Olen ollut 5 v yhdessä kumppanini kanssa, ja vaikka välillä on ollut riitoja ja tahtojen taistelua yms. niin haluan aina vain olla hänen kanssaan.
Silti seuraava kuvio on hyvin tavallinen: jonkin aikaa jaksan kiinnostua seksistä ja hänestä, ja sitten taas seuraavassa hetkessä kaikki mielenkiinto seksiä kohtaan lopahtaa kuin seinään, ja miehen vihjailut seksin suuntaan ärsyttävät. Olen jälkeenpäin huomannut että kylmyyteni korreloi mielialani laskun kanssa. Syön nykyisin mielialalääkettä masennukseen, ja jonkin aikaa elämä on ollut normaalia. Olen jaksanut kiinnostua miehestänikin, ja olen kokenut elämän mielekkääksi. Mutta nyt taas parin viikon ajan olen nukkunut joka päivä klo 12 asti ja siltikin väsyttää, ja pikkuhiljaa kaikki on taas alkanut tympiä. Masennukseni ei näemmä enää tarvitse mitään erityisiä vastoinkäymisiä uusiakseen, se vain tulee. Enkä edes huomaa sitä erityisesti, se jää niin lieväksi että nimenomaan seksi kärsii.
Ja sitten mies pitää nuhdesaarnoja kuinka hän haluaa nauttia elämästä, pitää hauskaa kanssani ja voisipa hän joskus haluta kahdestikin päivässä. Kaikki tuo jäkätys vain alkaa riepoa minua. Joskus jaksan tuntea syyllisyyttä siitä että "pilaan hänen elämänsä", joskus en jaksa edes sitä. Mokoman mäkättäjän tekisi mieli vain heittää ovesta ulos. Toki minä hoitaisin hänet käsin, mutta sen yrityksestäkin hän vain suuttuu. Yhdyntää tai suuseksiä minä taas en oikein kykene harrastamaan jos ajatuskin ärsyttää. Voisin tietysti maata lahnana hänen allaan, mutta joskus se alkaa itkettää. Ja useimmiten se ärsyttää häntä.
Ongelma on se, että kun välinpitämättömyyteni seksiä kohtaan kohoaa tietylle tasolle, en halua tehdä asialle mitään. Se että pyrkisi hakemaan apua olisi kuin että olisi menossa vapaaehtoisesti hammaslääkäriin sen takia koska hammaslääkäri haluaa niin. Minulle on hyvin tärkeää että saan päättää itse kehostani, ja pieninkin viittaus siihen että mies haluaisi käyttää kehoani kuin jotain minkä hän omistaa saa minut raivon valtaan.
Tiedän kyllä eräitä juttuja joilla saisin ehkä haluni nousemaan (saisin esim. tehdä jotakin "sadistista" miehelleni), mutta ne ovat asioita joita en voi toteuttaa. Kaiketi minun pitäisi purkaa jonkinlainen miesvihamielisyyteni muulla tavoin?
Silti seuraava kuvio on hyvin tavallinen: jonkin aikaa jaksan kiinnostua seksistä ja hänestä, ja sitten taas seuraavassa hetkessä kaikki mielenkiinto seksiä kohtaan lopahtaa kuin seinään, ja miehen vihjailut seksin suuntaan ärsyttävät. Olen jälkeenpäin huomannut että kylmyyteni korreloi mielialani laskun kanssa. Syön nykyisin mielialalääkettä masennukseen, ja jonkin aikaa elämä on ollut normaalia. Olen jaksanut kiinnostua miehestänikin, ja olen kokenut elämän mielekkääksi. Mutta nyt taas parin viikon ajan olen nukkunut joka päivä klo 12 asti ja siltikin väsyttää, ja pikkuhiljaa kaikki on taas alkanut tympiä. Masennukseni ei näemmä enää tarvitse mitään erityisiä vastoinkäymisiä uusiakseen, se vain tulee. Enkä edes huomaa sitä erityisesti, se jää niin lieväksi että nimenomaan seksi kärsii.
Ja sitten mies pitää nuhdesaarnoja kuinka hän haluaa nauttia elämästä, pitää hauskaa kanssani ja voisipa hän joskus haluta kahdestikin päivässä. Kaikki tuo jäkätys vain alkaa riepoa minua. Joskus jaksan tuntea syyllisyyttä siitä että "pilaan hänen elämänsä", joskus en jaksa edes sitä. Mokoman mäkättäjän tekisi mieli vain heittää ovesta ulos. Toki minä hoitaisin hänet käsin, mutta sen yrityksestäkin hän vain suuttuu. Yhdyntää tai suuseksiä minä taas en oikein kykene harrastamaan jos ajatuskin ärsyttää. Voisin tietysti maata lahnana hänen allaan, mutta joskus se alkaa itkettää. Ja useimmiten se ärsyttää häntä.
