Progressiivinen approksimaatio - kokonaisuudesta osiin

Anonyymi-ap

1) Otetaan huomioon kaikki mahdollinen inhimillinen kokemus eikä keskitytä pelkästään aistihavaintoihin. Henkilökohtainen kokemus on ainoa annettu asia.

2) Ei suljeta mitään oletusarvoisesti pois. Ei rajata näkökulmaa etukäteen ideologisten ja/tai metafyysisten oletusten tai mieltymysten kautta

3) Lähtökohta on ettei oikeasti vielä tiedetä eikä ymmärretä mitään riittävästi eikä pidetä mitään varmana tietona tai etuoikeutettuna näkökulmana

4) Suhtaudutaan kriittisesti kaikkiin olemassaoleviin ja vakiintuneisiin mallinnoksiin ja tulkintoihin ja varsinkin myös itse omaksuttuihin hahmotuksiin joiden kaikkien todellinen pätevyysalue voi olla huomattavasti oletettua kapeampi vaikka ne olisivat käyttökelpoisia joihinkin tarkoituksiin. Kaikki teoriat ja metodit ovat vain työkaluja eikä niillä ole mitään itsetarkoituksellista merkitystä.

5) Seurataan johtolankoja, aavistuksia ja intuitiota.Kokeilaan ja testataan uusia metodeja ja asioita ja omaksutaan niistä vain toimivimmat ja käyttökelpoisimmat

6) Ei pyritä ennenaikaiseen tarkkuuteen ja ymmärretään myös että mikään malli ei ole eikä voi olla koskaan valmis, lopullinen ja täydellinen

7) Ei oleteta yksitasoista mekanistis-fysikaalista ontologiaa vaan laadullisesti ja potentiaalisuutensa suhteen erilaisia hierarkkisia ontologioita jotka vuorovaikuttavat keskenään ja ylläpitävät toisiaan eri tasoisten energioiden ja aineen kautta


....
Perinteisessä filosofiassa ja tieteessä:

1) pyritään kielen määritelmien tasolla mahdollisimman suureen tarkkuuteen ja yksiselitteisyyteen koska pyritään mahdollismman algoritmiseen ja mekaaniseen tiedon prosessointiin josta inhimilliset virheet yritetään eliminoida pois ja koka on sovellettavissa koneellisesti

2) Aloitetaan aksioomista, postulaateista ja premisseistä jotka liittyvät kiinteästi kollektiivisesti omaksuttuun metafysiikkaan ja/tai ideologiaan

3) Ei ymmärretä kokonaisuuksia jotka ovat enemmän kuin osiensa summia -reduktionismi josta seuraa tiedon fragmentoituminen ja kokonaisuuden hallinnan ja hahmotuksen ongelmia

4) Hahmotetaan todellisuus yksitasoisena ja deterministisenä koska matematiikka ainoana työkaluna voi tuottaa varmuutta ainoastaan jos oletetaan myös todellisuuden olevan täysin deterministinen ja mekaaninen mikä jossain määrin pätee ainoastaan kiinteän ja jäykän aineen fysiikan ontologian tasolla.

5) Teorioiden ja mallien oikeellisuus päätellään pelkästään niiden tuottamien ennusteiden perusteella joka perustuu universaalien luonnonlakien olemassaolon oletukseen vaikka mittaus on aina ajallisesti ja paikallisesti rajoitettua. Vain pieni osa laajojen teorioiden väitteistä liittyy säännönmukaisuuksiin joten ennusteiden paikallinen toimivuus tai toimimattomuus tietyissä olosuhteissa ei koskaan kykene falsifioimaan eikä verifioimaan teorioiden kaikkia oletuksia ja väitteitä.

6) Argumentointia ja väittelyä pidetään jotenkin olennaisena vaikka sen perusteella ei voi päätellä mitään väitteiden oikeellisuudesta koska se argumentointi perustuu aina hyvin pitkälle pelkästään retoriikan taitoihin ja manipulointikykyyn.

.....

Gurdjieff lienee ainoa ns. esoteerisen tieteen ja filosofian edustaja joka sovelsi kokeellista metodia ja hänen oppilaansa J.G. Bennett kykeni esittää Gurdjieffin ideat nykyisen länsimaisen filosofian ja tieteen hahmotuksen ja viitekehyksen kannalta ymmärrettävissä olevassa muodossa:


Lähdekirjallisuutta:


https://duversity.org/mental-energies/

https://www.systematics.org


Dramatic universe I-IV:


https://www.dropbox.com/scl/fi/hahyk1kyw1fcdph12h607/Dramatic-Universe-proof-1.htm.pdf?rlkey=zzalpwjbpopgy3q0auqk9cchx&dl=0

https://www.dropbox.com/scl/fi/moc0btknbnqla1su3qkhh/Dramatic-Universe-proof-2.htm.pdf?rlkey=69xr6d6ixsnfgq6yww2usf8g0&dl=0

https://www.dropbox.com/scl/fi/4wecxj9ukqyetsdzs6kde/dramatic-universe-vol-3.htm.pdf?rlkey=o40ka8roe5cynhv0y2mpirbsr&dl=0

https://www.dropbox.com/scl/fi/1kbsfluwwe300h9pemaaf/dramatic-universe-vol-4.htm.pdf?rlkey=0d7377f8l7pdo3iq7u5ojepuw&dl=0

...
https://duversity.org/wp-content/uploads/2023/12/VARIETIES-OF-INTELLIGENCE.pdf
...................

B

67

840

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      "eikä keskitytä pelkästään aistihavaintoihin."

      Aistihavainnot on vain egoa varten.

      Näin usein kerrotaan mutta en ymmärrä miten voisin toimia muuten kuin aistihavaintojen kautta.

      Jotenkin kai näkemällä kaiken ykseys.

      • Anonyymi

        Aistihavainto on vain ulkoisia ärsykkeitä havainnoivien sensoreiden avulla tuotettua kokemista aivoissa.
        Ei se poikkea muusta kokemisesta.
        Kaikki on ulkoa saadun datan tulkitsemista ja yhdistelyä.

        Jostain ulkoa se sisäinenkin data on alunperin.
        Ajattelu on sen yhdistelyä ja tulkitsemista.


      • Anonyymi

        Neurotieteiden nykytietämyksen mukaan vain osa kognitiivisista kyvyistä (älykkyys esim.), on tietoisen mielen havainnoinnin "alaisuudessa". Joten merkittävä osa toimii tiedostamattoman alueella, joka ei ole niin riippuvainen aistihavainnoista, eikä niin hidas vasteessan, vaikka niitä hyödyntäisikin. Tiedostamattomalle ei ole toistaiseksi tarkkaa, tai edes suhteellisen tarkkaa"mittarilaitteistoa".

        Fysiikan lakien mukaan mittaaja vaikuttaa lopputulokseen. Vrt. kaksoisrakokoe ja interferenssi.

        "Välitön tieto" on tiedostamattoman "interferenssikuvio". Todellinen ja manipuloimaton.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Neurotieteiden nykytietämyksen mukaan vain osa kognitiivisista kyvyistä (älykkyys esim.), on tietoisen mielen havainnoinnin "alaisuudessa". Joten merkittävä osa toimii tiedostamattoman alueella, joka ei ole niin riippuvainen aistihavainnoista, eikä niin hidas vasteessan, vaikka niitä hyödyntäisikin. Tiedostamattomalle ei ole toistaiseksi tarkkaa, tai edes suhteellisen tarkkaa"mittarilaitteistoa".

        Fysiikan lakien mukaan mittaaja vaikuttaa lopputulokseen. Vrt. kaksoisrakokoe ja interferenssi.

        "Välitön tieto" on tiedostamattoman "interferenssikuvio". Todellinen ja manipuloimaton.

        Jostain data on syötetty hermostoon.

        Voi tietysti olla geneettistä tietoa, kuten refleksit, mutta jostain sekin on peräisin.


    • Anonyymi

      Heitänpä tähän pläjäyksen:

      Olet holografinen olento joka on kietoutunut kaikkeen aikaan ja paikkaan!

    • Anonyymi

      Nimimerkki: Professori Realisti (XPR-702)

      Annoin tekoälyille tehtäväksi kehittää paranneltu versio tuosta ”progressiivisesta approksimaatiosta”, perustuen siihen, että miten ne tunnistivat ko. lähestymistavan vahvat ja heikot puolet, jotka ne vaikuttivat tunnistavan hyvin. Vahvimpien vapaasti käytettävissä olevien, eli Claude-3-Opus, GPT-4-Turbo ja Mistral-Large -tekoälyjen yhteistyön tuloksena on oheinen versio.

      Claude:n nimiehdotelma ko. lähestymistavalle oli: ”Inclusive and Iterative Exploration of Reality”, GPT-4:n: ”Balanced Progressive Exploration” ja Mistral:in: ”Iterative Holistic Guided Exploration and Evaluation”.

      Gemini Pro tekoälyn tehtävänä oli luoda noiden kolmen muun tekoälyn tuloksien perusteella lopullinen versio, jonka lopullisena nimenä on: ”Iterative and Balanced Exploration of the Reality”. Olen korjaillut lopputuloksesta joitakin kömpelöitä suomenkielisiä ilmauksia, mutta muilta osin se on ”puhtaasti keinotekoinen”.

      ”Iteratiivinen ja tasapainoinen todellisuuden tutkiminen

      A) Periaatteet:

      1) Osallistava tutkimus: Harkitse monenlaisia kokemuksia keskittyen niihin, jotka liittyvät tutkimuskysymykseen. 2) Ohjaavat periaatteet: Käytä vakiintuneita teorioita ja malleja viitekehyksinä, mutta pysy avoimena kyseenalaistukselle ja tarkistamiselle. 3) Skeptisyys ja arviointi: Arvioi kriittisesti olemassa olevaa tietoa, tunnista sen arvo ja tunnista kehitystä vaativia alueita. 4) Intuitio ja systematisointi: Kannusta luovuuteen ja kokeiluun, mutta määritä systemaattiset arviointikriteerit. 5) Hierarkkiset ontologiat: Tunnista todellisuuden monimutkaisuus sellaisten hierarkkisten ontologioiden avulla, jotka tarjoavat selkeät määritelmät ja rajat. 6) Iteratiivinen tarkennus: Tarkastele etsintäprosessia iteratiivisena, jalosta malleja asteittain uusien todisteiden ja oivallusten perusteella.

      B) Avainominaisuudet:

      1) Tasapainoinen lähestymistapa: yhdistää henkilökohtaiset kokemukset, empiiriset todisteet ja tieteelliset metodologiat. 2) Valikoiva osallisuus: Keskittyy uskottaviin väitteisiin ja pysyy avoimena uusille oivalluksille. 3) Emergentti tieto: Tunnistaa tiedon ehdollisen luonteen olemassa olevan ymmärryksen pohjalta. 4) Rakentava kritiikki: Kannustaa mallien kriittiseen arviointiin teorioiden parantamiseksi ja tarkentamiseksi. 5) Integroitu ontologia: Tutkii erilaisia ontologisia tasoja ja niiden vuorovaikutuksia pyrkien yhtenäiseen viitekehykseen. 6) Yhteistyösynteesi: Edistää tieteenalojen välistä yhteistyötä erilaisten näkökulmien syntetisoimiseksi. 7) Iteratiivinen testaus: Ottaa käyttöön syklisen hypoteesin muotoilun, testauksen ja tarkentamisen prosessin. 8) Käytännöllinen soveltaminen: Priorisoi sellaisia teorioita ja malleja, joista on käytännön hyötyä ja joilla on todellista ongelmanratkaisupotentiaalia. 9) Eettisten tekijöiden huomiointi: sisällyttää eettiset näkökohdat lähestymistapaan ja tunnistaa sen yhteiskunnalliset ja ympäristölliset vaikutukset. 10) Läpinäkyvä viestintä: varmistaa läpinäkyvän prosessia ja tuloksia koskevan viestinnän tarkastusta ja validointia varten. 11) Jatkuvan oppimisen kulttuuri: Kannustaa yksilöitä päivittämään säännöllisesti tietojaan ja taitojaan. Edistää avoimuutta uusille ideoille ja näkökulmille. Varmistaa, että lähestymistapa pysyy ajantasaisena ja tehokkaana.

      Tämä parannettu synteettinen versio tarjoaa tasapainoisen ja iteratiivisen viitekehyksen todellisuuden tutkimiselle. Se tunnustaa henkilökohtaisen kokemuksen, empiiristen todisteiden ja tieteellisen metodologian tärkeyden, samalla kun se rohkaisee luovuuteen, kriittiseen ajatteluun ja yhteistyöhön. Tämä lähestymistapa tunnustaa tiedon ehdollisen luonteen ja sen tavoitteena on jalostaa malleja jatkuvasti ja pyrkiä edistämään sellaista dynaamista ja luotettavaa tutkimusprosessia, joka johtaa merkityksellisiin oivalluksiin ja ratkaisuihin.”

      • Anonyymi

        Hei proffa!

        Voisitko kysyä kaikkein uusimmalta tekoälyltä:

        Mitä ajattelet paradokseista menneisyyteen suuntautavassa aikamatkustuksessa, jos oletetaan vain yksi aikalinja?

        Ja liittäisitkö vastauksen tähän ketjuun?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hei proffa!

        Voisitko kysyä kaikkein uusimmalta tekoälyltä:

        Mitä ajattelet paradokseista menneisyyteen suuntautavassa aikamatkustuksessa, jos oletetaan vain yksi aikalinja?

        Ja liittäisitkö vastauksen tähän ketjuun?

