaksi tai että niillä on äärellinen koko ja kokoonpuristumista.

Tällaisiä Newtonin jälkeisiä detaileja sinun tulisi ottaa huomioon, kun vertaat tätä aikaa uskontoihin tai mihin hyvänsä. Tämän voi sanottaa esim. siten, että jokainen planeetta on yksilöllinen, jokainen niiden tapahtuma on ajassa yksilöllinen (mutta deterministisesti määrätty), ja ne päättävät tulevaisuuttaan (radan geometrista muotoaan) kuin itse omalla hetkellään aliussa, mutta siten, että oikeasti sen päättää kaikki muu niiden ympärillä myös. Koska jokainen on yhdistetyy voiman käsitteellä muihin.

2

Lue lisää

Newtonin mallissa kauneuksina puhutaan edelleen siitä, että on yksi mahdollisuus äärettömästä joka on kaunis ympyrä tai ellipsi. Niistä puhuminenkin on aina ollut helppoa, koska matemaattisessa mallissa, ne hyppäävät suoraan syliisi käytännössä. Ja jos puhutaan gravitaatiopotentiaalista, niin sen tunnetaan olevan yhden pistemäisen kappaleen ympärillä pallosymmetrinen ja erittäin täydellistä muotoa silloin. Teorian idea on kuitenkin se, että jos täydellistä (pisteen tai pallon) sijoittaa siihen, niin täydellisiä asioita tulee ulos. Maailmasta ei ole siinä väitetty, että maailma on täydellisenä joskus siihen laitettu, vaan että oikea Newtonin universumin gravitaatiopotentiaali on kuin ihan mitä sattuuu eri pisteissä.

Jos annat joskus maailmalle matemaattisen mallin, niin saat sitä palautteen pian, että mitä kauneuksia siihen sisältyy, ja silloin sinua muistutetaan tekopyhyydestä, joka sinun kirjoituksissasi tänään oli. Kauneuksien välttäminen matematiikassa on lisäksi työlästä tai tämä on tavallaan jo sen määritelmä. Progressiivinen approksimaatio on ilmiselvästi aina aloitettava ei-työläistä asioista, ja se johtaa kauneuksiin niissä. Jos kuitenkin teet sen niinkuin Newton, niin et ainakaan tekisi sitä virhettä kuin ennen häntä tehtiin, että ajateltiin voitavan päättää mitään makroskooppista muotoa luonnon ilmiöille. (On tosi vaikeaselkoista selvittää, mitä ihmiset oikeasti hakevat takaa, kun yrittävät väittää tekevänsä jotain eri tavalla kuin reduktionismi ja nykymatematiikka, mutta äskeisen lauseen luulen osuvan johonkin arkaan paikkaan. Eli väitän, että nämä ihmiset muistuttavat paljon niitä, jotka keskiajalla käsittelivät asioita ympyrä kerrallaan. Missä korkeintaan geometristen muotojen pankkia on kasvatettu ja/siis kauniita taidemaalauksia katseltu).

"3. Jos perushahmotusta eli paradigmaa muutetaan niin olemassaoleva matemaattinen malli lakkaa samalla toimimasta ja se pitää rakentaa uudestaan"

Paradigma ei merkitse mitään perus...mallia, vaan sillä voi tarkoittaa myös mitä hyvänsä sanot matemaattiseksi malliksi. Tekstisi on epäselvää, koska sinulla on itse määriteltyjä perusmalleja ja matemaattisia malleja yhtä aikaa, kun taas tieteellä ei ole mitään pidettyä listaa, että mikä on minkäkinlaista (eikä varsinkaan listaa malleista, jotka olisi eroteltu siten, että mikä on minkäkin muutoksen alla jossakin tulevan historian vaiheessa). Jos meidän pitäisi puhua samaa kieltä, niin ilmeisesti tarkoitamme nyt, että ihmisen kävely ja kompastelu muuttuu paradigman muutoksessa ja muutoin sellaista ei ole.

Jos intät tosissasi, että on olemassa perushahmotus, joka on aivan eri tasolla kuin matemaattinen malli, ja saat sanottua että se on X, niin tämä lause 3 voi olla joissakin tapauksissa epätosi. Voi olla että perushahmotukseen tehty muutos on sama kuin muuttaisit tilavuuslaskenta tehtävässä veden maidoksi. Tai muutat tilavuuden suureen suureeksi x, mutta jolla on edelleen yhtälöitä kuten tilavuudella. (Siinä ei rakennella mitään niin paljon, että voitaisiin puhua edes samasta määrästä rakentelua, joka on QM vs. Newton -paradigmamuutoksessa)

"4: Nykyinen tiede perustuu hyvin pitkälle ns. "ilmaisten ihmeiden" olettamiseen:"

Sano yksikin oma asiasi ja sano, mille se perustuu. Jos sanot esim. Mandelbrotin joukko tai holografia, niin väitän, että kaikkia näitä edeltää kyseisessä mielikuvitusmaailmassa ilmainen ihme ennekuin on selvää, että miksi ne esiintyvät siinä. (Ihme ei kuitenkaan ole minun väittämänäni muotoa että on kaksi mallia tai tilaa peräkkäin, ja joista toivon sinun joskus mainitsevan toisen niinkuin tiede idioottina meni tekemään. Sen sijaan sanon, että on ihme, kun tuo maailma on ollut olemassa... sen sisältä käsin arvioituna.)

"Kosmologiassa alkuräjähdys eli valtava kvanttifluktuaatio joka tuotti ns. "luonnonlait" (=matemaattiset säännönmukaisuudet) tyhjästä"

Kvanttifluktuaatio alussa ja tekemässä tuota ei ole tiedettä. Miksi jokin asia siinä, mikä on tiedettä, olisi perustunut asialle, jota ei hyväksytä vielä tieteeseen? Alusta on olemassa tuhat eri muuta versiota, joista jotkut ovat liian suuria ollakseen edes kvanttikoherentteja. Pitääkö ajatella niin, että on monta asiaa, mille tiede perustuu, eikä oikeastaan mitään rajaa sille, miten perustunut se on, eli että se on lopulta perustunut?

3

Anonyymi kirjoitti:

Newtonin mallissa kauneuksina puhutaan edelleen siitä, että on yksi mahdollisuus äärettömästä joka on kaunis ympyrä tai ellipsi. Niistä puhuminenkin on aina ollut helppoa, koska matemaattisessa mallissa, ne hyppäävät suoraan syliisi käytännössä. Ja jos puhutaan gravitaatiopotentiaalista, niin sen tunnetaan olevan yhden pistemäisen kappaleen ympärillä pallosymmetrinen ja erittäin täydellistä muotoa silloin. Teorian idea on kuitenkin se, että jos täydellistä (pisteen tai pallon) sijoittaa siihen, niin täydellisiä asioita tulee ulos. Maailmasta ei ole siinä väitetty, että maailma on täydellisenä joskus siihen laitettu, vaan että oikea Newtonin universumin gravitaatiopotentiaali on kuin ihan mitä sattuuu eri pisteissä.

Jos annat joskus maailmalle matemaattisen mallin, niin saat sitä palautteen pian, että mitä kauneuksia siihen sisältyy, ja silloin sinua muistutetaan tekopyhyydestä, joka sinun kirjoituksissasi tänään oli. Kauneuksien välttäminen matematiikassa on lisäksi työlästä tai tämä on tavallaan jo sen määritelmä. Progressiivinen approksimaatio on ilmiselvästi aina aloitettava ei-työläistä asioista, ja se johtaa kauneuksiin niissä. Jos kuitenkin teet sen niinkuin Newton, niin et ainakaan tekisi sitä virhettä kuin ennen häntä tehtiin, että ajateltiin voitavan päättää mitään makroskooppista muotoa luonnon ilmiöille. (On tosi vaikeaselkoista selvittää, mitä ihmiset oikeasti hakevat takaa, kun yrittävät väittää tekevänsä jotain eri tavalla kuin reduktionismi ja nykymatematiikka, mutta äskeisen lauseen luulen osuvan johonkin arkaan paikkaan. Eli väitän, että nämä ihmiset muistuttavat paljon niitä, jotka keskiajalla käsittelivät asioita ympyrä kerrallaan. Missä korkeintaan geometristen muotojen pankkia on kasvatettu ja/siis kauniita taidemaalauksia katseltu).

"3. Jos perushahmotusta eli paradigmaa muutetaan niin olemassaoleva matemaattinen malli lakkaa samalla toimimasta ja se pitää rakentaa uudestaan"

Paradigma ei merkitse mitään perus...mallia, vaan sillä voi tarkoittaa myös mitä hyvänsä sanot matemaattiseksi malliksi. Tekstisi on epäselvää, koska sinulla on itse määriteltyjä perusmalleja ja matemaattisia malleja yhtä aikaa, kun taas tieteellä ei ole mitään pidettyä listaa, että mikä on minkäkinlaista (eikä varsinkaan listaa malleista, jotka olisi eroteltu siten, että mikä on minkäkin muutoksen alla jossakin tulevan historian vaiheessa). Jos meidän pitäisi puhua samaa kieltä, niin ilmeisesti tarkoitamme nyt, että ihmisen kävely ja kompastelu muuttuu paradigman muutoksessa ja muutoin sellaista ei ole.

Jos intät tosissasi, että on olemassa perushahmotus, joka on aivan eri tasolla kuin matemaattinen malli, ja saat sanottua että se on X, niin tämä lause 3 voi olla joissakin tapauksissa epätosi. Voi olla että perushahmotukseen tehty muutos on sama kuin muuttaisit tilavuuslaskenta tehtävässä veden maidoksi. Tai muutat tilavuuden suureen suureeksi x, mutta jolla on edelleen yhtälöitä kuten tilavuudella. (Siinä ei rakennella mitään niin paljon, että voitaisiin puhua edes samasta määrästä rakentelua, joka on QM vs. Newton -paradigmamuutoksessa)

"4: Nykyinen tiede perustuu hyvin pitkälle ns. "ilmaisten ihmeiden" olettamiseen:"

Sano yksikin oma asiasi ja sano, mille se perustuu. Jos sanot esim. Mandelbrotin joukko tai holografia, niin väitän, että kaikkia näitä edeltää kyseisessä mielikuvitusmaailmassa ilmainen ihme ennekuin on selvää, että miksi ne esiintyvät siinä. (Ihme ei kuitenkaan ole minun väittämänäni muotoa että on kaksi mallia tai tilaa peräkkäin, ja joista toivon sinun joskus mainitsevan toisen niinkuin tiede idioottina meni tekemään. Sen sijaan sanon, että on ihme, kun tuo maailma on ollut olemassa... sen sisältä käsin arvioituna.)

"Kosmologiassa alkuräjähdys eli valtava kvanttifluktuaatio joka tuotti ns. "luonnonlait" (=matemaattiset säännönmukaisuudet) tyhjästä"

Kvanttifluktuaatio alussa ja tekemässä tuota ei ole tiedettä. Miksi jokin asia siinä, mikä on tiedettä, olisi perustunut asialle, jota ei hyväksytä vielä tieteeseen? Alusta on olemassa tuhat eri muuta versiota, joista jotkut ovat liian suuria ollakseen edes kvanttikoherentteja. Pitääkö ajatella niin, että on monta asiaa, mille tiede perustuu, eikä oikeastaan mitään rajaa sille, miten perustunut se on, eli että se on lopulta perustunut?

3

Lue lisää

Oikeastaan käytät sanaa 'perustua' hyvin mielivaltaisesti, kun olet valinnut kirjoituksesi tyypin olevan tieteen kritisointi ja sitten täytät tekstin 'perustua' sanoilla. Joskus se tarkoittaa samaa kuin, että 'miksi tämä asia on oikein', eikä että 'mikä oli tätä ennen ajallisesti'. Kumpaa oikeasti haluat kommentoida? Eläkä tee niin, että väität olevan olemassa lauseen, mitä on ollut ajallisesti ennen asiaa, ja että siitä seuraa että asia ei ole oikein. MIssä olet muuten sanonut vasta, että 'joku sanoi ennen tätä aikaa olevan näin eli olevan jonkin perustuksen', joten miksi siitä saisit päähäsi, että jokin ei ole oikein? Ainoa toimiva pointtisi on, että kun jotain sanotaan, sitä pitää vastustaa ja ankarasti, koska se on kaikkea normaalin kyseenalaistusta.

Luonnonlakien tuottamisen teoria on sellainen, missä paradigma on täysin eri kuin nyt on. Sen mukaan tuossa paradigmassa on malli, jota myös sanottaisiin epätyhjäksi ja luonnonlain tilaksi, jos ei oltaisi täysin jumissa tässä paradigmassa, missä nyt ollaan. Teoria sanoo, että nykymaailma on peräisin sen maailmasta, koska se on osa sitä. Väitteesi että tämä on ilmainen ihme, on vain uuden paradigman kauhistelua, ja voi johtua siitä, että et ole tutustunut asiaan, ja ottanut selvää, että mitä siinä sanotaan tapahtuvan prosessin aikana. Tätä kannattaa verrata esim. siihen, että sanotaan Newtonin maailman olevan osa kvanttimaailmaa, ja että ihme on esim. dekoherenssi. Siinä on edelleen täysin kyseenalaisia asioita, mutta et ehdi keskittyä tällaisten vikojen osoitteluun, kun olet jo ajattelemassa muka tulevan paradigman virheitä, joka oikeasti olisi yksi vaihtoehdoista, ja missä ajattelemasi ihmevirhe on itseasiassa sama tai huomattavasti pienempi.

"ja sen seurauksena spekulatiivinen äärimmäisen kuuma ja tiivis kvarkkiplasma josta lähtien kaikki tapahtuminen on ollut entrooppista alamäkeä kohti universumin lämpökuolemaa"

Tässä on voitu hypätä kohtien yli eikä noudatettu mitään seurauksia ja syitä. Väitätkö muuten että ihmeitä on useita peräkkäin, ja mihin ne muut ihmeet viittaavat? Miksi kirjoitit että kvanttifluktuaatio on yksikössä ja niitä on yksi? Kvanttifluktuaatioita on monia ja monenlaisia asioita varten. Niitä voi olla useita eri aikoina samassa paikka-avaruuden pisteessä. Niissä ei ole mitään ihmettä tai sitten koko nykyinen havaintomateriaali on ihmeen todistusta. Mutta sanotko, että jossakin muussa on ihmettä vielä alkuräjähdyksen aikana?

Universumin alun jälkeen jos ensimmäinen tila on tuo plasma, se tarkoittaa, että kvanttitilan energia ennen sitä oli, ja oli suuri, ja muuttui heti muotoon, joka on niissä kentissä, jotka tekevät sen plasman. Jos olisit henkilö, joka voi olla vuorovaikutuksessa ennen universumia olevan tilan kanssa, ja ottaa siltä energiaa, niin sinulle tulisi yhtä kuuma siinä kvanttitilan vieressä, kuin mitä sinulle tulee plasman vieressä, paitsi että plasman hiukkasilla on eri lepoenergia, jota et ehkä saa. Sama koskee ns. tyhjää tilaa, missä puhutaan inflaton-kentästä. Jos pystyt ottamaan sen vakuumienergiaa, ja sen vakuumienergia pystyy menemään sillä samalla hetkellä niin paljon alas toiseen vakuumiin, kuin se meni antaessaan energian plasmalle.

Jos sinulla on koko ja otat sen kokoalueen energiat näistä, niin olet kuumana niin tiiviissä energiassa kuin miten tiivis plasma suunnilleen on.

"josta lähtien kaikki tapahtuminen on ollut entrooppista alamäkeä kohti universumin lämpökuolemaa"

Sinun tulisi lähteä jo aiemmista hetkistä, kun uusi paradigma sellaisia kerran sisältää. Voisit myös päättää kertomuksen siihen, mihin uuden paradigman multiversumi päättyy.

"Biologiassa ja evoluutioteoriassa sattumalta syntynyt riittävän stabiili ensimmöinen replikaattori jonka seurauksena biologisen evoluution oletetaan toimivan luonnonvalinnan ja satunnaisiksi oletettujen mutaatioiden seurauksena ilman minkäänlaista suuntaa"

Kaikki nämä mainitut sattumat ovat vain kielikuvia, jos niistä puhuu biologi, ja joista kukaan ei ole halukas edes tarkistamaan, miten sattumia ne ovat, koska sillä ei ole väliä. tai koska sen tekee huomattavasti uskottavammin fysiikan laitos, jossa kaikki ovat siitä eri mieltä omine tulkinoineen QM:stä. Ne ovat kielikuvia siitä, että vaikka makroskooppiset olosuhteet ovat melkein lähellä oikeaa, voi kestää mikroskooppisista syistä tai alkutiloista johtuen miljoonia vuosia, ja voi tapahtua miljoonia variaatioita yhdisteistä, jotka eivät johda mihinkään.

Jos on jokin suunta, niin se tarkoittaisi teleologiaa? Sanoit aivan hiljattain, että teleologia maistuu pahalta.

"Olennaisin pointti on kuitenkin huomata että fysiikkaa ja ylipäätänsä tiedettä voi ymmärtää vain tarkastelemalla sen historiaa"

Et ole tarkastellut historiaa, kun et edes Newtonin paradigmaa huomannut, joten summa summarum.

4

Anonyymi kirjoitti:

Oikeastaan käytät sanaa 'perustua' hyvin mielivaltaisesti, kun olet valinnut kirjoituksesi tyypin olevan tieteen kritisointi ja sitten täytät tekstin 'perustua' sanoilla. Joskus se tarkoittaa samaa kuin, että 'miksi tämä asia on oikein', eikä että 'mikä oli tätä ennen ajallisesti'. Kumpaa oikeasti haluat kommentoida? Eläkä tee niin, että väität olevan olemassa lauseen, mitä on ollut ajallisesti ennen asiaa, ja että siitä seuraa että asia ei ole oikein. MIssä olet muuten sanonut vasta, että 'joku sanoi ennen tätä aikaa olevan näin eli olevan jonkin perustuksen', joten miksi siitä saisit päähäsi, että jokin ei ole oikein? Ainoa toimiva pointtisi on, että kun jotain sanotaan, sitä pitää vastustaa ja ankarasti, koska se on kaikkea normaalin kyseenalaistusta.

Luonnonlakien tuottamisen teoria on sellainen, missä paradigma on täysin eri kuin nyt on. Sen mukaan tuossa paradigmassa on malli, jota myös sanottaisiin epätyhjäksi ja luonnonlain tilaksi, jos ei oltaisi täysin jumissa tässä paradigmassa, missä nyt ollaan. Teoria sanoo, että nykymaailma on peräisin sen maailmasta, koska se on osa sitä. Väitteesi että tämä on ilmainen ihme, on vain uuden paradigman kauhistelua, ja voi johtua siitä, että et ole tutustunut asiaan, ja ottanut selvää, että mitä siinä sanotaan tapahtuvan prosessin aikana. Tätä kannattaa verrata esim. siihen, että sanotaan Newtonin maailman olevan osa kvanttimaailmaa, ja että ihme on esim. dekoherenssi. Siinä on edelleen täysin kyseenalaisia asioita, mutta et ehdi keskittyä tällaisten vikojen osoitteluun, kun olet jo ajattelemassa muka tulevan paradigman virheitä, joka oikeasti olisi yksi vaihtoehdoista, ja missä ajattelemasi ihmevirhe on itseasiassa sama tai huomattavasti pienempi.

"ja sen seurauksena spekulatiivinen äärimmäisen kuuma ja tiivis kvarkkiplasma josta lähtien kaikki tapahtuminen on ollut entrooppista alamäkeä kohti universumin lämpökuolemaa"

Tässä on voitu hypätä kohtien yli eikä noudatettu mitään seurauksia ja syitä. Väitätkö muuten että ihmeitä on useita peräkkäin, ja mihin ne muut ihmeet viittaavat? Miksi kirjoitit että kvanttifluktuaatio on yksikössä ja niitä on yksi? Kvanttifluktuaatioita on monia ja monenlaisia asioita varten. Niitä voi olla useita eri aikoina samassa paikka-avaruuden pisteessä. Niissä ei ole mitään ihmettä tai sitten koko nykyinen havaintomateriaali on ihmeen todistusta. Mutta sanotko, että jossakin muussa on ihmettä vielä alkuräjähdyksen aikana?

Universumin alun jälkeen jos ensimmäinen tila on tuo plasma, se tarkoittaa, että kvanttitilan energia ennen sitä oli, ja oli suuri, ja muuttui heti muotoon, joka on niissä kentissä, jotka tekevät sen plasman. Jos olisit henkilö, joka voi olla vuorovaikutuksessa ennen universumia olevan tilan kanssa, ja ottaa siltä energiaa, niin sinulle tulisi yhtä kuuma siinä kvanttitilan vieressä, kuin mitä sinulle tulee plasman vieressä, paitsi että plasman hiukkasilla on eri lepoenergia, jota et ehkä saa. Sama koskee ns. tyhjää tilaa, missä puhutaan inflaton-kentästä. Jos pystyt ottamaan sen vakuumienergiaa, ja sen vakuumienergia pystyy menemään sillä samalla hetkellä niin paljon alas toiseen vakuumiin, kuin se meni antaessaan energian plasmalle.

Jos sinulla on koko ja otat sen kokoalueen energiat näistä, niin olet kuumana niin tiiviissä energiassa kuin miten tiivis plasma suunnilleen on.

"josta lähtien kaikki tapahtuminen on ollut entrooppista alamäkeä kohti universumin lämpökuolemaa"

Sinun tulisi lähteä jo aiemmista hetkistä, kun uusi paradigma sellaisia kerran sisältää. Voisit myös päättää kertomuksen siihen, mihin uuden paradigman multiversumi päättyy.

"Biologiassa ja evoluutioteoriassa sattumalta syntynyt riittävän stabiili ensimmöinen replikaattori jonka seurauksena biologisen evoluution oletetaan toimivan luonnonvalinnan ja satunnaisiksi oletettujen mutaatioiden seurauksena ilman minkäänlaista suuntaa"

Kaikki nämä mainitut sattumat ovat vain kielikuvia, jos niistä puhuu biologi, ja joista kukaan ei ole halukas edes tarkistamaan, miten sattumia ne ovat, koska sillä ei ole väliä. tai koska sen tekee huomattavasti uskottavammin fysiikan laitos, jossa kaikki ovat siitä eri mieltä omine tulkinoineen QM:stä. Ne ovat kielikuvia siitä, että vaikka makroskooppiset olosuhteet ovat melkein lähellä oikeaa, voi kestää mikroskooppisista syistä tai alkutiloista johtuen miljoonia vuosia, ja voi tapahtua miljoonia variaatioita yhdisteistä, jotka eivät johda mihinkään.

Jos on jokin suunta, niin se tarkoittaisi teleologiaa? Sanoit aivan hiljattain, että teleologia maistuu pahalta.

"Olennaisin pointti on kuitenkin huomata että fysiikkaa ja ylipäätänsä tiedettä voi ymmärtää vain tarkastelemalla sen historiaa"

Et ole tarkastellut historiaa, kun et edes Newtonin paradigmaa huomannut, joten summa summarum.

4

Lue lisää

"eli miten nykyiset olemassaolevat teoreettiset hahmotukset ovat alunperin syntyneet eikä sitä vahvasti purkkaviriteltyä tieteen nykytilannetta"

Mitä eroa on 'nykytilanteella' ja 'nykyisillä teorettisilla hahmotuksilla'? Ja kenen väität pakottaneen meidät tuijottamaan sellaisia?

Pitääkö lukea nimeltämainittu kirja QFT:n (sis. QM) synnystä ja aikajanasta vai ei? MIstä muualta löytää näitä teorettisia hahmotuksia? Ehdota itse siis kirjaa niistä. Mietin myös vähän aikaa sitten, että jos tarvitsisit tietoa siitä, mikä on epäreduktiivista, niin ainoa mahdollisuus siihen, on lukea joitain vuosisatoja vanhoja filosofeja, missä he usein tunnistavat sen kuitenkin vain vastakohtansa kautta tai sitten heillä ei ole mitään kantaa yksittäisiin tilanteisiin. Heissä merkittävää on myös se, että he ovat uskovaisia tavalla tai toisella. Tämä kohta liittyi tähän siltä varalta, että tieteen historia olisi mielestäsi kaikkien muiden paitsi tieteen historiaa. Mutta en pidä sinua kirjatietoisena miltään sellaiselta alalta myöskään.

"jossa kaikki vuosien varrella ilmenneet anomaliat on pois-selitetty ad-hoc lisäoletusten kautta."

Jos jossain on lisäoletus, niin väitäkö että et pysty päättelemään, mikä malli on kyseessä ilman lisäoletustakin? Uskon vastauksen kyllä, mutta en siitä syystä kuin haluat. Lisäoletus ei edes ole määritelmältään sama kuin lisäaksiooma. Asiat ovat sellaisissa aksioomissa yleensä annettuna, että teoria on muodostunut samaksi (samasta aiheesta ja samoin menetelmin) riippumatta siitä, mitä se sisältää.

Teorioiden synty (ilman mitään sisältöä(*)) kerrotaan ihmisille tosi hyvin virallisilla yliopiston kursseilla kyseisistä aiheista.

(*) Tai se on minimaalinen. Kuten että Schrödingerin aaltofunktio on hiukkasen paikka. Mutta samalla opetetaan todellakin erilaiset kvanttibitit, jotka eivät merkitse mitään fyysistä suoraan. Ja tämän lisäksi opetetaan kaikkein eniten aina kvanttitilasta, joka on mikä tahansa kvanttitila eikä kuitenkaan mikään niistä.

Jos jossain näkee anomalian ja lisää teoriaansa jotain, niin miksi sitä sanottaisiin pois selittämiseksi, eikä sisään selittämiseksi? Teoria joka väittäisi siinä kohtaa pikemminkin, että 'ihmiset ovat liian sokeita teleskooppeineen näkemään totuutta suoraan, vaan että heille näkyy vain optisia efektejä', on vähän sama kuin selittäisi pois sen, että siellä avaruudessa on jotain, kun se anomalia on siellä ollut. Silti voi verrata täysin keskenään esim. sitä, että eivätkö kaikki ongelman ratkaisutavat ole ad hoc -selityksiä, jos esim. vanhan teorian ja jonkun tunnetun lähteen Newtonin voima on jossain arvossa F, ja ilmiö näyttää siltä, että pitää olla F + 2. Joku voi väittää, että lähde on suurempi kuin se on, ja siksi voima kasvaa vanhassa 'lähteestä-voimaksi -teoriassa' 2. Joku taas voi väittää, että voima kasvaa, koska samalle lähteelle annettava voima kasvaa sen 2. Edellinen on universumin kokoonpanon viilausta, ja jälkimmäinen on teorian viilausta. Jos tehtäisiin toinen teoria, mikä ei koske mihinkään äskeisistä ja joka esim. sanoisi, että asiat tekevät voimien tekemiä asioita vanhalla tavalla, mutta tässä teoriassa voimaa ei esim. ole, niin silloin teoria olisi kappaleiden liikkeiden teoria, joka on enemmän tai vähemmän selvästi sama kuin viilattu kappaleiden liikeiden teoria, missä viilauksen määrä on 2. Jälkimmäiseen teoriaan sisältyy helpoimmin se, että se tulee väittämään vielä enemmän vanhasta poikkeavia asioita joistakin aineen kokoonpanoista, joita ei ole vielä tässä yhteydessä. Anomalian selittäminen sitä kautta voi olla paljon työtä, mutta aivan turhaan, jos malli jossain näistä muista kokoonpanoista on ristiriidassa toisten havaintojen kanssa.

Sheldraken solutyö on ad hoc -lisäoletus yhdessä näistä kategorioista.

Oliko lauseesi alkuperäinen merkitys oikeasti se, että jos keskustelisimme teorioista, niin se olisi tehokkaampaa keskustelua kuin keskustella niihin lisätyistä asioista ja lopullisesta muodosta? Miksi sinä toit nämä lisätyt ad hoc -asiat tähän keskusteluun, sen sijaan että kävisit jonkun teorian ja sen historian vaikka läpi?

"Tiedeyhteisö vastustaa kaikin keinoin olemassaolevien paradigman eli perushahmotuksen muutosyrityksiä koska se tarkoittaisi käytännössä aina myös uudenlaisen matematiikan kehittämistä jonka elossapysyminen olisi todennäköisesti taas väliaikaista "

Kirjoitin jotain tähän liittyvää äsken. Mutta sinulta on vielä vastamatta kysymys, että mitä se tarkoittaisi, jos tekisi uudenlaista matematiikkaa eikä pitäisi elossa vanhaa, ja mahdollisesti saisi matematiikkaansa vain väliaikaiseen käyttöön? Eikö se tarkoittaisi tutkimusrahaa ja julkaisuja niillekin, jotka tekevät pelkkää matemaattista fysiikkaa?

5

Anonyymi kirjoitti:

"eli miten nykyiset olemassaolevat teoreettiset hahmotukset ovat alunperin syntyneet eikä sitä vahvasti purkkaviriteltyä tieteen nykytilannetta"

Mitä eroa on 'nykytilanteella' ja 'nykyisillä teorettisilla hahmotuksilla'? Ja kenen väität pakottaneen meidät tuijottamaan sellaisia?

Pitääkö lukea nimeltämainittu kirja QFT:n (sis. QM) synnystä ja aikajanasta vai ei? MIstä muualta löytää näitä teorettisia hahmotuksia? Ehdota itse siis kirjaa niistä. Mietin myös vähän aikaa sitten, että jos tarvitsisit tietoa siitä, mikä on epäreduktiivista, niin ainoa mahdollisuus siihen, on lukea joitain vuosisatoja vanhoja filosofeja, missä he usein tunnistavat sen kuitenkin vain vastakohtansa kautta tai sitten heillä ei ole mitään kantaa yksittäisiin tilanteisiin. Heissä merkittävää on myös se, että he ovat uskovaisia tavalla tai toisella. Tämä kohta liittyi tähän siltä varalta, että tieteen historia olisi mielestäsi kaikkien muiden paitsi tieteen historiaa. Mutta en pidä sinua kirjatietoisena miltään sellaiselta alalta myöskään.

