luopuako koirastani?

...että jos koira vaan saa tarpeeksi liikuntaa ja sillä on muutakin tekemistä, kun nurkassa kyhjöttäminen, niin se pärjää vähän pienemmässäkin asunnossa. Tädilläni on pyreneitten koira, eli jos tiedät niin suurempi kuin berni, ja hänellä on PIENI auto. Koira kuitenkin matkaa hänen kanssaan Keuruulta Jyväskylään ja takasin, ilman ongelmia, takapenkillä. Ajamalla paljon, ja kun koirasi vanhenee, hän varmasti tyytyy takapenkkiin. =)Koiranhoito on kysymysmerkki, mutta mielestäni paljon pienempi ongelma kuin esimerkiksi tilanpuute. Rakastamalla koiraasi pärjäät kyllä hyvin!!! Minä pitäisin koirani ja olisin ylpeä siitä päätöksestä!

siis, miksi ihmeessä et ajatellut kyseisiä asioita ENNEN koiran ottamista???ja toiseksi, MIKSI koiran tulee olla hoidossa?? siis toki ymmärrän matkat yms.. mutta kyllä harvemmin koiran tulisi tarvita hoitoa, siis vieraassa paikassa..Tai olenkin sitten itse liiankin tiiviisti koirieni kanssa..
no oli miten oli, nämä selitykset siitä, mikset voisi koiraasi pitää, tuntuvat kyllä aika omituisilta..no nyt kyllä mulla tulee mieleen, että kannattaisi varmaan luopua koirasta, koska itse olet sitä noin miettinyt.. koirasi on vielä erittäin nuori ja sopeutuminen uuteen kotiin helpompaa kuin myöhemmin..
kuitenkin koira tarvitsee huolehtivan kodin, jossa kuljetus, hoito jne.. ei ole niin ongelmallista kuin sinulle tuntuu olevan..

ymmärrän sen, että koiraan olet kovasti kiintynyt, mutta tosiaan, joku varmasti voi tarjota koirallesi hyvän kodin.

miettiä kymenen kertaa ennenku ottaa koiran ja kuunnella ne tuttavien varoitukset.
Toisaalta en ymmärrä ongelmaasi, luultavasti olet vaan kyllästynyt isoon koiraasi joka ei ollutkaan nalle kuten luulit.
Kaverillani oli berni ja mulla lapinkoira, eli kokoero oli iso mutta kavereita olivat ja riehuvat yhdessä.
Kannattaa muistaa että vaikka ottaisit kaloja niin aina on ongelmia lemmikkien kanssa.
Et asu yksin?
On tuttavia ja vanhempia, eli sulla on asiat paljon paremmin kun monella muulla.
Minä en ole ollut koirieni luota pois kahta päivää kauempaa ikinä, eli yli 20 vuoden aikana.
Kun ottaa koiran pitää muistaa että se on kuin lapsi, mutta lapsi kasvaa ja itsenäistyy mutta koira pysyy aina "pienenä" hoivattavana, mutta niin ihanana.
Mieti onko sinusta siihen ja hommaa koirallesi HYVÄ uusi koti jos ei.

Jos todella harkitset luopuvasi koirastasi sen takia, ettei se voi leikkiä ja kyläillä ystäväsi luona koirien kokoeron takia, tai siksi, että se vie tilaa takapenkillä, LUOVU SIITÄ HETI! Sanot välittäväsi ja pitäväsi koirastasi paljon. Jos tämä pitää paikkansa, et edes murehdi tällaisia asioita.
Aika pieniä ja maallisia tuntuu ongelmasi olevan.

Koirasi sopii kerrostaloonkin, kunhan hoidat ja ulkoilutat sitä kunnolla. Luonnollisesti tekisit niin omakotitalossakin, eikö niin? Ainakin toivon niin.
Isojen koirien kanssa saa aina olla vahtimassa, etteivät ne telo pienempiään. Vastaavasti pienien koirien kanssa saa aina olla varomassa, etteivät ne joudu telotuksi. Etsi vastaavan kokoisten koirien rotukerhoja, saat koirallesi kavereita.
Voisit vaikka hankkiutua eroon kinneristäsi ja hommata oikean auton. Sellaisen, johon koira mahtuu. Vaikkapa jonkun saksalaisen farmarin. Sellaiseen saa kalterin tai häkinkin. Rahalla, jos omat kädentaidot eivät riitä. Kalterikin estää jo penkkien yli kiipeilyn, mutta häkki estää myös koiran sinkoutumisen ikkunasta ulos kolaritilanteessa.