        Miksi oletetaan yksi aikalinja? Jos aikaa ajatellaan ulottuvuutena, niin se on koordinaatti muiden rinnalla. Ei mikään kuvitteellinen "jana" tai "suora". Dynaaminen dynaamisessa ja kompleksisessa maailmankaikkeudessa. Ei stabiili "olio".
        Edes kokemusperäisenä ajalla ei ole kiinteitä pisteitä, mitä "aikalinjasi" vaatisi, jos olisi kaikille, kaikkialla, ja koko ajan sama "aikalinja". Koska tuntemus ajasta, ja sen kulusta olisi vakio. Nyt niin ei ole.
        Sanontoja on paljon kuvaajiksi. "Aika lentää." "Aika matelee." Jälkimmäinen kuvaa tylsyyttä. Silti meidän sovittu aika on molemmille sama, vaikka toisen koordinaatit muuttuisi, ja toisen ei. Jos ajatellaan, että ajatustoiminta on enemmän kvanttitasolla toimimista, kun taas makrotason mekaaninen toiminta ei poikkea eri koordinaateissa samanaikaisesti. Ilman ajattelua. Jotkut voi ankkuroida ajattelunsa johonkin yhteen pisteeseen, vaikka asemoimalla itsensä kännyn kautta peliin pelatessaan. Ja niin, tunne hitaasta ajasta poistuu. Koordinaatiomuutoksella.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi oletetaan yksi aikalinja? Jos aikaa ajatellaan ulottuvuutena, niin se on koordinaatti muiden rinnalla. Ei mikään kuvitteellinen "jana" tai "suora". Dynaaminen dynaamisessa ja kompleksisessa maailmankaikkeudessa. Ei stabiili "olio".
        Edes kokemusperäisenä ajalla ei ole kiinteitä pisteitä, mitä "aikalinjasi" vaatisi, jos olisi kaikille, kaikkialla, ja koko ajan sama "aikalinja". Koska tuntemus ajasta, ja sen kulusta olisi vakio. Nyt niin ei ole.
        Sanontoja on paljon kuvaajiksi. "Aika lentää." "Aika matelee." Jälkimmäinen kuvaa tylsyyttä. Silti meidän sovittu aika on molemmille sama, vaikka toisen koordinaatit muuttuisi, ja toisen ei. Jos ajatellaan, että ajatustoiminta on enemmän kvanttitasolla toimimista, kun taas makrotason mekaaninen toiminta ei poikkea eri koordinaateissa samanaikaisesti. Ilman ajattelua. Jotkut voi ankkuroida ajattelunsa johonkin yhteen pisteeseen, vaikka asemoimalla itsensä kännyn kautta peliin pelatessaan. Ja niin, tunne hitaasta ajasta poistuu. Koordinaatiomuutoksella.

        Kiitos viestistä.

        "Miksi oletetaan yksi aikalinja?"

        Aikalinjalla tarkoitan yhtä universumia tai versumia.

        Koska en halua että tekoäly puhuu aikamatkustuksen yhteydessä tällä kertaa monimaailmoista. Vaan siitä miten välttää paradoksit yhdessä versumissa. Ja ylipäätänsä tuoda lisää ajatuksia tämän ympärille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos viestistä.

        "Miksi oletetaan yksi aikalinja?"

        Aikalinjalla tarkoitan yhtä universumia tai versumia.

        Koska en halua että tekoäly puhuu aikamatkustuksen yhteydessä tällä kertaa monimaailmoista. Vaan siitä miten välttää paradoksit yhdessä versumissa. Ja ylipäätänsä tuoda lisää ajatuksia tämän ympärille.

        Anon.
        "Aikalinjalla tarkoitan yhtä universumia tai versumia."

        Aikamatkailun yhteydessä monimaailmatulkinta on yksi paradoksien
        väistämismenetelmistä.
        Huono sikäli että, monimaailma ratkaisussa vain matkustellaan muualle
        eikä kyse ole enää aikamatkailusta.

        Tekoälyltä voi kysyä suomeksi, vastaus ei välttämättä ole kovin tyydyttävä,
        sillä sen vastaukset ovat liian "fysiikkapitoisia", kun aihe on aika spekulatiivinen.

        Ratkaisu löytynee aikaparadoksin luonteesta ja millaisia ominaisuuksia
        katsomme todellisuudella olevan ajan suhteen, etenkin kun jätämme
        monimaailma tulkinnan pois heti kättelyssä ja sama oikeastaan myös
        blokkiuniversumin kanssa.

        R.


    • Anonyymi

      Yksi aikalinja-ajatus on aika lähellä blokkiuniversumi ajatusta.

    • Anonyymi

      Onko menneisyyttä olemassa.

      Ehkä ihmiset on siellä filosofisia zombieita.

      Kenties menneisyydessä ei ole normaali tuttu maailma vaan se koostuu aikasiemenistä ja aika-aihioista.

      Kun menneisyyttä muutetaan. Aluksi oli olemassa jokin tapahtuma historiassa,mutta sitten se asia katosi olemassaolosta.
      Näin on pakko ajatella jos on vain yksi aikalinja/ versumi.

    • Anonyymi

      Ratkaiskaa joku tämä menneisyyteen suuntautuva aikamatkustus systeemi.

      Vai onko siinä kognitiivinen sulkeuma.

      Eli että se on ihmisen käsityskyvyn ulkopuolella lopullisesti.

      • Anonyymi

        Anon.
        "Ratkaiskaa joku tämä menneisyyteen suuntautuva...."

        Tämähän ei ole ongelma siinä mielessä että sillä olisi ratkaisu.
        Muutenhan aikakone olisi keksitty.

        Aikamatkatarinoissa on erilaisia kehitelmiä ajasta ja aikaparadokseista,
        joilla sitten hämmennetään lukijoita, joissakin on tosin virheeksi katsottavia
        osia jotka liittyvät vaikka ajan käsitteeseen.

        Aikamatkakertomusten "ratkaiseminen" voi olla hauska harrastus, ainakin
        siinä kehittyy hyvä tuntuma aikakäsitteeseen.
        Tai sitten hyvä näkemys, onko isoisäparadoksi niin vahva, että se olisi
        peruste aikamatkojen mahdottomuudelle.

        Paradoksi on tässä keskeinen asia, olisi hyvä selvittää mikä on paradoksi,
        esiintyykö niitä luonnossa ollenkaan, voiko yleensä olla aikaparadokseja
        fyysisinä tapahtumina.

        R.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Anon.
        "Ratkaiskaa joku tämä menneisyyteen suuntautuva...."

        Tämähän ei ole ongelma siinä mielessä että sillä olisi ratkaisu.
        Muutenhan aikakone olisi keksitty.

        Aikamatkatarinoissa on erilaisia kehitelmiä ajasta ja aikaparadokseista,
        joilla sitten hämmennetään lukijoita, joissakin on tosin virheeksi katsottavia
        osia jotka liittyvät vaikka ajan käsitteeseen.

        Aikamatkakertomusten "ratkaiseminen" voi olla hauska harrastus, ainakin
        siinä kehittyy hyvä tuntuma aikakäsitteeseen.
        Tai sitten hyvä näkemys, onko isoisäparadoksi niin vahva, että se olisi
        peruste aikamatkojen mahdottomuudelle.

        Paradoksi on tässä keskeinen asia, olisi hyvä selvittää mikä on paradoksi,
        esiintyykö niitä luonnossa ollenkaan, voiko yleensä olla aikaparadokseja
        fyysisinä tapahtumina.

        R.

        Tuli kaksi asiaa mieleen:

        Jokin pitkälle kehittynyt Alien supersivilisaatio on ehkä jo kehittänyt aikamatkustuksen.

        Warp drive. Jos pystytään rakentamaan alus joka menee valonnopeutta tai jopa sen yli niin tarkoittaako se samalla aikamatkustusta?

        Ja vielä:

        Paradokseihin voi liittyä vapaa tahto.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuli kaksi asiaa mieleen:

        Jokin pitkälle kehittynyt Alien supersivilisaatio on ehkä jo kehittänyt aikamatkustuksen.

        Warp drive. Jos pystytään rakentamaan alus joka menee valonnopeutta tai jopa sen yli niin tarkoittaako se samalla aikamatkustusta?

        Ja vielä:

        Paradokseihin voi liittyä vapaa tahto.

        Alienkulttuurin keksinnöt ovat meille tietämättömiä, se voidaan sanoa, että
        jos tässä universumissa aikamatkustus on mahdollista, niin he ovat
        keksineet sen.

        Meille se selvinnee miljoonan vuoden aikana.

        Warp-drive siitä käydään keskustelua, toiset kieltävät sen, toiset pitävät mahdollisena. Alcubierre-drive on yksi mahdollisuus, niitä on muitakin
        versioita, myös Star Trek versio on mukana.

        Miten ajattelit vapaan tahdon liittyvän paradokseihin?

        R.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Alienkulttuurin keksinnöt ovat meille tietämättömiä, se voidaan sanoa, että
        jos tässä universumissa aikamatkustus on mahdollista, niin he ovat
        keksineet sen.

        Meille se selvinnee miljoonan vuoden aikana.

        Warp-drive siitä käydään keskustelua, toiset kieltävät sen, toiset pitävät mahdollisena. Alcubierre-drive on yksi mahdollisuus, niitä on muitakin
        versioita, myös Star Trek versio on mukana.

        Miten ajattelit vapaan tahdon liittyvän paradokseihin?

        R.

        "Miten ajattelit vapaan tahdon liittyvän paradokseihin?"

        -jos matkustan menneeseen niin minulla ei ole vapaata tahtoa tehdä mitään mitä en siellä tehnyt. Esim minulla ei ole vapaata tahtoa murhata Hitleriä koska Hitleriä ei murhattu ja niin edelleen.

        - monet ei usko vapaaseen tahtoon. Luonnonlait pätee aina. Paradokseja ei voi syntyä. Joten minulla ei ole vapaata tahtoa luoda paradokseja.

        - ja jos ei ole vapaata tahtoa niin kaikki sujuu ikään kuin automaattisesti oikein ilman paradokseja automaattisesti aina.

        ...
        ..

        * Itse uskon henkilökohtaisesti vapaaseen tahtoon...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Miten ajattelit vapaan tahdon liittyvän paradokseihin?"

        -jos matkustan menneeseen niin minulla ei ole vapaata tahtoa tehdä mitään mitä en siellä tehnyt. Esim minulla ei ole vapaata tahtoa murhata Hitleriä koska Hitleriä ei murhattu ja niin edelleen.

        - monet ei usko vapaaseen tahtoon. Luonnonlait pätee aina. Paradokseja ei voi syntyä. Joten minulla ei ole vapaata tahtoa luoda paradokseja.

        - ja jos ei ole vapaata tahtoa niin kaikki sujuu ikään kuin automaattisesti oikein ilman paradokseja automaattisesti aina.

        ...
        ..

        * Itse uskon henkilökohtaisesti vapaaseen tahtoon...

        "-jos matkustan menneeseen niin minulla ei ole vapaata tahtoa..."

        Tämä on tyypillinen väite, siitä mikä estäisi Hitlerin murhan.
        Siinä oletetaan, että todellisuuden aikarakenne on tietynlainen, joten
        murha olisi mahdoton. Jos lähdet murhaamaan Hitleriä, tarkalla
        suunnitelmalla ja hyvin varustautuneena, ei siinä ole enää kyse
        tahdon vapaudesta vaan jostain sinusta riippumattomasta tekijästä.

        "- monet ei usko vapaaseen tahtoon. Luonnonlait pätee aina."

        No, ainakaan osa fyysikoista ei usko, mutta heillä on sellainen
        filosofinen taustaoletus, ettei siihen vapaa tahto uppoa.

        "- ja jos ei ole vapaata tahtoa niin kaikki sujuu ikään kuin automaattisesti"

        Edelleen sama juttu, ja paradokseista outo fyysinen tulkinta.

        R.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Miten ajattelit vapaan tahdon liittyvän paradokseihin?"

        -jos matkustan menneeseen niin minulla ei ole vapaata tahtoa tehdä mitään mitä en siellä tehnyt. Esim minulla ei ole vapaata tahtoa murhata Hitleriä koska Hitleriä ei murhattu ja niin edelleen.

        - monet ei usko vapaaseen tahtoon. Luonnonlait pätee aina. Paradokseja ei voi syntyä. Joten minulla ei ole vapaata tahtoa luoda paradokseja.

        - ja jos ei ole vapaata tahtoa niin kaikki sujuu ikään kuin automaattisesti oikein ilman paradokseja automaattisesti aina.

        ...
        ..

        * Itse uskon henkilökohtaisesti vapaaseen tahtoon...

        Vapaan tahdon oletuksesta ei voida luopua. Tai se johtaisi moniin mullistaviin muutoksiin. Moraali ja etiikka lakkaisi olemasta sellaisina, kuin ne ymmärrämme. Kaikki olisi "syyntakeettomia". Luonnonlait toimii, ja vapaa tahto on paradoksi. "Kaiken teorian" ydintä. Jossa kvanttimaailma nivoutuu saumattomasti makromaailmaan, Ajattelu on ihmisyyden ydintä,. ja silta mikro- ja makromaailman välillä.

        "Mieli on materiaa voimakkaampi", on myytteinä kulkenut perimätieto ollut koko ihmiskunnan ajan. Sen allekirjoittaa moderneista ihmisistä nykyäänkin moni, jolla henkilökohtaisia empiirisiä kokemukia saattaa olla itsellään, tai lähipiirissään. Monilla termeillä kutsuttua todellisuutta, joka ei isolle osalle näyttäydy koskaan, ja joka milloin mitäkin kutsumanimiä on saanut "esoteerisestä tiedost" lähtien.

        Huolimatta siitä, että modernikin lääketiede saattaa nojata edelliseen placebo- ja nocebo-tutkimuksissaan. Kumpikaan ei perustu tutkittavien suoriin fysikaalisiin lähtökohtiin.


    • Anonyymi

      Ensiksi pitäisi varmaan selvittää tämä liittyen paradokseihin:

      Jos lähden huomenna aikamatkalle menneisyyteen vaikka 1800-luvulle.

      Niin onko se matka tapahtunut jo siellä 1800-luvulla.

