Ex-mies esitti ihan itse toukokuussa lastenvalvojan luona, kun elareista sovittiin, ettei hän halua yhteishuoltajuutta. Hän haluaa minun, lasten äidin olevan yksinhuoltajana. Mies, nimittäin, oikeasti uskoi että silloin ei tarvitse maksaa kuin minimisumma elatusmaksuja eikä mitään muuta. Hänen iskemänsä yh-äiti (lapset ihan eri miehille, ei exälleni. Asuvat yhdessä nyt) oli näin neuvonut sillä silloin heidän nykyiseen yhteiseen taloutensa jäisi enemmän varoja kun mies oniin hyvätuloinen.
Hyväksyin, tottakai. Pidin, ja pidän exääni yhä todella tyhmänä, sillä hänen omat lapsensahan asiasta kärsivät. Ovat nyt jo katkeria ja puhuvat, että isä vaihtoi heidät toisen naisen lapsiin. Lapset ovat niin isoja että voivat päättää haluavatko tavata isäänsä ja molemmat ovat ilmaisseet etteivät halua. Eivät niin kauan kun isä asuu "sen naisen ja sen lasten kans."
No, se siitä.
Nyt on ilmeisesti joku muu opastanut exää, että kannattaisi sittenkin hankkia yhteishuoltajuus.
Miksi? Näettekö te muut jotain sellaista etua siinä hänelle jota minä en näe ja, jonka takia hän aikoo kyseenalaistaa vasta vajaat pari kuukautta sitten tehdyn sopimuksen? Sen verran tiedän, että minun kykyni huoltajuuteen kyseenalaistetaan vetoamalla siihen, että en ole saanut vakituista työtä vaan roikun pätkätöiden varassa. En kuitenkaan juo, polta, seurustele kenenkään miehenkään kanssa (liian tuore suru erosta) vaan elän hyvin kunniallista elämää. Ja maksan kaikki laskuni.
Neuvokaa, hyvät ihmiset. Sattuu vieläkin niin kipeästi tuo pettämisen kautta jätetyksi tulo ettei oikein voimat tahdo riittää nyt repiviin taisteluihin. Kertokaa, jos näette syitä äkilliseen mielenmuutoksen hänen taholtaan.
Hyväksyin, tottakai. Pidin, ja pidän exääni yhä todella tyhmänä, sillä hänen omat lapsensahan asiasta kärsivät. Ovat nyt jo katkeria ja puhuvat, että isä vaihtoi heidät toisen naisen lapsiin. Lapset ovat niin isoja että voivat päättää haluavatko tavata isäänsä ja molemmat ovat ilmaisseet etteivät halua. Eivät niin kauan kun isä asuu "sen naisen ja sen lasten kans."
No, se siitä.
Nyt on ilmeisesti joku muu opastanut exää, että kannattaisi sittenkin hankkia yhteishuoltajuus.
Miksi? Näettekö te muut jotain sellaista etua siinä hänelle jota minä en näe ja, jonka takia hän aikoo kyseenalaistaa vasta vajaat pari kuukautta sitten tehdyn sopimuksen? Sen verran tiedän, että minun kykyni huoltajuuteen kyseenalaistetaan vetoamalla siihen, että en ole saanut vakituista työtä vaan roikun pätkätöiden varassa. En kuitenkaan juo, polta, seurustele kenenkään miehenkään kanssa (liian tuore suru erosta) vaan elän hyvin kunniallista elämää. Ja maksan kaikki laskuni.
Neuvokaa, hyvät ihmiset. Sattuu vieläkin niin kipeästi tuo pettämisen kautta jätetyksi tulo ettei oikein voimat tahdo riittää nyt repiviin taisteluihin. Kertokaa, jos näette syitä äkilliseen mielenmuutoksen hänen taholtaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eikö nyt olisi viisainta palaveerata exän kanssa ikäänkuin aikuiset? Äkkiseltään vaikuttaa siltä, että pahimmin kärsivät molempien lapset (omat ja "vieraat").
Ero ei ole mikään kissanhännänveto, aikuisten riidat eivät kuulu lapsille. Lasten ei kuulu miettiä elareita, eikä sitä, kuka on paras vanhempi tai kuka on oikeassa.
Lapset ovat pettyneitä, kun isä muuttaa muualle, se on aivan ymmärrettävää. Kuka haluaisi isän muuttavan jonkun toisten lasten isäksi? Yritä saada lapsesi ymmärtämään, että teillä aikuisilla homma ei toimi. Se ei liity mitenkään lapsiin. Isä ja äiti rakastavat lapsiaan, vaikka eivät keskenään tulleet toimeen.
Vanhojako lapsenne ovat?
15 ja 13vuotiaat. Pidän riittävän kypsinä tekemään päätökset isän tapaamisista ja luomaan omat mielipiteensä tämän tekemisistä.
