Eli heti kun heille maksetaan autot ja ajokortit,
ei ikinä enää näe, he odottavat vain sitä perintöäsi milloin kuolet ja saavat loputkin rahasij a omaisuutesi.
Minä kyllä aikoina, kun kunnostin itse oman ensimmäisen autoni vuonna 1992, oli vanha Volvo Amazon.
Ajelin kyllä yli sadan kilometrinkin matkan käy
mään isovanhempien ja enon luona sillä huviksi, jo kuolleita.
- Eno ilahtui sillä oli joku mersu, kun kävin Amazonilla kylässä, ehdotti vaihtokauppaa leikillään autonsa kanssa.
Nytkin tekisin niin oman isän ja äidinkin kanssa jos olisi mahdolista.
Terveydellistä j ja taloudellisista syöstä estynyt.
ei ikinä enää näe, he odottavat vain sitä perintöäsi milloin kuolet ja saavat loputkin rahasij a omaisuutesi.
Minä kyllä aikoina, kun kunnostin itse oman ensimmäisen autoni vuonna 1992, oli vanha Volvo Amazon.
Ajelin kyllä yli sadan kilometrinkin matkan käy
mään isovanhempien ja enon luona sillä huviksi, jo kuolleita.
- Eno ilahtui sillä oli joku mersu, kun kävin Amazonilla kylässä, ehdotti vaihtokauppaa leikillään autonsa kanssa.
Nytkin tekisin niin oman isän ja äidinkin kanssa jos olisi mahdolista.
Terveydellistä j ja taloudellisista syöstä estynyt.
Vastaukset 40
Vanhimmat
Mutta kun se oma elämä on jokaisen elettävä, lapset ovat lainaa vain.
Ja eri paikkakunnilla asuminen, työ muun muassa tekevät jo ison esteen tapaamisiin.
Minun ei tarvinnut lapselleni maksaa ajokorttia eikä autoakaan, hän järkevänä oli sitä mieltä että ei niitä tarvitse kuin vasta sitten kun saa sen oman perheen. Omilleen muuttaessaan sanoin että en tule neuvomaan enkä puuttumaan siihen miten elämäänsä elää, mutta tarpeen mukaan autan jos/kun apuani tarvitsee. Hän ajoi sitten sen ajokortin vähän ennen avoliittoon muuttoaan kun miesystävällään oli auto. Nyt heillä jo ne lapsetkin ja apuna olen ollut aina tarvittaessa. Asuntojemme välissä ollut matkaa enimmillään n. 4 km joten kummankaan ei ole kauas tarvinnut lähteä tapaamaan ja lapsenlasten syntymän myötä minä muutin vielä lähemmäksi. Ilman riitoja ollaan selvitty, ei edes lapsenlasten hoidosta olla oltu erimielisiä.
Me maksoimme kaikkien lastemme ajokortit, mitä sitten? Niin minunkin vanhempani maksoivat minulle kortin ja auton, sen lisäksi sain vielä käsirahan oman asuntoon.
Ei minusta tullut itsekästä vaan tuntui kivalta kun vanhemmat tukivat taloudellisesti. Sen teen myös omille lapsilleni mahdollisuuksian mukaan. Jokainen heistä on opiskellut ja on työelämäss, kuten minäkin aikoinaan.
Lapsen lapseni aikoo saada ajokortin tänä vuonna ja käyttöauton, päätimme mummot ja papat porukalla kustantaa, ei opiskelijan rahat riitä.
Kaikissa lapsosissa uinuu pieni kultaleijona https://www.is.fi/mmkiekko/art-2000011060297.html
Joo, sekin vielä.
Mitä valitat kun lapseton sanojesi mukaan olet!
Täh? Missä kohdassa niiin sanottiin / kerrottiin.
Tuli mieleen.
Oisko päinvastoin vanhemmat muuttuneet itsekeskeisiksi ?
=DW=
Totta toinen puoli, eli näinkin on ja on olematta.