"jossa kaikki vuosien varrella ilmenneet anomaliat on pois-selitetty ad-hoc lisäoletusten kautta."

Jos jossain on lisäoletus, niin väitäkö että et pysty päättelemään, mikä malli on kyseessä ilman lisäoletustakin? Uskon vastauksen kyllä, mutta en siitä syystä kuin haluat. Lisäoletus ei edes ole määritelmältään sama kuin lisäaksiooma. Asiat ovat sellaisissa aksioomissa yleensä annettuna, että teoria on muodostunut samaksi (samasta aiheesta ja samoin menetelmin) riippumatta siitä, mitä se sisältää.

Teorioiden synty (ilman mitään sisältöä(*)) kerrotaan ihmisille tosi hyvin virallisilla yliopiston kursseilla kyseisistä aiheista.

(*) Tai se on minimaalinen. Kuten että Schrödingerin aaltofunktio on hiukkasen paikka. Mutta samalla opetetaan todellakin erilaiset kvanttibitit, jotka eivät merkitse mitään fyysistä suoraan. Ja tämän lisäksi opetetaan kaikkein eniten aina kvanttitilasta, joka on mikä tahansa kvanttitila eikä kuitenkaan mikään niistä.

Jos jossain näkee anomalian ja lisää teoriaansa jotain, niin miksi sitä sanottaisiin pois selittämiseksi, eikä sisään selittämiseksi? Teoria joka väittäisi siinä kohtaa pikemminkin, että 'ihmiset ovat liian sokeita teleskooppeineen näkemään totuutta suoraan, vaan että heille näkyy vain optisia efektejä', on vähän sama kuin selittäisi pois sen, että siellä avaruudessa on jotain, kun se anomalia on siellä ollut. Silti voi verrata täysin keskenään esim. sitä, että eivätkö kaikki ongelman ratkaisutavat ole ad hoc -selityksiä, jos esim. vanhan teorian ja jonkun tunnetun lähteen Newtonin voima on jossain arvossa F, ja ilmiö näyttää siltä, että pitää olla F 2. Joku voi väittää, että lähde on suurempi kuin se on, ja siksi voima kasvaa vanhassa 'lähteestä-voimaksi -teoriassa' 2. Joku taas voi väittää, että voima kasvaa, koska samalle lähteelle annettava voima kasvaa sen 2. Edellinen on universumin kokoonpanon viilausta, ja jälkimmäinen on teorian viilausta. Jos tehtäisiin toinen teoria, mikä ei koske mihinkään äskeisistä ja joka esim. sanoisi, että asiat tekevät voimien tekemiä asioita vanhalla tavalla, mutta tässä teoriassa voimaa ei esim. ole, niin silloin teoria olisi kappaleiden liikkeiden teoria, joka on enemmän tai vähemmän selvästi sama kuin viilattu kappaleiden liikeiden teoria, missä viilauksen määrä on 2. Jälkimmäiseen teoriaan sisältyy helpoimmin se, että se tulee väittämään vielä enemmän vanhasta poikkeavia asioita joistakin aineen kokoonpanoista, joita ei ole vielä tässä yhteydessä. Anomalian selittäminen sitä kautta voi olla paljon työtä, mutta aivan turhaan, jos malli jossain näistä muista kokoonpanoista on ristiriidassa toisten havaintojen kanssa.

Sheldraken solutyö on ad hoc -lisäoletus yhdessä näistä kategorioista.

Oliko lauseesi alkuperäinen merkitys oikeasti se, että jos keskustelisimme teorioista, niin se olisi tehokkaampaa keskustelua kuin keskustella niihin lisätyistä asioista ja lopullisesta muodosta? Miksi sinä toit nämä lisätyt ad hoc -asiat tähän keskusteluun, sen sijaan että kävisit jonkun teorian ja sen historian vaikka läpi?

"Tiedeyhteisö vastustaa kaikin keinoin olemassaolevien paradigman eli perushahmotuksen muutosyrityksiä koska se tarkoittaisi käytännössä aina myös uudenlaisen matematiikan kehittämistä jonka elossapysyminen olisi todennäköisesti taas väliaikaista "

Kirjoitin jotain tähän liittyvää äsken. Mutta sinulta on vielä vastamatta kysymys, että mitä se tarkoittaisi, jos tekisi uudenlaista matematiikkaa eikä pitäisi elossa vanhaa, ja mahdollisesti saisi matematiikkaansa vain väliaikaiseen käyttöön? Eikö se tarkoittaisi tutkimusrahaa ja julkaisuja niillekin, jotka tekevät pelkkää matemaattista fysiikkaa?

5

Lue lisää

"ns. stabiilin tieteen paradigma edellyttäisi käytännössä tieteen muuttumista jonkinlaiseksi sekulaariksi fundamentaaliseksi uskonnoksi jonka "pyhimyksiksi" on nostettu tieteen valtavirran "auktoriteetteja" ja näin on todellisuudessa jo tapahtunut."

Kannattaisi ehkä käyttää mielikuvitustaan ja ajatella myös, miten voidaan pitää valtaa, vaikka puheet muuttuvat toisiksi tai vaikka kasvot muuttuvat uusiin.

Tieten paradigmat ovat sellaisia tähän mennessä, että voisi sanoa henkilön voivan olla niiden kaikkien auktoriteetti. Jos vaaditaan, että auktoriteetti on vain ensimmäinen keksijänero, niin esim. Einstein on sellainen, koska keksi sekä kaiken litteän avaruuden, että kaiken kaarevan avaruuden, että monet kvanttimaailman asiosta. Jos riittää että henkilö on pätevä, niin jokainen on auktoriteetti kaikissa paradigmoissa yhtäaikaa, ja todellakin kuka tahansa voi olla auktoriteetti, koska tiede on ilmaista tietoa. Moni on pätevämpi kuin Einstein ja kaikki tietävät sen. Jos pitäisi hänen elämäänsä auktoriteettina, niin sen opetus on, että kukaan tähän mennessä ei ole välttämättä pätevin fyysikko esim. aivan viimeisissä nykyparadigman aiheissa, vaan että tulevat fyysikot ovat pätevämpiä.

6

Anonyymi kirjoitti:

"ns. stabiilin tieteen paradigma edellyttäisi käytännössä tieteen muuttumista jonkinlaiseksi sekulaariksi fundamentaaliseksi uskonnoksi jonka "pyhimyksiksi" on nostettu tieteen valtavirran "auktoriteetteja" ja näin on todellisuudessa jo tapahtunut."

Kannattaisi ehkä käyttää mielikuvitustaan ja ajatella myös, miten voidaan pitää valtaa, vaikka puheet muuttuvat toisiksi tai vaikka kasvot muuttuvat uusiin.

Tieten paradigmat ovat sellaisia tähän mennessä, että voisi sanoa henkilön voivan olla niiden kaikkien auktoriteetti. Jos vaaditaan, että auktoriteetti on vain ensimmäinen keksijänero, niin esim. Einstein on sellainen, koska keksi sekä kaiken litteän avaruuden, että kaiken kaarevan avaruuden, että monet kvanttimaailman asiosta. Jos riittää että henkilö on pätevä, niin jokainen on auktoriteetti kaikissa paradigmoissa yhtäaikaa, ja todellakin kuka tahansa voi olla auktoriteetti, koska tiede on ilmaista tietoa. Moni on pätevämpi kuin Einstein ja kaikki tietävät sen. Jos pitäisi hänen elämäänsä auktoriteettina, niin sen opetus on, että kukaan tähän mennessä ei ole välttämättä pätevin fyysikko esim. aivan viimeisissä nykyparadigman aiheissa, vaan että tulevat fyysikot ovat pätevämpiä.

6

Lue lisää

1-6:

"Unohdit mainita tekstissä logiikan, ja sen lisäksi luonnollisen kielen"

Olen sitä käsitellyt muissa yhteyksissä aikaisemmin. Jos haluaisin kaiken samaan viestiin niin pitäisi kirjoittaa kokonaisia kirjoja ja sen takia pyrin keskittymään vain muutamaan aspektiiin kerrallaan.

Luonnontieteiden matematiikan hahmotus ja logiikka perustuu hyvin pitkälle eurooppalaisen luonnollisen kielen hahmotukseen eli subjekti-verbi-objekti rakenteeseen jossa verbi vastaa energiaa, subjekti ja objekti ainetta.

Vain kiinteällä aineella voi olla selkeä identiteetti. Nestemäisellä ja kaasumaisella aineella sitä ei ole ainakaan selkeästi koska ne voivat muuttaa muotoaan sen mukaan millaisessa tilassa ja olosuhteissa ne esiintyvät.

Kiinteällä aineella on vain näennäinen identiteetti vain "pysäytyskuvan" tasolla eli jonakin tiettynä ajanhetkenä.

Kvanttifyysiikan epämääräisyysperiaate pätee jo makromaailman tasolla vaikka matemaattisissa mallinnoksissa se voidaan ohittaa. ( esim. Zenonin paradoksit)

Mutta jos todellisuuden pyrkii hahmottamaan tapahtumien kannalta niin ainoa olennainen asia on verbi eikä tapahtumia voi mielivaltaisesti pilkkoa osiinsa kuten matemaattisen fysiikan kaavoissa usein tehdään.

Kvanttifysiikassa voidaan hahmottaa tapahtuma koko maailmankaikkeuden aaltofunktion tai siitä abstrahoitujen osakokonaisuuksien aaltofunktioiden kannalta ja se mikä tekee tapahtumista kokonaisuuksia on esim. lomittumisilmiö jossa toisiinsa liittyvät osat reagoivat toisiinsa etäisyydestä riippumatta viiveettä. Tämä ilmenee myös makrotasolla ns. synkronisiteetti ilmiössä jota W. Pauli ja C.G. Jung tutkivat aikoinaan.

Vasemman aivopuoliskon formatoorinen aparaatti eli loogis-analyyttinen äly haluaa nopeasti tuloksia ja sietää heikosti epävarmuutta kun taas oikean aivopuoliskon tunneäly tai oikeammin intuitio on varovaisempi ja luottaa enemmän siihen että totuuden pitää myös tuntua oikealta. Vasen aivopuolisko haluaa dominoida ja seurata muiden mukana auktoriteetteja.

Tieteen perushahmotus toimii tietysti riittävän hyvin tekniikan kehittämisen kannalta ja matematiikka mahdollistaa havaintojen & mittausten yhteensovittamisen teoreettisen mallin ja vallitsevan paradigman kanssa ainakin siinä määrin että se saadaan myytyä tavalliselle kansalle totuutena vaikka se käytännössä on yhtä stabiili malli kuin korttitalo koska aina ilmaantuu jotain uutta ja erilaista joka ei mahdu siihen olemassaolevaan paradigmaan joka on esim. biologian, lääketieteen ja evoluutioteorian tasolla sellainen että kemiaan liittyvät reduktionistiset mallit hyväksytään.

Valtavirtatiede pysyy kasassa vain sen takia että se on jakautunut niin moneen erilaiseen erityistieteeseen jolla jokaisella on oma jargoninsa ja paradigmansa jonka mahdollisesti tuottamaa tekniikkaa kuvaillaan se erikoisalan erityiskielellä ja myös sen takia että kaltaisesi pseudoskeptikot jaksavat leikkiä ajatuspoliisia ja torjua muunlaiset hahmotustavat pseudotieteenä vaikka todellisuudessa se valtavirtatiede on nimenomaan pseudotiedettä ja muistuttaa enemmän uskontoa kuin alkup. tieteen ihanteita jossa kokeellinen metodi oli ensisijainen ja teoreettinen puoli tarpeellinen vain lähinnä nimenannon ja kommunikoinnin takia.

Se että annetaan ilmiöille, mittaustuloksille ja havainnoille vain nimiä ja kuvauksia ei kasvata niiden ilmiöiden ymmärrystä koska ymmärtämistä voi olla vain kokonaisuuden kannalta ja tieteen kokonaisuus on vain hyvin pieni osa siitä mitä ihminen voi kokea.

Nykyinen tiede ei poikkea juuri lainkaan uskontojen maailmanselityksistä. Kun jumalat ja taikuuden korvaa sattumalla, determinismillä ja kuvitelluilla luonnonlaeilla niin päädytään sekulaariin uskontoon. Uskovien käyttäytymisessä on paljon yhteisiä piirteitä oli se uskomusjärjestelmä mikä tahansa varsinkin jos se on jotenkin lukittu lopulliseksi hahmotukseksi.

Kapeammat hahmotukset voivat silti olla toimivia jollain kapealla soveltuvuusalueella käytännön arjen tasolla eli hyödyllistä fiktiota.

Kaikkein olennaisin asia on inhimillisen kokemuksen kokonaisuus josta tiede ja sen metodi voi kattaa vain sen äärimmäisen pienen osan jonka voi tarkasti mitata ja johon voi soveltaa matematiikkaa.

Mielestäni ehkä paras todellisuuden perushahmotus tähän mennessä on tämän kaltainen:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18270234/progressiivinen-approksimaatio---kokonaisuudesta-osiin

Tuossakin on tietysti joitain puutteita vaikka se itselleni toimi suunnan näyttäjänä n. 20 vuotiaasta lähtien jolloin hankin nuo teokset (Dramatic Universe I-IV) itselleni ja omaehtoinen tutkimukseni alkoi siitä ja on jatkunut vaihtelevalla intensiteetillä jo melkein 50 vuotta.

....

Enempää en jaksa,ehdi enkä viitsi kommentoida tällä kertaa.

Anonyymi kirjoitti:

1-6:

"Unohdit mainita tekstissä logiikan, ja sen lisäksi luonnollisen kielen"

Olen sitä käsitellyt muissa yhteyksissä aikaisemmin. Jos haluaisin kaiken samaan viestiin niin pitäisi kirjoittaa kokonaisia kirjoja ja sen takia pyrin keskittymään vain muutamaan aspektiiin kerrallaan.

Luonnontieteiden matematiikan hahmotus ja logiikka perustuu hyvin pitkälle eurooppalaisen luonnollisen kielen hahmotukseen eli subjekti-verbi-objekti rakenteeseen jossa verbi vastaa energiaa, subjekti ja objekti ainetta.

Vain kiinteällä aineella voi olla selkeä identiteetti. Nestemäisellä ja kaasumaisella aineella sitä ei ole ainakaan selkeästi koska ne voivat muuttaa muotoaan sen mukaan millaisessa tilassa ja olosuhteissa ne esiintyvät.

Kiinteällä aineella on vain näennäinen identiteetti vain "pysäytyskuvan" tasolla eli jonakin tiettynä ajanhetkenä.

Kvanttifyysiikan epämääräisyysperiaate pätee jo makromaailman tasolla vaikka matemaattisissa mallinnoksissa se voidaan ohittaa. ( esim. Zenonin paradoksit)

Mutta jos todellisuuden pyrkii hahmottamaan tapahtumien kannalta niin ainoa olennainen asia on verbi eikä tapahtumia voi mielivaltaisesti pilkkoa osiinsa kuten matemaattisen fysiikan kaavoissa usein tehdään.

Kvanttifysiikassa voidaan hahmottaa tapahtuma koko maailmankaikkeuden aaltofunktion tai siitä abstrahoitujen osakokonaisuuksien aaltofunktioiden kannalta ja se mikä tekee tapahtumista kokonaisuuksia on esim. lomittumisilmiö jossa toisiinsa liittyvät osat reagoivat toisiinsa etäisyydestä riippumatta viiveettä. Tämä ilmenee myös makrotasolla ns. synkronisiteetti ilmiössä jota W. Pauli ja C.G. Jung tutkivat aikoinaan.

Vasemman aivopuoliskon formatoorinen aparaatti eli loogis-analyyttinen äly haluaa nopeasti tuloksia ja sietää heikosti epävarmuutta kun taas oikean aivopuoliskon tunneäly tai oikeammin intuitio on varovaisempi ja luottaa enemmän siihen että totuuden pitää myös tuntua oikealta. Vasen aivopuolisko haluaa dominoida ja seurata muiden mukana auktoriteetteja.

Tieteen perushahmotus toimii tietysti riittävän hyvin tekniikan kehittämisen kannalta ja matematiikka mahdollistaa havaintojen & mittausten yhteensovittamisen teoreettisen mallin ja vallitsevan paradigman kanssa ainakin siinä määrin että se saadaan myytyä tavalliselle kansalle totuutena vaikka se käytännössä on yhtä stabiili malli kuin korttitalo koska aina ilmaantuu jotain uutta ja erilaista joka ei mahdu siihen olemassaolevaan paradigmaan joka on esim. biologian, lääketieteen ja evoluutioteorian tasolla sellainen että kemiaan liittyvät reduktionistiset mallit hyväksytään.

Valtavirtatiede pysyy kasassa vain sen takia että se on jakautunut niin moneen erilaiseen erityistieteeseen jolla jokaisella on oma jargoninsa ja paradigmansa jonka mahdollisesti tuottamaa tekniikkaa kuvaillaan se erikoisalan erityiskielellä ja myös sen takia että kaltaisesi pseudoskeptikot jaksavat leikkiä ajatuspoliisia ja torjua muunlaiset hahmotustavat pseudotieteenä vaikka todellisuudessa se valtavirtatiede on nimenomaan pseudotiedettä ja muistuttaa enemmän uskontoa kuin alkup. tieteen ihanteita jossa kokeellinen metodi oli ensisijainen ja teoreettinen puoli tarpeellinen vain lähinnä nimenannon ja kommunikoinnin takia.

Se että annetaan ilmiöille, mittaustuloksille ja havainnoille vain nimiä ja kuvauksia ei kasvata niiden ilmiöiden ymmärrystä koska ymmärtämistä voi olla vain kokonaisuuden kannalta ja tieteen kokonaisuus on vain hyvin pieni osa siitä mitä ihminen voi kokea.

Nykyinen tiede ei poikkea juuri lainkaan uskontojen maailmanselityksistä. Kun jumalat ja taikuuden korvaa sattumalla, determinismillä ja kuvitelluilla luonnonlaeilla niin päädytään sekulaariin uskontoon. Uskovien käyttäytymisessä on paljon yhteisiä piirteitä oli se uskomusjärjestelmä mikä tahansa varsinkin jos se on jotenkin lukittu lopulliseksi hahmotukseksi.

Kapeammat hahmotukset voivat silti olla toimivia jollain kapealla soveltuvuusalueella käytännön arjen tasolla eli hyödyllistä fiktiota.

Kaikkein olennaisin asia on inhimillisen kokemuksen kokonaisuus josta tiede ja sen metodi voi kattaa vain sen äärimmäisen pienen osan jonka voi tarkasti mitata ja johon voi soveltaa matematiikkaa.

Mielestäni ehkä paras todellisuuden perushahmotus tähän mennessä on tämän kaltainen:

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18270234/progressiivinen-approksimaatio---kokonaisuudesta-osiin

Tuossakin on tietysti joitain puutteita vaikka se itselleni toimi suunnan näyttäjänä n. 20 vuotiaasta lähtien jolloin hankin nuo teokset (Dramatic Universe I-IV) itselleni ja omaehtoinen tutkimukseni alkoi siitä ja on jatkunut vaihtelevalla intensiteetillä jo melkein 50 vuotta.

....

Enempää en jaksa,ehdi enkä viitsi kommentoida tällä kertaa.

Lue lisää

"Luonnontieteiden matematiikan hahmotus ja logiikka perustuu hyvin pitkälle eurooppalaisen luonnollisen kielen hahmotukseen eli subjekti-verbi-objekti rakenteeseen jossa verbi vastaa energiaa, subjekti ja objekti ainetta."

Matematiikassa ei ole juuri lainkaan subjekti-objekti -erottelua, koska kaikki looginen asia siinä on äärimmäisen symmetristä. Matematiikassa voi itse keksiä erotteluja ja erottelun syitä niin paljon kuin haluaa. Mutta tosi usein on juuri kieleen liittyen 'asioiden tekeminen' tarkasti määriteltynä melkein jopa entitettinä, ja 'asioiden tekeminen jollekin' niillä. Tässä kielenkäytöllä ei kuitenkaan ole merkitystä, koska nämä kaikki tarkoittavat samaa: 'sinä teet kartalla kartoituksen objektille', 'kartta tekee kartoituksen objektille', tai 'objekti kartoittuu kartassa'. Väittäisin myös, että oikeassa maailmassa, kaikesta voi puhua millä tahansa näistä tyyleistä, ja että siten tavallisessa kielessä on paljon yhdentekeviä keksintöjä (*). Jos joskus sanotaan, että asian tekeminen vaati valitsemaan jotain niistä, mille asioita myös tehdään, niin siitä ei silti tule subjekti, joka tekee asioita, koska sitä ei periaatteessa edes ole olemassa niin paljon kuin oikeaa objektia.

(*) Siten että mikään niistä ei ole hyvä tai edes sallittu yksinään. Tehdyissä lauseissa näkyy jo, että subjekti-verbi-objekti ei ole ainoa kieli, eikä myöskään matematiikassa. Joskus niitä kaikkia ei ole ja joskus on enemmän.

Energia ei ole matematiikkaa ja sitä voi kohdella kuin mitä tahansa sanaa, mihin oikea matematiikka on sovellettu. Tällä hetkellä kaikki fysiikan energiat ovat reaalilukuja, paitsi energiatensorit. Tällöin se on objekti yllä olevan tekstin mukaan. Jotta millään olisi energiaa, on kuitenkin matemaattisesti sanottava, että kyseiselle asialle _tehdään_ kartta, jotta siitä saadaan objekti, joka on vain luku. Tällön voidaan seuraavan yritetyn väitteen avulla sanoa, että olet väärässä: 'kaikki mitä tehdään fysiikassa on kartat, ja kaikki kartat, mitä fysiikka käyttää, tekevät asiasta X reaaliluvun'. Ei synny yhtään fysikkaa.

Jos puhutaan kuitenkin vain aalloista, niin usein fysiikassa energia on synonyymi sille, mitä matematiikka on sanonut aaltoilun tiheyden olevan. Matematiikassa tälle ei kuitenkaan ole nimeä ja käsitettä, vaan kahden eri aaltoilun vertaaminen matemaattisesti on pitää kaikkea samana. Kun aaltoilun tiheys on pelkkä tiettyjen funktioiden joukon yksi sellaisen valitseva parametri. Mitä voi kaikkia pitää toistensalaisina. Puhuakseen lisää energiasta ja antaakseen sille merkitystä on tehtävä lisää matemaattisia prosesseja, jotka ensin tekevät näistä parametreista oman prosessin tehdä jotain joka on usein muita funktioita, joissa on riippuvuus parametrista. Ja sen jälkeen on yleensä merkitystä vasta, kun keksii jonkin toisen matemaattisen objektin, johon voidaan liittää toinen käsite energiasta (kuten pistehiukkasen nopeus tai vastaava nopeus aaltopaketille) ja tehdä säännöt, että mitä olisi muuttaa aaltojen parametrina ollut energia toiseksi energiaksi.

Kun energia on aaltojen parametri, tai kun se on pisteen nopeus, niin on usein olemassa käsite siitä, että parametri kasvaa tai nopeus kasvaa. Tällöin energia ei ole ollut puhutun lauseen verbi (johtuen ehkä jotenkin siitä, että sanakirjassakaan energia ei ole verbi, ja päinvastainen olisi vastoin luonnollista kieltä, jota sanakirja edustaa myös). Kasvaminen on melkein ainoa verbi, mitä matematiikassa on, ja se esiintyy myös Peanon aksioomissa, jolloin voi odottaa, että monta muuta verbiä on sen johdannainen.

Voit ehkä yrittää väittää, että aaltoilun parametrin kasvattaminen ei fundamentaalisesti olisi sen eli energian kasvattamista, vaan että parametri on redusoitava x-akselilla tapahtuvaan yksittäisen x-arvon päällä olevan funktion kasvattamiseen ja pienentämiseen. Silloin ei ole kuitenkaan vielä näytetty, että se, mikä sen tekee (tai 'mitä sinä tehdään'?) yhdelle pisteelle tässäkään on parametri (muuttujana eikä yksi niistä?) eli energia.

"Vain kiinteällä aineella voi olla selkeä identiteetti."

Riippuu varmaan siitä, mikä sinulle on selkeää. Vertaisin kiinteää ainetta kuitenkin vähän siihen, että olisi olemassa yhtä ja samaa asiaa toistavia nesteiden konfiguraatioita, kuten esim. purkki maitoa, jossa maito ei enää liiku (esim. teoriassa, jossa olettaa, että se ei liiku). Tai vesipyörre, jonka pyöritys on täydellinen vakio. Mikään oikea kiinteä aine ei ole koskaan täydellisempi kuin epätäydelliset esimerkit maitopurkeista ja pyörteistä. Niissäkin on mikrosooppista liikettä, mikä ei koskaan vastaa sitä identiteettiä, mitä halusit odottaa. Minkä lisäksi yksittäisiä alkeishiukkasia tulee ja poistuu kiinteästä aineesta, eikä sillä ole vakioasukkaita omilla identiteeteillään.

1

Anonyymi kirjoitti:

"Luonnontieteiden matematiikan hahmotus ja logiikka perustuu hyvin pitkälle eurooppalaisen luonnollisen kielen hahmotukseen eli subjekti-verbi-objekti rakenteeseen jossa verbi vastaa energiaa, subjekti ja objekti ainetta."

Matematiikassa ei ole juuri lainkaan subjekti-objekti -erottelua, koska kaikki looginen asia siinä on äärimmäisen symmetristä. Matematiikassa voi itse keksiä erotteluja ja erottelun syitä niin paljon kuin haluaa. Mutta tosi usein on juuri kieleen liittyen 'asioiden tekeminen' tarkasti määriteltynä melkein jopa entitettinä, ja 'asioiden tekeminen jollekin' niillä. Tässä kielenkäytöllä ei kuitenkaan ole merkitystä, koska nämä kaikki tarkoittavat samaa: 'sinä teet kartalla kartoituksen objektille', 'kartta tekee kartoituksen objektille', tai 'objekti kartoittuu kartassa'. Väittäisin myös, että oikeassa maailmassa, kaikesta voi puhua millä tahansa näistä tyyleistä, ja että siten tavallisessa kielessä on paljon yhdentekeviä keksintöjä (*). Jos joskus sanotaan, että asian tekeminen vaati valitsemaan jotain niistä, mille asioita myös tehdään, niin siitä ei silti tule subjekti, joka tekee asioita, koska sitä ei periaatteessa edes ole olemassa niin paljon kuin oikeaa objektia.

(*) Siten että mikään niistä ei ole hyvä tai edes sallittu yksinään. Tehdyissä lauseissa näkyy jo, että subjekti-verbi-objekti ei ole ainoa kieli, eikä myöskään matematiikassa. Joskus niitä kaikkia ei ole ja joskus on enemmän.

Energia ei ole matematiikkaa ja sitä voi kohdella kuin mitä tahansa sanaa, mihin oikea matematiikka on sovellettu. Tällä hetkellä kaikki fysiikan energiat ovat reaalilukuja, paitsi energiatensorit. Tällöin se on objekti yllä olevan tekstin mukaan. Jotta millään olisi energiaa, on kuitenkin matemaattisesti sanottava, että kyseiselle asialle _tehdään_ kartta, jotta siitä saadaan objekti, joka on vain luku. Tällön voidaan seuraavan yritetyn väitteen avulla sanoa, että olet väärässä: 'kaikki mitä tehdään fysiikassa on kartat, ja kaikki kartat, mitä fysiikka käyttää, tekevät asiasta X reaaliluvun'. Ei synny yhtään fysikkaa.

Jos puhutaan kuitenkin vain aalloista, niin usein fysiikassa energia on synonyymi sille, mitä matematiikka on sanonut aaltoilun tiheyden olevan. Matematiikassa tälle ei kuitenkaan ole nimeä ja käsitettä, vaan kahden eri aaltoilun vertaaminen matemaattisesti on pitää kaikkea samana. Kun aaltoilun tiheys on pelkkä tiettyjen funktioiden joukon yksi sellaisen valitseva parametri. Mitä voi kaikkia pitää toistensalaisina. Puhuakseen lisää energiasta ja antaakseen sille merkitystä on tehtävä lisää matemaattisia prosesseja, jotka ensin tekevät näistä parametreista oman prosessin tehdä jotain joka on usein muita funktioita, joissa on riippuvuus parametrista. Ja sen jälkeen on yleensä merkitystä vasta, kun keksii jonkin toisen matemaattisen objektin, johon voidaan liittää toinen käsite energiasta (kuten pistehiukkasen nopeus tai vastaava nopeus aaltopaketille) ja tehdä säännöt, että mitä olisi muuttaa aaltojen parametrina ollut energia toiseksi energiaksi.

Kun energia on aaltojen parametri, tai kun se on pisteen nopeus, niin on usein olemassa käsite siitä, että parametri kasvaa tai nopeus kasvaa. Tällöin energia ei ole ollut puhutun lauseen verbi (johtuen ehkä jotenkin siitä, että sanakirjassakaan energia ei ole verbi, ja päinvastainen olisi vastoin luonnollista kieltä, jota sanakirja edustaa myös). Kasvaminen on melkein ainoa verbi, mitä matematiikassa on, ja se esiintyy myös Peanon aksioomissa, jolloin voi odottaa, että monta muuta verbiä on sen johdannainen.

Voit ehkä yrittää väittää, että aaltoilun parametrin kasvattaminen ei fundamentaalisesti olisi sen eli energian kasvattamista, vaan että parametri on redusoitava x-akselilla tapahtuvaan yksittäisen x-arvon päällä olevan funktion kasvattamiseen ja pienentämiseen. Silloin ei ole kuitenkaan vielä näytetty, että se, mikä sen tekee (tai 'mitä sinä tehdään'?) yhdelle pisteelle tässäkään on parametri (muuttujana eikä yksi niistä?) eli energia.

"Vain kiinteällä aineella voi olla selkeä identiteetti."