Ongelma on se, että kun välinpitämättömyyteni seksiä kohtaan kohoaa tietylle tasolle, en halua tehdä asialle mitään. Se että pyrkisi hakemaan apua olisi kuin että olisi menossa vapaaehtoisesti hammaslääkäriin sen takia koska hammaslääkäri haluaa niin. Minulle on hyvin tärkeää että saan päättää itse kehostani, ja pieninkin viittaus siihen että mies haluaisi käyttää kehoani kuin jotain minkä hän omistaa saa minut raivon valtaan.
Tiedän kyllä eräitä juttuja joilla saisin ehkä haluni nousemaan (saisin esim. tehdä jotakin "sadistista" miehelleni), mutta ne ovat asioita joita en voi toteuttaa. Kaiketi minun pitäisi purkaa jonkinlainen miesvihamielisyyteni muulla tavoin?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Moi!
Tunnistin jutussasi joitakin piirteitä vanhasta suhteestani. No tyttöystäväni ei ehkä ollut noin masentunut ja elämään kyllästynyt, mutta ei hirveän halukaskaan. Ja seksiin ei tehnyt alotteita siksi, että hän itse olisi halunnut, vaan siksi, että olisi tehnyt mielikseni. Silloin tällöin tämä menetettelee, mutta pidemmän päälle ei ole hauskaa..Mieti jos poikaystäväsi tekisi alotteita seksiin vain jotta sinulla olisi hyvä mieli?
Mutta totta on, että seksi ei masentuneena kiinnosta. Joten mitäs jos panostaisit energiasi oman mielialasi kohentamiseen. En tiedä, miksi olet masentunut, mutta kyllä masentuneisuuden voi voittaa. Pitää asettaa itselleen tavotteita, eikä saa liikaa murehtia asioita. Keskity tähän hetkeen ja siihen, miten tämä hetki olisi hyvää elämää.
Ehkä parempi olisi aloitaa siitä, että tekisit listan asioista, jotka masentavat. Sitten käy lista läpi ja mieti , mihin asioihin voit vaikuttaa. Sitten tee näille asioille jotain. Niille asioille, joihin et voi vaikuttaa (kuten kaikki paha maailmassa- tyyliin)voit "unohtaa"...tai et saa miettiä liikaa niitä.
Anna itsellesi rakkautta ja hyväksy tämä maailma.
Debbie,
Saatat olla ihan oikeasti (kliinisesti) masentunut (depressiossa). 'Krooninen väsymysoireyhtymä' on myös mahdollinen. Ehkä vain nukut liian vähän / huonosti (vaikka sitten puoleenpäiväänki, mutta et silti oikeastaan lepää.) Tai ehkä on aika siirtyä elämässä eteenpäin. Sadismi voisi olla hyväkin ajatus - no, ainakin joku 'leikki' josta voisitte olla samaa mieltä. Mutta nuo oireet kyllä jotenkin viittaavat depressioon tai KVOY:hyn.
Frigidiydestä en puhuisi - en oikeastaan usko koko käsitteeseen. Omassa (yli 20 vuoden) suhteessani on ollut useita monenkin kuukauden jaksoja, jolloin rakastelu on ollut olematonta ja molemminpuolin epätyydyttävää. Sitten taas tulee kuukausia kun emme kumpikaan saa tarpeeksemme rakastelusta. Kumppanini kärsii juuri noista kahdesta edellämainitusta.
Ihminen ei ole kone - ei edes mies. Mutta mies on myös hankalasti rakennettu, kun spermaa & hormoneita kehittyy koko ajan. Jos kumppanisi kommentit ovat todellakin tuollaisia, saatatte tarvita jotain asiantuntija-apua että frustraatiot hoituvat kuntoon.
Sadismi saattaa olla kivaakin leikkiä kuten seksi yleensä.
Masennus on vakava asia. Vaatii usein lääkärin hoitoa vaikkei potilas sitä halua tiedostaa. Selittelee vaan itselleen että kyllä se tästä ja masennus muuttuu tosi tebruksi.
(juoppohulluutta vastaava, kaaottinen mielen/sielun tila vaikkei ikinä olis edes kolmos kaljaa maistanu)
Siis ensin pitää parantaa masennus, sitten alkaa elämä hymyillä.
Kirjoitan sillä kun me molemmat, akka ja minä, oltiin tosi pimeessä depresiossa ja pahemmaksi tuli 'nocanooli' lääkityksellä.
Tohtori Jan Park ymmärsi vihdoin mistä on kysymys ja paransi meidät. Ilman nocaluuttia.
Nyt kulli seisoo kuin partiopojalla, taidan illan mittaan vähän pilluakin lipaista.