Yksinäisyyteen laitostautuu

Anonyymi-ap

Aluksi tuntuu hirveältä ja seinät kaatuvat päälle, mutta pikkuhiljaa tämä väli alkaa pitenemään. Pian huomaa, että sitä kaipaa sosiaalisista tapahtumista vain takaisin omaan yksinäisyyteen. Siitä tulee jonkinlainen turvasatama, uusi normi olotila. Heroiiniaddiktihan saa lopulta heroiinista vain "normaalin olotilan", samalla tavalla tuo yksinäisyyskoukku toimii.

Olen huomannut ainakin itselläni tämän. Vaikka haaveilen normaalista sosiaalisesta elämästä, niin olen niin laitostautunut tähän yksinäisyyteen, että on äärimmäisen vaikea "kuntouttaa" itseään takaisin ihmisten ilmoille. Kaikki sosiaaliset piirileikit, jotka ovat muille yhtä normaalia kuin hengittäminen, ovat itselleni yhtä tuskaa. Sitä on sosiaalisesti jollain tasolla invalidi, ellei tunne ihmisiä kunnolla. Ehkä tähän vaikuttaa myös se, että kun on joutunut elämän aikana lähes jokaisessa paikassa jonkinlaiseksi "pahan olon roskakoriksi", toisin sanoen tyypiksi, jolle saa sanoa ja tehdä mitä huvittaa, niin luottamus ihmisiin on olematon. Ei uskalla laskea suojamuuria, eikä päästää ketään lähelleen. Koska itsetunto murskattiin jo lapsena, ei oppinut koskaan puolustamaan itseään, oppi välttelemään konflikteja ja kävelemään kananmunankuorilla. Pyrkii miellyttämään ja olemaan pidetty tyyppi. Hauskuuttamaan ja peittämään kaiken huumorin alle. Eihän tämä todellinen persoona ole, mutta sillä sitä oppi jo lapsena selviytymään. Se on se naamio, jonka pukee "ihmisten ilmoille". Kun riittävän kauan lytätään ja rutataan, niin tyhmäkin oppii että viisaampaa vain oikoa lommot parhaansa mukaan ja olla omissa oloissa.

Kyllähän sitä kaikenlaisia haaveita ja unelmia oli. Pidemmän aikaan niistä kykeni ammentamaan valtavan motivaation ja polttoaineen, jonka avulla puski eteenpäin, mutta jossain vaiheessa sitä ymmärtää, että sosiaaliset taidot ovat kullanarvoisia elämässä ja yhtälö on vähän niin kuin vajaa ilman niitä. Ei sitä kykene ratkaisemaan.

36

378

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Ihmiselle joka ei ole kovinkaan paljoa fanita lajikumppaneitaan on lohdullista kuulla että olla sosiaalinen eläin ei ole erityisen hyvä asia, tai että ihminen ei edes ole niin sosiaalinen kuin valtavirran media sanoo. Todellisilla sosiaalisilla eläimillähän on yhteismieli. Ne eivät tarvitse johtajia, ja vaikeina aikoina selviävät olemalla sosiaalisesti aktiivisia ja työskentelemällä yhdessä. Ihmiset olivat pakon edessä sosiaalisia metsästäjäkeräilyvaiheessa. Heidän täytyi metsästää ja kerätä päivittäiset tarpeensa sosiaalisesti, mikä antoi heille paremmat mahdollisuudet selviytyä. Mutta sitten maatalous-vallankumouksen emme niinkään ole sosiaalisia eläimiä. Kyse on siis ihmiskunnan historian saatossa vaihtuvasta hyveestä tai paheesta. Heikkojen liitot vahvempia vastaan, kilpailu, vertailu, taistrlu paikasta auringossa...kapitalismin ihminen on maaritelmallisesti atomisoitunut itsekäs oman etunsa ajaja. Joten on täysin hyväksyttävää vieroksua kanssaeläjiään. Nykyään on hätäpalvelu, jos on pulassa, kotiinkuljetuspalvelu, josta saa ruuat ja muut tärkeät tavarat. Meillä on Netflix ja muita asioita viihdetarkoituksiin. Joten voi hypoteettisesti elää ilman vuorovaikutusta. Sosiaalisuutta toitotetaan jostain kumman syystä, liekkö sitten pelätään ihmisten perimmäistä luonnetta välittää viime kädessä vain itsestään. Uhrautuminen on vastoin tätä kaikissa muodoissaan.