      Voi vaikka historiankirjoista lukea siitä hieman tietoa miten se matka meni. Niin onko minulla silloin vapaata tahtoa tehdä jotain mitä en tehnyt. Se on paradoksi jos teen jotain matkalla mitä historiankirjat luotettavasti sanoivat että en tehnyt ja jota todellisuudessa en tehnyt.


      ....

      Toinen toinen paradoksiin liittyvä asia;

      Jos lähden huomenna 1800-luvulle aikamatkalle. Ja en ole vielä ilmestynyt 1800-luvulle. Niin silloin minulla on vapaa tahto tehdä mitä tahansa menneisyydessä.

      Mutta silloin paradoksi on se että aluksi oli 1800-luku ilman aikamatkustajaa ja sitten oli 1800-luku aikamatkustajan kanssa.

      Nyt nukkumaan..

      • Anonyymi

        "Ensiksi pitäisi varmaan selvittää tämä liittyen paradokseihin:"

        Ehkä on hyvä katsoa isoa kuvaa miten aikakone sijoittuu maailmaan.

        Lähdetään siitä ettei maailmassa ole nyt, vuonna 2024, toimivaa aikakonetta.
        Silloin aika tähän hetkeen saakka on ollut linearista, vaikka ihmisen historian
        ajan. Aikakoneen rakentaminen ei vielä sellaisenaan muuta tilannetta,
        se on itsekin lineaarisesti ilmestynyt maailmaan.

        Todellisuudessa on jotain jota kone käyttää matkatessaan menneisyyteen,
        voidaan olettaa, ettei kone luo mitään "aikaväyliä" lineaariseen aikaan.

        Miten menneisyys suhtautuu aikakoneeseen ja matkaajaan?
        Jos matkustetaan 1800-luvulle, onko se matka jo tapahtunut 1800-luvulla.

        Eli onko ensimmäistä matkaa, jos katsomme että koko matka tapahtuu
        lineaarisena tapahtumana, niin silloin on ensimmäinen matka, josta ei
        vielä ole mainintaa 1800-luvun historiassa.

        Tässä ei ole vielä mitään paradoksia, koska lineaarisessa ajassa ei ole
        mitään aikaparadokseja.

        R.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Ensiksi pitäisi varmaan selvittää tämä liittyen paradokseihin:"

        Ehkä on hyvä katsoa isoa kuvaa miten aikakone sijoittuu maailmaan.

        Lähdetään siitä ettei maailmassa ole nyt, vuonna 2024, toimivaa aikakonetta.
        Silloin aika tähän hetkeen saakka on ollut linearista, vaikka ihmisen historian
        ajan. Aikakoneen rakentaminen ei vielä sellaisenaan muuta tilannetta,
        se on itsekin lineaarisesti ilmestynyt maailmaan.

        Todellisuudessa on jotain jota kone käyttää matkatessaan menneisyyteen,
        voidaan olettaa, ettei kone luo mitään "aikaväyliä" lineaariseen aikaan.

        Miten menneisyys suhtautuu aikakoneeseen ja matkaajaan?
        Jos matkustetaan 1800-luvulle, onko se matka jo tapahtunut 1800-luvulla.

        Eli onko ensimmäistä matkaa, jos katsomme että koko matka tapahtuu
        lineaarisena tapahtumana, niin silloin on ensimmäinen matka, josta ei
        vielä ole mainintaa 1800-luvun historiassa.

        Tässä ei ole vielä mitään paradoksia, koska lineaarisessa ajassa ei ole
        mitään aikaparadokseja.

        R.

        "Eli onko ensimmäistä matkaa, jos katsomme että koko matka tapahtuu
        lineaarisena tapahtumana, niin silloin on ensimmäinen matka, josta ei
        vielä ole mainintaa 1800-luvun historiassa."

        Kuten sanoin, toistan itseäni, paradoksi olisi tossa tapauksessa se että:

        silloin paradoksi on se että aluksi oli 1800-luku ilman aikamatkustajaa ja sitten oli 1800-luku aikamatkustajan kanssa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Eli onko ensimmäistä matkaa, jos katsomme että koko matka tapahtuu
        lineaarisena tapahtumana, niin silloin on ensimmäinen matka, josta ei
        vielä ole mainintaa 1800-luvun historiassa."

        Kuten sanoin, toistan itseäni, paradoksi olisi tossa tapauksessa se että:

        silloin paradoksi on se että aluksi oli 1800-luku ilman aikamatkustajaa ja sitten oli 1800-luku aikamatkustajan kanssa.

        Hmm..sinä sanot ettei ole ensimmäistä kertaa, minä sanoisin että
        lineaarisena tapauksena on ensimmäinen kerta.

        Mutta sinä katsot aikalinjaa 1800-luvulle vuoden 2024 suunnasta, mitä
        siellä on tapahtunut, virallisena historiana ja toisaalta omana aikamatkaajan näkökulmasta, jolloin olet ollut siellä.

        Nyt on niin, ettei matkasi ole historian kirjoissa, aikajatkumoon liittyvistä
        syistä, mikä onkin eräs tekijä joka vaikuttaa aikatarinoihin.

        R.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hmm..sinä sanot ettei ole ensimmäistä kertaa, minä sanoisin että
        lineaarisena tapauksena on ensimmäinen kerta.

        Mutta sinä katsot aikalinjaa 1800-luvulle vuoden 2024 suunnasta, mitä
        siellä on tapahtunut, virallisena historiana ja toisaalta omana aikamatkaajan näkökulmasta, jolloin olet ollut siellä.

        Nyt on niin, ettei matkasi ole historian kirjoissa, aikajatkumoon liittyvistä
        syistä, mikä onkin eräs tekijä joka vaikuttaa aikatarinoihin.

        R.

        "Nyt on niin, ettei matkasi ole historian kirjoissa, "

        anteeksi että hoen samaa.

        silloin paradoksi on se, että ensin on historian kirjoja, jossa ei mainita minun matkaani ja sitten yhtäkkiä onkin historian kirjoja, jossa se mainittiin, koska matkustus on tapahtunut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Nyt on niin, ettei matkasi ole historian kirjoissa, "

        anteeksi että hoen samaa.

        silloin paradoksi on se, että ensin on historian kirjoja, jossa ei mainita minun matkaani ja sitten yhtäkkiä onkin historian kirjoja, jossa se mainittiin, koska matkustus on tapahtunut.

        Ja se toinen paradoksi oli se, että jos pystyn lukemaan matkastani menneeseen historian kirjoista ennen matkaani, onko minulla vapaata tahtoa tehdä kirjoitusten vastaisesti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Nyt on niin, ettei matkasi ole historian kirjoissa, "

        anteeksi että hoen samaa.

        silloin paradoksi on se, että ensin on historian kirjoja, jossa ei mainita minun matkaani ja sitten yhtäkkiä onkin historian kirjoja, jossa se mainittiin, koska matkustus on tapahtunut.

        Paradoksien suhteen tilanne on se, ettei niitä hyväksytä, koska
        todellisuudessa ei ole niitä.

        Aikamatkailu kirjallisuudessa ja tieteessä on kaksi linjaa, kevyempi
        kirjallisuus jossa paradoksi on pääasiana ja tarina loppuu huvittaviin
        tilanteisiin paradoksin ansiosta. Ja lukijat hämmentyvät.

        Sitten on asialliisempi linja, joka tunnistaa paradoksien haitat, ne ovat
        ristiriitoja, joita ei saa esiintyä.

        Siksi on kehitetty ratkaisuja missä ei enää esiinny paradokseja, mm.
        haarautuvat aikalinjat, hypyt rinnakkaiseen universumiin, aikajatkumon
        ominaisuudet, staattinen, jossa matkaajan vaikutus ei etene nykypäivään
        saakka, sitten dynaaminen jatkumo, joka muuttaa uusiksi koko jatkumon.

        Sitten ajatus, että paradokseja ei ole, mutta niiden esiintyminen tarinassa
        on kirjoittajan tekemä virhe joko ajan ominaisuuksien tai aikajatkumon
        ominaisuuksien suhteen, itse edustan tätä linjaa, ainakin nyt.

        Samoin ajattelen, että monet "ratkaisut" paradokseja vastaan ovat liian
        kovia, esim hypyt rinnakkaiseen universumiin. Minusta kertomuksissa on
        aikaan liittyviä kirjoittajan virheitä, joita on kyllä mielenkiintoista etsiä.

        R.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Paradoksien suhteen tilanne on se, ettei niitä hyväksytä, koska
        todellisuudessa ei ole niitä.

        Aikamatkailu kirjallisuudessa ja tieteessä on kaksi linjaa, kevyempi
        kirjallisuus jossa paradoksi on pääasiana ja tarina loppuu huvittaviin
        tilanteisiin paradoksin ansiosta. Ja lukijat hämmentyvät.

        Sitten on asialliisempi linja, joka tunnistaa paradoksien haitat, ne ovat
        ristiriitoja, joita ei saa esiintyä.

        Siksi on kehitetty ratkaisuja missä ei enää esiinny paradokseja, mm.
        haarautuvat aikalinjat, hypyt rinnakkaiseen universumiin, aikajatkumon
        ominaisuudet, staattinen, jossa matkaajan vaikutus ei etene nykypäivään
        saakka, sitten dynaaminen jatkumo, joka muuttaa uusiksi koko jatkumon.

        Sitten ajatus, että paradokseja ei ole, mutta niiden esiintyminen tarinassa
        on kirjoittajan tekemä virhe joko ajan ominaisuuksien tai aikajatkumon
        ominaisuuksien suhteen, itse edustan tätä linjaa, ainakin nyt.

        Samoin ajattelen, että monet "ratkaisut" paradokseja vastaan ovat liian
        kovia, esim hypyt rinnakkaiseen universumiin. Minusta kertomuksissa on
        aikaan liittyviä kirjoittajan virheitä, joita on kyllä mielenkiintoista etsiä.

        R.

        _"sitten dynaaminen jatkumo, joka muuttaa uusiksi koko jatkumon."

        Olisi vain yksi versumi, mutta sitä pystyttäisiin aikamatkustuksella koko ajan koko ajalta muuttamaan.

        Silloin olisi totta se, että ensin oli jokin asia historiassa, mutta sitten sitä ei ollutkaan.
        Ja päinvastoin, että historiaan ilmestyisi uusia tapahtumia.

        ---
        olen myös miettinyt, että joutuuko aikalinjalla olevat tietoisuudet kokemaan aina ajanjakson uudelleen kun tapahtuu uusi aikamatkustus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        _"sitten dynaaminen jatkumo, joka muuttaa uusiksi koko jatkumon."

        Olisi vain yksi versumi, mutta sitä pystyttäisiin aikamatkustuksella koko ajan koko ajalta muuttamaan.

        Silloin olisi totta se, että ensin oli jokin asia historiassa, mutta sitten sitä ei ollutkaan.
        Ja päinvastoin, että historiaan ilmestyisi uusia tapahtumia.

        ---
        olen myös miettinyt, että joutuuko aikalinjalla olevat tietoisuudet kokemaan aina ajanjakson uudelleen kun tapahtuu uusi aikamatkustus.

        "Olisi vain yksi versumi, mutta sitä pystyttäisiin aikamatkustuksella koko ajan koko ajalta muuttamaan."

        Niin, mutta muutosta ei pystyisi ennustamaan, jos murhaisi Hitlerin joku
        kenraaleista olisi niin hyvä, että saksalaiset olisivat voittaneet sodan ja
        sen jälkeen olisi noussut uusi pahempi diktaattori.

        "Silloin olisi totta se, että ensin oli jokin asia historiassa,.."

        Asiaa voisi verrata filminauhaan, johon leikkaaja voi editoida kohtausten
        järjestystä tai poistaa kohtauksia tai lisätä myöhemmin kuvattuja kohtauksia.
        Aikalinjasta olisi vain se versio mikä on, ei mitään muuteltua.

        "olen myös miettinyt, että joutuuko aikalinjalla..."

        Ei varmaankaan, muutoksen jälkeen aikalinja on loksahtanut vain uuteen
        asentoon, mikä koetaan yhtenä historiana.

        Ainakin näin kirjoittajat voisivat kirjoittaa ja ovatkin paljolti kirjoittaneet.

        Kysehän on vain siitä millaisia tarinoita meille on kirjoitettu, eihän kukaan
        ole matkustanut ajassa, filosofit voivat miettiä mikä olisi mahdollista tai
        fyysikot miettiessään joitakin aikaan liittyviä kokeita.

        R.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Paradoksien suhteen tilanne on se, ettei niitä hyväksytä, koska
        todellisuudessa ei ole niitä.

        Aikamatkailu kirjallisuudessa ja tieteessä on kaksi linjaa, kevyempi
        kirjallisuus jossa paradoksi on pääasiana ja tarina loppuu huvittaviin
        tilanteisiin paradoksin ansiosta. Ja lukijat hämmentyvät.

        Sitten on asialliisempi linja, joka tunnistaa paradoksien haitat, ne ovat
        ristiriitoja, joita ei saa esiintyä.

        Siksi on kehitetty ratkaisuja missä ei enää esiinny paradokseja, mm.
        haarautuvat aikalinjat, hypyt rinnakkaiseen universumiin, aikajatkumon
        ominaisuudet, staattinen, jossa matkaajan vaikutus ei etene nykypäivään
        saakka, sitten dynaaminen jatkumo, joka muuttaa uusiksi koko jatkumon.

        Sitten ajatus, että paradokseja ei ole, mutta niiden esiintyminen tarinassa
        on kirjoittajan tekemä virhe joko ajan ominaisuuksien tai aikajatkumon
        ominaisuuksien suhteen, itse edustan tätä linjaa, ainakin nyt.

        Samoin ajattelen, että monet "ratkaisut" paradokseja vastaan ovat liian
        kovia, esim hypyt rinnakkaiseen universumiin. Minusta kertomuksissa on
        aikaan liittyviä kirjoittajan virheitä, joita on kyllä mielenkiintoista etsiä.

