Kun lapsi itkee, ettei halua nähdä biovanhempiaan, niin mitä silloin teette???
lapsi ei halua
nähdä biojaan
553451
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 55
Vanhimmat
on ? taitaa olla vielä pieni ja miten kerroitte nuo faktat, voinu olla liian kova tietoisku ?
lasta manipuloinut.
alkaa pikku hiljaa sammua. Olen mielenkiinnolla seurannut palstaa ja ilokseni huomasin, että biovanhemmille tuli omat sivut.
Miksi emme kumpikin lukisi toistemme sivuja ja jättäisi epäasialliset kommentoinnit pois. Varmasti meillä kummallakin on paljon opittavaa toinen toisiltamme.
Valitettavasti on niin,vaikka lapsi sinulle itkee ja sanoo ettei halua lähteä niin se ei riitä. Hänen on ilmaistava se myös soskulle. Asialle pitää olla hyvät perustelut. 12 vuotias saa päättää jo itse. Lapselle on kuitenkin todella tärkeää tavata biovanhempansa. Tapaamiskäytäntöjä vain pitäisi toteuttaa niin, että ne tuottaisivat hyvää oloa kaikille osapuolille.
Toinen mihin kiinnitän aina tekstejä lukiessani huomiota. Miksi yleistetään? Minulla on ollut ja on bioäitejä,joiden kanssa voi suunnitella ja toteuttaa yhteistä kasvatusta. Tapaamiset ovat kaksi kertaa kuussa. Ollut jo 11 vuoden ajan. Joidenkin äitien kanssa ei asiat toimi kuin kuukauden tai kaksi ja taas on muutos edessä. Mitään tavoitteita ei voi asettaa, kun huomisesta ei tiedä.
Meidän nuoret täyttävät 18 ja jäävät omasta tahdostaan kotiin. En estä heitä muuttamasta. jos he ovat siihen valmiita. Aivan sama koskee kaikkia meidän perheessä asuvia lapsia niin synnytettyjä kuin muiden synnyttämiä.
Toivon siis, että nyt kuukausien jälkeen palaismme asialinjalle näissä keskusteluissa. Moni perhe miettii tälläkin hetkellä omaa jaksamistaan kummallakin puolella eikä tämän kaltainen keskustelu paljon hyvääoloa tuo.
Hyvää kesää kaikille
Lapsihan itkee monenlaisia asioita. Onko itku paljon kauheampaa kuin esim. sen takia, että ei saa haluamaansa tavaraa tai vaikkapa karamelliä? Jos on sovittu tapaamiset, niin sinun tehtävänäsi on pitää huolta, että lapsi menee tapaamiseen. Jos itku ja valitus jatkuu pitempään, niin silloin kannattaa asiasta keskustella jo vakavammin ja etsiä syytä tarkemmin. Lapsihan voi olla jo hyvin "leimaantunut" teihin ja sen takia pelkää, ettei pääsekkään takaisin teidän kotiin. Jos lapsi osaa piirtää, niin pyydä piirtämään kuvia esim. tapaamisesta ja anna lapsen kertoa mitä piirustuksissa on ja jos pystyt niin oikaise pelkoja, etenkin jos ne tuntuu aiheettomille. Yritä itse tehdä tapaamisesta positiivinen kokemus.
lähteä kotoa sijaisperheeseen ja perhekotiin, mutta tiukkana se on vain oltava ja rauhallisena. Kuusivuotias on kovempi pala näin äidin näkökulmasta, kun on niin vaikea katsoa ja kuunnella lapsen ikävää. Mutta se menee aina nopeasti lapsella ohi. Tai nopeasti ja nopeasti... Joskus samana päivänä on kaikki ok. Joskus vielä illalla ja ensimmäinen yö sijaisperheessä voi olla levoton.
Kohdatessa en ole törmännyt sellaiseen havaintoon, että lapset itkisivät lähtöä sijaiskodeistaan. Vikkelästi ovat mukaan lähdössä ja nuorin kapsahtaa vielä tavatessa kaulaan. Nuoremmalla on tietty ikävä sijaisperheeseen ja soitellaan sitten välillä kuulumisia. Tämä sijaisperhe-homma on yhteistyötä.
katso sijaisäidin perään,kun hän tulee tapaamisiin.Kyselee vaan kovasti koska saa tulla kotiin.
lapselle, että äiti ei halua tavata...ei ole halunnut kaikkien näiden vuosien aikana?
