En tiennyt mihin kategoriaan kirjoittaisin. Tuntuu, että yksinäisyys, olisi se oikea, mutta en kehdannut, sillä olen naimisisissa.
On ihmisiä jotka ovat oikeasti yksin, ajattelin, että miten voisin valittaa ja sanoa olevani yksin, kun en ole.
Siltä minusta kuitenkin tuntuu, joka päivä aina vain enemmän.
Työskentelen puolisoni omistamassa yrityksessä, kohtaan päivittäin ihmisiä, joilta saan ihanaa palautetta ammattitaidostani, asiakaspalvelutaidoistani, kielitaidostani, hymystäni, silmistäni.
Tunnen joka päivä olevani arvostettu ja arvokas työssäni, tämä saa minut ponnistelemaan ja jaksamaan päivästä toiseen pitkiä hektisiä päiviä ja loputtomia paperihommia.
Puolisoni on tympääntynyt yritykseensä, mutta lopettaminen ei ole taloudellisesti järkevä vaihtoehto ja hän tekee töitä juuri sen minkä täytyy. Ja minä kaiken muun. Olen henkisesti jaksamisen rajamailla, mutta puolisoani ei tunnu haittaavan, että väsyn. Hän on sanonut sen ihan suoraan, viimeksi tänään, että hänelle on ihan sama, vaikka musertuisin taakkani alle, häntä ei kiinnosta miten käy.
Mutta minä koen, ettei minulla ole vaihtoehtoa, on lainat ja lapset ja työntekijät, joista kannan huolta ja pusken eteenpäin minkä pystyn. Tuntuu, että harteillani on koko ajan painavampi kivireppu ja puolisoni heittää sinne tämän tästä uuden kiven.
Tiedostan hyvin, että olen melkoinen kynnysmatto antaessani mieheni kohdella minua näin. Tuntuu, että olen aivan yksin, kannan kaiken yksin. Pääni sisällä käy jatkuva looppi asioita, jotka minun pitää tehdä, pitää muistaa, pitää huolehtia.
Mieheni kyllä pitää minusta, pitää kurveistani, saan huomiota aina kun olen hauska, ihana, hupsu ja seksikäs.
Mutta kun haluan että minua arvostetaan tai että tukenani ollaan, jään yhtäkkiä yksin.
Mykkäkoulua ja selänkääntämistä, uhkailua ja halveksuntaa,jos uskallan sanoa, että en koe, että minua kuullaan.
Olen nyt lähes 45-vuotias, saman miehen kanssa ollut 20 vuotta . Ollut aina uskollinen ja halunnut uskoa pitkään liittoon.
Silti haluaisin vain, että joku ottaisi syliin ja sanoisi minulle, että on ylpeä minusta ja että olen tärkeä ja arvostettu. Ja sisimmässäni sen tiedän, että tässä avioliitossa näin ei tule käymään.
Yksinäinen yhdessä.
Yksin yhdessä
15
464
Vastaukset
- Anonyymi
Vähän kuulostaa samalta mitä itse kokenut. Samaa yksinäisyyttä koin, ja suhteessa yksinäisyys tuntuu jopa pahemmalta kuin yksin eläessä. Minun neuvoni on, että päätät omat rajasi ja kerrot, miten sinua tulee kohdella jatkossa eli arvostavasti ja kauniisti Muu ei kelpaa, Jos toinen ei pyyntöäsi kunnioita, et voi häntä muuttaa ja sitten joko jatkat kynnysmattona ja annat kohdella itseäsi rumasti tai otat etäisyyttä puolisoon ja kerrot hänelle miksi näin teet. Eli kerrot, että suhteen jatkosta sovit, kun hän alkaa kohdella sinua hyvin. Mutta älä ihmeessä siedä alentavaa kohtelua. Itse yritin rajoja laittaa, mutta toinen oli jo mielessään minut jättänyt. Tämänkö pelkäät paljastavan, jos asiaan todella tartut ja teet sisäisen päätöksen, miten sinua saa kukaan enää ikinä kohdella?
- Anonyymi
Osuit aivan oikeaan, juuri sitä eniten pelkään. Sitä, että minut siinä vaiheessa jätetään, jos vaadin kohtelemaan minua sillä kunnioituksella, jonka ansaitsen.