Riippuu varmaan siitä, mikä sinulle on selkeää. Vertaisin kiinteää ainetta kuitenkin vähän siihen, että olisi olemassa yhtä ja samaa asiaa toistavia nesteiden konfiguraatioita, kuten esim. purkki maitoa, jossa maito ei enää liiku (esim. teoriassa, jossa olettaa, että se ei liiku). Tai vesipyörre, jonka pyöritys on täydellinen vakio. Mikään oikea kiinteä aine ei ole koskaan täydellisempi kuin epätäydelliset esimerkit maitopurkeista ja pyörteistä. Niissäkin on mikrosooppista liikettä, mikä ei koskaan vastaa sitä identiteettiä, mitä halusit odottaa. Minkä lisäksi yksittäisiä alkeishiukkasia tulee ja poistuu kiinteästä aineesta, eikä sillä ole vakioasukkaita omilla identiteeteillään.

1

Lue lisää

Alkeishiukkaset ovat tavallaan selkeästi omia identiteettejään niin kauan kuin ne ovat olemassa, eivätkä kohtaa samoja hiukkasia samoissa tiloissa kuin itse ovat (tässä pitäisi puhua identiteetistä, joka todennäköisyysjakaumalla on per avaruuden piste, eikä koko aaltofunktiosta yhdellä kertaa). Siis yksi väite voisi olla, että suurempien asioiden identiteetit ovat kaikki keinotekoisia, ja että jokainen suuri asia on täysin samalla viivalla johtuen siitä, että ne ovat kaikki samojen alkeishiukkasten varassa. Puhut selkeästä identiteetistä, mutta puhut vain siitä, että miten suuri aineen aiheuttama harha sinulla tänään on, kun et käytä tarkastelua, missä näkisi, mistä siinä on kyse.

Vertaa tätä logiikkaa 'kiinteä = selkeä identiteetti' siihen, että joku voi sanoa, että universumilla on kiinteä laki (nyt käytetään luonnollista kieltä eikä mitään ainekieltä enää). Hän ei sano, että lain alla tapahtuu mitään muita asioita kiinteästi. Hän vain löytää lakinoudattamiset eli yleensä yhtälön asiana, joka ei muutu. Et voi tunnistaa, mitä muita asioita olisi (ei olisi) kiinteänä hänen mielestään, ellet kysy niistä yksi kerrallaan, ja toiseen suuntaan jos ne olivat teistä molemmista ei-kiinteitä, niint et olisi voinut tietää, onko olemassa kiinteää ja lakia, ellet olisi kysynyt häneltä tai toiminut samoin. Et voi päättää tulevaisuutta varten, mitkä asiat ovat kiinteitä, ellet käsittele jokaista muiden ihmisten väitettä omana väitteenään, ja esitä suoraan, että laki ei ole kiinteä. Sinä olet tähän mennessä väittänyt, että on olemassa laki joka sanoo, että jostain osasta ainetta (ja tarkastelun tasosta) saa aina sanoa, että se on kiinteä, ja että henkilö, joka näin tekee, elää lain mukaisesti tietäen, mitä tehdä koko universumin kanssa nyt ja aina. Minä sanon, että ne puheet ovat tyhmiä, eikä sellaista lakia ole, joten minä tiedän asioiden identiteetit paremmin (eniten tämä johtuu siitä, että tarkastelun tasot ovat turhia illuusioita, joille on turha rakentaa mitään).

"Nestemäisellä ja kaasumaisella aineella sitä ei ole ainakaan selkeästi koska ne voivat muuttaa muotoaan sen mukaan millaisessa tilassa ja olosuhteissa ne esiintyvät."

Kiinteät aineet muuttavat myös muotoaan suurissa määrin ja nopeasti. Esim. lämpölaajeneminen tekee asioista aivan eri näköisiä, jos ne on veistetty niin huonosti, että ne eivät muutaman asteen muutosta kestä. Lämpölaajeneminen on jossain määrin skaalariippumatonta, jos pidit kiinteiden aineiden muotoa niiden mikrorakenteena. Mikrorakenteen arviointisi on valikoidusti sokea, jos pidät esim. metallin mikrorakennetta muuttumattomana magneetti-myrskyssä (joka on joillakin metalleila sisäinen ja itse tehty).

"Kiinteällä aineella on vain näennäinen identiteetti vain "pysäytyskuvan" tasolla eli jonakin tiettynä ajanhetkenä."

Voit ottaa kaasustakin milloin tahansa pysäytyskuvan, ja se on vain tiettynä ajan hetkenä.

"Kvanttifyysiikan epämääräisyysperiaate pätee jo makromaailman tasolla vaikka matemaattisissa mallinnoksissa se voidaan ohittaa. ( esim. Zenonin paradoksit)"

Riippu siitä uskotko vahvaan emergenssiin, vai oletko niinkuin ne muut.

Matemaattisissa malleisa QM:n ja klassisen fysiikan yhteisessä piirissä (eli niin sanotusti 'kautta rantain') esiintyy vain yksi 'Zenon paradoksi'. Ei useita.

Zenon paradoksi (puhuttelen sitä kuin nopeaa laskuesimerkkiä, jossa se myös toteutuu) ei ole kvanttiepäkoherenttiutta nähnytkään. Eikä makromaailmaa. (Eikä se ollut sama mallinnos, mikä lukee lauseessasi: sinä kirjoitit kuin näin 'voidaan käyttää Newtonin mekniikkaa eli esim. Zenon paradoksia').

"Mutta jos todellisuuden pyrkii hahmottamaan tapahtumien kannalta niin ainoa olennainen asia on verbi eikä tapahtumia voi mielivaltaisesti pilkkoa osiinsa kuten matemaattisen fysiikan kaavoissa usein tehdään."

Tapahtuma ei ole verbi. Jos sinulle tuottaa pääkipua se, että on asia=subjekti/objekti, joka pilkotaan osiin, niin silloin olet mitä ilmeisimmin keskittynyt tarinassasi ja filosofiassasi tuohon subjektiin/objektiin.

Kaikki ylläoleva on todella huono johdanto siihen, että asioita ei pidä pilkkoa osiin, koska johdantosi sanoo pikemminkin, että maailmassa ei ole paljon mitään, mikä ei olisi koko ajan osissa. Jos esim. vain 1 % universumista on kiinteää ainetta. Tiede on kiinnostunut reduktionistisen filosofian mielestä vain siitä, että on _jakamamattomien_ alkeishiukkasten tapahtumia (*). Muilla asioilla ei ole mitään asiaa olla tapahtumia, koska niitä ei ole olemassa. Tämä tarkoittaisi, että sinun on pakko löytää tästä tavasta jokin yhteinen piirre itsesi kanssa, kuten että sekin on täydellisen keskittynyt verbeihin. Kysehän on pelkästään mittakaavasta?

(*) Myöskään yhtälöt eivät näitä jaa ettäs tiedät. Tai voi olla, että ne on jo jaettu todennäköisyysaaltojen eri arvoihin kaikkialla avaruudessa tai sitten QFT-kenttiin, mutta se on ainoa alkeishiukkasen määritelmä, mitä on ollut sataan vuoteen.

2

Anonyymi kirjoitti:

Alkeishiukkaset ovat tavallaan selkeästi omia identiteettejään niin kauan kuin ne ovat olemassa, eivätkä kohtaa samoja hiukkasia samoissa tiloissa kuin itse ovat (tässä pitäisi puhua identiteetistä, joka todennäköisyysjakaumalla on per avaruuden piste, eikä koko aaltofunktiosta yhdellä kertaa). Siis yksi väite voisi olla, että suurempien asioiden identiteetit ovat kaikki keinotekoisia, ja että jokainen suuri asia on täysin samalla viivalla johtuen siitä, että ne ovat kaikki samojen alkeishiukkasten varassa. Puhut selkeästä identiteetistä, mutta puhut vain siitä, että miten suuri aineen aiheuttama harha sinulla tänään on, kun et käytä tarkastelua, missä näkisi, mistä siinä on kyse.

Vertaa tätä logiikkaa 'kiinteä = selkeä identiteetti' siihen, että joku voi sanoa, että universumilla on kiinteä laki (nyt käytetään luonnollista kieltä eikä mitään ainekieltä enää). Hän ei sano, että lain alla tapahtuu mitään muita asioita kiinteästi. Hän vain löytää lakinoudattamiset eli yleensä yhtälön asiana, joka ei muutu. Et voi tunnistaa, mitä muita asioita olisi (ei olisi) kiinteänä hänen mielestään, ellet kysy niistä yksi kerrallaan, ja toiseen suuntaan jos ne olivat teistä molemmista ei-kiinteitä, niint et olisi voinut tietää, onko olemassa kiinteää ja lakia, ellet olisi kysynyt häneltä tai toiminut samoin. Et voi päättää tulevaisuutta varten, mitkä asiat ovat kiinteitä, ellet käsittele jokaista muiden ihmisten väitettä omana väitteenään, ja esitä suoraan, että laki ei ole kiinteä. Sinä olet tähän mennessä väittänyt, että on olemassa laki joka sanoo, että jostain osasta ainetta (ja tarkastelun tasosta) saa aina sanoa, että se on kiinteä, ja että henkilö, joka näin tekee, elää lain mukaisesti tietäen, mitä tehdä koko universumin kanssa nyt ja aina. Minä sanon, että ne puheet ovat tyhmiä, eikä sellaista lakia ole, joten minä tiedän asioiden identiteetit paremmin (eniten tämä johtuu siitä, että tarkastelun tasot ovat turhia illuusioita, joille on turha rakentaa mitään).

"Nestemäisellä ja kaasumaisella aineella sitä ei ole ainakaan selkeästi koska ne voivat muuttaa muotoaan sen mukaan millaisessa tilassa ja olosuhteissa ne esiintyvät."

Kiinteät aineet muuttavat myös muotoaan suurissa määrin ja nopeasti. Esim. lämpölaajeneminen tekee asioista aivan eri näköisiä, jos ne on veistetty niin huonosti, että ne eivät muutaman asteen muutosta kestä. Lämpölaajeneminen on jossain määrin skaalariippumatonta, jos pidit kiinteiden aineiden muotoa niiden mikrorakenteena. Mikrorakenteen arviointisi on valikoidusti sokea, jos pidät esim. metallin mikrorakennetta muuttumattomana magneetti-myrskyssä (joka on joillakin metalleila sisäinen ja itse tehty).

"Kiinteällä aineella on vain näennäinen identiteetti vain "pysäytyskuvan" tasolla eli jonakin tiettynä ajanhetkenä."

Voit ottaa kaasustakin milloin tahansa pysäytyskuvan, ja se on vain tiettynä ajan hetkenä.

"Kvanttifyysiikan epämääräisyysperiaate pätee jo makromaailman tasolla vaikka matemaattisissa mallinnoksissa se voidaan ohittaa. ( esim. Zenonin paradoksit)"

Riippu siitä uskotko vahvaan emergenssiin, vai oletko niinkuin ne muut.

Matemaattisissa malleisa QM:n ja klassisen fysiikan yhteisessä piirissä (eli niin sanotusti 'kautta rantain') esiintyy vain yksi 'Zenon paradoksi'. Ei useita.

Zenon paradoksi (puhuttelen sitä kuin nopeaa laskuesimerkkiä, jossa se myös toteutuu) ei ole kvanttiepäkoherenttiutta nähnytkään. Eikä makromaailmaa. (Eikä se ollut sama mallinnos, mikä lukee lauseessasi: sinä kirjoitit kuin näin 'voidaan käyttää Newtonin mekniikkaa eli esim. Zenon paradoksia').

"Mutta jos todellisuuden pyrkii hahmottamaan tapahtumien kannalta niin ainoa olennainen asia on verbi eikä tapahtumia voi mielivaltaisesti pilkkoa osiinsa kuten matemaattisen fysiikan kaavoissa usein tehdään."

Tapahtuma ei ole verbi. Jos sinulle tuottaa pääkipua se, että on asia=subjekti/objekti, joka pilkotaan osiin, niin silloin olet mitä ilmeisimmin keskittynyt tarinassasi ja filosofiassasi tuohon subjektiin/objektiin.

Kaikki ylläoleva on todella huono johdanto siihen, että asioita ei pidä pilkkoa osiin, koska johdantosi sanoo pikemminkin, että maailmassa ei ole paljon mitään, mikä ei olisi koko ajan osissa. Jos esim. vain 1 % universumista on kiinteää ainetta. Tiede on kiinnostunut reduktionistisen filosofian mielestä vain siitä, että on _jakamamattomien_ alkeishiukkasten tapahtumia (*). Muilla asioilla ei ole mitään asiaa olla tapahtumia, koska niitä ei ole olemassa. Tämä tarkoittaisi, että sinun on pakko löytää tästä tavasta jokin yhteinen piirre itsesi kanssa, kuten että sekin on täydellisen keskittynyt verbeihin. Kysehän on pelkästään mittakaavasta?

(*) Myöskään yhtälöt eivät näitä jaa ettäs tiedät. Tai voi olla, että ne on jo jaettu todennäköisyysaaltojen eri arvoihin kaikkialla avaruudessa tai sitten QFT-kenttiin, mutta se on ainoa alkeishiukkasen määritelmä, mitä on ollut sataan vuoteen.

2

Lue lisää

"Kvanttifysiikassa voidaan hahmottaa tapahtuma koko maailmankaikkeuden aaltofunktion tai siitä abstrahoitujen osakokonaisuuksien kannalta"

Kahdella matemaattisella asialla ei ole mitään eroa abstraktiudessa ennenkuin niille kertoo selityksen. Jos matematiikalla tekee maailmaa, niin kauhean montaa eri selitystä ei kannata olla. Jos sanotaan oikeassa järjestyksessä, että 'maailmankaikkeuden aaltofunktio on abstrakti', niin minusta se on luonnollisen kielen käyttäjän viittaus siihen, että sitä ei ole kirjoitettu matemaattisessa muodossa, vaan se on kyseisessä tekstissä looginen päättely siitä, että muita aaltofunktioita on ollut olemassa voitokkaasti. Tämä kokoaaltofunktio tuottaa tällöin yleensä vain kvalitatiivisia lisäpäätelmiä.

Jos kuitenkin kuviteltaisiin matematiikan olevan mahdollista (tai pientä universumia), niin ei pidä paikkaansa, että on olemassa jotkin kaksi vaihtoehtoa vielä sen jälkeen, kun on väitetty että tämän universumin aaltofunktio meillä on. Jos haluat vaihtoehdon laskeskella ns. 'osia', se on vain mahdollinen sanomalla ettei sinulla mitään universumin aaltofunktiota ollut. Tämä vähän riippuu siitä mitä tulet määritelleeksi 'laskeskeluksi', mutta jos haluaisit laskea 'kaiken mikä laskettavissa on', niin fakta on tämä. (Sama aihe jatkuu alla.)

"se mikä tekee tapahtumista kokonaisuuksia on esim. lomittumisilmiö"

En ole tästä tyytyväinen. Ensinnäkään lomittumista ei sitten pidä kutsua ilmiöksi, vaan sen on oltava matemaattisessa muodossa. Missä lomittumisen matemaattinen muoto ei ole edes lomittuminen, vaan se on sama kuin minkä tahansa lomittumisasteen antava formalismi tehdä vektoreista isompia vektoreita ja pitää sääntönä sitä, että esim. todennäköisyyksien miehityksiä ovat vain lineaariset uudet(suuremman vektorin) vektoritilat.

Tekstisi johtaa myös kaikenlaisiin mielikuviin siitä, että mitä kokonaisuus saa ja ei saa olla ns. ikinä. Tuollainen puhe on turhaa ja poissulkevaa, ja oikeasti pitäisi puhua siitä, mitä sattui itse haluamaan ja miten sen itse juuri silloin saavutti. (Tässä en viittaa siihen, että haluaisin sinun tekevän jotain. Tehköön kaikki kansat vain QM:ää, mutta tuntien huom. oikean piston sydämessään.)

"lomittumisilmiö jossa toisiinsa liittyvät osat reagoivat toisiinsa etäisyydestä riippumatta viiveettä."

Mikä on 'toinen osa', mihin toinen reagoi, jos QM on kokonaisuus? Onko kokonaisuus mikään käsite, mikä merkitsee mitään? Kirjoitan kolme kappaletta vähän muista asioista ja palaan tähän. Tässä esitän sen siksi, että jos teet jotain mitä hyvänsä, joka ei olisikaan QM:ää, niin sinulla on oltava vastauksia tällaisiin ristiriitoihin.

Tämä on hieman huonoa kielenkäyttöä. Maailmassa on matemaattisia malleja, jotka oikeasti pyrkivät tekemään kaikkensa sen eteen, että niissä olisi mallinnettu asian reagoiminen toiseen asiaan. Tällöin on näitä yrityksiä väheksyvää nimittää samalla tavalla sitä, että jotkut numerot vaihtavat arvojaan samalla rytäkällä. Se ei ole edes yleensä kirjoitettu siten, että ne numerot olisivat ristiin määritelleet toisiansa tuolla hetkellä, vaan numerot olivat ennen minkään asian muutosta jo olleet asetettuna tätä varten. Eli tiheysmatriisin jotkut numerot ovat sellaiset jo määritelmältään, että niitä ajateltaisiin tulkintana, että kaksi asia ovat toisiinsa liitettyjä. Silloin 'asiaa' vastaa monta numeroa tiheysmatriisissa, mutta jos haluasit että yksi numero on yksi asia, niin mikään tässä ei vielä näytä siltä, että asia reagoi asiaan.

QM:ssä asioiden (ei numeroiden, mutta tässä ne tulevat kaikki yksinkertaisesti perässä) reagointi toisiinsa tulisi määritellä siinä, että miten yksi tilavektori, joka ei ole kokonaistila, on kirjotettu riiippuvaksi toisesta tilasta. Se lukee Hamiltonin funktiossa, ja sellainen systeemi kehittyy ajassa eri tavalla riipuen mitä reagoinnista sanotaan. Mikään reagoinnin määrä ja mikään tapa kirjoittaa näitä funktiota, ei kuitenkaan vaikuta mitenkään siihen, mitä kietoutuminen mahdollisuutena on tai sitä, että toteutetaanko siitä tyypillinen mittauksenjälkeinen kietoutumiskorrelaatio, joka tekee useista hiukkasista romahtaneita. Jokaiset kvanttiobjektit voidaan reagoivina tai ei-reagoivina valita alusta asti kietoutuneiksi, ja se on vain asia, joka niille joskus voisi kuvitellusti ja tuntemattomasta syystä tapahtua. Jos esim. olisi hiukkasreaktio, missä syntyy tavallista ainetta ja pimeää ainetta, niin tod. näk. ne ovat syntymästään asti kietoutuneet toisiinsa, mutta ne eivät ns. koskaan reagoi toisiinsa (koska tuon syntyhetken olosuhteita ei ole todennäköistä saavuttaa tms. ja voi hyvänä approksimaationa olettaa, että tästä lähtien mitään reaktiota näiden välillä ei ole.) Jos toisen näistä mittaa, niin kietoutuminen toimii kuitenkin ns. normaalisti (riippuen miten normaaleja omat QM-tulkinnat ovat).

3

Anonyymi kirjoitti:

"Kvanttifysiikassa voidaan hahmottaa tapahtuma koko maailmankaikkeuden aaltofunktion tai siitä abstrahoitujen osakokonaisuuksien kannalta"

Kahdella matemaattisella asialla ei ole mitään eroa abstraktiudessa ennenkuin niille kertoo selityksen. Jos matematiikalla tekee maailmaa, niin kauhean montaa eri selitystä ei kannata olla. Jos sanotaan oikeassa järjestyksessä, että 'maailmankaikkeuden aaltofunktio on abstrakti', niin minusta se on luonnollisen kielen käyttäjän viittaus siihen, että sitä ei ole kirjoitettu matemaattisessa muodossa, vaan se on kyseisessä tekstissä looginen päättely siitä, että muita aaltofunktioita on ollut olemassa voitokkaasti. Tämä kokoaaltofunktio tuottaa tällöin yleensä vain kvalitatiivisia lisäpäätelmiä.

Jos kuitenkin kuviteltaisiin matematiikan olevan mahdollista (tai pientä universumia), niin ei pidä paikkaansa, että on olemassa jotkin kaksi vaihtoehtoa vielä sen jälkeen, kun on väitetty että tämän universumin aaltofunktio meillä on. Jos haluat vaihtoehdon laskeskella ns. 'osia', se on vain mahdollinen sanomalla ettei sinulla mitään universumin aaltofunktiota ollut. Tämä vähän riippuu siitä mitä tulet määritelleeksi 'laskeskeluksi', mutta jos haluaisit laskea 'kaiken mikä laskettavissa on', niin fakta on tämä. (Sama aihe jatkuu alla.)

"se mikä tekee tapahtumista kokonaisuuksia on esim. lomittumisilmiö"

En ole tästä tyytyväinen. Ensinnäkään lomittumista ei sitten pidä kutsua ilmiöksi, vaan sen on oltava matemaattisessa muodossa. Missä lomittumisen matemaattinen muoto ei ole edes lomittuminen, vaan se on sama kuin minkä tahansa lomittumisasteen antava formalismi tehdä vektoreista isompia vektoreita ja pitää sääntönä sitä, että esim. todennäköisyyksien miehityksiä ovat vain lineaariset uudet(suuremman vektorin) vektoritilat.

Tekstisi johtaa myös kaikenlaisiin mielikuviin siitä, että mitä kokonaisuus saa ja ei saa olla ns. ikinä. Tuollainen puhe on turhaa ja poissulkevaa, ja oikeasti pitäisi puhua siitä, mitä sattui itse haluamaan ja miten sen itse juuri silloin saavutti. (Tässä en viittaa siihen, että haluaisin sinun tekevän jotain. Tehköön kaikki kansat vain QM:ää, mutta tuntien huom. oikean piston sydämessään.)

"lomittumisilmiö jossa toisiinsa liittyvät osat reagoivat toisiinsa etäisyydestä riippumatta viiveettä."

Mikä on 'toinen osa', mihin toinen reagoi, jos QM on kokonaisuus? Onko kokonaisuus mikään käsite, mikä merkitsee mitään? Kirjoitan kolme kappaletta vähän muista asioista ja palaan tähän. Tässä esitän sen siksi, että jos teet jotain mitä hyvänsä, joka ei olisikaan QM:ää, niin sinulla on oltava vastauksia tällaisiin ristiriitoihin.

Tämä on hieman huonoa kielenkäyttöä. Maailmassa on matemaattisia malleja, jotka oikeasti pyrkivät tekemään kaikkensa sen eteen, että niissä olisi mallinnettu asian reagoiminen toiseen asiaan. Tällöin on näitä yrityksiä väheksyvää nimittää samalla tavalla sitä, että jotkut numerot vaihtavat arvojaan samalla rytäkällä. Se ei ole edes yleensä kirjoitettu siten, että ne numerot olisivat ristiin määritelleet toisiansa tuolla hetkellä, vaan numerot olivat ennen minkään asian muutosta jo olleet asetettuna tätä varten. Eli tiheysmatriisin jotkut numerot ovat sellaiset jo määritelmältään, että niitä ajateltaisiin tulkintana, että kaksi asia ovat toisiinsa liitettyjä. Silloin 'asiaa' vastaa monta numeroa tiheysmatriisissa, mutta jos haluasit että yksi numero on yksi asia, niin mikään tässä ei vielä näytä siltä, että asia reagoi asiaan.

QM:ssä asioiden (ei numeroiden, mutta tässä ne tulevat kaikki yksinkertaisesti perässä) reagointi toisiinsa tulisi määritellä siinä, että miten yksi tilavektori, joka ei ole kokonaistila, on kirjotettu riiippuvaksi toisesta tilasta. Se lukee Hamiltonin funktiossa, ja sellainen systeemi kehittyy ajassa eri tavalla riipuen mitä reagoinnista sanotaan. Mikään reagoinnin määrä ja mikään tapa kirjoittaa näitä funktiota, ei kuitenkaan vaikuta mitenkään siihen, mitä kietoutuminen mahdollisuutena on tai sitä, että toteutetaanko siitä tyypillinen mittauksenjälkeinen kietoutumiskorrelaatio, joka tekee useista hiukkasista romahtaneita. Jokaiset kvanttiobjektit voidaan reagoivina tai ei-reagoivina valita alusta asti kietoutuneiksi, ja se on vain asia, joka niille joskus voisi kuvitellusti ja tuntemattomasta syystä tapahtua. Jos esim. olisi hiukkasreaktio, missä syntyy tavallista ainetta ja pimeää ainetta, niin tod. näk. ne ovat syntymästään asti kietoutuneet toisiinsa, mutta ne eivät ns. koskaan reagoi toisiinsa (koska tuon syntyhetken olosuhteita ei ole todennäköistä saavuttaa tms. ja voi hyvänä approksimaationa olettaa, että tästä lähtien mitään reaktiota näiden välillä ei ole.) Jos toisen näistä mittaa, niin kietoutuminen toimii kuitenkin ns. normaalisti (riippuen miten normaaleja omat QM-tulkinnat ovat).

3

Lue lisää

Koska QM muuten toimii Euklidisessa avaruudessa, niin siinä tapahtuu sellainen tilanne, että usein nämä oikeat reagoinnit, ovat nekin viiveettömiä. Eli jos tätä matematiikkaa uskoisi, niin jokainen reagointi, vaikka kyseessä ei olisi missään vaiheessa tapahtumassa kaksi toisiinsa kietoutunutta hiukkasta (joko saapuminen kietoutuneeksi tai sellaisen demonstraatio mittaamalla), olisi ollut viivetön muutenkin. Vasta SR-QM -teorioissa on sitä, että systeemin aikakehitys kaukana toisistaan oleville objekteille vastaa sellaista maailmaa, missä reagointi on viiveellistä.

Tekstisi on myös kirjoitettu aivan väärin ja harhaanjohtavasti, koska ensin väität, että alat paukuttamaan rumpua siitä, että kun puhutaan tarkasti ja totuudenmukaisesti, niin QM:ssä on kokonaisuus. Sitten alat paukuttamaan rumpua, että on totuudenmukaista sanoa, että QM:ssä on osat, jotka reagoivat toisiinsa. Näytät tietelle vain sellaista esimerkkiä, että on aivan sama miten ja millä tavalla he puhuisivat asioista, koska kyllä kaikki kelpaa, ja johtaa totuudenmukaiseen elämänkatsomukseen. Sanoisin itse niin, että jollain tavalla QM on kokonaisuus, ja jollain toisella tavalla QM on myös sen osia. Jotkut asiat, mitä tekee QM:ää tehdessään, ovat sellaisia, että niistä sopii puhua osien kanssa. Kuten että jos haluaa tietää jotain jostain osasta kokonaisaaltofunktiota, niin se on myös osista puhumista. Mutta jos haluaa tietää kietoutumisesta, ja siitä mitä tapahtuu, ja millainen tulevaisuus on, niin ei tule puhua osista. Se että kuvailisit ilmiön nimeltä kietoutuminen sanoilla 'joku reagoi johokin', on sitä, että et halua ymmärtää sitä, mikä siinä on aito kokonaisuus ilman mahdollisuutta olla kuvailtuna osina (osa on yksi kokonaisista vektoritiloista tässä, eikä yksi numeroista tiheysmatriisissa).

"Tämä ilmenee myös makrotasolla ns. synkronisiteetti ilmiössä jota W. Pauli ja C.G. Jung tutkivat aikoinaan."

Synkronisiteetti (heidän) ei ole fyysinen koe tai fyysisellä kokeella havaittu tapahtuma. Tuollaista muka-teoriaa ei siten koskaan ole yritetty löytää ilmestymästä johonkin. Kvanttiefektien kokoluokalla on oikea tutkimusuunta, jonka nimi on Schrödingerin kissa, ja joitain muita sen jälkeen. Se on ainaikn idean tasolla kokeellinen ja lisäksi sellainen, jossa teoretisoija ylipäänsä haluaa laskea sen, että miten paljon materiaa on ollut tähän mennessä kyseessä. On olemassa kvanttitulkinta, joka lähtee siitä, että koko universumin aineen on oltava suuressa kietoutumisen tilassa juuri nyt, ja sen nimi on MWI. Siitä voi ottaa opikseen sen, että jos MWI on mahdotonta mitata ja muuttaa tieteeksi, niin todella moni muukin QM-väite on mahdoton todistaa tällaisesta määrästä ainetta.

"Tieteen perushahmotus toimii tietysti riittävän hyvin tekniikan kehittämisen kannalta"

Miten kietoutumisen hahmotus on mielestäsi toiminut tekniikan kehittämisen kannalta?

"matematiikka mahdollistaa havaintojen & mittausten yhteensovittamisen teoreettisen mallin"

Voitko kirjottaa tämän lauseen muodossa, missä se ei ala sanalla matematiikka tai ei pääty sanaan malli? Eli mitä matematiikka mahdollistaa, kun oletetaan vain, että on olemassa mittauksia? Vai puhutko siitä, että matematiikka (*) mahdollistaa sen, että valitsee esim. gravitaatiovakion oikeaksi luvuksi, mutta missään nimessä matematiikka ei mahdollistanut yhtälöä, missä on gravitaatiovakio, tai koko Newtonin mekaniikkaa?

(*) Vakion etsimisen esimerkissä 'matematiikka' on 'viivan piirtäminen mittausten kuvaajaan' ja 'Pythagoraan lauseen käyttäminen'. Se voi vastata myös algebrallisen yhtälöryhmän ratkaisua eli jotain yläastematematiikkaa.

Jos lauseen paino ei ole sanalla, mitä matematiikka mahdollistaa, niin ole vähän suu-sanallisempi siitä asiasta, mitä haluat sanoa. Sano esim. 'kun todellisuudesta on tehty mittauksia, on aivan triviaalia ja helppoa tehdä matemaattisia malleja, mitkä matemaattisesti noudattavat kaikkia todellisuuden mittauksia ja tulevia tapahtumia'. Silloin olisin vastannut siihen, että niin onkin, ja että matematiikka on aivan liian paljon kaikkia mahdollisuuksia ja keinoja sisältävä, kun taas maailma toistaa yhtä ja samaa. Herää maailma!