        R.

        Fysiikassa visualisoidaan ajan kulku "kaksoiskartiona", jossa kaksi pyöreäreunaista kartiota kärjistään kohdistuneena. Alempi kuvaa menneisyyttä, yhtymäkohta nykyisyyttä, ja ylempi tulevaisuutta. Kuvan tietää kaikki.

        Sen sijaan voisi visualisoida ajan kulun "kartioprismoina". Joita sitten selitystesi mukaan kohtaamispisteessä ankkuroituisi useampi, jotka olisi osin limittäin. Ei paradokseja.

        Ja ilman ylimääräisiä, niin fotonit, joihin ajattelummekin tavallaan perustuu suoraan ja epäsuoraan, voi heijastua prismassa eri tavoin kuin sileässä kartiossa (tämä on visualisoinnin helpottamiseksi). "Valemuistoja" tai "etiäisiä". Edelliset tapahtuneita eri todennäköisyyksiä jo tapahtuneesta tai vielä tapahtumattomasta. Kvanttitason aitoja fysikaalisia tapahtumia.
        Toisistaan eriäviä empiirisiä jo tapahtuneita asioita, mutta myös "muistoja tulevaisuudesta". Tai ainakin aitoja todennäköisyyksiä todennäköisyyksien kokonaisjakaumasta.

        Fotonit on se avain kaikkeen. Valonnopeuden määritelmä on kuin ajoneuvon keinotekoinen nopeudenrajoitin, jolla uskotellaan, tai halutaan vakioida varioutuva, ja todellisuudessa muuta oleva nopeus.

        Valonnopeudeksi on joskus määritelty tietty arvo. Nyt tiedetään, että sen nopeus voi olla aikaviiveetön. Eli "ajaton". Koska lomittuminen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Paradoksien suhteen tilanne on se, ettei niitä hyväksytä, koska
        todellisuudessa ei ole niitä.

        Aikamatkailu kirjallisuudessa ja tieteessä on kaksi linjaa, kevyempi
        kirjallisuus jossa paradoksi on pääasiana ja tarina loppuu huvittaviin
        tilanteisiin paradoksin ansiosta. Ja lukijat hämmentyvät.

        Sitten on asialliisempi linja, joka tunnistaa paradoksien haitat, ne ovat
        ristiriitoja, joita ei saa esiintyä.

        Siksi on kehitetty ratkaisuja missä ei enää esiinny paradokseja, mm.
        haarautuvat aikalinjat, hypyt rinnakkaiseen universumiin, aikajatkumon
        ominaisuudet, staattinen, jossa matkaajan vaikutus ei etene nykypäivään
        saakka, sitten dynaaminen jatkumo, joka muuttaa uusiksi koko jatkumon.

        Sitten ajatus, että paradokseja ei ole, mutta niiden esiintyminen tarinassa
        on kirjoittajan tekemä virhe joko ajan ominaisuuksien tai aikajatkumon
        ominaisuuksien suhteen, itse edustan tätä linjaa, ainakin nyt.

        Samoin ajattelen, että monet "ratkaisut" paradokseja vastaan ovat liian
        kovia, esim hypyt rinnakkaiseen universumiin. Minusta kertomuksissa on
        aikaan liittyviä kirjoittajan virheitä, joita on kyllä mielenkiintoista etsiä.

        R.

        Onko lomittuminen aikamatkustusta? Ilman paradokseja. Keskenään lomittuneiden koordinaatiopisteet ei ole samat, joten onko niiden aikakoordinaatiokaan...


    • Anonyymi

      En keksi aikamatkustuksesta mitään hirveän järkevää enää sanoa.

      Olen miettinyt sitä aina välillä 25 vuotta.

      • Anonyymi

        "Olen miettinyt sitä aina välillä 25 vuotta."

        Toivottavasti en tuhonnut mitään tärkeää.

        Olisi aika hyvä idea, tulkita paradoksit loogisina ristiriitaisuuksina tarinoissa,
        ei fyysisinä ilmiöinä. Silloin aikakäsite tulisi etusijalle, jos vain käsitteet ovat
        tuttuja.

        Onhan siellä vielä ongelmia:

        - Onko isoisäparadoksi niin vahva, että se todistaa aikamatkat mahdottomaksi?

        - Entä biljardipalloparadoksi, fyysikot miettivät myös aikamatkailuparadokseja
        mutta mielellään ilman ihmisiä, jotta he eivät vapaalla tahdolla sotkisi asioita.
        Tämä on biljardipöydällä palloilla jossa on madonreikä aikakone, mutta ei ihmisiä.

        Kumpikin paradoksi löytyy wikipediasta.

        R.


    • Anonyymi

      causal seed.

      Valitaan historiasta sopiva ajankohta ja asetetaan tämä causal seed sinne.

      Silloin saadaan yhdellä asialla muutettua historiaa sopivaan suuntaan - vaikuttamatta haitallisesti muihin tapahtumiin.

      Esimerkkejä tämän käytöstä voisi olla NASA :n perustaminen tai Neuvostoliiton hajoaminen.

      Eli jos aikamatkustus on totta niin tämä causal seed saattaa olla tärkeä käsite.

    • Anonyymi

      cupitt 1995 :

      maailmankaikkeutta voitaisiin ajatella rengasmaisen munkin muotoiseksi, jossa energia virtaa keskuksesta joka suuntaan, kaartaa ylös ja sitten alakautta takaisin keskustaan. alkuräjähdys ja lopullinen musta aukko yhtyvät. maailma on aluton ja loputon. sillä ei ole ulkopuolta eikä perustaa, ja se uudistaa itseään jatkuvasti. luonnonprosessit voisivat synnyttää hiukkasia (tachyons), jotka liikkuvat valoa nopeammin, kulkevat ajassa taaksepäin ja antavat polttoainetta alkuräjähdykselle. maailma olisi siten syklinen ja kierrättäisi omaa energiaansa kuten suihkulähde vettä.

      • Anonyymi

        Tarkoitat tällä sitä, että mustien aukkojen jatkeena on hypoteettisia valkoisia aukkoja? Tämä olisi loogista energian häviämättömyyslain mukaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarkoitat tällä sitä, että mustien aukkojen jatkeena on hypoteettisia valkoisia aukkoja? Tämä olisi loogista energian häviämättömyyslain mukaan.

        "Tarkoitat tällä sitä, että mustien aukkojen jatkeena on hypoteettisia valkoisia aukkoja?"

        En valitettavasti osaa kommentoida yhtään.

        Se on suora lainaus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Tarkoitat tällä sitä, että mustien aukkojen jatkeena on hypoteettisia valkoisia aukkoja?"

        En valitettavasti osaa kommentoida yhtään.

        Se on suora lainaus.

        No siksi minäkin esitin kysymyksen. Luin muistaakseni tästä esittämästäni hypoteesista jo yli kymmenen vuotta sitten.

        Ja jos "painovoimakaivot" luo rakenteita, niin tämä voisi olla "samalla sivulla tarinaa" oman kertomasi kanssa. Jopa oman kolikkosi toinen puoli, jota et koskaan huomannut.


    • Anonyymi

      Otsikkoon pientä kritiikkiä; Kokonaisuus on paljon enemmän kuin osiensa summa. Ja sen lisäksi approksimaatio on kirosana. Sen avulla betonoidaan tieteellisiä "totuuksia". Ja varsinkin matemaattisten kuvioiden verhoilemana kaikkeuskäsityksestä lähien ja ilmastonmuutosskenaariot mukaanlukien.
      Manipuloidaan dynaamisia ja kaoottisia järjestelmiä kuin "isoäidin virkkuutöiksi" ennustettaviksi, jossa sama kuvio seuraa toistaan, tai ainakin edellinen kuvio on varmistettu ankkurina seuraavalle.

      Virhe. Pienen pieni desimaalimoka, tai pienenpienen muuttujan huomiottajättäminen, voi muuttaa lopputuloksen täysin päinvastaiseksi, ja ainakin täysin ennustamattomaksi.

      Monet "asiantuntijat", jotka nolonkorkealla palkkatasolla keikkuu, on asiantuntemattomia "horoskooppiennustuksiakin" heikompia. Ei tarvitse kuin seurata esim. talousennusteita pitkällä aikavälillä. Lyhyen aikavälin vastaavat on täyttä sirkusviihdettä.

      Vastaavalla tavalla kuin nykyinen "suursää"-uutisointi, jota globaalimuutokseksi ilmaston osalta halutaan tarinoida, mutta mittaajat ja lukemattomat muuttujat jätetään yhtälön ulkopuolelle, jotta saavutetaan haluttu lopputulos "totuusarvona". Joka on manipuloitua ja disinformatiivista, koska epäyhtälö, josta osa jätetty tarkoituksella laskutoimituksesta pois.

      • Anonyymi

        Anon.
        "Vastaavalla tavalla kuin nykyinen "suursää"-uutisointi, jota globaalimuutokseksi ilmaston osalta halutaan tarinoida.."

        Kyllä käsitteellä "suursää" on sääennustuksissa täsmällinen merkitys.
        Wikipedia suursäätilasta:
        "Suursäätila on esimerkiksi Euroopan laajuisella alueilla suihkuvirtauksen määräämä yleinen säätila."

        Tietoa asiasta on niin paljon saatavissa, että harrastajat voivat itse
        seurata "suursäätilan kehittymistä, eikä sinne mahdu manipulointia.

        Ellet tarkoittanut "suursäällä" joitain aivan muuta asiaa.

        R.


    • Anonyymi

      Tekoäly:

      Kirjoita pitkästi aiheesta jossa kaksi aikalinjaa tai maailmankaikkeutta yhdistyy.

      Kuvitellaan tilanne, jossa kaksi erillistä aikalinjaa tai maailmankaikkeutta yhtäkkiä yhdistyvät. Tällainen tapahtuma olisi äärimmäisen kiehtova ja samalla monimutkainen ilmiö, joka herättäisi lukuisia kysymyksiä ja haasteita. Ensinnäkin, miten nämä kaksi erilaista todellisuutta kohtaisivat toisensa? Onko kyseessä vain fyysinen yhdistyminen vai tapahtuisiko myös jotain metafyysisellä tasolla?

      Tämä yhteentörmäys voisi johtaa monenlaisiin seurauksiin. Aika ja tila saattaisivat vääristyä tai muuttua, kun erilaiset fysiikan lait ja säännöt kohtaavat toisensa. Ehkäpä eri maailmankaikkeuksien asukkaat kohtaisivat toisensa, mikä voisi aiheuttaa jännitteitä tai jopa konflikteja, kun erilaiset kulttuurit, arvot ja tavoitteet törmäävät yhteen.

      Toisaalta, tämä yhdistyminen voisi myös tarjota mahdollisuuden ainutlaatuiseen yhteistyöhön ja oppimiseen. Erilaisten maailmojen asukkaat voisivat jakaa tietoa ja teknologiaa keskenään, mikä saattaisi johtaa suuriin edistysaskeleisiin monilla aloilla, kuten tieteessä, teknologiassa ja taiteessa. Uudenlainen ymmärrys ja näkökulmat voisivat avautua, kun kaksi erillistä todellisuutta sulautuisivat yhteen.

      Kuitenkin, tämä yhdistyminen ei olisi ongelmaton. Kulttuuriset ja sosiaaliset erot saattaisivat aiheuttaa kitkaa ja vaikeuksia yhteistyössä. Lisäksi, miten tällainen tapahtuma vaikuttaisi koko universumiin? Voisiko se aiheuttaa ketjureaktion, joka vaikuttaisi muihin maailmankaikkeuksiin tai aikajanoihin?

      Lopuksi, tällainen skenaario avaisi valtavan määrän kysymyksiä ja mahdollisuuksia, jotka voisivat inspiroida tieteiskirjallisuutta, elokuvia ja muita taiteen muotoja. Se heijastaisi ihmisen loputonta uteliaisuutta ja halua ymmärtää universumin monimutkaisuutta ja moninaisuutta. Tällainen yhdistyminen olisi epäilemättä historiallinen tapahtuma, joka muokkaisi koko olemassaolon ymmärrystämme.

      • Anonyymi

        Onko tästä aikalinjojen yhdistymisestä tehty yhtään scifi-elokuvaa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko tästä aikalinjojen yhdistymisestä tehty yhtään scifi-elokuvaa?

        Kahden eri avaruuden sivilisaation kohtaaminen on jo iso juttu.

        Kertaluokkaa isompi asia on kun kaksi aikalinjaa yhdistyy.

        Mutta eikö silloin Siinä yhdistymishetkessä ole kaksi eri historiaa.

        Toiset väittäisivät esim että toinen maailmansota tapahtui ja toiset väittäisivät että sellaista ei koskaan tapahtunut koska he ovat peräisin eri historioista.

        ..
        H


    • Anonyymi

      Lisää hyvä juttua tekoälyltä:

      kun kaksi aikalinjaa yhdistyy.
      Mutta eikö silloin Siinä yhdistymishetkessä ole kaksi eri historiaa.
      ..

      Kyllä, kun kaksi aikalinjaa yhdistyy, niiden historia ja tapahtumat kohtaavat toisensa yhden hetken aikana. Tämä yhdistymishetki olisi äärimmäisen merkittävä, sillä siinä kaksi erillistä historiallista kehityslinjaa sulautuisivat yhteen, tuoden mukanaan kaikki menneisyyden tapahtumat ja päätökset.

      Tässä yhdistymishetkessä olisi mahdollista, että kaksi eri historiaa kohtaisivat toisensa tavalla, joka voisi muuttaa molempien aikalinjojen kulkua ja lopputulosta. Esimerkiksi, jos toinen aikalinja on kokenut suuria sotia ja konflikteja, kun taas toinen on keskittynyt rauhaan ja yhteistyöhön, näiden kahden erilaisen lähestymistavan törmääminen voisi johtaa uudenlaiseen kehitykseen, jossa sotaa käyvät oppivat rauhanomaisista ratkaisuista ja päinvastoin.