Tuntuu itsestänikin käsittämättömältä, että miten minä ihmisenä, joka muuten olen itsevarma enkä missään muussa tilanteessa tai keneltäkään muulta sietäisi samanlaista kohtelua itseäni kohtaan, annan tämän tapahtua sen ihmisen toimesta, jonka pitäisi minusta eniten välittää.
Varmasti voin kaivaa lapsuuden trauman jos toisenkin, jolla tätä käyttäytymismalliani voi selittää, hylätyksi tuleminen pelottaa enemmän kuin mikään.
Vaikka järki sanoo, että voisin lähteä ja varmasti joku ottajakin minulla olisi, jos niin tahtoisin. En jäisi yksin, ellen haluaisi.
Mutta silti roikun kuin hukkuva tässä suhteessa. Niin kuin koko arvoni ihmisenä ja naisena olisi siitä kiinni, että minua joku rakastaa. Vaikka edes jotenkin.
Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin ja saat kaiken ansaitsemasi arvostuksen ja kunnioituksen nykyisessä elämäntilanteessasi.
Olen kiitollinen, että otit aikaa lukeaksesi löpinäni ja vastasit, kiitos 🫶. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Osuit aivan oikeaan, juuri sitä eniten pelkään. Sitä, että minut siinä vaiheessa jätetään, jos vaadin kohtelemaan minua sillä kunnioituksella, jonka ansaitsen.
Tuntuu itsestänikin käsittämättömältä, että miten minä ihmisenä, joka muuten olen itsevarma enkä missään muussa tilanteessa tai keneltäkään muulta sietäisi samanlaista kohtelua itseäni kohtaan, annan tämän tapahtua sen ihmisen toimesta, jonka pitäisi minusta eniten välittää.
Varmasti voin kaivaa lapsuuden trauman jos toisenkin, jolla tätä käyttäytymismalliani voi selittää, hylätyksi tuleminen pelottaa enemmän kuin mikään.
Vaikka järki sanoo, että voisin lähteä ja varmasti joku ottajakin minulla olisi, jos niin tahtoisin. En jäisi yksin, ellen haluaisi.
Mutta silti roikun kuin hukkuva tässä suhteessa. Niin kuin koko arvoni ihmisenä ja naisena olisi siitä kiinni, että minua joku rakastaa. Vaikka edes jotenkin.
Toivottavasti sinulla on kaikki hyvin ja saat kaiken ansaitsemasi arvostuksen ja kunnioituksen nykyisessä elämäntilanteessasi.
Olen kiitollinen, että otit aikaa lukeaksesi löpinäni ja vastasit, kiitos 🫶.Mielelläni kommentoin, koska kertomasi ja ajatuksesi ovat kuin omiani. Samasta tai samoista peloista varmaan kärsitään, koska näin toimitaan. Tietysti pitkän suhteen päättämiseen liittyy paljon muutakin, miksi ratkaisu on vaikea ja kynnys eroon on suuri. Mutta ainakin nyt jälkikäteen ajateltuna, olisin itse tehnyt juuri niin, että kertonut toiselle, että haluan hyvän suhteen ja hyvää kohtelua, ja kysynyt, haluaako toinen oikeasti olla minun kanssani ja hyvää suhdetta myös ja minua kohdella hyvin. En osannut tai uskaltanut näin suoraan asioita silloin kysyä. Tarvittaessa väliaikaisesti voisi asuakin erillään, jos tarvitsee tilaa miettiä, ja tästä voi yhdessä sopia. Huono kohtelu kuitenkin kertoo, että kumppani ei enää arvosta tarpeeksi. Ja hylätyksi tulemisen pelostahan sitä ei ns.kissaa nostanut itsekään pöydälle kun pelkäsi, että tulee sitten esiin että toinen ei välitä tarpeeksi, että muuttaisi tapojaan ja panostaisi minuun ja suhteeseen. Jos nyt edes suostuisi asiasta puhumaan. Usein minut vaiennettiin jotenkin, jos halusin vakavasti puhua tai sitten jopa palkattiin "rakentavaa" puhettani. Niin aika vaikeaa oli mistään kunnolla keskustella.
