Ostin keravalaisen kerrostaloyksiön hinnalla maatilan pohjoisesta.
Tontin rajat näkee kiikarilla (8 hehtaaria) ja talossakin on neliöitä vähintäänkin riittävästi.
Niin että, jahkailkaa te vaan siellä pk-seudulla, että maksaako se rivarikolmio syksyllä 250000 vai 300000.
Tontin rajat näkee kiikarilla (8 hehtaaria) ja talossakin on neliöitä vähintäänkin riittävästi.
Niin että, jahkailkaa te vaan siellä pk-seudulla, että maksaako se rivarikolmio syksyllä 250000 vai 300000.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Maatila pohjoisessa olisi aika lähellä mun suurinta painajaista.
Ostin Huippuvuorilta 200 hehtaarin tontin hinnalla, jolla olisi saanut 8 hehtaaria Pohjois-Suomesta. Kyllä nyt kelpaa.
Ostin Marsin kuusta 80 000 hehtaarin tontin hinnalla, jolla olisin saanut 8 hehtaaria Huippuvuorilta. Meikäläisen se vasta kelpaakin!
Kummasta kuusta? Phoboksesta vai Deimoksesta?
Phoboksessa kuulema romahtaa kohta... :)
Paljon onnea sulle.
Onhan se hyvä jos ei asumisesta tarvitse maksaa hunajaa. Kyllähän pääkaupunkiseudulla asuntojen hinnoissa on sitä markkinataloutta eli ilmaa vähintäänkin 50%. Oman asuntoni hinta on noussut kolminkertaiseksi hankinnasta. Jossain kyllä määttä pahasti kun hintakehitys on tällaista. Keskituntipalkalla ei pääkaupunkiseudulla pysty enää asuntoa maksamaan, ellei ole ruhtinaallista perintöä. No kaikkihan on keinotekoista taktiikkaa. Pankit kun on mukana tiiviisti kaikessa rakentamisessa, pankit on mukana kiinteistön välityksessä ja tiedottamisessa. Pankit myös määrää hintatason ja -kehityksen. Kysyntää ja tarjonta. Suomessa ei ole mafiiaa, meillä on muita instansseja jotka rohmuaa aina välistä, ja paljon.
Katsoppas niitä asuntojen hintoja ja käytä sitten vaikka lainalaskuria. Kyllä keskituloinenkin pystyy täältä asunnon ostamaan, ei tosin Kaivopuistosta tms.
mitäs meinaat siellä puuhailla, heittäydytkö elätiksi vai kasvatatko pajua?
Jos luen rivien välistä oikein niin ajatuksesi on
hakoteillä. Kasvukeskuksissa ja nimenomaan pääkaupunkiseudulla on SUHTEELLISESTI (ja absoluuttisesti tietenkin) eniten sosiaalietuuksien saajia.
Niin, alkuperäinen kirjoittaja iloitsi maaseudulla asumisesta, ja onnea edelleen siitä.
Sekin saattaa olla totta, että jotkin kunnat maksavat toimeentulotukea saaville asukkailleen avustuksen, jotta nämä muuttaisivat muiden vaivoiksi pois maaseutukunnista, mieluummin tietysti Helsinkiin. Aika ylevää näiltä voittopuolisesti keskustavetoisilta kunnilta.
Mutta mitäpä ihmettä näillä kahdella asialla on toistensa kanssa tekemistä? Kirjoitukseni rivien välissä oli ajatus siitä, että suurin osa absraktiotasoltaan ylemmistä työpaikoista on kasvukeskuksissa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla, jossa ovat mm. hallinnon, kaupan ja palveluiden keskusyksikkötoiminnot. Siten tälle väelle ei ongelmitta löydy koulutusta vastaavaa työtä ihan mistä pitäjästä vain.
Se oli siis pointti, ei se, mihinpäin maata työttömiksi jääneet ovat muuttaneet leveämmän leivän toivossa.
(Joo, tiedän että oma pointtisi oli sanoa, että tukia maksetaan suhteellisesti suuremmalle osalle väestöstä pk-seudulla, eikä myöntää sen johtuvan maaltamuutosta. Tosiasia kuitenkin on, että suurin osa maahanmuuttajista on valunut eteläkärkeen, ja heidän keskimääräinen työllisyysasteensahan on valitettavasti legendaarisen alhainen.)
ja melko usein ne "sosiaalietuuksien saaja" on vieläpä maalattukin tummemmaksi, tunnistamisen helpottamiseksi.
itse itseäsi lainaten:
"mitäs meinaat siellä puuhailla, heittäydytkö elätiksi vai kasvatatko pajua?"
Ei tilanne sentään noin huono ole Suomessa yksittäisille henkilöille tai perheille. Ja tässähän
oli tämmöinen yksittäistapaus. Ne ovat aina hankalia käsitellä. Ei niihin mediassakaan kukaan koskaan osaa mitään järkevää sanoa. Et sinäkään.
kun tuli hankittua asunto ajoissa.
Katselen tässä kantakaupungin päätyasunnossani kiikarilla olohuoneen seiniä. Arvotaulut kilpailevat huomiosta kolmessa suunnassa olevien puistonäkymien kanssa.
Kämppä on hankittu ajallaan ja lapset kasvatettu siinä. Ei tarvitse pähkäillä katonkorjauksia eikä lämmönvaihtimien käyttöikää. Yhtiö hoitaa. Naapurit ovat miellyttäviä ja sivistyneitä ihmisiä.
Ohhoh kullaista kotia :)
Että oikein päätyasunto.
Ja minäpä se ajelin komiasti kotiin v. 1979 mallisella toyota corollallani. Karvanopat tuulilaissa kilpailevat huomiosta tupakansytyttimessä keikkuvan wunderbaumin kanssa.
Auto on hankittu ajallaan ja lapset pantu alulle siinä. Eipä tarvitse pähkäillä ruostekorjauksia eikä pakoputken käyttöikää. Huollossa ne vaihdetaan (naapurin Reiskan nyrkkipajassa siis). Liikennevirrassa ajavat autoilijat ovat miellyttäviä ja sivistyneitä ihmisiä.
Ohhoh kullaista autoa. Kyllä kannatti satsata.