Missä vaiheessa tapailua olette ottaneet lapset mukaan? Missä vaiheessa on hyvä tavata toisen teini-ikäiset lapset? Onko luontevinta mennä ekalla kerralla vaikka syömään yhdessä ravintolaan vai pitäisikö olla jotain aktiivisempaa ohjelmaa?
Tapailu ja lapset
Anonyymi-ap
371090
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Ei missään vaiheessa.
Valitettavasti samaa mieltä, kokemusta on. Jos toisella on teini-ikäisiä lapsia, varsinkin tyttöjä, juokse.
Miten aiot toimia? Pakko jossain vaiheessa edetä siinäkin suhteessa. Parempi sovitusti kuin että lapset yllättävät. Näkevät vaikka kaupungilla käsi kädessä.
Pakko ei ole muuta kuin kuolla.
Lapsellinen kommentti.
Etkö kestä totuutta.
En tosiaan kiinnostu naisesta jolla on pieniä lapsia tai teinejä. Lapsettomuus tai aikuiset lapset ok.
Nuo perheen ympärilleen haalineet eläköön ihan omissa ympyröissään.
No lapsettomilla viikoilla voisin jonkun ihanan tavata.
Mä en vaan usko, että sä saisit poimittua pullasta pelkät rusinat. Kyllä se yleensä on koko paketti tai ei mitään.
Mitä sitten jos näkevät? Miten paskasti se kumppanisi on ne kasvattanut jos sillä jotain väliä olisi? Tottakai hän sinusta luonnollisesti niille kertoo, mutta harva varmaan tosiaan haluaa alkaa kenenkään kersojen kanssa hengata (paitsi tyyliin ns. pakolliset tilaisuudet, joulu jne).
En ymmärrä mitä tarkoitat hengaamisella. Siinä vaiheessa kun muutetaan yhteen on hyvä olla jo tuttuja. Siksi tutustuminen ajoissa ja vähitellen.
Näin se on.
Mun lapset asuu jo omillaan, mutta naisystävän lapset on kouluikäisiä ja tosi kivoja. Tottakai tehdään juttuja kaikki yhdessä, mitä nyt arkeen kuuluu, käydään uimassa ja metsäretkillä, laitetaan ruokaa, laitetaan pihaa jne. Jos mä haluan sen naisen, niin samalla tulee myös lapset, ja sitten lapsettomilla viikoilla tehdään taas aikuisten juttuja. Enimmäkseen meidän elämä on ihan mahtavaa.
Vasta kun ollaan vakipari, ei vielä tapailuvaiheessa. Täytyy tietää, että toinen on sitoutunut, itse on sitoutunut yhteiseen tulevaisuuteen. Turha rasittaa lapsia uusilla ihmisillä, jotka ovat vain käymässä.
Yhteinen viikonloppulounas on mukava tapa aloittaa tutustuminen. Jos on yhteinen harrastus, vielä parempi idea sopia tapaaminen sen puitteisiin.
Varmasti olisi parempi odottaa kunnes asiat on sovittu. Käytännössä kuitenkin hankalaa "piilotella" lapsilta jos tapaillaan pidempään. Viikonloppulounas jossain kivassa ravintolassa taitaa olla paras idea tutustumiseen. Yhteinen harrastus olisi aika täysosuma jos sellainen olisi.
Kasuaalisti vaan ollaan käyty kahvilla toisen kotona ja aluksi yöksi kotiin, jos lapset on paikalla. Siitä sitten pikkuhiljaa viettämään enemmän aikaa myös perheen kanssa, jos naisen kanssa hommat natsaa. Turha sitä on sen enempää jarrutella, elämää se vaan on.
Elämää se on vain mutta silti jännittää. Tuntuu että kaiken pitäisi mennä juuri oikein ja onnistua. Asettaa liian korkeat tavoitteet. Kai siinä on pelkoa takana. Miettii miten synkkaa toisen lasten kanssa. Kasuaalisti kahvilla kuulostaa kivalta.
No sen osaan nyt heti sanoa, että kaikki ei mene juuri oikein tai täydellisesti, kun lapsista on kysymys, mutta silti asiat voi mennä tosi hyvin. Pienin askelin vaan eteenpäin.
Ei mene täydellisesti mutta on inhimillistä toivoa hyvää alkua. Kyse kuitenkin tulevan puolison lapsista. Pienin askelin eteenpäin pitää mennä. En tiedä miksi se alku tuntuu niin tärkeältä. Ensivaikutelma kai.
Kuka helvetti haluaa nähdä toisen lapsia?
Eikö ole luonnollista tavata tulevan puolison lapset?
Niin no, kuka haluaa puolison jolla on lapsia..
Miksi se olisi ongelma? Suurella osalla on lapsia.
Tykkään mennä vähän arkisesti näissä asioissa. Kun lapset on kotona kyläillessä, tutustutaan siinä ohessa. Ei sentään ihan alussa, mutta heti kun ollaan vakkareita. Jotain spesiaaliakin voi järjestää, mikäs siinä, mutta ei ole välttämätöntä.
Ota rennosti, hyvin se menee!
