Lueskelen haikeana varsinkin niiden juttuja, jotka ovat jo rohjenneet yrittämään vauvaa. Itse vasta painiskelen vauvakuumeen kanssa. Kovasti tekisi jo mieli se lapsi hankkia, mutta kun en vaan uskalla!! Valmistuin juuri koulusta ja töissäkin olen jo ollut kauan, vaan en vakituisessa. Tulevaisuus pelottaa, saako sitä sitten töitä kun taas palaa työelämään. Alallani on aika huonosti töitä. Avon kanssa ollaan oltu jo lähes seitsemän vuotta yhdessä. Sitä vaan tulee kamalasti mietittyä millon muut hankkii niitä lapsia ja miten muilla on töitä. Sitä vaan haluaa olla keskivertosynnyttäjä ja tehdä asiat niin kun muutkin tekee. Tää vauvakuume vaan alkaa jo haitata mun muuta elämää ja kaikki pyörii sen ympärillä. Ei esimerkiksi jaksa hakea töitä tai edetä "urallaan" kun sitä jo suunnittelee jäävänsä äitiyslomalla vaikkei mitään vauvaa edes vielä ole. Oon 25-vuotias. No, kai mä pian annan periksi tälle vauvakuumeelle. Mies kyllä olis ja halukas lapsentekopuuhiin, sain tosin lähes vuoden kinuta. Onko muilla samanlaisia ajatuksia/ongelmia?
vauvakuumetta
123
6989
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä meitä siunataan ihanailla asioilla...vauva kuume!!!
Meillä on jo yritys päällä...yksi keskenmeno ollut,ja taas jännätään,pelkään vain uutta keskenmenoa,tänäänkin on nipistellyt ja vihlonut vatsaa.
Sanoisin vain että asioilla on tapana järjestyä...siis jos kuume vaivaa niin yrittämään vain,jos liikaa rupeaa ajattelemaan kaikkea esim työtä, niin koskaan ei saa aikaiseksi mitään,minä olen ajatellut että jos työttömät ja yksinhuoltajat pärjää niin pärjään kai minäkin,
Toivotan onnea teille ja uskallusta ruveta lapsen tekoon.
Olette kuitenkin jo sen ikäisiä että hyvin voisitte vanhemmiksi ryhtyä,jos vauvaa ei rupeakkaan kuulumaan niin ei ainakaa iän syytä ole,en väitä että vanhemmilla nyt niin vaikeampaa olisi tulla raskaaksi, mutta eikös ne vuodet kuitenkin tee sitä ettei niin helposti tule raskaaksi,itselläni on ikää 32v
Kyllähän sen jännitys varmaan kuuluu asiaan...Itse olen seurustellut mieheni kanssa n. kuusi vuotta. Työelämässä olen ollut kolmisen vuotta (koko ajan määräaikaisena). Nykyisen työnantajani viesti on selkeä->takaisin ei ole tulemista jos äitiylomalle jää...Asunto tuli ostettua alkuvuodesta...mieheni on suostunut lasten tekoon, mutta en ole varma onko hän vain väsynyt kovaan vauvakuumeeseeni....silti....uskon ainakin, että asioilla on tapana järjestyä...ja kyllä töitä löytyy vaikka ei välttämättä siitä paikasta ja siltä alalta miltä lähtee...aika kuluu ja ikää kartuu...jälkeenpäin sitä toivottavasti ihmettelee, että mikä tässä nyt niin pelotti kumpaakin osapuolta:)
Otsikon ohje kuulostaa helpolta, tiedän :)
Siis oletko opiskellut toisellle alalle kuin missä olet ollut jo pitkään töissä?
Ilmeisesti olet työsi suorittanut hyvin, niin tuskin on pelkoa ettekö ainakin niihin hommiin pääsisi takaisin lapsen teon jälkeenkin.
Työtä voi saada, kun on koulutus ja lisänä kun on työkokemusta ja niistä hyvät suositukset, niin en usko etteikö töihin pääsisi.
Kuitenkin, kun on paljon sellaisia jotka hakee töihin suoraan koulun penkiltä, niin silloin olisit etuasemassa :)
Tuntuu että teillä on kaikki ok ilmeisesti miehesi on töissä, niin kyllä te pärjäätte! Aivan varmasti! :D
Tuo vakituinen paikka ei aina ole se turvapilari töissä vaikka niin luulis, paljon sanotaan joka puolella irti väkeä.
Et siinäkin mielessä en pidä niin tärkeänä vakia jos kuitenkin on saanut olla pidempäänkin jossain.
Naisia palkatessa työnantajat kyllä tietävät riskin, että piankin jo voi tulla ilmoitus raskaudesta ja sehän on ihan luonnollista :D
Se on ihan luonnollista, että miettii asioita ja joskus käy niinkin, että sitä vauvaa kun yrittänyt ja kun testit näyttää vaavia, niin voipi tulla sellainen tunnemyllerrys päälle ettei tidä mitä oikein tahtoo, vaikka kaikki onkin ollut ennen niin selvää :)
Ei muuta kuin zemppiä teille!
kiitos paljon teille rohkaisusta!
Minulla vähän samoja tuntoja.. pelottaa ja jännittää¨, enkä tiedä mitä oikein pitäisi tehdä. Olen nuorempi kuin sinä (pian 22), mutta kovan vauvakuumeen kourissa. vietän nyt kesälomaa ja toivon että saan töitä syksyllä.
Olemme kuitenkin tehneet päätöksen.. pillerit pois. Pelottaa kyllä paljon, miten asiat järjestyy, mutta eihän sitä tiedä kuinka kauan vauvantekoon menee aikaa.
Uskon ettei koskaan olen "oikea aika" tai täysin valmis.. eiköhän siihenkin sitten kasva.
Nykyään vaan kaikki suunnitellaan niin tarkkaan.. onhan sitä ennenkin pärjätty, vaikka ei olla mitään paljo suunniteltukaan. Annetaan elämän yllättää!
Tuli tosta pillereiden jätöstä mieleen, että itse lopetin pillereiden syönnin lähes vuosi sitten (Ollaan käytetty muuta ehkäisyä). Pilsujen lopettamisen jälkeen mulla on ollut noin 4 kuukautiset, eli tuskin näin pitkällä kierrolla olisin tullutkaan raskaaksi. Kävin just hakemassa Terolutteja, jotta kierto normalisoituisi. Mun pointti vaan oli, että ainakin mulla heti pilsujen lopettamisen jäkeen raskaaksi tulo olisi varmasti ollut vaikeaa. Olen toisaalta kuullut, että parhaat mahdollisuudet tulla raskaaksi on heti pilsujen lopettamisen jäleen (kierto saattaa olla alussa säännöllinen). Toivottavasti saan nyt hormoneilla kiertoni normaaliksi ja toivottavasti sulle ei tuu samaa ongelmaa. Mut kannattaa varautua...