Pahaa en ole koskaan hänestä lapselle puhunut, vaan yrittänyt saada lapsen ymmärtämään, että ehkä eroaminen lapsesta on aina niin kova paikka, ettei äiti kestä sitä.
Ja että hän varmasti lastaan rakastaa...mietin vain olenko valehdellut?
päin menee,ettei anneta tavata kuin kerran kuussa,vaikka kaikki tapaamiset onnistuneet.
kirjoitat.Kyllähän sinun sijaisvanhempana pitäisi tietää mitä kerrot,vai kuinka?
kyllähän minä tiedän mitä kerron, ainakin siltä osin etten koskaan pahaa puhu ..
Mutta mietinkin mielessäni, rakastaako äiti lastaan vai ei.
Jos hänen tekemisistään pitää jotain päätellä, vastaukseni on että ei.
En voi edes minä mennä toisen pään sisään ja selvittää hänen ajatuksiaan ja tuntemuksiaan, koska hän ei niitä ole kertonut.
Tämän palstan joillakin vanhemmilla näyttää olevan melko epärealistiset odotukset sijaisvanhemmista.
sanoessasi, että kyllä se äiti rakastaa, vaikkei rakastaisikaan. Siitä on turha ruveta miettimään mitään. Pääasia on lapsen paras ja se, että hän edes kuvittelee ja toivoo toisen rakastavan, antaa voimia jatkaa eteenpäin ja oppia rakastamaan myös sinua. Silloin voimavarat pikkuisella eivät kulu suremiseen siitä, että hän on niin huono ja häntä ei siksi rakasteta. Lapset usein syyttävät itseään tilanteesta. Ja aikuisten pitää tukea vaikka valkoisin valhein lapsen psyykkistä kehitystä.
Kysyisin biovanhemmilta, miten lapsi reagoi lähtiessä heiltä.
Varmasti on lapsia, jotka oikeasti eivät halua nähdä biovanhempiaan. Näkeminen tuo kaikki vanhat pelot ja ahdistukset mieleen. Esim. pahoinpitelyt.
Mutta on myös lapsia, jotka yrittävät miellyttää biovanhempiaan ja sijaisvanhempiaan. Eli lapsi käyttäytyy toiselle toisella tavalla ja toiselle taas toisella tavalla.
Sijaisvanhemmille sanotaan, ettei halua mennä biovanhempien luokse ja päinvastoin. Eikä tämä kuulema ole mitenkään harvinaista.
Mitä enemmän näitä juttuja lukee, niin sitä surullisemmaksi tulee. Miksi aikuiset eivät voi luottaa toisiinsa ja olla aikuisia suhteessa lapseen. Uskomatonta kissa ja hiiri leikkiä tämä näyttää olevan. Miksi ihmeessä asioista ei voida puhua suoraan?
Surullista on sekin, että lapset oppivat käyttämään tätä hyödyksi ja pompottelevat molempia vanhempiaan. Onko se sitten lapsen etu? Olla pomo liian pienenä?
Minusta näissä kirjoituksissa on ollut parasta lukea muutamien biovanhempien ajatuksia. Nostan hattua teille, jotka olette pystyneet omissa vaikeuksissanne laittamaan lapsen edun etusijalle. Ja olette pystyneet/halunneet tehdä ongelmillenne jotakin. On ollut hienoa lukea esim. Marin kirjoituksia. Jos tällaisia bioäitejä olisi enemmän, ei sijaisvanhempia enää kohta tarvittaisi. Ja mikä olisikaan ihanempaa.
ins.epäily asiasta,jonka sijaisäiti nosti,ja jonka johtava sosiaalityöntekijäkin myönsi paikkansa pitämättömäksi.Siitäkö pitäisi puhua?Pitäisikö vielä luottaa tuollaiseen sijaisäitiin?Sinä pidät ainoastaan Marin kirjoituksesta,koska hän kehuu sijareita.Olisiko kaikkien Biovamhempien vain kehuttava sijareita,vaikka aihetta ei olisikaan?Pitäisikö valehdella,että onpa tosi hyvä sijoituspaikka,vaikka totuus on aivan muuta?
aina valppaana päivystämässä, niinkö?
vastaamaan miten voisi olla yhteistyötä,kun sijaisäiti on tehnyt aiheettoman ins.epäily ilmotuksen,minkä joht,sosku todennut aiheettomaksi,niin miten voisi enään olla luottamusta,tai yhteistyötä,ja kun sen seurauksena tapaamisia harvennettiin.Jos vaihdettaisiin osia mitä sinä tekisit?Leikkisitkö niin kuin mitään ei olisi ollutkaan?Tokkopa.
