Ovatko lapset muuttuneet nykyään näin itsekkäiksi?

Mutta kun se oma elämä on jokaisen elettävä, lapset ovat lainaa vain.
Ja eri paikkakunnilla asuminen, työ muun muassa tekevät jo ison esteen tapaamisiin.

Minun ei tarvinnut lapselleni maksaa ajokorttia eikä autoakaan, hän järkevänä oli sitä mieltä että ei niitä tarvitse kuin vasta sitten kun saa sen oman perheen. Omilleen muuttaessaan sanoin että en tule neuvomaan enkä puuttumaan siihen miten elämäänsä elää, mutta tarpeen mukaan autan jos/kun apuani tarvitsee. Hän ajoi sitten sen ajokortin vähän ennen avoliittoon muuttoaan kun miesystävällään oli auto. Nyt heillä jo ne lapsetkin ja apuna olen ollut aina tarvittaessa. Asuntojemme välissä ollut matkaa enimmillään n. 4 km joten kummankaan ei ole kauas tarvinnut lähteä tapaamaan ja lapsenlasten syntymän myötä minä muutin vielä lähemmäksi. Ilman riitoja ollaan selvitty, ei edes lapsenlasten hoidosta olla oltu erimielisiä.

Me maksoimme kaikkien lastemme ajokortit, mitä sitten? Niin minunkin vanhempani maksoivat minulle kortin ja auton, sen lisäksi sain vielä käsirahan oman asuntoon.

Ei minusta tullut itsekästä vaan tuntui kivalta kun vanhemmat tukivat taloudellisesti. Sen teen myös omille lapsilleni mahdollisuuksian mukaan. Jokainen heistä on opiskellut ja on työelämäss, kuten minäkin aikoinaan.

Lapsen lapseni aikoo saada ajokortin tänä vuonna ja käyttöauton, päätimme mummot ja papat porukalla kustantaa, ei opiskelijan rahat riitä.

Kaikissa lapsosissa uinuu pieni kultaleijona https://www.is.fi/mmkiekko/art-2000011060297.html

Mitä valitat kun lapseton sanojesi mukaan olet!

Tuli mieleen.

Oisko päinvastoin vanhemmat muuttuneet itsekeskeisiksi ?

=DW=

Luotan lapsiini he ovat viisaampia yli viisikymppisiä, viestittävät päivittäin onko kaikki hyvin.

Kellään aikuisilla lapsenlapsillani ei ole autoa, mutta heidän vanhempansa ovat maksaneet ajokortit. Asuvat kaupungissa josta pääsee liikkumaan junalla + lentokoneella, bussilla niin etelään kuin pohjoiseen, itään ja länteen.
Eivät he kiireiltään kerkeä olla edes yhteyksissä omiin vanhempiinsa, saati isovanhempiinsa, eikä täteihinsä eikä enoihinsa. Hyvin harvoin tapaavat edes serkkujaan.
Omat muksutkin vaativissa työpaikoissa haluavat mielummin rentoutua omalla tavallaan niinä muutamina viikonlopun tunteina, kuin lähteä tapaamaan vanhempaa sukupolvea. Tietävät että tulevat saamaan muhkeat perinnöt kuitenkin. ;)

Ei ole todellisuutta tuo aloitus, se vaan on niin et mediassa nostetaan pahat jutut esiin ja suuren enemmistön asiat jää sivuun, koska ne ei myy.

Minun vanhempieni "maksamiset" rajoittuivat käytettyyn fillariin koska muuten olisi ollut uhkana, että yrittäisin perustella bussin käyttöä 10 kilometrin koulumatkalleni.
Armeijaan menemiseen saakka täysien kesälomieni työpalkat avaamattomissa pusseissa äitini kouraan.
Intin jälkeen olin hotelliravintolan portsarina ja osa palkasta tuli naulakkorahoina joita äitini ei pystynyt kontrolloimaan huoneprosenttien lailla.
Häivyin Ruotsiin ja opettelin ajamaan vasemmanpuoleisessa liikenteessä.

Omat lapseni. Saivat pitää itsellään joka ainoan ansaisemansa killingin.
Kustansin ajokortit ja ostin autoksi hangen sisässä seisoneen Lada 1200:n.
Halpa hankinta, inhoittava ajaa varsinkin talvikeleillä mutta yksinkertainen korjata. Varaosia löytyi silloin hajoittamoilta. Oppivat senkin. Tosin lankoni autteli tytärtämme.
Penskat ajoivat sillä syntymäjärjestyksessä. KIrjoitukset ja opiskelemaan yliopistoon. Seuraava ajeli inttiin menoon saakka ja häipyi myös opiskelemaan Otaniemeen.
Ensimmäinen jäi pk-seudulle ja ajelee lähiömatkat sulan maan aikaan sähkömopolla.
Toinen piti alkuun omaa autoa jota viritteli mutta tarttui tarjottuun täkyyn. Vapaaseen autoetuun.
Alle 20 vuotisista lähtien olemme sponssanneet josta suurin osa verollisena ja alkupää verotomana kuten viimeisinä vuosina mutta verottomuuden puitteissa.
Yhden, heidän nimissään olleen kerrostaloasunnon myynnistä joutuivat maksamaan veron.
Seuraava sukupolvi on luku sinänsä. Yli 10v olevat tenavat ovat tietämättömiä järjestelyistä verottomuuden puitteissa.

Minun vanhempani eivät tukeneet mitenkään. Päinvastoin pistivät kaiken perimänsä menemään, ettei meille lapsille jäänyt mitään.
Myöhemmin olemme lapsieni kanssa taanneet toinen toisiamme, että meillä on nyt kaikilla omistusasunnot ja muutakin maallista.
Toivottavasti lapseni osaavat opettaa omat lapsensa taloudenhoitoon, että jotenkin tässä elämässä pärjäisivät taloutensa ja muunkin elämänsä suhteen.
Kiitollisuutta en odota, enkä tarvitse, kun koen, että olemme tasavertaisia, kun olemme toinen toistamme tarvittaessa tukeneet.

Minulla hieman toisenlaista,,isä jätti vuokran pystyyn pois muuttaessaan.
Enpä koskaan mitään odottanutkaan työläisperheen lapsena.

Itse olen ajokortit maksanut ja autot ostellut.

Asustellaan vuokralla eikä tule jäämään mitään "perintöä" mutta lapset asian kyllä tietävät.

Hyvä, että puhut / kerrot omista lapsistasi, jotka ovat itse kasvattamiasi ja ohjaamiasi. Siitä ajatuksesta on hyvä aloittaa itsekkyyden pohdinta. Toisekseen; oletettavasti heillä on aivan yhtä paljon tekosyitä käymättömyyteensä kuin sullakin.

Ovat

Se on jo hyvä syy ostaa skideille ajokortti ja auto, että pysyvät poissa.

Lapset on leikkisiä, siinä se.