Kirjoituksesi nykyisellä tavalla on hyvin samanlaista kuin toksinen vihapuhe, joka käyttää kaikki teatraaliset keinot. Löysit siinä kuin mahdollisuuden olla toksinen vaikka ei ole vihattua asiaakaan.

"uutta ja erilaista joka ei mahdu siihen olemassaolevaan paradigmaan joka on esim. biologian, lääketieteen ja evoluutioteorian tasolla sellainen että kemiaan liittyvät reduktionistiset mallit hyväksytään."

Onko sellainen sama kuin QM, missä kemian objekteilla on joskus kietoutuminen? Puuttuuko tästä lauseesta silti yksi sana?

4

Anonyymi kirjoitti:

Koska QM muuten toimii Euklidisessa avaruudessa, niin siinä tapahtuu sellainen tilanne, että usein nämä oikeat reagoinnit, ovat nekin viiveettömiä. Eli jos tätä matematiikkaa uskoisi, niin jokainen reagointi, vaikka kyseessä ei olisi missään vaiheessa tapahtumassa kaksi toisiinsa kietoutunutta hiukkasta (joko saapuminen kietoutuneeksi tai sellaisen demonstraatio mittaamalla), olisi ollut viivetön muutenkin. Vasta SR-QM -teorioissa on sitä, että systeemin aikakehitys kaukana toisistaan oleville objekteille vastaa sellaista maailmaa, missä reagointi on viiveellistä.

Tekstisi on myös kirjoitettu aivan väärin ja harhaanjohtavasti, koska ensin väität, että alat paukuttamaan rumpua siitä, että kun puhutaan tarkasti ja totuudenmukaisesti, niin QM:ssä on kokonaisuus. Sitten alat paukuttamaan rumpua, että on totuudenmukaista sanoa, että QM:ssä on osat, jotka reagoivat toisiinsa. Näytät tietelle vain sellaista esimerkkiä, että on aivan sama miten ja millä tavalla he puhuisivat asioista, koska kyllä kaikki kelpaa, ja johtaa totuudenmukaiseen elämänkatsomukseen. Sanoisin itse niin, että jollain tavalla QM on kokonaisuus, ja jollain toisella tavalla QM on myös sen osia. Jotkut asiat, mitä tekee QM:ää tehdessään, ovat sellaisia, että niistä sopii puhua osien kanssa. Kuten että jos haluaa tietää jotain jostain osasta kokonaisaaltofunktiota, niin se on myös osista puhumista. Mutta jos haluaa tietää kietoutumisesta, ja siitä mitä tapahtuu, ja millainen tulevaisuus on, niin ei tule puhua osista. Se että kuvailisit ilmiön nimeltä kietoutuminen sanoilla 'joku reagoi johokin', on sitä, että et halua ymmärtää sitä, mikä siinä on aito kokonaisuus ilman mahdollisuutta olla kuvailtuna osina (osa on yksi kokonaisista vektoritiloista tässä, eikä yksi numeroista tiheysmatriisissa).

"Tämä ilmenee myös makrotasolla ns. synkronisiteetti ilmiössä jota W. Pauli ja C.G. Jung tutkivat aikoinaan."

Synkronisiteetti (heidän) ei ole fyysinen koe tai fyysisellä kokeella havaittu tapahtuma. Tuollaista muka-teoriaa ei siten koskaan ole yritetty löytää ilmestymästä johonkin. Kvanttiefektien kokoluokalla on oikea tutkimusuunta, jonka nimi on Schrödingerin kissa, ja joitain muita sen jälkeen. Se on ainaikn idean tasolla kokeellinen ja lisäksi sellainen, jossa teoretisoija ylipäänsä haluaa laskea sen, että miten paljon materiaa on ollut tähän mennessä kyseessä. On olemassa kvanttitulkinta, joka lähtee siitä, että koko universumin aineen on oltava suuressa kietoutumisen tilassa juuri nyt, ja sen nimi on MWI. Siitä voi ottaa opikseen sen, että jos MWI on mahdotonta mitata ja muuttaa tieteeksi, niin todella moni muukin QM-väite on mahdoton todistaa tällaisesta määrästä ainetta.

"Tieteen perushahmotus toimii tietysti riittävän hyvin tekniikan kehittämisen kannalta"

Miten kietoutumisen hahmotus on mielestäsi toiminut tekniikan kehittämisen kannalta?

"matematiikka mahdollistaa havaintojen & mittausten yhteensovittamisen teoreettisen mallin"

Voitko kirjottaa tämän lauseen muodossa, missä se ei ala sanalla matematiikka tai ei pääty sanaan malli? Eli mitä matematiikka mahdollistaa, kun oletetaan vain, että on olemassa mittauksia? Vai puhutko siitä, että matematiikka (*) mahdollistaa sen, että valitsee esim. gravitaatiovakion oikeaksi luvuksi, mutta missään nimessä matematiikka ei mahdollistanut yhtälöä, missä on gravitaatiovakio, tai koko Newtonin mekaniikkaa?

(*) Vakion etsimisen esimerkissä 'matematiikka' on 'viivan piirtäminen mittausten kuvaajaan' ja 'Pythagoraan lauseen käyttäminen'. Se voi vastata myös algebrallisen yhtälöryhmän ratkaisua eli jotain yläastematematiikkaa.

Jos lauseen paino ei ole sanalla, mitä matematiikka mahdollistaa, niin ole vähän suu-sanallisempi siitä asiasta, mitä haluat sanoa. Sano esim. 'kun todellisuudesta on tehty mittauksia, on aivan triviaalia ja helppoa tehdä matemaattisia malleja, mitkä matemaattisesti noudattavat kaikkia todellisuuden mittauksia ja tulevia tapahtumia'. Silloin olisin vastannut siihen, että niin onkin, ja että matematiikka on aivan liian paljon kaikkia mahdollisuuksia ja keinoja sisältävä, kun taas maailma toistaa yhtä ja samaa. Herää maailma!

Kirjoituksesi nykyisellä tavalla on hyvin samanlaista kuin toksinen vihapuhe, joka käyttää kaikki teatraaliset keinot. Löysit siinä kuin mahdollisuuden olla toksinen vaikka ei ole vihattua asiaakaan.

"uutta ja erilaista joka ei mahdu siihen olemassaolevaan paradigmaan joka on esim. biologian, lääketieteen ja evoluutioteorian tasolla sellainen että kemiaan liittyvät reduktionistiset mallit hyväksytään."

Onko sellainen sama kuin QM, missä kemian objekteilla on joskus kietoutuminen? Puuttuuko tästä lauseesta silti yksi sana?

4

Lue lisää

"Se että annetaan ilmiöille, mittaustuloksille ja havainnoille vain nimiä ja kuvauksia ei kasvata niiden ilmiöiden ymmärrystä koska ymmärtämistä voi olla vain kokonaisuuden kannalta"

Sanoit aiemmin, että nimet ja kuvaukset ovat oleellisia teoreettisella puolella. Mutta et nyt tunnu ymmärtäneen täysin. Todella moni nimi ja kuvaus on jotain, mikä koskee pelkästään matemaattista mallia. Niillä ei ole silloin mitään ilmiöön tai mittaukseen liittyvää asiaa kerrottavana, paitsi se yleinen toive, että mallilla ja todellisuudella on jotain yhteistä. Niiden yhdistäminen tai mikä niiden välillä on tässä yhteistä, ei ole kovin hyvin kuvailtavissa sellaisena, että niiden välille tehtäisiin rikkinäinen puhelin ja hoetaan mallin sanoja siihen.

Tämän takia myös minun palautteeni sinulle on yleensä odottamattomalla hetkellä ollut muotoa 'teit äsken matematiikkaa'.

Itse en puhuisi ilmiöistä lainkaan, koska niissä kuvitellaan, että niillä on jotain eroa. Tällöin kokonaisuuteen kanta on se, että on jotain kuin standardimalli eikä muita kokonaisuuksia ole. Kokonaisuuden hahmottaminen tai sen puute, kun teet jotain ilmiö kerrallaan tehtyinä ilmiömykkäkouluinakin, kuulostaa siis eniten sinun ongelmaltasi (you-problem).

Ilmiölle annetaan fysiikassa mieluiten sen rata tulevaisuuteen. Voisit kirjoitta lauseesi muotoon, että 'ratojen antaminen ei kasvata ratojen ymmärrystä'. Tämä voisi muisuttaa joitain siitä, että jos ratoja laskee numeerisesti, niin ratoja tulee yksi kerrallaan. Sen lisäksi on olemassa matematiikkaa, joka lähestyy ongelmia ja asioita melkein miten tahansa haluaakin lähestyä niitä, jolloin sillä on esim. sellaista ymmärrystä, kuin että mitkä radat liittyvät toisiinsa X-matemaatisesti (myös minkä nimen alle ne liittyvät, ja sama nimi voi olla käytössä melkein missä tahansa eikä vain radoissa). Jotkut teoriat syntyvät vasta kun tietää paljon tällaisia asioita osittain etukäteen, tai jos voi vaihtaa asiayhteyttä, mutta säilyttää haluamiaan asioita, joten tällä pitäisi olla paljon merkitystä, jos on kiinnostunut uusista paradigmoista.

"Nykyinen tiede ei poikkea juuri lainkaan uskontojen maailmanselityksistä. Kun jumalat ja taikuuden korvaa sattumalla, determinismillä ja kuvitelluilla luonnonlaeilla niin päädytään sekulaariin uskontoon."

Luonnonlaki ei anna anteeksi, ei rakasta, eikä elä minun kanssani kuoleman jälkeen. Luonnonlaki ei kuollut marttyyrikuolemaa ja näyttänyt hyvää esimerkkiä vihollisilleni, jotta nämä lopettaisivat satuttamasta minua.

Tämä teksti ja sen jatko ei ole aivan lyhyt, mutta väitän, että siitä puuttuu väitteesi perustelu. Silloin sinä ja tietyt uskonnot ette poikkea paljon toisistanne, koska sinä kirjoitat toteavia lauseita, jotka väittävät toisten olevan jotain. Ilman perusteluja niiden funktio on vain, että niihin samaistuvat ihmiset itse tutkivat niitä olemattoman vähän päässään ajatellen enimmäkseen oman mielensä mukaiseisti molemmille sanoille juuri jonkun sisällön, mitä he tietävät tieteessä ja uskonnossa olevan. Mutta koska sinun vaikutuksesi siihen on olematon, niin vain ne, jotka sen takia valmiiksi uskovat, että tiede ja uskonot ovat samat, voivat jatkaa sellaista ajattelua. Toisin sanoen pyrit vain johonkin status quoon, missä et muuta itse mitään, mutta toivot, että oma väkesi lisääntyy biologisesti nopeammin kuin muut, tai että tulee suuri sosiaalinen painostus, millä kuin sinun kannaltasi aivan itsestään muutkin kääntyvät ajattelemaan noin.

5

Anonyymi kirjoitti:

"Se että annetaan ilmiöille, mittaustuloksille ja havainnoille vain nimiä ja kuvauksia ei kasvata niiden ilmiöiden ymmärrystä koska ymmärtämistä voi olla vain kokonaisuuden kannalta"

Sanoit aiemmin, että nimet ja kuvaukset ovat oleellisia teoreettisella puolella. Mutta et nyt tunnu ymmärtäneen täysin. Todella moni nimi ja kuvaus on jotain, mikä koskee pelkästään matemaattista mallia. Niillä ei ole silloin mitään ilmiöön tai mittaukseen liittyvää asiaa kerrottavana, paitsi se yleinen toive, että mallilla ja todellisuudella on jotain yhteistä. Niiden yhdistäminen tai mikä niiden välillä on tässä yhteistä, ei ole kovin hyvin kuvailtavissa sellaisena, että niiden välille tehtäisiin rikkinäinen puhelin ja hoetaan mallin sanoja siihen.

Tämän takia myös minun palautteeni sinulle on yleensä odottamattomalla hetkellä ollut muotoa 'teit äsken matematiikkaa'.

Itse en puhuisi ilmiöistä lainkaan, koska niissä kuvitellaan, että niillä on jotain eroa. Tällöin kokonaisuuteen kanta on se, että on jotain kuin standardimalli eikä muita kokonaisuuksia ole. Kokonaisuuden hahmottaminen tai sen puute, kun teet jotain ilmiö kerrallaan tehtyinä ilmiömykkäkouluinakin, kuulostaa siis eniten sinun ongelmaltasi (you-problem).

Ilmiölle annetaan fysiikassa mieluiten sen rata tulevaisuuteen. Voisit kirjoitta lauseesi muotoon, että 'ratojen antaminen ei kasvata ratojen ymmärrystä'. Tämä voisi muisuttaa joitain siitä, että jos ratoja laskee numeerisesti, niin ratoja tulee yksi kerrallaan. Sen lisäksi on olemassa matematiikkaa, joka lähestyy ongelmia ja asioita melkein miten tahansa haluaakin lähestyä niitä, jolloin sillä on esim. sellaista ymmärrystä, kuin että mitkä radat liittyvät toisiinsa X-matemaatisesti (myös minkä nimen alle ne liittyvät, ja sama nimi voi olla käytössä melkein missä tahansa eikä vain radoissa). Jotkut teoriat syntyvät vasta kun tietää paljon tällaisia asioita osittain etukäteen, tai jos voi vaihtaa asiayhteyttä, mutta säilyttää haluamiaan asioita, joten tällä pitäisi olla paljon merkitystä, jos on kiinnostunut uusista paradigmoista.

"Nykyinen tiede ei poikkea juuri lainkaan uskontojen maailmanselityksistä. Kun jumalat ja taikuuden korvaa sattumalla, determinismillä ja kuvitelluilla luonnonlaeilla niin päädytään sekulaariin uskontoon."

Luonnonlaki ei anna anteeksi, ei rakasta, eikä elä minun kanssani kuoleman jälkeen. Luonnonlaki ei kuollut marttyyrikuolemaa ja näyttänyt hyvää esimerkkiä vihollisilleni, jotta nämä lopettaisivat satuttamasta minua.

Tämä teksti ja sen jatko ei ole aivan lyhyt, mutta väitän, että siitä puuttuu väitteesi perustelu. Silloin sinä ja tietyt uskonnot ette poikkea paljon toisistanne, koska sinä kirjoitat toteavia lauseita, jotka väittävät toisten olevan jotain. Ilman perusteluja niiden funktio on vain, että niihin samaistuvat ihmiset itse tutkivat niitä olemattoman vähän päässään ajatellen enimmäkseen oman mielensä mukaiseisti molemmille sanoille juuri jonkun sisällön, mitä he tietävät tieteessä ja uskonnossa olevan. Mutta koska sinun vaikutuksesi siihen on olematon, niin vain ne, jotka sen takia valmiiksi uskovat, että tiede ja uskonot ovat samat, voivat jatkaa sellaista ajattelua. Toisin sanoen pyrit vain johonkin status quoon, missä et muuta itse mitään, mutta toivot, että oma väkesi lisääntyy biologisesti nopeammin kuin muut, tai että tulee suuri sosiaalinen painostus, millä kuin sinun kannaltasi aivan itsestään muutkin kääntyvät ajattelemaan noin.

5

Lue lisää

1-5:


"Älä kerro luonnolle millainen se on vaan salli sen näyttää sinulle" (Francesco Piantelli -LENR tutkija)

Itse pidän kaikkein toimivampana tutkimustapana sellaista että pyritään ensin hahmottamaan ilman ennakkoasenteita ja oletuksia mahdollisimman paljon erilaisia luonnonilmiöitä pelkästään tarkkailemalla niitä ja samalla poimimalla niiden joukosta sellaiset jotka vaikuttavat hyvin epätodennäköisiltä vallitsevan tieteen valtavirtateorioiden näkökulmasta.

Esim. evoluutioteorian (luonnonvalinta & satunnaiset mutaatiot) kannalta haasteellisia ovat esim. perhosen kehittyminen toukaksi ja sellaiset eliöt jotka osaavat muuttaa ulkomuotoaan esim. petolajien kaltaiseksi koska dna:lla biomolekyylinä ei ole ainakaan nykyteorian mukaan mitään kognitiota eikä ennakoimiskykyä tuottaa sellaisia äärimmäisen epätodennäköisiä mutaatioita ja kaiken lisäksi sekä R. Sheldrake että M. Levin ovat osoittaneet selkeästi että kehittyneempien eliöiden kehon osien rakenne ja muodot eivät voi olla pelkästään geeneissä koska kehon kaikissa osissa sama genomi.

Itse olen vähitellen kallistunut sellaiseen maailmankuvaan että luonnon kokonaisuudella ja myös erilaisilla ilmiöillä on vastaavanlaisia ja jopa kehittyneempiä kykyjä kuin ihmisillä nykyisessä kulttuurissa eikä kyse ole todellakaan mistään mekanistis-reduktionistisestä tai suoraan tietotekniikan metaforaan palautuvasta todellisuudesta vaan erilaisista ja eritasoisista organismeista jotka informaaation (ei Shannon tyylisenä) kumuloitumisen,integroitumisen & lukemattomien erilaisten ja eritasoisten takaisinkytkentöjen kautta ovat vähitellen tuottaneet sellaisen todellisuuden jossa nyt elämme mikä tarkoittaa myös sitä että ei ole mitään tiukasti matemaattisia kaavoja seuraavaa todellisuutta (joka ikäänkuin ihmisten "lainsäädäntöä" ja käskyttämistä luonnolle) vaan kokonaisjärjestelmän tai lokaalien "ekosysteemien" keskinäisen ylläpidon periaatteen pyrkimyksen takia vallitsevia säännönmukaisuuksia jotka saattavat muuttua hyvinkin nopeasti jos sellaiseen ilmenee tarvetta eli luonto on kaikilla tavoilla päämääräsuuntautunut eli teleologinen. Jo takaisinkytkentä sinänsä viittaa teleologiaan koska kyseessä on usein nimenomaan itsesäätely kuten esim. termostaatissa.

Tavallaan voisi sanoa että atomit ja molekyylit ovat ns. alkeishiukkasten "sosiaalista" elämää samalla tavalla kuin monisoluiset eliöt ovat yksisoluisten muodostama "yhteiskunta" eli todellisuus voi fuusioitua ja fissioitua monella eri tavalla eri tasoilla muodostaen samalla kehittyneempiä suhteellisen itsenäisesti ja autonomisesti toimivia kokonaisuuksia.

Tässä en hahmota todellisuutta binääristen vastakohtien kautta äärimmäisyydestä toiseen kuten esim. teismistä toiseen äärimmäisyyteen eli atomismiin vaan hahmotan todellisuuden jatkumona jossa voi esiintyä paljon nykyihmistä kehittyneempiä entiteettejä ja sen jatkumon toisessa ääripäässä taas lähes matemaattisen mekaanisesti käyttäytyviä entiteettejä kuten alkeishiukkaset, atomit ja molekyylit joilla kokemisen ja kognition kyky on hyvin alkeellinen.


Jo yksisoluisilla eliöillä on jonkinlaista kognitiota ja niiden kannalta mielekästä käyttäytymistä ilman aivoja ja erilaistunutta hermostoa.

Empiirinen tiede voi tutkia vain olioiden käyttäytymistä ja sen pohjalta voidaan rakentaa matemaattisia kaavoja mutta jokainen ajatteleva ihminen tietää että hän ei ole pelkkää kehonsa osien liikettä vaan hän on myös jonkinlainen minuus jolla on kognitio & tunnekokemuksia ja sen voi laajentaa periaatteessa koskemaan kaikkea olemassaolevaa.

Koska matemaatttinen fysiikka liittyy lähinnä vain käyttäytymisen mallinnukseen eikä siihen mitä oliot ovat (ontologia) eikä syihin ja selityksiin (tahto. "luonnonlait") niin se soveltuu ainoastaan sen käyttäytymisen tason kehitämiseen eli tekniikkaan eikä sen perusteella voi ymmärtää kunnolla ontologisia eikä tapahtumien laajempia syitä koska käyttäytyminen on aina alisteista tahdolle ja ontologialle.

Kaikki ei ole fysiikkaa ja matematiikkaa vaikka siltä voi vaikuttaa jos kiinnittää huomionsa ulospäin pelkästään aistimaailmaan ja mittauksiin.

...

Tuskin tätäkään ymmärrät mutta en ensisijassa kirjoittele sinulle (koska olet mielestäni toivottomasti urautunut pelkästään nykyisen teor. fysiikan matemaattiseen hahmotukseen) vaan ensisijassa itselleni ja sellaisille joilla on vielä koulutuksesta ja muuta ehdollistamisesta huolimatta jonkintasoista kykyä jäljellä itsenäiseen ajatteluun ja toimivaan intuitioon.

"Itse pidän kaikkein toimivampana tutkimustapana sellaista että pyritään ensin hahmottamaan ilman ennakkoasenteita ja oletuksia mahdollisimman paljon erilaisia luonnonilmiöitä pelkästään tarkkailemalla niitä ja samalla poimimalla niiden joukosta sellaiset jotka vaikuttavat hyvin epätodennäköisiltä vallitsevan tieteen valtavirtateorioiden näkökulmasta."

Tämä ei ole oman määritelmäsi mukaankaan kaikkein toimivinta, vaan tämä on kaikkein dramaattisinta, ja ainoa asia, mikä tuo muutosta tietoon. Jos sanoisit tuon näin: 'tähän astinen tiede on oletetusti erittäin oikeassa, ja että jos sen vastaisia asioita löytää etsimällä, niin se muuttaa tuota tiedettä'; et olisi sanonut mitään ihmeellistä paitsi itsestäänselvyyksiä (toimivia itsestäänselvyyksiä) satojen vuosien takaa.

Ennakkoasenne on sekin, että väittää tietävänsä asioiden todennäköisyydet. Nykytiedettä täytyy käyttää aktiivisesti, jotta siitä saisi tietää asioiden todennäköisyyksiä. Kun ne eivät ole muotoa, missä pudotetaan omean miljoona kertaa, ja eri seuraukset ovat empiirisiä todennäköisyyksiä, jotka vain kirjoitetaan kun ne on nähty. Jos sinulla on tällainen todennäköisyys, ja sanotaan että tuloksissa on harvinainen tapaus, joka ei johdu mistään virheistä, niin silloin kyseessä ei ole epätodennäköinen tapaus jossain tieteen teoriassa, vaan harvinainen tapaus kaikessa, mikä haluaisi olla maailman kanssa samanlainen eli myös siinä, mitä ehdotat tilalle (*). Väitetään silti että teoria on todennäköisyyksien laskemisen teoria sekin. Jos sitä todennäköisyyttä ei laske, testaa ja tutki, niin kyseessä on täysin arvattu ja oletettu todennäköisyys. Tällaiset täysin tarkistamattomat ja tutkimisen huomiota kiinnittämättömät oletukset ovat oikeati jotain, mitkä voivat muodostaa tietämättömyyttä. Se että olettaa mallin ja sitten testaa juuri tuota mallia, tuottaa täysin turvallista tietoa, vaikka asioiden niminä on siinä 'oletukset'.

(*) Miten siis voisit ikinä tehdä selitystä, missä se outo omenan putoaminen ei ole epätodennäköistä tapahtuakseen? Vastaus on että täydellisen determinismin mallissa ja tulkinnassa, joka ei usko todennäköisyyksiin oikeassa maailmassa. Silloin todennäköisyyksistä puhuminen on vain viittaus siihen, miten kaoottinen systeemi on, ja miten paljon pienistä alkutilan muutoksista tulee heittoa tuloksiin. Sen arviointiin on myös laskuja, joten tekstin seuraava osio voi tarkoittaa mitä tahansa tulkintaa.

Olemme jo puhuneet korttitesteistä, eikä kenelläkään ole mitään niitä vastaan. Maailmassa on puhuttu myös esim. biologisista testeistä, ja tutkitaan mistä johtuu miten ns. outo biologinen ilmiö tahansa. Jotkut jopa keskittyvät yhteen ainoaan erikoiskohteeseen, eivätkä koskaan tule puhuman keskivertobiologiasta. Kukaan ei missään vastusta näitä asioita, ja keskustelusi niiden väheksymisestä on epärehellistä. Minkä lisäksi sinun kannattaisi olla paremmin perillä aidoista oletusprosesseista, joita toisilla ihmisillä on, eikä tehdä mielikuvia.

"Esim. evoluutioteorian (luonnonvalinta & satunnaiset mutaatiot) kannalta haasteellisia ovat esim. perhosen kehittyminen toukaksi"

Mitä jos joku väittää, että se ei ole haaste? Oletko yhtään koettanut mennä haasteiden yli tavoilla, mitä muut esittävät? Vai onko vain subjetkiivisia totuuksia, missä voi nähdä kaiken liian kovana haasteena, jos haluaa, ja väittää että se todistaa mielipiteitä, joista eräs on ollut esim. se, että kannattaako rahoittaa?

Jos alkutila on perhosen nykyinen DNA ja keho(t), niin kehittyminen toukasta perhoseksi ei ole mutaatio-ongelma. Minkä ongelman siis haluat ratkaista? Jos väität että mutaatio-nimisessä ongelmassa on haasteellisempaa selittää kotiloituvat kolmen vaiheen olennot, kuin nisäkkäät, niin olet äkkiä väärässä.

"ja sellaiset eliöt jotka osaavat muuttaa ulkomuotoaan esim. petolajien kaltaiseksi"

Tuossa ei tapahdu yhtään anatomista muutosta (*), vaan pientä mikromanageerausta minkä tahansa eliön ihoon. Alappa taas kantaa lastasi ja imettämään, jos olet vasta lisko.

(*) Lopputulokseen. Voi olla että laji tarvitsee uuden sisäelimen jokaiseen pigmenttiin eli väriaineeseen (tai aineeseen, joka olisi monta väriä). Nämäkin muutokset ovat tod. näk. mikroskooppisia muutoksia nykyisten elinten pienissä osissa.

"koska dna:lla biomolekyylinä ei ole ainakaan nykyteorian mukaan mitään kognitiota"

Tunnetko molekyylejä, joilla on kognitio, ja ovatko ne koneissa?

1

Anonyymi kirjoitti:

"Itse pidän kaikkein toimivampana tutkimustapana sellaista että pyritään ensin hahmottamaan ilman ennakkoasenteita ja oletuksia mahdollisimman paljon erilaisia luonnonilmiöitä pelkästään tarkkailemalla niitä ja samalla poimimalla niiden joukosta sellaiset jotka vaikuttavat hyvin epätodennäköisiltä vallitsevan tieteen valtavirtateorioiden näkökulmasta."

Tämä ei ole oman määritelmäsi mukaankaan kaikkein toimivinta, vaan tämä on kaikkein dramaattisinta, ja ainoa asia, mikä tuo muutosta tietoon. Jos sanoisit tuon näin: 'tähän astinen tiede on oletetusti erittäin oikeassa, ja että jos sen vastaisia asioita löytää etsimällä, niin se muuttaa tuota tiedettä'; et olisi sanonut mitään ihmeellistä paitsi itsestäänselvyyksiä (toimivia itsestäänselvyyksiä) satojen vuosien takaa.

Ennakkoasenne on sekin, että väittää tietävänsä asioiden todennäköisyydet. Nykytiedettä täytyy käyttää aktiivisesti, jotta siitä saisi tietää asioiden todennäköisyyksiä. Kun ne eivät ole muotoa, missä pudotetaan omean miljoona kertaa, ja eri seuraukset ovat empiirisiä todennäköisyyksiä, jotka vain kirjoitetaan kun ne on nähty. Jos sinulla on tällainen todennäköisyys, ja sanotaan että tuloksissa on harvinainen tapaus, joka ei johdu mistään virheistä, niin silloin kyseessä ei ole epätodennäköinen tapaus jossain tieteen teoriassa, vaan harvinainen tapaus kaikessa, mikä haluaisi olla maailman kanssa samanlainen eli myös siinä, mitä ehdotat tilalle (*). Väitetään silti että teoria on todennäköisyyksien laskemisen teoria sekin. Jos sitä todennäköisyyttä ei laske, testaa ja tutki, niin kyseessä on täysin arvattu ja oletettu todennäköisyys. Tällaiset täysin tarkistamattomat ja tutkimisen huomiota kiinnittämättömät oletukset ovat oikeati jotain, mitkä voivat muodostaa tietämättömyyttä. Se että olettaa mallin ja sitten testaa juuri tuota mallia, tuottaa täysin turvallista tietoa, vaikka asioiden niminä on siinä 'oletukset'.

(*) Miten siis voisit ikinä tehdä selitystä, missä se outo omenan putoaminen ei ole epätodennäköistä tapahtuakseen? Vastaus on että täydellisen determinismin mallissa ja tulkinnassa, joka ei usko todennäköisyyksiin oikeassa maailmassa. Silloin todennäköisyyksistä puhuminen on vain viittaus siihen, miten kaoottinen systeemi on, ja miten paljon pienistä alkutilan muutoksista tulee heittoa tuloksiin. Sen arviointiin on myös laskuja, joten tekstin seuraava osio voi tarkoittaa mitä tahansa tulkintaa.

Olemme jo puhuneet korttitesteistä, eikä kenelläkään ole mitään niitä vastaan. Maailmassa on puhuttu myös esim. biologisista testeistä, ja tutkitaan mistä johtuu miten ns. outo biologinen ilmiö tahansa. Jotkut jopa keskittyvät yhteen ainoaan erikoiskohteeseen, eivätkä koskaan tule puhuman keskivertobiologiasta. Kukaan ei missään vastusta näitä asioita, ja keskustelusi niiden väheksymisestä on epärehellistä. Minkä lisäksi sinun kannattaisi olla paremmin perillä aidoista oletusprosesseista, joita toisilla ihmisillä on, eikä tehdä mielikuvia.

"Esim. evoluutioteorian (luonnonvalinta & satunnaiset mutaatiot) kannalta haasteellisia ovat esim. perhosen kehittyminen toukaksi"

Mitä jos joku väittää, että se ei ole haaste? Oletko yhtään koettanut mennä haasteiden yli tavoilla, mitä muut esittävät? Vai onko vain subjetkiivisia totuuksia, missä voi nähdä kaiken liian kovana haasteena, jos haluaa, ja väittää että se todistaa mielipiteitä, joista eräs on ollut esim. se, että kannattaako rahoittaa?

