Kalymnos

Sää oli utuinen ja aurinko lähenteli jo taivaanrantaa kun lähestyimme Kalymnosta.
Kalymnoksella taitaa olla ostajan markkinat syyskuussa. Majoituksen tarjoajat hyökkäsivät matkustajien kimppuun heti kun pääsimme ulos lautalta. Pari ensimmäistä hätistelimme pois, mutta lähdimme sitkeimmän tädin matkaan. Kuten hän sanoi; ”Have a look!”, eihän meitä mikään sitonut mihinkään. Kaikki huutelivat hinnaksi 20€, Maria (?) lupasi siihen hintaan kylpyhuoneen ja keittiön. Halusimme studiohuoneen vähän keskustan ulkopuolelta, sillä sataman meteli oli hirmuinen. Joten hän näytti meille ensin pikkukujan varrella toisessa kerroksessa olevan (2-kerroksisen!) huoneiston, jossa oli 2 makuuhuonetta, keittiö ja kylppäri, mutta yhteisparveke sisäpihalle, näköala vastapäisen talon seinään. No problem, Marialla oli kyllä tarjota toinenkin vaihtoehto jos halusimme oman parvekkeen. Hannu jäi niille sijoilleen seisomaan rinkan kanssa ja minä marssin emännän perässä takaisin satamaan ja rantakadun varrella olevaan taloon. Alakerrassa oli kahviloita ja putiikkeja, yläkerrassa asunnot. Tässäkin huoneistossa oli 2 huonetta, keittiö ja tosi siisti kylppäri (pisteitä!) ja parveke suoraan satamaan. Hieno näköala ja kova meteli. Päädyimme tähän jälkimmäiseen huoneistoon.
Tavarat kaappiin, parvekkeelle nauttimaan emäntämme tarjoamat oluet (ei puhettakaan passista tai maksusta), suihkut ja kävelemään Pothian kaduille.
Alkoi väsyttää ja nälkäkin oli, joten istuimme satamakadun toisessa päässä olevaan O Vrahos kalatavernaan, aivan rantaviivaan. Pienten kissanpentujen valvovien katseiden alla nautimme tonnikalasalaatin, katkarapupastan ja jotain perikreikkalaista possupataa.

11.9.02 keskiviikko, Kalymnos, Pothia

Yö oli rauhaton, oli kuuma ja meteliä. Aamulla harkitsimme jo kämpän vaihtoa.
Haimme sämpylät leipomosta ja kävelimme rappusia pitkin ylös, poispäin keskustasta. Löysimme Lonely Planetin mainitsemat (low budget) domatiat, ja jäimme kiinni rysän päältä. Joka paikkaan ehtivä vuokraemäntämme kyseli emmekö ole tyytyväisiä huoneistoomme. Selitimme että muuten kyllä, mutta se meteli! Ne LP:n suosittelemat huoneet olivat kyllä syrjäisemmällä paikalla, mutta emäntämme aukaistessa ”Greek Housen” oven, totesimme tason olevan paljon huonompi.
Haimme vielä juustoa, tomaattia ja metaxaa ja palasimme aamukahvin keittoon. Kotimatkalla varmistimme laivamatkan Lerokselle; katamaraani lähtee perjantaina klo 11.30 (13€/hlö).
Aamiaisen syötyämme lähdimme kävelemään kohti Myrtiesiä. Reittimme kulki Pothian esikaupunkialueen ja Choran läpi, jatkuen Eliesin ja Panormosin kylien kautta. Viimeisestä kurvista avautui eteemme sykähdyttävä näkymä Myrtiesiin, Massouriin, Telendoksen saarelle ja Kalymnoksen pohjoisosiin. Matkalla (n.5km) kulutimme litran vettä ja perille päästyämme saman verran olutta. Seuraavaan paluubussiin (joita kulkee 2 tunnin välein) oli niin pitkä aika, että lähdimme kävellen paluumatkalle. Pysähdyimme Panormosin kylässä toisille olusille odottamaan bussia, joka kahvilan terassilla istuessamme hurautti yllättäen ohitsemme. Maksettuamme juomamme hyppäsimme jonkunlaiseen pikkubussin ja yhteistaksin välimuotoon.
Kämpille palattuamme meidät ympäröi taas meteli ja hulina, siestasta huolimatta. Myrties olisi oiva kohde lepolomalle ja rentoutumiseen, mutta kyllä Pothiassa oma viehätyksensä on, pakko myöntää. Kaunis kaupunki!
Suihkut ja siestalle. Kahdeksan kieppeillä lähdimme etsimään mopovuokraamoa. Vain yksi löytyi aivan keskustasta. Kävelimme vielä syrjäkujille, joista kyllä löytyi pothialaisten omaa elämää, kauppoja, ouzerioita ja giros pita – paikkoja, mutta ei ainuttakaan auto- tai mopovuokraamoa, joten palasimme takaisin keskustaan.
Kävelimme rantakadun loppuun ja istuimme tavernaan, jonka ainoat asiakkaat olimme. Salaatti, lihapullat ja kana, ouzot ja iso pullo vettä irtosi 16 eurolla. Sataman kautta kämpille kahvin keittoon. Sytytimme parvekkeelle asunnosta löytyneen punaisen ”Kristus-kynttilän” ja istuimme ihmettelemään Pothian älämölöä.