Oli ystävällistä, että toivoit minulla menevän hyvin. Täytyy kyllä myöntää, että erityisherkkä ja perhekeskeinen kun olen niin reilu pari vuotta tässä olen asiaa sulatellut, mutta pikkuhiljaa etenee toipuminen. Valoa ja aurinkoa kohti kuitenkin! Toivottavasti saat tilanteeseesi parhaan mahdollisen ratkaisun. Kiire ei yleensä ole, mutta senkin tietää sitten kun ei enää tilanteessa pysty jatkamaan.
- Anonyymi
Kyllähän toi on itsetuntoon liittyvä asia. Jostain syystä on oppinut ettei itseä tarvitse läheisten kohdella hyvin. Jos ihmistä, joka tietää arvonsa, kohdellaan huonosti, se osaa kyllä laittaa luun kurkkuun heti ja ilmoittaa, että kerta vielä niin se on siinä ja sitten myös toimii sen mukaan eli pitää kiinni rajoistaan. Mutta jos on tottunut huonoon kohteluun, siihen turtuu ja tottuu eikä enää edes ymmärrä tai kauhistu, että toinen kohtelee täysin törkeästi. Pitkään jatkuessa kyllä alkaa mielenterveyttä syömään, jos suhteesta puuttuu arvostus.
- Anonyymi
Etsi tietoa henkisestä väkivallasta, hyvästä parisuhteesta (mitä se on) ja esim. emotionaalisesta hylkäämisestä parisuhteessa ja muutenkin tunteista ja turvallisuuden kokemuksesta parisuhteessa. Kun näitä luet ymmärrät paremmin mistä on kyse ja ettei ole ihme että voit huonosti koska suhteessa on niin paljon vialla.
- Anonyymi
Ihan hirveä tilanne. Sinulla on puoli elämää kenties vielä edessä. Älä kuluta sitä tuollaisen "miehen" kanssa. Ala tehdä lähtösuunnitelmia, heti!
- Anonyymi
Ensihätiin hae lääkäristä uupumuksen vuoksi sairauslomaa. Antaa miehen pärjätä yrityksessään yksin vähän aikaa.
- Anonyymi
Hei
Ymmärrän ja osaan jollain lailla nähdä tilanteesi.
Vähän samaa oli itselläni, yritys joka vei kaikki voimat, puoliso vaati vain enemmän kotona tehtäväksi, koin itseni aivan ulkopuoliseksi kotona koska olin aivan loppu työtaakasta yrittäjyydestä ja sitten vielä kodin ylläpidosta, ei mulla enää ollu voimia sosiaalisuuten, niin siinä alkoi se minun moittiminen että olin outo ja epäsosiaalinen.
Olisin vaan tarvinnut että joku edes paijaa, olisin saanu laittaa pään syliin ja olla vaikka vaan hiljaa, tai kuunnella edes hetken kun tilitän väsymystä, ymmärtää et olin aivan loppu, antaa pusun ja rakastaa, kyllä miehenäkin kaipaa rakkautta ja hellyyttä. - Anonyymi
Hyvin kuvattu, yksinäinen vaikka onkin naimisissa.
Itsellämme ei ole yritystä.. ei sellaista stressiä kuin teillä muilla saattaa olla.
Omalla kohdalla toisen tunneälyn puute vai mikä syy, voi olla toiselle/itselleni kova paikka. Haluton lähteä keskustelemaan parisuhteeseen liittyvää, kaikkeen muuhun aiheeseen jaksaa ja aloittaa kuin lähtee mukaan.
En saa mitään kehua, tunnustusta eikä sellasta katseita. Katsellut helposti muita naisia. Saan helposti muualla ihailukatseita (ei pitäisi siis olla vika kasvoissa).
Vastasi mies aikoinaan välittävänsä minusta ja olen hyvä koska oon ahkera ja luotettava. Siinä kaikki.
Meillä ei halut kohtaa. Loukkasi jo alkuvaiheessa sanoessaan että haluan liikaa ja lähe meneen, mulle yks hailee mitä haluat tai aiot tehdä. Tarpeista puhuminen on yhtä tyhjän kanssa.
Oon jumissa suhteessa kun en noin vain voi lähteä jollen tiedä onko hänellä joku toinen.
Kyllä myönnettäköön, mulla nuoruus ollut haastavaa, en saanut perheessä sellaista aitoa tukea ja rakkautta ja itsetuntoa poljittu paljon. Miehen mielestä ei ole hänen tehtävä kohentaa itsetuntoa ja se mitä perhe tehnyt niin niitten syy sitten.