Luehan uudelleen. Kehun niitä bioäitejä, jotka ovat tehneet tilanteelleen jotakin, siis ihan konkreettisesti eivätkä vain soittamalla poskea ja syyttelemällä. Mari heistä yksi esimerkki.
Täällä huomaa hyvin, miten jotkut bioäidit vain odottavat, että heitä tuetaan ja lapsi palautetaan kotiin. Missään vaiheessa he eivät puhu siitä kuinka vastuu on heillä. Kuinka heidän itse pitää tehdä jotakin, jotta tilanne muuttuu. Ja se on surullista. Kaikki muut ovat syyllisiä.
Vastuu on bioäidillä itsellään, ei sossulla, eikä sijaisäidillä. Bioäiti voi vain itse muuttaa tilannetta, ja sen ovat muutamat äidit mm. Mari tajunneet. Ja siksi he kertovatkin lisätyistä tapaamisista yms. bioäidin kannalta positiivista asioista.
Valittaa saa aiheesta ja pitääkin. Mutta kaikilla jutuilla kun ei ole todenperää, ja sen on täälläkin huomannut. Psyykkisistä sairauksista kärsivillä voi todellisuus olla jotakin muuta, mitä se oikeasti on. Siis ei tietenkään kaikilla. Ja psyykkiset sairaudet ovat iso syy huostaanotoille.
Mari on kirjoittanut asiallisesti omalla nimimerkillään, joten hänet voi "personoida" täältä, siksi hänet mainitsin. Ja edelleen Ihailen ja "nostan hänelle hattua", kuten monelle muullekkin vastuunsa kantavalle bioäidille. Eli kyse ei ole mistään mielistelyn ihailusta. Sitä paitsi en ole sijaisäiti vaan äiti vain.
tuttava perheet ovat niitä joilta tukea saa.Sinä mitätöit muut bioäidit paitsi Marin,joka teitä kehuu.
Olen samassa tilanteessa, minulle annetaan ymmärtää, että mikäli ryhtyisin yhteistyöhön ja hyväksyisin kaikki minusta kirjoitetut valheet, voitaisi alkaa keskustelemaan huostaanoton purkamisesta. En voi itselleni tehdä niin, että hyväksyisin lapseeni kohdistetut pahoinpitelyt ja sijarien makuukammarissa nukuttamisen. Eikä sellaisen hyväksyminen tee minusta hyvää äitiä, katson että asia on päinvastoin. Totuudessa pysyminen pitää minulla järjen päässä, se häviäisi jos alkaisin pitää valheita ja sopimattomuutta elämäni perustuksena. Sossu ja sijarit joutuvat koville ja keksimään aina uutta valhetta ja selitystä pitääkseen entiset valheensa paljastumatta. Se on heille raskasta, minulle ei, koska totuudessa on niin helppo pysyä. Sossut valittavat minulle, että puhun aina samaa ja että ne asiat on käsitelty jo. Tässä meidän ero, minun ja sossujen/sijarien, en lähde pyytämäänsä leikkiin.
siis mitä tarkoitat sijareitten makuukammarissa nukuttamisella?
tarkkaa tietoa siitä mistä epäilyt johtuivat?
Miten joht. sossu voi todeta insestiepäilyn vääräksi.
Minä en ole mikään sädekehä päänpäällä mutsi. Tavallinen ihminen vain. Eikä minullakaan tällä hetkellä ole mitään suuren suurta tukijoukkoa. Itseasiassa lähin ystävä asuu 30km päässä, seuraavat 250km päässä jne. Ja sukulaisita kaikki ovat tällä hetkellä minimi 200km päässä.
Totta olen puhunut, kun olen sanonut, että hyvin menee "sijareiden" kanssa. Mutta paljon surua ja tuskaa on matkalle mahtunut. En syytä muita vaan oma kasvu ja kipuilu sairauden kynsissä on vienyt veronsa, mutta mitalilla on toinenkin puoli. Minä olen löytänyt rauhan (ei uskonnollista) sieluuni ja luotan, että lapsilla on asiat hyvin silloin, kun ei olla yhdessä.