12.9.02 torstai 30

Herätys oli 7.30 mutta venyttelimme vielä vähän aikaa sängyssä. Korvatulpista huolimatta yö oli ollut taas melko rikkonainen, sisälle oli päässyt hyttysiä ja meteli ulkoa kuului tulppienkin läpi.
Söimme aamiaisen parvekkeella ja haimme 50cc Typhoonin päiväksi (12€). Ensin ajoimme Vathin kylään, joka sijaitsee upean jyrkkäseinäisen vuonon pohjukassa. Sieltä ajoimme Pothian kautta eilistä kävelyreittiämme Myrtiesiin. Tankatessamme meiltä yritettiin taas rahastaa 5€ liikaa. Rannalla juomatauko ja matka jatkui saaren pohjoisosaan. Emborioksen kylässä pysähdyimme lounaalle Harry’s Restaurantiin (vieressä on Harry’s Apartments). Söimme täytettyä munakoisoa ja lammasta, erinomaista! Kävimme uimassa ihan mukavalla rannalla, kylä itsessään ei paljoakaan antanut. Rannan muutamassa tavernassa oli turistihinnat.
Uituamme lähdimme paluumatkalle läpi Masourin ja Myrtiesin. Poikkesimme katsomaan Kantounin rantakylää. Ajoimme ohi Pothian ja seuraava pysähdyspaikka oli Vlihadian pieni viehättävä ranta. Sieltä takaisin Pothiaan päin ja poikkesimme tieltä Agios Savvas – luostarille. Luostari käsittää pieniä pyhättöjä ja suuren kirkon korkeine kellotorneineen. Pothiasta katsellen luostari näytti pieneltä ja tuntui sijaitsevan pääsemättömän korkealla, toisaalta näköala luostarilta alas oli uskomattoman upea ja kaupunki näytti hämmästyttävän suurelta. Paluumatkalla kaupunkiin löysimme uimarannan, joka olisi ollut kävelymatkan päässä huoneistostamme. Therman kuumat lähteet saivat jäädä näkemättä, sillä halusimme ennen pimeän tuloa nähdä Pothian toisen laidan; rinteen, jossa paikalliset asuvat. Kapusimme ylös kapeita rappuja kujille, joita värittävät turkoosit ja siniset portit, kaiteet ja ovet. Ja filmiä paloi!
Palautimme skootterin ja ostimme parit baklavat iltakahville. Yritimme lunastaa laivalippuja huomiseksi, mutta toimiston atk-yhteydet eivät toimineet. Kämpillä suihkut, päivän pyöräilyn jälkeen oli tosi rähjäinen olo. Emäntämme huuteli alhaalla kadulta meitä kahville, mutta vinkkasimme hänet ylös. Saimme taas Mythos-tölkit, samalla maksoimme majoituksemme 60€.
Istuimme parvekkeelle kahville, kirjoittelemaan ja viestittelemään. Kahden viikon makean nälkä tuli tyydytettyä baklavilla. Samalla saimme seurata laivoja, jotka tulivat satamaan, purkivat lastinsa ja jatkoivat saman tien matkaansa. Meteli kadulla oli taas korviasärkevä. Kohdallamme oli meneillään asfaltointityö, sekin vielä! Kahdeksan jälkeen ulkona oli vielä 24.
Tutkimme Lonely Planetin opasta ja netistä tulostettuja sivuja, ja meistä molemmista tuntui, että tulemme pitämään Leroksesta.
Myöhemmin illalla kävelimme sataman toiselle laidalle, pääkadun varrelle giroksille. Musiikkibaarien ulkopöydät olivat vielä pullollaan väkeä; paljon kalymnoslaisiakin. Ehkä heillä on tapana, suljettuaan putiikkinsa, tulla porukalla lasilliselle tai pienelle iltapalalle. Keskustan hulina ei meitä houkutellut, joten palasimme omalle parvekkeelle viimeisille retsinalasillisille.
Tulpat korviin ja petiin!

13. päivä perjantai, Kalymnos 30

Meteli oli kuin Mannerheimintiellä. Asfaltointityö majapaikkamme edustalla jatkui heti aamusta.
Hannu lähti ostamaan sämpylöitä ja laivalippuja. Ja tuli hetken kuluttua takaisin sämpylöiden kera. Toimisto oli kyllä juuri avannut ovensa, mutta oli mustanaan asiakkaista.
Aamukahvin jälkeen hän lähti uudelle yritykselle. Liput saatuamme oli vielä hetki aikaa istua parvekkeelle kirjoittelemaan.
Kuten saattoi odottaakin, ilmoitettu lähtöaika 11.30 muuttui puoli kahdeksi. Emme uskaltaneet jättää rinkkaa satamakuppilaan, joten kantamuksien kera marssimme lähimpään kahvilaan, siihen majapaikkamme alapuolella olevaan, jossa vuokraemäntämme yhtenä päivänä lupasi tarjota Hannulle kahvit. Tähän hätään häntä ei tietenkään näkynyt (ilmeisestikin hän oli tietoinen katamaraanin myöhästymisestä).

Matka Lerokselle kesti vajaan tunnin, istuimme sen ajan aurinkokannella. Kalymnos ja Leros ovat lähes kiinni toisissaan, mutta satamasta toiseen on toki matkaa.