Runoni

Skitsofreniaa, sanovat lääkärit,
kun tunnen,
että muutut olemukseltasi toiseksi henkilöksi.
Vaikea ajatella
joka kerta kun makaa miehen kanssa
kuvittelen se olet sinä

Ajattelen sinua
vihaan sinua
manaan sinut
yritän tuhota sinut
mutta kuitenkin rakastan sinua

Yksilöllisyyteni on kadonnut

Minä olen kuin säkkipilli.
jota soitat sen mukaan.
mikä on englannin taitosi,
Lapsuuteni skottihameen ruudut hyppäät leikkiessäsi
ja suljet ne hakaneulalla lähtiessäsi
makaat minut väkisin
lyöt minua
ivaat minua
ja alennat minut
mutta kuitenkin rakastan sinua

En tiedä.
miten saisin yksilöllisyyteni takaisin

Hiukset takeruvat kimppuna ympärilleni
Lasken jokaista hiusta päässäni.
Huomaan tulleeni vanhaksi
Kiroan.
Kaljuni loistaa ihmisen vapauden kaipuuta ja valtaa.
Yksi hiuksistani tahtoo miehen
toinen hiuksistani lapsen
ja kolmas avioliiton,
mutta miten voinkaan toteuttaa kaiken tämän.
Sanokaa miehet!

Huomaan.
että minun on oltava kiveä kovempi ja muita viisaampi,
jotta saisin tunteeni hallintaan
myrskyn laantumaan
viisauden esiin tyhmyydestä
ahdistuksen pois lääkkeistä.
Jotta kovuuteni tulisi esiin
oikeassa paikassa
oikeaan aikaan
oikealle henkilölle
Minun on mietittävä.
kuka on se henkilö,
joka minua eniten hallitsee ja nöyryttää
ja kuka on se henkilö.
jota rakastan ja tarvitsen
ja joka poistaa tyhjyyteni ja antaa vapauteni,
jotta tämä kaikki toteutuisi
on minun saatava enemmän aikaa itselleni ja ajatuksilleni.

Kaleva ja Ylänne
tyttökoteja,
mikä häijyys ihmisten mielessä
Hänet on suljettava selliin
liian aggressiivinen
puhuu liikaa
ja kiroilee
Miehet toteaa vanhapiika ja tuomitsee
seksualisuus on minimoitava
Tuloksena abortti tai äpärä
Kukat kukkii
Sinikello soittaa Beethovenia
ja kuurous lisääntyy

Pelasin pasianssia,
pelasin menneisyyteni säpäleiksi
Katsoin kuninkaan ylvästä ryhtiä
ja kuningattaren kainoa ilmettä
Sotilaat vartioivat pihaani
ja asuntoni ikkuna kärkkyi kahlittuna avuttomuuttani
Avain oli kadonnut
ja keinuin avaruuden rajamailla tietämättä mihin mennä - olin yksin
Sain vapauden kadota jäljettömiin ilman menneisyyttä, tulevaisuutta
ja ilman läheistä ihmistä
Valinta oli minun - jokin riipaisi sisintäni
Minun oli kirjoitettava korttiin, Nyt minä lähden palaaamatta koskaan
Se on sinun hyväksyttävä

Moi, sopertaa Laura ja naurahtaa
Tunnen, kun jäseneni jäykistyvät
ja kasvoni häipyy horsonttiin.
Mustat pilkut vyöryvät silmäluomissani
ja havaitsen, kun maapallo kietää avaruutta

Takertelen ja hapuilen kiinnekohtaa
ja samalla vaivun lapsuuteen.
Aistin, kun lika leviää vereeni
ja sisareni alkaa myllertää kohdussani

Laura taapertaa selkäni taakse
ja kuiskaa: Riitta tykkää tuosta
ja osoittaa samalla käärmettä hyvän ja pahan tiedon puussa

