Elämä on kuin vene ulapalla. Oletko koskaan istuskellut rannalla...öö..sanotaan vaikka neljään aikaan aamu yöllä. Hmm..kuvitelleppa tallainen tilanne. Olet rannalla missä on laituri. Laiturin laidalla on vene odottamassa. Järvi nostattaa kamalaa usvaa jonka läpi ei nää. Mutta tiedät että jos lähtisit soutamaan eteenpäin löytäisit vastarannan. Ainakin jossain vaiheessa. Hyppäät veneeseen ja lähdet soutamaan... Menet usvan läpi. Et nää yksinkertaisesti mitään muuta kuin usvaa ja kuulet kuinka vesi liplattaa ja airot sukeltavat vedessä ja nousevat ylös...ja taas uudeleen. Jonkun aikaa soudettuasi näät kiven minkä päällä jokin ihminen odottaa sinua tai asia.. Menet kiven viereen ja ihminen nousee kyytiin. Ette puhu mitään, soudat vain. Seurvaaksi tulee toinen kivi mikä on tyhjä. Toinen osapuoli katsoo kiveä ja nyökkää. Ymmärrät. Hän jää siihen. Mitään sanomatta hän taas kipuaa kivelle. Katsot tulosuuntaan ja pelkäät jatkaa matkaa eteenpäin. Käännähdät menosuuntaan päin etkä nää enää kiveä etkä henkilöä missään. Eteenpäin jatkaminen pelottaa, et ole vielä valmis siihen. Lähdet soutamaan takaisin tulosuuntaan päin. Tulevaisuus saa vielä odottaa.
Koskaan ei elämässä eikä sumussa tiedä mitä vastaan tulee. Haaksirikko kenties,ehkä uusi alku.. ei voi tietää. Tarttukaa tulevaisuuteen. Älkää menneisyyteen.
Koskaan ei elämässä eikä sumussa tiedä mitä vastaan tulee. Haaksirikko kenties,ehkä uusi alku.. ei voi tietää. Tarttukaa tulevaisuuteen. Älkää menneisyyteen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Rutinaa.
Tästä ei saa tarinaa eikä elämän viisautta.
Arvoasteikolla 1-10
Tästä taakse katsoen 4
T. Sherlokki (c) 2005