Jos alkutila on perhosen nykyinen DNA ja keho(t), niin kehittyminen toukasta perhoseksi ei ole mutaatio-ongelma. Minkä ongelman siis haluat ratkaista? Jos väität että mutaatio-nimisessä ongelmassa on haasteellisempaa selittää kotiloituvat kolmen vaiheen olennot, kuin nisäkkäät, niin olet äkkiä väärässä.

"ja sellaiset eliöt jotka osaavat muuttaa ulkomuotoaan esim. petolajien kaltaiseksi"

Tuossa ei tapahdu yhtään anatomista muutosta (*), vaan pientä mikromanageerausta minkä tahansa eliön ihoon. Alappa taas kantaa lastasi ja imettämään, jos olet vasta lisko.

(*) Lopputulokseen. Voi olla että laji tarvitsee uuden sisäelimen jokaiseen pigmenttiin eli väriaineeseen (tai aineeseen, joka olisi monta väriä). Nämäkin muutokset ovat tod. näk. mikroskooppisia muutoksia nykyisten elinten pienissä osissa.

"koska dna:lla biomolekyylinä ei ole ainakaan nykyteorian mukaan mitään kognitiota"

Tunnetko molekyylejä, joilla on kognitio, ja ovatko ne koneissa?

1

Lue lisää

Tarkoitatko tämän kognition olevan tarpeellinen sekä perhoselle että sammakolle? Olet todella huono käyttämään mainitsemaasi 'parasta menetelmää', koska heti kun aloit puhua ilmiöistä, niin kirjoitat jotain, joka voisi olla vain sinun keksimäsi oletus maailman toimivuudesta. Ihan kuin kognitiota omaava DNA voisi pelastaa päivän aina, tai kognitio ylipäätään. Jos kenellä tahansa olisi kognitio silloin, kun kaikki elämä oli vedessä, niin miten mikään kognitio tietää (tai havaitsee sinne asti), että tulevaisuudessa hänen saalistajansa pelkäävät punaista väriä, ja sitä varten on parasta pyrkiä nyt ensin maalle? Milloin olet viimeksi itse ollut kognitiivinen tulevista tuhansista jälkeläisistäsi? Valmis toukka ei ole alkuun kognitiivinen siitäkään, että siitä itsestään tulee kotelo ja perhonen.

"eikä ennakoimiskykyä tuottaa sellaisia äärimmäisen epätodennäköisiä mutaatioita"

Niin evoluutioteoria se tässä esiintyy meille. Kuunnelkaa kun Darwin puhuu.

"kaiken lisäksi sekä R. Sheldrake että M. Levin ovat osoittaneet selkeästi että kehittyneempien eliöiden kehon osien rakenne ja muodot eivät voi olla pelkästään geeneissä koska kehon kaikissa osissa sama genomi."

Meinasin sanoa, että Levinin mukaan DNA:lla on kognitio, koska se on hänen tietoisuuden suorallaan. Ei pidä olettaa millään olevan kognitiota, ellei sitä ole kaikilla. Lisäksi on kognition ideologian vastustamista väittää: 'kognitiota ei ole olemassa, ellei ole kognitiivinen tuhansista jälkeläisistään'.

Tuo lauseesi on liian tyhmentävä lause, ja sellaisten esittäjät kertovat sillä vain, että he eivät ymmärä materian luonnosta mitään. Tai tuijottavat materian luontoa kuin yksi sokea, joka tunnustelee norsun kehoa. Tottakai jokainen asioita seurannut tietäisi, että esim. vesiastian vesi (tai niiden molekyylit) eivät sisällä vesiaallokon rakennetta ja muotoja. Koska olen humoristinen sanon vielä, että sitten kun päättelee, että suurin osa elämästä on vettä (mutta vähemmän tyhmentävää olisi sanoa, että sillä mistä aineesta puhutaan, ei ole eroa), niin tietää, että jokin, missä on vettä, ei voi välttyä siltä, että siihen tulee muotoja siitä kaikesta mikä ympäröi sitä. Maailmassa on muitakin muotoja kuin staattiset aallokot muutamalla taajuudella, ja mainittu biologia on kaikkien muiden muotojen olemista kuin juuri niiden.

Tyhmentävällä lauseella tarkoitan, että saatat jättää asioita tietämättä. Silti tuo on tosi looginen ns. triviaalinomainen todistus sille triviaalille tiedolle, että jokin muu muodostaa eliötä kuin vain DNA. Jos oltaisiin logiikkasivustolla, niin saisit varmasti pisteen.

Et oppinut ilmeisesti mitään Levinin kertomista asioista ja hänen teoriastaan näille muutoksille. Etkä muista, miten sanoin siitä erikseen, että se on kaikki mikrofysiikkaa tai vähemmänkin mikrofysiikkaa, kun sen selittää.

...

Kaikkeen edelliseen viitaten, niin väitäkö että on haasteellista eli syytä epäillä teoriaa, missä tehdään asioita laittamalla tietoa DNA:han ja sieltä ulos? Miksi ihminen sitten syntyy jo (tai vain) yhdestä solusta? Miksi ihminen ei lisäänny jakautumalla, eli kasvattamalla viereensä kaksimetrisen toisen ihmisen (missä tämän varpaat kasvavat samalla sekunnilla ensimäisen varpaista kuin heidän otsansa)?

Kun ihmiset alkoivat päättää, että DNA on olemassa, heillä oli siihen oikea syy. He halusivat, että se on sama jokaisen solun sisällä. Opiskele joskus historian hämäriä, että miksi elämä ei heidän mielestään ollut toimiva mitenkään muutoin kuin heidän oletuksensa kanssa siitä, että DNA on. Tällä pääset paremmin syvälle tähän keskusteluun.

"vaan erilaisista ja eritasoisista organismeista jotka informaaation (ei Shannon tyylisenä) kumuloitumisen,integroitumisen & lukemattomien erilaisten ja eritasoisten takaisinkytkentöjen kautta ovat vähitellen tuottaneet sellaisen todellisuuden jossa nyt elämme mikä tarkoittaa myös sitä että ei ole mitään tiukasti matemaattisia kaavoja seuraavaa todellisuutta"

Jos haluat väittää, että menneisyys on erilailla toimiva kuin nykyisyys, niin se on tiedettä sitten, kun löydät todisteet sellaisesta menneisyydestä. Muuten tuo on vain turhaa jankutusta asiosita, joita ei voi ns. tietää. Eli sinut pitäisi potkia pois tiedeyhteisöistä samalla tavalla kuin ne, jotka spekuloivat multiversumista alkaneesta universumista.

Jos kirjoitan tähän PacManin lähdekoodin, ja sanon, että se ei toimi niinkuin tietokone, niin uskotko minua?

2

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitatko tämän kognition olevan tarpeellinen sekä perhoselle että sammakolle? Olet todella huono käyttämään mainitsemaasi 'parasta menetelmää', koska heti kun aloit puhua ilmiöistä, niin kirjoitat jotain, joka voisi olla vain sinun keksimäsi oletus maailman toimivuudesta. Ihan kuin kognitiota omaava DNA voisi pelastaa päivän aina, tai kognitio ylipäätään. Jos kenellä tahansa olisi kognitio silloin, kun kaikki elämä oli vedessä, niin miten mikään kognitio tietää (tai havaitsee sinne asti), että tulevaisuudessa hänen saalistajansa pelkäävät punaista väriä, ja sitä varten on parasta pyrkiä nyt ensin maalle? Milloin olet viimeksi itse ollut kognitiivinen tulevista tuhansista jälkeläisistäsi? Valmis toukka ei ole alkuun kognitiivinen siitäkään, että siitä itsestään tulee kotelo ja perhonen.

"eikä ennakoimiskykyä tuottaa sellaisia äärimmäisen epätodennäköisiä mutaatioita"

Niin evoluutioteoria se tässä esiintyy meille. Kuunnelkaa kun Darwin puhuu.

"kaiken lisäksi sekä R. Sheldrake että M. Levin ovat osoittaneet selkeästi että kehittyneempien eliöiden kehon osien rakenne ja muodot eivät voi olla pelkästään geeneissä koska kehon kaikissa osissa sama genomi."

Meinasin sanoa, että Levinin mukaan DNA:lla on kognitio, koska se on hänen tietoisuuden suorallaan. Ei pidä olettaa millään olevan kognitiota, ellei sitä ole kaikilla. Lisäksi on kognition ideologian vastustamista väittää: 'kognitiota ei ole olemassa, ellei ole kognitiivinen tuhansista jälkeläisistään'.

Tuo lauseesi on liian tyhmentävä lause, ja sellaisten esittäjät kertovat sillä vain, että he eivät ymmärä materian luonnosta mitään. Tai tuijottavat materian luontoa kuin yksi sokea, joka tunnustelee norsun kehoa. Tottakai jokainen asioita seurannut tietäisi, että esim. vesiastian vesi (tai niiden molekyylit) eivät sisällä vesiaallokon rakennetta ja muotoja. Koska olen humoristinen sanon vielä, että sitten kun päättelee, että suurin osa elämästä on vettä (mutta vähemmän tyhmentävää olisi sanoa, että sillä mistä aineesta puhutaan, ei ole eroa), niin tietää, että jokin, missä on vettä, ei voi välttyä siltä, että siihen tulee muotoja siitä kaikesta mikä ympäröi sitä. Maailmassa on muitakin muotoja kuin staattiset aallokot muutamalla taajuudella, ja mainittu biologia on kaikkien muiden muotojen olemista kuin juuri niiden.

Tyhmentävällä lauseella tarkoitan, että saatat jättää asioita tietämättä. Silti tuo on tosi looginen ns. triviaalinomainen todistus sille triviaalille tiedolle, että jokin muu muodostaa eliötä kuin vain DNA. Jos oltaisiin logiikkasivustolla, niin saisit varmasti pisteen.

Et oppinut ilmeisesti mitään Levinin kertomista asioista ja hänen teoriastaan näille muutoksille. Etkä muista, miten sanoin siitä erikseen, että se on kaikki mikrofysiikkaa tai vähemmänkin mikrofysiikkaa, kun sen selittää.

...

Kaikkeen edelliseen viitaten, niin väitäkö että on haasteellista eli syytä epäillä teoriaa, missä tehdään asioita laittamalla tietoa DNA:han ja sieltä ulos? Miksi ihminen sitten syntyy jo (tai vain) yhdestä solusta? Miksi ihminen ei lisäänny jakautumalla, eli kasvattamalla viereensä kaksimetrisen toisen ihmisen (missä tämän varpaat kasvavat samalla sekunnilla ensimäisen varpaista kuin heidän otsansa)?

Kun ihmiset alkoivat päättää, että DNA on olemassa, heillä oli siihen oikea syy. He halusivat, että se on sama jokaisen solun sisällä. Opiskele joskus historian hämäriä, että miksi elämä ei heidän mielestään ollut toimiva mitenkään muutoin kuin heidän oletuksensa kanssa siitä, että DNA on. Tällä pääset paremmin syvälle tähän keskusteluun.

"vaan erilaisista ja eritasoisista organismeista jotka informaaation (ei Shannon tyylisenä) kumuloitumisen,integroitumisen & lukemattomien erilaisten ja eritasoisten takaisinkytkentöjen kautta ovat vähitellen tuottaneet sellaisen todellisuuden jossa nyt elämme mikä tarkoittaa myös sitä että ei ole mitään tiukasti matemaattisia kaavoja seuraavaa todellisuutta"

Jos haluat väittää, että menneisyys on erilailla toimiva kuin nykyisyys, niin se on tiedettä sitten, kun löydät todisteet sellaisesta menneisyydestä. Muuten tuo on vain turhaa jankutusta asiosita, joita ei voi ns. tietää. Eli sinut pitäisi potkia pois tiedeyhteisöistä samalla tavalla kuin ne, jotka spekuloivat multiversumista alkaneesta universumista.

Jos kirjoitan tähän PacManin lähdekoodin, ja sanon, että se ei toimi niinkuin tietokone, niin uskotko minua?

2

Lue lisää

"keskinäisen ylläpidon periaatteen pyrkimyksen takia vallitsevia säännönmukaisuuksia jotka saattavat muuttua hyvinkin nopeasti jos sellaiseen ilmenee tarvetta eli luonto on kaikilla tavoilla päämääräsuuntautunut eli teleologinen. Jo takaisinkytkentä sinänsä viittaa teleologiaan koska kyseessä on usein nimenomaan itsesäätely kuten esim. termostaatissa."

Väität kahta spelulatiivista asiaa yhtäaikaa, ja olet aivan liian itsetyytyväisesti päätellyt, että toisesta tulee toista, joten miksi kenellekään pitäisi selittää enempää. Teorioissa voi olla muuttuvia säännönmukaisuuksia, mutta niiden ei tarvitse olla teleologia, joten toinen ei merkitse toista.

Teleologiassa ei ole itseä. Jos kaikilla kanoilla on tarkoitus tuottaa kananmunia, niin mikään niistä ei ole itse sitä säätänyt. Tai ainakana nykypäivän kanat eivät ole. Ei-teleologia sanoisi huom. niin, että jokainen kana menneisyydessä oli itse jotain, ja kehittyi omien yksityiskohtiensa asioiden ja tapahtumien vuoksi samoin kuin alkeishiukkanen pompahtaa omien asioidensa vuoksi. Siten jokainen kana meni siihen suuntaan, että tulevaisuuden omega-3 kanamunia oli aina todennäköisemmin tulossa. Mutta teleologia väittäisi, että jo menneisyydessä oli tarkoitus, eikä näillä yksilökanoilla tunneta siinä olevan samanlaista sijaa.

Miten määrittelet termostaatin - siis tuon kyseisen esineen - säätämisen? Ennenkuin teet sitä mitenkään lauseissa. Minulle siitä tulee mieleen se, että haluatko 20 asteisen huoneen vai 21, minkä jälkeen se siitä sitten tulee ilman muiden koskemista termostaattiin. Kyseessä voi olla myös termostaatin nollapisteen kalibraatio. Jos lämpötila muuttuu, kalibraatio pysyy. (Tämä voi kuulostaa ideaaliselta termostaatilta, mutta jos pitää olla epäideaalinen, niin seuraavaksi voi sanoa, että sitten on epäideaalinne kalibraatio, joka on lähes muuttumaton luonnonasetus materiaalille, ja se tekee esineestä monimutkaisin riippuvuuksin erimuotoisen eri lämpötilassa.)

Takaisinkytkentä ei säädä, koska se on perustermi. Mikään ei säädä ellei kyseisen kokonaisasian nimi ole säädin.

Takaisinkytkentä ei tuota teleologiaa, koska takaisinkytkentä tekee vain (input) datasta TK (output) dataa, mutta siten, että se oikeasti tekee (input+output) datasta TK (output) dataa. Jos input ei ole 'sisältänyt päämäärän', niin tuskin on mikään tässä. Mutta ainakin tulisi sanoa, että jos päämäärä ei ole koskaan siinä, mikä on (input+output), niin silloin tämä ei tuota teleologiaa, joka on päämääräisyyden määrittelemä. Huomaa myös, että 'itse' on tosi vaikea löytää mistään näiden asioiden seasta. Jos etsii itseä siitä prosessista, joka on TK, niin jos sanot päämäärän voivan olla prosessin määritelmissä, niin miksi et voisi sanoa, että jokin prosessi voi ottaa mitä tahansa inputtia, ja tehdä siitä pelkän inputin kanssa jotain, ja sen output on päämäärävaikutteinen, vaikkei sitä juuri tullut takaisinkytkentänä. Tätä ennen olisi ehkä kannattanut sanoa, että input on todennäköisesti muu maailma, ja output on sellainen miksi maailma tulee itsen kanssa. Tämän takia voit sanoa, että olet myös sokea todelliselle inputille, kun itsesi output on aina sen välissä. Lue äskeinen siten, että jos päämäärä on inputissa, niin se ei ole itsen päämäärää. Jos siitä haluaa itsen päämäärää, niin ei tarvitse tehdä kuin output mistä tahansa.

Takaisinkytkentäkaavioissa ei ole itseä, sinun pitäisi varmaan lähteä tuon ongelman ensimmäisistä kysymyksistä ja etsiä jostain itse. Muutoin et voi sanoa, että tutkit ilmiöitä olettamatta mitään.

Teleologiaa on mahdotonta saavuttaa millään yksittäisen itsen yksittäisen hetken avulla. Teleologia on usein sitä, että se vaatii pitkiä ajan jaksoja, vaikka tarkoitus, mitä se spekuloi, on jokin ikuisesti muuttumaton päätös jossakin. Fyysiset informaatiot, jotka oletetaan muuttuviksi, kuulostavat teleologialta (tai sen hienommalta epäilluusiolta) vain, jos on informaatiota, joka on nopeampaa kuin valo menneisyyden ja tulevaisuuden välillä. Suurimmassa osassa teleologiaa ei ole mitään informaatiota ja sen siirtoa, vaan joku on kuin voinut laskea simulaation tulokset (esim. simuloimalla) ja sitten yksi simulaatio eli säännöt simulaatiolle valitaan ennen kuin ajetaan yksi aito simulaatio, perustuen kaiken mahdollisen tiedetyn lopputulokseen, ja tämä on valinta joltain. Ainakin jos katsoo sen yhden aidon simulaation sisältä asiaa. Et voi myöskään saavuttaa enempää teleologiaa tekemällä sähköisen piirin, jota kutsutaan takaisinkytkennäksi, ja antamalla sen ajaa miljoona vuotta, verrattuna piirin jossa sitä ei ole. Kumpikin voi vain tuottaa yksittäistä signaalia tai virtapiirissä pysyvää virtaa, joka voi olla myös sama (samasta lähteestä sama tulos ulos).

"Tavallaan voisi sanoa että atomit ja molekyylit ovat ns. alkeishiukkasten "sosiaalista" elämää"

Mitä hyötyä tämän sanomisesta on? Jos tämä on vain vertauskuvallinen tapa sanoa tämä asia, niin miten tästä asiasta puhutaan aikuisille?

3

Anonyymi kirjoitti:

"keskinäisen ylläpidon periaatteen pyrkimyksen takia vallitsevia säännönmukaisuuksia jotka saattavat muuttua hyvinkin nopeasti jos sellaiseen ilmenee tarvetta eli luonto on kaikilla tavoilla päämääräsuuntautunut eli teleologinen. Jo takaisinkytkentä sinänsä viittaa teleologiaan koska kyseessä on usein nimenomaan itsesäätely kuten esim. termostaatissa."

Väität kahta spelulatiivista asiaa yhtäaikaa, ja olet aivan liian itsetyytyväisesti päätellyt, että toisesta tulee toista, joten miksi kenellekään pitäisi selittää enempää. Teorioissa voi olla muuttuvia säännönmukaisuuksia, mutta niiden ei tarvitse olla teleologia, joten toinen ei merkitse toista.

Teleologiassa ei ole itseä. Jos kaikilla kanoilla on tarkoitus tuottaa kananmunia, niin mikään niistä ei ole itse sitä säätänyt. Tai ainakana nykypäivän kanat eivät ole. Ei-teleologia sanoisi huom. niin, että jokainen kana menneisyydessä oli itse jotain, ja kehittyi omien yksityiskohtiensa asioiden ja tapahtumien vuoksi samoin kuin alkeishiukkanen pompahtaa omien asioidensa vuoksi. Siten jokainen kana meni siihen suuntaan, että tulevaisuuden omega-3 kanamunia oli aina todennäköisemmin tulossa. Mutta teleologia väittäisi, että jo menneisyydessä oli tarkoitus, eikä näillä yksilökanoilla tunneta siinä olevan samanlaista sijaa.

Miten määrittelet termostaatin - siis tuon kyseisen esineen - säätämisen? Ennenkuin teet sitä mitenkään lauseissa. Minulle siitä tulee mieleen se, että haluatko 20 asteisen huoneen vai 21, minkä jälkeen se siitä sitten tulee ilman muiden koskemista termostaattiin. Kyseessä voi olla myös termostaatin nollapisteen kalibraatio. Jos lämpötila muuttuu, kalibraatio pysyy. (Tämä voi kuulostaa ideaaliselta termostaatilta, mutta jos pitää olla epäideaalinen, niin seuraavaksi voi sanoa, että sitten on epäideaalinne kalibraatio, joka on lähes muuttumaton luonnonasetus materiaalille, ja se tekee esineestä monimutkaisin riippuvuuksin erimuotoisen eri lämpötilassa.)

Takaisinkytkentä ei säädä, koska se on perustermi. Mikään ei säädä ellei kyseisen kokonaisasian nimi ole säädin.

Takaisinkytkentä ei tuota teleologiaa, koska takaisinkytkentä tekee vain (input) datasta TK (output) dataa, mutta siten, että se oikeasti tekee (input output) datasta TK (output) dataa. Jos input ei ole 'sisältänyt päämäärän', niin tuskin on mikään tässä. Mutta ainakin tulisi sanoa, että jos päämäärä ei ole koskaan siinä, mikä on (input output), niin silloin tämä ei tuota teleologiaa, joka on päämääräisyyden määrittelemä. Huomaa myös, että 'itse' on tosi vaikea löytää mistään näiden asioiden seasta. Jos etsii itseä siitä prosessista, joka on TK, niin jos sanot päämäärän voivan olla prosessin määritelmissä, niin miksi et voisi sanoa, että jokin prosessi voi ottaa mitä tahansa inputtia, ja tehdä siitä pelkän inputin kanssa jotain, ja sen output on päämäärävaikutteinen, vaikkei sitä juuri tullut takaisinkytkentänä. Tätä ennen olisi ehkä kannattanut sanoa, että input on todennäköisesti muu maailma, ja output on sellainen miksi maailma tulee itsen kanssa. Tämän takia voit sanoa, että olet myös sokea todelliselle inputille, kun itsesi output on aina sen välissä. Lue äskeinen siten, että jos päämäärä on inputissa, niin se ei ole itsen päämäärää. Jos siitä haluaa itsen päämäärää, niin ei tarvitse tehdä kuin output mistä tahansa.

Takaisinkytkentäkaavioissa ei ole itseä, sinun pitäisi varmaan lähteä tuon ongelman ensimmäisistä kysymyksistä ja etsiä jostain itse. Muutoin et voi sanoa, että tutkit ilmiöitä olettamatta mitään.

Teleologiaa on mahdotonta saavuttaa millään yksittäisen itsen yksittäisen hetken avulla. Teleologia on usein sitä, että se vaatii pitkiä ajan jaksoja, vaikka tarkoitus, mitä se spekuloi, on jokin ikuisesti muuttumaton päätös jossakin. Fyysiset informaatiot, jotka oletetaan muuttuviksi, kuulostavat teleologialta (tai sen hienommalta epäilluusiolta) vain, jos on informaatiota, joka on nopeampaa kuin valo menneisyyden ja tulevaisuuden välillä. Suurimmassa osassa teleologiaa ei ole mitään informaatiota ja sen siirtoa, vaan joku on kuin voinut laskea simulaation tulokset (esim. simuloimalla) ja sitten yksi simulaatio eli säännöt simulaatiolle valitaan ennen kuin ajetaan yksi aito simulaatio, perustuen kaiken mahdollisen tiedetyn lopputulokseen, ja tämä on valinta joltain. Ainakin jos katsoo sen yhden aidon simulaation sisältä asiaa. Et voi myöskään saavuttaa enempää teleologiaa tekemällä sähköisen piirin, jota kutsutaan takaisinkytkennäksi, ja antamalla sen ajaa miljoona vuotta, verrattuna piirin jossa sitä ei ole. Kumpikin voi vain tuottaa yksittäistä signaalia tai virtapiirissä pysyvää virtaa, joka voi olla myös sama (samasta lähteestä sama tulos ulos).

"Tavallaan voisi sanoa että atomit ja molekyylit ovat ns. alkeishiukkasten "sosiaalista" elämää"

Mitä hyötyä tämän sanomisesta on? Jos tämä on vain vertauskuvallinen tapa sanoa tämä asia, niin miten tästä asiasta puhutaan aikuisille?

3

Lue lisää

"samalla tavalla kuin monisoluiset eliöt ovat yksisoluisten muodostama "yhteiskunta""

Vertaa tätä siihen, että yksi hiukkanen on esim. klassisessa fysiikassa yksi yhtälö. Monta hiukkasta on yhtälöryhmä.

"todellisuus voi fuusioitua ja fissioitua monella eri tavalla eri tasoilla muodostaen samalla kehittyneempiä suhteellisen itsenäisesti ja autonomisesti toimivia kokonaisuuksia."

Et ole maininnut ensimmäistäkään tapaa, joten ei ole mitään 'voimista'. Jos hiukkanen on yksi tapa, niin missä on toinen tapa?

MItä on kehitys? Miksi sellaista on olemassa kuin asia, missä kehittyy? Ovatko hiukkaset itsenäisempiä kuin sammakot? Jos hiukkaset ovat itsenäisiä, niin mille perustuu minkään muun asian nimittäminen maailmankaikkeuteen läsnäolevaksi, koska jokaiseen ongelmaan voi vastata, että jokainen hiukkanen itsenäisesti meni sinne minne meni? Jokainen niistä itsenäisesti esim. näyttelee sinulle isolla lavalla harrastajateatterin sammakkonäytelmää? Jos sammakko on itsenäisempi kuin hiukkaset, niin miksi sammakko kiehuu itsekin kiehuvassa vedessä? Tai miksi joku Levin voi tehdä sille suhteellisen mikroskoopista kiusaa, josta tulee iso kiusa? Niissä varmaan tehdään asioita mikroskooppisille osille, jotka ottavat kiusan vastaan johtuen siitä, että ovat itsenäisiä, ja noudattavat kuonnolakeja.

Toisenlainen lukutapa väitteestäsi kyseenalaistaa sen näin: jos sammakko on autonominen, niin miksi se vaihtaa väriä riippuen siitä, mitä sen saalistaja pelkää? Kuka olisi kehittyneempi kuin sammakko tässä kohtaa (eli eikö tämä kysymys ole erittäin kohtalokas)?

"Tässä en hahmota todellisuutta binääristen vastakohtien kautta "

Teleologia ja itse, ja vielä yhtä aikaa? Minkä kahden tosi äärimmäisen asian välillä esim. toinen niistä on?

"Tässä en hahmota todellisuutta binääristen vastakohtien kautta äärimmäisyydestä toiseen kuten esim. teismistä toiseen äärimmäisyyteen eli atomismiin vaan hahmotan todellisuuden jatkumona jossa voi esiintyä paljon nykyihmistä kehittyneempiä entiteettejä"

Olet tehnyt hahmotelman, ja se on oletus. Lisäksi teit hahmotelman, joka on spekuloinut jotain, mitä ei ole nähty. Jos ideasi on löytää nämä muut jostakin, niin oletustasi ei pyritä kadottamaan informaation joukkoon niinkuin yllä. Vaan se on hyvin samanlainen kuin joku sanoisi, että elektroni ei ole hiukkasten ääripää, vaan oletetaan sillä olevan pienempiä osia, jotka pyritään löytämään. Olet ehkä syyttämässä tiedettä siksi, että teillä on ideologisia eroja, jotka näkyvät esim. siinä että sinulla voisi olla eri metafyysinen suhtautuminen siihen, mitä tarkoittaa tuon jatkumon nimi eli tietoisuus. Se että puhut pitkät pätkät asioista vain sanoin, joilla ei ole mitään eroa eri metafysiikoiden välillä, ja jotka kaikki jo tietävät, on kuitenkin asioiden kätkemistä informaatioon. Aivan normaalina käsitteenäkin ja syynä voi olla mikä tahansa, mutta aiemman kirjoitukseni mukaan myös olet saattanut tehdä sitä, että vältät muuallakin tutkimasta tätä omaa metafysiikkaasi ja pidät sen väärän tiedon riskilläkin piilo-oletuksena.

"Jo yksisoluisilla eliöillä on jonkinlaista kognitiota"

Mikä muka edelleen estää DNA:ta omaamasta jonkinlaista kognitiota (sitä minkä Levin piirsi kognition suoralle)?

"jokainen ajatteleva ihminen tietää että hän ei ole pelkkää kehonsa osien liikettä vaan hän on myös jonkinlainen minuus "

Tämä on hyvin spesifi tapa käsittää maailma, joka vain väittää, että asiat joista keskustellaan, ovat jotain metafyysisiä ontologisia elementtejä. Näkökanta on enimmäkseen merkityksetön, ja sillä on vain vaikutusta uskontoon, eikä se varsinaisesti haasta tiedettä ja esitä tieteelle mitään, että 'jos olisitte olleet tällaisia, niin olisitte aivan eri paikassa'. Tuosta voidaan myös kysyä, että osaatko selittää, miksi on olemassa Levinin tietoisuussuora, ja miksi siinä jokainen tietoisuus korreloi suoraan eliön kokonaismassan ja sen aktiivi-liikehtijöiden määrän kanssa? (Korrelaatiotietoa on vielä lisättävissä siten, että ottaa saman painoisen määrän kiteytynyttä ainetta, ja lakkaa heti näkemästä kehittynyttä olentoa. Sitten kun puolestaan ottaa kaasua, niin saa huonon negatiivisen tuloksen, ja tietää että olisi pitänyt tehdä yksityiskohtaisempi malli kuin 'aktiiviliikehtijöiden määrä'. Näitä muita malleja löytää netistä. Jokainen niistä on matemaattinen ja mekaaninen. Ihmisen täytyy lukea matematiikkaa ja mekaniikkaa voidakseen sanoa jostain asiasta, onko juuri tuo matemaattinen ja mekaaninen. Sitä on turha tehdä vertaamalla kohdetta pelkästään ensimmäiseen lapsena näkemäänsä mekanismiin. Joka on vain yksi ääripää. Toisessa ääripäässä matemaattismekanuuksia on kehittyneempien olentojen matemaattisiksi mieltämiä asioita, ja niitä sinun tulee etsiä eikä olettaa.)