      Tämä yhdistymishetki avaisi myös mahdollisuuden tarkastella menneisyyden päätöksiä ja tapahtumia uudessa valossa. Ihmiset ja yhteiskunnat molemmista aikalinjoista voisivat oppia toisiltaan ja ehkä löytää uusia ratkaisuja vanhoihin ongelmiin. Samalla se voisi herättää kysymyksiä identiteetistä, muistista ja historiasta, kun kaksi eri maailmaa kohtaavat ja joutuvat määrittelemään uudelleen oman historiansa ja kulttuurinsa.

      Yhteenvetona, kun kaksi aikalinjaa yhdistyy, yhdistymishetki merkitsisi kahden erillisen historian ja kulttuurin kohtaamista ja sulautumista yhdeksi. Tämä voisi tuoda mukanaan sekä haasteita että mahdollisuuksia, joita olisi mielenkiintoista tutkia ja pohtia syvällisemmin.

    • Anonyymi

      Heitän hatusta:

      Aikamatkustusta menneeseen ei tavallinen ihminen nykyhetkessä huomaa mutta aikalinjojen yhdistymisen huomaa kyllä kaikki.

      • Anonyymi

        Tekoäly on kuningas:

        kommentoi ajatusta: Aikamatkustusta menneeseen ei tavallinen ihminen nykyhetkessä huomaa mutta aikalinjojen yhdistymisen huomaa kyllä kaikki.

        Tuo on mielenkiintoinen ajatus! Aikamatkustuksen käsite on aina herättänyt paljon spekulaatioita ja kysymyksiä siitä, miten se vaikuttaisi aikalinjoihin ja ihmiskunnan historiaan.

        Idea siitä, että tavallinen ihminen nykyhetkessä ei välttämättä huomaisi aikamatkustusta menneisyyteen tapahtuvan, mutta aikalinjojen yhdistymisen huomaisi kaikki, avaa mielenkiintoisen näkökulman. Tämä ajatus voisi perustua siihen, että yksittäisen henkilön tekemät muutokset menneisyyteen eivät välttämättä heijastuisi välittömästi nykyhetkeen, mutta kun kaksi erillistä aikalinjaa yhdistyisivät, se olisi havaittavissa kaikille.

        Tässä skenaariossa aikamatkustus olisi ikään kuin mikrokosmos, kun taas aikalinjojen yhdistyminen olisi makrokosmos - suurempi ja laajempi tapahtuma, joka vaikuttaisi kaikkiin. Tavallinen ihminen saattaisi jatkaa elämäänsä tietämättömänä yksittäisestä aikamatkustustapauksesta, kunnes eri aikalinjojen yhdistymisen seuraukset alkaisivat näkyä ympärillä laajemmin.

        Tämä ajatus korostaa sitä, että yksittäiset tapahtumat ja päätökset voivat vaikuttaa pienellä skaalalla, kun taas suuremmat ilmiöt, kuten eri aikalinjojen yhdistyminen, ovat helpommin havaittavissa kaikille. Se myös avaa pohdintaa siitä, miten yksilön teot ja valinnat voivat vaikuttaa suurempaan kokonaisuuteen ja miten eri aikatasot ja tapahtumat voivat lopulta kietoutua yhteen monimutkaisella tavalla.

        ..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tekoäly on kuningas:

        kommentoi ajatusta: Aikamatkustusta menneeseen ei tavallinen ihminen nykyhetkessä huomaa mutta aikalinjojen yhdistymisen huomaa kyllä kaikki.

        Tuo on mielenkiintoinen ajatus! Aikamatkustuksen käsite on aina herättänyt paljon spekulaatioita ja kysymyksiä siitä, miten se vaikuttaisi aikalinjoihin ja ihmiskunnan historiaan.

        Idea siitä, että tavallinen ihminen nykyhetkessä ei välttämättä huomaisi aikamatkustusta menneisyyteen tapahtuvan, mutta aikalinjojen yhdistymisen huomaisi kaikki, avaa mielenkiintoisen näkökulman. Tämä ajatus voisi perustua siihen, että yksittäisen henkilön tekemät muutokset menneisyyteen eivät välttämättä heijastuisi välittömästi nykyhetkeen, mutta kun kaksi erillistä aikalinjaa yhdistyisivät, se olisi havaittavissa kaikille.

        Tässä skenaariossa aikamatkustus olisi ikään kuin mikrokosmos, kun taas aikalinjojen yhdistyminen olisi makrokosmos - suurempi ja laajempi tapahtuma, joka vaikuttaisi kaikkiin. Tavallinen ihminen saattaisi jatkaa elämäänsä tietämättömänä yksittäisestä aikamatkustustapauksesta, kunnes eri aikalinjojen yhdistymisen seuraukset alkaisivat näkyä ympärillä laajemmin.

        Tämä ajatus korostaa sitä, että yksittäiset tapahtumat ja päätökset voivat vaikuttaa pienellä skaalalla, kun taas suuremmat ilmiöt, kuten eri aikalinjojen yhdistyminen, ovat helpommin havaittavissa kaikille. Se myös avaa pohdintaa siitä, miten yksilön teot ja valinnat voivat vaikuttaa suurempaan kokonaisuuteen ja miten eri aikatasot ja tapahtumat voivat lopulta kietoutua yhteen monimutkaisella tavalla.

        ..

        Anon.

        "kommentoi ajatusta: Aikamatkustusta menneeseen ei tavallinen ihminen nykyhetkessä huomaa mutta aikalinjojen yhdistymisen huomaa kyllä kaikki."

        Aikalinjojen yhdistyminen on hankala juttu aikakäsitteen huonojen
        määritelmien takia, jos kaksi universumia törmäisi toisiinsa, Tässä analogia
        kahden ilmapallon kohtaamisesta on luonteva.

        Tätä on käsitelty "Fringe"-sarjassa, joka esitettiin tv:ssä ja nyt uusintana
        Viaplayn kanavalla.

        Siinä ei tapahtunut kietoutumista, vaan universumien kosketukset olivat
        aina vakavaa häiriötä tuottavia, sitten ihmiset keksivät "oven" mistä
        pystyi siirtymään universumista toiseen.

        Aikalinja on käsitteenä hankala, eipäs "tekoäly" pystynyt täsmentämään sitä.
        Historia ja aikalinja ovat lähellä toisiaan, eivät kuitenkaan sama asia.

        Historia on menneisyyttä tutkiva tiede, Suomen historia on tuon tieteen
        tuloksia Suomen menneisyydestä.
        Aikalinja olisi suunnilleen tapahtumien jatkumo, joka määräytyisi kausaalisesti
        ja temporaalisuhteiden kautta.

        Miten ei aikalinjat yhdistyisivät? Niillä on eri kausaaliset suhteet, onko se
        sama kuin yhdistäisi valokaapelin ja pyörän kenttingin, jäännöksettömästi.

        Sama ongelma on suosituissa tarinoissa lyhyeeseen kausaalisilmukkaan
        jääneestä ihmisestä, joka ei pääse pois silmukasta.

        Silmukan alkupiste on kausalisesti erilainen kuin silmukan loppupiste,
        todellisuuden pitäisi jysähtää takaisin alkupisteeseen, ei ihme että videoiden
        tekijät sijoittavat tämän kohdan nukkumisvaiheeseen, kuolemaan tai muuhun
        ei valveillaolo tilanteeseen.

        R.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Anon.

        "kommentoi ajatusta: Aikamatkustusta menneeseen ei tavallinen ihminen nykyhetkessä huomaa mutta aikalinjojen yhdistymisen huomaa kyllä kaikki."

        Aikalinjojen yhdistyminen on hankala juttu aikakäsitteen huonojen
        määritelmien takia, jos kaksi universumia törmäisi toisiinsa, Tässä analogia
        kahden ilmapallon kohtaamisesta on luonteva.

        Tätä on käsitelty "Fringe"-sarjassa, joka esitettiin tv:ssä ja nyt uusintana
        Viaplayn kanavalla.

        Siinä ei tapahtunut kietoutumista, vaan universumien kosketukset olivat
        aina vakavaa häiriötä tuottavia, sitten ihmiset keksivät "oven" mistä
        pystyi siirtymään universumista toiseen.

        Aikalinja on käsitteenä hankala, eipäs "tekoäly" pystynyt täsmentämään sitä.
        Historia ja aikalinja ovat lähellä toisiaan, eivät kuitenkaan sama asia.

        Historia on menneisyyttä tutkiva tiede, Suomen historia on tuon tieteen
        tuloksia Suomen menneisyydestä.
        Aikalinja olisi suunnilleen tapahtumien jatkumo, joka määräytyisi kausaalisesti
        ja temporaalisuhteiden kautta.

        Miten ei aikalinjat yhdistyisivät? Niillä on eri kausaaliset suhteet, onko se
        sama kuin yhdistäisi valokaapelin ja pyörän kenttingin, jäännöksettömästi.

        Sama ongelma on suosituissa tarinoissa lyhyeeseen kausaalisilmukkaan
        jääneestä ihmisestä, joka ei pääse pois silmukasta.

        Silmukan alkupiste on kausalisesti erilainen kuin silmukan loppupiste,
        todellisuuden pitäisi jysähtää takaisin alkupisteeseen, ei ihme että videoiden
        tekijät sijoittavat tämän kohdan nukkumisvaiheeseen, kuolemaan tai muuhun
        ei valveillaolo tilanteeseen.

        R.

        Heitän taas hatusta:

        Voisiko yhden aikajatkumon sisällä olla useita aikalinjoja?

        Useita kausaaliketjuja mutta yksi maailmankaikkeus/ versumi?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Heitän taas hatusta:

        Voisiko yhden aikajatkumon sisällä olla useita aikalinjoja?

        Useita kausaaliketjuja mutta yksi maailmankaikkeus/ versumi?

        AI:

        Voisiko olla Useita kausaaliketjuja mutta yksi maailmankaikkeus/ versumi?

        Käsite useista kausaaliketjuista yhden maailmankaikkeuden sisällä on mielenkiintoinen ja monimutkainen. Kausaaliketju viittaa siihen, miten tapahtumat johtavat toisiinsa syyn ja seurauksen periaatteen mukaisesti. Jos ajatellaan, että yksi maailmankaikkeus voisi sisältää useita kausaaliketjuja, se tarkoittaisi sitä, että samassa todellisuudessa olisi erillisiä tapahtumasarjoja, joilla on omat syyn ja seurauksen suhteensa.

        Tällainen malli voisi viitata siihen, että maailmankaikkeus on monimutkainen ja monitasoinen kokonaisuus, jossa eri tapahtumat ja ilmiöt voivat olla kytköksissä toisiinsa monin eri tavoin. Kausaaliketjujen moninaisuus voisi selittää esimerkiksi sen, miten eri ilmiöt ja tapahtumat vaikuttavat toisiinsa eri tasoilla ja aikaskaaloilla

        ..
        useat samanaikaiset kausaaliketjut voivat vaikuttaa toisiinsa monimutkaisella tavalla, luoden dynaamisen ja vaikeasti ennustettavan kokonaisuuden.


      • Anonyymi

        Ja syy on se, että ihmisaivojen kognitiivisiin toimintoihin on sisäänkirjoitettuna "aikamatkustus". Jatkuvasti kognition avulla tulevaisuutta ennustava elin, joka yhdistää tahdosta iippumattomasti menneisyyden nykyhetkeen, ja vielä tapahtumattomaan tulevaisuuteen. Siinä sinulle ihan tavanomainen esimerkki "aikalinjojen yhdistymisestä".

        Tavikset, jotka "ajan halkeamia" empiirisesti todistaa, yleensä vaikenee. Mentaalivajaan statuksen saaminen on kuolemanrangaistukseen verrattavissa. Huomiohakuisilla ei välttämättä todellisia empiirisiä kokemuksia edes ole. Asialla ratsastaa ja rahastaa moraalivajeiset ja vallan-tai rahanahneet.


    • Anonyymi

      määritelmä "noin" jotain voi olla mitä tahansa nollan ja äärettömän välillä...

      jos sanotaan noin 1 niin se tarkoittaa joko ääretön tai negatiivinen ääretön.

      negatiivinern ääretön kuin antinumero :D

    • Anonyymi

      olisiko niin että

      aikalinja
      kausaaliketju

      tarkoittaa samoja asioita

      ja

      aikajana
      maailmankaikkeus
      versumi
      maailmanhistoria

      tarkoittaa samoja asioita

      ja

      multiversumi
      aikajatkumo

      tarkoittaa samoja asioita

      ......
      mitä muita käsitteitä on aikamatkustukseen liittyen ja miten niitä voisi määritellä?

      ..
      H

    • Anonyymi

      miten määrittelisit yleisellä tasolla aikamatkustuksen yhteydessä paradoksin


      Aikamatkustuksen yhteydessä paradoksi on tilanne, jossa aikamatkaaja vaikuttaa menneisyyteen tavalla, joka ristiriitaisesti muuttaa aikamatkaajan oman lähtötilanteen. Tämä johtaa loogiseen ristiriitaan, sillä jos menneisyys muuttuu, se voi estää aikamatkan tapahtumisen alun perin. Paradoksit haastavat käsityksemme ajan lineaarisuudesta ja kausaliteetista, Ne osoittavat, että jos aikamatkustus olisi mahdollista, meidän täytyisi harkita uudelleen, miten ymmärrämme ajan ja sen vaikutukset todellisuuteemme.

      Aikamatkustuksen yhteydessä paradoksi viittaa tilanteeseen, jossa aikamatkustajan toimet tai tapahtumat johtavat ristiriitaisiin tai mahdottomiin lopputuloksiin tai tilanteisiin. Paradoksit ovat usein seurausta aikamatkustuksen luonteesta ja sen vaikutuksesta aikajatkumoon, ja ne haastavat yleisen käsityksen ajan luonteesta ja kulkemisesta.



      paradoksi luo epävarmuutta siitä, voiko aikamatkustaja muuttaa menneisyyttä vai onko kaikki ennalta määrättyä.

