Alkoi mieli tehdä kunnon ruskeaa lenkistä tehtyä makkarakastiketta, sellaista kun joskus lapsena sai ja itsekkin tuli tehtyä omalle perheelle nuorempana. Oli herkkua muusin tai kuoriperunain kanssa. En ole tehnyt pariinkymmeneen vuoteen, en edes muista ohjetta. Kuka muistaisi?
Makkarakastike
Anonyymi-ap
25401
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Paista makkarakuutiot,tee ruuskeakastike,lisää makkarat kastikkeeseen.keitä perunat ja kuori ne lautaselle, lisää makkarakastike perunoiden päälle,ja syö!
Tirriralli on myös hyvää,käristä pannulla siankylykee ja sipulia,lisää vain vetta ja suoloo,syö ruisleivän kanssa kastamalla sitä paistinrasvassa,läskinpalat voit nostella ääntä kohti siinä välissä.on hyvvee!
Etsi paistinpannu. Paista makkarat ja sipulit, siirrä sivuun. Pannulle jauhot, kuullota, lisää vesi + mausta. Knorrin Fondi sekaan. Anna hautua ainakin puoli tuntia, lisää loppuvaiheessa makkarat ja tilkka kermaa tmv.
Etsi kattila, laita perunat + vesi kiehumaan. Kun potut valmiit, poista vesi.
Etsi lautanen, perunat + kastike, lisukkeeksi punajuuria.
Se on siinä.
Kannattaa etsiä myös suu johon soossi laitetaan.
Niinhän se oli silloin ennen tehtiin se makkara kastike alusta asti itse, nyt saa ruskean kastikkeen pussissa .
Ei oikeastaan tee mieli mitään makkara kastiketta m ja yleensä edes makkaraakaan. Niin ne ajat muuttuu.
Ruskean kastikkeen valmistus jauhot rasvassa ruskistamalla ja vettä lisäämällä taitaa olla katoavaa kansanperinnettä, vaikka se meidän ikäpolven lapsuuden perusruokia olikin, yleensä siansivuhöysteellä. Makkarakastike maistui myös, nakeista valmistettuna ihan herkusta kävi. Sipulit noukin tarkkaan pois omalta lautaselta, vasta aikuisena opin niistä pitämään.
Näin kahdestaan elellen keitän silloin tällöin siskonmakkarakeittoa runsain kasviksin, varsinkin pakkasilla maistuu. Puolet 400-500 gramman paketista jätän kastikkeeseen. Puristelen pannulle öljytilkkaan palleroita ja saavat siinä väriä, sitten on sipulien vuoro kuullottua. Lisään tomaattipyreetä, liemikuution ja vähän sinappia, vedellä säädän sopivan paksuksi, maun pyöristää ranskankerma tai loraus ruokakermaa. Pinnalle voi silputa vielä vihreää. Perunat eri muodoissaan ovat aina sopiva lisäke , salaatti täydentää annoksen. Siskonmakkarapallerot toimivat myös kuin lihapullat, ei tarvitse edes kastiketta perunamuusin kera.
Taas mulle kävi, että osallistumiseni makkarakastikkeen muisteluun oli bannattu pois.
Suosittelin puolukkasurvosta lisukkeeksi.
Ilmeisesti epäilyttävä mielipide.
Hyvähän se on että palstan tasosta pidetään huolta.
Mkr.
Valurautapannu.
Vaikkei jauhoja saa polttaa, jauhotkin helpoin ruskistaa kuumalla. Pinnoitepannut ei kestä kuumaa.
=DW=
Totta. Nakkelin ne pinnoitetut pannut metalli keräykseen, ja ostin kaksi,,valurautapannun jossa mattaemalipinnoite ja toinen hiiliteräspannu.
Arvelen että loppuiäksi siinä pannuja.
Niin,,ja silloin tällöin pitää tehdä ruskea soossi pannulle voita ja öljyä,,jauhot ruskistelen rauhassa. Pannu huuhdellaan,,,kattilaan porisemaan ja sillä aikaa sipulin freesaan, sekin samaan kattilaan. Joskus lihaliemikuution heitän sekaan. Pippuria.
Mikä hyvänsä käy tuollaiseen,,lihapullat tai makkara eri muodoissaan.
No millaisia herkkuja aloittaja sitten vedellyt napaansa kun ei edes makkarakastike ole kelvannut kuin vuosikymmeniä sitten?
Teen makkarakastiketta silloin tällöin. Ruskistan makkaranpalaset uunissa ja lisään ruskeaan kastikkeeseen.