4

Anonyymi kirjoitti:

"samalla tavalla kuin monisoluiset eliöt ovat yksisoluisten muodostama "yhteiskunta""

Vertaa tätä siihen, että yksi hiukkanen on esim. klassisessa fysiikassa yksi yhtälö. Monta hiukkasta on yhtälöryhmä.

"todellisuus voi fuusioitua ja fissioitua monella eri tavalla eri tasoilla muodostaen samalla kehittyneempiä suhteellisen itsenäisesti ja autonomisesti toimivia kokonaisuuksia."

Et ole maininnut ensimmäistäkään tapaa, joten ei ole mitään 'voimista'. Jos hiukkanen on yksi tapa, niin missä on toinen tapa?

MItä on kehitys? Miksi sellaista on olemassa kuin asia, missä kehittyy? Ovatko hiukkaset itsenäisempiä kuin sammakot? Jos hiukkaset ovat itsenäisiä, niin mille perustuu minkään muun asian nimittäminen maailmankaikkeuteen läsnäolevaksi, koska jokaiseen ongelmaan voi vastata, että jokainen hiukkanen itsenäisesti meni sinne minne meni? Jokainen niistä itsenäisesti esim. näyttelee sinulle isolla lavalla harrastajateatterin sammakkonäytelmää? Jos sammakko on itsenäisempi kuin hiukkaset, niin miksi sammakko kiehuu itsekin kiehuvassa vedessä? Tai miksi joku Levin voi tehdä sille suhteellisen mikroskoopista kiusaa, josta tulee iso kiusa? Niissä varmaan tehdään asioita mikroskooppisille osille, jotka ottavat kiusan vastaan johtuen siitä, että ovat itsenäisiä, ja noudattavat kuonnolakeja.

Toisenlainen lukutapa väitteestäsi kyseenalaistaa sen näin: jos sammakko on autonominen, niin miksi se vaihtaa väriä riippuen siitä, mitä sen saalistaja pelkää? Kuka olisi kehittyneempi kuin sammakko tässä kohtaa (eli eikö tämä kysymys ole erittäin kohtalokas)?

"Tässä en hahmota todellisuutta binääristen vastakohtien kautta "

Teleologia ja itse, ja vielä yhtä aikaa? Minkä kahden tosi äärimmäisen asian välillä esim. toinen niistä on?

"Tässä en hahmota todellisuutta binääristen vastakohtien kautta äärimmäisyydestä toiseen kuten esim. teismistä toiseen äärimmäisyyteen eli atomismiin vaan hahmotan todellisuuden jatkumona jossa voi esiintyä paljon nykyihmistä kehittyneempiä entiteettejä"

Olet tehnyt hahmotelman, ja se on oletus. Lisäksi teit hahmotelman, joka on spekuloinut jotain, mitä ei ole nähty. Jos ideasi on löytää nämä muut jostakin, niin oletustasi ei pyritä kadottamaan informaation joukkoon niinkuin yllä. Vaan se on hyvin samanlainen kuin joku sanoisi, että elektroni ei ole hiukkasten ääripää, vaan oletetaan sillä olevan pienempiä osia, jotka pyritään löytämään. Olet ehkä syyttämässä tiedettä siksi, että teillä on ideologisia eroja, jotka näkyvät esim. siinä että sinulla voisi olla eri metafyysinen suhtautuminen siihen, mitä tarkoittaa tuon jatkumon nimi eli tietoisuus. Se että puhut pitkät pätkät asioista vain sanoin, joilla ei ole mitään eroa eri metafysiikoiden välillä, ja jotka kaikki jo tietävät, on kuitenkin asioiden kätkemistä informaatioon. Aivan normaalina käsitteenäkin ja syynä voi olla mikä tahansa, mutta aiemman kirjoitukseni mukaan myös olet saattanut tehdä sitä, että vältät muuallakin tutkimasta tätä omaa metafysiikkaasi ja pidät sen väärän tiedon riskilläkin piilo-oletuksena.

"Jo yksisoluisilla eliöillä on jonkinlaista kognitiota"

Mikä muka edelleen estää DNA:ta omaamasta jonkinlaista kognitiota (sitä minkä Levin piirsi kognition suoralle)?

"jokainen ajatteleva ihminen tietää että hän ei ole pelkkää kehonsa osien liikettä vaan hän on myös jonkinlainen minuus "

Tämä on hyvin spesifi tapa käsittää maailma, joka vain väittää, että asiat joista keskustellaan, ovat jotain metafyysisiä ontologisia elementtejä. Näkökanta on enimmäkseen merkityksetön, ja sillä on vain vaikutusta uskontoon, eikä se varsinaisesti haasta tiedettä ja esitä tieteelle mitään, että 'jos olisitte olleet tällaisia, niin olisitte aivan eri paikassa'. Tuosta voidaan myös kysyä, että osaatko selittää, miksi on olemassa Levinin tietoisuussuora, ja miksi siinä jokainen tietoisuus korreloi suoraan eliön kokonaismassan ja sen aktiivi-liikehtijöiden määrän kanssa? (Korrelaatiotietoa on vielä lisättävissä siten, että ottaa saman painoisen määrän kiteytynyttä ainetta, ja lakkaa heti näkemästä kehittynyttä olentoa. Sitten kun puolestaan ottaa kaasua, niin saa huonon negatiivisen tuloksen, ja tietää että olisi pitänyt tehdä yksityiskohtaisempi malli kuin 'aktiiviliikehtijöiden määrä'. Näitä muita malleja löytää netistä. Jokainen niistä on matemaattinen ja mekaaninen. Ihmisen täytyy lukea matematiikkaa ja mekaniikkaa voidakseen sanoa jostain asiasta, onko juuri tuo matemaattinen ja mekaaninen. Sitä on turha tehdä vertaamalla kohdetta pelkästään ensimmäiseen lapsena näkemäänsä mekanismiin. Joka on vain yksi ääripää. Toisessa ääripäässä matemaattismekanuuksia on kehittyneempien olentojen matemaattisiksi mieltämiä asioita, ja niitä sinun tulee etsiä eikä olettaa.)

4

Lue lisää

"Koska matemaatttinen fysiikka liittyy lähinnä vain käyttäytymisen mallinnukseen eikä siihen mitä oliot ovat (ontologia) eikä syihin ja selityksiin (tahto. "luonnonlait") niin se soveltuu ainoastaan sen käyttäytymisen tason kehitämiseen eli tekniikkaan"

Tässä olet laittanut kaiken omalta kannaltasikin aivan sekaisin. Olet itse monesti väittänyt, että matemaatikoilla on metafyysinen käsitys asioista, ja että he pitävät matemaatisia objekteja ontologisesti tosina. He eivät voi olla metafyysisiä, jos metafyysisenä oleminen on alunperin ollut mahdotonta.

Jos haluat väittää ettei ole olemassa tieteellistä tapaa kiinnittää mitään oikeaksi selitykseksi filosofiselle ontologisuudelle, mikä ottaisi kantaa siihen, että onko maailmassa todella matemaattinen alkeishiukkanen a la QFT - tai vastaavaan - eikä myöskään tapaa tehdä tieteellisiä syitä näiden sekä niiden lakien olemassaololle, niin sano sitten näin. Mutta sano myös, että sinä et voi sanoa mitään varmaa ehdotusta näille (*) tai vastaaville filosofian ontologisille entiteeteille, kuten että onko tietoisuus olemassa riippumattomasti objektina, ja että sinä tai kukaan muukaan ei ole tieteellinen, jos sellaisia uskoo.

(*) Ehdotuksia on esim. sanoa, että (1) matematiikan objektit ovat ontologisesti olemassa, tai (2) ne eivät ole ontologisesti olemassa, tai vain sinua mukaillen (3) ne ovat melkein ontologisesti olemassa. Sen lisäksi on olemassa samat väitteet muista objekteista kuin matematiikka.

Toisekseen jos matematiikka sopii ainoastaan yhden tason kehittämiseen, niin eikö matematiikka silloin juuri sovi emergenssiin? Toisin sanoen ollakseen vahva emergentittäjä (kuten että molekyyleillä on yhteisö), on todennäköisesti parasta olla matemaattinen, koska et ole ainakaan antanut muita vaihtoehtoja, miten soveltaa mitään yhteen tasoon. Filosofisessa reduktionismissa ei ole montaa eri tasoa ja myös matematiikkoja on vain yksi. Silloin et voi kyseenalaistaa sitä tai sen yhtä matemaattista keinoa sanomalla, että se ei tee jotain toisella tasolla. Sinun tulee pyrkiä suoraan osoittamaan erilainen tasojen määrä jossakin asiassa, mihin tasot ovat pyrkineet.

Saatoit tarkoittaa tasoilla jotain aivan muuta kuin usein mainitut matematiikat eri tasoille. Eli että se on jotain, missä asioita on muista syistä eri kategorioissa. En ole vielä keskustelussa päässyt näiden kategorioiden vertailuun, koska niistä ei ole vaivauduttu minulle kertomaan. Jos yksi kategoria on tekniikka, niin onko toinen kategoria esim. 'akateeminen kahvihuone' tai 'herätysliikkeen messut'. Sanotko että niissä kategorioissa ei voi saavuttaa jotain millään matematiikalla, ja entäs sitten?

Jokin tekstissäsi ei ole oikein sillä perusteella, että iso osa matematiikasta ei sovellu mihinkään tekniikkaan. Esim. elektronin alkeishiukkasella QFT-kenttänä ei toimi mikään, ja GR:n ajasta riippuvalla monistolla ei toimi mikään tekniikka. Sen lisäksi on ollut puheena erityisesti nämä mallit ylittävää matematiikkaa, jotka toimivat vielä vähemmän.

"eikä sen perusteella voi ymmärtää kunnolla ontologisia eikä tapahtumien laajempia syitä koska käyttäytyminen on aina alisteista tahdolle ja ontologialle."

Niin, et voi päätellä, ovatko kanat ontologisia puhumalla kanoista. Et voi myöskään päätellä, onko tietoisuus tai tahto ontologinen puhumalla tietoisuudesta ja tahdosta. Tämä ei riipu mistään oletuksesta, että mikä on kenenkin alisteisuudessa. Alisteisuus on myös eräs asia, minkä esiintyminen vaatii erilaisia päättelyitä, joissa pitää esiintyä sekä alistettava että alistaja. Jos haluat että tahto alistaa aineen käytöksen, niin on parempi, että aineen käytös on tietynlaista matematiikkaa, missä on variaatiota siinä, mikä pätee aineelle samassakin tilanteessa. Matematiikka alistuu tässä yhtäpaljon kuin aine, mutta en tiedä onko tämä alistumisen oikea määritelmä, kun tavallaan kumpaakaan ei aidosti kiinnosta, tahdottiinko niille yhtä asiaa vai toista. Esimerkki toisesta matematiikan alistumisesta on pikemminkin se, että matematiikka vaihtuu espanjan kieleksi, jolloin esim. koululuokka on aineenkaltainen alistuja, ja sen vaihtoehdot ovat matematiikka ja espanja. Aine joka on määritelty hiukkaisina on ollut matematiikkaa alusta asti, joten sillä ei ole näitä espanjankielen vaihtoehtoja olla muuta. Mutta jossain teoriassa voit ehkä spekuloida ilmiöllä aineen sijasta.

Voi olla olemassa monivaiheisia algoritmeja, missä yksi matematiikka alistaa toista matematiikkaa ainakin siinä mielessä, että se ei saanut olla yksin. MIkä viittaisi siihen, että kannattaa tehdä, mitä sen alan akateemikot tekevät, eli pitää tahtoa matemaattisena algoritmina. Mutta se, että matematiikat ovat näin monena kappaleena, on yksi kielellinen asu, ja reduktionismi tai jopa 'kaiken teoria' ei pyrkisi tähän esitykseen.

5

Anonyymi kirjoitti:

"Koska matemaatttinen fysiikka liittyy lähinnä vain käyttäytymisen mallinnukseen eikä siihen mitä oliot ovat (ontologia) eikä syihin ja selityksiin (tahto. "luonnonlait") niin se soveltuu ainoastaan sen käyttäytymisen tason kehitämiseen eli tekniikkaan"

Tässä olet laittanut kaiken omalta kannaltasikin aivan sekaisin. Olet itse monesti väittänyt, että matemaatikoilla on metafyysinen käsitys asioista, ja että he pitävät matemaatisia objekteja ontologisesti tosina. He eivät voi olla metafyysisiä, jos metafyysisenä oleminen on alunperin ollut mahdotonta.

Jos haluat väittää ettei ole olemassa tieteellistä tapaa kiinnittää mitään oikeaksi selitykseksi filosofiselle ontologisuudelle, mikä ottaisi kantaa siihen, että onko maailmassa todella matemaattinen alkeishiukkanen a la QFT - tai vastaavaan - eikä myöskään tapaa tehdä tieteellisiä syitä näiden sekä niiden lakien olemassaololle, niin sano sitten näin. Mutta sano myös, että sinä et voi sanoa mitään varmaa ehdotusta näille (*) tai vastaaville filosofian ontologisille entiteeteille, kuten että onko tietoisuus olemassa riippumattomasti objektina, ja että sinä tai kukaan muukaan ei ole tieteellinen, jos sellaisia uskoo.

(*) Ehdotuksia on esim. sanoa, että (1) matematiikan objektit ovat ontologisesti olemassa, tai (2) ne eivät ole ontologisesti olemassa, tai vain sinua mukaillen (3) ne ovat melkein ontologisesti olemassa. Sen lisäksi on olemassa samat väitteet muista objekteista kuin matematiikka.

Toisekseen jos matematiikka sopii ainoastaan yhden tason kehittämiseen, niin eikö matematiikka silloin juuri sovi emergenssiin? Toisin sanoen ollakseen vahva emergentittäjä (kuten että molekyyleillä on yhteisö), on todennäköisesti parasta olla matemaattinen, koska et ole ainakaan antanut muita vaihtoehtoja, miten soveltaa mitään yhteen tasoon. Filosofisessa reduktionismissa ei ole montaa eri tasoa ja myös matematiikkoja on vain yksi. Silloin et voi kyseenalaistaa sitä tai sen yhtä matemaattista keinoa sanomalla, että se ei tee jotain toisella tasolla. Sinun tulee pyrkiä suoraan osoittamaan erilainen tasojen määrä jossakin asiassa, mihin tasot ovat pyrkineet.

Saatoit tarkoittaa tasoilla jotain aivan muuta kuin usein mainitut matematiikat eri tasoille. Eli että se on jotain, missä asioita on muista syistä eri kategorioissa. En ole vielä keskustelussa päässyt näiden kategorioiden vertailuun, koska niistä ei ole vaivauduttu minulle kertomaan. Jos yksi kategoria on tekniikka, niin onko toinen kategoria esim. 'akateeminen kahvihuone' tai 'herätysliikkeen messut'. Sanotko että niissä kategorioissa ei voi saavuttaa jotain millään matematiikalla, ja entäs sitten?

Jokin tekstissäsi ei ole oikein sillä perusteella, että iso osa matematiikasta ei sovellu mihinkään tekniikkaan. Esim. elektronin alkeishiukkasella QFT-kenttänä ei toimi mikään, ja GR:n ajasta riippuvalla monistolla ei toimi mikään tekniikka. Sen lisäksi on ollut puheena erityisesti nämä mallit ylittävää matematiikkaa, jotka toimivat vielä vähemmän.

"eikä sen perusteella voi ymmärtää kunnolla ontologisia eikä tapahtumien laajempia syitä koska käyttäytyminen on aina alisteista tahdolle ja ontologialle."

Niin, et voi päätellä, ovatko kanat ontologisia puhumalla kanoista. Et voi myöskään päätellä, onko tietoisuus tai tahto ontologinen puhumalla tietoisuudesta ja tahdosta. Tämä ei riipu mistään oletuksesta, että mikä on kenenkin alisteisuudessa. Alisteisuus on myös eräs asia, minkä esiintyminen vaatii erilaisia päättelyitä, joissa pitää esiintyä sekä alistettava että alistaja. Jos haluat että tahto alistaa aineen käytöksen, niin on parempi, että aineen käytös on tietynlaista matematiikkaa, missä on variaatiota siinä, mikä pätee aineelle samassakin tilanteessa. Matematiikka alistuu tässä yhtäpaljon kuin aine, mutta en tiedä onko tämä alistumisen oikea määritelmä, kun tavallaan kumpaakaan ei aidosti kiinnosta, tahdottiinko niille yhtä asiaa vai toista. Esimerkki toisesta matematiikan alistumisesta on pikemminkin se, että matematiikka vaihtuu espanjan kieleksi, jolloin esim. koululuokka on aineenkaltainen alistuja, ja sen vaihtoehdot ovat matematiikka ja espanja. Aine joka on määritelty hiukkaisina on ollut matematiikkaa alusta asti, joten sillä ei ole näitä espanjankielen vaihtoehtoja olla muuta. Mutta jossain teoriassa voit ehkä spekuloida ilmiöllä aineen sijasta.

Voi olla olemassa monivaiheisia algoritmeja, missä yksi matematiikka alistaa toista matematiikkaa ainakin siinä mielessä, että se ei saanut olla yksin. MIkä viittaisi siihen, että kannattaa tehdä, mitä sen alan akateemikot tekevät, eli pitää tahtoa matemaattisena algoritmina. Mutta se, että matematiikat ovat näin monena kappaleena, on yksi kielellinen asu, ja reduktionismi tai jopa 'kaiken teoria' ei pyrkisi tähän esitykseen.

5

Lue lisää

Teet varmaan erään kategoriavirheen pitäessäsi tahtoa ja ontologiaa samalla tavalla eri kategorioina tuossa. Tahdon ontologiasta pystyy puhumaan omana ontologian keskustelunaan. Sen sijaan ei ole olemassa tahtokeskustelua, tai en ole nähnyt.

"Not even trying: the corruption of real science"
"professional researchers are not even trying to seek the truth and speak the truth; and the reason for this is that professional ‘scientists’ no longer believe in the truth - no longer believe that there is an eternal unchanging reality beyond human wishes and organization which they have a duty to seek and proclaim to the best of their (naturally limited) abilities."

Miksi itse väität ongelman sitten olevan, että matematiikkaan uskotaan muuttumattomana totuutena? Jos tuossa oleva sana organisaatio tarkoittaa matematiikkaa, niin ei tieteessä ole koskaan ollut hetkeä, missä uskottiin isosti johonkin muuhun kuin matematiikkaan (*). Ehkä viimeksi keskiajalla, mutta silloinkin valtavirran käsitys oli, että jumalan suunnitelma asioille oli ihmisen kaltaisen jumalan suunnitelma, ja usein ilmaistavissa helposti esim. täydellisenä geometrisena muotona.

(*) Nykyäänkin on tosi yleisesti tieteilijöiden itsensä kannattamia tulkintoja, missä matematiikka ei ole muuta kuin menetelmä. Missä usein kuitekin päätetään olemasta miettimästä mitään ilman menetelmää, ja lopullinen asia voi edelleen näidenkin mielestä olla tuntemattoman menetelmän muodossa. Tämä riippuu vähän siitä, että he ovat kokeneet nykymenetelmän olevan tehokas, eivätkä pidä sellaisen tehokkuuden syntymistä mahdollisena tyhjästä, tai ilman syvempää syytä.

Kirjan loppu tuskin pystyy väittämään, että yksi uskomus on korruptiota ja muut eivät.

"In practice, this means that nearly all ‘science’ needs to be demolished (or allowed to collapse) and real science carefully rebuilt outside the professional research structure, from the ground up, by real scientists who regard truth-seeking as an imperative and truthfulness as an iron law."

Nämä ovat hienoja lupauksia, että on joku ihminen, jolla on parempi idea mielessään siitä, mitä asiaa pitää noudattaa (kerrotaanko se idea missään ja onko vertailua tehty?) ja että he ovat ihmisinä sellaisia, he noudattavat periaatteita enemmän kuin toiset.

Käsite siitä, että tiede tehdään uudelleen on täysin misinformaatiota siitä, mitä tiede on ja mitä voi konkreettisesti tehdä, jos olisikin täysin vapaat kädet. Jos kaikki nykyisessä tieteessä menisivät lakkoon tuhanneksi vuodeksi, niin silti tuhannen vuoden jälkeen palatessa ensimmäinen tehtävä on taas ottaa viimeksi nähty korkean energian hiukkasten törmäys ja niiden anomalia, ja selittää se matemaattisella mallilla. Jos joku haluaisi puolestaan tehdä mallin esim. kilon kokoisesta palasta biologista ainetta, jota ei ole koskaan tehty, niin hän saa tehdä sen tälläkin hetkellä ja julkaista sen muille. Eikä hänen tarvitse sitä tehdessä itkeä siitä, mitä muilla aloilla tehdään, tai miten erilaista tekemisen tai tulosten ja olemassaolon tulkinnan filosofia on toisilla ihmisillä.

Tämän jälkeen henkilö osoittaa, että hän ei tunne tai käytä tieteen määritelmää. Hänestä tiede on oikeanlainen henkilö ja oikeanlainen asioiden edistäminen. Kun hän haluaa, että tiedettä tekevät vain nerot, jotka luovat uutta, hän luo tilanteen, missä sellainen maailma, missä tunnetaan totuus, sisältää ristiriidan totuuden ja asioiden luomisen välillä. Koska jokainen uusi luotu asia on valhetta. Kirja keskittyy syyllistämään ihmisiä, mutta siinä ei ole pokeria osoittaa ketään ja sanoa, että tämä tekee jossain virheen tai on työhönsä vääränlainen. Jos maailmassa olisi ollut virhe, niin henkilö piilottelee näiden tekijöitä.

Alemmilla sivuilla kun sanotaan, että kirjoittaja on lääketieteessä ja löysi virheitä siitä, niin ei ole kerrottu millä tavalla (unohdettiinko vain kysyä potilaalta jotain, tai unohdettiinko käyttää vastausta?). Mutta yleisenä sääntönä voi pitää sitä, että jokainen muu tiede paitsi fundamentaalinen fysiikka on aina täynnä virheitä, jotka tulevat siitä, että ei ole käytetty standardimallia standardimallin tarkkuudella. Virheet ovat todennäköisesti tiedostettuja jo, kun joku muukin ne kerran on huomannut, ja niitä yleensä päätetään käyttää, koska siitä on silloin eniten hyötyä. Oli virhe mikä tahansa, niin se että kirjoittaja ei nähnyt korjauksia virheisiin yhden eliniän aikana johtuu ehkä siitä, että kukaan muu ei nähnyt siitä tulevan eniten hyötyä, eikä tutkijoita ja veronmaksajien rahaa ollut loputtomasti kaikkeen.

6

Anonyymi kirjoitti:

Teet varmaan erään kategoriavirheen pitäessäsi tahtoa ja ontologiaa samalla tavalla eri kategorioina tuossa. Tahdon ontologiasta pystyy puhumaan omana ontologian keskustelunaan. Sen sijaan ei ole olemassa tahtokeskustelua, tai en ole nähnyt.

"Not even trying: the corruption of real science"
"professional researchers are not even trying to seek the truth and speak the truth; and the reason for this is that professional ‘scientists’ no longer believe in the truth - no longer believe that there is an eternal unchanging reality beyond human wishes and organization which they have a duty to seek and proclaim to the best of their (naturally limited) abilities."

Miksi itse väität ongelman sitten olevan, että matematiikkaan uskotaan muuttumattomana totuutena? Jos tuossa oleva sana organisaatio tarkoittaa matematiikkaa, niin ei tieteessä ole koskaan ollut hetkeä, missä uskottiin isosti johonkin muuhun kuin matematiikkaan (*). Ehkä viimeksi keskiajalla, mutta silloinkin valtavirran käsitys oli, että jumalan suunnitelma asioille oli ihmisen kaltaisen jumalan suunnitelma, ja usein ilmaistavissa helposti esim. täydellisenä geometrisena muotona.

(*) Nykyäänkin on tosi yleisesti tieteilijöiden itsensä kannattamia tulkintoja, missä matematiikka ei ole muuta kuin menetelmä. Missä usein kuitekin päätetään olemasta miettimästä mitään ilman menetelmää, ja lopullinen asia voi edelleen näidenkin mielestä olla tuntemattoman menetelmän muodossa. Tämä riippuu vähän siitä, että he ovat kokeneet nykymenetelmän olevan tehokas, eivätkä pidä sellaisen tehokkuuden syntymistä mahdollisena tyhjästä, tai ilman syvempää syytä.

Kirjan loppu tuskin pystyy väittämään, että yksi uskomus on korruptiota ja muut eivät.

"In practice, this means that nearly all ‘science’ needs to be demolished (or allowed to collapse) and real science carefully rebuilt outside the professional research structure, from the ground up, by real scientists who regard truth-seeking as an imperative and truthfulness as an iron law."

Nämä ovat hienoja lupauksia, että on joku ihminen, jolla on parempi idea mielessään siitä, mitä asiaa pitää noudattaa (kerrotaanko se idea missään ja onko vertailua tehty?) ja että he ovat ihmisinä sellaisia, he noudattavat periaatteita enemmän kuin toiset.

Käsite siitä, että tiede tehdään uudelleen on täysin misinformaatiota siitä, mitä tiede on ja mitä voi konkreettisesti tehdä, jos olisikin täysin vapaat kädet. Jos kaikki nykyisessä tieteessä menisivät lakkoon tuhanneksi vuodeksi, niin silti tuhannen vuoden jälkeen palatessa ensimmäinen tehtävä on taas ottaa viimeksi nähty korkean energian hiukkasten törmäys ja niiden anomalia, ja selittää se matemaattisella mallilla. Jos joku haluaisi puolestaan tehdä mallin esim. kilon kokoisesta palasta biologista ainetta, jota ei ole koskaan tehty, niin hän saa tehdä sen tälläkin hetkellä ja julkaista sen muille. Eikä hänen tarvitse sitä tehdessä itkeä siitä, mitä muilla aloilla tehdään, tai miten erilaista tekemisen tai tulosten ja olemassaolon tulkinnan filosofia on toisilla ihmisillä.

Tämän jälkeen henkilö osoittaa, että hän ei tunne tai käytä tieteen määritelmää. Hänestä tiede on oikeanlainen henkilö ja oikeanlainen asioiden edistäminen. Kun hän haluaa, että tiedettä tekevät vain nerot, jotka luovat uutta, hän luo tilanteen, missä sellainen maailma, missä tunnetaan totuus, sisältää ristiriidan totuuden ja asioiden luomisen välillä. Koska jokainen uusi luotu asia on valhetta. Kirja keskittyy syyllistämään ihmisiä, mutta siinä ei ole pokeria osoittaa ketään ja sanoa, että tämä tekee jossain virheen tai on työhönsä vääränlainen. Jos maailmassa olisi ollut virhe, niin henkilö piilottelee näiden tekijöitä.

Alemmilla sivuilla kun sanotaan, että kirjoittaja on lääketieteessä ja löysi virheitä siitä, niin ei ole kerrottu millä tavalla (unohdettiinko vain kysyä potilaalta jotain, tai unohdettiinko käyttää vastausta?). Mutta yleisenä sääntönä voi pitää sitä, että jokainen muu tiede paitsi fundamentaalinen fysiikka on aina täynnä virheitä, jotka tulevat siitä, että ei ole käytetty standardimallia standardimallin tarkkuudella. Virheet ovat todennäköisesti tiedostettuja jo, kun joku muukin ne kerran on huomannut, ja niitä yleensä päätetään käyttää, koska siitä on silloin eniten hyötyä. Oli virhe mikä tahansa, niin se että kirjoittaja ei nähnyt korjauksia virheisiin yhden eliniän aikana johtuu ehkä siitä, että kukaan muu ei nähnyt siitä tulevan eniten hyötyä, eikä tutkijoita ja veronmaksajien rahaa ollut loputtomasti kaikkeen.

6

Lue lisää

"Yet random errors occur equally in both directions from the signal, noise tends to cancel out; and so can be averaged. The signal can be retrieved from even a great deal of noise. But systematic error cannot be averaged, because there is no reason to assume that falsity is equally distributed on either side of the truth: and dishonesty is a systematic error."

Ei pidä paikkaansa, että keskimäärin sekoitellut asiat eivät joskus huku kokonaan kohinaan, tai että sen signaalin selvittäminen olisi mahdollista millä tahansa teknologialla (ja silloinkaan ei voi harrastaa puhdasta signaalin lukua ja ylösmerkitsemistä totuudeksi, vaan täytyy mieluiten tietää, mikä haluttu signaali on eli omistaa sen jo kopio, minkä jälkeen päätetään vain se, että onko kohinassa ollut signaali tarpeeksi selvästi sama kuin se on). Systemaattisia virheitä voi olla monenlaisia eri skaaloissa. Jos systeemi on se, että sekoitetaan signaalia modernilla PC:n satunnaislukugeneraattorilla, niin et tosiaan tule näkemään signaalia (koska sille käy samoin kuin keskimääräjutussa). Jos systeemi on siirtää signaalia avaruudessa, niin signaali on helppo pelastaa. Joku yleensä päättelee onko jokin matemaattinen tuotos pelastettu signaali vai kohinaa, ja tämä perustuu täysin erilliseen aparattiin, joka esim. osaa erottaa kohinan Beatlesin kappaleesta. Jos tieteessä tutkitaan signaaleja, on hyvä että lukulaite testataan johonkin, mikä on itse luotua tai minkä signaalitieto voidaan olettaa tunnetuksi. Tällaisessa järjestelmällisyydessä tiedetään jatkossa, miten paljon muiden asioiden lukemiseen voi luottaa. Lisäksi kohina on fyysinen tapahtuma ja kuuluu fysiikan malliin, josta sitä voi mallintaa (joko sen keskimääräistä vahvuutta tai muita ominaisuuksia).

