Satusetä hänen suuri egonsa

Olipa kerran satusetä joka uskoi raamattuun vaan ei ufoihin. Tämähän kävi kovin hermon päälle kun muut ihmiset vain mulkaisivat häntä ja kääntyivät pois kun hän yritti kertoa raamatusta ja ufoista. Satusetä alkoikin kirjoitella ufopalstalle jotta ei tarvitsisi sietää ihmisten mulkoilua, mutta tilanne kävi sielläkin toivottomaksi, kukaan ei halunnut kaveerata vaan kaikki väittivät vastaan ja kääntyivät pois.

Satusetä uskoi että jumala oli antanut hänelle tehtäväksi kertoa ihmisille raamatusta ja ufoista, mutta satusetä oli epäonnistunut tehtävässään. Satusetä oli kovin murheellinen, mitä tehdä?

Ehkä hän voisi tekeytyä ufoloogiksi, voittaa ensin ihmisten luottamus ja sitten kertoa heille raamatusta. Satusetä keksikin joukon valheita, ufotapahtumia jotka myöhemmin voisi selittää ihmisille kuten raamattu ne selittää. Mutta ihmiset vähät välittivät satusedän valheista vaan kääntyivät pois.

Näin satusedän elämä jatkui. Ufot ja muukalaiset saapuivat mutta se ei muuttanut satusedän käsityksiä. Katkerana ja yksinäisenä hän viimein kuoli, eikä kukaan tuonut haudalle kukkia.

Sen pituinen se.