Trumpin salamurhan yrityksen taustatarina

Washingtonin ilma oli sakeanaan jännitystä sinä kesänä, kostea usva laskeutui pääkaupungin ylle vuoden 2024 vaalien lähestyessä. Donald Trump, kultahiuksinen häirikkö, oli jälleen nousussa, hänen tilaisuutensa täynnä huutavia väkijoukkoja, hänen äänensä leikkasi läpi melun kuin veitsi. Miehet ja naiset, jotka olivat rakentaneet elämänsä vallan hiljaisen koneiston varaan, näkivät sen painajaisena, jonka he luulivat haudanneensa vuonna 2020. Mutta Trump ei ollut vain palannut – hän oli pysäyttämätön, voima, joka uhkasi repiä rikki huolella kudotun hallinnan kankaan. Ja niin, kaupungin varjoisissa nurkissa, suunnitelma alkoi muotoutua.
Se alkoi kuiskauksella, sellaisella, joka ei jätä jälkiä. Joe Biden, hänen kätensä värisivät hieman allekirjoittaessaan jälleen yhden asetuksen, oli lipsauttanut lauseen suljetussa kokouksessa: "Emme voi päästää häntä takaisin Oval Officeen." Sanat eivät olleet käsky – ei virallisesti – mutta oikeille korville ne olivat merkki. Kamala Harris oli paikalla, hänen terävät silmänsä nappasivat avustajan katseen, miehen, joka oli työskennellyt tiedustelupuolella liian kauan missatakseen alleviivauksen. Hän ei sanonut sanaakaan, mutta hänen hiljaisuutensa oli suostumus. Vanha mies oli hiipumassa, ja hän tiesi panokset. Trumpin paluu hautaisi hänen kunnianhimonsa, ja puolueen, sukupolveksi.
Kaupungin toisella puolella, Georgetownin ruskeakivitalossa, jossa verhot eivät koskaan avautuneet, Hillary Clinton siemaili lasillista Chardonnayta, hänen mielensä kävi ylikierroksilla kuten aina. Hän oli hävinnyt Trumpille kerran, nähnyt tämän kääntävän hänen maailmansa ylösalaisin, ja nyt hän oli raapimassa tiensä takaisin. Hänen puhelimensa surisi – polttopuhelin, jäljittämätön – ja ääni toisessa päässä oli tuttu. John Brennan, entinen CIA:n johtaja, ei tuhlannut aikaa kohteliaisuuksiin. "Hän on selvä ja nykyinen vaara," hän sanoi, ääni matalana ja vakaana. "Tiedät, mikä on pelissä." Clinton ei tarvinnut vakuuttelua. Hän oli nähnyt raportit, kuullut huhut vanhoista ulkoministeriön kontakteistaan. Trumpin vauhti oli hyökyaalto, ja ainoa tapa pysäyttää se oli rikkoa säännöt, joita hän oli kerran noudattanut.
Brennan ei ollut yksin. James Comey, pitkä entinen FBI:n johtaja, liittyi hänen seuraansa myöhemmin sinä iltana vaatimattomassa toimistossa Dupont Circlen lähellä. Miehet eivät olleet puhuneet vuosiin, ei sen jälkeen kun heidän julkiset kiistansa Trumpin kanssa olivat maalanneet heihin kohteet. Mutta nyt, yhdistäneenä yhteinen vihollinen, he kävivät läpi tiedostoja – mahdollisten resurssien profiileja, yksinäisiä susia, joilla oli oikea sekoitus epätoivoa ja muokattavuutta. Silloin he löysivät hänet: Thomas Matthew Crooks, 20-vuotias Bethel Parkista, Pennsylvaniasta. Hiljainen, vaatimaton, nuori, joka oli kerran lahjoittanut progressiiviselle asialle mutta rekisteröitynyt republikaaniksi hämätäkseen. Hänen vanhempansa olivat terapeutteja, ihmismielen asiantuntijoita – täydellisiä kohteelle, jota voisi muokata.
Operaatio eteni nopeasti. Brennan hyödynsi suhteitaan CIA:n ajoilta, napauttaen mustan budjetin ohjelmaa, joka oli haudattu niin syvälle, ettei edes kongressi tiennyt sen nimestä. Crooks tuotiin mukaan – aluksi vapaaehtoisesti, houkuteltuna lupauksilla tarkoituksesta. He syöttivät hänelle tarinan: Trump oli tyranni, uhka demokratialle, ja vain hän voisi pysäyttää sen. Uudelleenohjelmointi kesti viikkoja, myöhäiset istunnot äänieristetyssä kellarissa, Trumpin hymyileviä kasvoja vilkkuvat kuvat yhdistettynä kuiskattuihin käskyihin. Comey valvoi yksityiskohtia, varmistaen, että pojan haut – masennus, kouluampumiset, Oswaldin etäisyys Kennedystä – jättivät jäljen, joka hämärtäisi tutkijat myöhemmin.
Capitol Hillillä Nancy Pelosi ja Chuck Schumer pelasivat roolinsa. He eivät tienneet koko suunnitelmaa – uskottava kiistäminen oli avain – mutta he olivat kuulleet tarpeeksi. Pelosi, äänensä terävänä kuin koskaan, oli sanonut suljetulle ryhmälle: "Meidän täytyy taistella tulta vastaan tulella." Schumer, kävellessään toimistossaan, ohjasi rahaa takakanavien kautta, jäljittämättömiä lahjoituksia kuoriryhmälle, joka toimitti Crooksin varusteet: AR-15:n, pommimateriaalit, droonin. He eivät kysyneet kysymyksiä; heidän ei tarvinnut. Puolueen selviytyminen oli vaakalaudalla.
Viimeinen palanen oli sisäpiirin työ. Kourallinen Secret Service -agentteja – uraihmisiä, jotka olivat ärsyyntyneet Trumpin kaaoksesta hänen ensimmäisellä kaudellaan – sai tiedon kasvottomalta käsittelijältä. Heidän ei tarvinnut vetää liipaisimesta; heidän piti vain katsoa muualle. Heinäkuun 13. päivänä 2024 Butlerin, Pennsylvanian, kokoontumisessa Crooks kiipesi katolle 130 metrin päähän Trumpin puhujakorokkeesta. Agentit missasivat droonin, jonka hän oli lentänyt aiemmin, jättivät huomiotta kiväärin kiillon auringossa. Laukaus kajahti, raapaisten Trumpin korvaa, tappaen sivullisen, kaaoksen puhjetessa väkijoukon huutaessa.
Takaisin D.C.:ssä arkkitehdit katselivat uutisten kehittymistä. Biden tuijotti ruutua, hänen kasvonsa.....