      • Anonyymi

        Aivan yksin ei pärjää kukaan, ei sekään, jolle yksinolo on mukavinta. Kyllä me jokainen tarvitsemme toisten ihmisten toiminnan tuloksia. Tarvitsemme lämpimän kodin, vaatteet, ruokaa, sähköä, kulkemismahdollisuudet, apua sairastuessa, huvituksiakin. Ei näitä olisi ilman muitakin ihmisiä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aivan yksin ei pärjää kukaan, ei sekään, jolle yksinolo on mukavinta. Kyllä me jokainen tarvitsemme toisten ihmisten toiminnan tuloksia. Tarvitsemme lämpimän kodin, vaatteet, ruokaa, sähköä, kulkemismahdollisuudet, apua sairastuessa, huvituksiakin. Ei näitä olisi ilman muitakin ihmisiä.

        Mutta tuo kaikki on kuitenkin seurausta kunkin toimijan perimmäisesta itsekkyydestä. Eivät sulle hyvää hyvyyttään tarjoa mitään. Joten onko näistä pyyteettömäksi seuraksi ylipäätään. Jota kannattaisi liiemmin haikailla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta tuo kaikki on kuitenkin seurausta kunkin toimijan perimmäisesta itsekkyydestä. Eivät sulle hyvää hyvyyttään tarjoa mitään. Joten onko näistä pyyteettömäksi seuraksi ylipäätään. Jota kannattaisi liiemmin haikailla.

        Aika paljon on mahdollisuuksia osallistua johonkin toimintaan, ainakin pääkaupunkiseudulla.
        On yhteisöjä, järjestöjä, yhdistyksiä, kerhoja, ym. Tekevälle ja menevälle löytyy ohjelmaa, jos vain itse haluaa osallistua.
        Se on vapaaehtoista, ja pyyteetöntäkin, jos sitä haluaa ajatella.
        Ei joka paikka ole sellainen, että ihmistä käytettäisiin millään tavalla hyväksi.


    • Anonyymi

      Yksin omassa rauhassa on ihan parasta.

    • Hei,

      Yksinäisyyttä voi yrittää lievittää myös virtuaalisesti. Samalla tulee harjoitelleeksi sosiaalisia tilanteita. Täälläkin keskustelu on tavallaan sellaista.

      Lisäksi voi osallistua esimerkiksi ryhmächatteihin, joita netistä löytyy. Laitan vinkiksi tähän Tukinetin ryhmächatit, joita on joka arkipäivä. Kaikki Tukinetin ryhmächatit ovat ohjattuja ja keskustelut niissä käydään anonyymisti nimimerkeillä. Käynnissä olevat ja seuraavaksi tulevat ryhmächatit näkee Tukinetin etusivun chat-karusellista. https://tukinet.net/

      Erityismainintana Maaseudun tukihenkilöverkon järjestämät Apua, mikä ihmissuhde! ryhmächatit, joissa on teemana juuri yksinäisyys.

      Yksinäisyys on yleistä, ja kaikki tuntevat sitä joskus. Ihminen voi olla yksinäinen myös silloin, kun hänellä on paljon ystäviä. Yksinäisyys saattaa jopa hävettää ja pelottaa niin, ettei siitä halua edes puhua. Yksinäisyys voi ahdistaa ja jopa satuttaa, jos tuntee ettei kelpaa tai tule hyväksytyksi. Chattiin pääset täältä: https://tukinet.net/teemat/apua-mika-ihmissuhde/forum/

      Tukinetissä on myös perinteisiä ryhmäkeskusteluita sekä kahdenkeskisen tuen palveluita, joissa voi käsitellä esimerkiksi hankalia elämäntilanteita ja kriisejä.

      Tukinetin kaikki palvelut saa käyttöönsä rekisteröitymällä palveluun anonyymisti. Osaa palveluista voi käyttää ilmankin rekisteröitymistä.


      Ystävällisin terveisin
      MIELI Kriisikeskus Helsinki/Kata

      • Anonyymi

        Onko joku sanonut, että yksinäisyys on ongelma?
        Se on ongelma, että joku tekee siitä ongelman.
        Ongelma on jollain muulla kuin yksinäisellä.