Ja toivon totisesti, että tämä tauti "perkele" hellittäisi otettaan ja voisi alkaa tavallinen arki. Esim. viime viikon vaihteessa laitoin oikeasti ruokaa (yleensä käytän mikroa) ja taas paloi pohjaan. Näin minulle usein käy, kun käännän selkäni, en muista keskeneräistä työtä. Kuuluu taudinkuvaan.
Silloin, kun lapset annoin pois. pelkäsin, että poltan koko huushollin hajamielisyyttäni ja olen sentään paljon paremmassa kunnossa kuin pari vuotta sitten.
Se on pirun huonoa tuuria, jos biot ja sijarit eivät tule toimeen. Siinä on kysymys myös henkilökemiasta. On minullakin ollut opetteleminen, kun sijaisäiti on paljon parempi siivooja jne. kuin minä olen ikinä ollut tai tulen olemaan. Se on vain hyväksyttävä se erilaisuus, mutta ei tietenkään väärinkäytöksiä.
Tsemppiä vain biot ja sijarit! Lähden tästä lenkille.
Konkreettista nukuttamista sijarien vieressä, mahdollisimman lähellä sijari-isää, niin on sossu kirjoittanut papereihinsa. Nukuttamista kesti yli puoli vuotta, paikka on Jukola-koti. Selvenikö asia. Ei mitään kuulopuhetta, vaan sossun kirjauksista luin.
Niitä syytöksiä,ja valheita,kun ei millään saa tekemättömiksi.Enkä jaksaisi,edes elää,jos alkaisin teeskentelemään,kuin mitään ei olisi tapahtunut.
ja joht.soskukin sen myöntää,että ei perää.Jos olisi miksi ei ole edes tehty rikosilmoitusta,vaikka vaadin sitä heti alusta asti.Mielestäni ins.tai ped.rikos on niin törkeitä rikoksia,että tekijälle täytyisi amp..kuul. päähän.
mutta jos lapsi tuntee olonsa turvattomaksi niin miksi ei voisi nukuttaa vieressä jos lapsi haluaa?
Laittaisitko oman tyttäresi nukkumaan vieraan miehen viereen. Aivan turha selittää, että kysymyksessähän on oikeastaan melkein isä. Ei ole. Tätä samaa puppua soossut syöttävät muillekin.
Meillä lapsella ei ole ollut pelkoja kotona. Huostaanottoa on vastustettu henkeen ja vereen, lapsi sekä vanhemmat. Siksi on ussein tarvittu poliiseja viemään lapsi pois kotoa ja silti hän on aina tullut takaisin niin kauan, että sossujen oli pakko suostua vapaisiin kotikäynteihin.
Mitä minun pitäisi muuttaa. En ole alkoholisti, narkkari, mielenterveysongelmainen vaan terve työssä käyvä äiti.
Ongelma on se, ettei minun ja monen muun mielestä ongelmia ole ollutkaan. Sossujen mielestä on ongelma, etten suostu heidän pomputeltavaksi, minulle sekään ei ole ongelma.
omasta lapsestaan.Sen jonka olet synnyttänyt,jota rakastat,ja sitten vieraat ihmiset tulevat räätälöimään ja leikkimään toisten elämällä.Toivon,että heidänkin elämää revittäisiin aivan samallalailla,ja taivaassa viimeistään vastaavat leikeistään.
suostu heidänpomputeltavikseen,niin sitten keksitään mitä vain ja vaikka pakkohuostaan otetaan lapsi.Saavat leikkiä vallallaan ja pitää lässykkä kokouksiaan,missä valheilla kehitellään uskomattomia stooreja,lässytellään pylpyreistä ynnämuista,mistä normaali parheissä ei ole edes kuultu mitä se tarkoittaa.Tosi sairasta tuohua ja usein sijarit lapsettomia,ja jopa lesboja.Jos normaali ihmiset tietäisivät,että lesbotkin kelpaavat sijareiksi järkyttyisivät todella!
He ovat maksettuja väliaikaisia hoitajia.Turha alkaa leikkiä jotain isiä ja äitejä koska sitä he eivät tosiaankaan ole.Lapsihan on tarkoitus palauttaa omille vanhemmille ja siksi tässä verissäpäin saakin taistella.