Luotan lapsiini he ovat viisaampia yli viisikymppisiä, viestittävät päivittäin onko kaikki hyvin.
Kellään aikuisilla lapsenlapsillani ei ole autoa, mutta heidän vanhempansa ovat maksaneet ajokortit. Asuvat kaupungissa josta pääsee liikkumaan junalla + lentokoneella, bussilla niin etelään kuin pohjoiseen, itään ja länteen.
Eivät he kiireiltään kerkeä olla edes yhteyksissä omiin vanhempiinsa, saati isovanhempiinsa, eikä täteihinsä eikä enoihinsa. Hyvin harvoin tapaavat edes serkkujaan.
Omat muksutkin vaativissa työpaikoissa haluavat mielummin rentoutua omalla tavallaan niinä muutamina viikonlopun tunteina, kuin lähteä tapaamaan vanhempaa sukupolvea. Tietävät että tulevat saamaan muhkeat perinnöt kuitenkin. ;)
Serkkujaan?
Itse en edes ole koskaan tavannut kaikkia serkkujani. Miksi niihinkin pitäisi olla yhteydessä?
Suku pitkin Suomea.
Lapset elävät elämäänsä. Eivät ne aina sinua ja perintöään ajattele.
Ei ole todellisuutta tuo aloitus, se vaan on niin et mediassa nostetaan pahat jutut esiin ja suuren enemmistön asiat jää sivuun, koska ne ei myy.
Minun vanhempieni "maksamiset" rajoittuivat käytettyyn fillariin koska muuten olisi ollut uhkana, että yrittäisin perustella bussin käyttöä 10 kilometrin koulumatkalleni.
Armeijaan menemiseen saakka täysien kesälomieni työpalkat avaamattomissa pusseissa äitini kouraan.
Intin jälkeen olin hotelliravintolan portsarina ja osa palkasta tuli naulakkorahoina joita äitini ei pystynyt kontrolloimaan huoneprosenttien lailla.
Häivyin Ruotsiin ja opettelin ajamaan vasemmanpuoleisessa liikenteessä.
Omat lapseni. Saivat pitää itsellään joka ainoan ansaisemansa killingin.
Kustansin ajokortit ja ostin autoksi hangen sisässä seisoneen Lada 1200:n.
Halpa hankinta, inhoittava ajaa varsinkin talvikeleillä mutta yksinkertainen korjata. Varaosia löytyi silloin hajoittamoilta. Oppivat senkin. Tosin lankoni autteli tytärtämme.
Penskat ajoivat sillä syntymäjärjestyksessä. KIrjoitukset ja opiskelemaan yliopistoon. Seuraava ajeli inttiin menoon saakka ja häipyi myös opiskelemaan Otaniemeen.
Ensimmäinen jäi pk-seudulle ja ajelee lähiömatkat sulan maan aikaan sähkömopolla.
Toinen piti alkuun omaa autoa jota viritteli mutta tarttui tarjottuun täkyyn. Vapaaseen autoetuun.
Alle 20 vuotisista lähtien olemme sponssanneet josta suurin osa verollisena ja alkupää verotomana kuten viimeisinä vuosina mutta verottomuuden puitteissa.
Yhden, heidän nimissään olleen kerrostaloasunnon myynnistä joutuivat maksamaan veron.
Seuraava sukupolvi on luku sinänsä. Yli 10v olevat tenavat ovat tietämättömiä järjestelyistä verottomuuden puitteissa.
Ja kuitenkin aina saa pelätä niiden puolesta....
Minun vanhempani eivät tukeneet mitenkään. Päinvastoin pistivät kaiken perimänsä menemään, ettei meille lapsille jäänyt mitään.
Myöhemmin olemme lapsieni kanssa taanneet toinen toisiamme, että meillä on nyt kaikilla omistusasunnot ja muutakin maallista.
Toivottavasti lapseni osaavat opettaa omat lapsensa taloudenhoitoon, että jotenkin tässä elämässä pärjäisivät taloutensa ja muunkin elämänsä suhteen.
