Vesiliirto

kertomassa kertomustani, josta nyt kovin paljon ei kertomista ole.
Alla oli BMW 1200 ja asfaltti oli uudehko. Pyörässäni oli noin 500 km ajetut renkaat. Vauhtia oli ukkoskuurossa noin 40 -50 km/h, kun kovempaa ei yksinkertaisesti nähnyt ajaa. Yhtäkkiä etupää tuntui kevyltä ja alkoi kammeta oikelle puolelle. Mitään ei ollut tehtävissä. Tämä kesti onneksi vain noin sekunnin. Hiemankin pidempään, niin olisin kaatunut tai vauhtia olisi ollut esim.60 km/h , niin varmasti turvallani olisin tehnyt lähempää tuttavuutta uuteen asfattiin. No loppu hyvin kaikki hyvin.
Vauhtia pudotin vielä tuostakin ja kotiin pääsin kuitenkin ehjänä.
Uudessa asfaltissa tota kitkaa ei tuntunut kovin paljon olevan vesisateella.

No hengissä minäkin. Takapyörä tuntuu lähtevän helpommin: etupyörän profiili pysyy paremmin pyöreänä ja se on yleensä parempikuntoinenkin. Takapyörän liirto suoralla tiellä ilmenee kierrosten nousuna sen noustessa veden päälle ja sutaistessa siinä tyhjää.

Etupyörän olen saanut liitelemään pari kertaa lähinnä ruotsissa nelostiellä. Siellä kaistojen välissä on paikkapaikoin sellainen hilpeä ura joka täyttyy vesisateella... Ohitukseen lähtiessä tai sieltä palattaessa kannattaa ajaa jyrkästi yli, loiva ylitys johtaa edellä kuvattuun tuntemukseen ohjaustangossa, kovin kevyt on ote tiehen.

Mutta ei siinä kuinkaan käy jos suoraan menee, kanttaillessa olen aina ollut varovainen vesikelillä.