4H-kerhosta voi kysellä dogsittereitä, ettei tarvitse kavereita tai vanhempia vaivata. Dogsitterin liksakaan ei kummoinen menoerä ole.

Tulithan harkinneeksi koiran hankinnan sataprosenttisesti, perin pohjin ja aivan loppuun saakka? Koiran ostajan täytyy olla varma, että on koiran kanssa sen elinkaaren loppuun saakka. Asiallisimmat käyvät allergiatesteissäkin ennen koiran hankintaa. Ottavat selvää rodusta kerhoista ja kasvattajilta. Aina saattaa tulla ongelmia; luonnevikoja, omistajan sairastuminen tai kuolema ja sitä rataa, mutta koirasta luopuminen siksi, ettei sen kanssa elo olekaan kuvitelmien mukaista, on syistä surkein.

Onhan se pentu söötti ja lutunen, mutta tuppaa kasvamaan. Kiintyy sinuun, luottaa sinuun, on sinusta riippuvainen. Jos 'on näitä ongelmia' ja olet sitä mieltä, ettet niistä yli pääse, suosittelisin valitettavasti koirasta luopumista. Parempi stressata koiraa kerran kodinvaihdolla, kuin jatkuvasti omistajan stressatessa. Koira nimittäin vaistoaa sen koko ajan.
Olen kennelin omistajan puoliso, joten tee minulle palvelus: Myy koirasi jonkun rotuun erikoistuneen kennelin, mieluiten sen josta koiran ostit, tai rotukerhon kautta. Otaksuisin heiltä löytyvän ainakin tietoa 'pitovaikeuksisten' jeesaamisesta.
Jos nimittäin myyt sen itse saattaa koira päätyä seuraavalle sellaiselle, joka olettaa koiran olevan huoltovapaa ja vaivaton seuralainen.

Voi että pistää vihaksi, kun lukee näitä viestejä! Olisikohan kannattanut miettiä asioita ennen kuin otit pennun??? Kovin väkisin keksityiltä tuntuvat nuo syyt, ettei vaan olisi kyllästyminen yllättänyt??? Anna ihmeessä koira pois, aivan varmasti sille löytyy parempi koti.
Tämän palstan jutut alkaa olla jo sitä luokkaa, että minä en enää viitsi edes lukea, saati sitten kommentoida.

Minulle heräsi epäillys että taidat olla rakastunut kaksilahkeiseen "kintunnostajaan".
Sillä nimimerkkisi on: rakastunut koiranomistaja.
Olettaisin että tarkoitat tällä kertaa ihmistä etkä koiraasi.

Onko ongelman syvin olemus se että olet rakastunut ja onnesi huumassa olekin huomannut että koiralle ei ole aikaa, mies/naisystävän viedessä aikasi? Tämä on aika "yleistä" ja siksi itse olen hyvin varovainen myydessäni nuorille aikuiselle koiraa, sillä näihin tapauksiin tulee törmättyä...

Anna koirasi sitä arvostavaan kotiin.

Hmmm... Kyllä berninpaimenkoira menee kerrostalossa siinä missä vaikka papillon, kunhan vaan saa liikuntaa riittävästi, niin aika sisällä menee lähinnä nukkumiseen. Ja auto ei todellakaa saa olla este koiranpidolle, meillä myös pieni auto ja 3 suurta koiraa, kyllä sopu sijaa antaa. Tekstistäsi saa vain jotenkin sellaisen käsityksen että keksit väkisin syitä koirastasi luopumiselle ja nyt haet hyväksyntää täältä. Jos todellakin itsestäsi tuntuu että et voi antaa sille mitä tarvitsee niin siinä tapauksessa etsi todellakin sellainen ihminen joka haluaa, jaksaa ja voi antaa sille hyvän ja rakastavan kodin!!

