näpistely

Olin itse tuo kuvailemasi lapsi. Varastelin vähän rahaa vanhemmilta, vähän tavaraa kaupasta ja kerran paljon rahaa kaverin lompakosta. Olin samoja ikiä kuin lapsesi. En tehnyt näitä asioita koska olin ilkeä tai pahantahtoinen. Himo karkkeihin ja sipseihin ja muihin oli todella kova, omaa rahaa hyvin vähän. En voinut itselleni mitään. Sinunkaan lapsesi tuskin tekee tätä ärsyttääkseen ja kiusatakseen.

Vanhemmat usein syyttivät (ja ihan aiheesta) minua varkaudesta. Harvoin myönsin.
Sitten kävi niin, että kauppias huomasi pienen varkaan ja pääsin takahuoneeseen puhutteluun. Ei tehnyt enää mieli käydä kaupassa varastelemassa. Hävetti yleensäkin käydä koko liikkeessä enää, vaikka ihan rahalla maksoinkin.

Kaveri huomasi puuttuvat rahat ja äitinsä kanssa totesivat ettei kukaan minun lisäkseni ollut käynyt kylässä. Syyllistä varkauteen ei ollut vaikeaa keksiä. Luultavasti kyseessä on jonkinlainen torjuntareaktio, kun en tuosta tapahtumasta muista juuri mitään. Kaverin äiti soitti minulle, sanoi puhuvansa vanhempieni kanssa kun nämä tulevat töistä. Minä poistuin äkkiä kotoa, kun en kehdannut olla kotona. Rahat maksettiin takaisin ja ystävyys säilyi (onneksi).

Vanhemmat uhkasivat viedä minut kasvatusneuvolaan, jos ei hommaan saada jotain tolkkua. Säikähdin niin noita kiinni jäämisiä, häpeän tunteita ja sitä "isoa pahaa kasvatusneuvolaa", josta en mitään tietänyt, että lopetin varastelun siihen paikkaan.

Nykyisellään olen ihan kunnon kansalainen.

Toivottavasti tästä omakohtaisesta kokemuksesta on jotain lohtua. Peli ei todellakaan ole vielä menetetty.

Neuvoja en varsinaisesti osaa antaa. Ehkä rauhallinen ja selkeä keskustelu lapsen kanssa, ilman syytöksiä. Sellaisena aikana, kun lapsi "ei ole tehnyt mitään", eikä koe tarvetta puolustautua. Jos asiasta yrittää jutella samalla kun selvittää onko lapsi varastanut, luultavasti käy niin, että lapsi keskittyy vaan puolustautumaan eikä kuuntele aikuista.

Makeaan ja suolaiseen herkkuun voi myös aivan oikeasti tulla riippuvuus ja siitä voi jutella vaikkapa lääkärin kanssa. Ja se kasvatusneuvola voi myös auttaa.

Ehkä tietty päivä viikosta kun lapsella on lupa syödä karkkia ja/tai sipsiä voi auttaa myös.

Tällaisia asioita tuli mieleen. Jaksamista teille!

Ensinnäkin miksi kysyt onko lapsi kelvoton? Aika kova kommentti. Lapsi ei ole kelvoton, ei vaikka näpistelisikin kotona. Aika kovaa ylireagointia myös itseäsi kohtaan osoitat. Asia on erittäin vähäinen, ei sen vuoksi kannata itseään tai lastaan vihata tai rangaista.

Miksi lapsi näpistelee? Ilmeisesti pääasiassa saadakseen karkkia? Silloin ei ole apua viikkorahan poistamisesta, päinvastoin. Säännöllinen viikkoraha tai karkkipäivä voisi auttaakin poikaa lopettamaan näpistely.

Tuo näpistely ei tee lapsesta epäluotettavaa, eikä sekään että lapsi ei tunnusta. Minusta tuntuu että suurin seikka tässä on nyt se että lapsen ei edes anneta tunnustaa. Lapseen kohdistetaan vain rangaistuksia, vaatimuksia ja jopa vihaa. Paremmin tehoaa, sekä näpistelyyn että kasvuun, se että lapsi palkitaan sopivaksi katsotulla tavalla (lähinnä henkisesti) tunnustuksesta. Tunnustusta ei tivata väkisin, eikä siihen liitetä voimakkaita negatiivisia tunteita. Tärkeintä on siis se että lapsi saa tunnustaa ja lapsen kannattaa tunnustaa, ei teon moitittavuus ja rangaistus.

Tuo on kyllä huolestuttavaa kuinka ymmärtämätön tekstisi perusteella olet. Kovin negatiivinen suhtautuminen poikaan. Ymmärrän että näpistely stä koituu monenlaisia tuntemuksia, mutta aikuisen pitää asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin.

Tärkeintä on rakastaa ja hyväksyä ja tukea hyvissä asioissa. Virheettömyyden odottaminen ja virheistä rankaiseminen ja oman hämmennyksen pettymyksen kohdistaminen lapseen voimakkaina negatiivisina purkauksina aiheuttaa lapselle vain vahinkoa.