        Antakaa ihmisten olla rauhassa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko joku sanonut, että yksinäisyys on ongelma?
        Se on ongelma, että joku tekee siitä ongelman.
        Ongelma on jollain muulla kuin yksinäisellä.

        Antakaa ihmisten olla rauhassa.

        Nyt tuli asiaa!


    • Anonyymi

      Ns. sosiaalisina itseään pitävät ovat rasittavia.
      Luulevat, että kaikki haluavat kuunnella heitä.
      Ei ne halua.

      Ei se sosiaalinenkaan halua muiden juttuja kuunnella.

    • Anonyymi

      Hyvä kirjoitus.
      Osaat hyvin ilmaista itseäsi kirjallisesti.
      Itse kirjoitus viestii muutenkin hyvistä piirteistä.
      Vaikuttaa, että sinulla on ollut asian suhteen lähinnä huono onni elämässä.

    • Anonyymi

      Ihmiset ovat erilaisia. Toiset ovat sosiaalisempia kuin toiset. Moni yltiösosiaalinen on aika rasittava ympäristölleen, käyttää työssäkin energiansa ihmissuhteiden hoitoon, täyttää koko tilan, imee voimaa muista. En tykkää sellaisesta.

      Paras olisi, kun tulisi toimeen sekä itsensä että muiden kanssa. Sellainen, joka kykenee vaivatta sekä itsenäiseen työhön ja elämään mutta myös yhteistyöhön ja yhteiselämään. Näitä tuntuu olevan harvassa.

      Yksinäisyyden kokemus on kuitenkin jotain muuta. Se ei paljonkaan riipu siitä, onko ympärillä ihmisiä vai ei. Joukossakin voi kokea olevansa yksinäinen, erilainen ja osaton, vailla vertaisia. Kukaan ei ymmärrä. Tästä yksinäisyydestä voi päästä vain itse murtautumalla ulos löytämään yhteys muihin ja toisaalta päästämällä joku toinen lähelle.

      • Anonyymi

        Työhaastattelussa noita yltiösosiaalisia enegian imijöitä pidetään ns. Hyvinä tyyppeinä.

        En kaipaa yhtäkään Hyvää tyyppiä työkaveriksi.

        Hyviltä tyypeiltä unohtuu työnteko, kun esiintyvät.


    • Anonyymi

      Kylllä pitkälle noin on ja siinä se muistuttaa pimeyttäkin. Alkaa arvostamaan pieniäkin tuikkuja.

    • Anonyymi

      Älä anna muiden määrittää, mitä tai miten sinun pitäisi olla, jotta olisit oikein.

      • Anonyymi

        Tämä on hyvä muistaa.
        Ole sellainen kuin olet, ja anna muiden olla sellaisia kuin he ovat.
        Elämme elämäämme suurimmaksi osaksi itsemme takia, itseämme varten. Kuitenkin muut huomioon ottaen ja arvostaen.


    • Anonyymi

      Kun tulet tiettyyn ikään huomaatkin että olet edustanut n.99% ihmisistä. Köyhän on oltava nöyrä. Toivottavasti voit viettää vanhuutta jossain liikepaikan lähellä ettet joudu ajetuksi asumaan jonnekkin korpeen hökkeliin, ilman palveluja...Oikein Hyvää Jatkoa Sinulle!

      • Anonyymi

        Jouduitko sinä asumaan jonnekin korpeen hökkeliin? Miten? Miksi?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jouduitko sinä asumaan jonnekin korpeen hökkeliin? Miten? Miksi?

        Eri täällä täällä mutta itse oikeastaan haluaisin korpeutua hökkeliin. en jaksa enää ihmisiä.


    • Anonyymi

      Yksin elo tuntuu siis pahalta muiden painostuksessa.

      Itsellä yksiksensä menee ihan hyvin niin kauan kunnes muut puuttuu asioihisi..

    • Anonyymi

      Yksin vai yksinäisyyttä?

      Yksin oleminen ei ole välttämättä yksinäisyyttä.
      Elämään kuuluu osana, että ihminen on yksin. Ja sitten kaipaa lajitovereita, kuten koirakin koiraa tavatessaan haukkuu iloisesti.

      Mutta on myös sellaista yksinoloa, joka voi masentaa? Voi tuntua, ettei ole YHTÄÄN ihmistä, sellaista joka ymmärtäisi? Jonka kanssa voisi JAKAA murheita, huolia, ahdistuksia, pelon tuntemuksia?