No tässä nyt tuntuu olevan kaikki sillä kannalla,
että luovu koirasta, mutta josko minäkin sanoisin
sanasen: Tosihan on, että koirasta on vaivaa, koska
se on lapsi, siinä missä ihmisvauvakin, ja vauvojenkin
(ja lasten)kohdalla tulee noita ajatuksia, että pystynkö
huolehtimaan ja kasvattamaan kunnolla. Se on ihan normaalia
ja tervettä. En tiedä oletko miettinyt tuota jo pitkään, vai
oliko se vain sellainen "ajatus" kuten edellä mainitsin.
Nyt kannattaa miettiä tarkkaan, että oletko valmis
huolehtimaan seuraavat yli 10 vuotta koirasta. Koira voi
ihan hyvin oppia kerrostaloon, ja jos joskus muutat
omakoti/rivitaloon, se on koiralle vaan mukava, kun saa
lisää liikkumatilaa. Ovatko nämä jackrusselin omistajat
sanoneet ettei berni sovellu kerrostaloon? Mistä he sen
tietävät ja oletko varma, ettei ole "oma lehmä ojassa"
viitaten heidän pieneen koiraansa? Kyllä pieni ja iso koira
voivat olla kavereita, pentuna vaan pitää muistaa opettaa
ja kieltää, ettei vahinkoja tapahdu. Ja onhan sinulla varmasti
muitakin tuttuja, jotka voivat ottaa koiran? Ja voit myös palkata
hoitajan, kuten joku jo mainitsikin. Ja voihan koira tottua pentuihinkin,
joita on vanhempiesi luona. Koiraa voi ihan hyvin kuljettaa
takapenkillä, jotkut koirat (kuten meidän) suorastaan rakastavat
autoilua! Mutta jos koiraa kuljetetaan takapenkillä, on syytä
hankkia sille turvavyö, voit kysyä lemmikkikaupasta, koska kolarin sattuessa
autossa irti oleva koira on tappavan vaarallinen niin
itselleen kuin edessään istujalle.
Mutta nyt otat ja pohdit tarkkaan tätä asiaa, ja päätät vasta sitten
että pidätkö koiran vai et. Äläkä anna tuttujen ja vanhempien sanoa, että
pitää luopua, asia on SINUN eikä heidän päätettävissään. Mutta jos todella
rakastat koiraasi, selviät kyllä vaikeuksista. Itselläni on 4 koiraa, joten
joten kokemusta näistä "ongelmanratkaisuista" on.

Tuon perusteella on sanottava, että koirasta on parasta luopua joko myymällä tai lopettamalla se.
Se on selvästi jo sinullekin vaivaksi.

Ajattelisin ensix, et mix ylipäätään olen ottanut koiran, koska en pysty kuin rakastamaan sitä. En antaa aikaa sille (ainaskin lukemani perusteele ym...) Ja sitten, kun olen saanut vastauksen....(hetken mielijohde...?????) Niin päättäisin vaihtaa suuntaa. MIHIN? Antaisin koiralleni aikaa ja leikkisin sen kaa. Alkaisin harrastaan tottista tai jotain muuta kivaa. JOS matkustelisin ottaisn (tottakai) koirani mukaan. Tueksi ja turvaksi ja myös koiran kannalta. KOIRALLASi on oikeus ihannaa elämään......toivottavasti sinä sen pystyt antamaan, eikä joku muu. Koirallasi on myös oikeun...täysi oikeus asua kerrostalossa niin kuin sinäkin. Vaihda suuntaa....päätää oikein....anna sinä, koirallesi elämä....niin minäkin olen antanut kahdelle upealle saksanpaimenkoiralle. He ovat iloisia, nytkin makaavat, toinen tuolin vieressä ja toinen vähän kauempana. Nyt on kyl pakko lähtee lenkille....

Jos koiralla ei ole tarpeeksi tilaa, on koiran hyväksi hoitaa sille parempi paikka. Lyhyesti..

jos olet tosissasi ei voi kun valittaa, ymmärsin kirjoituksestasi että olisit "täysikäinen". anna koira pois heti sillä luulen ettei yläkertasi käy täysillä. pia

mun mielstä sun kannattais ettii koirallesi joku kennelpaikka, jostain maalta tai silleen.missä olisi tilaa leikkii.tai sitten vie se kerran viikosa väh.paikkaan jossa se saa juosta kovasti!
ja laita ilmoitus jonnekin kaupan seinälle yms(eläinkaupan seinälle) että leikkikaveria halutaan.on paljon isoja koirii, joilla on puute kamusta.Ja koirakouluissa jne.on kamuja.