Kuvataiteilija kieltää määrärahojen supistamista, mutta ei vaadi kuukausipalkkaa

Taiteilijat ovat tyhmiä ja sanovat, että mitä tyhmempi sen parempi taiteelle.

Valtio voi lahjoittaa kuvataiteelle - kaikista tyhmimmälle taiteelle, yksi miljoona euroa pelkästään koska kuvataide ei osa vaatia mitään.


Kaikki muut työalat lähtivät lakkoon, mutta ei kuvataide, koska taide on pihalla outsiderinä.


Nerot eivät kokoonnu yhteen, koska ryhmässä ei ole neroja.


Huomattu että on nero vasta kun kärsii, mutta kun oppi nauttia, nerous loppuu.


Kaikista nopeimmat mielenosoittajat ovat kaupungin työntekijät, jotka eivät jää palkatta.


Kuvataide jää palkattomaksi työalaksi ja nauttii vapaudesta täysin rinnoin.
Vapauden kuuluu olla vapaa, eikä ostettavissa.
Vanha sanonta, että "Raha ei tuo Onnea".
Vielä hyvin vanhana kuvataiteilija, kaikista tyhmin taiteilija, kertoo nuorille, että Raha on Paha.


Auttaa edes sekin, että Intian joogit eivät koske rahaan, joten on mahdollista olla rahaton onnellisesti.



En tiedä, mikä minua kuvataiteilijana vaivaa, mutta minun tekee mieli mennä osoittamaan mieltä kuvataiteen ENSIMMÄISEN MAAILMASSA KUUKAUSIPALKAN PUOLESTA.


Kuvittelen saavani tuhansia työttömiä taiteilijoita mukaan, mutta en saa edes viittä.


Pahinta että kun kertoo toiselle kuvataiteilijalle aidosta taidetyöstä ja hyvästä kuukausipalkasta, niin hän ei suostu siihen, eikä tykkää koko ajatuksesta palkasta tai ei tahdo, että hänen täytysi tehdä aitoa taidetyötä.


Millä tavoin kertoisin, että taidetyö olisi voinut olla hyvä asia?