"Hossenfelder's Bombshell: Fraud in High Energy Physics"

Yksi asia mitä myös tulee mieleen näistä videoista on se, että et ole tehnyt aiheesta nimeltä 'fyysikoiden korruptio' minkäänlaista 'sokkotestiä' (vastaavaa). Eli ollaan tehty vain se, että kerätään miljoonat ihmiset internettiin, tai muutama tuhat lukemaan Hossenfelderin artikkeli, ja ikäänkuin huudettu yleisöön, että 'jos olet korruptoitunut, niin nosta kätesi ylös'. Minkään valtakunnan valtakunnallinen tutkimuskaan ei toimi näin, vaan asioiden tilaa ja ilmiöitä kartoittavan kyselyn vastaus otetaan oikeasti isolta prosentilta niistä, joita asia koskee, ja jokainen vastaa omalla mielipiteellään joko vaihtoedon 'olen' tai 'en todellakaan ole'. Jos ihmisten mielipiteet omasta itsestään eivät kiinnosta totuuden lähteenä, niin heitä ne kaikki sitten pois. Ja tee sen sijaan esim. sitä, että lue yksittäinen tiedetyö ja kritisoi sen puutteet oikeina puutteina.

Toinen on puolestaan se, että Hossenfelderin elämän (ei välttämättä hänen juttujensa) pitäisi olla teille paljon merkittävämpi signaali vaikeuksista tieteessä. Hänen tarinassaan on oikeasti joku kohde, mihin ei tullut rahaa. Hänen videonsa kirjoittaja ei ole koskaan halunnut tehdä mitään itse haluamaansa, mutta sai rahaa silti. Siitä ei näe, mikä tapaus olisi voinut olla, ja emme olisi tiennet, mikä tapaus olisi ollut, jos hänestä olisi ollut johonkin.

Aina kun on olemassa pseudotiedettä ja muuta outoa meininkiä tieteeseen liittyen, niin negatiivinen palaute, joka on ollut tiedemeiningissä tai ainakin läheltä olevalta edustajalta näille, tarkoittaa usein myös, että nuo ihmiset eivät ole toimineet eettisesti. Tai eivät ainakaan ole sitä sitten jatkossa. Jos siis sotket mitä tahansa tieteen ulkopuolisia ihmisiä siihen, että mietitään toimiiko joku tieteessä väärin, niin keskustelu voi mennä pelkästään kamppailuksi moraalisesta ylemmyydestä ja kunkin rikosten olemassaolosta ja vakavuudesta. Jos ei riittänyt nähdä, kummalta tulee parempaa tiedettä, niin siinä näkee ehkä sen, kummasta tulee uskottavampi toisten syyllistäjä.

7

Anonyymi kirjoitti:

"Yet random errors occur equally in both directions from the signal, noise tends to cancel out; and so can be averaged. The signal can be retrieved from even a great deal of noise. But systematic error cannot be averaged, because there is no reason to assume that falsity is equally distributed on either side of the truth: and dishonesty is a systematic error."

Ei pidä paikkaansa, että keskimäärin sekoitellut asiat eivät joskus huku kokonaan kohinaan, tai että sen signaalin selvittäminen olisi mahdollista millä tahansa teknologialla (ja silloinkaan ei voi harrastaa puhdasta signaalin lukua ja ylösmerkitsemistä totuudeksi, vaan täytyy mieluiten tietää, mikä haluttu signaali on eli omistaa sen jo kopio, minkä jälkeen päätetään vain se, että onko kohinassa ollut signaali tarpeeksi selvästi sama kuin se on). Systemaattisia virheitä voi olla monenlaisia eri skaaloissa. Jos systeemi on se, että sekoitetaan signaalia modernilla PC:n satunnaislukugeneraattorilla, niin et tosiaan tule näkemään signaalia (koska sille käy samoin kuin keskimääräjutussa). Jos systeemi on siirtää signaalia avaruudessa, niin signaali on helppo pelastaa. Joku yleensä päättelee onko jokin matemaattinen tuotos pelastettu signaali vai kohinaa, ja tämä perustuu täysin erilliseen aparattiin, joka esim. osaa erottaa kohinan Beatlesin kappaleesta. Jos tieteessä tutkitaan signaaleja, on hyvä että lukulaite testataan johonkin, mikä on itse luotua tai minkä signaalitieto voidaan olettaa tunnetuksi. Tällaisessa järjestelmällisyydessä tiedetään jatkossa, miten paljon muiden asioiden lukemiseen voi luottaa. Lisäksi kohina on fyysinen tapahtuma ja kuuluu fysiikan malliin, josta sitä voi mallintaa (joko sen keskimääräistä vahvuutta tai muita ominaisuuksia).

"Hossenfelder's Bombshell: Fraud in High Energy Physics"

Yksi asia mitä myös tulee mieleen näistä videoista on se, että et ole tehnyt aiheesta nimeltä 'fyysikoiden korruptio' minkäänlaista 'sokkotestiä' (vastaavaa). Eli ollaan tehty vain se, että kerätään miljoonat ihmiset internettiin, tai muutama tuhat lukemaan Hossenfelderin artikkeli, ja ikäänkuin huudettu yleisöön, että 'jos olet korruptoitunut, niin nosta kätesi ylös'. Minkään valtakunnan valtakunnallinen tutkimuskaan ei toimi näin, vaan asioiden tilaa ja ilmiöitä kartoittavan kyselyn vastaus otetaan oikeasti isolta prosentilta niistä, joita asia koskee, ja jokainen vastaa omalla mielipiteellään joko vaihtoedon 'olen' tai 'en todellakaan ole'. Jos ihmisten mielipiteet omasta itsestään eivät kiinnosta totuuden lähteenä, niin heitä ne kaikki sitten pois. Ja tee sen sijaan esim. sitä, että lue yksittäinen tiedetyö ja kritisoi sen puutteet oikeina puutteina.

Toinen on puolestaan se, että Hossenfelderin elämän (ei välttämättä hänen juttujensa) pitäisi olla teille paljon merkittävämpi signaali vaikeuksista tieteessä. Hänen tarinassaan on oikeasti joku kohde, mihin ei tullut rahaa. Hänen videonsa kirjoittaja ei ole koskaan halunnut tehdä mitään itse haluamaansa, mutta sai rahaa silti. Siitä ei näe, mikä tapaus olisi voinut olla, ja emme olisi tiennet, mikä tapaus olisi ollut, jos hänestä olisi ollut johonkin.

Aina kun on olemassa pseudotiedettä ja muuta outoa meininkiä tieteeseen liittyen, niin negatiivinen palaute, joka on ollut tiedemeiningissä tai ainakin läheltä olevalta edustajalta näille, tarkoittaa usein myös, että nuo ihmiset eivät ole toimineet eettisesti. Tai eivät ainakaan ole sitä sitten jatkossa. Jos siis sotket mitä tahansa tieteen ulkopuolisia ihmisiä siihen, että mietitään toimiiko joku tieteessä väärin, niin keskustelu voi mennä pelkästään kamppailuksi moraalisesta ylemmyydestä ja kunkin rikosten olemassaolosta ja vakavuudesta. Jos ei riittänyt nähdä, kummalta tulee parempaa tiedettä, niin siinä näkee ehkä sen, kummasta tulee uskottavampi toisten syyllistäjä.

7

Lue lisää

En ole tätä koskaan nähnyt muiden esittävän, mutta väitän ehkä itse ensimmäisenä seuraavassa, että (henkilö, joka on kuin Sammakko Ilman Termostaattia, SIT) minun mielipiteeni mukaan valehtelee yleisölleen pienistäkin jutuista, joilla tehdään hänestä isompaa showta. Osa hänen videoistaan on lavastettu yleisöluennoiksi, mutta väitän, että mitään niistä ei ole koskaan pidetty, eikä yhtään ihmistä ole paikalla hänen yleisössään. Joissakin videoissa on menty lavastamisessa siihen, että on äänitettyä yleisön ääntä. Mikä ei tietenkään tee mitään selvästi aitoa läsnäolevan yleisön asiaa. Videot loppuvat joskus siihen, että SIT sanoo ottavansa kysymyksiä, ja video katkeaa. Ensimmäinen tieto, mitä tarvitaan on, että onko lähetyksessä olemassa kaksi mikrofonia. Kuuntelin tätä aina tämän päivän hinnassa ~280 EUR musiikkikuulokkeilla emolevystä. Ilman useita toistoja ja muutamia eri videoita. Sen perusteella hänellä on kuvauksessa oma mikrofoni, joka on lähimikrofoni ja joka on hyvin pehmustettu. Muutoin hän ei kuulostaisi siltä kuin puhuu suoraan korvaasi. Jos väitettäisiin, että hänen mikrofoninsa poimii yleisön äänen ja olisi kaukomikrofoni, niin se pomisi hänen oman äänensä lujempaa kuin yleisön (ei ole tapahtunut vaan yleisö on liian kovalle laitettu), ja lisäksi kaukomikrofoni poimisi enemmän selkeää lisäkahinaa hänen vaatteistaan ja jo hengityksestä. En muista mitä olisin kuullut kaikuina, mutta on selvää, että jos on tuollainen lähimikrofoni, niin kuultu kaiku olisi luotavissa vain tietokone-efektinä. Kahden mikrofonin käytöstä tulisi myös kaikua vastaava viive-efekti ja kaksi päälleekäistä ääntä ja se huonontaisi puhujan ääntä huomattavasti. Jos väitetään, että _aitoon tilausuuteen_ tuotiin kaksi mikrofonia, niin näissä yleisövideoissa olisi jo parin kerran jälkeen tajuttu, että emme koskaan nauhoita mitään yleisön kommenttia tai kysymystä nettiin. Näitä videoita tuskin nauhoitetaan mitään muutakaan tarkoitusta varten, kuin vain tälle yhdelle kanavalle, joten toinen mikrofoni olisi aivan turha. Eikä yleisötapahtumassa ainakaan kaiuttimia ole yleisön korville. Tapahtumat eivät myöskään tule livenä, joten kahden mikrofonin ääneet olisivat menneet eri ääninäytteisiin, ja missä vaiheessa tahansa kaikki, mitä ei toisesta tarvita, olisi voitu heittää pois. Mutta silti se on jätetty nettiä varten ja pistetty niin isolle, että varmasti kuulee yleisön. Yleisö tekee puolestaan asioita, mitä kuulee noin yli 200-hengen opiskelijaluennolla ennen sellaisen alkua. Ehkä jopa ennen 200 hengen tentin alkua, koska niissä on vähemmän puhetta. Luennot voivat olla avoimia mille tahansa kävijälle, ja niitä voi äänittää täysin kenenkään huomaamaatta. Jotenkin on pitänyt olla saamatta yksittäisten lähelläolijoiden puheita ja pelkästään yli 5 metrin päästä tulevaa ääntä. En pidä ääniä käsiteltyinä vaan suunniteltuina tilanteessa. En tiedä, ovatko äänet miten leikattuja ja silmukalla per video, mutta 15 min ei ole kauhean vaikea saavuttaa. Videolla kukaan ei koskaan reagoi siihen, että tuolla on joku, joka alkaa puhua meille. Lisäksi kellään muulla tämän alan eli fundamentaalisen fysiikan normaaleilla esitysluennoilla ei ole ollut n. 200 henkeä näin usein ja samassa paikassa. Tai pitää olla kansainvälisessä monen päivän tapahtumassa (useampien luentojen ja useampien luentosalien kanssa) ja esim. normaalien ihmisten loma-aikaan. Eikä yleisö olisi tämä nuori yleisö, joka kuullaan. Silti ei kukaan valmista 15 min luentojakaan. Kuvattu sali tuskin on yli 200 hengelle, eikä välttämättä edes millään kampusalueella.

8

Anonyymi kirjoitti:

En ole tätä koskaan nähnyt muiden esittävän, mutta väitän ehkä itse ensimmäisenä seuraavassa, että (henkilö, joka on kuin Sammakko Ilman Termostaattia, SIT) minun mielipiteeni mukaan valehtelee yleisölleen pienistäkin jutuista, joilla tehdään hänestä isompaa showta. Osa hänen videoistaan on lavastettu yleisöluennoiksi, mutta väitän, että mitään niistä ei ole koskaan pidetty, eikä yhtään ihmistä ole paikalla hänen yleisössään. Joissakin videoissa on menty lavastamisessa siihen, että on äänitettyä yleisön ääntä. Mikä ei tietenkään tee mitään selvästi aitoa läsnäolevan yleisön asiaa. Videot loppuvat joskus siihen, että SIT sanoo ottavansa kysymyksiä, ja video katkeaa. Ensimmäinen tieto, mitä tarvitaan on, että onko lähetyksessä olemassa kaksi mikrofonia. Kuuntelin tätä aina tämän päivän hinnassa ~280 EUR musiikkikuulokkeilla emolevystä. Ilman useita toistoja ja muutamia eri videoita. Sen perusteella hänellä on kuvauksessa oma mikrofoni, joka on lähimikrofoni ja joka on hyvin pehmustettu. Muutoin hän ei kuulostaisi siltä kuin puhuu suoraan korvaasi. Jos väitettäisiin, että hänen mikrofoninsa poimii yleisön äänen ja olisi kaukomikrofoni, niin se pomisi hänen oman äänensä lujempaa kuin yleisön (ei ole tapahtunut vaan yleisö on liian kovalle laitettu), ja lisäksi kaukomikrofoni poimisi enemmän selkeää lisäkahinaa hänen vaatteistaan ja jo hengityksestä. En muista mitä olisin kuullut kaikuina, mutta on selvää, että jos on tuollainen lähimikrofoni, niin kuultu kaiku olisi luotavissa vain tietokone-efektinä. Kahden mikrofonin käytöstä tulisi myös kaikua vastaava viive-efekti ja kaksi päälleekäistä ääntä ja se huonontaisi puhujan ääntä huomattavasti. Jos väitetään, että _aitoon tilausuuteen_ tuotiin kaksi mikrofonia, niin näissä yleisövideoissa olisi jo parin kerran jälkeen tajuttu, että emme koskaan nauhoita mitään yleisön kommenttia tai kysymystä nettiin. Näitä videoita tuskin nauhoitetaan mitään muutakaan tarkoitusta varten, kuin vain tälle yhdelle kanavalle, joten toinen mikrofoni olisi aivan turha. Eikä yleisötapahtumassa ainakaan kaiuttimia ole yleisön korville. Tapahtumat eivät myöskään tule livenä, joten kahden mikrofonin ääneet olisivat menneet eri ääninäytteisiin, ja missä vaiheessa tahansa kaikki, mitä ei toisesta tarvita, olisi voitu heittää pois. Mutta silti se on jätetty nettiä varten ja pistetty niin isolle, että varmasti kuulee yleisön. Yleisö tekee puolestaan asioita, mitä kuulee noin yli 200-hengen opiskelijaluennolla ennen sellaisen alkua. Ehkä jopa ennen 200 hengen tentin alkua, koska niissä on vähemmän puhetta. Luennot voivat olla avoimia mille tahansa kävijälle, ja niitä voi äänittää täysin kenenkään huomaamaatta. Jotenkin on pitänyt olla saamatta yksittäisten lähelläolijoiden puheita ja pelkästään yli 5 metrin päästä tulevaa ääntä. En pidä ääniä käsiteltyinä vaan suunniteltuina tilanteessa. En tiedä, ovatko äänet miten leikattuja ja silmukalla per video, mutta 15 min ei ole kauhean vaikea saavuttaa. Videolla kukaan ei koskaan reagoi siihen, että tuolla on joku, joka alkaa puhua meille. Lisäksi kellään muulla tämän alan eli fundamentaalisen fysiikan normaaleilla esitysluennoilla ei ole ollut n. 200 henkeä näin usein ja samassa paikassa. Tai pitää olla kansainvälisessä monen päivän tapahtumassa (useampien luentojen ja useampien luentosalien kanssa) ja esim. normaalien ihmisten loma-aikaan. Eikä yleisö olisi tämä nuori yleisö, joka kuullaan. Silti ei kukaan valmista 15 min luentojakaan. Kuvattu sali tuskin on yli 200 hengelle, eikä välttämättä edes millään kampusalueella.

8

Lue lisää

Joissain videoissa esiintyy myös toinen näyttelijä. Videon lopulla hän esim. kävelee kuvan ulkopuolelta pisteestä A pisteeseen B, mutta hän ei tee siinä mitään. Eikä näytä voivankaan tehdä mitään, mitä ei olisi ollut mahdollista tehdä kuvan ulkopuolelta A:sta. Videoiden kuva on tehty siten, että se jälkituotetaan leikkaamalla ja liimaamalla, eli puhutaan siitä, miten SIT:in kalvot näkyvät. Niistä huomaa sen, että kamera on aina asetettu siten, että on päätetty, että SIT ei tule liikkumaan kertaakaan koko esityksen aikana, jotta hänet saadaan aina kokonaan kuvaan ja kalvo hänen viereensä. Se on melkoinen heittäytyminen yleisölle esiintyjälle, mutta ei niin mahdoton. Sen sijaan jostain syystä tämä toinen näyttelijä on myös aina asetettu täydellisesti lopputulokseen. Hän tuntuu tietävän, mihin kohtaan mennä, jotta näkyisi kokonaan kuvissa, ja lopputuotanto mielummin poistaa kalvot kuin antaisi hänestä näkyä vain osia. Mieti nyt, että jos kamera oli täydellisesti mietitty SIT:in kehoa ja dioja varten, niin miksi toinen näyttelijä ei ollut päättänyt pysyä kokonaan poissa kameran edestä, jotta olisi sillä automaattisesti välttänyt sen, että hänestä on ruman näköisiä puolikuvia netissä? Näyttelijän saaminen kuvaan on siis ollut tekoprosessin yksi tärkeimmistä päämääristä. Valtava määrä käytetty vaivaa siihen, että on tällaista illuusiota, ja että se aiheuttaisi jonain sosiaalisena vääristymänä enemmän luottamusta ja arvostusta SIT:ille, kuin mitä tämän sisältö ansaitsee itsessään.

"Vallitsevassa koulutusjärjestelmässä noudatetaan samantapaista periaatetta kuin tietokoneiden ja tekoälyn ohjelmoinnissa eli syöteaineiston ehdollistamista kepin ja porkkanan avulla"

Meille syötetään myös sitä, että pitää olla rehellinen ja valehtelematta veronmaksajille. Jatkanko listaa? Koulussa perustellaan asioita paljon silloin, kun ei puhuta rikoslaista tai asioista, joista saa elämässä rahaa (opon tunnit?). Näihin verrattuna nämä internetinkään moraalisaarnaajat eivät paljon ole tutkiskelleet sanomiensa eettisten asioiden syitä tai realistisuutta. Kun he yleensä jopa lupaavat, että moraalinen maailma saavuttaa myös ihmeitä joka alalla.

Jatkat tästä, että haluat innovatiivisuutta, mutta en usko että innovatiivisuudesta tulee mitään vain syyttämällä kaikkia koulutusasteita. Innovatiivisuus on asia, mistä ei vain makseta kenellekään mitään, eikä mitään sellaista voi myydä kenellekään. Esim. kukaan ei halua muuttaa asumaan innovatiivisesti rakennettuun taloon, joka voi tulla niskaan. On rahallisesti parasta tehdä sitä ,mitä tähän asti myydään eniten ja tehdä sitä paljon. Tässä asiakkaat ovat olleet se kone, ja he ovat optimoineet itselleen sen, kenet he haluavat töitä tekemään. Ei tosin ehkä mukisematta, koska kyllä joka päivä voi valittaa tarjonnasta ja silti maksaa vain siitä. Systeemi rohkaisee myös siihen, että jos ei kelpaa, ja haluaa innovaatioita, niin täytyy ensin itse luoda omaisuutensa tuottamalla jotain osaamaansa epäinnovatiivista itse, että voi investoida uuteen (kokonaan tai siihen mitä ei vielä kerennyt ostamaan).

"kaavamainen keskusjohtoisesti kontrolloitu opetus"

Kukaan ei ole todistetusti rikkonut nykyistä suuremman innovoinnin kaavaa (että opetusmenetelmä ja opettajahenkilö X tekee kovempia neroja, kuin miten heitä tiedetään nyt tulevan opetussuunnitelmasta). Siis tehnyt ennätystä. Kouluja kannattaa myös ohjata, jotta ei tulisi valtavaa vaihtelua siihen, minkä verran ne pystyvät ihmisistä tekemään innovatiivisia, ja ettei ala nopea reitti vielä alemmas.

"koska he toimivat ikäänkuin oman ryhmänsä kaikukammiossa eli toistelevat toistensa ajatuksia laumassa oman kapean tieteenalansa lokerossa."

Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että yhdestäkin asiasta oli ehkä 600 julkaistua mielipidettä. Sekä toisten alojen mainitsemat näiden vastaavat ongelmat. Itseasiassa se että kammiot ovat 'kapeita', on ristiriidassa sen kanssa, että on paljon ihmisiä samassa kammiossa. Totuus tässä voi olla sellainen, että innovaatioita (voisi tarkoittaa myös teoriaa) tulee vähän, koska helpot innovaatiota ovat tällä. Tieteessä ihmiset eivät ole sellaisia, että he kyseenalaistavat olevia innovaatioita, vaan he toimivat hyvin pienien marginalisten asioiden parissa, jossa uusia innovaatiota voi vielä tulla. Sinä vastustat kaikkia mahdollisia innovaatiotuloksia uusia ja vanhoja millä tahansa sanoituksella niitä vastaan, koska on ideologiset syyt siihen?

"Tiedeyhteisön vertaisarvointi toimii aina vain vallitsevan paradigman puitteissa ja sulkee pois kaiken sellaisen tutkimuksen mikä voisi kyseenalaistaa sen vallitsevan tieteelliseksi kuvitellun hahmotuksen."

Väiitteesi on väärässä. Et ole koskaan saanut mitään informaatiota mistään tuollaisesta työstä, ja sepität asioita siitä valheen perusteella.

9

Anonyymi kirjoitti:

Joissain videoissa esiintyy myös toinen näyttelijä. Videon lopulla hän esim. kävelee kuvan ulkopuolelta pisteestä A pisteeseen B, mutta hän ei tee siinä mitään. Eikä näytä voivankaan tehdä mitään, mitä ei olisi ollut mahdollista tehdä kuvan ulkopuolelta A:sta. Videoiden kuva on tehty siten, että se jälkituotetaan leikkaamalla ja liimaamalla, eli puhutaan siitä, miten SIT:in kalvot näkyvät. Niistä huomaa sen, että kamera on aina asetettu siten, että on päätetty, että SIT ei tule liikkumaan kertaakaan koko esityksen aikana, jotta hänet saadaan aina kokonaan kuvaan ja kalvo hänen viereensä. Se on melkoinen heittäytyminen yleisölle esiintyjälle, mutta ei niin mahdoton. Sen sijaan jostain syystä tämä toinen näyttelijä on myös aina asetettu täydellisesti lopputulokseen. Hän tuntuu tietävän, mihin kohtaan mennä, jotta näkyisi kokonaan kuvissa, ja lopputuotanto mielummin poistaa kalvot kuin antaisi hänestä näkyä vain osia. Mieti nyt, että jos kamera oli täydellisesti mietitty SIT:in kehoa ja dioja varten, niin miksi toinen näyttelijä ei ollut päättänyt pysyä kokonaan poissa kameran edestä, jotta olisi sillä automaattisesti välttänyt sen, että hänestä on ruman näköisiä puolikuvia netissä? Näyttelijän saaminen kuvaan on siis ollut tekoprosessin yksi tärkeimmistä päämääristä. Valtava määrä käytetty vaivaa siihen, että on tällaista illuusiota, ja että se aiheuttaisi jonain sosiaalisena vääristymänä enemmän luottamusta ja arvostusta SIT:ille, kuin mitä tämän sisältö ansaitsee itsessään.

"Vallitsevassa koulutusjärjestelmässä noudatetaan samantapaista periaatetta kuin tietokoneiden ja tekoälyn ohjelmoinnissa eli syöteaineiston ehdollistamista kepin ja porkkanan avulla"

Meille syötetään myös sitä, että pitää olla rehellinen ja valehtelematta veronmaksajille. Jatkanko listaa? Koulussa perustellaan asioita paljon silloin, kun ei puhuta rikoslaista tai asioista, joista saa elämässä rahaa (opon tunnit?). Näihin verrattuna nämä internetinkään moraalisaarnaajat eivät paljon ole tutkiskelleet sanomiensa eettisten asioiden syitä tai realistisuutta. Kun he yleensä jopa lupaavat, että moraalinen maailma saavuttaa myös ihmeitä joka alalla.

Jatkat tästä, että haluat innovatiivisuutta, mutta en usko että innovatiivisuudesta tulee mitään vain syyttämällä kaikkia koulutusasteita. Innovatiivisuus on asia, mistä ei vain makseta kenellekään mitään, eikä mitään sellaista voi myydä kenellekään. Esim. kukaan ei halua muuttaa asumaan innovatiivisesti rakennettuun taloon, joka voi tulla niskaan. On rahallisesti parasta tehdä sitä ,mitä tähän asti myydään eniten ja tehdä sitä paljon. Tässä asiakkaat ovat olleet se kone, ja he ovat optimoineet itselleen sen, kenet he haluavat töitä tekemään. Ei tosin ehkä mukisematta, koska kyllä joka päivä voi valittaa tarjonnasta ja silti maksaa vain siitä. Systeemi rohkaisee myös siihen, että jos ei kelpaa, ja haluaa innovaatioita, niin täytyy ensin itse luoda omaisuutensa tuottamalla jotain osaamaansa epäinnovatiivista itse, että voi investoida uuteen (kokonaan tai siihen mitä ei vielä kerennyt ostamaan).

"kaavamainen keskusjohtoisesti kontrolloitu opetus"

Kukaan ei ole todistetusti rikkonut nykyistä suuremman innovoinnin kaavaa (että opetusmenetelmä ja opettajahenkilö X tekee kovempia neroja, kuin miten heitä tiedetään nyt tulevan opetussuunnitelmasta). Siis tehnyt ennätystä. Kouluja kannattaa myös ohjata, jotta ei tulisi valtavaa vaihtelua siihen, minkä verran ne pystyvät ihmisistä tekemään innovatiivisia, ja ettei ala nopea reitti vielä alemmas.

"koska he toimivat ikäänkuin oman ryhmänsä kaikukammiossa eli toistelevat toistensa ajatuksia laumassa oman kapean tieteenalansa lokerossa."

Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että yhdestäkin asiasta oli ehkä 600 julkaistua mielipidettä. Sekä toisten alojen mainitsemat näiden vastaavat ongelmat. Itseasiassa se että kammiot ovat 'kapeita', on ristiriidassa sen kanssa, että on paljon ihmisiä samassa kammiossa. Totuus tässä voi olla sellainen, että innovaatioita (voisi tarkoittaa myös teoriaa) tulee vähän, koska helpot innovaatiota ovat tällä. Tieteessä ihmiset eivät ole sellaisia, että he kyseenalaistavat olevia innovaatioita, vaan he toimivat hyvin pienien marginalisten asioiden parissa, jossa uusia innovaatiota voi vielä tulla. Sinä vastustat kaikkia mahdollisia innovaatiotuloksia uusia ja vanhoja millä tahansa sanoituksella niitä vastaan, koska on ideologiset syyt siihen?

"Tiedeyhteisön vertaisarvointi toimii aina vain vallitsevan paradigman puitteissa ja sulkee pois kaiken sellaisen tutkimuksen mikä voisi kyseenalaistaa sen vallitsevan tieteelliseksi kuvitellun hahmotuksen."

Väiitteesi on väärässä. Et ole koskaan saanut mitään informaatiota mistään tuollaisesta työstä, ja sepität asioita siitä valheen perusteella.

9

Lue lisää

Hossenfelderiltä olet kuullut vain sellaisen asian, että kukaan ei anna hänelle rahoitusta johonkin asiaan. Ja tuo asia puolestaan, voin kertoa oman vaikutelmani perusteella, ei ole paradigmaa kyseenalaistava asia, vaan aivan olematonta näpertelyä.

"Aidosti tutkimuskohteestaan kiinnostuneet yksilöt saavat usein parempia tuloksia aikaan kuin ns. leipätyötutkijat jotka huolehtivat vain oman elinkeinonsa jatkuvuudesta."

Koskee myös ihmisiä, jotka eivät tutki, vaan ainoastaan kirjoittavat asioita.

"Esim. tietotekniikan ohjelmoinnissa monet harrastelijat ovat tuottaneet paljon parempia ohjelmistoja kuin kaupallisella puolella (Linux käyttöjärjestelmä ja monet freeware ohjelmistot)"

Millä logiikalla aioit perustella sen, että jos ihmisille ei maksa työstä, niin se tehdään paremmin? Väittäisit että maailma olisi voitu tehdä työstä, joka on aina mieluisampaa jollekin kuin oma vapaa-aika (*)? Freeware-ohjelmistoista näkee senkin, että jokaiseen tietokoneongelmaan ei ole tehty ilmaista ratkaisua. Jos olisi pelkkää freewarea, niin et voisi käyttää verkkopankkia, etkä oikeastaan mitään verkossa olevaa, koska ne vaativat servereitä. Tieteessä tämä tarkoittaisi, että osaa tämän hetken tieteestä ei olisi koskaan tehty, koska sen olisi pitänyt syntyä ilmaiseksi pelkästä tunteen palosta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö jollain tavalla tiede toimi juuri tällä tavalla parempana ympäristönä motivoivalle työlle tai jopa ilmaistyölle, kuin ohjelmistoala. Missä nykyinen pilveä eli ylipäänsä verkkoa käyttävä ohjelmisto on kaupallinen jättikokonaisuus, jota ei mikään voisi purkaa osiin ja siirtää harrastelijoiden harteille. Alla myös sanotaan se, miten pelkkään ilmaiseen koodin pätkään verrattuna tiede taas on liian suurta ollakseen samanlaista kuin sen tekeminen.

