Meillä on mahdoton koiranpentu -riiviö!
Puree, hyppii, särkee kaiken ja kaiken lisäksi tekee poissa ollessamme pissat ja kakat sisälle ja varastelee pöydältä.
Matot on heitetty roskikseen jne. Kengät purtu. Kaikkea on kokeiltu ja itselle tulee mieliharmi kun joutuu kovistella PIKKUISTA!
Pentu on 12viikkoa ja ei yhtään yksin, kauppaan ei oteta mukaan ja sillä välin tapahtuu...
Aikaisemmin on koiria perheessä ollut mutta ei yhtään tälläistä mallikappaletta.
Käy mielessä ajatus onko pentu ihan ok?
Puree, hyppii, särkee kaiken ja kaiken lisäksi tekee poissa ollessamme pissat ja kakat sisälle ja varastelee pöydältä.
Matot on heitetty roskikseen jne. Kengät purtu. Kaikkea on kokeiltu ja itselle tulee mieliharmi kun joutuu kovistella PIKKUISTA!
Pentu on 12viikkoa ja ei yhtään yksin, kauppaan ei oteta mukaan ja sillä välin tapahtuu...
Aikaisemmin on koiria perheessä ollut mutta ei yhtään tälläistä mallikappaletta.
Käy mielessä ajatus onko pentu ihan ok?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pentuvaiheessa kaikki varjeltavat tavarat pois ulottuvilta. Matot komeroon, kengät ylös tai komeroon jne. Koiran aluetta voi rajata porteilla, jos haluaa esim. ettei se tule tiettyihin huoneisiin. Keittiö, eteinen riittää mainiosti pienelle alkuun. Oma paikka, missä rauhoittua on tärkeä.
Rauhallisuus ja hiljaisuus pomolta on tehokkaampaa kuin komentelu, kun ei pentu vielä edes ymmärrä asioita, on sen verran vauva.
Ja leikkiaikana mukavia pennulle sopivia leikkejä, puremisesta kielletään rauhallisesti, käännyt poispäin ja häivyt paikalta, jos ei lopeta puremista.
Koira ei taatusti tottele, ennenkuin sille on opetettu yhtään mitään. Ei tottele hyvällä, eikä pahalla.
Koira on _opetettava_ myös normaaleihin kodin taitoihin: sisäsiistiksi, olemaan rauhassa yksin, olemaan tuhoamatta ym.
En tiedä, miksi jätätte pennun riehumaan koko kämppään, että se saa tuhottua kaiken. Varatkaa pennulle joku oma tila, jonka sisustatte koiraystävälliseksi, ja johon jätätte pennun silloin, kun se on yksin, ettekä pääse puuttumaan sen toimintaan.
Säästytte paljolta siivoamiselta, ja koirakaan ei liiallisten virikkeiden keskellä innostu riehumaan joka paikassa.
Siis, tämä silloin, kun pennulle on opetettu yksinolon alkeet.
Koirasta kasvaa mukava lemmikki vasta silloin, kun sen kanssa on tehty tavattoman paljon huolellista, järjestelmällistä työtä. Koira ei osaa ajatella järjellä, eikä se ymmärrä puhetta.
Se ei ymmärrä EI-sanaa tai hyihyttelyä, jos sille ei ole kyseisten sanojen paheksuvaa ja rankaisevaa merkitystä opetettu.
...pentu! Ei millään pahalla, eikä varsinkaan pelkästään sinulle...mutta...Olen lukenut näitä kommentteja ja kysymyksiä täältä mielenkiinnolla. Itselläni on kolmas koira kasvamassa tällä hetkellä - kaikki kolme ovat olleet erilaisia. En ole koskaan vaatinut tai odottanut esim. 12 viikkoiselta pennulta että se käyttäytyisi jo kuin aikuinen koira. Aivan takuulla se pissii ja kakkii sisälle tuossa iässä, sekä tekee tuhoja - milloin enemmän ja milloin vähemmän.
Ensimmäinen koirani ei tuhonnut koskaan mitään isoa tai mainittavaa, toinen koirani taas pisti huushollin "säpäleiksi", ennen kuin rauhottui noin 1,5 vuotiaana, mutta senkin jälkeen tuli tuhoja. Omistajana minun tuli ennaltaehkäistä pienellä silmäyksellä huoneisto, mikä sieltä voisi hurtan suuhun hävitä. Onnellista yhteiseloa kesti 10 vuotta, eikä harmita yhtään hurttani aiheuttamat tuhot näin jälkikäteen - naurettu on monesti, että herran jee muistatko mitä se pisti poskeensa...No se siitä. Niin kyllä minäkin joskus ajattelin tästä toisesta koirastani, että onkohan se ihan täysipäinen - mutta toisaaltaan siksipä juuri me kaksi sovimme toisillemme niin hyvin, kun omistajakaan ei aina ole ollut ihan "aikuinen".