      Elämä on, mitä on?

      Joku on sanonut, mitä enemmän tunnen ihmisiä, sen enmmän arvostan koiraani.
      On sanottu, että koira on uskollinen ystävä? Siitä on tietoa. Koira puolustaa isäntäänsä tai emäntäänsä. Mutta onko sellaisia lähimmäisiä, ystäviä.

      Siksi yksinäisyyttä on sanottu aikamme erittäin pahaksi ongelmaksi. Yksinäisyyttä voi potea kuka vain. Lapset, nuoret, keski-ikäiset, vanhukset. Ja toki sairaat ja muuten syrjäytyneet tai syrjäytetyt. Kyseessä on elämän laatua ja iloa rasittava asia. Eikä mitään petenttineuvoa voi esittää?

      Ihmisen elämään kuuluu yksin oleminen. Josta voi seurata masentava yksinäisyyden , surun ja hyljätyn tuntemus?

      Liitän tähän jotakin ? Pitkän elämänkokemuksen, ihmisenä olemisen ja elämisen tiimoita... - t. Maijaliisa

      https://www.elamanlaulu.com/?page_id=1387

      Yksin?
      https://www.youtube.com/watch?v=J7qHDTItR2s

      https://www.youtube.com/@maijaliisahiekkanen5096

      • Anonyymi

        Sairastupa vakavasti, vaikka syöpään.
        Siinä tosi ystävyys punnitaan.

        Tosin saattaa sitä ilmaantua uusiakin ystäviä, kun kuvittelevat hyötyvänsä sinun sairaudesta, kuolemasta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sairastupa vakavasti, vaikka syöpään.
        Siinä tosi ystävyys punnitaan.

        Tosin saattaa sitä ilmaantua uusiakin ystäviä, kun kuvittelevat hyötyvänsä sinun sairaudesta, kuolemasta.

        Näinhän se on, että siinä vaiheessa, kun sairastuu, vain ne parhaat ystävät jäävät.
        Monet, joita on luullut hyviksi ystäviksi, saattavat jatkaa matkaa ja hylätä sairastuneen.
        Sairastuessa sosiaalinen elämä jää herkästi vähiin, ja useasti jää aika yksin, mikä ajan myötä johtaa herkästi yksinäisyyteen.
        Itselleni on käynyt juuri niin. Muutama vuosi sitten en vielä tuntenut itseäni yksinäiseksi, mutta kun aikaa kuluu/on kulunut, on alkanut yksinäisyyden tunne ottamaan valtaansa.
        Elämä ei ole aina helppoa, ehkä niin ei ole tarkoitettukaan.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Näinhän se on, että siinä vaiheessa, kun sairastuu, vain ne parhaat ystävät jäävät.
        Monet, joita on luullut hyviksi ystäviksi, saattavat jatkaa matkaa ja hylätä sairastuneen.
        Sairastuessa sosiaalinen elämä jää herkästi vähiin, ja useasti jää aika yksin, mikä ajan myötä johtaa herkästi yksinäisyyteen.
        Itselleni on käynyt juuri niin. Muutama vuosi sitten en vielä tuntenut itseäni yksinäiseksi, mutta kun aikaa kuluu/on kulunut, on alkanut yksinäisyyden tunne ottamaan valtaansa.
        Elämä ei ole aina helppoa, ehkä niin ei ole tarkoitettukaan.

        Näin on, elämä on haasteita täynnä. Mutta niissä voi oppia ja karaistua..


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Sairastupa vakavasti, vaikka syöpään.
        Siinä tosi ystävyys punnitaan.

        Tosin saattaa sitä ilmaantua uusiakin ystäviä, kun kuvittelevat hyötyvänsä sinun sairaudesta, kuolemasta.

        Kaikilla ei syöpäsairaus ole sellainen juttu, jossa ihmissuhteita testataan. Itsellä ei niin käynyt. Mutta kyllä se sisuskaluja ja tulevaiasuuden näkymiä kovasti koetteli.
        Lapsikin sanoi: ethän sä kuole? Ja se oli kutsu taistelemaan elämän suuntaan.
        Tapaukssesta jo 27 vuotta ja terveys hyvä! Elämä on sen arvoinen, että kannattaa nostaa päätä veden pinnalle...