Tylyä, mutta kiinnostaa kyl nainen, ei hänen lapsensa. Yhteinen tekeminen aikuisen kanssa. Lapsia hankkineiden toivois pysyvän niitä lapsia tehneiden kumppaniensa seurassa tai löytävän toisensa. Jos etsin suhdetta, en etsi lapsia.
Puhu vain omasta puolestasi. Monet lapsettomat on avoimia sille, että toisella on lapsia.
No hyvin harva on avoin toisen lapsille, enkä todellakaan ihmettele yhtään. Varsinkin jos ovat vielä suht pieniä, tosin kylläpä monet tuntuu noita jo aikuisiakin paapovan niin, että eivät ne ikinä itsenäisesti pärjääkään. Eiköhän suurin osa ymmärrettävästi halua kahden aikuisen välisen suhteen.
No just näin!
Haluan naisen, en hänen perhettään.
Kyllä se on käytännössä niin, että kumppanin tai puolison mukana tulee lapset ja suku. Eihän se suhde leijaile jossain omassa avaruudessaan.
No onko sulla naista? Vaikutat tosi jyrkältä mielipiteissäsi, ehkä sun kanssa ei ole kovin helppo jakaa elämää.
On ollut nainen jo yli 10 vuotta, Jaa että vaikuttaisin mielipiteineni jyrkältä yhdessä (muut viestit eivät ole olleet minun) viestissä vain siksi, että en halua elämääni lapsia? :DD Kuten tutkitusti suurin osa ei kumppanillaan halua olevan, pidit siitä tai et. Jokaisella on oikeus haluta ja olla haluamatta sellaista suhdetta mitä haluaa. Sen arvostelu sinulta on todella jyrkkää, ei mikään muu. Kannattaa mennä jonnekin mamma-palstalle jos et kestä, että tämä ei mikään sellainen ole. :)
Nykyisen naiseni kanssa olen ollut 10 vuotta siis, tätä ennen muita pitkiä suhteita. Ja tarkoitin tosiaan sitä, että sinun suhtautumisesi siihen, että ihmiset eivät mieleståsi muka saisi haluta kumppania jolla ei ole lapsia on ainoa jyrkkä asia, joka tästä keskustelusta löytyy. Ja suorastaan röyhkeä haukkua jyrkäksi sitä, että kaikki/suurin osa ei halua. Jokaisen täysin henkilökohtaisia valintoja. Anna jokaisen elää miten itse haluaa äläkä arvostele, vaikka katkera olisitkin. En jatka aiheesta enempää.
Ilman muuta saat elää juuri niin kuin sinulle ja teille sopii. Vaikuttaakin olevan oikein mukavaa ja leppoisaa teidän lapsivapaa elämänne, onnea siitä! Jyrkkää mielipidettä sinulta löytyy edelleen, kuten myös terävää kielenkäyttöä.
Minun ja monen muun näkökulma on se, että lapset kuuluvat elämään ja tuovat iloa. Ollenkaan kaikki eivät valitse kumppania sillä perusteella, että hänen pitäisi ehdottomasti olla lapseton. Siitä kertoo jo tämän ketjun aloitus. Mikä tarve sinulla olikaan lähteä huutelemaan ketjuun, jossa jutellaan kumppanin lasten tapaamisesta? Jos tämä ei ole mammapalsta, niin mammojen treffailuketju nyt ainakin. Hyvää jatkoa ja mukavaa lapsetonta kevättä sinulle!
Edelleenkin ainoat jyrkät mielipiteet ja terävän kielenkäytön täällä näen kylläkin sinulla. Vastasin vain toisen samoin kuin minä ajattelevan kommenttiin, taidat nyt edelleenkin sekoittaa, että minä olisin kirjoittanut täällä tyyliin kaikki kommentit, kun olen kirjoittanut yhden. Relax ja hyvää jatkoa sinullekin.
Eiköhän sitä ennen ole useimmiten tiedossa, että juttu on oikeasti vakava ja kestävä (onko teillä jos ette vielä seurustele?). Tai ainakaan toivottavasti hän ei tuo uusia tapailukumppaneita tutustuttavaksi lapsille harva se päivä. Harva myöskään varmaan haluaa lapsia kuvioon heti. Jokainen tyylillään toki, kannattaa puhua kumppanisi kanssa.
Kun molemmista tuntuu siltä että suhde vakiintunut ja aika tavata lapset.
Yhdessä syöminen tms rento tapaaminen varmasti hyvä.
Kavereilla jotka ovat tapailleet alaikäisiä lapsia omaavia on suhde alkanut ottaa takapakkia, kun toisen lapset on tulleet kuvioon. Toki sitä tapaamista ei voi kokonaan estää järkevästi loputtomiin, mutta kuulemani perusteella en hirveästi lähtisi hosumaan. Tai sitten nimenomaan hosumaan, että tietää juosta toiseen suuntaan, miten sen nyt sitten kukakin ottaa :D
Ongelmahan on niillä lesboilla joiden lapset eivät tiedä äitinsä suuntautumista. Miten lesbot kasvattavat lapsensa tervejärkisiksi. Oletushan on ettei lesbous periydy ja lapset ovat heteroita. Miksi lapsia viedään setan tapahtumiin häititen kasvua tasapainoiseksi aikuiseksi.