Katematoja

Pikku-Kalle oli himo-onkija. Päiväkaudet hän istui laiturilla ongella milloin vain ei ollut muuta mukavaa tekemässä - tiedättehän nyt Pikku-Kallen.
Kallella vain ei tahtonut olla kastematoja. Hän oli kuullut että hautausmaalla oli mutta sieltä ei saanut niitä poimia kun sade tuli ja madot nousivat nurmikolle. Mutta yöllä kun kukaan ei näe Pikku-Kalle meni niitä keräämään. Paljon niitä olikin. Kalle ei tiennyt että lähellä olevalla haudankaivajalla oli hammassärky ja hän valvoi ja sattui katsomaan ikkunasta hautausmaalle. Siellä ristien ja paasien joukossa kyykisteli pieni valkovaatteinen olento. Haudankaivaja luuli oitis sitä kummitukseksi ja teki niin kuin hänelle oli opetettu. Hautausmaan laitaan pysähtyen hän huusi kumealla äänellä: - Kuka olet sinä rauhaton sielu joka rohkenet häiritä hautausmaan hiljaisuutta. Hautausmaalta kuului kirkas pojan ääni: - Minä oon Kalle ja kerään kastematoja!