En pääse keskustelemaan asioista että sitä tukea ja rakkautta saisi pyyteettömästi. Eiköhän tuolloin viimeistään jää yksinäiseksi.
Tulee pohdittua omaa nuoruuttani ja huomattua, että mitä en aiemmin huomannut oliko itse ”sivuuttanut” jonkun joka oikeasti hyväksyi tai tykkäsi minusta sellaisena. Kyllä niitä oli.
Itse kuunnellut liikaa perheestäni jonkun mielipiteen jostakin ja, tietämättäni / ymmärtämättäni pilasin elämääni tyytymällä sellaisiin jotka eivät aidosti rakastaneet pyyteettömästi koska itse en uskonut parempaa ansaitsevani. Heille riitti aina että kunhan minä rakastin/rakastan heitä/häntä.
Luen mm. instasta nykyisin mietelauseita ja tunnistan mitä minulta mm. puuttuu: hyvä parisuhde… ihan satuttaa, surettaa ja vaikka koettanut puhua näistä toiselle, menee yhä kuuroille korville. Mulla vähitellen keskusteleminen ja suhteessa muukin kiinnostaminen on mennyt melkein nollille. Nyt vain pakolliset asiat hiukan kulissien.
En tiedä kauanko jaksaa tätä yksinäisyyttä, onneksi voi keskittyä omaan terveyteen ja harrastukseen ja vähän muuhun niin toivoen että jokin ratkaisu tulee vaikken tiedä milloin ja miten. Hei,
Hyvä, että kirjoitit tänne ja olet jo saanutkin paljon hyviä vastauksia.
Laitan tähän vinkiksi infoa matalan kynnyksen auttamistahoista, jos kaipaat keskusteluapua. Keskustelu vertaisen tai ammattilaisen kautta voi helopottaa ja tuoda uusia näkökulmia.
- Tukinet.net - Tukipisteesi netissä https://tukinet.net/
Tukinetistä saa itselleen tukihenkilön, jonka kanssa voi keskustella kahden kesken mistä tahansa hankalasta elämäntilanteesta tai mielessä olevasta huolesta. Tukihenkilö löytyy mm. MIELI Tukisuhteesta. https://tukinet.net/teemat/mieli-tukisuhde/tukisuhteet/
Tukinetissä on myös monenlaisia keskusteluryhmiä ja chattejä, joista voi saada vertaistukea sekä ammattilaisten neuvoja. Esimerkiksi MIELI Kriisichat, joka on avoinna ma ja to klo 15-21 sekä ti ja ke klo 15-19.
Erityismainintana Maaseudun tukihenkilöverkon järjestämät Apua, mikä ihmissuhde! ryhmächatit, joissa on teemana juuri yksinäisyys. https://tukinet.net/teemat/apua-mika-ihmissuhde/forum/
Tukinet on avoinna kellon ympäri vuoden jokaisena päivänä.
- MIELI Kriisipuhelin
Jos soittaminen tuntuu omimmalta vaihtoehdolta, niin kriisipuhelin päivystää24/7 numerossa 09 2525 0111.
- Kriisikeskukset
Ympäri Suomea toimii myös kriisikeskuksia, joihin voi mennä keskustelemaan paikan päälle. Osassa yksiköistä myös etävastaanotto on mahdollinen. Yhteystiedot löytyvät mm. MIELI Suomen Mielenterveys ry:n nettisivuilta: https://mieli.fi/tukea-ja-apua/keskusteluapua-kriisivastaanotoilla/
Ystävällisin terveisin
MIELI kriisikeskus/Kata
Ystävällisin terveisin
MIELI Kriisikeskus Helsinki/Kata- Anonyymi
Haluan sanoa tähän väliin, että teette hienoa työtä.
- Anonyymi
Jatkakaa ihmeessä spostilla paljon järkevämpää kuin täällä ja voitte keskustella ihan oikeasti ja jakaa asioita tosissanne. Tartu kiinni ystävään aloittaja. ☀️☀️
- Anonyymi
Kyllä niin, kahden kirjoittaminen on intiimimpää ja luottamusta lisäävämpää, itsestäni se tuntuu että helpompi avautua.