Tuota, mistähän sinä luit että lapset puuttuisivat jotenkin elatusmaksuasiaan? Eivät he siitä mitään ole sanoneet enkä minä kirjoittanut sellaista. He vain eivät pidä siitä isänsä valinnasta ja tavasta kuinka rumasti se minulle tehtiin. SIITÄ en kirjoittanut tänne mutta lapset ovat siitä tietoisia ja tehneet päätöksensä isän suhteen tekotavan perusteella. Sen verran vihjaan, että heitä uhattiin jopa nyrkein pitämään suunsa kiinni ettei "äidille saa kertoa että isä aikoo muuttaa salaa pois kotoa." Kolme viikkoa he kykenivät siihen. Koulusta sitten soitti terveydenhoitaja ja kertoi nuorimmaisen murtuneen salaisuutensa alla, uhanneen jopa itsemurhalla.
Surua tunnen, en katkeruutta. Surua, miksi minusta nyt tehdään huonoa äitiä pätkätöiden perusteella kun kuitenkin olen näitä töitä tehnyt jo viiden vuoden ajan kun vakipaikasta työttömäksi jäin.
Eikö miehen nyxää voisi pitää epäillyttävänä äidinmallina kun kerran lapsiakin on tehnyt eri miehille eikä käy töissä ollenkaan? Vai onko viimeksi mainittu nyt tässä meriitti kun hän voisi "uhrata enemmän aikaansa koko katraalle?"
Kuten aloituksessani sanoin, niin ei todella riittäisi voimia nyt tappeluun kun joudumme käymään jatkuvasti perheneuvolassa kuopuksen itsaripuheiden takia. Ja pitäisi sitä työtäänkin kyetä tekemään kun en vieläkään ole saanut yh-etuja Kelalta, vaikka ei nekään kuulemma hääppöiset ole.
ja vain muutama kuukausi sitten,ei lastenhuolto ala sitä muuttamaan.Isän omaa tyhmyyttä kun ei halunnut yhteishuoltosopimusta.
Jos toukokuussa on halunnut sinun yksinhuoltajuuttasi ja nyt haluaakin yhteishuoltajuuden niin kertoo kyllä ettei tiedä itsekkään mitä tahtoo.Ei niitä sopimuksia kuitenkaan ihan noin vaan mennä muuttelemaan kuukauden,parin välein.
Hänellä pitää olla perustelut miksi yhtäkkiä haluaakin yhteishuoltajuuden.
Tarvitsinkin pelkkää asiaa enkä moitteensävyisiä kirjoituksia mitä olisi pitänyt tehdä ja miten pitää lapsia käsitellä.
Kirjoituksesi antaa toivoa ja lohdutti.
Tekstistäsi pursuaa paljon katkeraa puhetta ja manipulointia.
voin itse ainakin omasta kokemuksesta sanoa että ei ne lapset tuollaista saa ihan itse päähän. Vanhempani erosivat vuosia sitten ja äiti sai yksinhuoltajuuden. isää näimme millon kerkesimme koulun lomien aikana. Me ainakaan ei saatu päähän mitään sellaista ettei haluttaisi mennä isän luokse. Vaikka hänelläkin oli niitä naisia silloin eron jälkeen mutta ei se vaikuttanut meidän rakkauteen isää kohtaan.Nyt isä on elänyt avioliitossa jo monta vuotta ja voimpa sanoa että aivan ihana ja rakastettava äitipuoli meillä on. Näin sanoo meidän äitikin. Ja on äitikin ollut jo naimisissa monta monta vuotta. Ja kaikki on hyvin.
Meitä ei manipuloitu eikä mitään ja siksi saatiin elää onnellisina ja rakastettuina. (meidän iät oli, pikkusisko 2v, minä 2luokalla ja isosisko 4 luokalla)
Mielestäni murrosikäisillä on omaa järkeä ja tahtoa ilman että heitä voidaan alkaa yht´äkkiä manipuloimaan, etenkään kun sellaista ei ole ennenkään tehty.
En sanonut olevani katkera vaan surullinen siinä tekstini lopussa. Nuo kaksi tunnetta eivät ole toistensa synonyymeja. Ja suruun on aihetta jos olen yht´äkkiä lähes 20v liiton jälkeen akuutisti muuttunut miehen mielestä epäkelvoksi äitinä!? Miksi en ollut sitä jo 5v sitten kun pätkätöiden varaan jämähdin?
Mielestäni kysyin ihan oikeutetusti neuvoa, eli onko asiassa todella vaaraa menettää pätkätyön takia huoltajuus ja tulla todistetuksi huonoksi.
Pätkätyöt eivät ole syy huoltajuuden muuttamiseen. Jos epäröit, varaa aika oikeusaputoimistosta neuvontakäynnille ja saat varmuuden, ihan mielenrauhasi vuoksi.