    • Anonyymi

      Aloituksessa:

      "Koska itsetunto murskattiin jo lapsena, ei oppinut koskaan puolustamaan itseään, oppi välttelemään konflikteja ja kävelemään kananmunankuorilla. Pyrkii miellyttämään ja olemaan pidetty tyyppi. Hauskuuttamaan ja peittämään kaiken huumorin alle. Eihän tämä todellinen persoona ole, mutta sillä sitä oppi jo lapsena selviytymään. Se on se naamio, jonka pukee "ihmisten ilmoille". Kun riittävän kauan lytätään ja rutataan, niin tyhmäkin oppii että viisaampaa vain oikoa lommot parhaansa mukaan ja olla omissa oloissa."

      Kommenttia: kertomasi on hyvin tuttua tarinaa monen kohdalla!

      Ei ole helppoa löytää luotettavia ihmisuhteita. Kynnys on korkea. Ovi on kuin takalukossa. . ..

      Mutta toivoa on? Kyllä.

    • Anonyymi

      Niin se on monien kohdalla, että vetäytyy yksinoloon, kun ihmiset tuntuvat joko rasitteelta, taikka sitten piittaamattomilta. On enmmän kuin lottovoitto, jos on yksikin kunnon ystävä? Ja jos useita, on jo - hm....

      • Anonyymi

        Jos suurin osa tuttavista, kavereista, ym. ihmisistä alkavat tuntumaan rasitteelta tai piittaamattomilta, ehkä on hyvä katsoa myös peiliin.
        Jos ei kukaan ns. " miellytä " , jokin on luultavasti vialla omassa elämässä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos suurin osa tuttavista, kavereista, ym. ihmisistä alkavat tuntumaan rasitteelta tai piittaamattomilta, ehkä on hyvä katsoa myös peiliin.
        Jos ei kukaan ns. " miellytä " , jokin on luultavasti vialla omassa elämässä.

        Niin tai näin?
        Ihmiset ovat niin erilaisia. ystävätkin väsähtää, jos jollakin ei mee hyvin.
        On sanottu ettei köyhällä oo ystävii?
        Peiliin kattominen ei paljo auta. Sieltä näkyy se sama naama, johon on kyllästytty.
        Sitten on ihan se, ettei kaikki ole samalla fiiliksellä.
        Nykyisin väki on somessa, se korvaa ihmiset. Ja silleen ne suhteet hiipuu. Kun kaikki ei oo somessa.

        Onneksi yleensä on sentäs muutamia hyviä ihmissihteita, vuosikymmenien pituisia!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin tai näin?
        Ihmiset ovat niin erilaisia. ystävätkin väsähtää, jos jollakin ei mee hyvin.
        On sanottu ettei köyhällä oo ystävii?
        Peiliin kattominen ei paljo auta. Sieltä näkyy se sama naama, johon on kyllästytty.
        Sitten on ihan se, ettei kaikki ole samalla fiiliksellä.
        Nykyisin väki on somessa, se korvaa ihmiset. Ja silleen ne suhteet hiipuu. Kun kaikki ei oo somessa.

        Onneksi yleensä on sentäs muutamia hyviä ihmissihteita, vuosikymmenien pituisia!

        Sanonkin aina, ettei niin tärkeää ole määrä, vaan laatu.
        Sama koskee ystävyysasioitakin, parikin hyvää ystävää korvaa monta vähemmän hyvää kaveria.

        Jos itsetunto on saanut kolhuja elämän varrella, kuten monilla on, sekin vaikuttaa moniin asioihin myös ihmissuhteissa, mutta lohtuna sekin, että itsetuntoaan pystyy myös kohottamaan. Sen, miten jokin on ollut aiemmin, ei ole pakko olla samanlaista tulevaisuudessa.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Sanonkin aina, ettei niin tärkeää ole määrä, vaan laatu.
        Sama koskee ystävyysasioitakin, parikin hyvää ystävää korvaa monta vähemmän hyvää kaveria.

        Jos itsetunto on saanut kolhuja elämän varrella, kuten monilla on, sekin vaikuttaa moniin asioihin myös ihmissuhteissa, mutta lohtuna sekin, että itsetuntoaan pystyy myös kohottamaan. Sen, miten jokin on ollut aiemmin, ei ole pakko olla samanlaista tulevaisuudessa.