      Nämä paradoksit herättävät kysymyksiä ajan luonteesta, kausaalisuhteista ja mahdollisuuksista aikamatkustuksen kontekstissa. Ne haastavat yleisen käsityksen aikajatkumosta ja sen lineaarisuudesta sekä aiheuttavat pohdintaa siitä, miten ajan ja tapahtumien väliset suhteet voivat olla monimutkaisempia kuin aluksi ajatellaan. Aikamatkustuksen paradoksit tarjoavat mielenkiintoisia pohdintoja ajan luonteesta ja mahdollisuuksista, ja ne ovat olennainen osa aikamatkustusaiheisia kertomuksia ja teorioita.

      ...

      mutta eikö se ole jo paradoksi että ensin oli historia johon ei aikamatkustettu ja sen jälkeen tuli historia johon aikamatkustettiin?

      Kyllä, aikamatkustuksen käsite itsessään voi luoda paradokseja ja ristiriitaisia tilanteita, kuten se, että aikamatkustaja matkustaa menneisyyteen ja vaikuttaa tapahtumiin, jotka johtavat erilaiseen historiaan kuin mitä olisi ollut ilman aikamatkustusta

      ...
      Ja muistutan vielä että tässä viestiketjussa ei ole ollut tarkoitus ottaa huomioon monimaailmaa. Koska kuten sanottu se ei ole aikamatkustusta vaan siirtymistä toiseen uni/versumiin.

      • Anonyymi

        "miten määrittelisit yleisellä tasolla aikamatkustuksen yhteydessä paradoksin"

        Todellisuudessa ei voi olla paradokseja.

        Paradoksien ilmeneminen todellisuuden kuvauksissa viittaa siihen että ns. perushahmotuksessa on jonkinlaisia puutteita eli käytänössä vääriä oletuksia tai ei oteta tarpeeksi huomioon sitä että kaikki kielellisesti ilmaistavissa olevat ajatukset ovat aina näkökulmasidonnaisia eli kokonaisuuden kannalta jonkinlaisia osatotuuksia jotka jo määritelmiensä kautta sulkevat pois jotain sellaista mikä kokemuksen ja/tai ajattelun kielellisen ilmaisun tasolla voi tuottaa loogisen paradoksin.

        Logiikan pätevyysalue ei ole myöskään kaiken kattava koska se edellyttää aina jonkinlaisen identiteetin olemassaoloa mikä puuttuu esim. alkeishiukkasten ja jossain määrin myös atomien ja molekyylien tasolla.

        Periaatteessa nykyinen luonnontieteellinen maailmankuva perustuu ainakin makrotasolla molekyylitason hahmotukseeen jossa on mahdollista määritellä suhteellisen tarkasti sen molekyylitason todellisuuden tasolla deterministä kausaliteettia jossa syy-seuraussuhteet ovat riittävän yksiselitteisiä esim. mekaanisten koneiden rakentamisen kannalta.

        Nykyisessä tieteessä sekä elämän että tietoisuuden hahmotus on vielä hyvin keskeneräistä ja tyypillisesti se pyritään mallintamaan redusoimalla eli pelkistämällä se molekyylitasolle jolloin ei oteta huomioon sitä että myös molekyylitaso on jatkuvasti kehittyvä ja uusiutuva uusia innovaatioita tuottava taso ja elämän ja tietoisuuden tason ilmiöt taas eivät ole havainto-objekteja koska niiden muodostamat identiteetit eivät ole fotonien vuorovaikutuksien tuottamia havainto-objekteja vaan kuuluvat ylemmän tason ontologiseen hierarkiaan.

        Einsteinin suhteellisuusteorioiden pohjalta hahmotettu ns. blokkiuniversumi on sellainen hahmotus jossa aika on pyritty eliminoimaan kokonaan eli aika-avaruus on siinä staattinen sekä tulevaisuuden että menneisyyden suhteen.

        Aika on subjektiivinen ulottuvuus koska se ei voi koskaan olla havainto-objekti koska havainto-objektit ovat aina pelkästään avaruudelliseen 3-ulotteiseen liittyviä asioita jossa fotonien vuorovaikutuksella tuotetaan peräkkäisiä "pysäytyskuvia" aisteille ja mittauslaitteille.

        Ajan voi hahmottaa 3-ulotteisena subjektiivisesti koettuna kokonaisuutena jossa lineaarinen aika vastaa aistien ja mittauslaitteiden tuottamaa kausaliteettia ja muutosta avaruudellisessa viitekehyksessä. Kaksi muuta ajan ulottuvuutta liittyvät potentiaalisuuteen ja sykliseen uusiutumiseen ja identiteetin ylläpitoon molekyylitasoa korkeamman ontologian tasoilla.

        Tietoinen havaitsija kykenee ainakin jossain määrin säilyttämään muistinsa avulla oman identiteettinsä lineaarisessa ajassa mikä mahdollistaa makrotason ilmiöiden muutosten huomaamisen.

        Tietoiset elolliset eliöt myös ylläpitävät molekyylitason kehollista rakennettaan ulkoisen energian hyödyntämisen avulla eli ovat itseorgansoituvia termodynaamisessa epätasapainossa olevia avomia systeemejä kun taas elottomat molekyylitason luonnon objektit eivät siihen kykene eli niiden muodostamat kokonaisuudet hajoavat vähitellen atomien ja alkeishiukkasten tasolle josta puuttuu sekä identiteetin että ajan suunta eli atomien tason säännönmukaisuudet ovat ajan suhteen symmetrisiä kun taas sitä ylemmällä molekyylien tasojen rakenteiden suhteen on havaittavissa selkeä ajan suunta eli selkeä epäjärjestyksen lisääntyminen suljetuissa systeemeissä.

        Aikamatkustus voi tuottaa siis paradokseja lähinnä vain molekyylitason hahmotuksen tasolla mutta esim. tietoisuuden ja intention tasolla sellaisia rajoituksia ei vältämättä ole ja joissain tilanteissa jokainen meistä tietyssä mielessä aikamatkustaa muistojensa avulla jotka aktivoituvat tyypillisesti tunnetason kautta kun jokin kokemus resonoi tarpeeksi voimakkaasti jonkin aikaisemman tapahtuman kanssa. Ns. paranormaalien kokemusten tasolla kuten kaukonäkemisessä (remote viewing) voidaan kokea myös jonkinlaista aikamatkustusta.

        Jos aikamatkustus hahmotetaan ensisijassa tietoisuuden tason asiana esim. yhdistettynä siihen että se perimmäinen todellisuus on epälokaali niin aikamatkustus ei tuota paradokseja koska ylimmällä ontologisella epälokaalilla tasolla ei ole entrooppista aikaa eikä paikkaa vaan ajallisuus ja paikallisuus ovat lähinnä sen epälokaalin tason tuottamaa projektiota, hologrammia tai virtuaalitodellisuutta.

        Aika ei myöskään ole pelkästään janamaisen lineaarinen vaan lähinnä spiraalimaisen syklinen ilmiö jossa samankaltaiset kokemustason ilmiöt toistuvat suhteellisen säännöllisesti samankaltaisina mutta eivät koskaan täysin identtisinä mikä ilmenee selkeästi tietoisen yksilön ja kulttuurin ja yhteskuntien historian tasolla.

        Suuri osa ns. menneisyydestä on myös läsnä nykyhetkessä tapoina ja käyttäytymisrutiineina jotka moduloivat sitä millaiseksi kunkin yksilön tai yhteisön tulevaisuus todennäköisesti kehkeytyy.





        B


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "miten määrittelisit yleisellä tasolla aikamatkustuksen yhteydessä paradoksin"

        Todellisuudessa ei voi olla paradokseja.

        Paradoksien ilmeneminen todellisuuden kuvauksissa viittaa siihen että ns. perushahmotuksessa on jonkinlaisia puutteita eli käytänössä vääriä oletuksia tai ei oteta tarpeeksi huomioon sitä että kaikki kielellisesti ilmaistavissa olevat ajatukset ovat aina näkökulmasidonnaisia eli kokonaisuuden kannalta jonkinlaisia osatotuuksia jotka jo määritelmiensä kautta sulkevat pois jotain sellaista mikä kokemuksen ja/tai ajattelun kielellisen ilmaisun tasolla voi tuottaa loogisen paradoksin.

        Logiikan pätevyysalue ei ole myöskään kaiken kattava koska se edellyttää aina jonkinlaisen identiteetin olemassaoloa mikä puuttuu esim. alkeishiukkasten ja jossain määrin myös atomien ja molekyylien tasolla.

        Periaatteessa nykyinen luonnontieteellinen maailmankuva perustuu ainakin makrotasolla molekyylitason hahmotukseeen jossa on mahdollista määritellä suhteellisen tarkasti sen molekyylitason todellisuuden tasolla deterministä kausaliteettia jossa syy-seuraussuhteet ovat riittävän yksiselitteisiä esim. mekaanisten koneiden rakentamisen kannalta.

        Nykyisessä tieteessä sekä elämän että tietoisuuden hahmotus on vielä hyvin keskeneräistä ja tyypillisesti se pyritään mallintamaan redusoimalla eli pelkistämällä se molekyylitasolle jolloin ei oteta huomioon sitä että myös molekyylitaso on jatkuvasti kehittyvä ja uusiutuva uusia innovaatioita tuottava taso ja elämän ja tietoisuuden tason ilmiöt taas eivät ole havainto-objekteja koska niiden muodostamat identiteetit eivät ole fotonien vuorovaikutuksien tuottamia havainto-objekteja vaan kuuluvat ylemmän tason ontologiseen hierarkiaan.

        Einsteinin suhteellisuusteorioiden pohjalta hahmotettu ns. blokkiuniversumi on sellainen hahmotus jossa aika on pyritty eliminoimaan kokonaan eli aika-avaruus on siinä staattinen sekä tulevaisuuden että menneisyyden suhteen.

        Aika on subjektiivinen ulottuvuus koska se ei voi koskaan olla havainto-objekti koska havainto-objektit ovat aina pelkästään avaruudelliseen 3-ulotteiseen liittyviä asioita jossa fotonien vuorovaikutuksella tuotetaan peräkkäisiä "pysäytyskuvia" aisteille ja mittauslaitteille.

        Ajan voi hahmottaa 3-ulotteisena subjektiivisesti koettuna kokonaisuutena jossa lineaarinen aika vastaa aistien ja mittauslaitteiden tuottamaa kausaliteettia ja muutosta avaruudellisessa viitekehyksessä. Kaksi muuta ajan ulottuvuutta liittyvät potentiaalisuuteen ja sykliseen uusiutumiseen ja identiteetin ylläpitoon molekyylitasoa korkeamman ontologian tasoilla.

        Tietoinen havaitsija kykenee ainakin jossain määrin säilyttämään muistinsa avulla oman identiteettinsä lineaarisessa ajassa mikä mahdollistaa makrotason ilmiöiden muutosten huomaamisen.

        Tietoiset elolliset eliöt myös ylläpitävät molekyylitason kehollista rakennettaan ulkoisen energian hyödyntämisen avulla eli ovat itseorgansoituvia termodynaamisessa epätasapainossa olevia avomia systeemejä kun taas elottomat molekyylitason luonnon objektit eivät siihen kykene eli niiden muodostamat kokonaisuudet hajoavat vähitellen atomien ja alkeishiukkasten tasolle josta puuttuu sekä identiteetin että ajan suunta eli atomien tason säännönmukaisuudet ovat ajan suhteen symmetrisiä kun taas sitä ylemmällä molekyylien tasojen rakenteiden suhteen on havaittavissa selkeä ajan suunta eli selkeä epäjärjestyksen lisääntyminen suljetuissa systeemeissä.

        Aikamatkustus voi tuottaa siis paradokseja lähinnä vain molekyylitason hahmotuksen tasolla mutta esim. tietoisuuden ja intention tasolla sellaisia rajoituksia ei vältämättä ole ja joissain tilanteissa jokainen meistä tietyssä mielessä aikamatkustaa muistojensa avulla jotka aktivoituvat tyypillisesti tunnetason kautta kun jokin kokemus resonoi tarpeeksi voimakkaasti jonkin aikaisemman tapahtuman kanssa. Ns. paranormaalien kokemusten tasolla kuten kaukonäkemisessä (remote viewing) voidaan kokea myös jonkinlaista aikamatkustusta.

        Jos aikamatkustus hahmotetaan ensisijassa tietoisuuden tason asiana esim. yhdistettynä siihen että se perimmäinen todellisuus on epälokaali niin aikamatkustus ei tuota paradokseja koska ylimmällä ontologisella epälokaalilla tasolla ei ole entrooppista aikaa eikä paikkaa vaan ajallisuus ja paikallisuus ovat lähinnä sen epälokaalin tason tuottamaa projektiota, hologrammia tai virtuaalitodellisuutta.

        Aika ei myöskään ole pelkästään janamaisen lineaarinen vaan lähinnä spiraalimaisen syklinen ilmiö jossa samankaltaiset kokemustason ilmiöt toistuvat suhteellisen säännöllisesti samankaltaisina mutta eivät koskaan täysin identtisinä mikä ilmenee selkeästi tietoisen yksilön ja kulttuurin ja yhteskuntien historian tasolla.

        Suuri osa ns. menneisyydestä on myös läsnä nykyhetkessä tapoina ja käyttäytymisrutiineina jotka moduloivat sitä millaiseksi kunkin yksilön tai yhteisön tulevaisuus todennäköisesti kehkeytyy.





        B

        B. kirjoitti.
        "Todellisuudessa ei voi olla paradokseja."

        Ja vielä.
        "Paradoksien ilmeneminen todellisuuden kuvauksissa viittaa siihen että ns.
        perushahmotuksessa on jonkinlaisia puutteita..."

