Lastensuojelun ongelma on tämä

Toivo ei ole sinun omaisuuttasi

Jo pelkästään tämä kirjoitus osoittaa kohdallasi mielenterveyden horjumisen.

Vaimo lähti. Lapsi lähti. Oliko sen arvoista? Olisiko kannattanut hakea apua mielenterveysongelmiisi, niin sinullakin voisi vielä olla perhe koossa.

Nyt Teemu otat itseäsi niskasta kiinni ja menet terapiaan ja aloitat asianmukaisen lääkityksen. Hoida itsesi kuntoon, niin voit olla vielä jossain vaiheessa osa Toivon elämää.

Lastensuojelulla on vuosibudjetti kuten muillakin sosiaalipuolen virastoilla. Budjetti pitää käyttää, jotta seuraavana vuonna saadaan suurempi budjetti. Tämä saa lastensuojelun huostaanottamaan herkemmin. En ole huostaanottoja vastaan. Itse olisin jo nuorena, kun kuulin että tämmöinen asia on olemassa, halunnut tulla huostaanotetuksi niistä oloista missä kasvoin.

Lastensuojelun ongelman määritelmä



Lastensuojeluorganisaation ongelma on tämä: Vallankäyttö, jossa työntekijät keksivät mielenterveysvalheita ja vääristelevät perheiden asiat varmistaakseen virkamiehen aseman toteutumisen. Suomen hallitus on luonut valheen väkivallan kasvusta lastensuojelun vallankäytön laajentamiseksi vanhempia vastaan. Lapsen kokeman väkivallan verukkeella manipuloidaan ihmisiä kannattamaan virkamiesten vallankäyttöä lastensuojelussa ja väkivallalla alistetaan vanhemmat ja lapset virkavaltaan. Lastensuojeluorganisaation agenda on sosialisoida lapset yhteiskuntaan sopiviksi, jotta lapset tottelisivat auktoriteetteja varhaiskasvatuksessa, koulussa ja työelämässä sekä sopeutuisivat yhteiskunnalliseen hierarkiaan. Sosiaalityöntekijät ajattelevat, että huono tai outo käytös uhkaa yhteiskunnan toimivuutta ja lapsen sopeutumista siihen sekä että jos olisit normaali, sinusta ei tehtäisi lastensuojeluilmoituksia. He eivät sano niin vaan valehtelevat vanhempien ja lasten olevan sairaita saadakseen pakottaa valvontaan tai ottaa lapsen pois. He kaappaavat lain, julkiset verovarat ja julkisen palvelun agendansa toteuttamiseen. He eivät tue vanhempia ja lapsia tai ratkaise ongelmia vaan vaativat niiden hoitamista itse, jotta ne eivät estäisi lastensuojelun toimintaa. He kätkevät syrjinnän lässyttävään, teennäiseen sosiaalityön asiakkaan kohtaamistapaan ja vetoavat moraaliseen oikeuteen, psykologisointiin ja kuntoutukseen alentaessaan oikeuksia ja vapauksia tahtonsa rikkomisesta. Syy huostaanottoihin on siis se, että lastensuojelun organisaatio ei usko pystyvänsä kasvattamaan lasta tukitoimien avulla, kun vanhempi vastustaa. Huostaanotto tehdään juuri niin nopeasti, kuin sosiaalityöntekijät havaitsevat, ettei vanhempi tule koskaan tottelemaan heitä. Se ei liity lapsen tilanteeseen tai vaaraan mitenkään. Lastensuojelu lisää huostaanottoja rangaistuksena holhouksen vastustamisesta, koska se uskoo tehtävänsä olevan siitä rankaisu eikä tuki. Lapsia kuolee lastensuojelun valvonnassa, koska sosiaalityöntekijät jättävät sairaat vanhemmat yksin lapsensa kanssa. He ovat antaneet näyttöjä tottelusta ja se on tyydyttänyt sosiaalityöntekijän. He saattavat suunnitella huostaanottoa, mutta jättävät kotiin siksi aikaa tuen antamisen sijaan. Sosiaalityöntekijät pitävät ongelmia ja sairauksia tottelemattomuuden puutteena, josta on syytä rangaista alentamalla lapsen tapaamisoikeuksia. Näin eristäminen ja pakottaminen pahentavat ongelmia sekä vanhemmilla että lapsilla. Sosiaalityöntekijät pitävät tottelemista todisteena toipumisesta, vaikka ongelmiin ei anneta tukea. He valehtelevat mielenterveyshuolia, jos ei tottele ja ottavat terveet ja iloiset lapset turhaan sijaishuoltoon. He jättävät tottelevaiset ja myöntyväiset yksin kotiin. He eivät kykene edes havaitsemaan perheiden olotilaa riskien tunnistamiseksi vaan pelkästään myöntyvyyttä valvontaan. Sosiaalityöntekijät ovat tietoisesti nostaneet heidän “oikeustasoaan” ja päättäneet jättää heidät yksin äärimmäisissä tilanteissa. Sosiaalityöntekijät ja heidän moraalis-sävytteinen rangaistusmielialansa ja ihmisten olettamukset vanhemmista eivät pyri sosiaalipedagogiseen voimavarojen antamiseen, persoonalliseen kasvuun ja ongelmien ratkaisemiseen. Kyse ei ole vain siitä, että havaitseeko sosiaalityöntekijä ongelman vai ei ja toimiiko hän silloin vaan siitä, että lastensuojelu luo riippuvuuden, jossa ihmiset eivät voi kokeilla, miettiä ja oppia elämää. He ovat täysin epäpäteviä antamaan tukea. Arvio menee aina vikaan ilman sen kohteen mukana oloa. Yksipuolinen ja auktoriteettiin perustuva sanelu estää toisten ymmärtämisen ja kasvamisen. Lastensuojelulain ja suomalaisen kulttuurin välillä on vakava ristiriita. Laki velvoittaa tukeen, mutta silti kaikki väittävät, että "on hyvä, että tuollaiselta vietiin lapsi turvaan".