        Olet oikeassa, on pelkkää haittaa sellaisista ihmisistä, tuttavista, jotka eivät ole aitoja ja rehellisiä. ovat edesspäin ok, mutta puhuvat selän takana. Kaksinaamaisia. Pitää karttaa sellaisia. Ihmissuhteet koetellaan ja testataan . . mites se Ystävän laulu menikään??


      • Anonyymi
        UUSI

        Miksi luulet, että ihmiset jaksaa sua?
        Oikeasti?
        Aidosti?


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet oikeassa, on pelkkää haittaa sellaisista ihmisistä, tuttavista, jotka eivät ole aitoja ja rehellisiä. ovat edesspäin ok, mutta puhuvat selän takana. Kaksinaamaisia. Pitää karttaa sellaisia. Ihmissuhteet koetellaan ja testataan . . mites se Ystävän laulu menikään??

        Onko se niin tärkeää miettiä, puhuuko ihmiset takana päin vai ei ?
        Sitähän ei ole itse kuulemassa, niin ei voi edes tietää puhutaanko juuri sinusta/minusta.
        Joka ikinen puhuu aina joskus ihmisistä selän takana, mutta eri asia, puhuuko hyvää vai pahaa. Aika usein on turha luulo, että selän takana puhuttaisiin pahaa.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi luulet, että ihmiset jaksaa sua?
        Oikeasti?
        Aidosti?

        Sii kenestä nyt on kyse, kuka sinä???


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko se niin tärkeää miettiä, puhuuko ihmiset takana päin vai ei ?
        Sitähän ei ole itse kuulemassa, niin ei voi edes tietää puhutaanko juuri sinusta/minusta.
        Joka ikinen puhuu aina joskus ihmisistä selän takana, mutta eri asia, puhuuko hyvää vai pahaa. Aika usein on turha luulo, että selän takana puhuttaisiin pahaa.

        Joo, lähes kaikki puhuu toisista. toiset ei puhu pahaa.

        Mut sisi tosi ystävät eivät puukota selkään, eivä petä luottamusta. Ja sellaisia ihmisiä ei ole ihan joka taholla.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi luulet, että ihmiset jaksaa sua?
        Oikeasti?
        Aidosti?

        Kuka jaksaa tai ei jaksa ja ketä?


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi luulet, että ihmiset jaksaa sua?
        Oikeasti?
        Aidosti?

        Ei ihmiste tartte "jaksaa" toista ihmistä? Ei elämä ole siitä kiinni! Eikä se siitä lopu ja murene...


    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Hei sinä nainen

      Haluan olla rehellinen – olet hämmentänyt minua todella paljon. En ota sinusta mitään selvää, ja ehkä juuri siksi huomaa
      Ikävä
      90
      3346
    2. Kelan perkeleellinen käytäntö

      Kun äiti joutuu hakemaan Kelalta tukia vähien tulojen tähden, niin aina otetaan huomioon lapsen tilillä olevat rahat. Ei
      Maailman menoa
      336
      2952
    3. Putin ei suostu tulitaukoon nyt kun Kurskin taistelut ovat kesken

      ja venäjä on viimein päässyt niskan päälle, suuren ylivoiman turvin. Ukraina ilmeisesti suorittaakin taktista vetäytymi
      Maailman menoa
      191
      1586
    4. Martinan firma haastettiin käräjille

      Seiska: Martinan firma haastettiin käräjille, taustalla outo rahasotku.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      242
      1374
    5. Voi kulta rakas

      Kyllä minäkin olen sinuun rakastunut. Oisit avautunut tunteistasi aiemmin niin ei tarvitsisi kiertoteitä kuulla tästä. �
      Ikävä
      62
      1292
    6. Miksi haluat satuttaa

      Sillä tiedolla ettet välittäisi minusta vaikka se ei ole totta. Silti tiedän että rakastat minua edelleen. Niinkuin sano
      Ikävä
      28
      1051
    7. Toivotko vielä et

      Päätyisimme yhteen?
      Ikävä
      79
      1017
    8. Miksi ette halua kaivattuanne

      Yksi syy tai tekosyy.
      Ikävä
      74
      1010
    9. Ketä sinä

      Odotat oikeasti. Miksen sulle totta olla saa.
      Ikävä
      117
      980
    10. Sano nyt mitä

      Sinä oikein haluat?
      Ikävä
      72
      934
    Aihe