Maustan kastikkeen sipulilla, valkosipulilla, vähän ciliä ja mustapippuria.Lihaliemikuutio lisäksi.
Mie taas keitän makkarasoppaa :)
Gubbe 76
En käytä muuta makkaraa kuin siskonmakkaraa.
Siitä pannulla pieniä pyöryköitä joita voi syödä suolapaloina, tai laittaa sipulikastikkeeseen, valkokarikkeessakin olen niitä käyttänyt.
Mutta Siskonmakkarakeitto, perunaa ja sekavihanneksia, on kuin kesäkeitto "makkaralla".
Eilen tein sianlihakastikkeen, tänään Kidney papuja, haudutetut sipulit pannulla ja purkista valutetut pavut joukkoon, suolaa ja chilipippuria, hyvää tuli, ei tarvinnut tomaattia joukkoon. Pavuissa on paljon proteiinia ja kuituja, alentavat kuulemma kolesterolia ja ovat hyväksi sydämelle.
Siskonmakkarakeitto on herkku. Jäi vaan "väliin" sen syöminen viideksi kymmeneksi vuodeksi, mutta miniän keittelemän sopan satuin sitten syömään,,,,
Ja siitähän tuli vakiosapuska kotiinkin,,varmaankin kerran kuukaudessa sitä on saatava.
Perinteistä makkarasoosia ei ole tullut syötyä niiin pitkään aikaan, etten edes muista. En enää tee ruskeaa kastiketta vehnäjauhoja rasvassa ruskistamalla, molemmat ovat pannassa.
Silloin aniharvoin kun makkarasoosia teen, heitän vehnäjauhot ruskistuneiden makkaroiden ja pehmenneiden sipulien sekaan ja vettä päälle, kerma ja mausteet.
En tee kastikkeita juurikaan, mutta joku aika sitten keksin, että tomaattimurskasta saa oivallisen soosin: paljon sipulia, valkosipulia, pippuria, yms. Sekaan voisi heittää vaikka makkaratkin, joskus panen liha- tai kanapyörykät ja yleensä papuja.
Kesämökkeilijät varmasti muistavat makkaralenkin, joka usein pelasti nälänhädältä lapset, joiden tarmo oli kulutettu kesän iloissa.
Oli keksittävä makkarasta monenlaista ateriaa, ja kyllä se kauppansa teki. Nälkä on paras mauste. Opeteltiin grillaus, ja hiillostettiin makkaranpätkiä saunarannassa nuotiolla tikun nokassa, kokeiltiin uunimakkaraa juustokuorrutuksella, ahmittiin makkarasoppaa ja -kastiketta uusien perunoiden kanssa. Miten olisimme selviytyneetkään ilman tätä kotimaista "vihannesta".
Ihan muistot heräävät ja alkaa tehdä mieli vanhaa kunnon sapuskaa.
Mkr.
Unohdit kiuasmakkaran. Se vastaa hyvvää oliki.
Tarvinneeko tuo mitään kastiketta, kun paistaa perunat ja makkarat yhdessä, niin aivan yhtä hyvää on.
Perunat imee paljon rasvaa, parempi keittää.
Potut pahanmakuisia.
Potut epäterveellisiä, eikä potut kuulu suomen luontoon.
Mutta potut halpoja ja monikäyttöisiä. Täyttävät mahan.
Makunsa, tai sen puutteen takia tarvitaan mausteita, kastikkeita. Ruskeen soosin suosio perustuukin just siihen, sen maku voimakas ja pystyy pottujakin syömään. Läski Soosin paras puoli nimenomaan rasva, se liukastaa pottuja niin, että menevät kurkusta alas.
Spydärissä pottu ehkä parhaimmillaan. Pottuja ei kannata keittää spydäriä varten, potut menee vetisiksi. Potut kannattaa paistaa läskin kans. Tulee rapeera ja potutkin just imee makuja.
Pottuja turhaan kuoritaan. Aikoinaan potut oli muhkuraisia, hankalia pestä. Jäi hiekkaa jne. Nykypotut sileitä, valmiiksi pestyjäkin kaupassa. Kuoret pian ainoo osa potuissa, mikä maistuu joltakin ja kuorissa myös tekstuuria. Lisäks kai ainoo osa potuissa, missä on edes vähän ravinteita.
Päätän pottupoliittosen kommenttini tällä kertaa tähän.
=DW=
Unohdit hei kertoo mielipitees lenkkimakkarasta.
Pottu on perusruokaa ja hyvää sellaista eikä politikointisi niitä onneksi pilaa.
Pottu sopii terveelle.
Mutta kippeelle se juuri olisikin tarpeen; terveysruokaa.