Lastensuojelun ongelman määritelmä







Lastensuojelutoiminta on kuriregiimi, joka tähtää regiimin totteluun eikä tukeen. Regiimi rankaisee tottelemattomuudesta ja itsenäisyydestä nöyryyttämällä, valehtelemalla mielenterveydestä, riistämällä oman lapsen ja eristämällä tukitoiminnasta. Rangaistuksena sosiaalityöntekijät voivat tehdä mitä tahansa ja keksiä toinen toistaan törkeämpi valheita. Tällä on useita vahingollisia vaikutuksia. Sosiaalityöntekijät käyttävät ihmisten kriisejä verukkeena viranomaisen interventioon, rahoitukseen ja vallankäyttöön. He eivät korjaa ongelmia antamalla tukea vaan käyttävät ongelmia siihen, että lastensuojelun sosiaalityöntekijät pääsevät kuulemaan ja valvomaan uhrin tilannetta. He eivät puutu väkivallan tekijän ongelmiin vaan uhrin elämään, järkyttävät uhria monialaisessa yhteistyössä eri viranomaisten voimin puhumalla väkivallan aiheuttamista oireista uhrille ja manipuloivat uhria kertomaan yksityisasiansa sekä luovuttamaan hallinnan sosiaalityöntekijälle. Lapsia kuolee lastensuojelun valvonnassa, koska sosiaalityöntekijät jättävät sairaat vanhemmat yksin lapsensa kanssa. He ovat antaneet näyttöjä tottelusta ja se on tyydyttänyt sosiaalityöntekijän. He saattavat suunnitella huostaanottoa, mutta jättävät kotiin siksi aikaa tuen antamisen sijaan. Lapsia kuolee siksi, että sosiaalityöntekijät vangitsevat sairaat nuoret kontrollilaitoksiin, joissa he romahtavat (esim. Heidi Pietilä, k. 2021, julkaistu äidin luvalla). Sosiaalityöntekijöiden ainoa näkökulma on regiimin tottelu, josta käsin he tulkitsevat ongelmat ja vastustuksen tottelemattomuuden puutteeksi. Siitä heillä on syytä rangaista alentamalla lapsen tapaamisoikeuksia. Näin eristäminen ja pakottaminen pahentavat ongelmia sekä vanhemmilla että lapsilla. Sosiaalityöntekijät pitävät tottelemista todisteena toipumisesta, vaikka ongelmiin ei anneta tukea. He jättävät tottelevaiset ja myöntyväiset yksin kotiin. He eivät kykene edes havaitsemaan perheiden olotilaa riskien tunnistamiseksi vaan pelkästään myöntyvyyttä valvontaan. Sosiaalityöntekijät ovat tietoisesti nostaneet heidän “oikeustasoaan” ja päättäneet jättää heidät yksin äärimmäisissä tilanteissa. He valehtelevat mielenterveyshuolia, jos vanhempi, lapsi, muut viranomaiset tai ammattilaiset eivät tottele sosiaalityöntekijää ja ottavat terveet ja iloiset lapset turhaan sijaishuoltoon.