Yhteistä näillä kahdella oli että ne oppivat täysin sisäsiistiksi puolivuotiseksi mennessä - ja aivan varmaan tämän hetkinen pentunikin (14 vko)oppii sen taidon samaan ikään mennessä.
Sitä tässä vaan yritän sanoa, että älkää koiranpennun omistajat panikoiko siitä, että milloin se pentu oppii, ja pitäisikö sen osata sitä ja tätä...Siihen menee aikaa että siitä kasvaa "aikuinen" - sitkeätä perusopetusta vaan koko ajan - samat asiat vaikka miljoona kertaa, kyllä se siitä rauhoittuu ja oppii. Malttia, järkeä, rakkautta ja määrätietoisuutta - kovaa työtä, mutta palkinto seuraa myöhemmin, kun huomaat joku päivä, että koirasi on "aikuinen".
kanssasi. Meillä ollut kymmeniä koiria ja huushollia pistetty remonttiin oikein kunnolla, pahimmat tuhot, kumma kyllä yksi-kaksivuotiaana, pentuhommat oli pientä niiden rinnalla, meni sängyt, nahkasohvat, ovenkarmit, kukat, kymmeniä kenkiä, turkki, nukkeja, läpi talon korkkimatot rullalla, betoni paistoi, auton sisus tuhottiin, ym. pientä. Eivätkä koirat ole olleet yksin kun kauppareissut. Aina saaneet hyvää liikuntaa, yli 10km päivittäin, aina ydinluita tarjolla, pahimmasta tuhoajasta tuli muuten paras palveluskoiramme. Nykyiset isot sekarotuiset eivät juuri ole tuhoja tehneet. Koirat on koiria ja pennut pentuja, kärsivällisyyttä. En ikinä raivonnut koirille, se oli jo myöhäistä siinä vaiheessa kun tuho oli tapahtunut, pari kertaa tuli kyllä itku.
olet,totta joka sana.
Kaikki mitä ne pennut oppivat liittyy kyllä meihin jotka niitä tapoja opetamme.
Ei se tottelevaisuus oo koirien geeneissä vaan se ajan mittaan sinne päähän ängetään.
Onhan se raivostuttavaa kun koko ajan pitää pelastaa tavaroita piikkihampailta,mutta nuo koiralapset nyt on sellaisia.
Jos ne makaisivat kiltisti kopassaan jatkuvasti,niin kyllä vain lääkäriin veisin.
Nyt jos tuntuu että hermot menee,niin kärsivällisyyttä vain ja yks kaks huomaakin että koirasta on tullut oikein mukava kaveri.
Mulla on tuo puolivuotias alkanut olla jo kohtuullisesti sellainen koira joka ei ihan koko ajan tee koiruuksia.Isot koiratkin saavat jo olla rauhassa ja kissaa ei kyyditetä (ainakaan jatkuvasti).
Paras keino tuota tuhoamista vastaan taitaa olla just se,että ei se pentu saa koko kämpässä touhuta yksinään ja siivotaan arvokas ja vaarallinen omaisuus turvaan.
Nythän olisi kyllä oiva tilaisuus päästä eroon jostain anopin lahjoittamasta "aarteesta",eihän pentua saa anoppi moittia.
Samaa mieltä edellisten kanssa... hyviä kommentteja! Meilläkin asustaa nyt 11-viikkoinen pentu. Tämä tosin erittäin rauhallinen "versio" pennusta eli ei pahemmin pure tai tee tuhojaan (ainakaan vielä...). Kokemusta silti on vähän kaikenlaisista pennuista... ;)
Pennulle kannattaa tosiaan rajata alue, itse rajasimme keittiön aidoilla ja lapsiporteilla. Liian pieneksi aluetta ei kannata jättää ja miel näköyhteys myös muualle. Puutarhaliikeiden kompostiaidat ovat huomattavasti halvempia kuin eläinkauppojen pentuaitaukset.
Myös Bitterbite-niminen suihke on ok, eli sitä suihkutetaan paikkoihin joihin ei pennun halua koskevan hampaillaan, mm meillä pöydän ja tuolien jalkoihin. Haisee ja maistuu pennusta niin pahalle ettei paljon halua maistella. Tosin teho hiipuu aika pian eli päivittäin ainakin meillä lisättävä. Mitään jälkiä ei huonekaluihin jätä. Samaa tavaraa ollaan laitettu pennun häntään jossa liimaa (kasvattamassa häntää siististi suoraksi) jottei purskelisi liimoja pois.