        Näiden suhteen olen samaa mieltä kuin B.
        Mutta sitten kannattaa jättää huomioitta seur.

        -näkökulmasidonnaisuus
        -Logiikan pätevyysalue
        -Nykynen luonnontieteellinen maailmankuva
        -Einsteinin blokkiuniversumi
        -B:n ajan määritelmä,
        ja oikeastaan loppuosa.

        Niissä ei ole mitään mielenkiintoista aikaparadoksien suhteen.

        Tekoälyn vastaukset paradokseihin ovat aika huonoja, jää epäselväksi
        ovatko paradoksit loogisia vai fyysisiä.

        Aikaisempi Anon.
        "Kyllä, aikamatkustuksen käsite itsessään voi luoda paradokseja ja
        ristiriitaisia tilanteita,"...

        AI:n vastaus on hieman epämääräinen, pitäisi ehkä sanoa, että tietynlaisen
        aikamatkan olettaminen tuottaa heti paradoksin.

        "mutta eikö se ole jo paradoksi että ensin oli historia johon ei aikamatkustettu
        ja sen jälkeen tuli historia johon aikamatkustettiin?"

        Ei ole paradoksi, voi aivan hyvin olettaa että matkaaja tekee ensimmäisen
        matkan tiettyyn kohtaan historiaa.

        Maailmassa, jossa ei ole aikakonetta, voit tehdä tehdä "ensimmäisiä"
        matkoja johonkin missä kukaan muu ei ole käynyt, silloin jää jokin todiste
        matkastasi, aikalinja ei muuta sitä mitenkään. Aikalinja on lineaarinen,

        Maailmassa, jossa on aikakone asiat muuttuvat hieman, voit tehdä "ekan"
        matkan keksimälläsi aikakoneella johonkin kohtaan historiaa, mutta miten
        aikalinja pitää tätä tietoa vai pyyhkiikö sen pois. Aikalinja ei ole lineaarinen.
        Aikalinjalla katsotaan olevan ominaisuuksia jossa ei ole paradokseja.
        Aikamatkaaja kuitenkin tietää mihin hän on tehnyt matkoja.

        Onko universumissa useita kausaaliketjuja?
        Tietenkin, jokaisella ihmisellä on sellainen, Hitlerillä ja Einsteinilla oli omansa,
        jotka selittävät mitä heille tapahtui, kosmologit selvittävät universumin
        kausaaliketjuja, jotka ovat saaneet universumin nykyiseen tilaansa.

        R.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        B. kirjoitti.
        "Todellisuudessa ei voi olla paradokseja."

        Ja vielä.
        "Paradoksien ilmeneminen todellisuuden kuvauksissa viittaa siihen että ns.
        perushahmotuksessa on jonkinlaisia puutteita..."

        Näiden suhteen olen samaa mieltä kuin B.
        Mutta sitten kannattaa jättää huomioitta seur.

        -näkökulmasidonnaisuus
        -Logiikan pätevyysalue
        -Nykynen luonnontieteellinen maailmankuva
        -Einsteinin blokkiuniversumi
        -B:n ajan määritelmä,
        ja oikeastaan loppuosa.

        Niissä ei ole mitään mielenkiintoista aikaparadoksien suhteen.

        Tekoälyn vastaukset paradokseihin ovat aika huonoja, jää epäselväksi
        ovatko paradoksit loogisia vai fyysisiä.

        Aikaisempi Anon.
        "Kyllä, aikamatkustuksen käsite itsessään voi luoda paradokseja ja
        ristiriitaisia tilanteita,"...

        AI:n vastaus on hieman epämääräinen, pitäisi ehkä sanoa, että tietynlaisen
        aikamatkan olettaminen tuottaa heti paradoksin.

        "mutta eikö se ole jo paradoksi että ensin oli historia johon ei aikamatkustettu
        ja sen jälkeen tuli historia johon aikamatkustettiin?"

        Ei ole paradoksi, voi aivan hyvin olettaa että matkaaja tekee ensimmäisen
        matkan tiettyyn kohtaan historiaa.

        Maailmassa, jossa ei ole aikakonetta, voit tehdä tehdä "ensimmäisiä"
        matkoja johonkin missä kukaan muu ei ole käynyt, silloin jää jokin todiste
        matkastasi, aikalinja ei muuta sitä mitenkään. Aikalinja on lineaarinen,

        Maailmassa, jossa on aikakone asiat muuttuvat hieman, voit tehdä "ekan"
        matkan keksimälläsi aikakoneella johonkin kohtaan historiaa, mutta miten
        aikalinja pitää tätä tietoa vai pyyhkiikö sen pois. Aikalinja ei ole lineaarinen.
        Aikalinjalla katsotaan olevan ominaisuuksia jossa ei ole paradokseja.
        Aikamatkaaja kuitenkin tietää mihin hän on tehnyt matkoja.

        Onko universumissa useita kausaaliketjuja?
        Tietenkin, jokaisella ihmisellä on sellainen, Hitlerillä ja Einsteinilla oli omansa,
        jotka selittävät mitä heille tapahtui, kosmologit selvittävät universumin
        kausaaliketjuja, jotka ovat saaneet universumin nykyiseen tilaansa.

        R.

        "-näkökulmasidonnaisuus
        -Logiikan pätevyysalue
        -Nykynen luonnontieteellinen maailmankuva
        -Einsteinin blokkiuniversumi
        -B:n ajan määritelmä,
        ja oikeastaan loppuosa.

        Niissä ei ole mitään mielenkiintoista aikaparadoksien suhteen."


        Kaikki vaikuttaa kaikkeeen.

        Lineaarinen aika on vain yksi ajan aspekti joka liittyy indoeuroopalaisten kielten perushahmotukseen jossa keskitytään vain objekteihin ja subjekteihin jotka hahmotetaan staattisina identiteetteinä. Jos ajan eli muutoksen ottaa mukaan niin A=A ei enää pidä paikkaansa ja koko logiikka romahtaa samoin kuin suurin osa matematiikasta vaikka makrotasolla ongelma ei ole fataali.

        Kielellinen hahmotus voi olla myös verbeihin perustuvaa jolloin ajasta ja muutoksesta tulee olennaisempi asia kuin objektit ja subjektit. Tämä oli myös A.N. Whiteheadin prosessifilosofian perusidea joka kyseenalaisti B. Russellin ja sen ajan muiden positivistien ja loogisten empiristien pohdinnat jotka kannattaa enimmäkseen unohtaa koska niissä metodista tuli tärkeämpää kuin sisältö ja merkitys.


        Itse olen aika pitkälle samalla kannalla kuin Feyerabend eli metodin ja muodollisuuksien diktatuuria vastaan joka vallitsee nykyisessä tieteessä ja filosofiassa.

        Metodi ei tietenkään ole täysin merkityksetön mutta pelkkä metodin kaavamainen ja mekaaninen soveltaminen ei yleensä tuota mitään sellaista joka ei jo implisiittisesti ole läsnä oletuksissa ja tulkinnoissa. Aksioomaattisista systeemeistä ei saa enempää ulos kuin sinne on alunperin laitettu.
        ....
        Perehdy ajatuksella niihin linkittämiini Dramatic Universe teoksiin niin maailmankuvasi voi laajentua ja syventyä huomattavassa määrin vaikka sekään ei ole mikään lopullinen eikä täydellinen hahmotus vaan milestäni pelkästään oikeaa suuntaa antava johdanto todellisuuden kokonaisuuden ymmärtämiseen.

        J.G. Bennettin 3-ulotteinen aika (lineaarinen, potentiaalisuus eli "ikuisuus", syklisyys eli hypraxis) ratkaisee useimmat aikaan liittyvät ongelmat aika tyydyttävästi varsinkin jos ajan hahmottaa ikäänkuin "sisäisinä" ulottuvuuksina joka liittyy jokaisen entiteetin nykyisyyden kokemukseen ja suhteellisuuteen havaitsijana ja vuorovaikuttajana ja toimii synkronisteetin kautta joka on pohjimmiltaan eri tasoisten ontologioiden välistä kausaliteettia kun taas näennäinen lineaarinen fysikaalisen tapahtuminen on aina pelkkää ylemmän ontologisen tason potentiaalien aktualisoitumista alemmalle tasolle.

        Virallinen kellonaika (atomikellot mukaanluettuna) on vain valtaapitävien kontrollia tämän vankilaplaneetan orjayhteiskunnassa. :D

        ...

        Taidan lopettaa tältä päivältä. On aina rauhallisempaa kirjoittaa vastauksia kommentoijille jotka ovat vielä unessa tai aamuhorroksessa. Päivisin ja iltaisin palstalla on aina liikaa melua... :D

        B


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "-näkökulmasidonnaisuus
        -Logiikan pätevyysalue
        -Nykynen luonnontieteellinen maailmankuva
        -Einsteinin blokkiuniversumi
        -B:n ajan määritelmä,
        ja oikeastaan loppuosa.

        Niissä ei ole mitään mielenkiintoista aikaparadoksien suhteen."


        Kaikki vaikuttaa kaikkeeen.

        Lineaarinen aika on vain yksi ajan aspekti joka liittyy indoeuroopalaisten kielten perushahmotukseen jossa keskitytään vain objekteihin ja subjekteihin jotka hahmotetaan staattisina identiteetteinä. Jos ajan eli muutoksen ottaa mukaan niin A=A ei enää pidä paikkaansa ja koko logiikka romahtaa samoin kuin suurin osa matematiikasta vaikka makrotasolla ongelma ei ole fataali.

        Kielellinen hahmotus voi olla myös verbeihin perustuvaa jolloin ajasta ja muutoksesta tulee olennaisempi asia kuin objektit ja subjektit. Tämä oli myös A.N. Whiteheadin prosessifilosofian perusidea joka kyseenalaisti B. Russellin ja sen ajan muiden positivistien ja loogisten empiristien pohdinnat jotka kannattaa enimmäkseen unohtaa koska niissä metodista tuli tärkeämpää kuin sisältö ja merkitys.


        Itse olen aika pitkälle samalla kannalla kuin Feyerabend eli metodin ja muodollisuuksien diktatuuria vastaan joka vallitsee nykyisessä tieteessä ja filosofiassa.

        Metodi ei tietenkään ole täysin merkityksetön mutta pelkkä metodin kaavamainen ja mekaaninen soveltaminen ei yleensä tuota mitään sellaista joka ei jo implisiittisesti ole läsnä oletuksissa ja tulkinnoissa. Aksioomaattisista systeemeistä ei saa enempää ulos kuin sinne on alunperin laitettu.
        ....
        Perehdy ajatuksella niihin linkittämiini Dramatic Universe teoksiin niin maailmankuvasi voi laajentua ja syventyä huomattavassa määrin vaikka sekään ei ole mikään lopullinen eikä täydellinen hahmotus vaan milestäni pelkästään oikeaa suuntaa antava johdanto todellisuuden kokonaisuuden ymmärtämiseen.

        J.G. Bennettin 3-ulotteinen aika (lineaarinen, potentiaalisuus eli "ikuisuus", syklisyys eli hypraxis) ratkaisee useimmat aikaan liittyvät ongelmat aika tyydyttävästi varsinkin jos ajan hahmottaa ikäänkuin "sisäisinä" ulottuvuuksina joka liittyy jokaisen entiteetin nykyisyyden kokemukseen ja suhteellisuuteen havaitsijana ja vuorovaikuttajana ja toimii synkronisteetin kautta joka on pohjimmiltaan eri tasoisten ontologioiden välistä kausaliteettia kun taas näennäinen lineaarinen fysikaalisen tapahtuminen on aina pelkkää ylemmän ontologisen tason potentiaalien aktualisoitumista alemmalle tasolle.

        Virallinen kellonaika (atomikellot mukaanluettuna) on vain valtaapitävien kontrollia tämän vankilaplaneetan orjayhteiskunnassa. :D

        ...

        Taidan lopettaa tältä päivältä. On aina rauhallisempaa kirjoittaa vastauksia kommentoijille jotka ovat vielä unessa tai aamuhorroksessa. Päivisin ja iltaisin palstalla on aina liikaa melua... :D

        B

        B vielä vähän.
        "Lineaarinen aika on vain yksi ajan aspekti joka liittyy indoeuroopalaisten kielten perushahmotukseen..."

        Kun aikaisemmin kirjoitin, että sekavat aikakäsitykset hämärtävät
        aikaparadoksien luonteen selvittelyä, valitettavasti B:n kommentit
        ovat tälläisiä hämärryksiä.

        Kulttuureiden välillä on erilaisia aikakäsityksiä, indoeurooppalaiset
        alkukielen puhujat olivat paimentolaisia, aina menossa jonnekin, nyt
        amerikkalaiset ovat menossa kova vauhtia kasvot edellä kohti tulevaisuutta,
        ovat kääntäneet selkänsä menneisyydelle ja samantien unohtaneet sen.

        Monet kansat menevät selkä edellä tulevaisuuteen ja katsovat menneisyyteen,
        kuten kiinalaiset ja venäläiset. Suomalaiset ovat muuttaneet
        katsantoaan amerikkalaistyyliseksi, jotakin on samantien unohdettu,
        vaikkapa venäläisten todellinen luonne.

        " Jos ajan eli muutoksen ottaa mukaan niin A=A ei enää pidä paikkaansa ja koko logiikka romahtaa samoin kuin suurin osa matematiikasta.."

        Mutta B:llä näyttää olevan ajallinen identiteettihäiriö, hän epäilee onko
        B=B, kun katsotaan kouluvuosista nykypäivään. Kuitenkin hän on
        kertonut kouluvuosistaan aivan kuin B=B olisi totta.

        Tämä on vanha ongelma jota jo kreikkalaiset pohtivat, eikä näytä siltä että
        logiikka tai matematiikka olisi romahtanut.