Suomen hallitus on luonut valheen väkivallan kasvusta vanhempia vastaan. Lapsen kokeman väkivallan verukkeella manipuloidaan ihmisiä kannattamaan virkamiesten vallankäyttöä lastensuojelussa ja väkivallalla alistetaan vanhemmat ja lapset virkavaltaan. Lastensuojeluorganisaation agenda on sosialisoida lapset yhteiskuntaan sopiviksi, jotta lapset tottelisivat valtion viranomaista varhaiskasvatuksessa, koulussa ja työelämässä. Tavoite on kasvattaa lapsista tuottavia työläisiä. Tämä on optimistinen tulkinta lastensuojelusta. Realistinen tulkinta on se, että lastensuojelu suojelee valtiota poikkeavilta yksilöiltä, jotka uhkaavat vakautta ja hallinnon toteutusta erityisesti koulussa, jossa ongelmanuoret häiritsevät isoa määrää muita sosialisoitavia nuoria ja estävät koulun sosialisaatiotehtävän. Lastensuojelu vaatii valtiolle sopimattomien piirteiden tukahduttamista, jotta ne eivät häiritsisi yhteiskuntaa, jota valtio sanelee. Siksi päätökset ovatkin ristiriidassa perheiden kokemuksen kanssa. Se pitää tehdä itse, ja kykenemättömyys tai vastustus osoittavat kykenemättömyyttä siihen. Siksi sosiaalityöntekijät reagoivatkin vastaväitteisiin samalla ankaruudella kuin todellisiin ongelmiin. He alentavat vapauksia, koska ne vaarantavat hallinnon. Vastalauseet riisuvat sosiaalityöntekijät hyväntekijän ja tukijan kaavusta ja paljastavat heidän kuriajattelunsa. Heidän valheensa loppuvat ja he käyttävät asiakkaita vastaan väkivaltaa.

Lastensuojelu puuttuu ennakkoluuloisten suomalaisten toimintaan siksi, että he varmistavat sen, etteivät tunteelliset ja kouluttautumat tavikset hoitele lastensuojeluvanhempia lainvastaisesti pois pelistä. He eivät kuitenkaan sano tätä koskaan ääneen vaan vetoavat lapsiin ja auttamiseen, jolla suomalaiset vakuutetaan virkavallan hyväntahtoisuudesta. Lastensuojelu järkeistää puuttumisen lastensuojeluvanhempien elämään siten, että huono tai outo käytös uhkaa yhteiskunnan toimivuutta ja lapsen sopeutumista siihen sekä että jos olisit normaali, sinusta ei tehtäisi lastensuojeluilmoituksia. He eivät sano niin vaan valehtelevat vanhempien ja lasten olevan sairaita saadakseen valtaa. Tämäkään ei auta toipumaan perheväkivallasta tai lisää luottamusta ja vuoropuhelua.

Lastensuojelu on valtion kontrollin ydin, ja muut instituutiot ovat sen tukipalveluja. He kaappaavat tukipalvelun valtiovallan toteuttamiseen. He tekaisevat valheellisia hätä- ja sairaustilanteita, jotta valtion kurivalta näyttäisi hyväntahtoiselta ja lailliselta.

Niin se menee ja niillähän on kaksipäiset leimasimet.