Kiitollisuutta en odota, enkä tarvitse, kun koen, että olemme tasavertaisia, kun olemme toinen toistamme tarvittaessa tukeneet.
Sen tuen kanssa on oltava varovainen, se voi pilata lapsen oman aloitteellisuuden ja vastuun itsestään.
Kirjoitinhan, että olemme lasteni kanssa tukeneet toinen toisiamme. En olisi koskaan saanut omaa asuntoa, jos ei lapseni olisi lainaa taannut. Vuorotellen olemme olleet toinen toistemme lainojen takaajina olleet.
Eivät lapset voi lainoja taata, jos eivät vastuuta, paitsi itsestään, myös toisista ota.
Tarkoitin sitä et joskus liika lasten tukeminen, paapominen, on haitaksi, en mitään lainantakauksia tarkoittanut.
Miten "lasten tukeminen on haitaksi" ? Lapsia no. pitää tukea, ohjata, opastaa, kouluttaa, koulia, kasvattaa ... Ja heitä todellakin täytyy paapoa eli pitää hyvänä. Miten muuten sinä näytät heille, että he ovat rakkaita ja tärkeitä. Hakkaamalla ja unohtamallako vai välinpitämättömyydellä. Vai mitä hemmettiä mahdat meinata.
Paapominen on tekemistä asioita, joita lasten pitää ITSE tehdä.
Asioiden tekeminen lapsen puolesta on asioiden tekemistä lasten puolesta. Paapominen on aivan jotain muuta. Eri asiat.
Minulla hieman toisenlaista,,isä jätti vuokran pystyyn pois muuttaessaan.
Enpä koskaan mitään odottanutkaan työläisperheen lapsena.
Itse olen ajokortit maksanut ja autot ostellut.
Asustellaan vuokralla eikä tule jäämään mitään "perintöä" mutta lapset asian kyllä tietävät.
Täytynee lisätä tuohon vielä,,vaikka mitään emme ole lapsillemme hankkineet kuitenkin käyvät
silloin tällöin. Ymmärretään kyllä sen oman elämän viemään ajan täysin.
Suomalaiset on erilaisia kuin esim. italialaiset, kansanluonteen ero.
Montako italialaista tunnet ?
Pitääkö tuntea, et ymmärtää?
Temperamentti on kyllä erilainen, mutta se, miten aikuiset lapset muistavat ja ottavat vanhempansa huomioon, on kasvatus ja ohjauskysymys. Kannattaa aloittaa pilttien ohjaaminen ajoissa, teini-iässä se on jo myöhäistä.
Vaikea kasvattaa oikein, kun itse on saanut heikot eväät kasvattajaksi.
Totta tuokin valitettavasti. Mutta vanhempi on - täytyy olla - jo aikuinen, joten aikuisen tulee vanhemmaksi ryhdyttyään ruveta keräilemään myös eväitä.
Jokainen normaali isä ja äiti yrittää parhaansa, kykyjensä mukaan ja haluaa lastensa parasta, mutta kuten laulussakin todetaan; 'elämä heittelee'....
Mikä kenellekin on normaalia. Joillekin on aivan normaalia jättää lapsi yksin kotiin ja lähteä pitämään 'vähän hauskaa'. Joillekin myös ruumiillinen kuritus on ihan normijuttu.
Hyvä, että puhut / kerrot omista lapsistasi, jotka ovat itse kasvattamiasi ja ohjaamiasi. Siitä ajatuksesta on hyvä aloittaa itsekkyyden pohdinta. Toisekseen; oletettavasti heillä on aivan yhtä paljon tekosyitä käymättömyyteensä kuin sullakin.
Eihän siinä muutakaan voi.
Ovat
Se on jo hyvä syy ostaa skideille ajokortti ja auto, että pysyvät poissa.
Hötötät...
Lapset on leikkisiä, siinä se.