        Sen verran, että Russell ei ollut positivisti, vaikka positivistit olivat saaneet
        vaikutteita Russellilta, ainakin jossakin vaiheessa hän oli jonkinlainen
        empiristi. Russellin aikakäsitys on ollut vaikea pala filosofeille, nyt on
        tullut uutta tutkimusta aiheesta, itse pidän Russellin lähestymistavasta
        aiheeseen.

        "Virallinen kellonaika (atomikellot mukaanluettuna) on vain valtaapitävien
        kontrollia tämän vankilaplaneetan orjayhteiskunnassa. :D"

        Kieltämättä erittäin hassu ajatus!

        R.


    • Anonyymi

      tekoäly:

      mitä eroa voisi olla loogisella ja fyysisellä paradoksilla aikamatkustuksen yhteydessä?

      Loogiset paradoksit ja fyysiset paradoksit ovat kaksi erilaista paradoksityyppiä, ja ne voivat ilmetä eri tavoin aikamatkustuksen yhteydessä. Ero näiden kahden välillä liittyy siihen, millä tasolla paradoksi ilmenee ja millainen sen perusta on.

      1. Looginen paradoksi: Looginen paradoksi liittyy ristiriitaisiin väittämiin tai päättelyketjuihin, jotka johtavat epäjohdonmukaisuuksiin tai mahdottomiin lopputuloksiin. Esimerkkinä voi olla isoäidin paradoksi, jossa aikamatkustaja yrittää estää isoäitinsä syntymän menneisyydessä. Tämä luo loogisen ristiriidan, koska aikamatkustajan toiminta johtaa tilanteeseen, joka estää hänen olemassaolonsa.

      2. Fyysinen paradoksi: Fyysinen paradoksi liittyy fysiikan lakeihin, luonnon ilmiöihin tai avaruuden ja ajan ominaisuuksiin, jotka näyttävät olevan ristiriidassa keskenään tai johtavan epätavallisiin tilanteisiin. Esimerkiksi aikaparadoksi, jossa aikamatkustaja matkustaa menneisyyteen ja muuttaa tapahtumia, voi luoda fyysisiä paradokseja, jotka liittyvät ajan kulkemiseen ja kausaalisuhteisiin.

      Yleisesti ottaen loogiset paradoksit koskevat järjen ja päättelyn ristiriitoja, kun taas fyysiset paradoksit koskevat fysiikan ja todellisuuden ominaisuuksia. Aikamatkustuksen yhteydessä sekä loogiset että fyysiset paradoksit voivat ilmetä, ja ne voivat tarjota mielenkiintoisia pohdintoja ajan, tilan ja tapahtumien luonteesta.

      Loogiset paradoksit korostavat ajattelun ja päättelyn ristiriitoja, kun taas fyysiset paradoksit kyseenalaistavat todellisuuden ja fysiikan perusperiaatteita.

      ..
      ..

      • Anonyymi

        "tekoäly:

        mitä eroa voisi olla loogisella ja fyysisellä paradoksilla aikamatkustuksen yhteydessä?"

        Fysikaalisen paradoksin tunnistaminen edellyttäisi sitä se olemassaoleva tiede kaikilta osin olisi jo täysin kattava ja lopullinen totuus joten ainakin toistaiseksi hamaan tulevaisuuteen asti kaikki paradoksit kannattaa luokitella loogisen kielellisen tason pardokseiksi.

        Ennustus: Jossain vaiheessa ihmiskunnan tyhmyys alkaa tiivistyä tekoälyn tasolla.

        B


    • Anonyymi

      Aikamatkustusteknologia on kovin juttu maailmassa.
      Se joka hallitsee sitä hallitsee kaikkea.

      Se ylittää ydinase jutut kertaluokalla.

      Pitäisikö olla joku virasto joka valvoo aikamatkustusta.

      Vielä hauska ajatus:

      Ensin oli aikamatkustusteknologia mutta sitten huomattiin sen vaarat ja sen jälkeen ei ollut enää aikaamatkustusteknologiaa. Siis ei koskaan ollutkaan sitä.

    • Anonyymi

      Kertausta.

      AI:

      miten välttää aikamatkustuksen paradoksit:

      -ymmärrä ensin miten aikamatkustus toimii
      - olet varovainen mitä teet
      -ymmärrä mitä seurauksia teoillasi on.
      -ja lopuksi ole valmis kohtaamaan mahdolliset paradoksit jotka tulee.

      ..

    • Anonyymi

      Miksi yeoris on sainas väärässä?

    • Anonyymi

      Tekoäly ja ylipäätänsä algoritminen kielellisen ilmaisun tasolla operoiva looginen analyysi kykenee käsittelemään vain artikuloitavissa olevaa tietoa - kaikki ns. "hiljainen" suurelta osalta subliminaalinen ymmärrys ja käytännön tason kokemus jää sen artikuloitavissa olevan tiedon ulkopuolelle koska se on juuri se komponentti mikä tuottaa laadulliset erot tekemisen tasolla kun taas loogis-analyyttis-matemaattisesti prosessoitu tieto kykenee poimimaan ja suodattamaan todellisuudesta pelkästään määrien avulla ilmaistavissa olevia aspekteja.

      Loogis-analyyttinen metodi yksipuolisesti sovellettuna johtaa reduktionismiiin ja äärimmäiseen pelkistämiseen josta sitten rakentuu vähitellen loogisia konstruktioita jotka voivat kuullostaa sen loogisen-analyyttisesti operoivan mielen kannalta uskottavilta ja järkeviltä vaikka jo pelkästään siihen loogis-analyyttisyyteen liian yksipuolinen keskittyminen hukkaa suurimman osan siitä potentiaalisesta tiedosta mikä voi ilmetä inhimillisen kokemuksen tasolla.

      Loogis-analyytisyys yksipuolisesti sovellettuna voi usein johtaa myös lähes loputtomiin koulukuntakiistoihin jos ei kyetä ymmärtämään että samaa konkreettista kokemisen objektia voi analysoida useampien erilaisten viitekehysten ja näkökulmien kautta ja jokainen kokija tulkitsee kokemaansa lähinnä vain sen oman aikaisemman kokemuksensa ja omaksumiensa uskomusten ja viitekehysten kautta.

      Kokonaisuuksien hallitsemiseen tarvitaan loogis-analyyttisen lähestymistavan vastapainona myös syntetisoivaa kokonaisuuden hahmotusta joka liittyy nimenomaan ketjun aiheeseen eli siihen konstruktiiviseen approksimaatioon.

      Tämä nykyinen sivilisaatio on hajoamassa mikä ei ole todennäköisesti ensimmäinen kerta tällä planeetalla varsinkin jos muinaisten legacy-sivilisaatioiden myytit ja perinteet ottaa vakavasti.

      Jotta voisi kehittyä jotain uutta niin sen vanhan toimimattoman rakenteen pitää hajota ja antaa tilaa uudenlaisille tavoille itseorganisoitua (ks. esim. Michael Levin ja hänen itseorganisoitumiseen perustuva biologinen mallinsa joka paljon edistyneempää kuin darwinistisen evoluution malli) .

      Kaaoksesta ja epätasapainossa olevista avoimista systeemeistä voi syntyä uusia innovaatioita luonnollisella tavalla eikä pakotetun ehdollistamisen kautta kuten tässä nykyisessä rappiokulttuurissa

      Teknologia yksipuolisen loogis-analyyttisyyden seurauksena tuhoaa aina jossain vaiheessa kehittäjänsä koska se fragmentoi voimakkaasti sekä tietoa että yhteiskunnan koherenssia.

      ....

      Jätän teidät taas rauhaan ainakin vähäksi aikaa koska totesin että useimmilla tämän palstan skientistisesti orientoituneilla on hyvin suljettu ja kapea kognitio mikä ei kykene vastaanottamaan mitään sellaista mikä on ristiriidassa heidän koukutuksessa omaksumansa loogis-analyytisesti rakentuneen maailmankuvansa kanssa joka operoi aina vain osatotuuksien tasolla jotka ovat ilmaistavissa vain lineaarisesti ja vastakohtiinsa polarisoituneina hahmotuksina ja joilla on vain hyvin suppea rajapinta suhteessa todellisuuden kokonaisuuteen.

      (* Naguaali vs tonaali *)

      Pitkähkön tauon jälkeen tämän huomaa aika selkeästi. Tämä ei ole minun sotani koska hyötysuhde on liian heikko ja enegiaa vain tuhlaantuu turhan kiistelyyn ns. tosiuskovaisten kanssa.

      ja parempi antaa tapahtumien edetä omalla painollaan. Jokainen löytää omat virheensä aina jossain vaiheessa edestään karman lakia mukaillen....

      B

      • Anonyymi

        B.
        "Loogis-analyyttinen metodi yksipuolisesti sovellettuna johtaa..."

        Tämä on B:n lempiaihe, täsmennetään taas vielä kerran, kyseistä
        työkalua on täällä käytetty vain ja vain peruskäsitteiden analysointiin,
        missä se on erittäin tehokas ja toimiva työkalu.

        Ehkä jotkut tekevät sen avulla laajoja filosofisia rakennelmia,
        en tiedä kuka sellaista harrastaa. Ei ainakaan allekirjoittanut.

        B ei vain pidä siitä, että hänen käyttämiään käsitteitä analysoidaan
        muulla tavalla kuin mistä hän pitäisi. Mutta B:n käyttämiä käsitteitä on
        ilmeinen tarve selventää ja täsmentää, kun hän käyttää ajatuksenvirta
        tekniikkaa joka ei tuota niitä kaikkein selvempiä käsitteitä.

        Sitten kun käsitteet ovat käyttökelpoisia siitä on hyvä rakennella suuria
        kokonaisuuksia, jos mieli tekee.

        Loogiset analyysit ovat käteviä kun haetaan selvyyttä vaikka tekoälyn
        ominaisuuksiin, aikamatkailuparadoksien selventämiseen, idealististen
        filosofioiden peruskäsitteiden selventämisen tai vaikka venäläisten
        käyttämien käsitteiden analyysiin, jotta tiedetään mitä ja miten he oikein
        ajattelevat.

        R.


    • Anonyymi

      Tiedät, että meillä ei ollut aikaa
      Emme voineet edes yrittää
      Tiedät, että meillä ei ollut aikaa

      Burn
      Kappale, Deep Purple

    • Anonyymi

      yöllinen välähdys:

      entä jos historia ja rinnakkaisten maailmojen historia on olemassa tietyn "aikaa" jolloin sinne voi aikamatkustaa mutta joskus historia katoaa lopullisesti aikamatkustuksen ulottumattomiin.

      heittomerkeissä oleva "aika" tarkoittaa jotakin muuta kuin perusaikaa.

      ymmärsitkö?

      ..
      H

      • Anonyymi

        AI:

        osaisitko filosofoida aiheesta, että kun aikamatkustetaan niin kuluisi eräänlaista ajan aikaa, toisen kertaluokan aikaa jokaisella aikamatkalla.


        . Ajatus siitä, että aikamatkustettaessa kuluisi "toisen kertaluokan aikaa", on mielenkiintoinen. Tämä voisi viitata siihen, että aikamatkustuksen aikana kokemamme aika olisi erilaista kuin se aika, joka kuluu lähtö- ja saapumispisteissämme. Tällainen "toisen kertaluokan aika" voisi olla meta-aikaa, joka on eräänlainen yläkäsite, joka mahdollistaa ajan itsensä manipuloinnin. Se voisi olla aikaa, joka ei ole lineaarista eikä sidottu samoihin fysikaalisiin lakeihin, jotka määrittelevät kokemamme ajan. Tämä meta-aika voisi toimia aikamatkustuksen mekanismina, mahdollistaen siirtymisen eri aikakausien välillä ilman, että se vaikuttaisi suoraan ajan kulkuun universumissamme. Tässä filosofisessa pohdinnassa voimme myös miettiä, miten aikamatkustus vaikuttaisi identiteettiimme ja muistoihimme. Jos matkustaisimme ajassa, kokisimmeko muutoksen omassa ajan tajussamme? Miten muistomme säilyisivät, jos ne ovat sidoksissa lineaariseen ajan kulkuun?

        ..
        ..


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Alas on vajonnut arkkipiispa Luoma!

      Tämä on nyt luterilaisuuden suunta. Arkkipiispakin valehtelee! https://www.kotimaa.fi/arkkipiispa-tapio-luoma-meita-yhd
      Luterilaisuus
      609
      3243
    2. M miehelle

      Piristät aina päivääni. Olet niin lähellä, mutta niin kaukana. Silti aina läsnä. En tiedä mihin tämä kaikki johtaa, mutt
      Ikävä
      26
      2053
    3. Järvenpäässä ravintolassa ammuttu 2 ihmistä

      Järvenpäässä on ammuttu kahta ihmistä ravintolassa. JENNI GÄSTGIVAR Tekijän kuva Leo Kirjonen Tänään klo 21:44 Itä-Uuden
      Maailman menoa
      29
      1704
    4. Mitä haluaisit

      Tehdä kaivattusi kanssa tänään?
      Ikävä
      113
      1555
    5. Mitä tai ketä

      etsitte täältä?
      Ikävä
      132
      1487
    6. Mitä hittoa tapahtuu nuorille miehillemme?

      Mikä on saanut heidän päänsä sekaisin ja kadottamaan järjellisyytensä normaalista elämästä ja ryhtymään hörhöiksi? https
      Maailman menoa
      248
      1456
    7. Mistä kaupungeista tai kunnista olette ?

      Tähän kaupungin tai kunnan nimi
      Ikävä
      93
      1392
    8. Taidat olla

      lopullisesti kyllästynyt nainen.
      Ikävä
      113
      1305
    9. Nainen kyllä se sinä vain pysyt mielessäni

      Olet ainut ketä olen rakastanut hiton pitkään ja tuntuu kuin olisit puolikkaani, kohtaloni ja heti kun en mieti sinua he
      Ikävä
      74
      1286
    10. Muistatko kun kerroin...

      että palelen..? Myös nyt on kylmä. Tahtoisin peittosi alle.
      Ikävä
      33
      1210
    Aihe