Meidän Wilma- tyttö sai viime yönä epilepsiakohtauksen, edellisen kerran se oli huhtikuun alussa (tiettävästi). Eläinlääkäri sanoi että pitää seurata tilannetta et jos tulee säännöllisesti ja usein niin sitte tutkitaan, mutta ei vielä. Kävi niiin toista sääliksi kun sätki, puuskutti ja kuolas meidän sängyn alla. Kun siitä viimein tokeni niin jalat ei meinannu kantaa ja hengitys oli epätasaista. Pian meni ohi ja oli taas oma hyrisevä itsensä. Hieman pelottavaa kuitenkin.
epileptikko
riksu
5244
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itselläni on jo yli 10 vuotias kissa, joka on sairastanut epilepsiaa alle kymmenviikkoisesta asti. Pienenä kohtaukset olivat parikin kertaa viikossa. Steriloinnin jälkeen kohtaukset pikkuhiljaa harvenivat ja nykyisin on saannut kerran kuussa kohtauksen. Aluksi kokeiltiin lääkitystä, mutta ainakaan meidän tapauksessa, niistä ei ollut apua, kissa vaan tuli apaattiseksi.
Kissa pärjää hyvin epilepsian kanssa, kohtaus on niin hetkellinen, tuskin kissa edes itse tietää siitä. Meidän epilepsiakissa on elänyt tähän saakka kaikesta huolimatta onnellista elämää ja näinkin pitkään ja on hyvin seurallinen ja hellyydenkipeä.
En olisi sinuna siitä huolissani. Eihän se ole kivaa katseltavaa, mutta onneksi kohtaus menee hetkessä ohi. Se on sairaus muitten joukossa. Tiedän useamman epilepsiakissan ja kaikki pärjäävät hyvin epilepsiasta huolimatta.
Mulla toisella kissalla meni ohi kahden viikon lääkekuurilla. Kissa sai kolme kohtausta samana iltana noin kahdeksan viikon ikäisenä.
Toinen (nyt 3 v 8kk ) sai ensimmäisen kohtauksen viime vuoden syyskuussa, toisen marraskuussa 2004. Kolmannen toukokuun 2005 lopussa, jonka jälkeen aloitettiin lääkitys. Lääkitystä piti jatkaa kaksi viikkoa verinäytteen ottoon asti. Tulosten tultua lääkärin sijainen joka ei tiennyt mistään mitään, (oletti mm kyseessä olevan koira), sanoi että lääkettä pitää samanlaisena jatkaa vielä puoli vuotta ja ottaa sitten uusi näyte. Annos on 1/4 tabl 2krt/vrk. Itse ihmettelen sitä että eikö lääkettä koiteta lopettaa ja katsoa tuleeko kohtauksia ja miten usein. Kohtaukset ovat kuitenkin olleet lieviä ja suht harvoin. Luulisin kuitenkin että lääkitys tekee enemmän vahinkoa kuin silloin tällöin tulevat kohtaukset?
Mietin tuota verinäytettä, kun minun yli 10 vuotta olleelta epileptikolta ei ole otettu mitään verinäytettä, miksihän se on otettu, kun on selvä epilepsia kissa.
Ainahan lääkkeet on kissalle haitaksi ja onko justiin epilepsiaan sopivaa lääkitystä kissalle. Se minun kokemus on, ettei auttanut millään lailla, kohtaukset tulivat samaan tahtiin, joten lopetin ne.
Kissallasi on tosi harvoin kohtauksia, en ole lääkäri, mutta jos se olisi minun tapaus, niin en antaisi mitään lääkettä.
Ei tuolta toiselta kissaltanikaan otettu mitään näytettä. Lääkäri vain sanoi että kaksi viikkoa lääkettä ja sitten ei enää ja katsotaan mitä tapahtuu. Olen lukenut nyt niin monia tekstejä joissa kissoilla tulee ja menee kohtaukset ilman lääkitystä, miksi minun kissallani pitäisi pitää ne pois vahvan lääkityksen kanssa?
Tuo kissani on muutenkin aika herkkä vatsaltaan kaikelle. Lääkkeen kanssa ovat vaarassa sekä vatsa, munuaiset, maksa yms.. Kyllä se on mielestäni paljon pahempi jos ne menevät kuin se että saisi kohtauksen silloin tällöin jos on saadakseen.
Tuosta kissasta ei myöskään tiedä auttavatko lääkkeet kun kohtaukset olivat tosiaan aika harvoin, joten saisi syöttää sen puoli vuotta jotta näkisi tuleeko samalla aikavälillä vielä kohtaus lääkkeiden kanssa.
Olemme nyt mökillä josta on 50 kilometriä lähimmälle lääkärille jos jotain sattuisi tulemaan vakavampaakin, tämän alueen lääkäri on auki kaksi tuntia aamulla. Joten täällä en uskalla lääkettä lopettaa, pitää katsoa kotiin päästyämme jos vain pitäisi antaa olla ja katsoa tuleeko niitä. Säälittää kissakin jo kun joka aamu ja ilta kymmeneltä se katsoo jo surkeilla silmillä että "ei kai taas..".
Mun kissa oli 1,5-vuotias kun se kuoli epilepsia kohtaukseen. Lääkäri antoi vaan lääkekuurin, eikä se ruvennut tehoamaan millään lailla. Kohtauksia tuli jatkuvasti ja ne pahenivat. Monta kertaa soitimme eläinlääkärille ja ihmettelimme mitä tässä vois tehdä. Hän kehoitti vaan antamaan lääkettä ja "katsotaan muutaman päivän kuluttua mikä on vointi,ei se kissa epilepsiaan kuole" Ei kerinnyt tämä muutama päivä tulla vaan kissa kuoli samana iltana todella pahaan kohtaukseen. Kehotan viemään kunnolliselle spesialistille jossei rupee lääkkeet tehoomaan. Taustalla voi olla jotain muutakin. Eräs toinen eläinlääkäri epäili meidän tapausessa että taustalla on voinut olla sydänvika tai aivokasvain. Tätäkään ei keritty selvittää koska kohtaukset alkoivat tulla kuin salama kirkkaalta taivaalta.