(*) Minkä lisäksi tämän ihmisen täytyy elää, joten hän tahallaan tekisi toisen työn rahaa varten. Mutta jos hän ei rakasta tätä työtä, mistä hän ottaa rahaa, niin miksi hän ei laske päässään yhteen 1+1, ja ala saamaan rahaa siitä asiasta, mistä hän pitää? Jolloin se maailma, minkä voit saada toisilta ilmaiseksi, tulee kapeammaksi ja kapeammaksi (mikä tarkoittaa keskustelussa, että väitteesi siitä, miten tieteen pitäisi olla kuin ilmainen, on aina sitä huonompi). Tämä kuulostaa myös kenen tahansa ison pseudotietelijän elämänkerralta, ja kirjoitan heidän kehittelytavoistaan yhden kappaleen.

Tätä ohjelmistokehitystä tapahtuu joskus juurikin näin, mutta esim. tämän päivän Linux on täysin sellaisten ihmisten työstämää, jotka saavat siitä palkkaa. Ilmaista Linusta syntyy ainakin kahdella tavalla. Toisessa kaupallisen firman työntekijät tekevät sellaista (myös Linuxeksi kutsuttua) ohjelmistoa, joka ei ole pöytäkonekäyttäjille annettava ilmainen käyttöjärjestelmä, vaan joka menee muihin digilaitteisiin tai servereihin, ja joka on kaupallinen tuote, jonka joku omistaa. Siinä on vain ollut paloja, jotka voidaan jakaa toisille. Toinen tapa, miten Linusta syntyy paljon, on itse Linux Foundation, ja tämän kaupallisesti palkkaa saavat työntekijät. Tämä järjestö on kuin hiilikopio akateemisista instituutioista, ja heidän tehtävissään varmaan jopa lukee edistää IT-tiedettä, kun katsoo miten paljon toimintaa on vain koulutuksessa ja keskusteluiden pitämisessä. SIllä on rahoittajat ja missio, ja jos sen työntekijät korruptoituvat, ja tekevät käyttiksen, jota eivät itsekään haluaisi käyttää, niin jollekin tulee itku. Kaikissa tapauksissa on se yhteinen piirre, että tavalliset kuluttajat maksavat tietämättään ja vastoin tahtoaan sen, että ilmainen Linux tehdään ja se jatkaa kehitystään. Asiakkaan täytyy maksaa esim. digilaitteensa Linux-pohjaisesta softasta kaupassa, ja se työ, minkä ohessa syntyi distron kehitystä, maksoi työnantajalle, joka siirsi sen hintaan. Samoin jos esim. mainostoimisto Google rahoittaa voittoa tekemätöntä Linux-järjestöä, niin sen hinnan ovat maksaneet myyjät, joiden tuotteiden hinnasta on jokin osa mainostuksen arvosta.

10

Anonyymi kirjoitti:

Hossenfelderiltä olet kuullut vain sellaisen asian, että kukaan ei anna hänelle rahoitusta johonkin asiaan. Ja tuo asia puolestaan, voin kertoa oman vaikutelmani perusteella, ei ole paradigmaa kyseenalaistava asia, vaan aivan olematonta näpertelyä.

"Aidosti tutkimuskohteestaan kiinnostuneet yksilöt saavat usein parempia tuloksia aikaan kuin ns. leipätyötutkijat jotka huolehtivat vain oman elinkeinonsa jatkuvuudesta."

Koskee myös ihmisiä, jotka eivät tutki, vaan ainoastaan kirjoittavat asioita.

"Esim. tietotekniikan ohjelmoinnissa monet harrastelijat ovat tuottaneet paljon parempia ohjelmistoja kuin kaupallisella puolella (Linux käyttöjärjestelmä ja monet freeware ohjelmistot)"

Millä logiikalla aioit perustella sen, että jos ihmisille ei maksa työstä, niin se tehdään paremmin? Väittäisit että maailma olisi voitu tehdä työstä, joka on aina mieluisampaa jollekin kuin oma vapaa-aika (*)? Freeware-ohjelmistoista näkee senkin, että jokaiseen tietokoneongelmaan ei ole tehty ilmaista ratkaisua. Jos olisi pelkkää freewarea, niin et voisi käyttää verkkopankkia, etkä oikeastaan mitään verkossa olevaa, koska ne vaativat servereitä. Tieteessä tämä tarkoittaisi, että osaa tämän hetken tieteestä ei olisi koskaan tehty, koska sen olisi pitänyt syntyä ilmaiseksi pelkästä tunteen palosta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö jollain tavalla tiede toimi juuri tällä tavalla parempana ympäristönä motivoivalle työlle tai jopa ilmaistyölle, kuin ohjelmistoala. Missä nykyinen pilveä eli ylipäänsä verkkoa käyttävä ohjelmisto on kaupallinen jättikokonaisuus, jota ei mikään voisi purkaa osiin ja siirtää harrastelijoiden harteille. Alla myös sanotaan se, miten pelkkään ilmaiseen koodin pätkään verrattuna tiede taas on liian suurta ollakseen samanlaista kuin sen tekeminen.

(*) Minkä lisäksi tämän ihmisen täytyy elää, joten hän tahallaan tekisi toisen työn rahaa varten. Mutta jos hän ei rakasta tätä työtä, mistä hän ottaa rahaa, niin miksi hän ei laske päässään yhteen 1 1, ja ala saamaan rahaa siitä asiasta, mistä hän pitää? Jolloin se maailma, minkä voit saada toisilta ilmaiseksi, tulee kapeammaksi ja kapeammaksi (mikä tarkoittaa keskustelussa, että väitteesi siitä, miten tieteen pitäisi olla kuin ilmainen, on aina sitä huonompi). Tämä kuulostaa myös kenen tahansa ison pseudotietelijän elämänkerralta, ja kirjoitan heidän kehittelytavoistaan yhden kappaleen.

Tätä ohjelmistokehitystä tapahtuu joskus juurikin näin, mutta esim. tämän päivän Linux on täysin sellaisten ihmisten työstämää, jotka saavat siitä palkkaa. Ilmaista Linusta syntyy ainakin kahdella tavalla. Toisessa kaupallisen firman työntekijät tekevät sellaista (myös Linuxeksi kutsuttua) ohjelmistoa, joka ei ole pöytäkonekäyttäjille annettava ilmainen käyttöjärjestelmä, vaan joka menee muihin digilaitteisiin tai servereihin, ja joka on kaupallinen tuote, jonka joku omistaa. Siinä on vain ollut paloja, jotka voidaan jakaa toisille. Toinen tapa, miten Linusta syntyy paljon, on itse Linux Foundation, ja tämän kaupallisesti palkkaa saavat työntekijät. Tämä järjestö on kuin hiilikopio akateemisista instituutioista, ja heidän tehtävissään varmaan jopa lukee edistää IT-tiedettä, kun katsoo miten paljon toimintaa on vain koulutuksessa ja keskusteluiden pitämisessä. SIllä on rahoittajat ja missio, ja jos sen työntekijät korruptoituvat, ja tekevät käyttiksen, jota eivät itsekään haluaisi käyttää, niin jollekin tulee itku. Kaikissa tapauksissa on se yhteinen piirre, että tavalliset kuluttajat maksavat tietämättään ja vastoin tahtoaan sen, että ilmainen Linux tehdään ja se jatkaa kehitystään. Asiakkaan täytyy maksaa esim. digilaitteensa Linux-pohjaisesta softasta kaupassa, ja se työ, minkä ohessa syntyi distron kehitystä, maksoi työnantajalle, joka siirsi sen hintaan. Samoin jos esim. mainostoimisto Google rahoittaa voittoa tekemätöntä Linux-järjestöä, niin sen hinnan ovat maksaneet myyjät, joiden tuotteiden hinnasta on jokin osa mainostuksen arvosta.

10

Lue lisää

Aidossa freewaressa toki joku ihminen antaa hyvin pienen osan ajastaan siihen että kehittää jotain. Eikä ole päätetty, että joku kaupallisesti omistaa sen, mitä tästä tulee. Tieteessä ja freewaressa on molemmissa yhteistä se, että omistus on poissuljettua. Eli pointtisi on siis kuitenkin isoissa kuvioissa se, että mitä tieteempi niin sen parempi. Tiedettä ei kuitenkaan välttämättä synny yhtään siten, että siihen osallistutaan oikean työn ohessa ja monta ihmistä kerralla. Ohjelmointi ja sen vaatimustaso ei poikkea paljon mitenkään siitä, että kirjoitettaisiin satua, jonka voi tehdä tyyliin: minä kerron yhden lauseen ja sinä kerrot seuraavan. Ohjelmointi on myöskin 100 % abstraktia, eikä vaadi mitään materiaalisia lavasteita tai puitteita. Tieteessä täytyy mennä mittauslaitteiden pariin tai esim. humanistisilla aloilla johokin tuhansien ihmisten pariin. Sellaiset asiat tieteestä, kuten valmiin datan analyysi, ovat jo analogioita yhteisön tekemälle freeware-kehittämiselle, ja kun data on avointa, siitä voisivat tehdä nekin, jotka eivät saa palkkaa. Olet kuitenkin minusta joskus valittanut siitä, että yhtä tutkimusta tekevät ryhmät ovat kasvaneet suuriksi. Mitä ihmeen valitusta se nyt on?

Jos et tuijota freewarea vain käyttäjän lasien läpi, niin monia niistä voisi pitää vain järjestelmän epäonnistumisena. Työntekijöillä ei ole esim. oikeutta tehdä mitään, mistä saisi rahaa, tai kun heillä on jotain syntynyttä, niin kaupallistaminen on vaikeaa. Ylipäänsä 'köyhien ihmisten ohjelmistojen' kaupallistaminen oli alussa aivan mahdotonta, kun he olivat kortittomia. Freeware on myös voinu rikkoa järjestelmän, koska jos jokainen ohjelmiston idea olisi kaupallinen, niin maailmassa ei olisi välttämättä isoja monopoliyrityksiä eikä se huono ohjelmisto maksaisi niin paljon. Jos miettii tulevaisuutta, niin monopoleihin saatetaan haluta vastata sillä, että ne pilkotaan ohjelmiston mukaan osiin. Tällöin voi syntyä yritys, joka vastaa esim. jostain yhtion X (ei-pilvessä olevasta palvelusta?), ja sillä on jykevä kilpailija, joka on ilmainen. Ennen ihmiset saattoivat käyttää X:n ohjelmaa, joka tuli muiden maksullisten palveluiden kanssa, mutta enää se ei sovi. Sitten yritys menee konkurssiin, ja maailmassa on vähemmän vaihtoehtoja jäljellä.

Kenelläkään suurella pseudotieteilijällä ei ole pelkkiä freewareen verrattavia ilmaisohjelmia. Vaikka jotain sellaista piiloväitettä yritit tässä esittää. Jos henkilö on netissä, hän saa usein mainosrahaa, missä erinäisten tuotteiden asiakkaat joutuvat kustannusmiehiksi, ja he rahoittavat pseudotieteen täysin haluamattaan ja vailla poliittista 'reklamaatiomahdollisuutta' seuraavissa vaaleissa (en silti väitä, että kaikki tieteeksi kutsuttu olisi julkisesta budjetista peräisin). Monille netti on vain asia, joka tekee kuuluisaksi, ja kuuluisat ihmiset saavat rahaa siitä, että kertovat haluamistaan asioista maksullisissa välineissä, kuten kirjat, joista he kaupallisesti/laillisesti omistavat siivun. Jotkut pseudotieteet voivat olla jo oma teollisuutensa, jossa instituution kaltainen järjestö tekee tiedettä, ja sen lisäksi on yritys, joka tekee rahaa. Toiselta toiselle ns. lahjoitettu raha, ei ole vain rakkaudesta lahjoitettua, vaan yhteistyötä, joka on jonkun omaa toimintaa kannattavaa. Lisäksi jos sanoisit, että elämä oli parempaa ennen kaikkea tässä ollutta tietotekniikkaakin, niin jos maailmassa palattaisiin siihen, että maiden GDP per henkilö on sama kuin 80-luvulla ja varsinkin konkreettisten tuotteiden määrä sama, niin sen lisäksi, että ei olisi alustaa sille, että pseuotiedettä voi rahallisestu tehdä nykyisessä mitassa, niin suuren osan pseudotyöntekijöistä pitäisi olla töissä paikallisessa tehtaassa tai sirkuksessa, jotta heillä olisi maailmassa luottoraja omaan elämäänsä, ja jotta heille annetun luoton määrä riittäisi heidän elintasonsa pysymiseen. Koska jos heitä otetaan näistä tehtävistä pois, se tarkoittaa vähemmän kulutusta tietyllä hinnalla ja vie kaikkien elintasoa kauemmas kuin meidän tuntemamme 80-luvun kohdalle.

11

Anonyymi kirjoitti:

Aidossa freewaressa toki joku ihminen antaa hyvin pienen osan ajastaan siihen että kehittää jotain. Eikä ole päätetty, että joku kaupallisesti omistaa sen, mitä tästä tulee. Tieteessä ja freewaressa on molemmissa yhteistä se, että omistus on poissuljettua. Eli pointtisi on siis kuitenkin isoissa kuvioissa se, että mitä tieteempi niin sen parempi. Tiedettä ei kuitenkaan välttämättä synny yhtään siten, että siihen osallistutaan oikean työn ohessa ja monta ihmistä kerralla. Ohjelmointi ja sen vaatimustaso ei poikkea paljon mitenkään siitä, että kirjoitettaisiin satua, jonka voi tehdä tyyliin: minä kerron yhden lauseen ja sinä kerrot seuraavan. Ohjelmointi on myöskin 100 % abstraktia, eikä vaadi mitään materiaalisia lavasteita tai puitteita. Tieteessä täytyy mennä mittauslaitteiden pariin tai esim. humanistisilla aloilla johokin tuhansien ihmisten pariin. Sellaiset asiat tieteestä, kuten valmiin datan analyysi, ovat jo analogioita yhteisön tekemälle freeware-kehittämiselle, ja kun data on avointa, siitä voisivat tehdä nekin, jotka eivät saa palkkaa. Olet kuitenkin minusta joskus valittanut siitä, että yhtä tutkimusta tekevät ryhmät ovat kasvaneet suuriksi. Mitä ihmeen valitusta se nyt on?

Jos et tuijota freewarea vain käyttäjän lasien läpi, niin monia niistä voisi pitää vain järjestelmän epäonnistumisena. Työntekijöillä ei ole esim. oikeutta tehdä mitään, mistä saisi rahaa, tai kun heillä on jotain syntynyttä, niin kaupallistaminen on vaikeaa. Ylipäänsä 'köyhien ihmisten ohjelmistojen' kaupallistaminen oli alussa aivan mahdotonta, kun he olivat kortittomia. Freeware on myös voinu rikkoa järjestelmän, koska jos jokainen ohjelmiston idea olisi kaupallinen, niin maailmassa ei olisi välttämättä isoja monopoliyrityksiä eikä se huono ohjelmisto maksaisi niin paljon. Jos miettii tulevaisuutta, niin monopoleihin saatetaan haluta vastata sillä, että ne pilkotaan ohjelmiston mukaan osiin. Tällöin voi syntyä yritys, joka vastaa esim. jostain yhtion X (ei-pilvessä olevasta palvelusta?), ja sillä on jykevä kilpailija, joka on ilmainen. Ennen ihmiset saattoivat käyttää X:n ohjelmaa, joka tuli muiden maksullisten palveluiden kanssa, mutta enää se ei sovi. Sitten yritys menee konkurssiin, ja maailmassa on vähemmän vaihtoehtoja jäljellä.

Kenelläkään suurella pseudotieteilijällä ei ole pelkkiä freewareen verrattavia ilmaisohjelmia. Vaikka jotain sellaista piiloväitettä yritit tässä esittää. Jos henkilö on netissä, hän saa usein mainosrahaa, missä erinäisten tuotteiden asiakkaat joutuvat kustannusmiehiksi, ja he rahoittavat pseudotieteen täysin haluamattaan ja vailla poliittista 'reklamaatiomahdollisuutta' seuraavissa vaaleissa (en silti väitä, että kaikki tieteeksi kutsuttu olisi julkisesta budjetista peräisin). Monille netti on vain asia, joka tekee kuuluisaksi, ja kuuluisat ihmiset saavat rahaa siitä, että kertovat haluamistaan asioista maksullisissa välineissä, kuten kirjat, joista he kaupallisesti/laillisesti omistavat siivun. Jotkut pseudotieteet voivat olla jo oma teollisuutensa, jossa instituution kaltainen järjestö tekee tiedettä, ja sen lisäksi on yritys, joka tekee rahaa. Toiselta toiselle ns. lahjoitettu raha, ei ole vain rakkaudesta lahjoitettua, vaan yhteistyötä, joka on jonkun omaa toimintaa kannattavaa. Lisäksi jos sanoisit, että elämä oli parempaa ennen kaikkea tässä ollutta tietotekniikkaakin, niin jos maailmassa palattaisiin siihen, että maiden GDP per henkilö on sama kuin 80-luvulla ja varsinkin konkreettisten tuotteiden määrä sama, niin sen lisäksi, että ei olisi alustaa sille, että pseuotiedettä voi rahallisestu tehdä nykyisessä mitassa, niin suuren osan pseudotyöntekijöistä pitäisi olla töissä paikallisessa tehtaassa tai sirkuksessa, jotta heillä olisi maailmassa luottoraja omaan elämäänsä, ja jotta heille annetun luoton määrä riittäisi heidän elintasonsa pysymiseen. Koska jos heitä otetaan näistä tehtävistä pois, se tarkoittaa vähemmän kulutusta tietyllä hinnalla ja vie kaikkien elintasoa kauemmas kuin meidän tuntemamme 80-luvun kohdalle.

11

Lue lisää

Tieteen ja pseudotieteen ekonomisessa rakenteessa pitäisi myös kiinnittää huomiota siihen, että miten se johtuu siitä, mitä sanoit jo ammattimaisuuden puutteeksi toisessa näistä. Kaikki pseudoon jollain tasolla kuuluvat ihmiset voivat olla hyvin samanlaisia keskenään, eikä olosi ammattimaista hierarkiaa. Yksittäistapauksissa tämä voi toteutua vasta kyseisen järjestelmän näkyvässä osassa, koska kuitenkin moni pseudohuippu on taustaltaan akateemikko, minkä lisäksi moni heistä saattaa lukea enemmän tiedekirjallisuutta kuin heidän asiakkaansa, ja sen lukeminen on eritasoista johtuen pohjakoulutuksesta. Sanotaan kuitenkin, että tältä pohjalta pseudon päämäärä on kuitenkin yleensä täysi riippumattomuus ammattitaidosta. Tästä seuraa se, että pseudon organisaatiota maailmassa olevana oliona voi kuvailla yksittäisenä taloudellisena pyramidinä, jossa ovat huipulla ne, jotka pystyvät rahastamaan sillä. Kaikki heidän allaan olevat ovat aivan yhtä hyviä kuin hekin esimerkiksi toistamaan lauseita, joita pseudoon esitykeen kuuluu. Näitä he voivat toistaa pyramidin asiakkaille. Mutta he tekevät sitä ilmaiseksi. Kyseinen pyramidi siis siirtää rahaa (tässä ulkopuoleltaan) harvoille käyttäen työnään hyväksi monia muita. Asiakkaita ilmeisesti palvellaan myös vasta pyramidin huipulta johtuen esim. siitä, miten B:kään ei pysty koskaan keskittymään kenenkään ihmisen kirjaan niin paljon, että se tulisi käytyä läpi.

Monet ovat usein väittäneet, että heistä näyttää siltä kuin pseudo olisi pyramidihuijaus. Mutta tässä haluan tarkemmin osoittaa, miten se ei ole yksittäinen pysäytyskuva ja nykyinen asian tila, vaan kyseessä on systeemi, joka liittyy suoraan laajempaan käsitteeseen taloudellisesta eriarvoisuudesta. Se voi alkaa edetä kerrotulla tavalla yhdelle pseudolle, ja se vain pahenee jatkossa. Minkä lisäksi taloudellisesti hyötyvät eivät ole ammattimaisempia kuin nämä muut, ja jos raha olisi valtaa, niin valta menee sellaisille, jotka eivät ole muita pätevämpiä. Kenestä tulee pseudolla rahastaja, voi riippua siitä, että ehkä heidän kirjoistaan ei yritetäkään lukea asioita, jotka ovat ammattimaisuudessa ylempiä, vaan asiakas hakee niistä esim. sellaista henkilöä, joka kohahduttaa eniten, ja työntää päänsä isompaan leijonan kitaan.

Tieteessä on vakiintunut rahoitus, eikä varmaan ole niin, että maailman tämänhetkinen hermoverkosto on sellainen, missä ammattitaidottomat tiedekirjoittajat netistä olisivat niitä, jotka varmistavat pysyviä rahoitusmääriä eri lähteistä. Tällöin tieteen ammattitaidottomat eivät paljon vaikuta tieteen jatkuvuuteen, ja heidän taidottomuutensa on sitä, että he eivät pysty myöskään toistamaan tieteen ytimessä olevia lauseita kenellekään, joka olisi asiakas tai haluton veronmaksaja tms.. Tieteen rahoituksessa on myös tasainen jakautuvuus tietyn palkan verran kullekin, joka on tieteen huipulla tutkijana. Kyseiset palkat eivät valtavasti räjähdä, kun aika kuluu systeemissä, tai pysy edes pörssikurssien mukana. Erilaisista tieteestä tienaajista kirjoitin aiemmin, miten se liittyy itseomisteisiin kirjoihin, jotka eivät ole ammattitaitoisille tarkoitettu. Näiden ihmisten vertaaminen pseudohuippuun on samanlaista, mutta tieteen koko ammattitaidon huippu on tuhansia ja tuhansia kertoja suurempi aihe. Siinä missä pseudojulkisuus on lähinnä pelkkää somejulkisuutta, niin tiedejulkisuus on maailmanjulkisuutta ja koskee myös oikeaa mediaa. Tämän takia vauraus tätä kautta ei paljon ole sen varassa, että onko sinusta puhuvia seuraajia. Tämä tarkastelu ei ota huomioon muita seuraaja-asioita, kuten ammattimaista viitauksilla mitattavaa seuraamista. Sillä ei ole talouspyramidissa valtavaa nostetta ylimpään kärkeen. Voit myös mielummin verrata veronmaksajaa siihen, joka puhuu pseudolauseita. Veronmaksajalla on rooli hävitä muihin verratuna tieteen talous- ja taitohierarkioissa, missä jotkut tieteet voivat ehkä joskus kompensoida sitä hyvällä teknologialla.

"Tiede kuoli kun siitä muodostui virallinen instituutio julkisine rahoituksineen"

Kirkot ja kuninkaatkin ovat julkisia. Viittaat siis antiikkiin, missä jokainen sai orjalaumansa päällikkönä näiltä tarpeeksi vaurautta tehdäkseen muita juttuja.

12

Anonyymi kirjoitti:

Tieteen ja pseudotieteen ekonomisessa rakenteessa pitäisi myös kiinnittää huomiota siihen, että miten se johtuu siitä, mitä sanoit jo ammattimaisuuden puutteeksi toisessa näistä. Kaikki pseudoon jollain tasolla kuuluvat ihmiset voivat olla hyvin samanlaisia keskenään, eikä olosi ammattimaista hierarkiaa. Yksittäistapauksissa tämä voi toteutua vasta kyseisen järjestelmän näkyvässä osassa, koska kuitenkin moni pseudohuippu on taustaltaan akateemikko, minkä lisäksi moni heistä saattaa lukea enemmän tiedekirjallisuutta kuin heidän asiakkaansa, ja sen lukeminen on eritasoista johtuen pohjakoulutuksesta. Sanotaan kuitenkin, että tältä pohjalta pseudon päämäärä on kuitenkin yleensä täysi riippumattomuus ammattitaidosta. Tästä seuraa se, että pseudon organisaatiota maailmassa olevana oliona voi kuvailla yksittäisenä taloudellisena pyramidinä, jossa ovat huipulla ne, jotka pystyvät rahastamaan sillä. Kaikki heidän allaan olevat ovat aivan yhtä hyviä kuin hekin esimerkiksi toistamaan lauseita, joita pseudoon esitykeen kuuluu. Näitä he voivat toistaa pyramidin asiakkaille. Mutta he tekevät sitä ilmaiseksi. Kyseinen pyramidi siis siirtää rahaa (tässä ulkopuoleltaan) harvoille käyttäen työnään hyväksi monia muita. Asiakkaita ilmeisesti palvellaan myös vasta pyramidin huipulta johtuen esim. siitä, miten B:kään ei pysty koskaan keskittymään kenenkään ihmisen kirjaan niin paljon, että se tulisi käytyä läpi.

Monet ovat usein väittäneet, että heistä näyttää siltä kuin pseudo olisi pyramidihuijaus. Mutta tässä haluan tarkemmin osoittaa, miten se ei ole yksittäinen pysäytyskuva ja nykyinen asian tila, vaan kyseessä on systeemi, joka liittyy suoraan laajempaan käsitteeseen taloudellisesta eriarvoisuudesta. Se voi alkaa edetä kerrotulla tavalla yhdelle pseudolle, ja se vain pahenee jatkossa. Minkä lisäksi taloudellisesti hyötyvät eivät ole ammattimaisempia kuin nämä muut, ja jos raha olisi valtaa, niin valta menee sellaisille, jotka eivät ole muita pätevämpiä. Kenestä tulee pseudolla rahastaja, voi riippua siitä, että ehkä heidän kirjoistaan ei yritetäkään lukea asioita, jotka ovat ammattimaisuudessa ylempiä, vaan asiakas hakee niistä esim. sellaista henkilöä, joka kohahduttaa eniten, ja työntää päänsä isompaan leijonan kitaan.

Tieteessä on vakiintunut rahoitus, eikä varmaan ole niin, että maailman tämänhetkinen hermoverkosto on sellainen, missä ammattitaidottomat tiedekirjoittajat netistä olisivat niitä, jotka varmistavat pysyviä rahoitusmääriä eri lähteistä. Tällöin tieteen ammattitaidottomat eivät paljon vaikuta tieteen jatkuvuuteen, ja heidän taidottomuutensa on sitä, että he eivät pysty myöskään toistamaan tieteen ytimessä olevia lauseita kenellekään, joka olisi asiakas tai haluton veronmaksaja tms.. Tieteen rahoituksessa on myös tasainen jakautuvuus tietyn palkan verran kullekin, joka on tieteen huipulla tutkijana. Kyseiset palkat eivät valtavasti räjähdä, kun aika kuluu systeemissä, tai pysy edes pörssikurssien mukana. Erilaisista tieteestä tienaajista kirjoitin aiemmin, miten se liittyy itseomisteisiin kirjoihin, jotka eivät ole ammattitaitoisille tarkoitettu. Näiden ihmisten vertaaminen pseudohuippuun on samanlaista, mutta tieteen koko ammattitaidon huippu on tuhansia ja tuhansia kertoja suurempi aihe. Siinä missä pseudojulkisuus on lähinnä pelkkää somejulkisuutta, niin tiedejulkisuus on maailmanjulkisuutta ja koskee myös oikeaa mediaa. Tämän takia vauraus tätä kautta ei paljon ole sen varassa, että onko sinusta puhuvia seuraajia. Tämä tarkastelu ei ota huomioon muita seuraaja-asioita, kuten ammattimaista viitauksilla mitattavaa seuraamista. Sillä ei ole talouspyramidissa valtavaa nostetta ylimpään kärkeen. Voit myös mielummin verrata veronmaksajaa siihen, joka puhuu pseudolauseita. Veronmaksajalla on rooli hävitä muihin verratuna tieteen talous- ja taitohierarkioissa, missä jotkut tieteet voivat ehkä joskus kompensoida sitä hyvällä teknologialla.

"Tiede kuoli kun siitä muodostui virallinen instituutio julkisine rahoituksineen"

Kirkot ja kuninkaatkin ovat julkisia. Viittaat siis antiikkiin, missä jokainen sai orjalaumansa päällikkönä näiltä tarpeeksi vaurautta tehdäkseen muita juttuja.

12

Lue lisää

"Trumpin kosto edistyy hyvin ja tuottaa samalla paljon tahatonta huumoria kun "establishment" joutuu kokemaan sekoilujensa seuraukset konkreettisesti."

En odottaisi tässä sellaista liikettä kuin sinä odotat. Tieteen talouspolitiikassa on isona kysymyksenä se, että on pitkään kerrottu kaikille ääneen, että tiedeaskelia ei tulla ottamaan muutoin kuin suuremmalla ja suuremmalla hinnalla. Tämä koskee myös teknologian uudempia askelia. Mikään USA:ssa ei viittaa siihen, että siellä olisi valittu vaihtoehto 'ei makseta sitä'. Jostain alasta voi lähteä rahat, mutta millään alalla ei ole niin, että sille olisi uudet tekijät tai uudet tavat vanhojen asemasta (vrt. tapa vs. ala). Kohteena olleet tieteilijät eivät liity pelkästään tieteeseen, vaan ovat kaikki olleet osa valtion poliittista ohjausta, jota on tehty kuin tiede edellä, ja he olivat kuin omana virkavaltanaan oikeassa vallan kahvassa, mikä määräsi muitakin kuin itseään ja pottiaan. Kyseiset tahot kokonaisuutena, tai ylimmällä tasollaan eivätkä niin lähellä itse tieteen tekemistä, ovat olleet sellaisia, että on sanottu niiden vastustavan jotain Trumpin 'oikeaa päämäärää' jo viime kaudesta. Tai yleisesti voi olla kyse siitä, että niiden vallankäyttö tekee jollekin tappioita. Normaali tiede (ja normaalit muut ihmiset) ei aiheuttaisi mitään voittajia tai häviäjiä, ja siitä johtuvaa vastaliikettä. Jos ei lasketa sijoittajia, joilla kaikki on kiinni vaarallisissa aineissa ja väärinkäytöksissä, mitä se paljastaa. Tai sitten kokonaan uuden taloudellisen aikakauden alkua, missä esim. tekoäly voittaa kaikki muut. Kolmanneksi on kyseessä se, että kun on selvillä oma ideologia ja toisten ideologiat, niin mikä tahansa on ideologioiden välinen kamppailu, ja siinä tehdään etenkin näennäisiä tunneperäisiä voittoja.

13