Omena putoaa
ja kuulen, kun veljeni jakaa perintörahoja

Hymyiletkö minulle vai tuolle kodittomalle käelle
joka etsii lähettämätöntä kirjettä päiväpeittomme
poimuista
Minä vaikenen, koska tuskamme ei ole yhteistä
Kotimme on autio ja tyhjä
Likaiset verhot puhaltavat riekaleina lukittua oveamme
Kasvosi muuttuvat toiseksi
Suojelusenkelit näppäilevät Jeesuksen verta
kirjoituspöytämme laatikoissa
Niin, me etsimme yhä toisiamme ja minä vaikenen hiljaa
ja myönnän, että me tarvitsemme toisiamme

Kevättuuli soittaa itkevää huilua sydämessäni
Korvani harovat vapauden ääntä
ja soiton voima katkaisee ahdistukseni portit
Elän hellyyden anatomiasta
ja hyväilyni huutaa rakkauden nälkää
Elän yksin vielä
Käteni takertuvat portin ristikoihin
ja huutoni laukaisee kuun pimeyttä
Hapuilen ja kiroan
mutta uhmani katoaa ajattomuuden avaruuteen

Kuulen käskyn, Seuraava olkaa hyvä
ja astun samalla laboratorioon.
Mietin
hiukset on oltava keltaiset
kasvot pyöreät
nenä suora
ja Poika sen on oltava

Hymyilen ja ajattelen,
koska olen viimeksi käynyt suihkussa
vaatteet tuoksuvat
sterillisyys hämmentää
ja laborantin kauneus on säteilevää
Tyttö sen on oltava, ajattelen

Huomaan,
että kuukautiset ovat myöhässä
ehkäisypillerit puuttuvat
pillerit on vaidettava kierukkaan
kierukka kapseleihin
kapselit kondomiin

Tulos hämmentää

Havahdun,
kun sairaanhoitaja tokaisee: Toinen kerta vielä
ja ottaa verikokeen

Nerous ja hulluus huutavat yhdestä suusta
Me marsimme käsikädessä
ja ristimme paleltuneet sormemme
ja sydämemme rukoilee kimaltelevaa lunta
Me olemme tottuneet toisiimme, he toteavat
Me sovimme yhteen ja kaikki on hyvin
Mutta mitä yhtäkkiä, nerous huokaa
Lause on jäänyt kesken
Hulluus neuvoo: Katso tietosanakirjaa,
mihin kaikki on kirjoitettu
Aika pysähtyy
Ei vaikeroi nerous, työni on vailla
rakenteita
Tärkein puuttuu, mikä on vikana
Se on toinen ajatus, neuvoo hulluus
ja kadottaa ajantajun
Miten tämä kaikki voi olla mahdollista
Yhteiskunta, toteaa hulluus
ja he jatkavat loputonta marssiaan

Isoisä ja Oskarpalkinto
Viinilasi ilman alkoholistia
Laukaus
Isoisä vaihtuu isään
ja isä vaihtuu poikaan
ja syntyy käsite Homo sapiens

Isä alkoholi, mikä on vointisi tänään
Limainen oksennuksesi valuu löyhkäävää paitaa
Pöhöttyneet kasvosi hiertävät Aperitan mehua
ja verestävät silmäsi nakertavat puliukon ruskeita hampaantynkiä
Riehakas juomalaulusi kiirii roskatunkion pohjaa
ja mädäntyneet ruuanjätteet lämmittävät asukkaasi
koditonta unta
Ehtymätön janosi on pohjaton
ja huoneesi avara ja ääretön
Tuskaiset vuotesi ovat nimettömiä
ja avuttomat lapsesi kapakoiten höyryäviä kaljatuoppia

Korjaan ensimmäisessä viestissä olevan virheen. Lähetin runot WSOY:lle elokuussa 1988 enkä vuonna 1986. Kati Kirstinä palautti ne hylättynä. Annoin runoteoksen Peter von Baghille Tampereen lyhytelokuvajuhlilla pari vuotta myöhemmin joko 1980-luvun lopussa ta 1990-luvun alussa. Nykyinen mieheni oli silloin tietoinen molemmista asioista.