Määrätietoinen pitää olla ja kyllä lapselta saa paljon vaatiakin, mutta kaikessa on oltava oikeudenmukainen ja rakastava.

Raivoaminen ja huutaminen ja haukkuminen on ehdottomasti vanhempien puolelta loputtava. Kun poika käyttäytyy epätoivotusti niin sanotte sen mitä poika tekee väärin ja kiellätte poikaa enää tekemästä niin, mutta älkää milloinkaan haukkuko poikaa. Se haukkuminen ei mitään auta, päinvastoin.

Teet siis selväksi että et hyväksy näpistelyä, mutta teet sen niin että et samalla anna ymmärtää että et hyväksy ja rakasta poikaa.


Ja kyllä se näpistely aika yleistä on ja menee kyllä ohikin. Kasvun myötä poika kyllä ymmärtää että varastaminen on väärin. Näpistely ei välttämättä lopu mikäli vähäisen näpistelyn vuoksi teette pojalle selväksi että hän on vain ja ainoastaan varas.


No nämä nyt olivat minun mietteitäni. Toivottavasti et kritiikistäni loukkaannu, se ei ole tarkoitus.

Entinen näpistelijä minäkin. Äitini suhtautui tismalleen samoin näpistelyyn kuin sinä tekstissäsi. Minä varastin varmaan osin eri syystä kuin poikasi, mutta siltikin voin vakuuttaa että ei kannata vihata lasta tekojensa vuoksi vaan kannustaa avoimuuteen (siis että vanhemmille voi kertoa mitä vain, rangaistuksetta) ja kasvattaa rakastaen ja opastaen tuntemaan hyvät arvot omikseen.


Kaikkea hyvää perheellenne!

istu alas ja sovi pelisäännöt poikasi kanssa. ne voi vaikka kirjoittaa ylös ja nimet alle!

sopisin lapselle 1-2 karkki tai herkkupäivää viikossa. ja summan jolla sitä ostetaan!

tämä edellyttää ettei näpistelyjä ole tapahtunut. jos summa vaikka 2€ niin jos ottaa euron on summa vain euro jne. ja aina rangaistus päälle eli seuraava päivä kotiarestia. nurkkaan käsky aika tehokasta myös.. jos rangaistus menee yli lapsen siedon niin alkaa kapina ja uhma. seuraava rangaistus esim pelikielto ja sitten.. pidä ajat lyhyinä että hommassa olisi edes toivoa pojan kannalta.

ja sitten kuukausittain isompi rahapäivä jolloin saa isomman summan jolla ei saa ostaa karkkia vaan jotakin muuta esim cd tms.. rahavarojesi mukaan. tämä edellyttää sitten osallistumista johonkin kotihommiinkin tai ainakin huoneen kunnossapitoa ja ilman muuta ei voi olla kovin montaa rikettä..

homman juju on siinä että tulee keppiä mutta ei kohtuuttomasti huonosta käytöksestä ja palkkio hyvästä, mutta sitä joutuu odottamaan. varovainen pitää olla siinä että ei sorru kiristykseen ja uhkailuun. syy ja seuraus pitää olla kirkkaana molemmilla. voisi olla tietysti ajan kanssa sellaisia asioita joilla voi tienata taskurahaa ja sillä saa tehdä mitä vaan vaikka ostaa karkkia..

vaarana siinä että otat kaiken pois on se että lapsella ei ole enää mitään menetettävää eikä mitään odotettavissa omasta näkökulmastaan. ja jos makeanhimo on suuri on lähes automaattisesti seuraava vaihe näpistely varojen puuttuessa...

niin ja se että tunnustaa tehneensä väärin; ei kai kukaan myönnä vapaaehtoisesti joten valehtelusta pitäisi olla myös sovittuna selvä rangaistus esim juuri peli tai tv kielto päiväksi.. jo ison rangaistuksen pelko saa tuon ikäisen epätoivoiseksi väistämättömän edessä.

saat huutaa ja raivota pojallesi,ja tuntea vihaa lastaan kohtaan on tosi sairasta.

jotka antoivat asiallisia neuvoja.
Todella paljon kiitoksia ja hyvää kesää!

Hei. olen 13 vuotias ja itsekkin valehtelen vaikka minulla on todella mukava ja rakastava perhe ja hyvä koti ja paljon kavereita. mutta siltikkin minä valehtelen paljon, ja se johtuu siitä että minä en uskalla kertoa vanhemmilleni totuutta koska he suuttuvat ja huutavat tai antavat kotiarestia, joten helpoin keino on valehtelu.. jos vanhemat voisivat kuunnella lasta ilman että heti torutaan ja huudetaan minäkään en välttämättä valehtelisi.! joten.. kysy lapseltasi että miksi hän varasta ja kuuntele häntä äläkä huuda ja anna tietokona kieltoa.. se ei auta yhtään mitää!