Meidän asiaa hoitavat tantat vastaavat teoistaan kyllä jo maan päällä. Siitä pidän huolen. Saavat luvan perustella jokaisen päätöksensä. Ideahan huostaanotossa on, että sen pitää olla paras vaihtoehto lapselle.
Täytyy olla tämä systeemi hyvä bisnes kun Paavo Väyrynenkin on perustanut nuorisokodin. Siellä on yhtä monta hoitajaa kuin nuortakin. Voi jokainen ottaa laskimen käteensä ja hiukan laskeskella, mitä maksaa. Eikä Paavo- niin uhrautuvainen kuin onkin- taatusti hänkään toimi ilman palkkaa.
Meillä nimenomaan selvitettiin, että nuoret voivat kokea toisensa sisaruksiksi. Siitä vaan siskonpetiin...
kyse,täytyisi leikkiä,että on aivovammanen,ja ellet suostu heidän mielipuoliseen leikkiinsä.et ole yhteistyö kykyinen.Sadistaja koko jengi.Leikkivät jotain Jumalaa tuollaiset pikkusieluiset mitättömyydet.
täyttä bisnestä,siinä ei lapsen parhaasta voi puhua.Siksi he raivopäisesti taistelevat,ettei tule tapaamisia lisää,ja että lasta ei palautettaisi kotiin,koska jäisivät työttömiksi.
syrjäseudulla missä ei olisi mitään mahdollisuutta saada minkäänlaista työtä.ja lähimpään kaupunkiin on satakin kilometriä.On helpompaa,ja kannattavampaa ottaa lapsia kotiinsa.
mulla on ollut paljon hoidokkeja, ei kuitenkaan sijaislapsia, mutta esim. sukulaisten lapsia joilla on ollut aikoinaan huono tilanne kotona. Siis lapset on tuntenut turavattomuutta. Jos halusivat tulla viereeni nukkumaan niin saivat tulla. Niin on myös omat lapseni tehnyt joskus. Ei turvatonta lasta pakoteta nukkumaan yksin jos maailma kaatuu ympärillä. Omaatko empaattista kykyä? Onko sinua käytetty hyväksi?
kyllä minunkin lapseni heti vauvasta lähtien nukkui minun vieressäni,kyseessä oma lapseni,ei minua ainekaan ole hyväksi käytetty.Tuo kirjoittaja kertoi sijaisvanhempien nukuttavan,hänen lastaan samassa sängyssä.Siinä on vissi ero.Vieraan miehen vieressä.Soskuthan suosittelee,että lapsi nukkuu omassa sängyssään,omassa huoneessa.
aiahan on suositeltavaa että lapsi nukkuu omassa sängyssä. Mutta jos lapsi todella on turvaton ja ei nuku vaan itkee sängyssä yksin. Onko se parempi kuin se että saa nukkua aikuisen vieressä ja pikkuhiljaa sitten palautuu tämä turvallisuuden tunnekkin kun on aikuinen joka välittää.Minusta siinä kuitenkin toimitaan lapsen parhaaksi. Ei se että tyttö nukahtaa sijaisisän viereen ole mitään seksuaalista. Onhan niitä uusioperheitäkin joissa uusi isä nukuttaa vaimonsa lapsia.
pikkupoikaa seksuaalisesti hyväksi,niin kauan kuin kärähti,ja sijoitukset loppuivat siihen.Äijä joutui vankilaan.Poika ihan romuna.
Kyseessä oli 14-vuotias, ei sen ikäiselle anneta vierihoitoa, kyseessä on ihan muut hoidot. Hän itse ei pitänyt sitä hyvänä, mutta sossu vaati ja minut sivuutettiin aina toisistaan poikkeavilla selityksillä jotka laati sossu, mitkä erilaiset selitykset ovat yksi paljastava tekijä pedofiilialle. Kyse ei ollut mistään satunnaisesta nukuttamisesta vaan yhtäjaksoisesti kuukausia jatkuneesta, hänen nukkumapaikkansa oli se, muualla ei ollut hänen paikkaansa. Kun sänkyjä huoneessa ei ollut niin ei tarvinnut kömpiäkään erikseen seksiä hakemaan. Kaikki oli järjestetty mukavuussyistä sujuvaksi.
Jos uusioperheenkin isä rupeaa nukuttelemaan vaimonsa murrosikäistä tytärtä, ei ole normaalia.