- Anonyymi
Yksinolo On tila missä et ole yhteydessä keneenkään. Ei se riipu oletko suhteessa johonkin vai et.
Se että olet puolisosi yrityksessä töissä ei tee sinusta enemmän huomioon otettavaa ihmistä. Ei puolisosi ole velvoitettu kiinnittämään enemmän huomiota sinuun koska teet niin paljon hänen yrityksensä eteen. Puolisosi kiinnittää huomiota sinuun jos hän sitä haluaa riippumatta missä asemassa olet asetelmassa häneen. Kyse ei ole siitä ansaitsetko huomiota tekemistäsi asioista vaan siitä arvostaako hän sinun tekoja vai ei.
Arvostus näkyy enemmän tekoina kuin sanoina. Saat huomiota kun esiinnyt hänelle ja se loppuu kun lopetat esiintymästä. Hänellä ei siis ole kovinkaan syvää suhtautumista sinuun.
Et ole vastuussa puolisosi yrityksestä jos et ole omistajan roolissa. Joten vaikka pidät työstäsi ei ole sinun vika jos yritys kaatuu. Itse päätät kuinka paljon haluat tehdä sen eteen mutta älä odota tunnustusta tekemästäsi työstä häneltä koska hän ei sitä koskaan tule tekemään.
Sinulla on vaihtoehto ostat yrityksen itsellesi jos uskot sen olevan tärkeää sinulle eroat ja hankit oman menestyksesi yrityksesi kautta.
Tai sitten lopetat sen työsi ja otat sen eron myös ja hankit sen itsesi kunnioituksen ilman häntä.
En näe hyvänä vaihtoehtona jatkaa puolisosi kanssa, mutta jos haluat selvittää asian mikä mättää on se kissa nostettava pöydälle. Se on uuvuttava taistelu ja ei takaa vastausta mitä kaipaat. EI ihminen joka muserruttaa toisen taakan rakasta vaan hyödyntää toista. Jos hän rakastaisi sinua hän irtisanoisi sinut jos et itse osaa lopettaa ajoissa. Vastuu on hänellä joka omistaa ei sinulle joka teet töitä hänelle.
Teillä on silti erilainen näkemys siitä mitä pitää pelastaa ja miksi.
Puolisollasi ei ole mitään pelastettavaa ja sinulla on pelastettavana itsesi.
Puolisosi ei arvosta yritystään miksi hän osaisi arvostaa sinua.
Miksi sinun pitäisi vaatia hänen arvostusta jos hän ei anna sitä vapaaehtoisesti.
Miksi sinun pitäisi jatkaa suhdetta jos toivot sen olevan arvostava eikä päinvastoin.
Suhteen lopettaminen ei ole helppoa mutta se on tehtävä jos edellytyksiä ei ole jatkaa.
Pitkään liittoon voi uskoa ja uskollisuuteen mutta perinpohjainen tunteminen voi kestää ihmisen iän jos ei enemmän, ei siksi pidä hylätä asioita joihin uskonut kun kaikki ei mennyt suunnitellusti.
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Persut romahti Haapaveellä, kiitos Ilkka!
Persut saivat historiallisen tappion haapaveellä! Kiitos Ilkka!1082294- 842010
- 541590
Nyt tiedän
Että joku on lahjonut jonkun tai olemme idiootteja. Nuo kokkareiden päsmärit tuli valituksi valtuustoon. Onnea vaan kai511517- 1541498
Sanna Ukkolan kolumni: Rautarouva, joka unohti joukkonsa - Riikka Purran pitäisi katsoa peiliin
"Historialliset tappiot eivät synny vahingossa. Ne syntyvät, kun johtaja unohtaa, ketä hänen piti palvella, kirjoittaa I461396Oletko ymmärtänyt
Oletko ymmärtänyt jotain kaivatustasi lähiaikoina tai oletko muuttanut mielipidettäsi kaivatustasi?1441314Kepun hegemonia jatkumassa vankkana Puolangalla
Tuuliviirien vallankumous jäi pahasti piippuun!261166- 1111135
Paraneeko ilmapiiri nyt?
Paraneeko kunnallispolitiikan ilmapiiri nyt kun persuilla meni vaalit päin pers3ttä ja änkyräpersut tipahtivat vilttiket251094