Ajattelin siis pienempää lasta, en murrosikäistä. Ja kaikilla lapsilla PITÄÄ olla oma sänky.
laiska töitään lukee sanoi vanha kansa.
ja työttömät laiskurit luulee, että joku 100km on este työssä käynnille.
jos todella on työhaluja, löytyy kyllä jokaiselle oma työpaikka. jopa kauhistelevalle, laikalle nimimerkille "vielä he asuvat".
Tosiasia on että 100 km yhteen suuntaan on pitkä työmatka joka päivä kulkea, vähän aikaa saattaa mennä, mutta ei siitä ole pitemmäksi vaihtoehdoksi. Kun ottaa sijaislapsia, siinä sen kuin kössöttelee kotosalla. Lapset ohjelmoidaan tekemään keittiöhommat, mitään tulosvastuuta ei ole ja voipi ottaa sidukat kesäillassa huoletta, ei tarvitse aamulla anivarhain auton rattiin joutua.
>Lapset ohjelmoidaan tekemään keittiöhommat, mitään tulosvastuuta ei ole ja voipi ottaa sidukat kesäillassa huoletta, ei tarvitse aamulla anivarhain auton rattiin joutua. <
Älä tyrkytä tapojasi.
kanssa sitten tekemisiin?Saati lastensuojelupuolen,jos tuo kaikki mitä kirjoitit pitää paikkansa.Ei kai ne sossut seisonu kadulla ja summanmutikassa alkaneet"tehdä tuttavuutta"ohikulkijoiden kanssa?
Ei ole tarkoitus piruilla tai muuta mutta jotain kauttahan sinun on täytynyt olla tekemisissä sossun kanssa ennen kun lapsi huostaanotettiin.
sairastuin masennukseen.Masennusta en itselleni tilannut.Kuolema voi ottaa niin koville,että masentuu,silloin jouduin soskujen kanssa tekemisiin,eivät ne todellakaan kadulta napanneet,niin kuin ivallisesti kirjoitat.
En kylläkään ole elämässäni sidukkaa juonut pullollistakaan. Sen sijaan olen kulkenut sadan kilometrin matkaa jonkin aikaa, joten tiedän matkan pituuden ja mitä se käytännössä tarkoittaa kun sellaisesta matkasta pitää jaksaa olla freesi vielä työpaikallakin. Kokemuksestani kirjoitin.
Sijaislapsia en ole aikonut ottaa kuitenkaan, koska minulle ei toivottavasti tulekaan tarvetta sivistyneeseen hiprakointiin, luvallanne lainasin hienoa termiänne harrastamallenne ympärikännissä olollenne.
Mitä on sidukka?
olla ivallinenkaan.Sori jos vaikutti siltä.Kiitos vastauksestasi ja voimia tulevaisuuteen.
taisit vain kössötellä lapsiesi kanssa, kun he olivat kotona?
Sijaisäiti riitaako haastat?Huomaa että sinulla ei yhteistyö suju.
myös ilosta kun hänelle kerrotaan vanhempien tapaamisesta. Monet lapset purskahtavat itkuun päästessään äidin syliin erossaolon jälkeen. Sijarit nyt eivät ole tietenkään sellaisesta kuulleetkaan, vaan aina ovat pahat mielessään.
Niinpä. Voi kuinka onnellinen olisinkaan jos lapsi itkisi ilosta kun näkee vanhempansa. Lapsi onkin aivan kuin ei mitään, ja sitten kun vanhemmat ovat lähteneet, alkaa itku. Ne ei saa tulla enkä minä halua nähdä heitä....Ne jotka ajattelevat että manipuolin. Miksi tekisin niin. Minähän rakastan lasta ja hänen hoidon kannalta ei ole mitään mieltä manipuloida. Sehän kääntyisi minua vastaan. Tämä lapsi on ihan aivoilla varustettu ja osaa ajatella ihan itsekin. Kerronpa mitä minä olen tilanteessa tehnyt. Olen kuunnellut itkua ja kysynyt onko paha olla. Kertonut, että meidän perhe on tälläinen. On kahdet kasvattajat ja vanhemmat ja kaikki muuttuu ajan kanssa parempaan. Minusta tuntuu että silti lapsi oikeasti tarkoittaa, ettei halua nähdä biojaan. Se tuntuu raskaalta.